EMCDDA:n 15. vuosiraportti 2010

Tietoja

Julkaistu: 09.12.2010 09.12.2010

Osumat: 5267 5267

Lähde: Huumeongelma Euroopassa. EMCDDA Vuosiraportti 2010. 10.11.2010

http://www.emcdda.europa.eu/events/2010/annual-report

The Report on Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007:

http://ec.europa.eu/justice/doc_centre/drugs/studies/doc/report_short_10_03_09_en.pdf

A Cannabis Reader:

Global Issues and Local Experiences

http://www.emcdda.europa.eu/publications/monographs/cannabis

takavarikot:

takavarikoidun hasiksen kilomäärä:

http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab2

Kannabiskasvien takavarikot kiloissa:

http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab4

EMCDDA eli Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön

seurantakeskus julkaisee jo 15. vuosiraporttinsa Euroopan

huumetilanteesta. Paljon on muuttunut ensimmäisistä ainoastaan

englannin kielellä julkaistuista raporteista, joissa vasta haettiin

muotoa esitellä ”kattava katsaus Euroopan huumeongelmaan ja

toimenpiteisiin, joiden avulla siihen pyritään pureutumaan”, kuten

esipuheessa selvitetään keskuksen tarkoitusta. Nykyään raportti löytyy

kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ja raportin ulkoasu ja sen tiedon

jäsennys on löytänyt tutuksi käyneet kaavansa, minkä takia SKY:ssä ei

olla enää käsitelty jokaista raporttia.

Tämä uusin raportti on mielenkiintoinen kahdesta syystä: EMCDDA:sta on

tullut eurooppalaisen huumepolitiikan keskeinen vientiyritys YK:n ja

USA:n suuntaan, joissa molemmissa on näkyvissä merkkejä muutoksesta

kohti liberaalimpaa politiikkaa.

EMCDDA on vaikuttanut YK:n suuntaan kehittämällä yhteistyössä UNODC:n

kanssa YK:n käyttämiä tiedonkeruu- ja analysointimenetelmiä, joiden

perusteella huumepolitiikkaa tulisi arvioida ja kehittää. Vuonna 2008

EMCDDA julkaisi laajan katsauksen kannabiskysymyksen eri puoliin ja

juuri YK:n huumepolitiikkaa käsittelevän korkean tason kokouksen alla

vuonna 2009 EU julkaisi ns. Reuter - Trautman raportin (The Report on

Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007).

USA:n huumepolitiikkaan vaikuttamisessa tärkein anti on ollut

esimerkki. USA:n huumetsaari Kerlikowski oli syyskuussa vierailulla

EMCDDA:ssa vertailemassa maanosien huumepolitiikkaa. Hollannissa ja

Portugalissa toteutetut huumepolitiikan uudistukset on huomattu

Atlantin takana ja niitä käytetään vertailuissa oman politiikan

tulosten kanssa. Onko sattumaa, että EMCDDA:n päämaja on Portugalin

pääkaupungissa Lissabonissa?

Periaatteessa raportin antamien tietojen perusteella lukijan pitäisi

voida analysoida huumetilannetta mutta nykyään raportin tiedot

esitellään niin sulateltuina mielipiteinä, ettei se ole mahdollista.

Tällaista ristiriitaisuutta kannabiksen käytön suuntauksista löytyy

EMCDDA:n raportista:

Kaiken kaikkiaan kulutusta koskevat suuntaukset osoittavat, että

käyttö on vakiintunut tai se vähenee. (17/116)

Kannabikselle on Euroopassa kuitenkin varsin paljon tilausta, mikä

näkyy siinä, että sitä takavarikoidaan vuosittain noin 1 000 tonnia.

Kaiken kaikkiaan tiedot osoittavat, että kannabiksen saatavuus eri

muodoissaan Euroopan huumemarkkinoilla on pikemminkin lisääntymässä

kuin vähenemässä. Vaikka näyttääkin siltä, että kotikasvatuksen avulla

tuotettu kannabisruoho yleistyy, sen takavarikot Euroopan unionissa

ovat pysyneet lukumääriltään vakaina. (17 - 18/116)

Kaikkein tuoreimpien tietojen mukaan kannabista ensisijaisena

huumeenaan käyttävien hoitoon hakeutuneiden uusien asiakkaiden

kokonaismäärä on vähentynyt useimmissa maissa. Tämän muutoksen

taustalla vaikuttavat tekijät ovat epäselviä, mutta niitä on syytä

tutkia lähemmin. Kyse voi olla joko siitä, että hoitopalveluiden

vähentämisen vuoksi uusia asiakkaita ei voida ottaa, tai siitä, että

kannabiksenkäytön vuoksi hoitoon ohjataan aiempaa vähemmän ihmisiä.

(17/116)

Eurooppa voi olla siirtymässä parhaillaan uuteen vaiheeseen, sillä

yleisistä väestö- ja koululaistutkimuksista saadut tiedot viittaavat

siihen, että kannabiksen käyttö vakiintuu tai peräti vähenee.

Historiallisesti arvioiden käyttömäärät ovat edelleen suuria, ja

tehokkaan torjuntakeinon löytäminen kannabiksen käyttöön on edelleen

Euroopan huumekeskustelun keskeinen kysymys. (45/116)

Vaikka takavarikkotietoja pidetäänkin epäluotettavina huumeiden käytön

laajuuden kuvaajana, olisi niistä hyötyä viranomaistoiminnan

vertailuissa. Tällaisten vertailujen tekeminen herää raporttia

lukiessa. Kannabiksen käytöstä raportti kertoo ristiriitaisesti sen

olevan tasaantunut tai jopa vähenemässä. Mutta toisaalla kerrotaan

ilmiön olevan kasvamassa/runsastumassa/laajenemassa.

Esimerkkinä voisi toimia Ruotsi, maailman johtava kieltolakimaa, joka

kehuu maanosamme alhaisimmilla kannabiksen käyttöluvuilla. Toisaalta

sen ilmoittamat takavarikkoluvut ovat eurooppalaista keskivertoa ja

isommat kuin Suomen takavarikkoluvut myös väkilukuun suhteutettuina.

Tässä on selvää ristiriitaa, mikä herättää epäilyjä Ruotsin

ilmoittamia käyttäjämääriä kohtaan. Joko Ruotsin hallitus esittelee

haluamansa mielikuvan harjoittamastaan politiikasta tai käyttäjät ovat

oppineet salaamaan käyttönsä.

EU on tuonut huumepolitiikkaan uutta byrokratiaa kuten muuhunkin

politiikkaan. EU:n antia ovat ne huumesuunnitelmat ja -strategiat,

joita nyt laatii, päivittää ja tallentaa liki kaikki EU maat. Kun

tämän byrokratian jatkuvan kasvun yhdistää jo vuosia jatkuneeseen

epämääräiseen jossitteluun siitä, onko suunnat laskemassa vai

nousemassa kun kannabista käyttäneiden määrä on jo yli 75 miljoonaa ja

miljoonia uusia näyttää löytyvän joka vuosi, niin missä on asian ydin?

Onko manipuloitujen käyttäjätilastojen tarkoitus osoittaa kalliiden

strategiapapereiden olevan niihin uhrattujen resurssien arvoisia?

