Ooops - olenko narkomaani?

Ooops, olenko narkomaani?

Nuoren Keskustan vaalilehti voi muuttaa elämäsi. Sen huumeraportti kertoo korutonta asiaa huumeen syöjistä ja muista aineaddikteista. Varsinkin jutun yhteydessä oleva Vapaaksi huumeista ry:n laatima kymmenen kohdan lista "Yhteisiä piirteitä kaikille narkomaaneille" puhuttelee. Tarkkaile naapureitasi - tai ainakin itseäsi.

 

1. Kotoa katoaa tavaroita, vaatteita jne.

Täsmää, mitään ei löydä koskaan, ainakaan kiireessä.

2. Oudot kokoontumispaikat.

Kohotan katsettani ruudusta ja vilkuilen ympärilleni varovaisesti toimituksessa.

3. Uudet oudot kaverit.

Niin-no. Ainahan uudet kaverit outoja on. Pitänee siis paikkansa.

4. Liikkuminen porttikäytävissä.

Samperi, tuota en tiennytkään. Hilaanko pyörän sisälle ikkunasta, etten leimautuisi?

5. Kylpyhuoneeseen linnoittautuminen.

Mitä, onko vaimonikin huumeiden orja?

6. Kiinnostus kouluun ja opiskeluun katoaa.

Jo löytyi luonteva selitys keskenjääneelle gradulleni. En olekaan luuseri vaan nisti.

7. Kokonaiskäyttäytymisen muutos.

Edelliset eivät muuhun voikaan viitata.

8. Todellisuudesta pako.

Huomio huomio kaikki elokuvan ystävät! Usein pelkkä metadoni auttaa!

9. Paha olo, yksinäisyys ja turvattomuus.

Eipä muuta selitystä tälle olekaan kuin huumehoureet.

10. Alitajuinen toive päästä irti aineista.

Ainakin sivuaineista, näin on.

 

MR

 


 

Lähde: Ylioppilaslehti 3.11.1995

Kieltolaista on hyötyä

Kieltolaista on hyötyä, mutta kenelle.

Salakuljettajille
jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden huumeiden maahantuonnista.

 

Huumekauppiaille
jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden huumeiden myymisestä. Huumekauppiaalle saattaa olla puhtaasti rahallisesti ajateltuna tuottavinta tuoda maahan mahdollisimman kovan riippuvuuden aiheuttavia aineita.
Tosin kaikki huumekauppiaatkaan eivät välttämättä ajattele pelkästään maksimaalisia voittoja, mutta taloudellisia paineita moiseen on.

 

Huumeita vastustaville järjestöille
jotka saavat sitä enemmän lahjoituksia virallisilta tahoilta ja yksittäisiltä kansalaisilta, mitä pahemmalta huumeongelma näyttää, ja mitä enemmän he näyttävät tekevän huumeiden vastustamiseksi.
Puhtaasti rahallisessa ja arvovallallisessa mielessä huumeita vastustavien järjestöjen kannattaa saadaa huumeongelma ainakin näyttämään, jos ei olemaan, mahdollisimman pahalta ja tehdä mahdollisimman dramaattisia/jyrkkiä, siis näyttäviä, mutta käytännössä tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja.
Tosin kaikki huumeita vastustavat järjestöt eivät välttämättä ajattele pelkästään maksimaalisia voittoja ja vaikutusvaltaa, mutta mahdollisuuksia, ja todennäköisesti motivaatiota, sellaiseen on.

 

Huumepelottelijoille
jotka saavat voittoja kiertelemällä, maksua vastaan, kouluja kertomassa huumausaineiden vaaroista nuorille ja lapsille. Mitä pelottavampia tarinoita he kertovat huumeista, sitä tärkeämmältä heidän "valistuksensa" vaikuttaa, ja sitä varmemmin heidät kutsutaan uusiin tilaisuuksiin pelottelemaan.
Tosin kaikki huumeiden vaaroista luennoimassa kiertelevät eivät välttämättä ajattele näin, mutta kyllä se ainakin lyhyellä tähtäimellä näyttäisi rahallisesti kannattavan.

 

Totalitääristä valvontayhteiskuntaa ajaville valtaapitäville tahoille,
jotka saavat huumeiden vastustamisesta tunteisiin vetoavan oikeutuksen kansalaisten teknilliseen tarkkailuun. Postin lukemiseen, puhelinten kuuntelemiseen, kansalaisten liikkumisten tarkkailuun, videovalvontaan, kotietsintöihin, yms.
Tosin kaikki valtaapitävät tahot eivät välttämättä ajattele näin, mutta vallan maksimoinnin ja varmistamisen kannalta moiseen on motivaatiota.

 

Medialle
joka saa tunteisiin vetoavia sensaatiouutisia laittomista huumeista. Jääkiekkoilija X joi kossua ei ole uutinen, mutta jääkiekkoilija X poltti pilveä on jo iso uutinen.

 

Poliisille
joka saa sitä enemmän määrärahoja, resursseja ja oikeuksia huumevastaisuuden verukkeella, mitä pahemmalta huumeongelma näyttää. Niinpä poliisin kannattaa vakuutella että huumeongelma on mahdollisimman paha ja tehdä lähinnä dramaattisia näennäisen tehokkaita, mutta käytännössä tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja. Tai mahdollisesti jopa huumeongelmaa pahentavia tekoja.
Poliisit saattavat myös ottaa lahjuksia huumekauppiailta ja salakuljettajilta, näin maksimoiden henkilökohtaisen voittonsa.
Eli poliisit saattavat saada:
  • Määrärahoja.
  • Resursseja.
  • Oikeuksia.
  • Lahjuksia.
Tosin kaikki poliisit eivät välttämättä ajattele näin, mutta taloudellisesti ja arvovallallisesti tämä voi olla hyvin houkuttelevaa, etenkin kun järjestäytyneen rikollisuuden vastustaminen voi olla poliiseille ykstyishenkilöinä, ja heidän perheilleen, vaarallista. Jotkin poliisit saattavat jopa jättää rauhaan ne huumekauppiaat joilta saavat lahjuksia, mutta ratsata ja pidättää heidän kilpailijoitaan (esimerkiksi huumeiden kotikasvattajia).
Myös jotkut tulliviranomaiset saattavat olla vastaavassa tilanteessa.

 

Lääketehtaille
joiden lääkkeitä ostetaan enemmän koska ihmiset jotka eivät saa käsiinsä laittomiksi julistettuja huumausaineita käyttävät heidän lääkkeitään huumautumistarkoituksiin.
Tosin kaikki lääketehtaat eivät välttämättä pyri tälläisiin tilanteisiin, jotkut jopa pyrkivät ehkäisemään sellaisia.

Jos haluat että useammat ihmiset kiinnittävät huomiota näihin seikkoihin niin tulosta tämä. Kopioi. Levitä (kahviloihin, ilmoitustauiluille, jaa festivaaleilla, anna tutuille, kiinnitä julisteille varatuille seinille, yms.).

 


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Kieltolaki johtaa poliisivaltioon.

"Huumausainestrategia 1997": Oikeuslaitoksen toiminta

Huumausainestrategia 1997

K.J.Långin johtaman Huumausainepoliittisen toimikunnan mietintö

http://www.vn.fi/vn/stm/ehosopo/suomi/huumestr/sisally1.html

9.12.1997

Seuraavassa on suora lainaus kyseisestä mietinnöstä


Luku 4.4.4 Oikeuslaitoksen toiminta.

