Kukkaruukkulaki ja suomalaisen huumepolitiikan tuulenpesä

Eduskunta  hyväksyi  ns.  kukkaruukkulain  vuoden  2006  syksyllä  suuren  julkisuuden  saattelemana. Laki  oli  huumeongelmaa  ajatellen  ongelmia  kasvattava,  ja  julkisessa  sanassa  se  teilattiinkin perusteellisesti,  mikä  on  harvinaista  Suomessa.  Lain  tarkoitus  on  puuttua  ns.  huumekasvien kasvatukseen  mutta  käytännössä  sen  soveltaminen  veisi  suomalaiset  kannabismarkkinat  yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
 
Toinen  arvostelua  herättänyt  asia  on  lakiin  päässyt  ajatusrikoksen  käsite,  kasvatuksen  yrityksen kriminalisointi,  jollaista  ei  tulisi  esiintyä  demokratiaksi  itseään  kutsuvassa  maassa.  Onko  tämä ennakkotapaus demokratiaa kaventaville laeille tulevaisuudessa.
 
Laki hyväksyttiin ilman yhtäkään puheenvuoroa ja ilman mitään julkista keskustelua. Käytännössä suurin osa kansanedustajista ei edes huomannut, mitä tuli hyväksytyksi. Yleisesti lakia pidetäänkin virheenä,  joka  on  osoitus  Suomessa  muutenkin  ilmenevästä huonosta  lainvalmistelusta.  Näyttää siltä,  että  laista  vastuussa  olevat  kiusaantuneina  haluavat  vaieta  koko  asiasta.  Operaatio  kertoo selvää  kieltä  suomalaisesta  huumepolitiikasta:  se  on  tuuliajolla.  Ainoastaan  huume-  ja  päihdeongelmaiset voivat tässä yhtälössä huonosti.
 
Kannabiskieltolaki ja sitä pönkittävä porttihypoteesi ovat tehokkaasti estäneet sekä kansalaisia että poliitikkoja näkemästä, että päihde- ja huumeongelmaisuudella on yhteisiä syitä. 

Suomalaisen huumepolitiikan sietämätön raskaus 

EMCDDA:n   vuosiraportin   mukaan   Suomi   lukeutuu   huumekuolemissa   EU:n   kärkikastiin (http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/page011-fi.html#10.3). Suurin osa ns. huumekuolemista johtuu buprenorfiinista,  bentsodiatsepiineistä,  rauhoittavista  lääkkeistä  ja  alkoholista.  Lisäksi  alkoholi itsessään  aiheuttaa  monikymmenkertaisesti  ns.  huumekuolemia  enemmän  ruumiita.  Suomalainen huumepolitiikka  ei  todellakaan  säästä  ihmishenkiä.  Tätä  todellisuutta  peittämään  poliitikot  ja virkamiehet    tarvitsevat    kukkaruukkulakejaan    ja    kannabiksen    kasvattajien    ja    käyttäjien jahtaamisesta saatuja rikostilastoja.
 
Keskustelu  kannabiksen  vahvuudesta  ja  tämän  aiheuttamista  ongelmista  kuvaa  viranomaisten  ja poliitikkojen  huonoa  asiantuntemusta.  Tietämättömyys  huumepolitiikassa  on  vuosikymmenten mittaan    aiheuttanut    enemmän    ongelmia    kuin   kuviteltu    vahvan    kannabiksen    osuus kannabismarkkinoilla. Tätä tietämättömyyttä poliitikot puolestaan yrittävät kompensoida lisäämällä valvontaa, mikä on seurausta poliittisesta kulttuurista, ei tutkitusta tiedosta. 

Kannabiksen valvonta haittojen ja hyötyjen mukaan 

Kansainvälisessä  kannabiskeskustelussa  on  nostettu  jälleen  kerran  esille  kannabiksen  vahvuus  ja tämän  yhteys  kasvaneeseen  mielenterveysriskiin.  Tutkimuksissa  on  kuitenkin  johdonmukaisesti havaittu yleisesti käytetyn kannabiksen pysyneen saman vahvuisena vuosikymmenestä toiseen.
 
Samoin kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä ei olla pystytty havaitsemaan sellaista, mitä ei oltaisi tiedetty. Ikärajojen noudattaminen on paljon ratkaisevampi tekijä mielenterveysongelmien kannalta   kuin   aprikointi   kannabiksen   vahvuudesta.   Kannabiksen   yhteiskunnallinen   valvonta mahdollistaisi tämän.
 
