Maastrichtin pormestari Gerd Leers: 13 väärinkäsitystä kannabiksesta

Maastrichtin pormestarin Gerd Leers:
13 väärinkäsitystä (ja yksi johtopäätös) kannabiksesta

Gerd Leersin blogi:
http://www.maastricht.nl/maastricht/show/id=160045


1. Kannabiskahviloiden vähentäminen vähentää kannabiksen käyttöä.


Ei pidä paikkaansa. Hollannissa, mikä on ainut länsimaa, joka sallii
kannabiksen myynnin ”laillisesti” kannabiskahviloissa, 13% nuorista
käyttää kannabista. Niissä maissa, joissa kannabiksen käytöstä
rangaistaan, tämä luku on paljon korkeampi. Belgiassa, Irlannissa ja
USA:ssa 17%, Britanniassa 20% ja 22% Ranskassa.


2. Kannabis on ”portti” - sitä käyttävät ihmiset käyttävät muita
herkemmin kovempia aineita.


Tavallaan tämä on totta. Whiskyä juova aloitti oluella, kukaan ei
siirry suoraan virvoitusjuomista vahvoihin alkoholeihin. Siksi olisikin
tärkeää olla aloittamatta. Hollanti on ollut tässä menestyksekäs: vain
12% koko väestöstä on käyttänyt kannabista verrattuna 28%:iin USA:ssa
ja 40%:iin Australiassa. Tästä johtuen harvat ihmiset käyttävät kovia
huumeita Hollannissa ja hyvin harva kuolee huumeiden yliannoksiin.


3. Kannabiskahvilat ovat avoin kutsu kovien huumeiden ostamiseen.


Ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa kannabiskahvilat mahdollistavat
pehmeiden ja kovien huumeiden tiukan erottelun. Kannabiksen käyttäjät
arvostavat ystävällisen kannabiskahvilan turvallista ja laillista
ilmapiiriä eivätkä halua siirtyä kovien huumeiden väkivaltaiseen
rikollismaailmaan.


Niissä maissa, joissa kannabis ja kokaiini, hasis ja heroiini on
kielletty samalla tavalla, kannabiksen käyttäjät on pakotettu olemaan
tekemisissä rikollisten diilereiden kanssa. Koska he ovat tekemisissä
valmiiksi pahamaineisen maailman kanssa, on siirtyminen koviin
huumeisiin helppoa.


Tilastot puhuvat puolestaan. Hollannissa 15 - 64 vuotiaista 3
tuhannesta asukkaasta on riippuvainen kovista huumeista. Luxemburgissa,
Britanniassa, Italiassa, Portugalissa ja Hollannissa vastaava luku on 7
- 10 tuhannesta. Hollannissa yksi sadastatuhannesta asukkaasta kuolee
huumeiden yliannokseen. Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa vastaava luku
on 1 - 2, Tanskassa 5 ja Norjassa 8.


4. Kannabiskahvilat häiritsevät muuta yhteisöä.


Näin ei ole pakko olla. Kannabiskahviloiden pitäjät eivät voita mitään
häiriöistä tai siitä, että he ovat uhka julkiselle turvallisuudelle -
he voivat menettää tuottoisan lupansa - ja kannabiksen käyttäjät eivät
ylipäänsä häiritse julkista rauhaa. Maastrichtissa ilmenneet lukuisat
ongelmat tulevat kannabisturistien isosta määrästä, noin 1.5 miljoonaa
joka vuosi. Tämä itsessään aiheuttaa ongelmia.


Kannabiskahviloiden pitäjien kanssa on mahdollista tehdä järjestelyjä
siitä, kuinka hoitaa heidän asiakkaidensa aiheuttamat julkisen rauhan
häiriöt. Viranomaiset siirtävät niitä asuinalueilta kaupunkien
laitamille. Kannabiskahviloiden pitäjät ovat yhteistyöhaluisia, koska
he haluavat hoitaa kauppaansa ilman jatkuvia häiriöitä. Tällaista
yhteistyötä ei tietenkään synny laittomien kahviloiden kanssa.