"Yksi syyttämis- ja tuomioistuinkäytännössä merkille pantava seikka on toimenpiteistä luopumisen vähäinen käyttö huumausainerikoksissa. Vertaamalla vuoden 1972 huumausainelain ja vuoden 1994 rikoslain huumausainesäännösten esitöitä oikeuskäytäntöön paljastuu, ettei lainsäädännön alkuperäinen tarkoitus ole toteutunut. Molempien säädösten esitöiden mukaan tarkoituksena on ollut jättää pelkkään huumausaineiden käyttöön ja siihen liittyneisiin rikoksiin syyllistyneet pääsääntöisesti tuomitsematta. Kuitenkin huumausainerikoksista tuomitsematta jätettyjen osuus on laskenut 70-luvun alkupuolen 15 - 30 %:ta muutamaan prosenttiin (2 % vuonne 1994). Lukumääräisesti näitä päätöksiä on 90- luvulla tehty vain 8:sta 57:än vuodessa.

Mahdollisuutta jättää syyttämättä huumausainerikoksista on myös käytetty vähän, noin 4-6 %:ssa poliisin tietoon tulleista huumausainerikoksista vuosina 1991-95. Lukumääräisesti tapaukset ovat lisääntyneet vuodesta 1991, jolloin niitä oli 103, vuoteen 1995, jolloin oli 336 vastaavaa päätöstä. Näistä syyttämättäjättämispäätöksiä 120 tehtiin rikoslain 50 luvun 7 §:n perusteella, jossa on erityinen säännös toimenpiteistä luopumisesta. Syyttämättä jättäminen on kuitenkin suhtellisesti vähentynyt vuodesta 1992 vuoteen 1995, sillä poliisin tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä on kasvanut voimakkaasti. Syyttämättä jättämisessä on ilmeisesti myös melko selviä alueellisia eroavaisuuksia."

"Rikoslain huumausainerikoksia koskevaan lukuun otettiin erityinen toimenpiteistä luopumispykälä(RL 50:7) täydentämään rikoslainsäädännön yleistä säännöksiä. Hallituksen esityksessä sanotaan:"Pelkän käytön ja siihen välttämättä liittyvän hallussapidon perusteella ei syytettä tulisi aja eikä rangaistusta tuomita." Esityksen mukaan tämä koskee myös omaan käyttöön tarkoitettua huumausaineen maahantuontia, hallussapitoa ja valmistusta. Tyypilliseksi rankaisematta ja syyttämättä jätettäväksi tapauksiksi hallituksen esitys nimeää yksin kotona tapahtuvan huumausaineen käytön sekä muutaman vakiokäyttäjän yhteisen käytön kotioloissa. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen edellyttää, että toimenpiteistä ei luovuta, kun huumausaineiden käyttö on julkisella tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä. Esimerkkinä mainitaan julkinen käyttö musiikkifestivaaleilla ja televisiolähetyksissä.

Toinen RL 50 luvun 7 §:ään sisältyvä peruste toimenpiteistä luopumiselle on tekijän hakeutuminen sosiaali- ja terveysviranomaisten hyväksymään hoitoon. Tilastotietoa ei ole käytettävissä siitä, monessako tapauksessa tätä perustetta on sovellettu. Toimikunnassa kuultujen asiantuntijoiden antamien lausuntojen valossa tätä mahdollisuutta on toistaiseksi käytetty erittäin harvoin jos lainkaan.

Suuri osa syyttäjälle tulevista huumausainerikosasioista liittyy suoraan huumausaineiden omaan käyttöön. Vuonna 1994 Helsingissä kirjatuista tikosilmoituksista kerätyn otoksen (n=125) perusteella voidaan arvioida 82%:n rikosilmoituksista koskevan huumausaineiden hankkimista, käyttöä tai hallussapitoa. Hallussapitorikoksissa tehdyissä takavarikoissa valtaosa on niin pieniä, että huumeiden voitiin arvioida olevan omaan käyttöön.(Kinnunen 1996, 30-35). Keskusrikospoliisin julkaisemissa valtakunnallisissa tilastoissa ns. käyttäjärikosten osuus huumausainerikollisuudessa oli 62 % vuonna 1995 (Kinnunen 1997). Nämä tapaukset ovat menneet poikkeuksetta syyteharkintaan, ja koska toimenpiteistä luopumispäätöksiä on tehty erittäin harvoin, on niistä mitä ilmeisemmin annettu sakkorangaistuksia tai ehdollisia vankeusrangaistuksia.

Edellisen perusteella voidaan päätellä, että oikeuskäytäntö on muodostunut tiukemmaksi kuin eduskunta on edellyttänyt. Säännöksiä toimenpiteistä luopumisesta ei ole leivien rikosten kohdalla riittävästi käytetty. Rikoslain 50 luvun 7 §:n säänösten sisältöä, siten kun se ilmenee lain esitöissä, ei ilmeisesti tunneta riittävän hyvin.

Syy hoitoperusteella toimenpiteistä luopumisen vähäisyyteen on todennäköisesti ollut yhteistyön ja tietojen vaihdon puute palvelujärjestelmän ja oikeuslaitoksen välillä. Siten esimerkiksi hoidon mahdollisuudesta rangaistuksen vaihtoehtona ei ole tiedotettu riittävästi syyttäjälle ja tuomioistuimille."

"Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus": Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus

Tapani Sarvannin väitöskirjasta

HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS

    MTV3 toteaa uutisissaan seuraavaa:

      "Tuore väitöskirja kyseenalaistaa nykyisen huumepolitiikan oikeudenmukaisuuden.

        -Nykyistä rajoittavaa huumepolitiikkaa kannattavien ja kritisoivien ryhmien pitäisi saada äänensä kuuluviin tasavertaisesti. Jos joltakin osapuolelta kielletään tämä oikeus, voimakkaiden purkautumisien riski kasvaa, varoittaa valtiotieteen maisteri Tapani Sarvanti. Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus tarkastetaan tänään (28.11.1997) Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä enemmän huolta yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen.

        -Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä on hyvä ja oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta. Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada äänensä kuuluviin, Sarvanti toteaa."

        -Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin mukaan normaalin järjestötuen piiriin. "

      http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9711/971128/9711280116.html

Suora lainaus Tapani Sarvannin väitöskirjasta "Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus":


"LIITE 4

Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus

Riippuvuus liitetään usein huumeiden käytön kiellon perusteluihin. Riippuvuuden tarkastelu on kiinnostavaa ainakin kahdesta näkökulmasta: Ensinnäkin haluan selvittää, ovatko jotkut ihmiset ilmeisesti selvästi taipuvaisempia voimakkaisiin riippuvuuksiin kuin toiset. Tällä on merkitystä keskusteltaessa valtion oikeudesta estää ihmistä toteuttamasta riippuvuuteen liittyvää toistopakkoaan. Toiseksi on kiinnostavaa tarkastella sitä, poikkeavatko laillisten ja laittomien aineiden aiheuttamat riippuvuudet olennaisesti toisistaan.

