Vuoden päihdesairaanhoitaja karsastaa huumehysteriaa

Lähde. Turun Sanomat 23.10.2004

Kuvateksti:
Oma elämä tasapainossa ja työyhteisön tuki – näillä eväin Jan Holmberg uskoo jaksavansa vielä pitkään työssä, jonka arkea ovat retkahdukset ja kuolemat. Onnistumisiakin päihdesairaanhoitaja kokee. Jotkut kuiville päässeet potilaat ovat nyt Janin kollegoita.

- Mitä rankempaa, sen parempi. Saa hyödyntää kaiken osaamansa. Ei tarvitse kotona harmitella, että olipa tylsä päivä tai pitkäveteinen yö, tuumaa Turun psykiatrian päihdeyksikkö A 3:n suljetulla päihdevieroitusosastolla työskentelevä Jan Holmberg, 29.

Työnilo palkittiin äskettäin vuoden 2004 päihdesairaanhoitajan arvolla. Sairaanhoitajaliiton perusteluissa komeili sellaisia ansioita kuin valtakunnallisesti ja alueellisesti kiitettävä yhteistyö ja ammatillisen osaamisen kehittäminen. Jania kehuttiin myös mukaansa tempaavaksi luennoitsijaksi.

Tunnustus on ollut jaossa kymmenen vuotta. Jan on saajista ensimmäinen nuori mies.

- Aiemmin on palkittu pitkä elämäntyö. Nyt varmaan haluttiin kannustaa nuoria ammattilaisia.

Uusia tuulia Jan kaipaa koko päihdekeskusteluun. Kyytiä saavat niin huumehysteria kuin ongelmien pilkkominen. Päihdepotilaan koko maailma voi olla romuna raha-asioista alkaen.

Hän tulee autetuksi muun muassa sairaanhoidon, sosiaalipuolen, kotiväen, asianajajan, poliisin, kriminaalihuollon yhteispelillä.

Raukkamaista Janista on potilaiden eriarvoinen kohtelu.

- Päihdepotilas on ihminen, jolla on krooninen oireyhtymä ja joka tarvitsee hoitoa.

- Noin 80 prosenttia sairauksista on itse aiheutettuja. On lihavuutta ja elintasovaivoja.

- Vaan kun diabeetikko hakeutuu hoitoon taas kerran lääkkeensä unohtaneena, hänelle toivotetaan tsemppiä. Päihdepotilaalle jopa tokaistaan, että mitäs tänne tulit. Itse olet sairautesi aiheuttanut, mene jonon hännille, Holmberg valittelee.

 

Valistus mukaan koulun arkeen

Liiallinen ihanteellisuus on karissut vuorokaudet ympäri päivystävän päihdevieroitusosaston vauhdissa. Janin työvuoroon mahtuu jos mitä lampunvaihdosta lenkkeilyyn. Potilaiden saattelulla alamaailmasta tavalliseen arkeen on hoidossa tärkeä sija. Hurjempaakin menoa ilmenee. Sekaisin mennyt nuppi voi saada potilaan käyttäytymään miten vain.

Osastolla on sekä vapaaehtoisesti tulleita päihteidenkäyttäjiä että vastentahtoiseen hoitoon toimitettuja delirium tremens -potilaita. Suomessa potilaskunta on nuorempaa kuin muualla Euroopassa. Suosituin aine on meillä heroiinin sijasta Subutex.

Janin roolina on olla turvallinen aikuinen, joka ei häivy kesken kaiken. Täysi-ikäinen potilas voi olla mieleltään kuin pikkukakara.

- Kiukuttelu ja haistattelu ovat luottamuksen merkki. Sanon aina: Olen sitten idiootti, homo tai kusipää, kuitenkin olen hoitajasi ja odotan sinua täällä.

Jan hälventää mystiikkaa päihdeongelman ympäriltä muistuttamalla, että kyseessä on riippuvuus muiden joukossa. Yksi on koukussa peleihin, toinen seksiin.

Syyllistämisiä on omiaan karsimaan kaksoisdiagnoositutkimus, jossa perehdytään yhdessä esiintyviin psyykkisiin ja päihdeongelmiin.

Päihdeketjun loppupäässä, korjaavassa työssä vaikuttava Jan katsoo, että ennaltaehkäisy alkaa välittävästä kodista.

Lapsi oppii, että kivaa on ilman aineitakin.

Koulun huumevalistuksen Jan ulottaisi kaikkiin oppiaineisiin. Biologiassa esimerkiksi voisi selvittää, ettei ihmisen kroppaa ole suunniteltu kestämään kemiallisia myrkkyjä.


Punamusta päiväuni

Lähde: Metro 28.10.2004, Kolumni (ote)

Pienen vaalitappion kärsineiden vihreiden keskeinen ongelma on heidän naiivi avoimuutensa. Moliéren opetusten mukaan "skandaali on synnin tuleminen julki; synnin tekeminen salaa ei ole syntiä ollenkaan." Julkisuus suojelee lukemattomia alkoholi- ja päihdeongelmaisia poliitikkoja - kunhan nämä ymmärtävät olla sammumatta valtuustosalin pöydälle tai julistamasta harmittomia pössyttelykokeilujaan lehtihaastatteluissa. Valtapolitiikassa
vihreät ovat jo aikuistuneet, seuraavaksi heidän pitäisi aikuistua julkisuudenhallinnassa.

Jan Erola
Kustannuspäällikkö
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Huumeiden vastaisen rap-kilpailun voittoriimi

Lähde: Helsingin Sanomat Viikkoliite NYT 43/2004, Lainasanat

"Oli kaks kaverii, toinen oli nörtti ja toinen oli kova. Nörtti käytti huumeit ja kova oli kiltti. Kova ei enää tykänny nörtist, koska nörtti käytti huumeit ja huumeet on pahoi! Ja jos käyttää huumeit, jää ilman kaverii."

Huumeiden vastaisen rap-kilpailun voittoriimi Turun Sanomien 19.10. mukaan

Suomiräpin Bling-Bling!

Lähde: Johnny Kniga kertoo Nro 9/2004

Päihteet

Suomalaiseen rock-kulttuuriin ja rockbändeihin verrattuna räppäreitten päihdetottumuksissa ei tunnu olevan suurtakaan eroa: jotkut keskittyvät viinaan, jotkut yrtteihin tai molempiin. Joitakin kiehtovat laittomat päihteet ja jotkut taas eivät koskekaan niihin tai edes viinaan. "Emmä nyt tässä hirveesti haluis ruveta avautuu, mutta mä jouduin henkilökohtaisista syistä lopettamaan pajauttelun. Pää ei kestä", toteaa Skandaali.

"Mielestäni on mageeta, että bileissä voi törmätä kaikenlaisiin ihmistyyppeihin. Ei usein käsitetä, että räppärit ovat aika suvaitsevaista jengiä", sanoo Mikkonen. "Jos joukossa on streittari, joka ei käytä mitään päihteitä, niin ei se mitään. Jotkut vanhemmat saattavat ajatella, että kaikki räppärit on narkkareita, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. On siellä paljon perussuomalaisia, jotka diggaavat olla kännissä, kuten varmaan suurin osa suomalaisista teineistä. Kun D12 kysyi Nosturin keikalla, että ootteko tekin kaikki narkkareita, niin koko yleisö huusi ihan innoisssaan 'Jeeee!!!'"

