Miedolla huumeella oli vakavat seuraukset

Lähde: MTV 3 19.10.2004
http://www.mtv3.fi/helmi/arkea/puheenaiheet.shtml/323416?Huumeet
(Kyseinen artikkeli on poistettu verkosta. Toim. huom. )

Teemu kertoo eläneensä monta vuotta nuoruudestaan jonkin asteisessa psykoosissa. Pääsyynä mielenterveytensä heikkenemiseen ja romahtamiseen hän pitää miedoksi huumeeksi luokiteltavaa kannabista.

Suomessa on pitkään käyty kiivasta väittelyä kannabiksesta. Sanasotaa voi seurata vaikkapa internetin keskustelufoorumeissa, joissa kirjoittajat jakautuvat kahteen selvään pääryhmään.

Useimmilla kannabiksen vastustajilla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta hasiksesta tai marihuanasta. He ovat kuitenkin kuulleet tai lukeneet kannabiksen johtavan muun muassa velttouteen, masentuneisuuteen, ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin.

Tyypillinen kannattaja käyttää kannabista itsekin ja vaatii sen laillistamista. Hän perustelee kantaansa pilven rentouttavalla ja tajuntaa laajentavalla vaikutuksella. Hän pitää kannabistuotteita harmittomina luonnonlääkkeinä ja väitteitä niiden vaaroista valtion propagandana. Hän viittaa usein terveysjärjestö WHO:n tutkimuksiin, joissa alkoholi on todettu monilta osin kannabista vaarallisemmaksi.

Keskustelijoiden taustoista ja näkemyksistä riippumatta kannabis mielletään yhä yleisemmin miedoksi huumeeksi, jota ei tulisi rinnastaa esimerkiksi ekstaasiin tai amfetamiiniin.

23-vuotiaan Teemun kaltaiset kannabiksen vastustajat ovat harvinainen ilmiö. Teemu poltti pilveä kuusi vuotta ja pitää sitä omalla kohdallaan haitallisempana kuin mitään käyttämistään kovista huumeista. Hän kertoo käyneensä läpi lähes kaikki valistajien mainitsemat haittavaikutukset.

Ensimmäiset kerrat vakuuttivat

Teemu kokeili kannabista ensimmäisen kerran 16-vuotiaana.

- Pari ensimmäistä kertaa olivat aivan mahtavia ja vakuuttivat minut siitä, etteivät puheet tiettyjen huumeiden tajuntaa laajentavista ominaisuuksista olleet tuulesta temmattuja. Hekotin herkeämättä ja mieleeni tulvi toinen toistaan kiehtovampia visioita ja ajatuksia, Teemu muistelee.

Muutaman kokeilun jälkeen vuolas tajunnanvirta alkoi saada myös ahdistavia ja vainoharhaisia piirteitä.

- Saatoin yhtäkkiä olla aivan varma, että naapuri on hälyttänyt poliisit, jotka tulevat hetkellä millä hyvänsä. Koskaan ne eivät tulleet, mutta pelko oli valtava. Kerran taas näin lehdessä kuvan jonkun kuolleen ihmisen ruumiista, mikä herätti minussa todella synkkiä ajatuksia kuolleista sukulaisistani ja omasta kohtalostani.

Vajaan vuoden kuluttua ensimmäisestä kokeilusta kannabis laukaisi Teemussa kriisin, joka sai hänet lopettamaan pilvenpolton yli puoleksi vuodeksi.

- Vahvassa pilvessä kokemani sanoin kuvaamaton ahdistus liittyi osittain uskonasioihin. Kokemuksen liikkeelle laskemat kauhunsekaiset ajatukset riivasivat tajuntaani seuraavat kuukaudet, vaikka en enää pilveä uskaltanut polttaakaan.

Hasiksesta elämän keskipiste

Ajan ja masennuslääkkeiden myötä Teemun olo helpottui. Välit vanhoihin huumekavereihin olivat tauon aikana viilenneet, mutta sattumalta Teemu ajautui uuteen pilvenpolttoporukkaan. Muutaman varovaisen kokeilun jälkeen käyttö vakiintui.

- Hyvin nopeasti hasiksesta tuli elämäni keskipiste. Silloin kun pilveä ei poltettu, sitä etsittiin lisää. Poltteluputket olivat pidempiä kuin -tauot.

