Lähde: MTV 3 19.10.2004
http://www.mtv3.fi/helmi/arkea/puheenaiheet.shtml/323416?Huumeet
(Kyseinen artikkeli on poistettu verkosta. Toim. huom. )

Teemu kertoo eläneensä monta vuotta nuoruudestaan jonkin asteisessa psykoosissa. Pääsyynä mielenterveytensä heikkenemiseen ja romahtamiseen hän pitää miedoksi huumeeksi luokiteltavaa kannabista.

Suomessa on pitkään käyty kiivasta väittelyä kannabiksesta. Sanasotaa voi seurata vaikkapa internetin keskustelufoorumeissa, joissa kirjoittajat jakautuvat kahteen selvään pääryhmään.

Useimmilla kannabiksen vastustajilla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta hasiksesta tai marihuanasta. He ovat kuitenkin kuulleet tai lukeneet kannabiksen johtavan muun muassa velttouteen, masentuneisuuteen, ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin.

Tyypillinen kannattaja käyttää kannabista itsekin ja vaatii sen laillistamista. Hän perustelee kantaansa pilven rentouttavalla ja tajuntaa laajentavalla vaikutuksella. Hän pitää kannabistuotteita harmittomina luonnonlääkkeinä ja väitteitä niiden vaaroista valtion propagandana. Hän viittaa usein terveysjärjestö WHO:n tutkimuksiin, joissa alkoholi on todettu monilta osin kannabista vaarallisemmaksi.

Keskustelijoiden taustoista ja näkemyksistä riippumatta kannabis mielletään yhä yleisemmin miedoksi huumeeksi, jota ei tulisi rinnastaa esimerkiksi ekstaasiin tai amfetamiiniin.

23-vuotiaan Teemun kaltaiset kannabiksen vastustajat ovat harvinainen ilmiö. Teemu poltti pilveä kuusi vuotta ja pitää sitä omalla kohdallaan haitallisempana kuin mitään käyttämistään kovista huumeista. Hän kertoo käyneensä läpi lähes kaikki valistajien mainitsemat haittavaikutukset.

Ensimmäiset kerrat vakuuttivat

Teemu kokeili kannabista ensimmäisen kerran 16-vuotiaana.

- Pari ensimmäistä kertaa olivat aivan mahtavia ja vakuuttivat minut siitä, etteivät puheet tiettyjen huumeiden tajuntaa laajentavista ominaisuuksista olleet tuulesta temmattuja. Hekotin herkeämättä ja mieleeni tulvi toinen toistaan kiehtovampia visioita ja ajatuksia, Teemu muistelee.

Muutaman kokeilun jälkeen vuolas tajunnanvirta alkoi saada myös ahdistavia ja vainoharhaisia piirteitä.

- Saatoin yhtäkkiä olla aivan varma, että naapuri on hälyttänyt poliisit, jotka tulevat hetkellä millä hyvänsä. Koskaan ne eivät tulleet, mutta pelko oli valtava. Kerran taas näin lehdessä kuvan jonkun kuolleen ihmisen ruumiista, mikä herätti minussa todella synkkiä ajatuksia kuolleista sukulaisistani ja omasta kohtalostani.

Vajaan vuoden kuluttua ensimmäisestä kokeilusta kannabis laukaisi Teemussa kriisin, joka sai hänet lopettamaan pilvenpolton yli puoleksi vuodeksi.

- Vahvassa pilvessä kokemani sanoin kuvaamaton ahdistus liittyi osittain uskonasioihin. Kokemuksen liikkeelle laskemat kauhunsekaiset ajatukset riivasivat tajuntaani seuraavat kuukaudet, vaikka en enää pilveä uskaltanut polttaakaan.

Hasiksesta elämän keskipiste

Ajan ja masennuslääkkeiden myötä Teemun olo helpottui. Välit vanhoihin huumekavereihin olivat tauon aikana viilenneet, mutta sattumalta Teemu ajautui uuteen pilvenpolttoporukkaan. Muutaman varovaisen kokeilun jälkeen käyttö vakiintui.

- Hyvin nopeasti hasiksesta tuli elämäni keskipiste. Silloin kun pilveä ei poltettu, sitä etsittiin lisää. Poltteluputket olivat pidempiä kuin -tauot.

Ahdistus sekä vainoharhaisuus olivat usein läsnä ja saivat uusia muotoja, mutta lopettaminen ei käynyt Teemun mielessä.

- Sihauttelussa oli tietenkin myös hauskat hetkensä ja oma jännityksensä. Se että uskalsi rikkoa lakia ja pystyi luomaan yhteyksiä alamaailmaan, oli myös imagokysymys, kuten luultavasti kaikille teini-ikäisille höyrypäille.

