Lähde. Turun Sanomat 23.10.2004

Kuvateksti:
Oma elämä tasapainossa ja työyhteisön tuki – näillä eväin Jan Holmberg uskoo jaksavansa vielä pitkään työssä, jonka arkea ovat retkahdukset ja kuolemat. Onnistumisiakin päihdesairaanhoitaja kokee. Jotkut kuiville päässeet potilaat ovat nyt Janin kollegoita.

- Mitä rankempaa, sen parempi. Saa hyödyntää kaiken osaamansa. Ei tarvitse kotona harmitella, että olipa tylsä päivä tai pitkäveteinen yö, tuumaa Turun psykiatrian päihdeyksikkö A 3:n suljetulla päihdevieroitusosastolla työskentelevä Jan Holmberg, 29.

Työnilo palkittiin äskettäin vuoden 2004 päihdesairaanhoitajan arvolla. Sairaanhoitajaliiton perusteluissa komeili sellaisia ansioita kuin valtakunnallisesti ja alueellisesti kiitettävä yhteistyö ja ammatillisen osaamisen kehittäminen. Jania kehuttiin myös mukaansa tempaavaksi luennoitsijaksi.

Tunnustus on ollut jaossa kymmenen vuotta. Jan on saajista ensimmäinen nuori mies.

- Aiemmin on palkittu pitkä elämäntyö. Nyt varmaan haluttiin kannustaa nuoria ammattilaisia.

Uusia tuulia Jan kaipaa koko päihdekeskusteluun. Kyytiä saavat niin huumehysteria kuin ongelmien pilkkominen. Päihdepotilaan koko maailma voi olla romuna raha-asioista alkaen.

Hän tulee autetuksi muun muassa sairaanhoidon, sosiaalipuolen, kotiväen, asianajajan, poliisin, kriminaalihuollon yhteispelillä.

Raukkamaista Janista on potilaiden eriarvoinen kohtelu.

- Päihdepotilas on ihminen, jolla on krooninen oireyhtymä ja joka tarvitsee hoitoa.

- Noin 80 prosenttia sairauksista on itse aiheutettuja. On lihavuutta ja elintasovaivoja.

- Vaan kun diabeetikko hakeutuu hoitoon taas kerran lääkkeensä unohtaneena, hänelle toivotetaan tsemppiä. Päihdepotilaalle jopa tokaistaan, että mitäs tänne tulit. Itse olet sairautesi aiheuttanut, mene jonon hännille, Holmberg valittelee.

 

Valistus mukaan koulun arkeen

Liiallinen ihanteellisuus on karissut vuorokaudet ympäri päivystävän päihdevieroitusosaston vauhdissa. Janin työvuoroon mahtuu jos mitä lampunvaihdosta lenkkeilyyn. Potilaiden saattelulla alamaailmasta tavalliseen arkeen on hoidossa tärkeä sija. Hurjempaakin menoa ilmenee. Sekaisin mennyt nuppi voi saada potilaan käyttäytymään miten vain.

Osastolla on sekä vapaaehtoisesti tulleita päihteidenkäyttäjiä että vastentahtoiseen hoitoon toimitettuja delirium tremens -potilaita. Suomessa potilaskunta on nuorempaa kuin muualla Euroopassa. Suosituin aine on meillä heroiinin sijasta Subutex.

Janin roolina on olla turvallinen aikuinen, joka ei häivy kesken kaiken. Täysi-ikäinen potilas voi olla mieleltään kuin pikkukakara.

- Kiukuttelu ja haistattelu ovat luottamuksen merkki. Sanon aina: Olen sitten idiootti, homo tai kusipää, kuitenkin olen hoitajasi ja odotan sinua täällä.

Jan hälventää mystiikkaa päihdeongelman ympäriltä muistuttamalla, että kyseessä on riippuvuus muiden joukossa. Yksi on koukussa peleihin, toinen seksiin.

Syyllistämisiä on omiaan karsimaan kaksoisdiagnoositutkimus, jossa perehdytään yhdessä esiintyviin psyykkisiin ja päihdeongelmiin.

Päihdeketjun loppupäässä, korjaavassa työssä vaikuttava Jan katsoo, että ennaltaehkäisy alkaa välittävästä kodista.

Lapsi oppii, että kivaa on ilman aineitakin.

Koulun huumevalistuksen Jan ulottaisi kaikkiin oppiaineisiin. Biologiassa esimerkiksi voisi selvittää, ettei ihmisen kroppaa ole suunniteltu kestämään kemiallisia myrkkyjä.

---