Riippuvuudessa eli addiktiossa ei siis ole kysymys yhdestä taudista, vaan monen oireen esiintymisestä yhdessä. Mahdollinen hoito kohdistuu riippuvuuden oireisiin, ei tautiin, koska sitä ei ole. Riippuvuus voi kehittyä huumeiden ohella myös esimerkiksi uhkapelaamiseen, syömiseen tai sukupuolisuhteisiin. Yhteistä riippuvuutta tuottaville aineille ja toiminnoille on ainakin se, että niiden avulla voidaan nopeasti vaikuttaa omaan sisäiseen tilaan. Kemiallisessa addiktiossa nämä vaikutukset ilmenevät selvimmin humalan nousuvaiheessa, johon liittyy mielihyvää, sosiaalisten estojen vähenemistä ja rentoutumista. Päihdyttävien huumeiden avulla voidaan tavoitella myös muita merkityksellisiä asioita kuten läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, jännitystä, voimantuntoa, unohdusta ja vapautta syyllisyydestä. (Gossop, 1989, 1-8; riippuvuudesta, oppimisesta, ympäristötekijöistä ja ks. myös Kiianmaa, 1987, 151-157)

Riippuvuuden muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät: päihdyttävän aineen tai muun huumeen saatavuus, kulttuuriset arvot ja normit, sosialisaatio kokemukset, vertaisryhmän paine, perinnölliset tekijät ja aineesta saatava psyykkinen tyydytys. Päihdyttävistä huumeista saatava psyykkinen tyydytys ja vertaisryhmän tuki selittävät sitä, miksi juuri ne lapset aloittavat käytön usein jo 11-12- vuotiaina, joilla on rikkinäinen kotitausta sekä keskittymis- ja kouluvaikeuksia. Henkilöt, jotka pysyvämmin jäävät huumekoukkuun, ovat usein alun alkaen moniongelmaisia. Sosiaalisten ongelmien ohella heillä on masennusta, epäsosiaalisuutta ja rajatilatason häiriöitä. (Koski-Jännes, 1995, 7)

Arviot eri huumeiden addiktiopotentiaalista vaihtelevat. Vuonna 1990 amerikkalaisia päihderiippuvuuksien hoitoon erikoistuneita terveysalan ammattilaisia pyydettiin sijoittamaan päihteet addiktiivisuuden mukaiseen järjestykseen. Vastaajia pyydettiin jättämään huomiotta huumeiden saatavuus tai käytön hyväksyttävyys ja arvioimaan niitä vain sen mukaan, kuinka vaikeaa kyseisen huumeen riippuvuudesta on vapautua. Huumeita arvosteltiin asteikolla 1-100 antamalla kaikkein addiktiivisimmalle päihteelle luku 100. Kyselyn tulokset ovat seuraavat:

    1. nikotiini 99
    2. metamfetamiini poltettuna 98
    3. krakin poltto 97
    4. metamfetamiini ruiskutettuna 92
    5. diatsepaami 83
    6. sekobaritaali 82
    7. alkoholi 81
    8. heroiini 81
    9. nuuskattu amfetamiini 80
    10. nuuskattu kokaiini 71
    11. kofeiini 70
    12. PCP 57
    13. marihuana 22
    14. ekstaasi 20
    15. psilosybiinisienet 19
    16. LSD 16
    17. peyote 15
    18. (Perrine, 1996)

Kyselyn päälinjat ovat yhtäpitävät sen kanssa, mitä huumeluokkien väärinkäyttöriskeistä tiedetään jo eläinkokeitten perusteella. Tämän tiedon mukaan huumeista piristeiden väärinkäyttöpotentiaali on suurin, jos ne nautitaan polttamalla tai ruiskuttamalla, ja toisaalta haltusinageenien addiktiopotentiaali on alhaisin. Kaikki muut huumeet näyttävät sijoittuvan näiden kahden ääripään välille. (Päivärinta, 1997)

Useimpiin addiktoihin liittyy sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta. Fyysinen riippuvuus ilmentää elimistön sopeutumista vieraan aineen läsnäoloon. Koski-Jänneksen mukaan käyttötiheyden kasvaessa aineen sietokyky kohoaa, tarvitaan enemmän ainetta saman huumaantumistilan aikaansaamiseksi. Käytön loppuessa ilmenee vieroitusoireita, jotka ovat siinä määrin tuskallisia, että alttius käytön uusiutumiselle on hyvin suuri. Fyysistä riippuvuutta aiheuttavat aineet, jotka kuuluvat luokkiin rauhoite-nukutteet sekä opiaatit. Jotkut haluavat sijoittaa tähän ryhmään myös teen ja kahvin, toiset taas haluavat ne seuraavaan ryhmään.

Psyykkinen riippuvuus ei kohdistu itse aineeseen vaan sen avulla saavutettavaan psyykkiseen tilaan. Psyykkinen riippuvuus perustuu oppimiselle. Esimerkiksi alkoholia tai muuta huumetta käyttäessään ja sen käyttöä havainnoidessaan ihminen omaksuu monenlaisia asioita sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Hän oppii odottamaan nousuhumalaan tai -huumaantumiseen liittyvää mielihyvää, voimantunnetta ja kommunikoinnin helpottumista (TS:n huomautus: Ernest Hemingway kirjoitti ensimmäisessä romaanissaan Nuoruuteni Pariisi: "Mikään ei voita kylmän oluen ensi puraisua".) Ihminen oppii myös kytkemään erilaiset ympäristövihjeet juomiseen niin, että ne itsessään jo alkavat virittää hänessä juomishaluja. Toisille jo viikonloppu tai joidenkin ystävien seura merkitsee automaattisesti runsasta alkoholin käyttöä. (Koski-Jännes, 1995, 8)

Ulkoisten vihjeiden avulla ihmiset oppivat yhdistämään myös tietyt mielentilansa huumaavien aineiden käyttötarpeeseen. Vaikka päihteitä käytetään nuorena enimmäkseen ilonpidon tehostamiseen, niitä käytetään riippuvuuden syvetessä yhä useammin kielteisten mielentilojen lievittämiseen. Psyykkistä riippuvuutta ilmentävät myös ne monenkirjavat selitykset, joiden avulla syyllisyyttä aiheuttavaa käyttöä yritetään puolustella sekä itselle että muille. (Mt., 8) Koski-Jänneksen kanta edustaa oman tulkintani mukaan hyvin maassamme vallitsevaa näkemystä huumeongelmaisten hoidontarpeesta.

Koski-Jänneksen mukaan riippuvuuskäyttäytymiseen liittyvä toistamispakko syntyy siitä, että ihminen yrittää päästä eroon ongelmistaan tavoilla, jotka viime kädessä syventävät näitä ongelmia. Vaikka huumeita alun pitäen olisi käytetty huvin tai seuran vuoksi, niiden väärinkäyttö on Koski-Jänneksen mukaan tyypillisesti välttämiskäyttäytymistä. Kun esimerkiksi lääkkeiden vieroitusoireista yritetään vapautua ottamalla lisää samaa lääkettä, olo helpottuu aluksi, mutta käytön jatkuessa kierre saattaa syvetä. Vastaavasti, jos ihmissuhdeongelmista yritetään vapautua huumeisiin turvautumalla, ongelmat yleensä kärjistyvät. (Koski-Jännes, 1995, 8) Tämä kanta kuvaa hyvin laajalti vallitsevaa perinnettä, jonka mukaan ihmisen ulkopuoliset tahot voivat parhaiten määritellä, mitä todellisia tarpeita huumeongelmaisella on hoitonsa suhteen.

Huumeriippuvuudesta katsotaan aiheutuvan merkittäviä sosiaalisia, terveydellisiä ja tuotannollisia haittoja. Vielä olennaisempi argumentti on ollut se, että huumeriippuvuuden katsotaan vaikuttavan siten, että henkilö ei ole enää vapaa tekemään rationaalisia itseään koskevia valintoja. Huumeiden aiheuttaman riippuvuuden vuoksi katsotaan huumeiden käyttäjien olevan myös ennemminkin sairaita. Näin huumekysymys muodostuu lääketieteelliseksi ongelmaksi, ei nautintoihin tai tapoihin liittyväksi asiaksi.

