YK: synteettiset huumeet valloittavat maailmaa
Lähde: UNODC huumeraportti 2010 23.6.2010
http://www.unodc.org/unodc/en/data-and-analysis/WDR-2009.html?ref=menutop
lehdistötiedote:
http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/June/unodc-world-drug-report-2010-shows-shift-towards-new-drugs-and-new-markets.html?fp=pr3

YK:n huumeraportti 2010 tarjoaa jälleen hämmentävää luettavaa: tämä
byrokratia nielee vuosittain satoja miljoonia dollareita ja yrittää
antaa vaikutelman ylivoimaisesta teknisestä tietämyksestään mutta
tunnustaa heti kannabisluvun alussa (187/313), ettei raportti edes
yritä tarjota ”aritmeettisia harjoituksia”, koska sen saamat arviot
eri maista ovat niin epäluotettavia. Niinpä edellisestä raportista
napatut arviot kannabiksen kasvatusalasta vaihtelevat pyöreästä 200
000 hehtaarista tarkempaan 641 800 hehtaariin.

Eikä tällä lukujen pyörityksellä olisi muuten mitään väliä, mutta YK:n
huumetoimisto yrittää esittää harjoittamansa politiikan olevan
oikealla kurssilla aritmeettisia harjoituksia tekemällä.

UNODC esittää kannabiksen käyttäjiä olevan maailmassa 129 - 191
miljoonaa eli 2.9% - 4.3% 15 - 64 vuotiaista (198/313). Tämä arvio
käyttäjien määristä on hassu mm. sen takia, että YK ja sitä ennen
Kansainliitto on esittänyt viimeiset sata vuotta samaa arviota,
maapallon väestö on tosin moninkertaistunut tässä välissä. Raportissa
yritetään esimerkiksi selitellä Pohjois-Amerikan trendejä, joiden
pitäisi olla maailman tarkimmin tutkitut. Raportissa väitetään
kannabiksen kulutuksen olevan joko laskussa tai ainakin
”vakiintumassa”. Mitään varmaa näyttöä tälle arviolle ei kuitenkaan
esitetä, päinvastoin vuonna 2008 käyttäjien määrä olisi YK:n
kahvinporojen mukaan jo hivenen noussut.

Maailma ei kuitenkaan rajoitu Pohjois-Eurooppaan tai
Pohjois-Amerikkaan. Afrikasta ei ole muita tietoja kuin
”asiantuntijoiden arvioita” ja ne kertovat käyttäjämäärien olevan
kasvussa (202/313). Maapallon väestön enemmistö asuu kuitenkin
Aasiassa ja raportti arvioi siellä olevan vain noin 31.5 - 64.6
miljoonaa käyttäjää. Mutta raportissa tunnustetaan sivulla 205/313,
ettei Kiinasta ja Intiasta ole saatavilla arvioita koko väestön
kannabiksen käytöstä, ja niiden väestö vastaa noin kolmasosaa koko
maapallon väkimäärästä. Sitten raportissa todetaan, että vuonna 2008
15 maan asiantuntijat raportoivat kannabiksen käytön lisääntymisestä
verrattuna vuoden 2007 13 maahan ja vuoden 2005 yhdeksään. Millä
tahansa muulla alalla tällaiset arviot luokiteltaisiin sudeksi ja
sekundaksi mutta huumepolitiikkahan ei perustukaan tutkitulle ja
kriittisesti tarkastetulle tiedolle vaan ideologialle.

Huumesodan ideologiaan perustuen raportissa ei aseteta lainkaan
kyseenalaiseksi YK:n ja USA:n huumesodan osuutta ongelmiin vaan tämä
esitetään yhä edelleen ratkaisuna. Tämän vuoden erityisteemana on
synteettiset huumeet ja kuinka niiden valmistus ja käyttö on nyt
ohittanut perinteisten kovien huumeiden valmistuksen ja käytön.
Kannabis on edelleen maailman eniten käytetty laiton huume mutta
synteettisten huumeiden valmistus ja käyttö on ylittänyt heroiinin ja
kokaiinin valmistuksen ja käytön. Eikä tämä ole suinkaan mikään
parannus tilanteeseen koska synteettiset aineet ovat monella tapaa
huonompi vaihtoehto ihmisen terveyden kannalta. Ja näiden päälle
tulevat vielä huumeena käytetyt lääkeaineet, joiden käyttö jatkaa
voimakasta kasvuaan ja joiden uhreiksi joutuu yhä useampi (Michael
Jackson ja Heath Ledger kuuluisimpina).

