Lähde: Huumeongelma Euroopassa. EMCDDA Vuosiraportti 2010. 10.11.2010

http://www.emcdda.europa.eu/events/2010/annual-report

The Report on Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007:

http://ec.europa.eu/justice/doc_centre/drugs/studies/doc/report_short_10_03_09_en.pdf

A Cannabis Reader:

Global Issues and Local Experiences

http://www.emcdda.europa.eu/publications/monographs/cannabis

takavarikot:

takavarikoidun hasiksen kilomäärä:

http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab2

Kannabiskasvien takavarikot kiloissa:

http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab4

 

 

EMCDDA eli Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön

seurantakeskus julkaisee jo 15. vuosiraporttinsa Euroopan

huumetilanteesta. Paljon on muuttunut ensimmäisistä ainoastaan

englannin kielellä julkaistuista raporteista, joissa vasta haettiin

muotoa esitellä ”kattava katsaus Euroopan huumeongelmaan ja

toimenpiteisiin, joiden avulla siihen pyritään pureutumaan”, kuten

esipuheessa selvitetään keskuksen tarkoitusta. Nykyään raportti löytyy

kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ja raportin ulkoasu ja sen tiedon

jäsennys on löytänyt tutuksi käyneet kaavansa, minkä takia SKY:ssä ei

olla enää käsitelty jokaista raporttia.

 

Tämä uusin raportti on mielenkiintoinen kahdesta syystä: EMCDDA:sta on

tullut eurooppalaisen huumepolitiikan keskeinen vientiyritys YK:n ja

USA:n suuntaan, joissa molemmissa on näkyvissä merkkejä muutoksesta

kohti liberaalimpaa politiikkaa.

 

EMCDDA on vaikuttanut YK:n suuntaan kehittämällä yhteistyössä UNODC:n

kanssa YK:n käyttämiä tiedonkeruu- ja analysointimenetelmiä, joiden

perusteella huumepolitiikkaa tulisi arvioida ja kehittää. Vuonna 2008

EMCDDA julkaisi laajan katsauksen kannabiskysymyksen eri puoliin ja

juuri YK:n huumepolitiikkaa käsittelevän korkean tason kokouksen alla

vuonna 2009 EU julkaisi ns. Reuter - Trautman raportin (The Report on

Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007).

 

USA:n huumepolitiikkaan vaikuttamisessa tärkein anti on ollut

esimerkki. USA:n huumetsaari Kerlikowski oli syyskuussa vierailulla

EMCDDA:ssa vertailemassa maanosien huumepolitiikkaa. Hollannissa ja

Portugalissa toteutetut huumepolitiikan uudistukset on huomattu

Atlantin takana ja niitä käytetään vertailuissa oman politiikan

tulosten kanssa. Onko sattumaa, että EMCDDA:n päämaja on Portugalin

pääkaupungissa Lissabonissa?

 

Periaatteessa raportin antamien tietojen perusteella lukijan pitäisi

voida analysoida huumetilannetta mutta nykyään raportin tiedot

esitellään niin sulateltuina mielipiteinä, ettei se ole mahdollista.

Tällaista ristiriitaisuutta kannabiksen käytön suuntauksista löytyy

EMCDDA:n raportista:

 

Kaiken kaikkiaan kulutusta koskevat suuntaukset osoittavat, että

käyttö on vakiintunut tai se vähenee. (17/116)

 

Kannabikselle on Euroopassa kuitenkin varsin paljon tilausta, mikä

näkyy siinä, että sitä takavarikoidaan vuosittain noin 1 000 tonnia.