Raportissa kerrotaan kahdesta uudesta hankkeesta, jotka kertovat

kriminaalivalvonnan yliotteesta hankkeiden suunnittelussa:

39/116

Virastojen välisten työryhmien kehittäminen Euroopassa

Malli virastojen välisistä työryhmistä on peräisin Amerikasta. Sillä

tarkoitetaan eri maiden lainvalvonta- ja sotilasviranomaisten

yhteistyötä, jonka avulla ne vaihtavat huumausaineisiin liittyvää

tiedustelutietoja ja koordinoivat takavarikoita, ennen kuin

huumausaineet päätyvät käyttäjien markkinoille. Panamassa vuonna 1994

perustettu Joint Interagency Task Force-South (JIATF-S, virastojen

välinen eteläinen työryhmä), joka sijaitsee nyt Key Westissä

(Floridassa), on yksi tämäntyyppisen yhteistyön malli. JIATF-S on

sotilasjohtoinen työryhmä, joka koordinoi huumausaineiden ilma- ja

merikuljetusten torjuntatoimia Yhdysvaltojen eteläpuolella. Toimintaan

osallistuvat Yhdysvaltain puolustusvoimat, tiedustelu- ja

lainvalvontaviranomaiset sekä liitännäismaat, kuten Espanja, Ranska,

Alankomaat ja Yhdistynyt Kuningaskunta.

45/116

EMCDDA Insights: Kannabiksen tuotanto ja markkinat Euroopassa

EMCDDA julkaisee uuden, kannabiksen tuotantoa ja markkinoita

käsittelevän insight-julkaisun vuonna 2011. Raportissa tarkastellaan

kannabistuotteiden tarjontaa Euroopan maissa sekä saatavilla olevien

tuotteiden tyyppiä, alkuperää, markkinaosuuksia ja muita tuotteiden

jakeluun ja markkinarakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Raportissa

kiinnitetään erityistä huomiota kannabiksen kasvatukseen Euroopan

rajojen sisällä, mistä on tullut viime vuosina aiempaa näkyvämpää.

Totuus on se, että kannabiksen käyttö on teollistuneissa länsimaissa

ja muuallakin maailmassa räjähtänyt käsiin sen jälkeen kun kiellettiin

kansainvälisesti vuonna 1961. YK ja sitä edeltänyt Kansainliitto ovat

viimeiset sata vuotta toistaneet lukua 200 miljoonaa käyttäjää

vuodessa, mikä merkitsee lisäksi satoja miljoonia kannabista

kokeilleita ja satunnaisesti käyttäviä. Tämäkin raportti jättää auki

oleellisen kysymyksen, mitä Euroopan huumesota maksaa. Monet

tutkimukset antavat ymmärtää, että huumeiden ja päihteiden tyystin

erilaiset valvontamallit ainoastaan lisäävät niistä aiheutuvia

ongelmia: laittomien aineiden käyttäjät ovat vaarassa ajautua

yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyä kun taas laillisten päihteiden

käyttäjien tietoisuus aineiden haitoista voi olla vakavasti

vääristynyt. 15 vuoden raporttien rustaamisen jälkeen EU:lla ei ole

tarjota veronmaksajilleen luotettavaa ja tutkittua tietoa siitä, ketä

ja mitä rankaiseminen hyödyttää.

Huumesota vai -rauha

Väitteessä kannabiksen käytön tasaantumisesta on jo annos

tendenssimäisyyttä: Euroopan huumevirkamiehillä on paineita osoittaa

olevansa oikea mies oikeassa työssä.

Myös Suomessa virkamiehet ovat jo muutaman vuoden ajan toistaneet

mantraa kannabiksen suosion tasaantumisesta tai hiipumisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön antama huumausainepolitiikan kertomus

vuodelta 2008 valtioneuvostolle kertoo kannabiksen suosion olevan jo

laantumassa (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1426492)

mutta terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskysely 2010

kertoo kannabiksen käytön ja suosion olevan kasvamassa ja itse asiassa

kasvaneen koko 2000 luvun jälkipuoliskon

(http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=22924) eli nämä

viranomaislausunnot ovat keskenään täysin ristiriitaiset. Lisäksi

poliisi on toistuvasti huumeuutistensa kanssa lööpeissä viestinään

huumeongelman ja varsinkin kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen

räjähdysmäinen kasvu (esim. Turun Sanomat 11.11 2010

http://www.ts.fi/online/kotimaa/173169.html). Näillä viesteillä

poliisimme on saanut uusia erikoisoikeuksia tunkeutua perustuslaissa

suojattuun kansalaisten yksityisyyteen.

Ristiriitaisuus kertoo siitä, etteivät virkamiehet tiedä kannabiksen

käytön suuntauksista mitään mutta väittävät tietävänsä koska saavat

siihen rahaa meiltä veronmaksajilta.

THL väitti tutkimuksessaan ja lehdistötiedotteissaan kannabiksen

lisäävän mielenterveysongelmia. Aivan kuin koululaiskysely antaisi

jotain pohjaa näille väitteille. Niinpä THL toimenkuvansa vastaisesti

lisää nuorison ongelmia: nuorten ongelmien kääntäminen huumeongelmiksi

lisää sukupolvien välistä epäluuloa ja jännitettä sekä heikentää

mielenterveysongelmista kärsivien nuorten mahdollisuutta saada pätevää

hoitoa ongelmiinsa tulematta leimatuksi huumeongelmaiseksi. THL samoin

kuin koko kieltolakibyrokratia aiheuttaa huumeongelmien kärjistymisen.

Tuore uutinen huumetestauksesta liikenteessä kertoo poliisin käytössä

olevien testereiden olevan niin epäluotettavia, että ne tuottavat

kannabiksen kohdalla vääriä tuloksia jopa kahdessa kolmesta

tapauksesta ja tietysti valituksia oikeusviranomaisille (YLE

19.11.2010 http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/poliisin_huumetestit_epaluotettavia_2154475.html

). Testin hinta on pieni verrattuna sen käyttämisen aiheuttamiin

kustannuksiin, turhiin ajokorttien peruuttamisiin, työpaikkojen

menetyksiin, terveyskeskuskäynteihin, oikeuskuluihin, valituksiin.

Eikä tälle toiminnalle ole edes asetettu mitään tavoitteita tai

kulukattoa kuin pelkkä symbolisen viestin lähettäminen.

EMCDDA:n, THL:n, poliisin ja koko kieltolakibyrokratian toimintaan

pitää pystyä soveltamaan kustannus-vaikutus laskemointia kuten

muillakin aloilla. Myös ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin pitää olla

jatkuvaa ja puolueetonta. Nyt tällaista arviota ei ole ja poliisin

toiminta tapahtuu heidän itsensä tehokkaaksi arvioimana, mitä

toimittajat kuuliaisesti toistavat. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa

tällainen ei voi jatkua loputtomiin.

Spice ilmiö on esimerkki kieltolain ennalta-arvaamattomista

seurauksista: kannabiksen kieltolain takia sitä on tutkittu

synteettisillä vastineilla niiden laillisuuden takia. Kieltolain takia

nämä ovat joutuneet lääketehtaiden laboratorioista pimeille

huumemarkkinoille ensiksi laillisina mutta nyt yhä enemmän

kiellettyinä aineina. Ja kierre jatkuu: kieltämällä yhä enemmän saamme

yhä enemmän kokeilemattomia aineita valvomattomaan käyttöön ja näin

kieltolakikoneistomme ja kaikki sen kimpussa puuhaavat virkamiehet,

tutkijat, huumetyöläiset, päihdesihteerit jne ym syyllistyvät

kollektiivisesti meidän kansalaisten käyttämiseen koekaniineina omassa

epäonnistuneessa yhteiskunnallisessa kokeilussaan. Tämä on jo tuomittu

YK:n ihmisoikeusraportoijan julkaisemassa raportissa. Nyt jonkun

pitäisi lopettaa tämä kierre.

