Huumesodan arviointi, Eurooppa ja käyttäjät
- Tietoja
- Julkaistu: 29.04.2008 29.04.2008
- Osumat: 5223 5223
Viime aikoina on Suomessa ja muualla maailmassa herätetty henkiin vanhaa reefer madness -hysteriaa. Kampanjoinnilla kannabiksen ja psykoosien yhteydestä ei ole mitään uutta tieteellistä pohjaa. Taustalla ovat poliittiset tavoitteet valmistauduttaessa YK:n huumesodan uudelleenarviointiin vuonna 2008. Kannabiksen asema tulee olemaan keskeinen puheenaihe. On valitettavaa, että Suomen korkein huumeviranomainenkin on lähtenyt huumehaukkojen kelkkaan hänen hehkuttaessaan perusteettomia huhuja kannabiksen ja psykoosien yhteyksistä samalla kun hän sivuuttaa täysin Suomeenkin levinneen liivijengi-ilmiön, joiden pussiin hän käytännössä pelaa
Keväällä 2009 kaikkien valtioiden poliittiset edustajat kokoontuvat Wieniin päättämään kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän jatkamisesta tulevaisuudessa.
Kesäkuussa 1998 YK julkisti 10-vuotisen huumestrategiansa, jonka tarkoitus oli saada “mitattavia” tuloksia huumeiden vastaisessa taistelussa mukaan lukien “merkittävän vähennyksen” kannabiksen, kokapensaan ja unikon viljelyssä vuoteen 2008 mennessä. Kymmenentenä päivänä maaliskuuta 2008 YK:n huumekomissio CND kokoontuu Wienissä julkistaakseen strategiansa tulokset. Tämä kokous aloittaa vuoden kestävän prosessin, joka koostuu laajasta keskustelukierroksesta huipentuen maaliskuussa 2009 CND:n 52:ssa kokouksessa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana sota huumeita vastaan on epäonnistunut. Huumausaineiden käyttö aiheuttaa ongelmia, mutta huumausaineiden kieltäminen kokonaan on suoranainen katastrofi. Miljoonista ihmisistä on tehty rikollisia, miljardeja euroja käytetään sodassa huumeita vastaan, joka on tehotonta ja aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia. Monet valtiot ovat estäneet yritykset vähentää huumausaineiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä niiden vastuullisen käytön kehittämisen.
Tällä hetkellä tämän tulevan tapaamisen lopputulos sekä siihen johtava prosessi on epäselvä. Monissa maissa epäröidään, miten luottaa rikosvalvontajärjestelmään ja ”tarjonnan vähentämiseen tähtääviin ohjelmiin” huumeongelman ratkaisemisessa. Monissa maissa on alettu korostaa sellaisia politiikan muotoja ja ohjelmia, joissa keskitytään huumemarkkinoiden ja huumeiden käytön terveydellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin.
Euroopan tilanne
Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA on juuri julkistanut vuosiraporttinsa 2007. Euroopassa ollaan yleisesti siirtymässä rikosseuraamusten määräämisen sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin lähestymistapoihin pienten kannabismäärien hallussapito- ja käyttörikosten osalta. Kannabis myös erotetaan usein muista laittomista aineista joko lainsäädännössä, syyttäjille laadituissa ohjeissa tai tuomioistuinkäytännössä.
Vuosiraportissaan EMCDDA ilmoittaa tukevansa vuoden 2008-2009 tarkasteluprosessia täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia tietoja siten, että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion Euroopan tilanteesta.
Varovaisesti voidaan arvioida, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista aikuista – toisin sanoen lähes joka neljäs (22 prosenttia) kaikista 15–64-vuotiaista – on käyttänyt kannabista ainakin kerran. Kansalliset luvut vaihtelevat kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut ovat alhaisimmat Bulgariassa, Maltassa ja Romaniassa ja korkeimmat Tanskassa (36,5 %), Ranskassa (30,6 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (29,8 %) ja Italiassa (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta tietoja toimittaneiden 26 Euroopan maan joukosta 12 ilmoitti kannabista ainakin kerran käyttäneiden osuudeksi 10–25 prosenttia.