Kaiken kaikkiaan tiedot osoittavat, että kannabiksen saatavuus eri

muodoissaan Euroopan huumemarkkinoilla on pikemminkin lisääntymässä

kuin vähenemässä. Vaikka näyttääkin siltä, että kotikasvatuksen avulla

tuotettu kannabisruoho yleistyy, sen takavarikot Euroopan unionissa

ovat pysyneet lukumääriltään vakaina. (17 - 18/116)

 

Kaikkein tuoreimpien tietojen mukaan kannabista ensisijaisena

huumeenaan käyttävien hoitoon hakeutuneiden uusien asiakkaiden

kokonaismäärä on vähentynyt useimmissa maissa. Tämän muutoksen

taustalla vaikuttavat tekijät ovat epäselviä, mutta niitä on syytä

tutkia lähemmin. Kyse voi olla joko siitä, että hoitopalveluiden

vähentämisen vuoksi uusia asiakkaita ei voida ottaa, tai siitä, että

kannabiksenkäytön vuoksi hoitoon ohjataan aiempaa vähemmän ihmisiä.

(17/116)

 

Eurooppa voi olla siirtymässä parhaillaan uuteen vaiheeseen, sillä

yleisistä väestö- ja koululaistutkimuksista saadut tiedot viittaavat

siihen, että kannabiksen käyttö vakiintuu tai peräti vähenee.

Historiallisesti arvioiden käyttömäärät ovat edelleen suuria, ja

tehokkaan torjuntakeinon löytäminen kannabiksen käyttöön on edelleen

Euroopan huumekeskustelun keskeinen kysymys. (45/116)

 

Vaikka takavarikkotietoja pidetäänkin epäluotettavina huumeiden käytön

laajuuden kuvaajana, olisi niistä hyötyä viranomaistoiminnan

vertailuissa. Tällaisten vertailujen tekeminen herää raporttia

lukiessa. Kannabiksen käytöstä raportti kertoo ristiriitaisesti sen

olevan tasaantunut tai jopa vähenemässä. Mutta toisaalla kerrotaan

ilmiön olevan kasvamassa/runsastumassa/laajenemassa.

 

Esimerkkinä voisi toimia Ruotsi, maailman johtava kieltolakimaa, joka

kehuu maanosamme alhaisimmilla kannabiksen käyttöluvuilla. Toisaalta

sen ilmoittamat takavarikkoluvut ovat eurooppalaista keskivertoa ja

isommat kuin Suomen takavarikkoluvut myös väkilukuun suhteutettuina.

Tässä on selvää ristiriitaa, mikä herättää epäilyjä Ruotsin

ilmoittamia käyttäjämääriä kohtaan. Joko Ruotsin hallitus esittelee

haluamansa mielikuvan harjoittamastaan politiikasta tai käyttäjät ovat

oppineet salaamaan käyttönsä.

 

EU on tuonut huumepolitiikkaan uutta byrokratiaa kuten muuhunkin

politiikkaan. EU:n antia ovat ne huumesuunnitelmat ja -strategiat,

joita nyt laatii, päivittää ja tallentaa liki kaikki EU maat. Kun

tämän byrokratian jatkuvan kasvun yhdistää jo vuosia jatkuneeseen

epämääräiseen jossitteluun siitä, onko suunnat laskemassa vai

nousemassa kun kannabista käyttäneiden määrä on jo yli 75 miljoonaa ja

miljoonia uusia näyttää löytyvän joka vuosi, niin missä on asian ydin?

Onko manipuloitujen käyttäjätilastojen tarkoitus osoittaa kalliiden

strategiapapereiden olevan niihin uhrattujen resurssien arvoisia?

 

Raportissa kerrotaan kahdesta uudesta hankkeesta, jotka kertovat

kriminaalivalvonnan yliotteesta hankkeiden suunnittelussa:

 

39/116

Virastojen välisten työryhmien kehittäminen Euroopassa

Malli virastojen välisistä työryhmistä on peräisin Amerikasta. Sillä

tarkoitetaan eri maiden lainvalvonta- ja sotilasviranomaisten

yhteistyötä, jonka avulla ne vaihtavat huumausaineisiin liittyvää

tiedustelutietoja ja koordinoivat takavarikoita, ennen kuin

huumausaineet päätyvät käyttäjien markkinoille. Panamassa vuonna 1994

perustettu Joint Interagency Task Force-South (JIATF-S, virastojen

välinen eteläinen työryhmä), joka sijaitsee nyt Key Westissä

(Floridassa), on yksi tämäntyyppisen yhteistyön malli. JIATF-S on

sotilasjohtoinen työryhmä, joka koordinoi huumausaineiden ilma- ja

merikuljetusten torjuntatoimia Yhdysvaltojen eteläpuolella. Toimintaan

osallistuvat Yhdysvaltain puolustusvoimat, tiedustelu- ja

lainvalvontaviranomaiset sekä liitännäismaat, kuten Espanja, Ranska,

Alankomaat ja Yhdistynyt Kuningaskunta.