Suomalaisessa  huumekeskustelussa  on  täysin  unohdettu  se  perusasia,  etteivät  ihmiset  käytä kannabista sen mahdollisten haittojen, vaan sen todellisten hyötyjen takia. Viime vuonna Suomessa hyväksyttiin  kannabiksen  lääkekäyttö  yksittäistapauksessa.  Aikaisemmin  tuomioistuimissa  on annettu vapauttavia päätöksiä kannabiksen lääkkeellisen käytön yhteydessä. Tätä suuntausta tulisi vahvistaa ja saattaa kannabis yrttimuotoisena apteekkiin potilaiden itselääkintään. 

Kannabiksen   lääkekäytön   lisäksi   tulisi   tunnustaa   myös   kannabiksen   käyttö   luoviin   käyttötarkoituksiin,   ihmisen   henkisen   elämän   kohentamiseen,   rentoutumiseen,   mietiskelyyn   sekä viihdetarpeisiin.  Valtiovallan  tehtävä  ei  ole  puuttua  ihmisen  itsemääräysoikeuden  piirissä  oleviin asioihin, joista ei ole vaaraa muille ihmisille.
 
Julkisessa   sanassa   pyöritelty   kannabiksen   vahvuus   kertoo   asiantuntemattomuudesta   koko kannabisilmiön  edessä.  Tämä  viranomaisten  ns.  kontrollipuhe,  jota  tiedotusvälineet  ja  tutkijat oistavat, ei pysty ymmärtämään esimerkiksi kannabisyhteisön käymää indica - sativa väittelyä. Sen ytimessä on aito kokemuspohjainen tieto, että erilaiset kannabislajikkeet vaikuttavat eri tavoin. Eri ihmiset  reagoivat  myös  eri  tavoin,  minkä  takia  käyttäjien  tulisi  saada  vapaasti  valita  parhaan tietonsa nojalla, mitä käyttää.

Kansalaisjärjestöt mukaan uuden huumesopimuksen laatimiseen 

Kukkaruukkulaki  on  niin  epäonnistunut  laki,  että  jo  senkin  takia  kansalaisjärjestöt  tulisi  saada mukaan lainvalmisteluun  esimerkiksi kertomaan, millaista kannabiksen käyttö ja kasvatus todella on. Muutenkin kansalaisjärjestöt tulisi paremmin saada mukaan politiikan ja lain valmisteluun.
 
Tutkimukset  ovat  osoittaneet,  ettei  kieltolaki  ehkäise  nuorten  huumekokeiluja,  eikä  se  myöskään ehkäise ongelmaisuutta, vaan synnyttää sitä. Käyttäjien kannalta kieltolaki ohjaa resursseja täysin vääriin   kohteisiin,   poliisille   ja   uskonnollisille   ryhmille.   Vaikka   kontrollipuhe   nostaa   esille kannabiksen haittoja, ei ongelmaisille ole kuitenkaan olemassa hoitoa. 

THC  on  ainut  molekyyli,  joka  on  erikseen  kielletty  kannabiskasvin  kaikista  yhdisteistä,  ja  myös laiton kannabiksen kasvatus on keskittynyt sen piirteen jalostamiseen. Näin kieltolaki on syyllinen siihen kehitykseen, josta se yrittää demonisoida itse kasvia. Nyt kun THC:n lääkeominaisuudet on hyväksytty  kansainvälisesti,  ehdottaa  maailman  terveysjärjestö   WHO  THC:n  luokittelemista haitattomammaksi kuin itse kannabiskasvi. Kansainvälinen kannabiskieltolaki    perustuu järjettömille väitteille. (WHO technical report series 942, 2006. <http://www.who.int/medicines/areas/quality_safety/WHO_TRS_942.pdf>). 

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä eli YK:n alainen, mutta USA:n johtama kansainvälinen huumesota,  on  tulossa  YK:n  yleisistunnon  käsittelyyn  vuonna  2008.  YK:n  huumetoimisto  on ilmoittanut  vahvistavansa  yhteistyötä  kansalaisjärjestöjen  kanssa.  Tähän  asti  se  on  merkinnyt  ruotsalaisten kieltolakijärjestöjen esittelyä kieltolakikokouksissa. 

YK:n omien tietojen mukaan maailmassa on yli 160 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Määrä vastaa yhden    keskisuuren    valtion    väkimäärää.    Myös    tälle    ryhmälle    tulee    saada    edustus maailmanjärjestöön.   Muuten   kannabiksen   käyttäjien   ja   kasvattajien   kohtelu   rikkoo   YK:n ihmisoikeussopimuksia.