Ainakin kerran käyttäneitä: vähintään 70 miljoonaa tai viidesosa aikuisista Euroopassa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä: noin 23 miljoonaa aikuista tai kolmasosa ainakin kerran käyttäneistä. Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli 13 miljoonaa. Maiden välinen vaihtelu viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneissä: 1,0–11,2 %.
Käyttäjiä kuultava
Euroopan komissio julkisti kesäkuussa 2006 vihreän kirjan kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin huumepolitiikassa, sellaisena kuin se määritellään huumausaineita koskevassa toimintasuunnitelmassa. Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää, miten voitaisiin parhaiten järjestää jatkuva vuoropuhelu huumeongelman parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.
Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n huumepolitiikkaan on lisäksi yksi päätavoitteista huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevassa erityisohjelmassa vuosiksi 2007–2013, jota Euroopan komissio on ehdottanut osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa. Huumeohjelman yleisenä tavoitteena on tehdä Euroopasta vapaa, turvallinen ja oikeudenmukainen alue parantamalla tiedotusta huumeidenkäytön vaikutuksista sekä ehkäisemällä ja vähentämällä huumeidenkäyttöä, huumeriippuvuutta ja huumeista aiheutuvia haittoja.
YK:n prosessi pyörii täysin vailla yhdenkään sellaisen ihmisen läsnäoloa, joita tämä eniten koskettaa, eli käyttäjiä tai kasvattajia. YK:ssa katsotaan yleensäkin kansalaisten osallistumisen lähinnä laskevan keskustelun tasoa eikä edustavan asiantuntemusta.
Tämä prosessi tekee maailman kahdestasadasta miljoonasta huumeiden käyttäjästä rikollisia, mikä monissa maissa johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin lain täytäntöönpanon tai hoidon nimissä.
Huumekasvien kasvatuksen lopettamisyritykset ovat aiheuttaneet ympäristötuhoa sekä yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia huumeita tuottaville maille. Samalla rikollisorganisaatioiden keräämät voitot kasvavat vuosi vuodelta.
Kansalaisyhteiskunta tulisi saada mukaan tämän politiikan muotoiluun ja arviointikausi 2008 - 2009 tarjoaa siihen merkittävän tilaisuuden. Myös Suomen huumepolitiikkaa suuntaavien virallisten tahojen tulisi ottaa kansalaiset mukaan prosessiin siten, että heitä kuunnellaan. Suomen kannabisyhdistys on kansalaisjärjestö, joka tuo esille kannabiksen käyttäjän näkökulmaa.
Huumausainepolitiikan tulisi olla julkisen terveydenhuollon asia, ei oikeuslaitoksen. ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) vaatii YK:ta julistamaan jokaiselle maailman kansalaiselle oikeuden kasvattaa ja pitää hallussa kasveja henkilökohtaiseen ja epäkaupalliseen käyttöön. YK:n tulisi sallia myös yksittäisten valtioiden mahdollisuuden harjoittaa huumausainepolitiikkaa, joka ei perustu huumausaineiden täydelliseen kieltämiseen. Suomen kannabisyhditys ENCODin jäsenenä yhtyy tähän vaatimukseen.
Wien 2008 on mahdollisuus esittää tämä viesti YK:lle. Liity joukkoomme Wienissä.
Ohjelma
• Perjantai 7. maaliskuuta: Konferenssi ”Sota huumeita vastaan – pitkään jatkunut valhe?” analyysi
syistä kieltolain taustalla
• Lauantai 8. maaliskuuta: Mielenosoitus “Cures not wars” YK:n rakennuksella
• Sunnuntai 9 maaliskuuta: Näyttely ja workshoppeja kiellettyjen kasvien hyötykäytöstä
http://www.encod.org/info/WIEN-2008-KYMMENEN-VUODEN-JALKEEN.html
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 25.11.2007
Hamppumarssitiedote 2007 - Järkeä suomalaiseen huumepolitiikkaan
- Tietoja
- Julkaistu: 29.04.2008 29.04.2008
- Osumat: 4992 4992
Kukkaruukkulaki ja suomalaisen huumepolitiikan tuulenpesä
Eduskunta hyväksyi ns. kukkaruukkulain vuoden 2006 syksyllä suuren julkisuuden saattelemana. Laki oli huumeongelmaa ajatellen ongelmia kasvattava, ja julkisessa sanassa se teilattiinkin perusteellisesti, mikä on harvinaista Suomessa. Lain tarkoitus on puuttua ns. huumekasvien kasvatukseen mutta käytännössä sen soveltaminen veisi suomalaiset kannabismarkkinat yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
Toinen arvostelua herättänyt asia on lakiin päässyt ajatusrikoksen käsite, kasvatuksen yrityksen kriminalisointi, jollaista ei tulisi esiintyä demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa. Onko tämä ennakkotapaus demokratiaa kaventaville laeille tulevaisuudessa.