 

45/116

EMCDDA Insights: Kannabiksen tuotanto ja markkinat Euroopassa

EMCDDA julkaisee uuden, kannabiksen tuotantoa ja markkinoita

käsittelevän insight-julkaisun vuonna 2011. Raportissa tarkastellaan

kannabistuotteiden tarjontaa Euroopan maissa sekä saatavilla olevien

tuotteiden tyyppiä, alkuperää, markkinaosuuksia ja muita tuotteiden

jakeluun ja markkinarakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Raportissa

kiinnitetään erityistä huomiota kannabiksen kasvatukseen Euroopan

rajojen sisällä, mistä on tullut viime vuosina aiempaa näkyvämpää.

 

Totuus on se, että kannabiksen käyttö on teollistuneissa länsimaissa

ja muuallakin maailmassa räjähtänyt käsiin sen jälkeen kun kiellettiin

kansainvälisesti vuonna 1961. YK ja sitä edeltänyt Kansainliitto ovat

viimeiset sata vuotta toistaneet lukua 200 miljoonaa käyttäjää

vuodessa, mikä merkitsee lisäksi satoja miljoonia kannabista

kokeilleita ja satunnaisesti käyttäviä. Tämäkin raportti jättää auki

oleellisen kysymyksen, mitä Euroopan huumesota maksaa. Monet

tutkimukset antavat ymmärtää, että huumeiden ja päihteiden tyystin

erilaiset valvontamallit ainoastaan lisäävät niistä aiheutuvia

ongelmia: laittomien aineiden käyttäjät ovat vaarassa ajautua

yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyä kun taas laillisten päihteiden

käyttäjien tietoisuus aineiden haitoista voi olla vakavasti

vääristynyt. 15 vuoden raporttien rustaamisen jälkeen EU:lla ei ole

tarjota veronmaksajilleen luotettavaa ja tutkittua tietoa siitä, ketä

ja mitä rankaiseminen hyödyttää.

 

 

Huumesota vai -rauha

 

 

Väitteessä kannabiksen käytön tasaantumisesta on jo annos

tendenssimäisyyttä: Euroopan huumevirkamiehillä on paineita osoittaa

olevansa oikea mies oikeassa työssä.

 

Myös Suomessa virkamiehet ovat jo muutaman vuoden ajan toistaneet

mantraa kannabiksen suosion tasaantumisesta tai hiipumisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön antama huumausainepolitiikan kertomus

vuodelta 2008 valtioneuvostolle kertoo kannabiksen suosion olevan jo

laantumassa (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1426492)

mutta terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskysely 2010

kertoo kannabiksen käytön ja suosion olevan kasvamassa ja itse asiassa

kasvaneen koko 2000 luvun jälkipuoliskon

(http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=22924) eli nämä

viranomaislausunnot ovat keskenään täysin ristiriitaiset. Lisäksi

poliisi on toistuvasti huumeuutistensa kanssa lööpeissä viestinään

huumeongelman ja varsinkin kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen

räjähdysmäinen kasvu (esim. Turun Sanomat 11.11 2010

http://www.ts.fi/online/kotimaa/173169.html). Näillä viesteillä

poliisimme on saanut uusia erikoisoikeuksia tunkeutua perustuslaissa

suojattuun kansalaisten yksityisyyteen.

 

Ristiriitaisuus kertoo siitä, etteivät virkamiehet tiedä kannabiksen

käytön suuntauksista mitään mutta väittävät tietävänsä koska saavat

siihen rahaa meiltä veronmaksajilta.