5. Kannabiksen kasvatus on aina rikollisten käsissä.


Näin ei ole pakko olla. Asiat voidaan järjestää myös niin, että
lailliset kannabiskahvilat saavat varastonsa laillisilta kasvattajilta
ja jakelijoilta.


Hollanti on kuitenkin jättänyt kannabiksen kasvatuksen ja jakelun
järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Koska kannabista pitää tuottaa,
on rikolliset (ja ihmiset, jotka kasvattavat kannabista laittomasti
kodeissaan) ottaneet tämän työn. Pelkästään Maastrichtissa rikolliset
ansaitsevat 50 miljoonaa euroa kannabiksesta - mikä on suvaitsevan
politiikan venyttämistä äärimmilleen. Tämä on mukavaa mafialle mutta
Maastrichtin, Tilburgin, Rotterdamin ja Amsterdamin kaupungeille
haitallista.


6. Rikollisuus voidaan poistaa hävittämällä kannabiksen kasvatus ja
kauppa.


Se ei tule onnistumaan ikinä. Kuten jo on tullut esille, on paljon
hyödyllisempää valvoa etuovea kuin sulkea se kokonaan. Mutta jos valvot
etuovea, niin sinun tulisi valvoa myös takaovea, koska muuten toiminta
hyödyttää rikollisia.


Jos kannabiksen myynti sallitaan, pitää tavaran tulla jostakin. Jos
leipurin sallitaan myydä leipää, hänelle tulee sallia jauhojen
ostaminen. Eli jos aiotaan sallia leipuri, tulee sallia myös
maanviljelijä ja mylläri. Sama koskee kannabiskahviloita: jokainen
suljettu kasvattamo aiheuttaa uuden pystyttämisen muualle. Jos
hävitämme ne voimakeinoin Maastrichtista, ne siirtyvät ympäröiville
alueille - kuin puristaisi ilmapalloa.


Voimme päättää sulkea leipomot eli kannabiskahvilat. Tämä olisi ainakin
johdonmukaista. Jos Hollannin hallitus ei halua valvoa takaovea, on
Maastrichtin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja puhdistaa kaupunki.
Mutta aivan kuten leipurit ja maanviljelijät tekisivät,
kannabiskahvilat ja viljelijät pakkaisivat tavaransa ja muuttaisivat
liiketoimintansa muualle, kaupunginrajojen ulkopuolelle. Ihmiset
haluavat ostaa leipänsä aivan kuten he haluavat ostaa kannabiksensa. Jo
1. kohdassa tuli esille se, kuinka niissä maissa, joissa
kannabiskahvilat on kielletty, on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin
Hollannissa.


Tämän takia Maastricht ehdottaa kannabiksen kasvatuksen ja myynnin
asettamista tarkkaan valvontaan ja samalla kannabiskahviloiden
siirtämistä sellaisiin paikkoihin, missä ne eivät häiritse julkista
rauhaa. Tämä politiikka toimii vain, jos molemmat elementit otetaan
mukaan.


Me suosimme tätä lähestymistapaa, koska se auttaa vähentämään
kannabiksen käyttöä, kovien aineiden käyttöä, julkista häiriötä ja
rikollisuutta. Toinen vaihtoehto on käydä sotaa huumeita vastaan ja
puhdistaa kaupunki. Tässä vaihtoehdossa kaikki siirtyy vain kaupungin
rajojen ulkopuolelle.


7. Kasvatuksen ja jakelun valvonta houkuttelee turisteja.


Hölynpölyä. Ulkomaalaiset tulevat kannabiskahviloihin, koska he voivat
ostaa niistä kannabista - enintään 5 grammaa henkeä kohti - ilman
pidätyksen pelkoa. Heitä tuskin kiinnostaa, mistä se tulee kahviloihin.


