Lähde: UNODC 8.11.2010

http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/2010/November/joint-unodc-/-
incb-statement-on-the-international-drug-control-system-and-human-health-and-
human-rights.html

IDPC:n kritiikki INCB:stä 28.10.2010:

http://www.idpc.net/publication/idpc-briefing-incb-country-correspondence

 

 

Vaikka tiedotusvälineet eivät olekaan löytäneet YK:n

ihmisoikeusraportoijan julkistamaa YK:n huumevalvontabyrokratian

kritiikkiä, on se selvästi osunut maaliinsa koska UNODC (United

Nations Office on Drugs and Crime) ja INCB (International Narcotics

Control Bureau) julkaisivat sille yhteisen vastineen. Jo vastineen

aloitus yrittää olla tyrmäävä: byroot yhdessä selittävät, kuinka

kansainvälinen huumeiden valvontajärjestelmä TODELLISUUDESSA toimii.

Tämä ylimielinen asenne arvostelua kohtaan on koko YK:n

huumevalvontajärjestelmää leimaava asenne.

 

Selitys on sama kuin lukemattomissa juhlapuheissa jauhettu: 100 vuotta

kestänyt kansojen yhteisymmärrykseen ja laillisuuteen perustuva

kansainvälinen huumevalvonta on pelastanut miljoonien ihmisten hengen.

Rikoslain täytäntöönpano ja siinä säädettyjen rangaistusten

langettaminen on tämän järjestelmän keskeinen osa ja sitä

tasapainotetaan ottamalla huomioon sekä kysynnän että tarjonnan

kysymykset. Mutta silti kansainvälinen yhteisö ottaa huomioon

yksilöiden hoidon tarpeen.

 

Juuri tästä ihmisoikeusraportoija kritisoi järjestelmää: se perustuu

yksipuolisesti rankaisemiselle, se luokittelee kaikki huumeiden

käyttäjät fundamentalistisesti huumeorjiksi ja tälle käsitykselle

perustuvat hoitomallit ovat usein jo itsessään ihmisoikeusrikos.

 

UNODC ja INCB nostavat esille kansainväliset huumesopimukset: ne

sallivat valtioiden harjoittaa erilaisia politiikan muotoja ja korvata

laissa säädetyt rangaistukset muilla toimenpiteillä. Eli

dekriminalisoida ja depenalisoida mutta nämä byroot eivät edes pysty

käyttämään näitä sanoja oman ideologiansa rajoittamana. YK:n

huumebyrokratia pitää arvovaltaansa pystyssä fundamentalistisella

ihmiskäsityksellä, sanamagialla ja ortodoksisella sopimustekstien

tulkinnalla.

 

Mutta laillistaminen - jo pelkkä sanan mainitseminen näiden byroiden

raportissa kertoo maanjäristykseen verrattavissa olevasta tapahtumasta

tämän byrokratian sisällä. Laillistaminen tarkoittaa

ihmisoikeusraportoijan kritiikissä kokonaan nykyisistä

huumesopimuksista luopumista ja siirtymistä toisenlaiseen

järjestelmään, minkä esimerkiksi hän toi tupakasta solmitun

kansainvälisen sopimuksen. Tämä tarkoittaa UNODC:n ja INCB:n

lakkauttamista ja siksi raportti on saanut hälytyksen päälle huumeiden

valvontajärjestelmässä. Luultavasti näiden byroiden huomio ja

resurssit kuluvat kokonaan tämän YK:n sisäisen uhkan torjumiseen, ja

maailman huumekonnat saavat melskata rauhassa kuten tähänkin saakka.

 

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä sai alkunsa teollistuneiden

länsivaltojen yrityksistä jakaa keskenään oopiummarkkinoita Kiinassa

ja siirtomaissaan Aasiassa jo ennen YK:n perustamista. Huumesota

tunnettuine seurauksineen syntyi vasta myöhemmin, kansainvälisesti

vuoden 1988 huumesopimuksella. Puolet maailmassa nykyisin tuotetusta

oopiumista on laillista ja YK:n huumevalvontajärjestelmän valvomaa

lääkkeiden raaka-aineiden tuotantoa lähinnä teollistuneiden maiden

tarpeeseen. Se toinen puoli on laitonta ja sama järjestelmä väittää

valvovansa sitä mm. Afganistanissa mutta se päätyy teollistuneiden

maiden pimeille huumemarkkinoille täysin vailla valvontaa eli

ikärajoja, veroja, laadunvalvontaa, sosiaalimaksuja tai kuluttajan

suojaa.

 

Tämä sadan vuoden valvonnan kehitys on sivuvaikutuksenaan aiheuttanut

sen, että entisillä oopiumintuotantoalueilla ja muualla maailmassa

tuotetaan laittomille huumemarkkinoille suuria määriä yhä uusia

kemikaaleja, joita markkinoidaan mm. designhuumeina, muuntohuumeina,

synteettisinä huumeina, raiskaushuumeina ja jopa synteettiset

kannabinoidit ovat nykyään osa laittomia markkinoita spice-nimikkeen

alla. Tämä valvontajärjestelmä on vaikuttanut oopiumin tuotannon

jakautumiseen lailliseen ja laittomaan mutta sen sivuvaikutuksena on

syntynyt aivan uusia huumeongelmia, joista järjestelmä ei tietenkään

ota kunniaa itselleen vaan on raporteissaan syyttänyt mm. internettiä!

 

YK:n huumevalvontabyrokratia vannoo nyt ihmisoikeuksien nimiin mutta

tämä ei ole näkynyt käytännössä. UNODC ja INCB eivät ole koskaan

puuttuneet huumesodan nimissä tehtyihin selviin ihmisoikeusrikoksiin.

Kun vuonna 2003 Thaimaassa surmattiin yli 2500 ihmistä muutaman

kuukauden huumekampanjassa, toivoi INCB raportissaan tulosten jäävän

pysyviksi. Tuoreempaan Meksikon huumesodan aiheuttamaan

ihmisoikeuskatastrofiin kumpikaan byroo ei ole reagoinut sanallakaan.

Kumpikaan ei kykene näkemään ajamansa politiikan ja

ihmisoikeusrikosten yhteyttä, koska se on ideologisesti rajattu pois

heidän toimenkuvasta.

 

UNODC ja INCB eivät halua myöntää vanhaa opetusta, että kieltolaki

ruokkii rikollisuutta. Kansainvälinen laiton huumekauppa ruokkii muuta

kansainvälistä rikollisuutta, mitä vastaan UNODC vannoo taistelevansa.

Tämä noidankehä tulee saada loppumaan niin lasten kuin aikuisten

ihmisten suojelemiseksi.