 

THL väitti tutkimuksessaan ja lehdistötiedotteissaan kannabiksen

lisäävän mielenterveysongelmia. Aivan kuin koululaiskysely antaisi

jotain pohjaa näille väitteille. Niinpä THL toimenkuvansa vastaisesti

lisää nuorison ongelmia: nuorten ongelmien kääntäminen huumeongelmiksi

lisää sukupolvien välistä epäluuloa ja jännitettä sekä heikentää

mielenterveysongelmista kärsivien nuorten mahdollisuutta saada pätevää

hoitoa ongelmiinsa tulematta leimatuksi huumeongelmaiseksi. THL samoin

kuin koko kieltolakibyrokratia aiheuttaa huumeongelmien kärjistymisen.

 

Tuore uutinen huumetestauksesta liikenteessä kertoo poliisin käytössä

olevien testereiden olevan niin epäluotettavia, että ne tuottavat

kannabiksen kohdalla vääriä tuloksia jopa kahdessa kolmesta

tapauksesta ja tietysti valituksia oikeusviranomaisille (YLE

19.11.2010 http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/poliisin_huumetestit_epaluotettavia_2154475.html

). Testin hinta on pieni verrattuna sen käyttämisen aiheuttamiin

kustannuksiin, turhiin ajokorttien peruuttamisiin, työpaikkojen

menetyksiin, terveyskeskuskäynteihin, oikeuskuluihin, valituksiin.

Eikä tälle toiminnalle ole edes asetettu mitään tavoitteita tai

kulukattoa kuin pelkkä symbolisen viestin lähettäminen.

 

EMCDDA:n, THL:n, poliisin ja koko kieltolakibyrokratian toimintaan

pitää pystyä soveltamaan kustannus-vaikutus laskemointia kuten

muillakin aloilla. Myös ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin pitää olla

jatkuvaa ja puolueetonta. Nyt tällaista arviota ei ole ja poliisin

toiminta tapahtuu heidän itsensä tehokkaaksi arvioimana, mitä

toimittajat kuuliaisesti toistavat. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa

tällainen ei voi jatkua loputtomiin.

 

Spice ilmiö on esimerkki kieltolain ennalta-arvaamattomista

seurauksista: kannabiksen kieltolain takia sitä on tutkittu

synteettisillä vastineilla niiden laillisuuden takia. Kieltolain takia

nämä ovat joutuneet lääketehtaiden laboratorioista pimeille

huumemarkkinoille ensiksi laillisina mutta nyt yhä enemmän

kiellettyinä aineina. Ja kierre jatkuu: kieltämällä yhä enemmän saamme

yhä enemmän kokeilemattomia aineita valvomattomaan käyttöön ja näin

kieltolakikoneistomme ja kaikki sen kimpussa puuhaavat virkamiehet,

tutkijat, huumetyöläiset, päihdesihteerit jne ym syyllistyvät

kollektiivisesti meidän kansalaisten käyttämiseen koekaniineina omassa

epäonnistuneessa yhteiskunnallisessa kokeilussaan. Tämä on jo tuomittu

YK:n ihmisoikeusraportoijan julkaisemassa raportissa. Nyt jonkun

pitäisi lopettaa tämä kierre.

 

Tähän EMCDDA:lta odottaisi sitä rohkeaa puolueetonta asiantuntijuutta,

mikä sillä oli 1990-luvun puolivälissä. EMCDDA ei tietenkään pysty

toimimaan vastoin sitä rahoittavien hallitusten tahtoa. Raportista

löytyy enää jonkun tahkoamiseen kyllästyneen virkamiehen yksinäinen

huokaus:

 

Kuten jo viime vuoden raportissa todettiin, alkoholi- ja

huumeongelmien välinen yhteys on varsin vahva. Tästä huolimatta EU:n

jäsenvaltioissa ei ole havaittavissa sellaista yhteistä

toimintamallia, jossa yhdistettäisiin huumausaine- ja

alkoholipolitiikat.  (16/116)