Ahdistus sekä vainoharhaisuus olivat usein läsnä ja saivat uusia muotoja, mutta lopettaminen ei käynyt Teemun mielessä.

- Sihauttelussa oli tietenkin myös hauskat hetkensä ja oma jännityksensä. Se että uskalsi rikkoa lakia ja pystyi luomaan yhteyksiä alamaailmaan, oli myös imagokysymys, kuten luultavasti kaikille teini-ikäisille höyrypäille.

- Olin myös epävarma enkä kovin sosiaalinen, joten kaveripiirin olemassaolo ei ollut itsestäänselvyys. Se että oli edes jonkinlaisia kavereita, oli minulle niin tärkeää, että olin valmis uhrauksiin.

"Kyse oli riippuvuudesta"

Lukion neljännellä luokalla Teemu alkoi liikkua rave-bileissä ja käyttää asiaankuuluvia trendihuumeita. Kovien huumeiden kokeilu oli kuitenkin satunnaista, eikä riippuvuutta päässyt syntymään. Samoihin aikoihin Teemu kuitenkin tunsi kannabiksen haittavaikutusten lisääntyvän jatkuvasti.

- Tunsin pilvessä ollessani voimakkaita omantunnontuskia huumeidenkäytöstäni, surkeasta koulumenestyksestä ja siitä, että salasin kaiken vanhemmiltani. Vainoharhaisuuteni sai todella outoja piirteitä. Poimin minuun kohdistettuja, piilotettuja loukkauksia paitsi kavereiden puheista, myös televisiosta, radiosta ja lehdistä. Itseinho ja häpeä määrittivät minuuttani yhä vahvemmin.

Kannabis aiheutti myös monia päällepäin näkyviä käytöshäiriöitä, kuten pakkoliikkeitä, vapinaa, omituista ilmeilyä sekä hallitsematonta itsekseen puhumista. Suun kuivuminen muutti puheen epämiellyttäväksi muminaksi.

- Miksikö kaikesta huolimatta pössyttelin? Kyse oli kai henkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. Olin polttanut niin pitkään, etten tiennyt, miten muuten saisin aikani kulumaan tai mitä muuta kavereiden kanssa voi tehdä. Selvinä päivinä olin todella turhautunut sekä tylsistynyt ja mieleni teki jatkuvasti pilveä. Oloni oli selvin päin erilainen, mutta ei välttämättä sen parempi.

"Silloin menetin järkeni"

Lukion loputtua Teemu oli lakannut käyttämästä kovia huumeita. Tämä merkitsi välien katkomista rave-piireihin, joihin valtaosa Teemun silloisista kavereista kuului. Teemu vietti yhä enemmän aikaa omissa oloissaan. Sosiaaliset tilanteet, kuten töissä käyminen, alkoivat olla selvin päin yhtä vaikeita kuin pilvessä.

- Työtoverit puhuivat keskenään opiskelusta, baari-illoista ja maailman menosta. Minulla ei ollut heidän kanssaan mitään puhuttavaa, koska en tiennyt enkä ollut kiinnostunut mistään sellaisesta. Lähes kaiken vapaa-ajan istuin pimeässä kämpässäni käryttelemässä ja kuuntelemassa stereoita.

Noihin aikoihin Teemu rakastui korviaan myöten, mutta ei saanut tunteilleen vastakaikua. Kipeä pettymys oli liikaa masentuneisuuden, yksinäisyyden ja turhautuneisuuden keskellä.

- Sinä syksynä menetin järkeni pahemman kerran. Sain nukutuksi vain tunnin yössä, jona aikana ehdin nähdä hirvittäviä painajaisia. Puhuin työtovereilleni aivan sekavia, höpisin itsekseni ja muistini pätki pahasti. Puhtaudentajuni oli kadonnut, joten taisin haista aika pahalle. Naamani oli valkoinen eivätkä jalat meinanneet kantaa.

Eräänä päivänä Teemu lähti töistä kesken päivän kovan vatsakivun takia ja pyörtyi matkalla terveyskeskukseen. Teemulle määrättiin aluksi pari viikkoa sairaslomaa, jota psykiatri jatkoi parilla kuukaudella.

Lopettaminen palautti motivaation ja tasapainon

Sairasloma, masennuslääkkeet ja tauko pilvenpoltosta saivat Teemun jaloilleen.