Laki hyväksyttiin ilman yhtäkään puheenvuoroa ja ilman mitään julkista keskustelua. Käytännössä suurin osa kansanedustajista ei edes huomannut, mitä tuli hyväksytyksi. Yleisesti lakia pidetäänkin virheenä, joka on osoitus Suomessa muutenkin ilmenevästä huonosta lainvalmistelusta. Näyttää siltä, että laista vastuussa olevat kiusaantuneina haluavat vaieta koko asiasta. Operaatio kertoo selvää kieltä suomalaisesta huumepolitiikasta: se on tuuliajolla. Ainoastaan huume- ja päihdeongelmaiset voivat tässä yhtälössä huonosti.
Kannabiskieltolaki ja sitä pönkittävä porttihypoteesi ovat tehokkaasti estäneet sekä kansalaisia että poliitikkoja näkemästä, että päihde- ja huumeongelmaisuudella on yhteisiä syitä.
Suomalaisen huumepolitiikan sietämätön raskaus
EMCDDA:n vuosiraportin mukaan Suomi lukeutuu huumekuolemissa EU:n kärkikastiin (http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/page011-fi.html#10.3). Suurin osa ns. huumekuolemista johtuu buprenorfiinista, bentsodiatsepiineistä, rauhoittavista lääkkeistä ja alkoholista. Lisäksi alkoholi itsessään aiheuttaa monikymmenkertaisesti ns. huumekuolemia enemmän ruumiita. Suomalainen huumepolitiikka ei todellakaan säästä ihmishenkiä. Tätä todellisuutta peittämään poliitikot ja virkamiehet tarvitsevat kukkaruukkulakejaan ja kannabiksen kasvattajien ja käyttäjien jahtaamisesta saatuja rikostilastoja.
Keskustelu kannabiksen vahvuudesta ja tämän aiheuttamista ongelmista kuvaa viranomaisten ja poliitikkojen huonoa asiantuntemusta. Tietämättömyys huumepolitiikassa on vuosikymmenten mittaan aiheuttanut enemmän ongelmia kuin kuviteltu vahvan kannabiksen osuus kannabismarkkinoilla. Tätä tietämättömyyttä poliitikot puolestaan yrittävät kompensoida lisäämällä valvontaa, mikä on seurausta poliittisesta kulttuurista, ei tutkitusta tiedosta.
Kannabiksen valvonta haittojen ja hyötyjen mukaan
Kansainvälisessä kannabiskeskustelussa on nostettu jälleen kerran esille kannabiksen vahvuus ja tämän yhteys kasvaneeseen mielenterveysriskiin. Tutkimuksissa on kuitenkin johdonmukaisesti havaittu yleisesti käytetyn kannabiksen pysyneen saman vahvuisena vuosikymmenestä toiseen.
Samoin kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä ei olla pystytty havaitsemaan sellaista, mitä ei oltaisi tiedetty. Ikärajojen noudattaminen on paljon ratkaisevampi tekijä mielenterveysongelmien kannalta kuin aprikointi kannabiksen vahvuudesta. Kannabiksen yhteiskunnallinen valvonta mahdollistaisi tämän.
Suomalaisessa huumekeskustelussa on täysin unohdettu se perusasia, etteivät ihmiset käytä kannabista sen mahdollisten haittojen, vaan sen todellisten hyötyjen takia. Viime vuonna Suomessa hyväksyttiin kannabiksen lääkekäyttö yksittäistapauksessa. Aikaisemmin tuomioistuimissa on annettu vapauttavia päätöksiä kannabiksen lääkkeellisen käytön yhteydessä. Tätä suuntausta tulisi vahvistaa ja saattaa kannabis yrttimuotoisena apteekkiin potilaiden itselääkintään.