8. Takaovea on mahdoton valvoa laillisesti.


Niin on etuoven valvontakin - mikä tarkoittaa kannabiksen myyntiä
yksityishenkilöille tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja tarkan
seurannan alla. Täytyy muistaa, että Hollannin huumelain alaisuudessa
kannabiksen hallussapito on laitonta. Ja silti oikeusministerimme on
ohjeistanut syyttäjiä olemaan syyttämättä yksityishenkilöitä, joilla on
alle 5 grammaa, tai kannabiskahviloita, joilla on alle 500 grammaa
varastossaan.


Hän voisi tehdä samanlaista takaoven suhteen. Ei laillistaa sitä - sitä
me emme halua - vaan valvoa sitä.


9. Euroopan Unioni vastustaa takaoven valvontaa.


Toukokuussa EU:n komissaari Franco Frattini (johtaa huumeisiin
liittyvien asioiden yksikköä) kertoi yhdessä kansallisista
sanomalehdistä, että Hollanti tekee asiassa oman päätöksensä. Tämä on
kansallinen asia edellyttäen, etteivät naapurimaat häiriinny siitä.
Mutta nämä ovat itse asiassa hyvin huolissaan Hollannin tämän hetken
tiukasta politiikasta kannabiksen kasvatusta kohtaan, ja he ovat aivan
oikeutetusti valittaneet. Jos me käymme sotaa kannabiksen kasvatusta
vastaan - ja sitä me teemme - kannabiksen tuotanto siirtyy Belgiaan tai
Saksaan. Näissä maissa on suljettu runsaasti kannabiskasvattamoja viime
aikoina, mutta kasvattajat siirtyvät muualle. Markkinat eivät suinkaan
kutistu ja niinpä kannabiksen on tultava jostakin.


10. Maastrichtin pormestari Leers ihannoi kannabiksen käyttöä.


Silkkaa pötyä. Pormestarilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen
kanssa, hän ei ole käyttänyt sitä ja hän toivoo nuorison pysyvän siitä
erossa. Maastrichtissa halutaan estää nuorten kannabiskokeilut.
Hollanti on ollut menestyksekäs tässä asiassa, ja niinpä Maastricht
tukee kansallista politiikkaa.


Mutta pormestari Leersin esittämiä väitteitä kannabiksesta ei voida
kumota saarnaamalla. Muuten kannabiskahvilat täytyy sulkea. Tämä
puolestaan johtaa yhä useamman lapsen käyttämään kannabista, lisää
kovien huumeiden käyttäjiä ja lisää rikollisuutta.


11. Ei ole mitään järkeä valvoa kannabiksen kasvatusta ja jakelua
(”takaovea”). Silti tulee olemaan rikollista toimintaa.


Tällä hetkellä kolmasosa poliisien resursseista kuluu sellaisen asian
kanssa tappelemiseen, mitä ei voida kitkeä, koska olemme antaneet sille
tilaa yhteiskunnassamme: kannabiksen kasvatus. Minkä olemme kitkeneet
yhdessä paikassa, versoo jo toisessa. Mutta jos saamme väännettyä
kannabiskahviloiden kannabiksen tuotannon mafialta laillisille
viljelijöille, iso osa ongelmasta on jo voitettu. Poliisimme
pystyisivät keskittymään loppujen rikolliselementtien kitkemiseen. Tämä
on paljon tehokkaampi lähestymistapa.


12. Kannabiksen kasvatuksen ja jakelun valvonta nostaa hintoja niin,
että laiton kannabis pysyy houkuttelevana.


Tämä ei tuskin toteudu. Hinnat laskevat, koska ei tarvitse varautua
maksamaan riskeistä. Toisaalta hinta nousee, koska lailliset
kasvattajat joutuvat maksamaan veroja ja työntekijämaksuja.
Kannabiskahviloiden mukaan nämä kaksi tekijää tasoittavat toisiaan.
Hollantilaiset ministerit vertaavavat asiaa joskus lääkekannabikseen
(laillista ja hyvin tarkkaan valvottua kannabiksen kasvatusta mm.
reumapotilaille), mutta tämä on erhe: määrät ovat paljon pienempiä ja
suuri joukko professoreita valvoo jokaista kasvia.


13. Valvotusti kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus laskee, joten
tiukimmat kannabiksen käyttäjät jatkavat laittoman kannabiksen
ostamista.


THC pitoisuus (vastaa alkoholipitoisuutta viinassa) laskee jo tällä
hetkellä noustuaan monen vuoden ajan. Käyttäjät haluavat MIETOJA
huumeita - he sekoilevat käytettyään vahvempaa kannabista, jota on
ajoittain markkinoilla ja sitä he eivät ole hakemassa. Aivan kuten
baareissa myydään enemmän olutta kuin whiskyä. Markkinat ovat itseään
sääteleviä.


Tekopyhä?


Hollannin vuosittaiset kuolinluvut keskimäärin:


Ylipainoisuus: 40 000
Tupakka 18 000
Alkoholi 3 500
Kovat huumeet 60
Taikasienet 0.1
Kannabis 0


Johtopäätös


Hollannin politiikka on hyvää kansanterveydelle, koska se johtaa vain
harvan ihmisen kannabiksen käyttöön ja vain pieneen kovien huumeiden
käyttäjien määrään. Kokonaisuutena se on haitaksi yhteiskunnalle, koska
kannabiksen tuotanto ja jakelu ovat järjestäyneen rikollisuuden
käsissä.


Me voimme vaikuttaa tähän valvomalla kannabiksen myynnin ja kulutuksen
lisäksi kasvatusta ja jakelua, jotka alistettaisiin tiukan valvonnan
alle.


Paikallisella tasolla ja varsinkin rajakaupungeissa pitää harkita vielä
yhtä asiaa: ulkomailta tulevien kannabisturistien aiheuttamaa julkista
häiriötä. Yksi ratkaisu olisi siirtää kannabiskahvilat sisääntuloteiden
varsille harvaan asutuille alueille.


Tällainen politiikka vaatisi niiden naapurikuntien yhteistyötä, joilla
ei vielä ole kannabiskahviloita alueellaan (kaikki kannabiskahvilat
sijaitsevat ydinalueilla, kuten Maastrichtissa). He eivät ole kovin
innostuneita ottamaan kannabiskahviloita naapurustoonsa.


Tämä on ymmärrettävää mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia:


1. Jos naapurikunnat eivät suostu yhteistyöhön, joutuu Maastrichtin
kaltainen kaupunki rajoittamaan kannabiskahviloiden lukumäärää juuri
sille tasolle, että kaupungin asukkaat saavat osansa. Markkinat eivät
kutistu ja siksi ne tulevat siirtymään ympäröiviin kuntiin.


2. Jos Haag ei suostu yhteistyöhön takaoven valvonnassa (kasvatus ja
kauppa), Maastrichtin tulee löytää joku muu tapa politiikan
johdonmukaisuuden palauttamiseksi. Tämä löytyy ainoastaan sulkemalla
kaikki kannabiskahvilat. Jos takaovi pysyy lukossa, pitää etuovikin
jossain vaiheessa sulkea.


Naapurikunnat saavat vielä isompia ongelmia. Emme saa tuudittautua
siihen uskoon, että kannabiksen kysyntä tippuisi.


Todelliset uhrit ovat meidän nuorisomme. Heidän täytyy hankkia
kannabista  oikeilta rikollisilta, jotka eivät epäröi kovien aineiden
myymistä. Tätä tapahtuu parhaillaan Ranskassa, Britanniassa, USA:ssa ja
monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa paljon useampi nuori käyttää
kannabista ja kovia huumeita kuin Hollannissa.


Etu- ja takaoven tarkka valvonta sekä kannabiskahviloiden järkevä
sjoittaminen ovat parhaita tapoja taata niiden ihmisten turvallisuus,
jotka haluavat ja jotka eivät halua käyttää kannabista.


Mutta se on kokonainen ratkaisu, kuten aikaisemmin osoitettiin. Etuovi,
takaovi ja kahviloiden sijoittelu ovat kaikki yhtä yhtenäistä
politiikkaa. Muuten meidän tulee palata toiseen vaihtoehtoon, nykyiseen
eurooppalaiseen malliin, mikä tarkoittaa lisää käyttäjiä, lisää koviin
aineisiin siirtyviä, lisää rikollisuutta ja lisää vahinkoja
yhteiskunnalle.


”Vuonna 1998 hyvin tunnetut San Josen poliisipäällikkö ja myöhemmin
Hoover-instituutin kriminologian tutkija Joseph D. McNamara ja Reaganin
hallituksen ulkoministeri George Schultz toivat avoimessa kirjeessään
YK:n silloiselle pääsihteerille Kofi Annanille esille tekemänsä
johtopäätöksen. Heidän johtopäätöksensä me olisimme kaikki voineet
tehdä jo vuosia aikaisemmin, jos olisimme tarkastelleet huumeongelmaa
rationaalisesti eikä moralistisesta näkökulmasta. Kirje, jonka
allekirjoitti myös Hollannin entinen pääministeri Andreas van Agt,
toteaa: ”Kansainvälinen huumeiden vastainen sota aiheuttaa enemmän
ongelmia kuin itse huumeiden väärinkäyttö”.”

Eduskuntavaalit 2007: Päihdepoliittisia kysymyksiä ehdokkaille

Eduskuntavaalit 2007

Ehdokaskysely

Lue lisää: Eduskuntavaalit 2007: Päihdepoliittisia kysymyksiä ehdokkaille

Päihdepoliittinen keskustelutilaisuus ma 12.3.2007

Uus-suomettunutta huumekeskustelua ja V-mäistä itsesensuuria

Keskustelutilaisuus maanantaina 12.3.2007 Helsingin Rauhanasemalla klo 18.00

Suomen päihdepoliittiset tabut politiikassa ja mediassa

Järjestäjinä Humaania päihdepolitiikkaa Ry ja Suomen kannabisyhdistys

Miksi asiallinen keskustelu huume-, ja päihdepolitiikasta on niin vaikeaa tämän päivän Suomessa?

Lue lisää: Päihdepoliittinen keskustelutilaisuus ma 12.3.2007

7 § perustelut

Huumerikoslain 7 § (tullut voimaan vuoden 1994 alussa)

Toimenpiteistä luopuminen

 

Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja terveysviranomaisen hyväksymään hoitoon.

Lain yksityiskohtaisista perusteluista

Lain perustelut ovat samalla lailla lakitekstiä kuin itse pykälän teksti. Ne ilmaisevat lainsäätäjän eli eduskunnan tahdon. Poliisien, syyttäjien ja tuomioistuinten tulee ottaa ne huomioon lakia sovellettaessa.

7 § perustelut

Perustelujen alussa viitataan toimenpiteistä luopumista koskeviin yleisiin perusteluihin, jotka ovat tulleet voimaan vuoden 1991 alussa.

Säännösten perusteella

"syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta muunmuassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän alaikäisyyden ja oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden tai tarkoituksettomuuden perusteella ja tuomioistuin saa rikoslain 3 luvun 5 §:n (302/90) nojalla jättää rangaistuksen tuomitsematta samantapaisilla perusteilla. Näitä säännöksiä voidaan soveltaa myös huumausainerikoksiin. Siten esimerkiksi kokeilukäyttö tai vähäisen määrän maahantuonti voidaan jättää syyttämättä tai tuomitsematta teon vähäisyyden perusteella."
"Yleiset säännökset antaisivat sinänsä syyttäjille ja tuomioistuimille riittävät valtuudet toimenpiteistä luopumiseen. Nykyisen (tarkoitetaan vanhaa v. 1972 voimaan tullutta lakia) huumausainelain aikana näitä valtuuksia ei kuitenkaan ole paljon käytetty, vaan toimenpiteistä luopuminen on ollut harvinaista. Kuten yleisperusteluissa on esitetty, tämän esityksen tarkoituksena on, että pelkän käytön tapauksissa syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisiin, jollei sitä vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, lakiin on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumisesta. Erityissäännöksen lisäksi voidaan soveltaa yleisiä toimenpiteistä luopumissäännöksiä, mikä on selvyyden vuoksi todettu lakiteksissä.

Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä. Käytön ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön liittyvään huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa olisi epäjohdonmukaista rangaista käytön valmistelemiseksi tehdystä maahantuonnista, hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden rikosten tulisi välittömästi liittyä tapahtuneeseen tai suunniteltuun omaan käyttöön. Esimerkiksi valmistus tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi tämän säännöksen alaan.

Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa on otettava huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön. Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla tai televisiolähetyksessä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää syyttämättä tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää lainkäyttäjän tapauksittain tehtäväksi."

Huumausainelaki: Säädöskokoelma 1289 / 93

Huumausainelaki

Säädöskokoelma 1289 / 93

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvontaan.
Huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.
Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden väärinkäyttäjien huollosta säädetään raittiustyölaissa (828/82) ja päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa.

2 §

Määritelmät

Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS 43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää, että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua ainetta.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävinä aineina pidetään tässä laissa Wienissä 20. päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen liitteen luetteloissa tarkoitettuja aineita sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään, lukuun ottamatta lääkevalmisteita tai muita luetteloituja aineita sisältäviä valmisteita, jotka on yhdistetty siten, että luettelossa mainittuja aineita ei voida helposti käyttää tai eristää käytössä olevilla keinoilla.
Huumausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuun ottamatta, kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada. Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden muuntamista toisiksi huumausaineiksi.
Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien, kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä saadaan.

3 §

Yleiskielto

Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.

4 §

Lupa lääkinnällisiin tarkoituksiin

Huumausaineen valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen luvalla. Valmistuslupaa ei kuitenkaan erikseen vaadita valmisteille.
Luvan myöntämistä harkittaessa on kansainvälisten yleissopimusten velvoitteiden lisäksi otettava huomioon väärinkäytön ehkäisy. Huumausaineelle, jolla ei katsota olevan merkittävää lääkinnällistä käyttöä, ei lupaa saa myöntää.
Lupa huumausaineen valmistukseen myönnetään määräajaksi. Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa valmistukseen maahantuontiin tai maastavientiin myönnetyn luvan.

5 §

Lupa tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin

Lääkelaitos voi myöntää viranomaiselle tai tieteelliselle tutkimuslaitokselle luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin tai valmistukseen käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lääkelaitos voi määräajaksi antaa keskusrikospoliisin päällikölle ja tullihallituksen rikostutkintayksikön päällikölle valtuuden antaa lupia huumausaineen maahantuontiin tai maastavientiin huumausainerikosten tutkintatarkoituksiin. Valtuutuksen nojalla myönnetyistä luvuista on ilmoitettava välittömästi lääkelaitokselle.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, lääkelaitos voi yksittäistapauksessa myöntää luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin tai valmistukseen vähäisessä määrin tutkimustarkoituksiin käytettäväksi.
Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa tässä pykälässä tarkoitettun luvan tai valtuutuksen.

6 §

Luvanvaraisuudesta vapauttaminen ja muista valvontatoimenpiteistä säätäminen

Asetuksella voidaan vapauttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausaine, johon katsotaan voivan liittyä sen laajaan lääkinnälliseen käyttöön nähden vain vähäisenä pidettävä väärinkäytön vaara, sekä huumausaineen maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausainetta sisältävä yhdistelmävalmiste, jossa on huumausainetta ainoastaan vähäisessä määrin ja vaikeasti erotettavassa muodossa ja johon ei liity olennaista väärinkäytön vaaraa. Asetuksella voidaan samalla säätää mainittuja aineita ja valmisteita koskevista muista valvontatoimenpiteistä. Asetuksella voidaan säätää, että edellä mainituista yhdistelmävalmisteista päättää tarkemmin lääkelaitos.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, huumausaineen maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta ja muista valvontatoimenpiteistä ovat, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, vapautettuja kansainvälisessä liikenteessä toimivien alusten ja ilma-alusten lääkevarastoihin sisältyvät huumausaineet sekä matkustajan henkilökohtaiseen lääkitykseen tarkoitetut lääkevalmisteet.

7 §

Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta

Jos on syytä epäillä, että huumausaineen valmistuksessa käytettävä aine on tarkoitettu huumausaineen laittomaan valmistukseen, lääkelaitoksella on oikeus kieltää aineen maahantuonti, maastavienti ja luovuttaminen.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta säädetään tarkemmin asetuksella.

8 §

Merkintä

Huumausaineen ja huumausaineen valmistuksessa käytettävän aineen valmistajan, maahantuojan, maastaviejän ja luovuttajan on huolehdittava siitä, että päällyksessä, jossa aine tai valmiste luovutetaan, on tarvittavat tunnistetiedot.
Päällysmerkinnöistä sekä vienti- ja tuontiasiakirjoissa ilmoitettavia tietoja koskevista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

9 §

Huumausaineita ja niiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskeva kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus

Huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, maahantuontiin, maastavientiin, jakeluun, kauppaan ja hallussapitoon oikeutetut ovat velvollisia pitämään kirjaa huumausaineista sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Lääkelaitoksella on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kirjanpito pyynnöstä nähtäväkseen.

10 §

Takavarikointi, hävittäminen ja hävitettäväksi toimittaminen

Sen lisäksi mitä pakkokeinolaissa (450/87) säädetään takavarikoimisesta, pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on takavarikoitava huumausaine, jonka hallussapitoon ei ole 3-6 §:n nojalla oikeutta. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on todistettavasti hävitettävä tai hävitytettävä takavarikoitu huumausaine. Huumausaine tai osa siitä on kuitenkin säilytettävä niin kauan kuin sitä mahdollisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä todisteena.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai hävityttää huumausaineen laittomaan tuotantoon, viljelyyn, valmistukseen, hallussapitoon tai käyttöön tarkoitetun raaka-aineen, muun aineen, laitteen tai tarvikkeen, joka voidaan takavarikoida, jos on todennäköistä, että se tultaisiin tuomitsemaan valtiolle menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
Joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon oikeutettu, on velvollinen toimittamaan sen viipymättä poliisille tai tulliviranomaiselle.

11 §

Uhkasakko

Jos joku laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisen, lääkelaitos voi velvoittaa hänet velvollisuuksien täyttämiseen asettamalla uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

12 §

Määräysten antaminen ja valvonta

Huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkelaitokselle.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta ja muusta käsittelystä sekä hävittämisestä.
Lääkelaitoksen määräämä henkilö on oikeutettu tarkastamaan tiloja, joissa huumausainetta tai huumausaineen valmistuksessa käytettävää ainetta valmistetaan, varastoidaan, säilytetään tai muulla tavoin käsitellään sekä ottamaan tarkastuksen yhteydessä korvauksetta näytteitä tutkittavaksi.

13 §

Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

14 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 1994.
Tällä lailla kumotaan 21. päivänä tammikuuta 1972 annettu huumausainelaki (41/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.


Rikoslain täydennys huumausainerikoksista säädöskokoelmassa 1309/93

1 §

Huumausainerikos

Joka laittomasti

  1. valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee oopiumiunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.
  2. tuo taikka yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
  3. myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
  4. pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää sitä,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

2 §

Törkeä huumausainerikos

Jos huumausainerikoksessa

  1. rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
  2. tavoittaa huomattavaa taloudellista hyötyä,
  3. rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
  4. aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
  5. levitetään huumausainetta alaikäiselle tai muuten häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

3 §

Huumausainerikoksen valmistelu

Joka tehdäkseen 1 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

4 §

Huumausainerikoksen edistäminen

Joka

  1. Huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
  2. varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1. kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

5 §

Määritelmät

Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa (1289/93) tarkoitettua huumausainetta.
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.

6 §

Menettämisseuraamus

Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huumausainetta ei voida tuomita menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamusten välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen osallinen voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo joko kokonaan tai osaksi.
Menetetyksi on tuomittava myös

  1. välineet, tarvikkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen hankittu, sekä
  2. edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena; varojen menettämiseen voidaan tuomita rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullisesti.
Edellä 2 momentissa säädettyyn menettämisseuraamukseen sovelletaan vastaavasti, mitä 46 luvun 9-11 §:ssä säädetään.
Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.

7 §

Toimenpiteistä luopuminen

Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

7 § perustelut


Raittiustyölaki

Asetukset:19.11.1982, SK:828/1982

HE 17/82; L 29.6.1984/486 - HE 90/84; L 31.12.1987/1276 - HE 127/87; L 31.3.1988/296 - HE 43/87; L 1.2.1991/213 - HE 173/90; L 8.2.1991/273 - HE 258/90; L 3.8.1992/741 - HE 216/91


1 §. Raittiustyön tarkoituksena on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämän päihteiden ja tupakan käyttöä.

2 §. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtävänä. Käytännön raittiustyön tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat sekä raittius- ja kansanterveysjärjestöt.

3 §. Raittiustyön yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle ja sen alaisina lääninhallituksille.

2 mom. on kumottu L:lla V:1.8.1991 K, A:8.2.1991, SK:273/1991.

Ks. Lääninhallituslaki ja -asetus, H 3 ja 3 a; Raittiustyöasetus 15 §, S 47.

4 §. (A:3.8.1992, SK:741/1992) Raittiustyön toimeenpanoon, raittiuden edistämiseen ja alkoholiolojen seuraamiseen kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä monijäseninen toimielin, jonka sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, on huolehdittava niistä tehtävistä, jotka muissa laeissa säädetään raittiuslautakunnan tehtäväksi.

Raittiustyöstä vastaavan toimielimen on toimittava yhteistyössä erityisesti kunnan terveys-, sosiaali- ja koulutoimen kanssa. Toimielimen tehtävistä säädetään asetuksella.

Ks. Raittiustyöasetus 1 §, S 47.

8 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.

9 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.

10 §. Valtion tulo- ja menoarvioon on vuosittain otettava:
1) määräraha, joka vastaa vähintään neljääkymmentä penniä kutakin edellisenä vuonna maassa henkikirjoitettua asukasta kohti, käytettäväksi päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemistä tarkoittavaan toimintaan sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistaman käyttösuunnitelman mukaisesti; sekä

2 kohta on kumottu lailla A:31.12.1987, SK:1276/1987.

Ks. Raittiustyöasetus 6§, S 47.

11 §. 1 mom. on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.

Kansanterveysjärjestöt voivat saada avustusta 10§:n 1 kohdan nojalla.

12 § on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.

13 § Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Ks. RaittiustyöA, S 47.

14 § Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

15 § Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva asia käsitellään ja ratkaistaan aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Lain 6 §:n 3 momentin nojalla säädettyjen kelpoisuusehtojen estämättä tämän lain voimaan tullessa virassa oleva henkilö on edelleen kelpoinen raittiuslautakunnan alaiseen vastaavaan virkaan ja 7§:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan myös tällaisen viranhaltijan palkkauksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Lain 7 §:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan ensimmäisen kerran niihin kustannuksiin, jotka kohdistuvat vuoteen 1984. Lain 8§:n säännöksestä poiketen siinä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan lain voimaantulovuodelta 60 prosentilla ja seuraavalta vuodelta 50 prosentilla alennettuna.