- En nähnyt muuta ratkaisua kuin ottaa lopputilin silloisesta työpaikastani. Olin käsittämättömällä käytökselläni luonut sellaisen maineen, etten olisi enää koskaan tullut toimeen siinä yhteisössä. Psykiatri piti myös työn yksinkertaista ja turhauttavaa luonnetta yhtenä syynä alamäkeeni.

Muutaman kuukauden toimettomuuden jälkeen Teemu sai työharjoittelupaikan häntä kiinnostavalta alalta. Myöhemmin Teemu pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mikä myös toi kaivattua sisältöä ja vaihtelua hänen elämäänsä.

- En ollut vieläkään luopunut kannabiksesta aivan kokonaan. Haittavaikutukset olivat vähentyneet käytön harvenemisen ja ehkä parantuneen elämäntilanteen ansiosta. Pilvi tuntui välillä jopa nautinnolliselta olotilalta. Yleisesti ottaen täytyy kuitenkin sanoa, että mitä vähemmän poltin, sitä paremmin voin.

Käyttö loppui kokonaan, kun Teemu alkoi toissa keväänä seurustella ja lupasi tyttöystävälleen, ettei enää koskaan polta. Suhde on jo ohi, mutta lupaus edelleen voimassa.

- Olen oppinut tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja viihtymään selvin päin ei-käyttäjien seurassa. Keskittymiskykyni on parantunut ja olen huomattavasti aktiivisempi, motivoituneempi ja tasapainoisempi kuin ennen. Olen tajunnut, ettei välttämättä tarvitse olla pilvessä ollakseen luova ja oivaltava. Kannabis ei enää millään tavalla vedä minua puoleensa.

- En edelleenkään ole tyytyväinen itseeni ja elämääni, eli mistään kliseisestä selviytymistarinasta tässä ei ole kyse. Olen pärjännyt varsin heikosti elämän monilla osa-alueilla, mutta nyt sentään tunnen itseni täysijärkiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Se on iso parannus muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.

Useimmat vaikutukset yksilökohtaisia

Sanotaan, että kannabiksen käyttöä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Pilveä polttavat paitsi syrjäytyneet ja masentuneet, myös onnelliset perheenäidit sekä hyvin tienaavat yritysjohtajat. Teemu myöntää, ettei kaikkien pilvenpolttajien tarvitse lopettaa harrastustaan pärjätäkseen elämässään. Useimmat vaikutukset lienevät täysin yksilökohtaisia.

- Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät näe kannabiksessa mitään varjopuolia. Heidän mielestään se saa kaiken tuntumaan hienommalta ja toimimaan paremmin. Niinpä he ovat pilvessä kaiken aikaa. Velttous ja saamattomuus ovat kuitenkin varsin yleispäteviä vaikutuksia. Siksi niillä höpöheinän ilosanoman äänekkäimmillä suitsuttajilla ei useimmiten näytä olevan juuri muuta elämää.

- Eräskin tuntemani välittäjä piti kannabista rentouttavana rohtona, joka auttoi unettomuuteen ja ruokahaluttomuuteen, paransi hänen sosiaalisia valmiuksiaan ja niin edelleen. Hän ei toisin sanoen pystynyt nukkumaan ilman unipaukkuja. Hänellä ei ollut ruokahalua ilman tötsyjä. Hän ei lähtenyt ihmisten ilmoille, jos ei saanut savuja. Hän tuskin koskaan puhui mistään muusta kuin pilvestä. Koulut jäivät kesken, minkä jälkeen hän ei ole tietääkseni ollut päivääkään töissä.

"En syytä yksin kannabista"

Teemu ei ole nähnyt pelkän pilvenpolton aiheuttavan muille yhtä voimakkaita mielenterveysongelmia kuin hänelle itselleen.

- Olen seurannut sivusta paria todella vakavaa, holtittoman sekakäytön laukaisemaa psykoosia. Niistä on tietysti vaikea sanoa, johtuvatko ne kovista huumeista, lääkkeistä, kannabiksesta vai kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta.

Moni mietojen huumeiden kannattaja myöntää kannabispsykoosin mahdollisuuden mutta toteaa samaan hengenvetoon, että vastaavan psykoosin voi yhtä hyvin laukaista vaikkapa avioero tai läheisen ihmisen kuolema.