Costa muistuttaa esipuheessa vuoden 1961 huumesopimuksessa olevasta
varauksesta huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkekäytöstä: “... the
medical use of narcotic drugs is indispensible for the relief of pain,
.... and adequate provision must be made to ensure their availability
...”. Kansainvälinen huumevalvonta on muuttanut tämän hienon
periaatteen irvokkaaksi vastakohdakseen: ihmisiä kuolee
ylikansallisten lääketehtaiden kemikaaleihin mutta kannabiksen
lääkekäyttö kärsii edelleen sille langetetusta huumeleimasta vaikka
siihen ei ole kukaan kuollut ”laittomasti käytettynä”.

Raportissa hehkutetaan myös sitä, kuinka YK:n ihmisoikeuksien tulisi
olla huumepolitiikan toteuttamisen punainen lanka (8/313) mutta
jälleen kerran uutiskatsaus kertoo asioiden olevan aivan muuta. Mm.
Meksikon huumesodan uhriluku on ylittänyt tätä kirjoitettaessa 25 000
ruumiin rajan.

 

Mitä tämä maksaa?
Lähde: UNODC:n vuosiraportti
http://www.unodc.org/unodc/en/about-unodc/annual-report.html

Vaikka UNODC julkaisee vuosittain raportin omasta toiminnastaan, sen
kustannuksista ja tulopohjasta, on vaikeaa saada selkoa yhden vuoden
kuluista. Sama pätee myös valtioiden huumepolitiikkaan: kuinka vaikea
on löytää arvioita huumepolitiikan aiheuttamista kuluista.

UNODC hallitsee kyllä pelottelutekniikan ja heti raportin alussa
yrittää vedota siihen, kuinka ylivoimaisen vihollisen kanssa se
painii. Vuosiraportin esipuheessa Costa pääsee surkuttelemaan oma
asemaansa: ”...resources available are minute compared to the gigantic
menace that we face” (13/74). Totuus on se, että 499.9 miljoonalla
dollarilla vuosina 2008-2009 (67/74) tämä toimisto ei tee paperityötä,
nettisivuja, edustusta ja propagandapuheita kummempaa.

Raportin mukaan Suomikin antaa tälle huuhaalle 3,107,385 dollaria
vuodessa (69/74). Kansanedustajat eivät tiedä, mihin meidän
veronmaksajien rahoja laitetaan, ja kallispalkkaiset alan virkamiehet
saavat rauhassa kusettaa meitä veronmaksajia.

Arviot kannabiksen kotikasvatuksesta perustuvat eri maiden
asiantuntijoiden antamiin arvioihin, joita Suomessa edustaa sosiaali-
ja terveysministeriö sekä sisäministeriön alainen poliisi. Niinpä
hallituksen esittämissä selonteoissa kannabiksen käytön arvioidaan
koko 2000-luvun olleen laskussa, jotta tällä oikeutettaisiin
hallituksen ’ei enää lisätä haittoja’ -politiikka, ja toisaalta
poliisin uutisiskuissa kerrotaan toistuvasti huumeongelman olevan
lisääntymässä/kärjistymässä, koska tällä hamutaan lisää rahaa ja
lisävaltuuksia kansalaisten valvontaan. Suomen hallitus on ominut YK:n
huumetoimistolta tieteellisen tutkimuksen ylenkatsomisperinteen.

 

YK:n huumesodalle uusi johtaja Venäjältä
Lähde: UNODC 12.7.2010, Transform 8.7.20101
http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/July/secretary-general-appoints-yuri-fedotov-of-russian-federation-executive-director-of-unodc.html?ref=fs4
http://transform-drugs.blogspot.com/2010/07/giant-leap-backwards-as-ban-ki-moon.html

Costan laatima huumeraportin esipuhe (8/313) toteaa kansainvälisen
huumevalvonnan saavuttaneen aikuisuuden viimeisen kymmenen vuoden
aikana - kun sen alusta sanotaan kuluneen jo sata vuotta (11/313).
Huumeraportin yhteenvedossa (15/313) käydään läpi YK:n huumevalvonnan
isoja periaatteita, kuinka vuonna 1998 YK:n yleiskokouksessa
päätettiin eliminoida laiton huumetuotanto vuoteen 2008 mennessä
(kuten on aiottu viimeiset 100 vuotta). Kun tämä ei onnistunut,
päätettiin vuonna 2009 jatkaa samaa ohjelmaa vuoteen 2019.  Mutta
kuinka YK jatkaa kansalaisten pään hakkaamista seinään tässä asiassa?