Tähän EMCDDA:lta odottaisi sitä rohkeaa puolueetonta asiantuntijuutta,

mikä sillä oli 1990-luvun puolivälissä. EMCDDA ei tietenkään pysty

toimimaan vastoin sitä rahoittavien hallitusten tahtoa. Raportista

löytyy enää jonkun tahkoamiseen kyllästyneen virkamiehen yksinäinen

huokaus:

Kuten jo viime vuoden raportissa todettiin, alkoholi- ja

huumeongelmien välinen yhteys on varsin vahva. Tästä huolimatta EU:n

jäsenvaltioissa ei ole havaittavissa sellaista yhteistä

toimintamallia, jossa yhdistettäisiin huumausaine- ja

alkoholipolitiikat.  (16/116)

UNODC:n ja INCB:n vastine YK:n ihmisoikeusraportoijalle

Tietoja

Julkaistu: 09.12.2010 09.12.2010

Osumat: 4629 4629

Lähde: UNODC 8.11.2010

http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/2010/November/joint-unodc-/-
incb-statement-on-the-international-drug-control-system-and-human-health-and-
human-rights.html

IDPC:n kritiikki INCB:stä 28.10.2010:

http://www.idpc.net/publication/idpc-briefing-incb-country-correspondence

Vaikka tiedotusvälineet eivät olekaan löytäneet YK:n

ihmisoikeusraportoijan julkistamaa YK:n huumevalvontabyrokratian

kritiikkiä, on se selvästi osunut maaliinsa koska UNODC (United

Nations Office on Drugs and Crime) ja INCB (International Narcotics

Control Bureau) julkaisivat sille yhteisen vastineen. Jo vastineen

aloitus yrittää olla tyrmäävä: byroot yhdessä selittävät, kuinka

kansainvälinen huumeiden valvontajärjestelmä TODELLISUUDESSA toimii.

Tämä ylimielinen asenne arvostelua kohtaan on koko YK:n

huumevalvontajärjestelmää leimaava asenne.

Selitys on sama kuin lukemattomissa juhlapuheissa jauhettu: 100 vuotta

kestänyt kansojen yhteisymmärrykseen ja laillisuuteen perustuva

kansainvälinen huumevalvonta on pelastanut miljoonien ihmisten hengen.

Rikoslain täytäntöönpano ja siinä säädettyjen rangaistusten

langettaminen on tämän järjestelmän keskeinen osa ja sitä

tasapainotetaan ottamalla huomioon sekä kysynnän että tarjonnan

kysymykset. Mutta silti kansainvälinen yhteisö ottaa huomioon

yksilöiden hoidon tarpeen.

Juuri tästä ihmisoikeusraportoija kritisoi järjestelmää: se perustuu

yksipuolisesti rankaisemiselle, se luokittelee kaikki huumeiden

käyttäjät fundamentalistisesti huumeorjiksi ja tälle käsitykselle

perustuvat hoitomallit ovat usein jo itsessään ihmisoikeusrikos.

UNODC ja INCB nostavat esille kansainväliset huumesopimukset: ne

sallivat valtioiden harjoittaa erilaisia politiikan muotoja ja korvata

laissa säädetyt rangaistukset muilla toimenpiteillä. Eli

dekriminalisoida ja depenalisoida mutta nämä byroot eivät edes pysty

käyttämään näitä sanoja oman ideologiansa rajoittamana. YK:n

huumebyrokratia pitää arvovaltaansa pystyssä fundamentalistisella

ihmiskäsityksellä, sanamagialla ja ortodoksisella sopimustekstien

tulkinnalla.

Mutta laillistaminen - jo pelkkä sanan mainitseminen näiden byroiden

raportissa kertoo maanjäristykseen verrattavissa olevasta tapahtumasta

tämän byrokratian sisällä. Laillistaminen tarkoittaa

ihmisoikeusraportoijan kritiikissä kokonaan nykyisistä

huumesopimuksista luopumista ja siirtymistä toisenlaiseen

järjestelmään, minkä esimerkiksi hän toi tupakasta solmitun

kansainvälisen sopimuksen. Tämä tarkoittaa UNODC:n ja INCB:n

lakkauttamista ja siksi raportti on saanut hälytyksen päälle huumeiden

valvontajärjestelmässä. Luultavasti näiden byroiden huomio ja

resurssit kuluvat kokonaan tämän YK:n sisäisen uhkan torjumiseen, ja

maailman huumekonnat saavat melskata rauhassa kuten tähänkin saakka.

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä sai alkunsa teollistuneiden

länsivaltojen yrityksistä jakaa keskenään oopiummarkkinoita Kiinassa

ja siirtomaissaan Aasiassa jo ennen YK:n perustamista. Huumesota

tunnettuine seurauksineen syntyi vasta myöhemmin, kansainvälisesti

vuoden 1988 huumesopimuksella. Puolet maailmassa nykyisin tuotetusta

oopiumista on laillista ja YK:n huumevalvontajärjestelmän valvomaa

lääkkeiden raaka-aineiden tuotantoa lähinnä teollistuneiden maiden

tarpeeseen. Se toinen puoli on laitonta ja sama järjestelmä väittää

valvovansa sitä mm. Afganistanissa mutta se päätyy teollistuneiden

maiden pimeille huumemarkkinoille täysin vailla valvontaa eli

ikärajoja, veroja, laadunvalvontaa, sosiaalimaksuja tai kuluttajan

suojaa.

Tämä sadan vuoden valvonnan kehitys on sivuvaikutuksenaan aiheuttanut

sen, että entisillä oopiumintuotantoalueilla ja muualla maailmassa

tuotetaan laittomille huumemarkkinoille suuria määriä yhä uusia

kemikaaleja, joita markkinoidaan mm. designhuumeina, muuntohuumeina,

synteettisinä huumeina, raiskaushuumeina ja jopa synteettiset

kannabinoidit ovat nykyään osa laittomia markkinoita spice-nimikkeen

alla. Tämä valvontajärjestelmä on vaikuttanut oopiumin tuotannon

jakautumiseen lailliseen ja laittomaan mutta sen sivuvaikutuksena on

syntynyt aivan uusia huumeongelmia, joista järjestelmä ei tietenkään

ota kunniaa itselleen vaan on raporteissaan syyttänyt mm. internettiä!

YK:n huumevalvontabyrokratia vannoo nyt ihmisoikeuksien nimiin mutta

tämä ei ole näkynyt käytännössä. UNODC ja INCB eivät ole koskaan

puuttuneet huumesodan nimissä tehtyihin selviin ihmisoikeusrikoksiin.

Kun vuonna 2003 Thaimaassa surmattiin yli 2500 ihmistä muutaman

kuukauden huumekampanjassa, toivoi INCB raportissaan tulosten jäävän

pysyviksi. Tuoreempaan Meksikon huumesodan aiheuttamaan

ihmisoikeuskatastrofiin kumpikaan byroo ei ole reagoinut sanallakaan.

Kumpikaan ei kykene näkemään ajamansa politiikan ja

ihmisoikeusrikosten yhteyttä, koska se on ideologisesti rajattu pois

heidän toimenkuvasta.