- En syytä sekoamisestani yksinomaan pilvenpolttoa. Mielenterveyteni oli kai jo valmiiksi epävakaalla pohjalla. Kannabis on vain päästänyt alitajunnassa piileskelleet demonit valloilleen. Olen kuitenkin varma, että mikään muu asia tähänastisessa elämässäni ei olisi käynnistänyt moisia häiriötiloja. Ilman huumeita demonit olisivat pysyneet piilossaan.

Teemu uskoo edelleen, että pilvenpoltto avasi hänen aivoissaan tiettyjä kanavia antaen hänelle valmiuksia uudenlaiseen, analyyttisempaan ajatteluun.

- Mutta jos kannabis laajensikin tajuntaani ja syvensi kykyäni teoreettiseen pohdiskeluun, se samalla rajoitti elämäni ulkoisia puitteita. Sain pilvessä hienoilta tuntuneita oivalluksia suppeasta elinpiiristäni, mutta olin liian passiivinen ja keskittymiskyvytön avartaakseni maailmankatsomustani esimerkiksi kirjoja lukemalla.

- Paljon viisaampi minusta olisi tullut, jos olisin kaikki ne vuodet panostanut koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Olisin kehittänyt itsestäni jotakin muuta kuin epäkypsän aivoraunion. Kaikista kannabiksen herättämistä oivalluksista tärkein on lopulta ollut, että se kannattaa jättää niille, joille se sopii, summaa Teemu.

Teksti: Jari Lehtinen

Kannabiksen haitallisuus kyseenalaistettavissa

Lähde: Suomen lääkärilehti 42/2004, s 4001
http://www.laakarilehti.fi/sisallys/index.html?nr=42,yr=2004


Suomen lääkärilehdessä referoidaan rohkeasti SKY:n sivuilla tuoreeltaan uutisoitua meta-analyysia (Lancet 14.5.2004) kannabiksen haittatutkimuksista, jossa romutettiin virallisen valistuksen levittämät legendat kannabiksen haitoista:

Yleisesti väitetään, että kannabis aiheuttaa monia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, joten sen käyttöä ei saisi vapauttaa. On kuitenkin mahdollista, että kyse ei ole - ainakaan pelkästään - yksisuuntaisesta kausaalisuhteesta vaan tutkimusharhasta. Englantilaiset tutkijat selvittivät, tukevatko tutkimukset kannabiksen käytön suoranaisia haitallisia vaikutuksia. Tarkastelunsa pohjaksi he löysivät 48 tutkimusta, joista 16 täytti laatukriteerit kohtuullisesti. Näidenkin tulokset perustuivat tutkittavien omiin ilmoituksiin.

Kannabiksen käyttö yhdistyi johdonmukaisesti alhaiseen koulutukseen ja muiden huumeiden käyttöön sekä vähemmän johdonmukaisesti psykologisiin ongelmiin ja ongelmakäyttäytymiseen. Nuorilla kannabiksen käytön ja ongelmien välinen yhteys oli vahvempi kuin vanhemmilla. Yhteys pieneni oleellisesti, kun analyyseissa otettiin huomioon sekoittavat tekijät. Esimerkiksi kannabiksen käytön ja psyykkisen terveydentilan välinen yhteys, jonka raakaestimaatti 10 tutkimuksessa oli tilastollisesti merkitsevä, jäi sekoittavien tekijöiden huomioon oton jälkeen merkitseväksi vain 4 tutkimuksessa.

Tutkijat päätyvät ensin esittämään, että kannabiksen käytön ja psykososiaalisten haittojen välillä on selvä yhteys. Sen sijaan yhteyden kausaalinen luonne ei ole läheskään selvä. Psykososiaaliset ongelmat voivat olla kannabiksen käytön syy eikä pelkästään seuraus. Tutkimuksissa löydetty kannabiksen skitsofreniaa lisäävää vaikutus ei sovi yhteen sen kanssa, että samaan aikaan kun kannabiksen käyttö on lisääntynyt, skitsofrenian ilmaantuvuus on pikemminkin laskenut.

Kannabiksen käytön ja psykososiaalisten ongelmien välinen suhde onkin hyvä esimerkki kausaalisuhteen osoittamisen vaikeudesta.

Raimo K.R. Salokangas

Huumetestit tulevat laillisiksi koulu- ja lastenkodeissa

Lähde: Helsingin Sanomat 22.10.2004

Sosiaalilautakunnan huostaanottamille lapsille voidaan vastaisuudessa tehdä lasten-, nuoriso- ja koulukodeissa huumetestejä ja puhalluskokeita
laillisesti, jos eduskunta hyväksyy hallituksen ehdottaman uudistuksen lastensuojelulakiin.