- Olin myös epävarma enkä kovin sosiaalinen, joten kaveripiirin olemassaolo ei ollut itsestäänselvyys. Se että oli edes jonkinlaisia kavereita, oli minulle niin tärkeää, että olin valmis uhrauksiin.

"Kyse oli riippuvuudesta"

Lukion neljännellä luokalla Teemu alkoi liikkua rave-bileissä ja käyttää asiaankuuluvia trendihuumeita. Kovien huumeiden kokeilu oli kuitenkin satunnaista, eikä riippuvuutta päässyt syntymään. Samoihin aikoihin Teemu kuitenkin tunsi kannabiksen haittavaikutusten lisääntyvän jatkuvasti.

- Tunsin pilvessä ollessani voimakkaita omantunnontuskia huumeidenkäytöstäni, surkeasta koulumenestyksestä ja siitä, että salasin kaiken vanhemmiltani. Vainoharhaisuuteni sai todella outoja piirteitä. Poimin minuun kohdistettuja, piilotettuja loukkauksia paitsi kavereiden puheista, myös televisiosta, radiosta ja lehdistä. Itseinho ja häpeä määrittivät minuuttani yhä vahvemmin.

Kannabis aiheutti myös monia päällepäin näkyviä käytöshäiriöitä, kuten pakkoliikkeitä, vapinaa, omituista ilmeilyä sekä hallitsematonta itsekseen puhumista. Suun kuivuminen muutti puheen epämiellyttäväksi muminaksi.

- Miksikö kaikesta huolimatta pössyttelin? Kyse oli kai henkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. Olin polttanut niin pitkään, etten tiennyt, miten muuten saisin aikani kulumaan tai mitä muuta kavereiden kanssa voi tehdä. Selvinä päivinä olin todella turhautunut sekä tylsistynyt ja mieleni teki jatkuvasti pilveä. Oloni oli selvin päin erilainen, mutta ei välttämättä sen parempi.

"Silloin menetin järkeni"

Lukion loputtua Teemu oli lakannut käyttämästä kovia huumeita. Tämä merkitsi välien katkomista rave-piireihin, joihin valtaosa Teemun silloisista kavereista kuului. Teemu vietti yhä enemmän aikaa omissa oloissaan. Sosiaaliset tilanteet, kuten töissä käyminen, alkoivat olla selvin päin yhtä vaikeita kuin pilvessä.

- Työtoverit puhuivat keskenään opiskelusta, baari-illoista ja maailman menosta. Minulla ei ollut heidän kanssaan mitään puhuttavaa, koska en tiennyt enkä ollut kiinnostunut mistään sellaisesta. Lähes kaiken vapaa-ajan istuin pimeässä kämpässäni käryttelemässä ja kuuntelemassa stereoita.

Noihin aikoihin Teemu rakastui korviaan myöten, mutta ei saanut tunteilleen vastakaikua. Kipeä pettymys oli liikaa masentuneisuuden, yksinäisyyden ja turhautuneisuuden keskellä.

- Sinä syksynä menetin järkeni pahemman kerran. Sain nukutuksi vain tunnin yössä, jona aikana ehdin nähdä hirvittäviä painajaisia. Puhuin työtovereilleni aivan sekavia, höpisin itsekseni ja muistini pätki pahasti. Puhtaudentajuni oli kadonnut, joten taisin haista aika pahalle. Naamani oli valkoinen eivätkä jalat meinanneet kantaa.

Eräänä päivänä Teemu lähti töistä kesken päivän kovan vatsakivun takia ja pyörtyi matkalla terveyskeskukseen. Teemulle määrättiin aluksi pari viikkoa sairaslomaa, jota psykiatri jatkoi parilla kuukaudella.

Lopettaminen palautti motivaation ja tasapainon

Sairasloma, masennuslääkkeet ja tauko pilvenpoltosta saivat Teemun jaloilleen.

- En nähnyt muuta ratkaisua kuin ottaa lopputilin silloisesta työpaikastani. Olin käsittämättömällä käytökselläni luonut sellaisen maineen, etten olisi enää koskaan tullut toimeen siinä yhteisössä. Psykiatri piti myös työn yksinkertaista ja turhauttavaa luonnetta yhtenä syynä alamäkeeni.

Muutaman kuukauden toimettomuuden jälkeen Teemu sai työharjoittelupaikan häntä kiinnostavalta alalta. Myöhemmin Teemu pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mikä myös toi kaivattua sisältöä ja vaihtelua hänen elämäänsä.

- En ollut vieläkään luopunut kannabiksesta aivan kokonaan. Haittavaikutukset olivat vähentyneet käytön harvenemisen ja ehkä parantuneen elämäntilanteen ansiosta. Pilvi tuntui välillä jopa nautinnolliselta olotilalta. Yleisesti ottaen täytyy kuitenkin sanoa, että mitä vähemmän poltin, sitä paremmin voin.