Kannabiksen lääkekäytön lisäksi tulisi tunnustaa myös kannabiksen käyttö luoviin käyttötarkoituksiin, ihmisen henkisen elämän kohentamiseen, rentoutumiseen, mietiskelyyn sekä viihdetarpeisiin. Valtiovallan tehtävä ei ole puuttua ihmisen itsemääräysoikeuden piirissä oleviin asioihin, joista ei ole vaaraa muille ihmisille.
Julkisessa sanassa pyöritelty kannabiksen vahvuus kertoo asiantuntemattomuudesta koko kannabisilmiön edessä. Tämä viranomaisten ns. kontrollipuhe, jota tiedotusvälineet ja tutkijat oistavat, ei pysty ymmärtämään esimerkiksi kannabisyhteisön käymää indica - sativa väittelyä. Sen ytimessä on aito kokemuspohjainen tieto, että erilaiset kannabislajikkeet vaikuttavat eri tavoin. Eri ihmiset reagoivat myös eri tavoin, minkä takia käyttäjien tulisi saada vapaasti valita parhaan tietonsa nojalla, mitä käyttää.
Kansalaisjärjestöt mukaan uuden huumesopimuksen laatimiseen
Kukkaruukkulaki on niin epäonnistunut laki, että jo senkin takia kansalaisjärjestöt tulisi saada mukaan lainvalmisteluun esimerkiksi kertomaan, millaista kannabiksen käyttö ja kasvatus todella on. Muutenkin kansalaisjärjestöt tulisi paremmin saada mukaan politiikan ja lain valmisteluun.
Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kieltolaki ehkäise nuorten huumekokeiluja, eikä se myöskään ehkäise ongelmaisuutta, vaan synnyttää sitä. Käyttäjien kannalta kieltolaki ohjaa resursseja täysin vääriin kohteisiin, poliisille ja uskonnollisille ryhmille. Vaikka kontrollipuhe nostaa esille kannabiksen haittoja, ei ongelmaisille ole kuitenkaan olemassa hoitoa.
THC on ainut molekyyli, joka on erikseen kielletty kannabiskasvin kaikista yhdisteistä, ja myös laiton kannabiksen kasvatus on keskittynyt sen piirteen jalostamiseen. Näin kieltolaki on syyllinen siihen kehitykseen, josta se yrittää demonisoida itse kasvia. Nyt kun THC:n lääkeominaisuudet on hyväksytty kansainvälisesti, ehdottaa maailman terveysjärjestö WHO THC:n luokittelemista haitattomammaksi kuin itse kannabiskasvi. Kansainvälinen kannabiskieltolaki perustuu järjettömille väitteille. (WHO technical report series 942, 2006. <http://www.who.int/medicines/areas/quality_safety/WHO_TRS_942.pdf>).
Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä eli YK:n alainen, mutta USA:n johtama kansainvälinen huumesota, on tulossa YK:n yleisistunnon käsittelyyn vuonna 2008. YK:n huumetoimisto on ilmoittanut vahvistavansa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tähän asti se on merkinnyt ruotsalaisten kieltolakijärjestöjen esittelyä kieltolakikokouksissa.
YK:n omien tietojen mukaan maailmassa on yli 160 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Määrä vastaa yhden keskisuuren valtion väkimäärää. Myös tälle ryhmälle tulee saada edustus maailmanjärjestöön. Muuten kannabiksen käyttäjien ja kasvattajien kohtelu rikkoo YK:n ihmisoikeussopimuksia.