UNODC ja INCB eivät halua myöntää vanhaa opetusta, että kieltolaki

ruokkii rikollisuutta. Kansainvälinen laiton huumekauppa ruokkii muuta

kansainvälistä rikollisuutta, mitä vastaan UNODC vannoo taistelevansa.

Tämä noidankehä tulee saada loppumaan niin lasten kuin aikuisten

ihmisten suojelemiseksi.

USA: Vuoden 2010 välivaalien äänestyksen tulokset

Tietoja

Julkaistu: 03.11.2010 03.11.2010

Osumat: 7253 7253

Lähde: Norml, Drug Policy Alliance 3.11.2010, MPP 29.10.2010
http://blog.norml.org/2010/11/03/voters-nationwide-decide-marijuana-law-reform-measures/
http://www.drugpolicy.org/news/pressroom/pressrelease/pr110310.cfm
http://blog.mpp.org/tax-and-regulate/gallup-record-46-of-americans-support-legal-marijuana/10292010/

Vuoden 2010 USA:n välivaaleissa 2.11 äänestettiin historiallisesta
aiheesta eli kannabiksen laillistamisesta Kaliforniassa. Ns. aloite 19
hävisi mutta sen verran täpärästi (46.2 vastaan 53.8), että tulosta
voidaan pitää historiallisena: ehdotus sai taakseen ennennäkemättömän
laajan liittoutuman eri poliittisista ryhmistä, ammattiyhdistyksistä,
kuuluisuuksista, uskonnollisista piireistä, opiskelijoista,
lakimiehistä jne.

Lue lisää: USA: Vuoden 2010 välivaalien äänestyksen tulokset

YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija: dekriminalisoikaa huumeiden käyttö viipymättä

Tietoja

Julkaistu: 02.11.2010 02.11.2010

Osumat: 5500 5500

YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija: dekriminalisoikaa huumeiden
käyttö viipymättä ja laillistakaa ne myöhemmin

Lähde: Right of everyone to the enjoyment of the highest attainable
standard of physical and mental health. UN Doc No A/65/255.
Right to highest standard of health.pdf

Taustaa


Vuonna 2009 YK:n ihmisoikeudet asetettiin kansainvälisen
huumepolitiikan perustaksi korkean tason kokouksessa, jonka tarkoitus
oli arvioida YK:n huumepolitiikan tuloksia. Kokous päätyi jatkamaan
vanhalla, 1980-luvulla lukkoon lyödyllä huumesotakonseptilla
tavoitteena huumeeton maailma mutta ensimmäisen kerran kansainvälisen
huumevalvonnan perusperiaatteeksi asetettiin 60 vuotta aikaisemmin
solmittu YK:n ihmisoikeussopimus.


Vuoden 2010 alussa YK:n huume- ja rikostoimisto UNODC (United Nations
Office on Drugs and Crime) julkisti CND:lle raportin Drug control,
crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective.
Note by the Executive Director, jossa alussa todetaan:

2. Monet kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muodot, kuten
huumeiden salakuljetus ja ihmisten salakuljetus, aiheuttavat
jatkuvasti vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia. Lakiin perustuvan
järjestyksen lujittaminen on kansainvälisen yhteisön ratkaisun avain
näihin haasteisiin ja se on myös UNODC:n työn peruskivi. YK:n tekemän
lakiin perustuvan työn normatiivinen perusta on sen
perustamisasiakirja ja kansainvälinen lainsäädäntö mikä sisältää
kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön, kansainvälisen
rikoslainsäädännön ja kansainväliset ihmisoikeuslait. Huumeiden,
rikollisuuden ja terrorismin vastaisten, lakiin perustuvien
toimenpiteiden tulee sisällyttää ihmisoikeuslait ja periaatteet. Liian
usein laintäytäntöönpanovirkamiehet ja rikoslakijärjestelmät
syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin ja sulkevat pois ja syrjäyttävät
yhteiskunnasta sellaisia ihmisiä, jotka eniten tarvitsevat hoitoa ja
kuntoutusta.

Tämä raportti oli UNODC:n edellisen johtajan Antonio Costan viimeisiä
töitä ja siinä paistaa läpi UNODC:tä leimaava rikosoikeudellisen
valvonnan korostaminen huumeiden vastaisessa työssä. Costan kanta on
se, että huumerikollisuus aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia ja siihen
tulee vastata yhä kovemmilla laeilla. Kärjiestäen Costan
ihmisoikeuskäsitys on se, että ihmisoikeuksilla siloitellaan
kriminaalipolitiikalle perustuvaa toimintaa.

26.10.2010 ilmestyi ensimmäinen YK:n ihmisoikeustarkkailijan arvio
huumesodan onnistumisesta. YK:n ihmisoikeusneuvoston mandaatilla
toimiva Anand Grover, erikoisraportoija jokaisen ihmisen oikeudesta
nauttia parhaimmasta mahdollisesta ruumiin ja hengen terveydestä (UN
Special Rapporteur on the Right of Everyone to the Highest Attainable
Standard of Physical and Mental Health) julkaisi raporttinsa YK:n
65.:lle yleiskokoukselle.

Raportti tulee korkeimmalta mahdolliselta taholta ja sillä pitäisi
olla YK:n jäsenvaltioita velvoittava status. Raportin alussa on YK:n
pääsihteerin kommentti: ”Pääsihteerillä on kunnia saada välittää YK:n
yleiskokouksen osanottajille tämä Anand Groverin, erikoisraportoija
jokaisen ihmisen oikeudesta nauttia parhaimmasta mahdollisesta ruumiin
ja hengen terveydestä, raportti joka perustuu ihmisoikeusneuvoston
päätökseen 6/29.”

Tämä raportti on selvin kannanotto YK:n sisältä sen ajaman
huumepolitiikan epäonnistumisesta: YK:n huumepolitiikka aiheuttaa
enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja siinä tarvitaan perusteisiin saakka
menevä muutos. Groverin raportti paljastaa UNODC:n ja muun YK:n
huumebyrokratian harjoittaman politiikan perustuvan rakenteelliselle
väkivallalle ja sen politiikan suunta täytyy muuttaa kokonaan niin,
että toiminta perustuu ihmisoikeuksiin.

Yhteenvedossa erikoistarkkailija tiivistää tämän:

Nykyinen kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä on keskittynyt
huumeista vapaan maailman luomiseen melkein pelkästään rikoslain ja
rangaistusten avulla. Yhä kasvava todistusaineisto kuitenkin osoittaa,
että tämä lähestymistapa on epäonnistunut lähinnä sen takia, ettei se
kykene tiedostamaan huumeiden käytön ja huumeriippuvuuden
todellisuutta. Vaikka huumeilla voi olla kielteisiä vaikutuksia
yksilön elämään ja yhteiskuntaan, ei tämä ankarasti rankaiseva
lähestymistapa ole saavuttanut sen julkituomia kansanterveydellisiä
tavoitteita ja on aiheuttanut lukemattomia ihmisoikeusrikoksia.