Huumekierteen tai rikoskierteen katkaisemiseksi lapsi tai nuori voidaan myös määrätä laitoksessa suljettuun hoitoon, jota tosin hallituksen esityksessä
kutsutaan "erityiseksi huolenpidoksi".

Lakiesityksen sisältö hyväksyttiin torstaina hallituksen istunnossa. Eduskunta saa sen käsiinsä viikon kuluttua.

Uudistusesitys koskee pakkokeinoja ja rajoitustoimia, joita lastensuojelulaitoksissa voidaan kohdistaa huostaanotettuihin lapsiin.

Lasten- ja koulukodeissa on tehty tähän mennessäkin huumetestejä lähinnä virtsanäytteiden perusteella, vaikka testien tekemisestä ei ole laissa ollut
selkeitä pykäliä.

Uudistetun lain mukaan lapsille saadaan tehdä niin sanottu henkilönkatsastus, jos on perusteltua syytä epäillä, että laitoksen kasvatti on käyttänyt huumeita tai päihdyttäviä aineita. Käytännössä katsastus merkitsee puhalluskoetta tai veri-, hius-, virtsa-, tai sylkinäytteen ottamista.

Laki sallii myös taskujen tarkastamisen, kirjeiden avaamisen esimerkiksi huumeiden etsimiseksi, huumeiden ja niiden käyttövälineiden takavarikoinnin
sekä lapsen kiinnipitämisen, kunnes hän rauhoittuu. Köysiin lasta ei saa panna.

Poistumiskiellolle uusi laki määrää maksimiajan. Koulukodin johtaja saa antaa poistumiskieltoa seitsemän vuorokautta. Jos liikkumista on syytä
rajoittaa pitempään, päätöksen tekee sosiaalilautakunta. Lakiehdotuksessa korostetaan, ettei lapsen liikkumisvapauden rajoittaminen saa missään oloissa muuttua rangaistukseksi.

Rangaistuksena ei saa käyttää myöskään "erityistä huolenpitoa", lukittujen ovien takana annettavaa monipuolista hoitoa. Sellainen saattaa olla
tarpeellista paitsi huume- ja rikoskierteen katkaisemiseksi myös seksuaalisen hyväksikäytön lopettamiseksi.

Turun Sanomat: Vaarattomia huumeita ei ole

Lähde. Turun Sanomat 22.10.2004, mielipiteet

Vaarattomia huumeita ei ole olemassa ja olisi virhe uskoa, ettei "mietojen huumeiden" laillistaminen aiheuttaisi yhteiskuntaan ja yksilöihin kohdistuvia vakavia haittoja, sanoo kirjoittaja.

Tällä viikolla vietetään koko maassa ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Valitettavasti yhteiskunta on nykyään kaikkea muuta kuin päihteetön. Viime viikolla valtakunnallinen lehti kertoi, että poliisin tietojen mukaan kannabiksen viljely on lisääntynyt voimakkaasti, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Myös tunnetut ja korkeissa asemissa olevat henkilöt ovat julkisuudessa suhtautuneet kannabiksen käyttöön ymmärtävästi tai jopa myönteisesti.

Kannabiksen laillistamisen puolesta pidetään mielenosoituksia ja internetistä löytyy helposti sivuja, jotka levittävät siitä myönteistä tietoa. Levittävätkö tätä asiatonta propagandaa henkilöt, jotka jotenkin hyötyvät huumeiden käytöstä vai onko kyse vain tietämättömyydestä? Joskus ehkä on kyseessä lapsellinen uskomus, että "kun kannabis ei ole aiheuttanut minulle ongelmia, se on vaaratonta".

On yleisesti tiedossa, että amfetamiini, LSD ja kokaiini aiheuttavat psykoottisia tiloja. Useimmat ihmiset eivät tiedä, että kannabiskin voi näin tehdä. Vallalla on harhaluulo, että kannabistuotteet olisivat viattomia ja vaarallisia ainoastaan porttina vahvempiin huumeisiin. Kannabismetaboliitit ovat rasvaliukoisia ja jäävät aivoihin pitkäksi aikaa. Ruotsissa, Englannissa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä laajoissa tutkimuksissa on todettu, että kannabiksen käyttö voi laukaista skitsofrenian. Riski kasvaa, mitä enemmän käyttää ja mitä nuorempana aloittaa.