Huumepolitiikkaan, jonka kansa ansaitsee (.pdf)
- Tietoja
- Julkaistu: 29.04.2008 29.04.2008
- Osumat: 4548 4548
PDF:
Hamppumarssitiedote 2008 - Huumesodasta rauhaan
- Tietoja
- Julkaistu: 29.04.2008 29.04.2008
- Osumat: 7712 7712
Huumesodasta rauhaan
Kevään 2008 hamppumarssit pidetään lauantaina 3.5.2008 (joissakin paikoissa myös 10.5.2008). Kannabiksen laillistamiseksi osoitetaan mieltä lähes 250 kaupungissa ympäri maailman. Suomessa hamppumarssi järjestetään kuudessa kaupungissa: Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa, Pietarsaressa, Tampereella ja Turussa. Marssien ajankohta on klo 14. Tarkempaa tietoa löytyy Suomen kannabisyhdistyksen nettisivuilta http://www.sky.org.
Helsingin marssin lähtö- ja paluupaikka on Hesperian puisto, jossa marssin jälkeen on puheita ja vapaamuotoista ohjelmaa. Puheen pitävät Helsingin kaupunginvaltuutettu Kimmo Helistö, Humaania päihdepolitiikkaa ry:n puheenjohtaja Kimmo Wilska (tai joku muu HPP:stä) ja SKY:n puheenjohtaja Timo Larmela.
Oleellinen kysymys
YK:n huume- ja rikostoimiston päällikkö Antonio Maria Costa on ollut tunnettu haukkamaisista asenteistaan, syyttelemisistään ja kannabisvastaisuudestaan. Syytösten kohteena ovat olleet Hollannin politiikka yhtä lailla kuin julkkisten asenteet. Toisaalta Costa on peräänkuuluttanut kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan politiikan muotoiluun. YK:n huumepolitiikkaa tekevät elimet eivät perinteisesti ole halunneet olla tekemisissä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kovin rohkaiseva ei ollut YK:n huumebyrokratian ja kansalaisjärjestöjen kohtaaminenkaan 13.3.2008 UNODC:n johtajan Antonio Costan ja kansalaisjärjestöjen välisessä kokouksessa.
Kokouksessa ENCOD:n (The European Coalition for Just and Effective Drug Policies) hollantilainen edustaja, psykiatri Frederick Polak haastaa Costan kysymyksellä, miksi Hollannissa on vähemmän kannabiksen käyttäjiä kuin naapurimaissa, vaikka jokainen täysi-ikäinen voisi halutessaan ostaa sitä lähimmästä kannabiskahvilasta? Miten tämä selvä ristiriita sopii YK:n ajamaan huumesotamalliin? Kysymykseen kiteytyy oleellinen asia. Käytännön laboratoriossa, Hollannissa on 1970-luvulta lähtien kokeiltu, miltä vaihtoehtoinen kannabispolitiikka voisi näyttää. Se, että Costa ei vastaa ja kiertää kysymyksen toisensa jälkeen, osoittaa, että on vaikea vastata, jos pitäytyy vanhoissa malleissa.
Unkarilaisen HCLU:n (Hungarian Civil Liberties Union) tuottamassa videossa "Not so silent partners" esitetään, kuinka kohtaaminen tapahtui. Video on julkaisu Youtubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=fe208nLLEwk
Asenteet muutokseen kypsyvät
Eurobarometrin mukaan 26% kaikista EU:n kansalaisista haluaisi radikaalin muutoksen kannabispolitiikkaan eli sen henkilökohtaisen käytön laillistamisen koko EU:ssa. Tällöin Suomessakin pitäisi ratkaista sen käyttöön ja saatavuuteen liittyvät käytännön ongelmat. 15 - 24 vuotiaiden keskuudessa 43% kannattaa laillistamista. Suurinta kannatus on niissä maissa, joissa tiedonvälityskin on vapaampaa tässä asiassa. Hollantilaisista peräti 49% haluaisi lopettaa kieltolain kokonaan, espanjalaisista 40%, briteistä ja tsekeistä 32% ja irlantilaisistakin 30%.
Suomen 8 % osuus on vähäisin. Tähän on syynsä, joista vähäisin ei ole vuosikymmeniä harjoitettu politiikka, jossa kaikki huumeisiin liittyvä on nähty suurena pahana ja virallisesta näkemyksestä poikkeavat mielipiteet on tehokkaasti vaiennettu leimaamalla ihminen huumeiden kannattajaksi.