Uudemmat biologiset addiktioteoriat korostavat huumeiden tuoman suoran mielihyvän merkitystä riippuvuuden kehittymisessä, kun vanhemmissa teorioissa pidettiin vieroitusoireita j a niiden välttämistä oleellisena (ks. Wise & Bozarht,1987,469-492; Robinson & Berridge, 1993, 247-291)

K. Pylkkänen on kuvannut huumeiden psykologisia ulottuvuuksia seuraavasti:

LSD:lle on tyypillistä, että sen krooninen käyttö on hyvin harvinaista. Se ei näin juurikaan vastaa ihmisten riippuvuustarpeisiin. LSD vaikuttaa ihmisten oman ruumiin kuvaan. "Pahalla matkalla" oleva muistuttaa aivan pientä lasta, joka on riittämättömän yksin, ilman äidin rauhoittavaa vaikutusta. LSD vie ihmisen "syvälle" oman tiedostamattomansa kokemuksiin. Sen vaikutukset koetaan usein pelottaviksi. Onkin kuvaavaa, että "matkoille" halutaan usein joku toinen, selvin päin oleva "matkanjohtaja" suojaamaan liiasta ahdistuksesta. Kokemuksen mukaan LSD:n krooninen käyttö liittyy hyvin vaikeisiin ja varhaisiin psyykkisiin häiriötiloihin, joiden syntyä ovat saattaneet edeltää aivan varhainen äitilapsisuhteen kehitykselliset häiriöt.

Opiaattien vaikutuksesta menettää häiritseväksi koettu ulkoinen todellisuus merkitystään. "Being on the nod" on tietynlainen narsistinen itseriittoisuuden tila, jossa henkilö hetkellisesti kokee olevansa riippumaton ympäristöstään ja irti ristiriidoistaan. Opiaattien käytöstä on kuvattu haettavan sisäistä jännityksen laukaisemista tilanteessa, jossa oma psyykkinen rakenne ei ole tähän tehtävään riittävä. Normaalitilanteessa ihminen pystyy käsittelemään ahdistusta ja jännitystä psykologisesti tai toisten ihmisten avulla. Kun nämä keinot eivät ole ulottuvilla, opiaatit tarjoutuvat joillekin pakotieksi. Vaikutus samalla laskee yksilön viettienergiaa.

Amfetamiini ja kokaiini ovat samankaltaisia siinä että ne lisäävät henkilön kokemusta omasta voimakkuudestaan ja vähentävät väsymyksen tunnetta. Niiden vaikutuksen alaisena yksilö on aktiivinen suhteessa toisiin ihmisiin, omanarvontunne kohoaa hetkellisesti.

Alkoholin ja kannabiksen vaikutukset ovat Pylkkäsen mukaan pitkälti samansuuntaisia tietyistä eroista huolimatta. Persoonallisuuden kontrolloivien osien vaikutus vähenee tilapäisesti. Henkilö tulee puheliaaksi ja vakuuttuu omasta syvällisyydestään sekä tunteissaan että ajatuksissaan. Näillä kokemuksilla on yhtäläisyyksiä moniin yksilön kehityksen vaiheisiin, mikä saattaa myötävaikuttaa siihen, että ne ovat niin suosittuja "yleishuumeita" kuin ne ovat. Taulukko kuvaa tiivistettynä eri huumeiden psykologisten vaikutusten kirjoa ja niistä haettavia vaikutuksia.

 

 Aine Psykologiset Vaikutukset
"Tavoiteltu" psykologinen vaikutus
LSD  Minän eheys heikkenee Yhteyden, rauhan ja eheyden
tunne, eristyneisyyden murtuminen
OPIAATIT "Being on the 'nod" 
Ulkoinen todellisuus ei merkitse
Itseriittoisuuden tila.
Toiveiden maaginen täyttyminen
AMFETAMIINI JA
KOKAIINI 
Voimakkuuden kokemus.
Väsymys vähenee.
Itsetunto kohoaa, aktiivisuus
suhteessa toisiin. Pelko ihmissuhteiden
menetyksestä alenee.
Passiivisuuden kieltäminen.
KANNABIS JA
ALKOHOLI
Kontrolli laskee.
Puhelias olo.
 Eristyneisyys vähenee.

 

Ainevaikutusten psykologiset ulottuvuudet (Pylkkänen, 1992, 38-39)"


Lähde : Tapani Sarvanti, Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus, Helsingin yliopisto, Valtiotieteen tiedekunta, Sosiaalipolitiikan laitos

Julkaisija: STAKES (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 1997) Tutkimuksia 83.
    HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS
    Tapani Sarvanti:
    Teos sopii käsikirjaksi henkilölle, jonka tehtäväviin kuuluu huumepoliittinen tai yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko. Tutkimus sisältää katsauksen huumekäsitteen määrittelystä, huumekieltojärjestelmien synnystä ja huumepoliitikoista. Teos esittelee yksilön vapautta ja oikeudenmukaisuutta koskevia teorioita suhteutettuna huumepolitiikan vaihtoehtoihin ja perusteluihin. Teos on myös kirjoittajan itsekriittinen puheenvuoro huumepolitiikan kehittämistarpeista tilanteessa, jossa huumeongelma on vakavasti vaikeutumassa. 1997 - 296 s. - 144 mk - tilausnro Tu 83 - ISBN 951-33-0486-8. Stakes Siltasaarenkatu 18, PL 220 00531 Helsinki. Puhelin (09) 39671, Telefax (09) 761 307 email: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

"Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus": Huumekiellot: Perustelut ja kommentointi.

Tapani Sarvannin väitöskirjasta

HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS

    MTV3 toteaa uutisissaan seuraavaa:

      "Tuore väitöskirja kyseenalaistaa nykyisen huumepolitiikan oikeudenmukaisuuden.

        -Nykyistä rajoittavaa huumepolitiikkaa kannattavien ja kritisoivien ryhmien pitäisi saada äänensä kuuluviin tasavertaisesti. Jos joltakin osapuolelta kielletään tämä oikeus, voimakkaiden purkautumisien riski kasvaa, varoittaa valtiotieteen maisteri Tapani Sarvanti. Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus tarkastetaan tänään (28.11.1997) Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä enemmän huolta yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen.

        -Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä on hyvä ja oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta. Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada äänensä kuuluviin, Sarvanti toteaa."

        -Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin mukaan normaalin järjestötuen piiriin. "

      http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9711/971128/9711280116.html

 


6 Huumekieltojen perustyypit, paternalismi, moralismi ja huumekiellot

(…)

6.4 Perustelut ja kommentointi (s. 152)

Kansainvälisissä yleissopimuksissa myös yleisemmin huumekieltoja perustellaan kolmenlaisilla argumenteilla.

Ensinnäkin huumeiden katsotaan aiheuttavan käyttäjilleen merkittäviä haittoja. Huumeyleissopimusten perusteluissa ei tuoda esiin, miksi juuri kyseistä yleissopimusta koskevissa huumeluetteloissa mainitut aineet on haluttu kieltää eikä joitakin muita. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perustelut tai väitteet ovat paternalistisia.

Toiseksi käytön katsotaan aiheuttavan käyttäjän läheisille merkittäviä haittoja. Haittojen luonnetta ei kuitenkaan huumeyleissopimuksissa täsmennetä. Haitat voisivat merkitä sitä, että henkilö kohdistaa huumeiden käyttönsä vuoksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa muita henkilöitä kohtaan tai anastaa heidän omaisuuttaan heikentyneen moraalitajunsa vuoksi. (Jos omaisuusrikos johtuu kontrollin vuoksi nousseista hinnoista tai muista kontrolliin liittyvistä tekijöistä, ne tulee sijoittaa kolmanteen haittojen tyyppiin.)

Kolmanneksi huumeiden tuotantoon ja jakeluun liittyy tekijöitä, jotka aiheuttavat merkittäviä haittoja käyttäjälle, hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle. Tarkemmin sanottuna nämä haitat aiheuttaa huumekontrolli.

Luettelen seuraavassa eräitä perusteluja tai väitteitä, joilla huumeiden kieltoja ja kieltojen purkamista pidättäytymistä on perusteltu. Ryhmittelen väitteet karkeasti kansanterveyteen viittaaviin, talouteen ja rationaalisuuteen viittaaviin, sosiaalisiin seikkoihin viittaaviin, tuleviin sukupolviin viittaaviin sekä moralistisiin.