Erikoistarkkailija muistuttaa vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen
ensimmäisestä lauseesta: sopimuksen mukaan YK:n huumevalvonnan tuli
edistää ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia (health and welfare of
mankind) sekä turvata välttämättömien lääkeaineiden saanti
helpottamaan kipua ja kärsimystä (medical use of narcotic drugs
continues to be indispensable for the relief of pain and suffering).
Kumpikaan näistä ei ole ihmisoikeustarkkailijan mukaan toteutunut vaan
sopimuksen täytäntöönpanemisessa on keskitytty kolmanteen lauseeseen,
jonka mukaan huumeriippuvuus on pahasta yksilölle ja vaaraksi
yhteiskunnalle (addiction to narcotic drugs constitutes a serious evil
for the individual and is fraught with social and economic danger to
mankind). Tarkkailijan arvio on se, että sopimuksista puuttuu selvä
kanta ihmisoikeuksiin ja niiden toteuttamista ei ole pidetty
huumesopimuksia toteuttavien tahojen toiminnassa tärkeinä. (kohta 11)

YK:n huume-elimet ja ihmisoikeudet

13. Vaikka huumevalvontaelimet eivät ole aikaisemmin kovinkaan usein
osallistuneet rakentaviin keskusteluihin ihmisoikeusasioista, on viime
aikoina tapahtunut tervetullut muutos ihmisoikeuksista lähtevien
lähestymistapojen sisällyttämiseksi niiden työhön. UNODC on tutkinut
tapoja sovittaa huumevalvonta paremmin yhteen ihmisoikeuksien
suojelemisen kanssa ja INCB:n (International Narcotics Control Board)
presidentti tapasi hiljan epävirallisesti ensimmäisen kerran
kansalaisyhteiskunnan edustajia. CND (Commission on Narcotic Drugs)
hyväksyi päätöslauselman, joka korostaa ihmisoikeuksia kansainvälisten
huumesopimusten soveltamisessa ja on arvioinut HIV/AIDS kysymyksiä ja
lääkkeiden saatavuutta muissa päätöslauselmissaan. On kuitenkin
selvää, että tulee tehdä vielä enemmän ihmisoikeuksien saamiseksi
huumevalvonnan keskiöön.

Huumeen käyttö ja huumeriippuvuus ovat raportoijan mukaan eri asia
(kohta 7) ja kumpaankaan ilmiöön nykyinen kriminaalipolitiikkaan
perustuva politiikka ei auta vaan jopa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin
mitä sillä yritetään hoitaa (kohta 15).

14. Valitettavasti nykyinen kansainvälinen huumevalvonta perustuu
käsitykselle, että huumeet ovat ”paha”, jota vastaan kansainvälisellä
yhteisöllä on ”velvollisuus taistella”. Huumesodan käsitettä käytetään
oikeuttamaan äärimmäisiä politiikan muotoja. Huumeiden tuotannon ja
aseistettujen ryhmien, kuten Afganistanissa oopiumin viljelijöiden ja
talibanien välillä, välisten yhteyksien varjolla on oikeutettu
nollatoleranssi lähestymistapa vaikka kyseinen politiikka on osoitettu
tehottomaksi huumeiden kysynnän ja tarjonnan vähentämisessä. Tämän
takia tämä lähestymistapa ei saavuta sen ensimmäistä tavoitetta estää
huumeiden käytön aiheuttamia terveydellisiä ongelmia - mutta se ei
myöskään saavuta todellisen huumevalvonnan tavoitetta.

15. Huumesodan lähestymistavalla ei voida myöskään ymmärtää huumeiden
käytön ja riippuvuuden todellisuutta ja siksi ei voida saavuttaa sille
asetettuja tavoitteita. Ensiksikin ihmiset väistämättä jatkavat
huumeiden käyttämistä riippumatta rikoslaeista vaikka rangaistusten
säätämisen oikeutuksena pidetään huumeiden käytön ehkäisyä. Toiseksi
huumeriippuvuus, mikä on eri asia kuin huumeen käyttö, on
lääketieteellinen olotila, joka vaatii soveliasta, tieteelliseen
näyttöön perustuvaa hoitoa - ei kriminalisointia. Lopuksi
rankaisemiseen perustuva huumevalvontamalli lisää huumeiden käyttöön
liittyviä haittoja ohjaamalla resursseja epäpätevien menetelmien
käyttöön ja harhaisiin ratkaisumalleihin hyläten samalla todisteisiin
perustuvat lähestymistavat.


16. Huumeiden käytöllä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia mutta
erikoisraportoija on huolissaan siitä, että nykyinen
huumevalvontamalli aiheuttaa enemmän haittoja kuin mitä sillä olisi
tarkoitus ehkäistä. Huumeiden käytön kriminalisointi, joka on
suunniteltu ehkäisemään huumeiden käyttöä, hallussapitoa ja
salakuljetusta, on epäonnistunut. Sen sijaan se on aiheuttanut
huumeiden riskialttiita käyttötapoja samalla kohtuuttomasti rangaisten
huumeita käyttäviä ihmisiä. Sen seurausvaikutukset laajemman yhteisön
terveydelle, varsinkin HIV/AIDS:n suhteen, eivät ole lainkaan vähemmän
haitallisia: vuoden 2010 Wienin julistuksessa todetaan, että
laittomien huumeiden käyttäjien kriminalisointi ruokkii HIV epidemiaa.
Millenium Development Goal 6 vaatii valtioiden sitoutuvan HIV/AIDS
-epidemian leviämisen pysäyttämiseen vuoteen 2015 mennessä (YK:n
yleiskokouksen päätös 55/2) mutta kriminalisoimisen jatkaminen on
suoraan ristiriidassa useiden moninkeskisesti sovittujen
terveyspoliittisten aloitteiden kanssa.

28. Rankaiseva huumepolitiikka vaikuttaa kohtuuttomasti sellaisiin
ihmisryhmiin, jotka ovat muutenkin haavoittuvaisia. USA:sta on
esimerkiksi raportoitu, että afroamerikkalaisia pidätetään koko ajan
enemmän kuin valkoisia amerikkalaisia vaikka rikosten tekomäärät on
verrannollisia näiden ryhmien kesken. Lisäksi yli 80% pidätyksistä on
huumeen hallussapidosta eikä myynnistä. Tällaisten pienten rikosten
kasaantuminen voi johtaa vankeuteen ja yhä syvempään yhteiskunnasta
syrjäytymiseen, mikä lisää muutenkin haavoittuvaisten ihmisten
terveysriskejä.

Raportti nostaa esille huumeiden käyttäjien demonisoimisen ja
ihmisoikeusloukkausten yhteyden:

30. Jotkin räikeimmistä terveysoikeuden rikkomuksista ovat tapahtuneet
huumeriippuvuuden ”hoidon” yhteydessä. Huumeiden käytön
kriminalisointi ruokkii käsitystä, että huumeita käyttävät ihmiset
ovat tuottamattomia rikollisia ja moraalittomia luopioita, mikä
puolestaan ruokkii kuriin perustuvia hoitomuotoja.

31. Tämä raportti nostaa erityisesti esille pakkohoito-ohjelmat,
joissa käytetään pääasiassa kuriin perustuvia hoitomuotoja sivuuttaen
lääketieteelliset todisteet. Tällaisissa olosuhteissa
huumeriippuvuuteen lääketieteellisesti suhtautuvia hoitoalan
ammattilaisia ei useinkaan ole. Pakkotyö, yksinäissellit ja
hoitokokeilut ilman potilaan suostumusta rikkovat kansainvälistä
ihmisoikeuslainsäädäntöä ja ovat laittomia korvikkeita tieteeseen
perustuville toimenpiteille kuten korvaushoito, psykologiset
hoitomuodot ja muut täydelliseen suostumukseen perustuvat hoidot.