Ruotsissa todettiin, että riski sairastua skitsofreniaan kasvaa kolminkertaiseksi henkilöillä, jotka ovat polttaneet hasista enemmän kuin 50 kertaa verrattuna niihin, jotka eivät koskaan ole polttaneet. Yksilön riski kannabiksenkäyttöön liittyen kasvaa moninkertaiseksi, jos muutenkin omaa alttiutta sairastua skitsofreniaan. Valitettavasti skitsofrenia on tavallinen sairaus, ja niin ovat myös siihen vaikuttavat geenit. Yleisesti tiedetään, että skitsofrenian puhkeamiseen tarvitaan perimän lisäksi jokin ulkoinen tekijä. Monelle potilaalle kannabis on sellainen.

Vaarattomia huumeita ei ole olemassa, ja olisi virhe uskoa, että "mietojen huumeiden" laillistaminen ei aiheuttaisi yhteiskuntaan ja yksilöihin kohdistuvia vakavia haittoja. Tämä viesti tulee välittää nuorisollemme. Toki tiedon tulee olla asiallista, mutta kun puhumme riskeistä, jotka ovat prosentti-, eivätkä promilleluokkaa, niin kannabis on selkeä vaaratekijä.

Terhi Vörlund-Wallenius

Terveyskeskuslääkäri

Vuoden päihdesairaanhoitaja karsastaa huumehysteriaa

Lähde. Turun Sanomat 23.10.2004

Kuvateksti:
Oma elämä tasapainossa ja työyhteisön tuki – näillä eväin Jan Holmberg uskoo jaksavansa vielä pitkään työssä, jonka arkea ovat retkahdukset ja kuolemat. Onnistumisiakin päihdesairaanhoitaja kokee. Jotkut kuiville päässeet potilaat ovat nyt Janin kollegoita.

- Mitä rankempaa, sen parempi. Saa hyödyntää kaiken osaamansa. Ei tarvitse kotona harmitella, että olipa tylsä päivä tai pitkäveteinen yö, tuumaa Turun psykiatrian päihdeyksikkö A 3:n suljetulla päihdevieroitusosastolla työskentelevä Jan Holmberg, 29.

Työnilo palkittiin äskettäin vuoden 2004 päihdesairaanhoitajan arvolla. Sairaanhoitajaliiton perusteluissa komeili sellaisia ansioita kuin valtakunnallisesti ja alueellisesti kiitettävä yhteistyö ja ammatillisen osaamisen kehittäminen. Jania kehuttiin myös mukaansa tempaavaksi luennoitsijaksi.

Tunnustus on ollut jaossa kymmenen vuotta. Jan on saajista ensimmäinen nuori mies.

- Aiemmin on palkittu pitkä elämäntyö. Nyt varmaan haluttiin kannustaa nuoria ammattilaisia.

Uusia tuulia Jan kaipaa koko päihdekeskusteluun. Kyytiä saavat niin huumehysteria kuin ongelmien pilkkominen. Päihdepotilaan koko maailma voi olla romuna raha-asioista alkaen.

Hän tulee autetuksi muun muassa sairaanhoidon, sosiaalipuolen, kotiväen, asianajajan, poliisin, kriminaalihuollon yhteispelillä.

Raukkamaista Janista on potilaiden eriarvoinen kohtelu.

- Päihdepotilas on ihminen, jolla on krooninen oireyhtymä ja joka tarvitsee hoitoa.

- Noin 80 prosenttia sairauksista on itse aiheutettuja. On lihavuutta ja elintasovaivoja.

- Vaan kun diabeetikko hakeutuu hoitoon taas kerran lääkkeensä unohtaneena, hänelle toivotetaan tsemppiä. Päihdepotilaalle jopa tokaistaan, että mitäs tänne tulit. Itse olet sairautesi aiheuttanut, mene jonon hännille, Holmberg valittelee.

 

Valistus mukaan koulun arkeen

Liiallinen ihanteellisuus on karissut vuorokaudet ympäri päivystävän päihdevieroitusosaston vauhdissa. Janin työvuoroon mahtuu jos mitä lampunvaihdosta lenkkeilyyn. Potilaiden saattelulla alamaailmasta tavalliseen arkeen on hoidossa tärkeä sija. Hurjempaakin menoa ilmenee. Sekaisin mennyt nuppi voi saada potilaan käyttäytymään miten vain.