Laittomien huumeiden käytön kieltoa voidaan perustella ainakin seuraavilla väitteillä:

Kansanterveyteen viittaavat perustelut

Väite 1

    Porttiteorian mukaan lievien laittomien huumeiden käyttö johtaa kovempien huumeiden käyttöön.

Kommentti

    Porttiteoria toimii sikäli, että sosiaalisesta taustasta, koulutuksesta, koulumenestyksestä ja elintavoista voidaan tehdä ennusteita henkilön tulevasta selviytymisestä. Keskeinen portti laittomien huumeiden käytölle on kahvin, tupakan ja alkoholin käyttö. Kannabis ei toimi porttina kovempiin huumeisiin enempää kuin alkoholi kannabikseen.

Väite 2

    Laittomien huumeiden käyttö johtaa nopeasti (fyysiseen) riippuvuuteen, josta on lähes mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeata päästä eroon.

Kommentti

    Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus vaihtelee riippumatta siitä, onko kyseessä laiton tai laillinen huume. Eräät vaarallisiksi katsotut huumeet eivät juuri aiheuta fyysistä riippuvuutta (esim. LSD). Alkoholi aiheuttaa monin verroin voimakkaampaa riippuvuutta kuin monet laittomat huumeet. Kyseessä on ennen muuta myytti joka vahvistaa käyttäjän asettautumista laittomien huumeiden harrastajille yhteiskunnassa varattuun rooliin.

Väite 3

    Laittomien huumeiden aiheuttamat sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset haitat ovat käyttökertaa kohti suurempia kuin laillisten huumeiden.

Kommentti

    Väite tuskin pitää paikkaansa ainakaan kaikkien laittomien huumeiden osalta. Ja vaikka pitäisikin, siitä ei voi automaattisesti tehdä johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen. Tarvittaisiin kriteeri, jolla määriteltäisiin tekijät, jotka huumeella on oltava, jotta se ehdottomasti tulisi kieltää. Tällaista määrittelyä ei ole tehty. On muistettava, että huomattava osa laittomien huumeiden aiheuttamista haitoista liittyy niiden laittomuuteen. Tästä seuraa huono ladunvalvonta, kuluttajan puutteellisen tiedot aineen voimakkuudesta, epähygieeniset käyttötarvikkeet ja käyttöympäristöt, puutteellinen käytön neuvonta ja ohjaus sekä sosiaalisen aseman muuttumiseen liittyvät seikat.

Väite 4

    Kaikkien tai joidenkin laittomien huumeiden laillistaminen lisäisi huumeiden tarjontaa ja sitä kautta kaikkien huumeiden käyttöä. Käytön lisääntyminen kasvattaa kokonaishaittoja.

Kommentti

    Väite muistuttaa alkoholipolitiikasta tuttua kokonaiskulutusmallia (ks. Edwards ja muut, 1996). On totta, että keskioluen "vapauttaminen" vuoden 1969 alusta ei tuonut keskioluen kulutusta viinan tilalle vaan sen rinnalle, mahdollisesti jopa initiaatioksi viinanjuontiin. On kuitenkin muistettava, että keskiolut on alkoholi kuten viinakin. Ei ole itsestään selvää, että huumeiden kokonaiskulutus lisääntyisi, jos uusia huumetyyppejä tulisi laillisille markkinoille. Useissa tutkimuksissa sekä alkoholin että muiden huumeiden käyttäjät ryhmitellään käytön mukaan satunnaiskäyttäjiin, suurkuluttajiin jne. Tällainen variaatio löytyy samansuuntaisena eri aineita käyttävien joukosta (esim. Hakkarainen 1987). Tästä voisi myös päätellä, että huumeiden käytön intensiivisyys riippuisi niin suurelta osin ihmisestä pikemminkin kuin aineesta, että riippumatta kovin paljon laillisesti tarjolla olevasta huumevalikoimasta tietty osa väestöstä olisi raittiita, yhden tai useamman aineen satunnaiskäyttäjiä, kohtuukäyttäjiä tai ongelmakäyttäjiä. Jos kriteerinä on käytön intensiivisyys (tiheys ja määrä, jotka voidaan muuttaa yksinkertaisesti käyttöön kuluvaksi ajaksi), saattaa yhtä hyvin olla, ettei huumeiden käyttö kokonaisuudessaan kasvaisi lainkaan. Muun muassa Hollannista saadut kokemukset kannabiksen eräänlaisesta laillistamisesta osoittavat, että vaikutukset eivät ole kovin suuria ja vaihtelevat ainekohtaisesti ja ikäryhmittäin. Itse kuitenkin uskon, että uusien huumeiden laillistaminen todennäköisesti ainakin pitkällä aikavälillä loisi edellytyksiä huumeiden kokonaiskulutuksen lisääntymiselle.

    Toisaalta voidaan olettaa sellainen tilanne, että laillistettaisiin huume, jonka haittavaikutukset olisivat vähäisempiä kuin alkoholin. Olisi ainakin teoriassa mahdollista, että tämän huumeen laillinen käyttömahdollisuus vähentäisi alkoholin kulutusta ja sitä kautta huumehaittoja kokonaisuutena.

Väite 5

    Kansanterveyden kannalta parasta olisi, että myös laillisten huumeiden käyttö kiellettäisiin. Näin ollen olisi epätarkoituksenmukaista sallia nykyistä useampia huumeita, koska tavoitteena on kaikkien kieltäminen.

Kommentti

    Raittiusväki on j o vuosisatoja ajanut johdonmukaisesti kaikkien huumeiden kieltämistä, myöhemmin kaikkien huumeiden käytön minimointia. Kapea-alaisen kansanterveysmallin mukaan on ymmärrettävää, että uusien huumeiden sallimista ei voida pitää hyväksyttävänä. Kontrollipolitiikkaa kehitettäessä on kuitenkin tarkasteltava yhteiskunnan eri sektoreille aiheutuvia haittoja ja hyötyjä ottaen tasapuolisesti huomioon kaikkien kansalaisten intressit.

Väite 6

    Vaikka nyt laillisten huumeiden käyttö sallittaisiin autonomisille ihmisille, salliminen lisäisi todennäköisyyttä, että ei-autonomiset ihmiset (etupäässä lapset) saisivat näitä huumeita käyttöönsä.

Kommentti

    On totta, että alkoholin ja tupakan myynnin salliminen aikuisille on luonut tilanteen, jossa myös alaikäiset ja muut ei-autonomiset henkilöt voivat hankkia niitä käyttöönsä. Esimerkiksi autoilua ei kuitenkaan katsota voitavan kieltää sillä perusteella, että alaikäiset rattijuopot saattavat aiheuttaa tuhoa ympäristölleen ja itselleen. Samoin on jouduttu menettelemään alkoholin ja tupakan kanssa. Esimerkiksi liuottimien myynnin rajoittamisen vaikeus samaan aikaan kun esimerkiksi kannabiksen pelkästä käytöstä voidaan tuomita kahden vuoden vankeusrangaistukseen on osoitus siitä, miten epätasa-arvoisesti vaarallisten aineiden jakelun ja käytön sääntelyyn suhtaudutaan.

Sosiaalisiin ja kulttuurillisiin seikkoihin viittaavat perustelut

Väite 7

    Laittomien huumeiden salliminen vaarantaisi yhteiskunnan arvoperustaa loukatessaan kansalaisten perusarvojapa heidän siveellisiä tunteitaan.