Käyttö loppui kokonaan, kun Teemu alkoi toissa keväänä seurustella ja lupasi tyttöystävälleen, ettei enää koskaan polta. Suhde on jo ohi, mutta lupaus edelleen voimassa.

- Olen oppinut tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja viihtymään selvin päin ei-käyttäjien seurassa. Keskittymiskykyni on parantunut ja olen huomattavasti aktiivisempi, motivoituneempi ja tasapainoisempi kuin ennen. Olen tajunnut, ettei välttämättä tarvitse olla pilvessä ollakseen luova ja oivaltava. Kannabis ei enää millään tavalla vedä minua puoleensa.

- En edelleenkään ole tyytyväinen itseeni ja elämääni, eli mistään kliseisestä selviytymistarinasta tässä ei ole kyse. Olen pärjännyt varsin heikosti elämän monilla osa-alueilla, mutta nyt sentään tunnen itseni täysijärkiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Se on iso parannus muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.

Useimmat vaikutukset yksilökohtaisia

Sanotaan, että kannabiksen käyttöä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Pilveä polttavat paitsi syrjäytyneet ja masentuneet, myös onnelliset perheenäidit sekä hyvin tienaavat yritysjohtajat. Teemu myöntää, ettei kaikkien pilvenpolttajien tarvitse lopettaa harrastustaan pärjätäkseen elämässään. Useimmat vaikutukset lienevät täysin yksilökohtaisia.

- Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät näe kannabiksessa mitään varjopuolia. Heidän mielestään se saa kaiken tuntumaan hienommalta ja toimimaan paremmin. Niinpä he ovat pilvessä kaiken aikaa. Velttous ja saamattomuus ovat kuitenkin varsin yleispäteviä vaikutuksia. Siksi niillä höpöheinän ilosanoman äänekkäimmillä suitsuttajilla ei useimmiten näytä olevan juuri muuta elämää.

- Eräskin tuntemani välittäjä piti kannabista rentouttavana rohtona, joka auttoi unettomuuteen ja ruokahaluttomuuteen, paransi hänen sosiaalisia valmiuksiaan ja niin edelleen. Hän ei toisin sanoen pystynyt nukkumaan ilman unipaukkuja. Hänellä ei ollut ruokahalua ilman tötsyjä. Hän ei lähtenyt ihmisten ilmoille, jos ei saanut savuja. Hän tuskin koskaan puhui mistään muusta kuin pilvestä. Koulut jäivät kesken, minkä jälkeen hän ei ole tietääkseni ollut päivääkään töissä.

"En syytä yksin kannabista"

Teemu ei ole nähnyt pelkän pilvenpolton aiheuttavan muille yhtä voimakkaita mielenterveysongelmia kuin hänelle itselleen.

- Olen seurannut sivusta paria todella vakavaa, holtittoman sekakäytön laukaisemaa psykoosia. Niistä on tietysti vaikea sanoa, johtuvatko ne kovista huumeista, lääkkeistä, kannabiksesta vai kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta.

Moni mietojen huumeiden kannattaja myöntää kannabispsykoosin mahdollisuuden mutta toteaa samaan hengenvetoon, että vastaavan psykoosin voi yhtä hyvin laukaista vaikkapa avioero tai läheisen ihmisen kuolema.

- En syytä sekoamisestani yksinomaan pilvenpolttoa. Mielenterveyteni oli kai jo valmiiksi epävakaalla pohjalla. Kannabis on vain päästänyt alitajunnassa piileskelleet demonit valloilleen. Olen kuitenkin varma, että mikään muu asia tähänastisessa elämässäni ei olisi käynnistänyt moisia häiriötiloja. Ilman huumeita demonit olisivat pysyneet piilossaan.

Teemu uskoo edelleen, että pilvenpoltto avasi hänen aivoissaan tiettyjä kanavia antaen hänelle valmiuksia uudenlaiseen, analyyttisempaan ajatteluun.

- Mutta jos kannabis laajensikin tajuntaani ja syvensi kykyäni teoreettiseen pohdiskeluun, se samalla rajoitti elämäni ulkoisia puitteita. Sain pilvessä hienoilta tuntuneita oivalluksia suppeasta elinpiiristäni, mutta olin liian passiivinen ja keskittymiskyvytön avartaakseni maailmankatsomustani esimerkiksi kirjoja lukemalla.

- Paljon viisaampi minusta olisi tullut, jos olisin kaikki ne vuodet panostanut koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Olisin kehittänyt itsestäni jotakin muuta kuin epäkypsän aivoraunion. Kaikista kannabiksen herättämistä oivalluksista tärkein on lopulta ollut, että se kannattaa jättää niille, joille se sopii, summaa Teemu.

Teksti: Jari Lehtinen