37. Joissakin maissa voidaan ihmisiä pakottaa tarpeettomiin hoitoihin
koska näissä maissa ei tehdä eroa huumeiden satunnaiskäytön ja
huumeriippuvaisten välillä. Monesti ihmisiä alistetaan lisäksi
hoitokokeiluihin. Sellaisen tiedon tarjoamisen puuttuminen, mikä
mahdollistaisi potilaalle todelliseen tietoon perustuvan suostumuksen
antamisen, rikkoo potilaan oikeutta terveyteen.

Raportti puuttuu myös siihen suureen ongelmaan, minkä toisaalta
kansainvälinen huumesota ja toisaalta suuret elintasoerot ovat luoneet
ihmisten oikeudelle saada peruslääkitystä:

40. Miljoonat ihmiset ympäri maailman tarvitsevat peruslääkkeitä
kipuun, huumeriippuvuuteen ja muihin sairauksiin mutta niiden
saatavuutta rajoittaa tiukka lääkelainsäädäntö, epäonnistuminen saada
toimiva tarjonta- ja jakelujärjestelmä kuntoon ja riittämätön
terveydenhoitojärjestelmä. Peruslääkkeiden saannissa on hälyttävä ero
kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä. Vaikka kehittyvissä
maissa on puolet maailman syöpäpotilaista ja melkein kaikki uudet
HIV-tartunnat, kulutetaan niissä vain 6% laillisesta morfiinista. 89%
kaikista valvonnassa olevista lääkkeistä mukaan lukien morfiini
kulutetaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

41. Näiden lääkkeiden saantia rajoitetaan usein liikaa siinä pelossa,
että ne joutuvat laillisesta lääkekäytöstä laittomiin tarkoituksiin.
Vaikka tämän ehkäisy  on tärkeää, pitää tätä riskiä verrata
hoidettavien potilaiden tarpeisiin. Vuoden 1961 Single Convention
tunnustaa ”kivun ja kärsimyksen helpottamiseksi” välttämättömien
narkoottisten aineiden lääkinnällisen käytön. UNODC ja INCB valvovat
valtioiden toimintaa varmistaakseen huumevalvonnan säädösten
noudattamisen. Koska monet valvottujen peruslääkkeiden riittävän
saannin esteet ovat säädöksiä, voidaan niitä muuttaa nopeasti ja
halvalla.

UNODC:n rooli, rikoslain ylivalta ja dekriminalisaation merkitys

VI. Ihmisoikeuksiin perustuva huumevalvonta

48. Ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa huumevalvontaan tulee
ottaa käyttöön mitä pikimmin, jotta ehkäistäisiin ne oikeuksien
rikkomukset, jotka aiheutuvat nykyisistä lähestymistavoista tarjonnan
ja kysynnän vähentämiseksi, ja aloittaa luomaan inhimillinen
järjestelmä, joka täyttää terveydelliset tavoitteet. Tällä hetkellä
kansainvälisellä tasolla toimivien huumevalvonnan ja
ihmisoikeustoimijoiden väliltä puuttuu keskinäinen suunnittelu ja
vuoropuhelu. Rikoslain täytäntöönpanoon keskittyvä lähestymistapa on
institutionaalisesti istutettu kansainväliseen huumevalvontaan koska
huumevalvonta on keskitetty UNODC:hen, joka johtaa YK:n toimintaa
järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Tämä rikoslain täytäntöönpanon
ja huumevalvonnan kytkeytyminen osaltaan sulkee pois ihmisoikeuksiin
perustuvat lähestymistavat ja vuorovaikutuksen YK:n ihmisoikeuselinten
kanssa.

49. Nykyisen kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän tehottomuus
tulee ymmärtää ja aloittaa sen uudistaminen kaikilla poliittisilla
tasoilla. Kansallisvaltioiden tulee soveltaa haittoja vähentäviä
ohjelmia, dekriminalisoida tai depenalisoida huumeiden käyttö ja
hallussapito sekä uudistaa peruslääkitystä koskevat säädökset. YK:n
huumevalvontaelimien tulee taata koko järjestelmän yhdenmukaisuus
omaksumalla ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa huumevalvontaan,
mikä väistämättä vaatii kansainvälisten ihmisoikeuksien tunnustamista
keskeisiksi tekijöiksi toiminnalle, ja näiden kansainvälisen
järjestelmän muutosten tulee ohjata ja legitimoida valtioiden sisäisiä
muutoksia.

62. Erikoisraportoijan mukaan jatkuva rikosoikeudellisten
rangaistusten soveltaminen huumeiden käytöstä ja hallussapidosta pitää
yllä monia niistä pahimmista haitoista, jotka liitetään huumeiden
käyttöön. Hän suosittelee vähemmän rajoittavien lähestymistapojen
harkitsemista huumevalvontaan mukaan lukien dekriminalisoinnin ja
depenalisoinnin. Huumeiden käytön dekriminalisointia ei voida
rinnastaa huumeiden laillistamiseen. Huumeiden käytön ja hallussapidon
dekriminalisointi tarkoittaa sitä, että nämä ovat edelleen lailla
kiellettyjä mutta tällaisista rikoksista säädettyjä rangaistuksia ei
sovelleta tai langetetaan ainoastaan vähäisiä rangaistuksia.
Dekriminalisaatio tarkoittaa yleensä rikosoikeudellisten rangaistusten
poistamista kokonaan (niiden sijaan voidaan soveltaa hallinnollisia
rangaistuksia), kun taas depenalisaatio tarkoittaa vapausrangaistusten
poistamista vaikka teko säilyisikin rikoksena. Laillistaminen
tarkoittaa kieltolain poistamista kyseiseltä teolta.

INCB:n kannanotot dekriminalisointiin ja miten se pitää toteuttaa:

63. Kansainväliset huumevalvontasopimukset antavat tilaa
vilpittömyyteen perustuville tulkinnoille, jotka sallivat valtioiden
omat lainsäädännölliset uudistukset ilman että kansainvälisessä
huumevalvonnassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi vuoden
1988 huumesopimuksen 3. artiklan 2. pykälä takaa sen, että
henkilökohtaiseen kulutukseen tarkoitetun hallussapidon
kriminalisointi on riippuvainen valtion perustuslaillisista
periaatteista ja lakijärjestelmän käsitteistä. Esimerkiksi Argentiinan
korkein oikeus päätti hiljattain, että marihuanan hallussapitoa
koskevat rikosoikeudelliset rangaistukset ovat perustuslain vastaisia.
Tämän takia Argentiina on dekriminalisoinut huumeiden henkilökohtaisen
käytön. Meksiko on myös hiljan dekriminalisoinut pienten huume-erien
hallussapidon omaa käyttöä varten, ja INCB on arvostellut molempia
maita sillä perusteella, että lainmuutokset lähettävät ”väärän viestin
julkisuuteen”.

64. Lisäksi vuonna 2001 Portugal dekriminalisoi kaikkien laittomien
huumeiden hankinnan, hallussapidon ja käytön henkilökohtaisiin
tarkoituksiin tehden niistä hallinnollisia rikkomuksia. Tämä laki
sallii rahalliset tai ei-rahalliset rangaistukset ja laki sallii
rangaistusten välttämisen jos rikkomukseen syyllistynyt hakeutuu
hoitoon. Vastakohtana INCB:n reaktiolle Argentiinaa ja Meksikoa
kohtaan tämän laajuinen dekriminalisaatio on yhdenmukainen vuoden 1988
sopimuksen kanssa. Dekriminalisaatiota pidetään Portugalissa yleisesti
parhaana vaihtoehtona vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia suurelta
osin sen takia, että se ei leimaa huumeiden käyttöä ja mahdollistaa
huumeiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen sen sijaan, että se
viestittäisi kansalaisille, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää.