Osastolla on sekä vapaaehtoisesti tulleita päihteidenkäyttäjiä että vastentahtoiseen hoitoon toimitettuja delirium tremens -potilaita. Suomessa potilaskunta on nuorempaa kuin muualla Euroopassa. Suosituin aine on meillä heroiinin sijasta Subutex.

Janin roolina on olla turvallinen aikuinen, joka ei häivy kesken kaiken. Täysi-ikäinen potilas voi olla mieleltään kuin pikkukakara.

- Kiukuttelu ja haistattelu ovat luottamuksen merkki. Sanon aina: Olen sitten idiootti, homo tai kusipää, kuitenkin olen hoitajasi ja odotan sinua täällä.

Jan hälventää mystiikkaa päihdeongelman ympäriltä muistuttamalla, että kyseessä on riippuvuus muiden joukossa. Yksi on koukussa peleihin, toinen seksiin.

Syyllistämisiä on omiaan karsimaan kaksoisdiagnoositutkimus, jossa perehdytään yhdessä esiintyviin psyykkisiin ja päihdeongelmiin.

Päihdeketjun loppupäässä, korjaavassa työssä vaikuttava Jan katsoo, että ennaltaehkäisy alkaa välittävästä kodista.

Lapsi oppii, että kivaa on ilman aineitakin.

Koulun huumevalistuksen Jan ulottaisi kaikkiin oppiaineisiin. Biologiassa esimerkiksi voisi selvittää, ettei ihmisen kroppaa ole suunniteltu kestämään kemiallisia myrkkyjä.


Punamusta päiväuni

Lähde: Metro 28.10.2004, Kolumni (ote)

Pienen vaalitappion kärsineiden vihreiden keskeinen ongelma on heidän naiivi avoimuutensa. Moliéren opetusten mukaan "skandaali on synnin tuleminen julki; synnin tekeminen salaa ei ole syntiä ollenkaan." Julkisuus suojelee lukemattomia alkoholi- ja päihdeongelmaisia poliitikkoja - kunhan nämä ymmärtävät olla sammumatta valtuustosalin pöydälle tai julistamasta harmittomia pössyttelykokeilujaan lehtihaastatteluissa. Valtapolitiikassa
vihreät ovat jo aikuistuneet, seuraavaksi heidän pitäisi aikuistua julkisuudenhallinnassa.

Jan Erola
Kustannuspäällikkö
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Huumeiden vastaisen rap-kilpailun voittoriimi

Lähde: Helsingin Sanomat Viikkoliite NYT 43/2004, Lainasanat

"Oli kaks kaverii, toinen oli nörtti ja toinen oli kova. Nörtti käytti huumeit ja kova oli kiltti. Kova ei enää tykänny nörtist, koska nörtti käytti huumeit ja huumeet on pahoi! Ja jos käyttää huumeit, jää ilman kaverii."

Huumeiden vastaisen rap-kilpailun voittoriimi Turun Sanomien 19.10. mukaan

Suomiräpin Bling-Bling!

Lähde: Johnny Kniga kertoo Nro 9/2004

Päihteet

Suomalaiseen rock-kulttuuriin ja rockbändeihin verrattuna räppäreitten päihdetottumuksissa ei tunnu olevan suurtakaan eroa: jotkut keskittyvät viinaan, jotkut yrtteihin tai molempiin. Joitakin kiehtovat laittomat päihteet ja jotkut taas eivät koskekaan niihin tai edes viinaan. "Emmä nyt tässä hirveesti haluis ruveta avautuu, mutta mä jouduin henkilökohtaisista syistä lopettamaan pajauttelun. Pää ei kestä", toteaa Skandaali.

"Mielestäni on mageeta, että bileissä voi törmätä kaikenlaisiin ihmistyyppeihin. Ei usein käsitetä, että räppärit ovat aika suvaitsevaista jengiä", sanoo Mikkonen. "Jos joukossa on streittari, joka ei käytä mitään päihteitä, niin ei se mitään. Jotkut vanhemmat saattavat ajatella, että kaikki räppärit on narkkareita, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. On siellä paljon perussuomalaisia, jotka diggaavat olla kännissä, kuten varmaan suurin osa suomalaisista teineistä. Kun D12 kysyi Nosturin keikalla, että ootteko tekin kaikki narkkareita, niin koko yleisö huusi ihan innoisssaan 'Jeeee!!!'"