Kommentti

    Perustelu on usein käytetty seksuaalisuuteen liittyvän sääntelyn sekä muun muassa naispappeutta koskevan keskustelun yhteydessä. Tätä ns. realistista perustelua käytetään, kun rationaalisen argumentaation keinot eivät riitä, kansalaisten mielipiteethän loppujen lopuksi määräävät, miten eri yhteiskuntaryhmien toimintamahdollisuudet sallitaan. Enemmistön arvoperustaan ja siveellisyyteen liittyviä perusteluja joudutaan usein poliittisessa päätöksenteossa pitämään keskeisenä lähtökohtana. Enemmistöpäätöksiä tehtäessä tämän kategorian väitteet realisoituvat lainsäädäntöä muodostaviksi tai sitä purkaviksi kansalaisten mielipiteiden muuttuessa. Keskeistä on huolehtia huumepolitiikan legitimiteetistä tukemalla monipuolista kansalaiskeskustelua.

Väite 8

    Laittomien huumeiden käyttö aiheuttaa tai siihen liittyy merkittävästi väkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä, j oka uhkaa yhteiskuntaa sekä vaarantaa huumeiden käyttäjien läheisten turvallisuutta.

Kommentti

    Eräiden laittomien huumeiden käyttöön liittyy väkivaltaa kuten alkoholinkin käyttöön. On totta, että esimerkiksi kokaiinin kieltämistä Yhdysvalloissa perusteltiin aikoinaan sillä, että mustien kokaiinia käyttävien miesten katsottiin ahdistelevan valkoista naispoolista väestöä, jota siis piti suojella. Osa laittomista huumeista aiheuttaa kuitenkin todellisuudessa vähemmän väkivaltaista käyttäytymistä kuin alkoholi. Merkittävä osa laittomiin huumeisiin liittyvästä väkivallasta j ontuu siitä, että ne ovat laittomia, ei aineista sinänsä. Laittomaan huumeiden valmistukseen ja kauppaan liittyy väkivaltaa todennäköisemmin kuin lailliseen kauppaan. Alkoholitapojen raaistuminen Suomessa kieltolakiaikoina oli osaltaan osoitus siitä, että yhteiskunnan harmaalle vyöhykkeelle painettavat asiat pyrkivät entisestään vaikeutumaan verrattuna siihen, että ne otetaan avoimesti julkisen sääntelyn piiriin.

Väite 9

    Huumeiden (ml. alkoholi) kokonaiskulutuksen lisääntyessä ja keskittyessä poikkeavasti käyttäytyviin ryhmiin väestön kyky sietää huumeiden käyttäjiä heikkenisi. Asenteet nyt siedettävässä asemassa olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttäviin marginaaliryhmiin kiristyisivät ja niiden asema heikkenisi.

Kommentti

    Näin on käynyt ainakin Suomessa alkoholin osalta. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että valtaväestö haluaisi voimakkaasti rajoittaa omaa alkoholin saantiaan. Laittomien huumeiden ongelmakäyttäjien sietäminen, hoitaminen ja kontrolli esimerkiksi julkisilla paikoilla on alkoholikysymykseen verrattava ongelma. Ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavien turvapaikan pyytäjien ottamista maahan on eräissä puheenvuoroissa vastustettu sillä, että näin ehkäistään rasistisia ilmiöitä. Eettisesti tämä argumentti lienee pulmallinen.

Väite 10

    Laillistettavien huumeiden käyttöön liittyvien uusien osakulttuurien synty saattaisi vaikuttaa yhteiskunnan sosiaalisiin rakenteisiin häiritsevällä tavalla. Uusien huumeiden lisääntyvä käyttö saattaisi mm. vaikuttaa työhön liittyviin arvoihin, mitä on pidettävä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta liian merkittävänä riskinä.

Kommentti

    Saattaa olla, että näin kävisi, kovin todennäköistä se kuitenkaan tuskin on. Vaikka näin tapahtuisi, se ei historiassa olisi mitenkään uutta. Toisaalta ei ole näyttöä myöskään siitä, etteivätkö mahdolliset osakulttuurit voisi vaikuttaa myös myönteisesti yhteiskunnan kokonaiskulttuuriin. Suomalaisten alkoholikeskeistä kulttuuria on pidetty niin epäonnistuneena, että sitä kehittämään on vuosikymmeniä tarvittu valtion erityisjärjestelyjä.

Väite 11

    Huumeiden täydellinen tai osittainen laillistaminen tai huumepolitiikan liberalisointi yhdessä valtiossa johtaa siihen, että muiden valtioiden huumeiden käyttäjät hakeutuvat sen alueelle.

Kommentti

    Näin varmasti on sellaisten maiden osalta, jotka johtavat liberaalissa politiikassa. Suomen kohdalla tätä pelkoa ei ole. Nuuskan kontrollin lievyys Ruotsissa ei ole aiheuttanut nuuskaajatulvaa maahan. Toisaalta ruotsalaisviranomaiset ovat Kuosiskausia arvostelleet Suomea alkoholiongelmaisten ja sosiaalisista vaikeuksista kärsivien henkilöiden nuivasta käsittelystä, mikä on aiheuttanut tällaisten henkilöiden hakeutumista Ruotsiin. Hollannin liberaali kannabispolitiikka puolestaan on vähentänyt viihtyvyyttä esimerkiksi Amsterdamissa ja aiheuttanut merkittävästi lisäkustannuksia maan viranomaisille. Liberaali maa näyttää siis hankkivan itselleen lisäongelmia ulkopuoleltaan samalla kun "kovaa" sosiaali- ja kontrollipolitiikkaa harjoittava maa vie ongelmia liberaaleihin tai korkeatasoisen sosiaalipolitiikan maihin.

Väite 12

    Huumeiden käyttö lisää rikollisuutta.

Kommentti

    Kun huumeiden käyttö sinänsä on määritelty rikolliseksi on selvä, että huumeiden käyttö silloin lisää rikollisuutta. Samoin huumeiden hankinta j a kaikki huumeisiin liittyvät (ei-viranomaisten) teot (ostaminen, säilyttäminen, viljely ja muu valmistaminen) lisäävät määritelmän mukaan rikollisuutta. (Poliisihan on vaatimassa itselleen oikeutta vapautua laillisesta edesvastuusta silloin kun se syyllistyy laittomien huumeiden kaupitteluun saadakseen kiinni huumerikollisia.) Nyt eräiden laittomiksi julistettujen huumeiden käyttämisellä sinänsä ei näyttäisi olevan farmakologisten vaikutusten kannalta epäedullisempaa vaikutusta kuin alkoholin käytöllä. Esimerkiksi kannabiksen käyttö näyttää tekevän käyttäjänsä pääsääntöisesti rauhaa rakastavammaksi kuin alkoholin käyttö.

Tuleviin sukupolviin viittaavat perustelut

Väite 13

    Odottavien, laittomia huumeita käyttävien äitien lapset saavat terveydellisiä ja sosiaalisia vaurioita tai jäävät kehittymättä "täyteen potentiaaliinsa" todennäköisemmin kuin raittitien äitien lapset. Laittomien huumeiden käytön salliminen naisille lisää todennäköisyyttä, että odottavat äidit käyttävät väärin näitä huumeita. Miesten huumeiden (laittomien ja laillisten) käytöllä saattaa olla biologisia vaikutuksia syntymättömille lapsille.