Kesän 2003 Pori Jazz -festivaalilla huumepoliisi takavarikoi Palefacen hallussa olleen pienen määrän itse kasvatettua maria, minkä seurauksena
häntä kytättiin menneenä kesänä tauotta festivaaleilla. "Se oli todella huvittavaa. Hupolle voisi lähettää terveisiä, että go for the big fish! Sitä paitsi on vielä useampia MC:tä, jotka on puhuneet paljon suorempaan näistä asioista jo pitkään. Mariskallakin on uusimmalla levyllään tää balladi Mari Johanna, ja Ritarikunta on aina räpännyt hampun laillistamisesta, samoin Sere jne. Kommentoituani takavarikkoa 7 Päivää -lehdessä monenlaiset eri-ikäiset ja erilaisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset on tulleet kiittämään mua niistä sanoista. Suomessa homma on kyllä aika kesyä verrattuna esim. Tukholmaan, jossa kokaiini jyllää. Se liittyy tähän uuden nousukauden juttuun. Pulverin veto on tosi blingiä. Monet Stokiksen pitkän linjan räppärit on sekaantuneet siihen oikein helvetin pahasti. Suomessa mä en näe tätä todellakaan ongelmana. Sitä tässä vaan odotellaan, että milloin ensimmäinen suomiräppäri menee crackistä vankilaan. Lontoossahan se kama on jo."

Teksti: Esa Kuloniemi

Yhä useampi kuolee huumeisiin

Lähde: Turun Sanomat pääkirjoitus 1.11.2004

Huumeiden vastainen taistelu on kokenut Suomessa takaiskun. 15-29-vuotiaiden huumekuolemat ovat kääntyneet kasvuun vuoden 2001 jälkeen. Viime vuonna huumeisiin menehtyi Suomessa 99 nuorta, mikä on kaikkien aikojen suurin luku ja suhteellisesti selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne on erityisen huolestuttava siksi, että samaan aikaan asennetasolla suhtautuminen päihteisiin ja huumeisiin on muuttunut entistä myönteisemmäksi. Nuorten huumekuolemien kääntymistä laskuun lienee siksi turha odottaa.

Huolta lisää se, että huumeiden käyttö ei ole irrallinen ilmiö, vaan liittyy kiinteästi alkoholipolitiikkaan ja alkoholin käyttöön. Nuorten huumeiden käyttöä edeltää yleensä siiderin ja keskioluen juonti, josta siirrytään väkevämpiin viinoihin ja sitä tietä kannabikseen ja muihin huumeisiin. Stakesin arvion mukaan alkoholin kokonaiskulutus nousee tänä vuonna ensi kertaa yli kymmenen litran asukasta kohden. Rajan rikkomisessa ei ole mitään juhlimista, sillä enemmän juotua alkoholia merkitsee myös enemmän huumeriippuvaisia ja huumekuolemia.

Alkoholin käyttö ja huumekokeilut alkavat yhä nuoremmassa iässä. Monet aloittavat jo 10-14-vuotiaina. Syytä kierteen alkamisesta on vaikea sälyttää tämän ikäisen lapsen harteille. Sen sijaan monessa tapauksessa voidaan sanoa, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet kasvatusvastuutaan.

Vanhempien vastuun pakoilu käy kalliiksi yhteiskunnalle. Huumeiden käyttö näkyy rikollisuutena ja huumeriippuvaisten hoitokuluina. Monet ovat sitä mieltä, että huumeiden käyttäjiin ei pidä tuhlata yhteiskunnan varoja. Tämä on kuitenkin liian yksioikoinen suhtautumistapa. Yhteiskunnalla, joka sallii alkoholin myynnin, on oma vastuunsa. Huumeriippuvaisille on annettava mahdollisuus parantua, jos he itse sitä haluavat.

Tärkeätä huumevieroituksessa on valita oikeat hoitomenetelmät, jotka myös tuottavat tulosta. On turha upottaa yhteiskunnan rahoja pätkähoitoon, jonka jälkeen ihminen palaa hieman levättyään huumeisiin. On hyvä, että Turussa on tajuttu, huumeriippuvuuden purkamisen edellyttävän pitkää hoitojaksoa ja sen päälle vielä intensiivistä jälkihuoltoa.