Pelkkä dekriminalisaatio tai depenalisaatio ei riitä vaan tarvitaan
aktiivista politiikkaa muilla alueilla:

66. Dekriminalisaatiolla ja depenalisaatiolla voidaan vähentää
huumeiden käyttöön liittyviä haittoja ja lisätä huumeita käyttävien
ihmisten osallistumista huumehoitoon. Portugalissa huumeiden käyttö
väheni absoluuttisesti eri väestönryhmissä dekriminalisaation jälkeen
ja huumeisiin liittyvä kuolleisuus sekä uudet HIV-tartunnat huumeiden
käyttäjien keskuudessa vähenivät. Korvaushoidossa olevien ihmisten
lukumäärä nousi vuoden 6040:stä 18477:ään vuonna 2003.

67. Täytyy huomata, että esimerkiksi Portugalissa dekriminalisaatio
toteutettiin yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, joihin kuului
huumehoidon laajentaminen, huumekasvatus ja poliisitoimien uudelleen
suuntaaminen salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tämä osoittaa sen, kuinka
lainsäädännölliset muutokset eivät yksinään riitä vähentämään
huumeiden käyttöön liittyviä haittoja.

68. Depenalisaatio voisi johtaa vankeusrangaistusten vähenemiseen,
mikä puolestaan vähentää vangitsemiseen liittyviä haittoja. Liiallinen
rankaiseminen voi johtaa vankiloiden täyttymiseen ja niiden huonoihin
olosuhteisiin, mikä on puolestaan ollut alkusysäys huumelakien
lieventämiseen. Brasiliassa on hiljan depenalisoitu ja siellä
lopetettiin vankeustuomioiden langettaminen huumeiden hallussapidosta
henkilökohtaiseen käyttöön ja ne korvattiin opetusohjelmilla.

69. Lainsäädännöllisten muutosten lisäksi lainvalvontaviranomaisten
koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä ei saa aliarvioida varsinkin kun
tiedetään tiukan poliisivalvonnan aiheuttamat haitat. Esimerkiksi
ruiskuhuumeita käyttävien ihmisten keskuudessa esiintyvät
HIV-tartunnat olivat 1980-luvulla selvästi yleisemmät Edinburghissa,
missä poliisi valvoi agressiivisesti neulojen hallussapidon kieltävää
lakia verrattuna läheiseen Glasgown kaupunkiin, missä lakia ei
valvottu. Kaikki yritykset dekriminalisoida tai depenalisoida
huumeiden käyttö tai hallussapito tulee kytkeä sellaisiin
strategioihin, joilla lievennetään liiallisen poliisitoiminnan
aiheuttamia pelkoja ja leimaantumista.

Erikoisraportoija ehdottaa lopuksi tupakan valvonnan kehyssopimusta
eli käytännössä laillistamista, verotusta ja julkista valvontaa:

73. Erikoisraportoija on sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä on
tarvetta harkita vaihtoehtoja nykyiselle huumevalvontajärjestelmälle.
Yksi vaihtoehtoinen malli olisi tupakan valvonnan kehyssopimus, jolla
voitaisiin säädellä joitakin valvottuja lääkeaineita samalla tavalla
kuin tupakkaa. Kehyssopimuksen tarkoitus on vähentää tupakan
aiheuttamia yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja julkisia haittoja
luomalla kehykset, joilla tupakankäyttöä voitaisiin vähentää pysyvästi
maailmassa. Tämä on ajatusmallin muutos riippuvuutta aiheuttavien
aineiden säätelyjärjestelmän kehittämiseksi, mikä suojelee niiden
ihmisten oikeuksia, jotka käyttävät huumeita ja ovat niistä
riippuvaisia samalla vähentäen tähän käyttöön liittyviä haittoja. Tämä
uusi muita huumeita kuin tupakkaa koskeva valvonnan viitekehys vaatii
huumeiden yksilöllisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten
tieteellisten todisteiden arviointia, jokaisen valvotun aineen
kansanterveydellisten ja ihmisoikeudellisten vaikutusten arviointia ja
kehykseen ottaminen tapahtuisi tapauskohtaisesti.


74. Tupakan valvonnan viitekehyksen muut kuin hinnoittelua koskevat
toimenpiteet tarjoaa parhaat esimerkit niistä suojelu- ja
säätelytoimenpiteistä, jotka voivat korvata nykyisen rikoslakiin
perustuvan kehyksen. Nämä toimenpiteet ovat huumepitoisuuden säätely,
koulutus ja tietoisuuden lisääminen sekä toimenpiteet, jotka koskevat
riippuvuuden vähentämistä ja käytön lopettamista. Näiden
toimenpiteiden käyttöönottaminen turvaa oikeuden terveyteen mm.
turvaamalla puhtaiden aineiden saamisen, lisäämällä yksilöiden ja
yhteisöjen tietoisuutta, mikä vähentää haittoja ja takaa pääsyn
sopivaan hoitoon milloin se on tarpeen. Tupakan valvonnan
viitekehyksen hyväksyneissä maissa sovelletaan viitekehyksen
toimenpiteitä hyvin runsaasti, mikä kertoo siitä, että myös nykyisin
rikosvalvonnassa oleville huumeille on olemassa samanlaiset
mahdollisuudet.

75. Tämä ehdotettu viitekehys sallisi lisäksi huumeiden perinteiset,
kulttuuriset käyttötavat, joiden kansanterveydellisten
haittavaikutusten on todettu olevan pienet kuten coca-lehtien käyttö
Boliviassa tai kannabiksen eri muotojen käyttö Intiassa. Nykyinen
valvontamalli on riistänyt miljoonilta ihmisiltä heidän elantonsa ja
kieltänyt huumeiden perinteisen käytön kieltämällä kasvatuksen ja
erittäin vahingollisilla sadonhävitysmenetelmillä, joilla on
rajoitettu tuotantoa. Nämä toimenpiteet ovat perusteettomia eivätkä
ole auttaneet rajoittamaan huumeiden käyttöä.

VII. Suositukset
76. Jäsenvaltoiden tulee:
- Taata että kaikki haittoja vähentävät toimenpiteet (UNAIDS:n
nimeämät) ja huumeriippuvuuden hoitopalvelut ja varsinkin opiaattien
korvaushoidot, ovat huumeita käyttävien ihmisten saatavilla ja
varsinkin vankilaan tuomittujen ihmisten saatavilla.

- Dekriminalisoida tai depenalisoida huumeiden hallussapito ja käyttö.

- Poistaa tai merkittävästi muuttaa lainsäädäntöä ja niitä politiikan
muotoja, jotka estävät välttämättömien terveyspalvelujen tarjoamisen
huumeiden käyttäjille sekä käydä läpi huumevalvonnan lainsäädäntö,
jotta taattaisiin yhteensopivuus ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

- Muuttaa lakeja, säädöksiä ja toimenpiteitä siten, että valvottujen
peruslääkkeiden saanti paranee.

