Maakuntalehtien palstoilla todellisuudet ja katsantokannat todella kohtaavat. Lappeenrannan uutiset varoittaa pääkirjoituksessa yhteiskuntakelvottomasta kannabissukupolvesta! Youth Against Drugs ry:n edustaja kirjoitti tähän hyvän vastineen.

 

---

 

PÄÄTOIMITTAJALTA

Yhteiskuntakelvoton kannabissukupolvi paisuu

Kannabisongelmasta on puhuttu viimeisen vuoden aikana paljon, mutta koulupoliisinakin toimivan Timo Härkösen tiivistys tilanteesta on karu: ”Ensimmäistä kertaa yli kymmenvuotisella urallani ollaan tilanteessa, että huumausaineet ovat tulleet lukioikäisten keskuuteen sellaisella voimalla, että virkavallalla, koulun henkilökunnalla ja vanhemmilla on herännyt huoli siitä, tuleeko teistä yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.” Sosiaalinen media on kuitenkin ”hyvä” paikka kannabiksen käyttäjille, sillä siellä he masinoivat omaa viestiään aineen terveellisyydestä ja ongelma paisuu. Asiaan pitää viimeistään nyt puuttua tiukasti.

Kannabis aiheena herättää keskustelua, siitä hyvänä osoituksena Ylen taannoinen kannabis-ilta. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan, perusteettomia ja perusteltuja. Kannabiksen käyttäjät ovat Suomessa marginaaliryhmä, valitettavasti räjähdysmäisesti kasvava sellainen. Kannabis on noussut puheenaiheeksi sitä mukaa, kun sen myyntiä on ulkomailla laillistettu. Kannabiksen käyttäjät ovat alkaneet Suomessakin puhua, listata ja perustella sen hyötyjä. Samalla heidän keskuudessaan vahvistuu vääristynyt kuva siitä, että enemmistö ajattelisi heidän kanssaan samoin.

Näin käy erityisen helposti, kun samanhenkiset ihmiset jakavat ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa. Keskustelupalstoilta voi bongata useita asiallisia ja perusteluja mielipiteitä kannabiksen hyödyistä. Kannattajien kannalta ne valitettavasti hautautuvat siihen valtavaan nimimerkkien takaa tulevaan asiattomaan huuteluun. Silti keskustelupalstoille eksyvistä nuorista tulee olla huolissaan. Poliisi on jatkuvasti julkaissut kuvia kannabisviljelmistä, joita paljastuu Etelä-Karjalassa yhä enemmän.

Käyttäjien perustelut aineen hyödyistä tuntuvat yhä älyttömimmiltä, kun kuuntelee tuoreita kommentteja Eksoten ja Honkaharjun suunnalta: kannabiksen, tai ainakin osittain sen takia hoitoon hakeutuvien määrä kasvaa Imatralla ja Lappeenrannassa viikottain. Poliisin huoli siitä, että iso osa työelämänkynnyksellä olevasta sukupolvesta ei tule edes yhteiskuntakelpoiseksi, on karu fakta.

 

---

 

KANSAN KANTA

Pelottelulla on lyhyet jäljet – myös kannabiksen kohdalla

Vaikka kannabiskokeiluja on nuorten aikuisten ikäryhmissä enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä, jää suurin osa niistä muutaman kokeilun asteelle, eikä aiheuta sen suurempia ongelmia nuoren elämässä. Alkoholi on edelleen johtava päihde niin nuorten kuin muidenkin ikäluokkien rikos-, tapaturma- ja psykoositilastoissa. Ensimmäiset huumausainekokeilut tapahtuvat usein alkoholin vaikutuksen alaisena. Siitä huolimatta nuorten alkoholin käyttöä ei nähdä kokonaisia ikäluokkia rappeuttavana uhkana.

Laadukas päihdekasvatustyö on yksi keino ennaltaehkäistä vakavia päihdeongelmia nuorten keskuudessa. Uhkien ja kauhukuvien maalailun sijaan päihdekasvatuksessa kannattaa hyödyntää voimavarakeskeistä puhetapaa, jossa iloitaan nuorten vahvuuksista ja mahdollisuuksista sekä visioidaan tulevaisuutta.

Jos huumausaineiden kokeilijat leimataan suoriltaan ”yhteiskuntakelvottomaksi kannabissukupolveksi”, on toivo jo menetetty. Päihdekasvatuksen tarkoitus ei voi olla kertoa nuorelle, että tällä ei ole enää mitään menetettävää.

Kannabista on kokeillut joka kolmas 25–34-vuotias. Onko kolmannes Suomen nuorista aikuisista siis yhteiskuntakelvottomia?

Nuorempien osalta kouluterveystutkimuksella kartoitetaan heidän päihteidenkäyttöään. Viimeisimmän kouluterveystutkimuksen mukaan Etelä-Karjalan osalta yläkouluikäisten tupakointi ja humalahakuinen juominen ovat vähentyneet, huumeiden kokeilu on samalla tasolla kuin vuonna 2004. Ammattikoululaisten kohdalla käyrät osoittavat samaa. Lukiolaisten keskuudessa huumeiden kokeilut ovat jopa alemmalla tasolla kuin aikaisemmin.

On totta, että THL:n väestökyselyiden mukaan nuorten asenteet kannabiksen haitallisuutta kohtaan ovat muuttuneet. Tämä saattaa tarkoittaa lisääntyvää käyttöä, joka alkaa nyt näkyä myös terveydenhuollon piirissä. Tutkimukset seuraavat tilannetta kuitenkin aina muutaman vuoden viiveellä.

Kysymys ei olekaan siitä, etteikö kannabiksen käyttöön liittyisi ihan aitoja riskejä, vaan siitä, miten aihetta käsitellään. Nuorten päihteiden käyttöä ei vähennetä kollektiivisella syyllistämisellä tai pelottelulla. Ei ole mitään tilastollista perustetta sille, että suuri osa nykyisistä nuorista päätyisi tulevaisuudessa yhteiskuntakelvottomiksi, ja on eettisesti arveluttavaa antaa nuorten luulla niin. Todellisuudessa suurin osa huumeita kokeilleista nuorista jättää käyttönsä kokeilun tasolle ja näin se ei vaikuta mitenkään heidän tulevaisuuteensa. Vain osa jatkaa käyttöä haitalliselle tasolle.

Päätoimittajan mainitsema sosiaalinen media ei ole uhka vaan mahdollisuus. Nuorille se on mahdollisuus hakea asiallista tietoa ja vertaistukea tilanteessa, jossa päihdekasvatus ei ole sitä kyennyt tarjoamaan. Asiallisen tiedon seulomiseen kaikesta informaatiomassasta ei tarvita sensuuria vaan medialukutaitoa, joka on yksi informaatioyhteiskuntamme kansalaistaitoja.

Kauhistelun sijaan tulisi pohtia niitä toimenpiteitä, joilla ehkäistäisiin mahdollisten päihdekokeilujen eteneminen hoitoa vaativaksi päihdeongelmaksi, ja toisaalta madallettaisiin avun kynnystä niille, joille jonkinlainen ongelma on jo syntynyt. ”Yhteiskuntakelvottomaksi” leimaaminen ei madalla nuoren kynnystä hakea apua.

 

Petra Pohjonen 

ehkäisevän huumetyön suunnittelija 

YAD Youth Against Drugs ry