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nimitti YK:n huumetoimiston UNODC:n
uudeksi johtajaksi venäläisen uradiplomaatin Yuri Fedotovin. Edellisen
johtajan italialaisen uradiplomaatin Antonio Maria Costan seuraajaksi
olisi odotettu edistyksellisempää hahmoa johtamaan huumetoimisto pois
USA:n huumesodasta nyt kun USA itsekin on hakemassa uutta suuntaa 30
vuotta vallinneeseen doktriiniinsa. Vuoden 2009 huumeohjelman
tarkistuskokouksessa tuli esille lukuisien maiden pettymys jatkuvaan
kokoustamiseen vailla juhlapuheita kummempaa tulosta.

YK:ssa tarkkailijana toimiva kansalaisjärjestö Transform vertaa
valintaa samaan kuin jos Pohjois-Korean diplomaatti valittaisiin
johtamaan lehdistövapaudesta vastaavaa toimistoa. Venäjällä
huumepolitiikkaa ei tehdä ihmisten parhaaksi vaan sillä ajetaan
suurvaltapoliittisia tavoitteita ja romutetaan ihmisoikeuksia: kuten
USA:ssa aikoinaan myös Venäjällä huumesyytteitä käytetään
toisinajattelijoiden vaientamiseen ja huumekauppaa valtion salaisten
operaatioiden rahoittamiseen. Ihmisoikeusneuvostossa Venäjä syyttää
maansa rappiosta homoja, lesboja, huumeiden käyttäjiä jne. kuten
muissakin diktatuureissa on tapana. Venäjällä ei sallita neulojen
vaihtoa ja AIDS:n ja HIV:n torjuntatyö on vaikeuksissa politiikan
takia. Huumeongelmansa ratkaisuksi Venäjä kannattaa Afganistanin
unikkopeltojen myrkytyksiä ja luultavasti Venäjän poliisi, armeija ja
tiedustelupalvelu ovat yhtä sotkeutuneita huumekauppaan kuin USA:n
vastaavat laitokset.

Transform pohtiikin, että nimityksessä on takana normaalit
kansainväliset diplomaattikuviot: näihin paikkoihin ei tarvita
pätevyyttä vaan suurvallat ovat kulissien takana jyvittäneet
valtapaikkoja keskenään. Venäjä sai nyt ensimmäisen edustajansa jonkin
YK:n toimiston johtoon ja nimitys on jälleen esimerkki siitä, miten
huumepolitiikka on alisteista muulle politiikalle. Vaikka YK on
maailmanjärjestö, ei sen nimityskuviot ole läpinäkyviä eli me kaiken
maksajat emme saa tietää todellisia perusteluja. Tämä pätee
huumebyrokratiaan myös Suomessa, jossa symbolisten viestien
lähettäminen ylittää tieteelliseen näyttöön perustuvan
huumepolitiikan.

Huumeraportin lehdistötiedotteen lopussa
(http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/June/unodc-world-drug-report-2010-shows-shift-towards-new-drugs-and-new-markets.html?fp=pr3)
Costa kirjoittaa oraakkelimaisesti: "Yet, unless drug prevention and
treatment are taken more seriously, public opinion's support to the UN
drug conventions will wane." Eli jos YK ei tosissaan tartu
huumeongelman hoitamiseen, alkaa suuren yleisön luottamus YK:n
huumesopimuksiin horjua.

Costa paljastaa YK:n huumeohjelman todellisen luonteen pitäessään
Meksikon tappamista ”siunauksena USA:lle, koska tämä on aiheuttanut
kokaiinikauppaan niin paljon häiriöitä, että käyttö on laskenut,
hinnat nousseet ja puhtaus tippunut”. Todellisuudessa euron
vahvistuminen dollariin nähden on siirtänyt kokaiinikaupan
eurovetoiseksi ja siten Euroopan markkinat ovat houkuttaneet
Etelä-Amerikan kartelleja jo pitkään. Meksikon tappamisen jatkuminen
pitää ylipäänsä kokaiinin hinnan niin korkealla, että sitä kannattaa
salakuljettaa kustannuksista huolimatta. Lisääntyvä väkivalta tuo
markkinoille vain yhä röyhkeämpiä ja väkivaltaisempia jengejä. Tätä
perusasiaa Costa ja YK:n huumevalvontajärjestelmä ei halua myöntää
vaan jatketaan 100 vuotta sitten aloitettujen kymmenvuotisohjelmien
sarjaa ihmisuhreista piittaamatta.

Yhä suurempi osa kansalaisista on jo tehnyt henkilökohtaisen
ratkaisunsa mutta tämä ei ole yltänyt kaikissa maissa parlamentin tai
hallituksen tasolle. Asioilla on syynsä ja seurauksensa, ja niin kauan
kuin YK ja tietyt hallitukset jatkavat symbolisen huumepolitiikan
tekemistään kannabiksen käyttäjien kustannuksella, kannattaa niiden
politiikasta sanoutua irti henkilökohtaisesti.