77. YK:n huumevalvonnan toimielinten tulee:
- Sisällyttää ihmisoikeudet huumevalvontaan laeissa, toimenpiteissä
sekä ohjelmissa.
- Lisätä yhteydenpitoa ja vuoropuhelua niiden YK:n toimielinten
kanssa, jotka ovat tekemisissä huumeiden käytön ja huumemarkkinoiden
sekä huumevalvonnan toimenpiteiden ja ohjelmien vaikutusten kanssa.
- Harkita sellaisen pysyvän toimielimen kuten esimerkiksi
riippumattoman komission luomista, jonka kautta ihmisoikeustoimijat
voivat auttaa kansainvälisen huumepolitiikan luomisessa ja sen
kansallisen soveltamisen valvomisessa ja jonka päällimmäisin tarkoitus
on turvata huumeiden käyttäjien ja heidän yhteisöjensä terveys ja
ihmisoikeudet.
- Luoda ohjeistus, mikä tarjoaa suuntaviivat asianomaisille
toimijoille ihmisoikeuksien soveltamiseksi huumevalvontaan sekä
kehittää ja saattaa voimaan ihmisoikeuksiin perustuvat indikaattorit
huumevalvonnalle ja oikeudelle terveyteen.
- Harkita pitkällä aikavälillä vaihtoehtoisen huumevalvontakehyksen
luomista, joka perustuisi tupakan valvonnan viitekehyssopimuksen
tarjoamalle mallille.


Huumehaukat ja ihmisoikeudet

Lähde: Drugnews.nu 26.10.2010

http://www.drugnews.nu/article.asp?id=6257

YK:n huumepolitiikka ja -byrokratia ei yleensä saavuta lööppejä eikä
erikoisraportoijan raporttikaan ole näkynyt otsikoissa. Mutta sen
vaikutus ulottuu sinne, minne kritiikin kuuluukin kohdistua eli ns.
huumeiden vastaiseen byrokratiaan. Tästä vaikutuksesta on hyvä
esimerkki maailman huumehaukkojen uusimman organisaation World Forum
Against Drugs puuhamiehen Per Johanssonin antama tuomio.

Ihmisoikeusraportoijan arvio kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän
aiheuttamasta järjestelmällisestä väkivallasta saa Johanssonin
takajaloilleen:

”Tarvitaan tasapainoista rajoittavaa huumepolitiikkaa, joka koostuu
ehkäisystä, valvonnasta ja hoidosta, joten emme voi vähentää
valvontaa. Se olisi luopumisen politiikkaa.”

Juuri tämä ”valvonta” aiheuttaa ne ihmisoikeusrikokset, joista
erikoisraportoija kritisoi nykyistä politiikkaa.

Johansson vetoaa kansainvälisen huumevalvonnan saavutuksiin kuluneen
sadan vuoden aikana, väite mikä on jo useissa yhteyksissä kuopattu,
koska oopiumin viljelyn tilalle on tullut runsain mitoin yhä uusia
laittomiksi julistettavia synteettisiä aineita samalla kun maapallon
köyhät väestönosat ovat jääneet vaille peruslääkkeitään. Tätä
kehitystä ei voi pitää minään voittona tai menestystarinana.

Johansson muiden huumehaukkojen tapaan myös valikoi historiaa omiin
tarkoituksiinsa: vasta vuoden 1988 huumesopimuksella USA:n
huumesodasta tuli kansainvälisen huumevalvonnan malli. Presidentti
Carterin kaudella 1970-luvulla USA:ssa kannabiksen laillistaminen oli
hyvin lähellä mutta Reaganin valtaantulo lopetti liberalisointi- ja
dekriminalisointipuheet virallisessa politiikassa. Tätä perintöä
Johansson puolustaa eikä mitään sadan vuoden menestystarinaa.

Per Johansson myöntää että huumeiden laillistamista vaativat tahot
ovat iloisia tästä raportista. Kansainväliset huumehaukat teilaavat
Per Johanssonin suulla ihmisoikeusraportin sillä perusteella, että se
edustaa vain aikuisten maailmaa, ja huumeettoman maailman vaatimus
perustuu lapsen oikeuksien julistukselle.

Tämä kiista kertoo paljon ihmisoikeuksien tilasta ylipäänsä: ihmiset
ehkä kuvittelevat niiden olevan itsestäänselvyyksiä mutta käytännössä
monet maat ja tahot jarruttavat varsinaisen ihmisoikeussopimuksen
soveltamista käytäntöön. Totalitaarisia ideologioita kannattavat
valtiot ja henkilöt pitäisivät nämä molemmat sopimukset mieluummin
juhlallisina julistuksina, eivät käytännön toimintaa ohjaavina
normistoina.

Lapsen oikeuksien sopimuksesta sovittiin jo 1959 mutta se saatiin
hyväksyttyä vasta 1989. Lapsen oikeuksien sopimus on yleisluontoinen
eikä oikeudellisesti valtioita sitova. Se on myös ihmisoikeussopimusta
tukeva eikä ristiriidassa sen kanssa kuten Johansson antaa ymmärtää.
Sopimus on laajiten ratifioitu kansainvälinen sopimus ja ainoastaan
kaksi maata ei ole sitä ratifioinut, joista toinen on Somalia mutta
toinen maailman johtava huumesotamaa USA, mikä kertoo paljon
huumesodan ja lasten oikeuksien todellisesta suhteesta.

Meksikon huumesota on vain yksi esimerkki siitä miten lapsen ja
ihmisoikeudet ja huumesota ovat vastakkaisia pyrkimyksiä.
Huumehysterian synnyttämä lääkeaineiden pula koskettaa samalla tavalla
aikuisia kuin lapsia.

UNODC:n edellisen johtajan Antonio Costan laatima raportti
ihmisoikeuksista UNODC:n näkökulmasta kertoo kriminaalikontrollin
edustajien näkemyksen ihmisoikeuksien asemasta muuhun politiikkaan
verrattuna: ihmisoikeuksia voidaan käyttää kriminaalivalvonnan
koristeena ja vanhan politiikan jatkamisen oikeutuksena. Mutta
erikoisraportoijakin huomauttaa UNODC:n roolista, että siitä on tullut
kriminaalivalvontaan perustuva rikos- ja terrorismin vastaisen sodan
toimisto ja huumepolitiikkaa ohjaamaan tarvittaisiin uusi
toimisto/komissio, jossa ihmisoikeudet otetaan toiminnan perustaksi
eikä sen keinotekoiseksi lisukkeeksi.

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millaisen maailman me haluamme
lapsillemme jättää: vapauteen vai ”valvontaan” perustuvan.

Artikkelissa esiintyviä järjestöjä ja sopimuksia:
Transform
:
http://transform-drugs.blogspot.com/2010/10/un-expert-calls-for-fundamental-shift.html


IDPC:

http://www.idpc.net/alerts/anand-grover-calls-for-shift-in-drug-policy
http://www.idpc.net/publications/anand-grover-thematic-report-right-to-health
Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus:
http://www.incb.org/pdf/e/conv/convention_1961_en.pdf
Vuoden 1988 huumausainesopimus:

http://www.incb.org/incb/convention_1988.html
UNODC:n ihmisoikeusraportti:

http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-53-RelatedFiles/ECN72010_CRP6eV1051605.pdf
2010 Wienin julistus:

http://www.viennadeclaration.com/
Millenium Development Goal 6:

http://www.undp.org/mdg/index.shtml
Tupakan valvonnan kehyssopimus:

http://www.who.int/fctc/en/


Ihmisoikeudet 60 vuotta 2008:

http://www.ykliitto.fi/ihmisoikeusjulistus/etusivu
Lapsen oikeuksien julistus:
http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus