Viime  aikoina  on Suomessa  ja  muualla  maailmassa herätetty henkiin vanhaa reefer madness -hysteriaa. Kampanjoinnilla kannabiksen ja psykoosien yhteydestä ei ole mitään uutta tieteellistä pohjaa. Taustalla   ovat   poliittiset   tavoitteet   valmistauduttaessa   YK:n   huumesodan   uudelleenarviointiin vuonna 2008. Kannabiksen asema tulee olemaan keskeinen puheenaihe. On valitettavaa, että Suomen korkein   huumeviranomainenkin   on   lähtenyt   huumehaukkojen   kelkkaan   hänen   hehkuttaessaan perusteettomia  huhuja  kannabiksen  ja  psykoosien  yhteyksistä  samalla  kun  hän  sivuuttaa  täysin Suomeenkin levinneen liivijengi-ilmiön, joiden pussiin hän käytännössä pelaa
 
Keväällä    2009    kaikkien    valtioiden    poliittiset    edustajat    kokoontuvat    Wieniin    päättämään kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän jatkamisesta tulevaisuudessa. 
 
Kesäkuussa 1998 YK julkisti 10-vuotisen huumestrategiansa, jonka tarkoitus oli saada “mitattavia” tuloksia huumeiden vastaisessa taistelussa mukaan lukien “merkittävän vähennyksen” kannabiksen, kokapensaan ja unikon viljelyssä vuoteen 2008 mennessä. Kymmenentenä päivänä maaliskuuta 2008 YK:n huumekomissio CND kokoontuu Wienissä julkistaakseen strategiansa tulokset. Tämä kokous aloittaa   vuoden   kestävän   prosessin,   joka   koostuu   laajasta   keskustelukierroksesta   huipentuen maaliskuussa 2009 CND:n 52:ssa kokouksessa. 

Viimeisen  kymmenen  vuoden  aikana  sota  huumeita  vastaan  on  epäonnistunut.  Huumausaineiden käyttö aiheuttaa ongelmia, mutta huumausaineiden kieltäminen kokonaan on suoranainen katastrofi. Miljoonista ihmisistä on tehty rikollisia, miljardeja euroja käytetään sodassa huumeita vastaan, joka on  tehotonta  ja  aiheuttaa  ei-toivottuja  vaikutuksia.  Monet  valtiot  ovat  estäneet  yritykset  vähentää huumausaineiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä niiden vastuullisen käytön kehittämisen. 

Tällä  hetkellä  tämän  tulevan  tapaamisen  lopputulos  sekä  siihen  johtava  prosessi  on  epäselvä.  Monissa  maissa  epäröidään,  miten  luottaa  rikosvalvontajärjestelmään  ja  ”tarjonnan  vähentämiseen tähtääviin  ohjelmiin”  huumeongelman  ratkaisemisessa.  Monissa  maissa  on  alettu  korostaa  sellaisia politiikan  muotoja  ja  ohjelmia,  joissa  keskitytään  huumemarkkinoiden  ja  huumeiden  käytön terveydellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin. 

Euroopan tilanne 

Euroopan  huumausaineiden  ja  niiden  väärinkäytön  seurantakeskus  EMCDDA  on  juuri  julkistanut vuosiraporttinsa  2007.  Euroopassa  ollaan  yleisesti  siirtymässä  rikosseuraamusten    määräämisen sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin  lähestymistapoihin pienten kannabismäärien hallussapito- ja    käyttörikosten  osalta.    Kannabis  myös  erotetaan  usein  muista  laittomista   aineista  joko lainsäädännössä, syyttäjille laadituissa ohjeissa tai tuomioistuinkäytännössä.  

Vuosiraportissaan    EMCDDA    ilmoittaa    tukevansa    vuoden    2008-2009    tarkasteluprosessia  täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia  tietoja siten, että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion  Euroopan tilanteesta.  

Varovaisesti  voidaan  arvioida,  että  yli  70  miljoonaa    eurooppalaista  aikuista  –  toisin  sanoen  lähes joka  neljäs    (22  prosenttia)  kaikista  15–64-vuotiaista  –  on  käyttänyt    kannabista  ainakin  kerran. Kansalliset luvut vaihtelevat  kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut ovat  alhaisimmat Bulgariassa,  Maltassa  ja  Romaniassa  ja    korkeimmat  Tanskassa  (36,5  %),  Ranskassa  (30,6  %),  Yhdistyneessä kuningaskunnassa (29,8 %) ja Italiassa  (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta tietoja    toimittaneiden  26  Euroopan  maan  joukosta  12  ilmoitti    kannabista  ainakin  kerran  käyttäneiden osuudeksi  10–25 prosenttia. 

Ainakin  kerran  käyttäneitä:  vähintään  70  miljoonaa  tai    viidesosa  aikuisista  Euroopassa.  Viimeksi kuluneen  vuoden  aikana  käyttäneitä:  noin    23  miljoonaa  aikuista  tai  kolmasosa  ainakin  kerran  käyttäneistä. Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli  13 miljoonaa. Maiden välinen vaihtelu viimeksi kuluneen vuoden aikana  käyttäneissä: 1,0–11,2 %. 

Käyttäjiä kuultava 

Euroopan komissio julkisti kesäkuussa 2006 vihreän  kirjan kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin    huumepolitiikassa, sellaisena  kuin  se  määritellään    huumausaineita  koskevassa  toimintasuunnitelmassa.  Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää, miten voitaisiin  parhaiten järjestää jatkuva vuoropuhelu huumeongelman  parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden  kanssa.
 
Kansalaisyhteiskunnan  osallistuminen  EU:n  huumepolitiikkaan    on  lisäksi  yksi  päätavoitteista huumetorjuntaa  ja  -tiedotusta   koskevassa  erityisohjelmassa  vuosiksi  2007–2013,  jota    Euroopan komissio  on  ehdottanut  osana  perusoikeuksien    ja  oikeusasioiden  yleisohjelmaa.  Huumeohjelman yleisenä  tavoitteena on tehdä Euroopasta vapaa, turvallinen  ja oikeudenmukainen alue parantamalla tiedotusta    huumeidenkäytön  vaikutuksista  sekä  ehkäisemällä  ja    vähentämällä  huumeidenkäyttöä, huumeriippuvuutta ja  huumeista aiheutuvia haittoja. 

YK:n prosessi pyörii täysin vailla yhdenkään sellaisen ihmisen läsnäoloa, joita tämä eniten koskettaa, eli käyttäjiä tai kasvattajia. YK:ssa katsotaan yleensäkin kansalaisten osallistumisen lähinnä laskevan keskustelun tasoa eikä edustavan asiantuntemusta.
 
Tämä  prosessi  tekee  maailman  kahdestasadasta  miljoonasta  huumeiden  käyttäjästä  rikollisia,  mikä monissa maissa johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin lain täytäntöönpanon tai hoidon nimissä. 

Huumekasvien  kasvatuksen  lopettamisyritykset  ovat  aiheuttaneet  ympäristötuhoa  sekä  yhteiskunnallisia  ja  taloudellisia  ongelmia  huumeita  tuottaville  maille.  Samalla  rikollisorganisaatioiden keräämät voitot kasvavat vuosi vuodelta. 

Kansalaisyhteiskunta tulisi saada mukaan tämän politiikan muotoiluun ja arviointikausi 2008 - 2009 tarjoaa  siihen  merkittävän  tilaisuuden.  Myös  Suomen  huumepolitiikkaa    suuntaavien  virallisten tahojen  tulisi  ottaa    kansalaiset    mukaan  prosessiin  siten,  että  heitä  kuunnellaan.  Suomen kannabisyhdistys on kansalaisjärjestö, joka tuo esille kannabiksen käyttäjän näkökulmaa.
 
Huumausainepolitiikan  tulisi  olla  julkisen  terveydenhuollon  asia,  ei  oikeuslaitoksen.  ENCOD (European  Coalition  for  Just  and  Effective  Drug  Policies)  vaatii  YK:ta  julistamaan  jokaiselle maailman   kansalaiselle   oikeuden   kasvattaa   ja   pitää   hallussa   kasveja   henkilökohtaiseen   ja epäkaupalliseen käyttöön. YK:n tulisi  sallia myös yksittäisten valtioiden mahdollisuuden harjoittaa huumausainepolitiikkaa,   joka   ei   perustu   huumausaineiden   täydelliseen   kieltämiseen.   Suomen kannabisyhditys ENCODin jäsenenä yhtyy tähän vaatimukseen.

Wien 2008 on mahdollisuus esittää tämä viesti YK:lle. Liity joukkoomme Wienissä. 

Ohjelma
• Perjantai 7. maaliskuuta: Konferenssi ”Sota huumeita vastaan – pitkään jatkunut valhe?” analyysi
syistä kieltolain taustalla
• Lauantai 8. maaliskuuta: Mielenosoitus “Cures not wars” YK:n rakennuksella
• Sunnuntai 9 maaliskuuta: Näyttely ja workshoppeja kiellettyjen kasvien hyötykäytöstä
 
http://www.encod.org/info/WIEN-2008-KYMMENEN-VUODEN-JALKEEN.html
 
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 25.11.2007