Kommentti

    Tilanne saattaa useiden laittomien huumeiden osalta olla vähemmän paha kuin alkoholin osalta. Lisäksi on useita ravintoon, ympäristöön ja elintapoihin liittyviä tekijöitä, jotka vaarantavat syntymättömän lapsen terveyttä ilman että niitä olisi kriminalisoitu. Isän laillisten tai laittomien huumeiden käyttö lisää aivan ilmeisesti lapsen sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä sekä heikentää lapsen mahdollisuutta kehittyä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti. (ks. Persaud, 1990) Peruspulma on se, onko syntymättömällä lapsella olkeuksia vai ei. Jokaisella ihmisellä tulee olla velvollisuus pidättäytyä teoista, jotka hyvin todennäköisesti vahingoittavat merkittävällä tavalla toista ihmistä. Vastaavasti voisi olettaa, että jokaisella lasta odottavalla naisella tulisi olla velvollisuus pidättäytyä sellaisesta toiminnasta, joka hyvin todennäköisesti vahingoittaa lasta, joka on aikomus synnyttää. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa lähiyhteisö edellyttää odottavan äidin vähentävän viininkäyttöään tasolle, joka ei vaaranna lasta. Samassa yhteydessä on isien luonnollisesti pohdittava niin laillisten kuin mahdollisesti laittomienkin huumeiden käyttöään siltä osin kuin sillä oletetaan olevan vaikutusta lapsen kehitykseen.

Moralistiset perustelut

Väite 14

    Kaikkien huumeiden käyttö on moraalisesti paheksuttavaa. Useampien huumeiden laillistaminen nykyisestään lisäisi moraalittoman käyttäytymisen määrää.

Kommentti

    Näyttää siltä, että valtaosa väestöstä pitää nyt laittomiksi julistettujen huumeiden käyttöä moraalittomana. Jos näin ei olisi, nykyisellä erittäin tiukalla virallisella politiikalla laittomia huumeita vastaan ei olisi kansalaisten tukea. Kyseessä on eräänlainen kommunitarismin eli yhteisöllisyyden sovellus. Alkoholikieltolain säätäminen sai aikoinaan kansan valtaenemmistön tuen. Alkoholin pidettiin tuolloin moraalisesti paheksuttavana ehkä samankaltaisella tavalla kuin nyt suhtaudutaan laittomiin huumeisiin. Laittomien huumeiden laillistaminen ja niiden käytön yleistyminen todennäköisesti lieventäisi huumeiden käyttöön kohdistuvaa moraalista paheksuntaa.

Väite 15

    Laittomien huumeiden käyttäjät ovat epäsosiaalisia, eivät kunnioita yhteiskunnan arvoja, eivät ole kiinnostuneita työstä ja jättäytyvät yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän varaan.

Kommentti

    Kun eräät huumeet on määritelty laittomiksi, niiden käyttäjät määrittyvät vastaavasti epäsosiaalisiksi. Kuva huumeiden käyttäjästä laihana tuijottavankatseisena narkomaanina on kuitenkin yhtä huonosti yleistettävä kuin ns. pultsarin edellytykset edustaa keskimääräistä alkoholinkäyttäjää. Toisaalta joidenkin huumeiden kieltäminen merkitsee sitä, että niitä käyttävät henkilöt, jotka todennäköisemmin poikkeavat keskimääräisestä väestöstä suhteessa yhteiskunnan arvoihin.

Väite 16

    Laittomien huumeiden käyttö lisää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja muita kustannuksia, jotka ovat pois moraalisesti hyväksyttävämpien ongelmien hoitamisesta.

Kommentti

    Alkoholiin ongelmakäyttäjien hoidon kehittämistä on jarruttanut väestön verrattain kielteinen suhtautuminen alkoholiongelmiin verrattuna eräisiin muihin sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä edellyttäviin ongelmiin. Vastaavasti on käyty keskustelua muiden "itseaiheutettujen" ongelmien hoitamisesta, näitähän ovat muun muassa tupakointi, urheiluvammat, rasvan liikakäyttö ja muut vastaavat ravintotottumukset sekä vaikkapa autohurjasteluun liittyvät itselle aiheutetut vammat. Laittomien huumeiden käyttö poikkeaa muista riskikäyttäytymisen tavoista lähinnä sillä, että siitä voi seurata ankarampi tuomio kuin muista vastaavista teoista. Laittomien huumeiden käytön lisääntymisen johtaminen kategorisesti ongelmakäytön lisääntymiseen on yksi oletus muiden joukossa. Voitaisiin myös väittää, että laittomien huumeiden ottaminen tuotevalvonnan ja muun sääntelyn piiriin tekisi niiden käytön turvallisemmaksi ja helpottaisi ongelmista kärsivien hakeutumista sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Samalla haittakustannukset saattaisivat vähentyä.

Väite 17

    Huumeiden viljely saastuttaa ja tuhoaa ympäristöä. Huumetalouteen panostaminen on moraalitonta kolmannen maailman maiden nähdessä nälkää.

Kommentti

    Huumeiden viljely tuskin saastuttaa enempää kuin muukaan viljely. Jos viljelyn laatua halutaan parantaa, se voisi onnistua kehitysmaissa viljelijöiden edut huomioon ottavalla sääntelypolitiikalla, ei kieltämällä viljely ja ruiskuttamalla pelloille kasvimyrkkyjä. Kolmannen maailman maanviljelijöiden valintoihin vaikuttavat ennen muuta ne tulot, joita he viljelemistään kasveista saavat. Huumeiden kieltäminen ja niiden saannin vaikeuttaminen on nostanut huumeista saatavia tuloja, jolloin huumetalouteen ohjautuu todennäköisemmin rikollista ainesta.

Väite 18

    Huumeiden salliminen johtaisi huumetalouden laillistamiseen. Nyt laitonta huumetaloutta alkaisivat laillisesti ylläpitää rikolliset, mitä ei voida pitää yhteiskuntamoraalin kannalta suotavana.

Kommentti

    Tilanne olisi osittain sama kuin kieltolain kumoamisen jälkeen varsinkin Yhdysvalloissa. On totta, että kieltolaki Yhdysvalloissa osaltaan synnytti laajan ammattimaisen rikollisuuden, joka siirtyi kieltolain kumoamisen jälkeen muille aloille. Tällä hetkellä ammattimaiset laajaa huumerikollisuutta harjoittavat henkilöt "pesevät" huumetaloudessa saamiaan tuloja ja käyttävät niitä myös laillisessa taloudessa. Laillisen ja laittoman talouden sulauttaminen saattaa tuntua arveluttavalta, epämiellyttävä on kuitenkin myös nykyinen tilanne, joka takaa laittoman sektorin jatkuvuuden.

Väite 19

    Huumeiden aiheuttama hyvänolontunne ei ole aitoa hyvää oloa.

Kommentti

    Ensinnäkin on kysyttävä, mikä on aitoa hyvää oloa, mikä on epäaitoa. Voitaisiin ajatella, että aitoa on sellainen hyväolo, joka tyydyttää ihmisen "todellisia" tai "objektiivisia" tarpeita. Tällainen ajattelu saattaa pitää sisällään oletuksen ihmisluonnosta, lajinolemuksesta, johon Marxin ajatukset keskeisesti perustuivat. Mielestäni hyvänolon tunteen voi määritellä vain autonominen henkilö itse, muilla ei ole siihen mahdollisuutta eikä oikeutta.

    Raittiusliike on pitkään tuonut esiin kemiallisista aineista pidättäytymisen myönteisiä puolia. Vaikka ihmiset ovat tietoisia laillisten ja laittomien huumeiden kielteisistä vaikutuksista, niitä yleisesti käytetään useissa kulttuureissa. Valtaosa käytöstä johtuu ilmeisesti siitä, että se aiheuttaa hyvää oloa, palvelee ihmisen joitakin toiveita, täyttää joitakin odotuksia. Osa käytöstä epäilemättä johtuu riippuvuudesta, johon liittyy myös kärsimystä. Kärsimystä voi aiheuttaa myös sellainen riippuvuuskäyttäytyminen, johon ei liity kemiallisten huumeiden käyttöä. Huumeet, kuten muutkin kemialliset aineet, tulevat ihmisen ulkopuolelta. Odotetun hyvänolon jakaminen hyväksyttävään j a paheksuttavaan voidaan tehdä jakamalla aiheuttajat kemiallisiin ja ei-kemiallisiin. Tämä jako tuskin kestää lähempää tarkastelulla enempää kuin se, että lahkolaisuskonnollisuudesta saatava hyvänolotunne sijoitettaisiin ei-hyväksyttäviin ja valtauskonnoista saatava hyvänolontunne hyväksyttäviin. Olisi myös kyettävä vastaamaan siihen, onko aitoa hyvää oloa saatu heräteostoksesta, joka myöhemmin paljastuu katastrofiksi, tai illallisesta, jolla on taas kerran antanut itselleen luvan syödä liikaa.