Juuri julkistetun tutkimuksen mukaan suomalaistenkin asenteet ovat muuttumassa. Kansanterveyslaitoksen (KTL) kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat huumeongelmaan aiempaa rauhallisemmin. Syyksi asiantuntija arvelee sitä, että ihmiset ovat alkaneet hyväksyä huumeet osaksi yhteiskuntaa ja arkea. Myös kansalaisten tietämys on lisääntynyt viime vuosina.
Muutosta osoittaa myös se, että yksityishenkilön keräämä nettiadressi kannabiksen laillistamiseksi on kerännyt jo yli 11 500 allekirjoittajaa. Adressi löytyy osoitteesta
http://www.adressit.com/kannabis
Stakesilta on ilmestynyt kaksi tutkimusta Suomen huumausainetilanteesta: Pekka Hakkaraisen ja Leena Metson "Huumekysymyksen muuttunut ongelmakuva" sekä EMCDDA:n vuosiraportin Suomen tilannetta koskeva osuus, Huumetilanne Suomessa 2007.
Molempia uutisoitiin laajalti, mutta täysin vaille huomiota on jäänyt kannabiksen hyväksymisen vuodesta toiseen jatkuva kasvu. Hakkaraisen ja Metson tiedotteessa tämä vielä muistetaan mainita:
”Väestön mielipiteissä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Niiden osuus, joiden mielestä huumeet aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän ongelmia kuin alkoholi, on vähentynyt vuosien 2002 ja 2006 välillä 32 prosentista 18 prosenttiin. Kansalaisten huoli alkoholiongelmista on kasvanut ja mielipiteet säännöllisen humalajuomisen riskeistä kiristyneet. Käsitykset kannabiksen kokeilun riskeistä ovat sen sijaan lientyneet.”
Huumesodan arvio
YK:n huumekomissio kokoontui 10.-14.3.2008 Wienissä arvioimaan kymmenvuotisen huumestrategiansa tuloksia. YK:n huume- ja rikostoimiston päällikkö Costa on peräänkuuluttanut kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan politiikan muotoiluun. Transform-järjestö Britanniasta seuraa huumepolitiikan tulevaisuuden muotoilua YK:ssa. Se toi julki Costan CND:n kokoukseen tuoman raportin, joka kertoo kansalaisjärjestöjen esittämän kritiikin myös menevän läpi virallisissa piireissä. Raportissa "Making drug control 'fit for purpose': Building on the UNGASS decade" (http://transform-drugs.blogspot.com/2008/03/unodc-director-declares-international.html) esitetään mm. seuraavaa:
"Kun katsotaan kulunutta sataa vuotta, nähdään, että valvontajärjestelmä ja sen soveltaminen ovat aiheuttaneet monia ei-tarkoitettuja seurauksia - ne saattavat tai eivät saata olla odotettuja, mutta ne varmasti eivät ole tarkoitettuja.
Ensimmäinen ei-tarkoitettu seuraus on valtavat menestyvät rikolliset pimeät markkinat, jotka toimittavat kiellettyjä aineita tuottajilta kuluttajille ja jotka houkuttavat valtavilla voitoilla. Toiseksi, kansanterveys, jonka pitäisi olla huumevalvonnan ensimmäinen lähtökohta, on työnnetty taustalle.Haittojen vähentämisen politiikkaa on pidetty ristiriitaisena ennaltaehkäisyn ja hoidon ja toisaalta huumeiden käytön terveydellisten ja sosiaalisten haittavaikutusten vähentämisen kannalta. Tämä on väärä vastakkainasettelu. Nämä politiikat ovat toisiaan täydentäviä.
Huumekontrollia ja huumesopimusten soveltamista tulee kehittää siten, että otetaan huomioon terveys ja ihmisoikeudet.
Näyttää siltä, että olisi tapahtumassa jotain uutta kansainvälisessä huumevalvonnassa. Sopimusten tulisi vastata tarkoitustaan. Aika on nyt toinen kuin silloin, kun ne luotiin. Tarvitaan uudenlaista sitoutumista monenvälisten sopimusten periaatteisiin ja jaettuun vastuuseen, sitoutumista siihen, että uudistusten tulee perustua empiirisiin tosiasioihin eikä ideologiaan ja käynnistää tätä tukevia konkreettisia toimenpiteitä, jotka eivät ole retoriikkaa ja julistusta."