Kesän 2003 Pori Jazz -festivaalilla huumepoliisi takavarikoi Palefacen hallussa olleen pienen määrän itse kasvatettua maria, minkä seurauksena
häntä kytättiin menneenä kesänä tauotta festivaaleilla. "Se oli todella huvittavaa. Hupolle voisi lähettää terveisiä, että go for the big fish! Sitä paitsi on vielä useampia MC:tä, jotka on puhuneet paljon suorempaan näistä asioista jo pitkään. Mariskallakin on uusimmalla levyllään tää balladi Mari Johanna, ja Ritarikunta on aina räpännyt hampun laillistamisesta, samoin Sere jne. Kommentoituani takavarikkoa 7 Päivää -lehdessä monenlaiset eri-ikäiset ja erilaisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset on tulleet kiittämään mua niistä sanoista. Suomessa homma on kyllä aika kesyä verrattuna esim. Tukholmaan, jossa kokaiini jyllää. Se liittyy tähän uuden nousukauden juttuun. Pulverin veto on tosi blingiä. Monet Stokiksen pitkän linjan räppärit on sekaantuneet siihen oikein helvetin pahasti. Suomessa mä en näe tätä todellakaan ongelmana. Sitä tässä vaan odotellaan, että milloin ensimmäinen suomiräppäri menee crackistä vankilaan. Lontoossahan se kama on jo."

Teksti: Esa Kuloniemi

Yhä useampi kuolee huumeisiin

Lähde: Turun Sanomat pääkirjoitus 1.11.2004

Huumeiden vastainen taistelu on kokenut Suomessa takaiskun. 15-29-vuotiaiden huumekuolemat ovat kääntyneet kasvuun vuoden 2001 jälkeen. Viime vuonna huumeisiin menehtyi Suomessa 99 nuorta, mikä on kaikkien aikojen suurin luku ja suhteellisesti selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne on erityisen huolestuttava siksi, että samaan aikaan asennetasolla suhtautuminen päihteisiin ja huumeisiin on muuttunut entistä myönteisemmäksi. Nuorten huumekuolemien kääntymistä laskuun lienee siksi turha odottaa.

Huolta lisää se, että huumeiden käyttö ei ole irrallinen ilmiö, vaan liittyy kiinteästi alkoholipolitiikkaan ja alkoholin käyttöön. Nuorten huumeiden käyttöä edeltää yleensä siiderin ja keskioluen juonti, josta siirrytään väkevämpiin viinoihin ja sitä tietä kannabikseen ja muihin huumeisiin. Stakesin arvion mukaan alkoholin kokonaiskulutus nousee tänä vuonna ensi kertaa yli kymmenen litran asukasta kohden. Rajan rikkomisessa ei ole mitään juhlimista, sillä enemmän juotua alkoholia merkitsee myös enemmän huumeriippuvaisia ja huumekuolemia.

Alkoholin käyttö ja huumekokeilut alkavat yhä nuoremmassa iässä. Monet aloittavat jo 10-14-vuotiaina. Syytä kierteen alkamisesta on vaikea sälyttää tämän ikäisen lapsen harteille. Sen sijaan monessa tapauksessa voidaan sanoa, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet kasvatusvastuutaan.

Vanhempien vastuun pakoilu käy kalliiksi yhteiskunnalle. Huumeiden käyttö näkyy rikollisuutena ja huumeriippuvaisten hoitokuluina. Monet ovat sitä mieltä, että huumeiden käyttäjiin ei pidä tuhlata yhteiskunnan varoja. Tämä on kuitenkin liian yksioikoinen suhtautumistapa. Yhteiskunnalla, joka sallii alkoholin myynnin, on oma vastuunsa. Huumeriippuvaisille on annettava mahdollisuus parantua, jos he itse sitä haluavat.

Tärkeätä huumevieroituksessa on valita oikeat hoitomenetelmät, jotka myös tuottavat tulosta. On turha upottaa yhteiskunnan rahoja pätkähoitoon, jonka jälkeen ihminen palaa hieman levättyään huumeisiin. On hyvä, että Turussa on tajuttu, huumeriippuvuuden purkamisen edellyttävän pitkää hoitojaksoa ja sen päälle vielä intensiivistä jälkihuoltoa.