Taloudellisuuteen ja rationaalisuuteen viittaavat perustelut

Väite 20

    Mietojen laittomien huumeiden laillistaminen johtaisi paineisiin laillistaa useampia laittomia huumeita.

Kommentti

    Tämä väite muistuttaa hieman Yhdysvaltojen 1979-luvun dominoteoriaa, jonka mukaan Vietnamin menettäminen kommunisteille kaataa muutkin Aasian maat palikoina suden suuhun. Teoria osoittautui kuitenkin vääräksi. Hollannin kannabispolitiikka perustuu uskoon, jonka mukaan kannabiksen "rajoittavalla laillistamisella" käyttäjät saadaan pysymään erossa ns. kovista huumeista. Itse pidän tosin todennäköisenä sitä, että kannabiksen legalisointi jossakin maassa tai kansainvälisesti johtaa keskusteluun, jolla joudutaan arvioimaan myös muiden laittomien huumeiden farmakologiset vaikutukset sekä laittomien huumeiden kieltämisen aiheuttamat vaikutukset.

Väite 21

    Laittomien huumeiden laillistaminen lisäisi huumevalvontaan ja hoitoon kohdennettavien kokonaiskustannusten määrää ainakin pitkällä aikavälillä.

Kommentti

    Laillistaminen ilmeisesti tasapainottaisi voimakkaasti yhteiskunnan eri sektoreihin kohdistuvaa rasitusta. Laillisuusvalvonnan osuus vähenisi olennaisesti samalla kun sosiaali- ja terveydenhuollon merkitys huumeisiin liittyvässä kontrollissa (aineiden laadunvalvonnassa, sosiaali- ja terveydenhuollon neuvonta- ja hoitopalveluissa) lisääntyisi. Vaikka yhteiskunnan kokonaispanostamisen volyymi lisääntyisikin (mitä ei voida pitää itsestäänselvyytenä) laillistamisella ja siihen liittyvällä valtion verotulojen kasvulla voitaisiin rahoittaa ainakin merkittävä osa huumevalvonnasta, kuten nyt tapahtuu alkoholin suhteen. Varmaa lienee ainoastaan se, että laillisuusvalvontamenot vähenisivät ja regressiota edustavien viranomaistenmerkitys heikkenisi samalla tavoin kuin sotilaiden merkitys yhteiskunnassa vähenee rauhan solmimisen jälkeen.

Väite 22

    Laittomien huumeiden käyttäjät ovat uhka liikenteelle, koska huumeet vaikuttavat arvaamattomasti eikä kaikkien huumeiden vaikutuksia tunneta.

Kommentti

    Peruskysymys tässä on, miten liikennekäyttäytymiseen ylipäätään suhtaudutaan. Alkoholi joka tapauksessa heikentää vakavasti ajosuoritusta, samoin ilmeisesti myös muut päihdyttävät huumeet. Saattaa olla, että nykyisiä laittomia huumeita olisi vielä vaikeampi valvoa, koska testijärjestelmiä kaikkien huumeiden osalta ei ole. Jo nykyisin laittomien huumeiden valvonta tuottaa ongelmia eikä pulmattomalta tunnu lisäaineiden käytön valvonta urheilussakaan. Vaikka alkoholi on liikenneriski, sitä ei kuitenkaan ole kielletty.

Väite 23

    Laittomien huumeiden osittainen laillistaminen olisi yhteiskunnalle ja muille maille väärä viesti. Huumekieltojen uskottavuus kärsisi.

Kommentti

    Tämäntyyppisiä ilmauksia käytettiin tosiaan muun muassa valmisteltaessa huumausainerikoksia koskevan lainsäädännön uudistusta. Tulisi kuitenkin kysyä, mikä tämä viesti olisi? Jos vain osa nyt laittomista huumeista laillistettaisiin, päätös saattaisi viestiä siitä, että laittomiksi jäävät aineet ovat todella vaarallisia. Huoli siitä, että ihmiset kokevat viestit "väärin" osoittaa usein pyrkimystä aliarvioida heidän arvostelukykyään.

Väite 24

    Laillisten huumeiden määrän kasvattaminen lisää huumeiden ongelmakäyttöä, mikä aiheuttaa haittoja tuotannolliselle tehokkuudelle.

Kommentti

    Oletus, jonka mukaan huumeiden määrän eli kansalaisten valintamahdollisuuksien kasvattaminen lisää huumeiden ongelmakäyttöä, perustuu alkoholipolitiikasta tuttuun kokonaiskulutusmalliin. Sen mukaan alkoholin tarjonta lisää kysyntää jakeskimääräisen kulutuksen kasvu lisää ongelmakäyttöä. Tämä teoria saattaa hyvinkin olla oikea. Myös alkoholi aiheuttaa haittoja tuotannolle olkoonkin, että se on myös itse osa tuotantoa. Alkoholi saattaa myös tehostaa tuotantoa esimerkiksi sosiaalisen kiinteyden edistäjänä. Etelä-Amerikassa on perinteisesti pureskeltu kokanlehtiä työtehon parantamiseksi. Uusien huumeiden laillistaminen loisi kuitenkin tilanteen, jota olisi äärimmäisen vaikea ennakoida. Laillistaminen joka tapauksessa toisi uusia työpaikkoja ehkä samalla tavoin kuin alkoholilainsäädännön liberalisointi on luonut Suomeen uusia viinitiloja.

Väite 25

    Laillisten huumeiden määrän kasvattaminen lisää epärationaalisen käyttäytymisen kokonaismäärää yhteiskunnassa.

Kommentti

    Näin todennäköisesti on, jos huumaantuminen alkoholista siten kuin myös muista vastaavankaltaisista ilmiöistä, kuten uskonnosta ja rakkaudesta katsotaan epärationaaliseksi. Osa huumeiden käytöstä on kuitenkin sosiaalisesti, terveydellisesti ja taloudellisesti perusteltua."

 


Lähde : Tapani Sarvanti, Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus, Helsingin yliopisto, Valtiotieteen tiedekunta, Sosiaalipolitiikan laitos

Julkaisija: STAKES (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 1997) Tutkimuksia 83.

    HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS
    Tapani Sarvanti:
    Teos sopii käsikirjaksi henkilölle, jonka tehtäväviin kuuluu huumepoliittinen tai yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko. Tutkimus sisältää katsauksen huumekäsitteen määrittelystä, huumekieltojärjestelmien synnystä ja huumepoliitikoista. Teos esittelee yksilön vapautta ja oikeudenmukaisuutta koskevia teorioita suhteutettuna huumepolitiikan vaihtoehtoihin ja perusteluihin. Teos on myös kirjoittajan itsekriittinen puheenvuoro huumepolitiikan kehittämistarpeista tilanteessa, jossa huumeongelma on vakavasti vaikeutumassa. 1997 - 296 s. - 144 mk - tilausnro Tu 83 - ISBN 951-33-0486-8. Stakes Siltasaarenkatu 18, PL 220 00531 Helsinki. Puhelin (09) 39671, Telefax (09) 761 307 email: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.