YK
Kansainvälisen huumekieltolain ratkaisematon ristiriita
Lähde: UNDCP 25.6.2004
http://www.unodc.org/unodc/en/world_drug_report.html

YK:n alaisen Huume- ja rikostoimiston, UNDCP:n, uusimmassa vuosiraportissa väitetään, että voimassaolevan kansainvälisen huumekieltolain eli huumevalvonnan ansiosta laittomat huumeet eli mm. kannabis olisivat tarkemmin valvottuja kuin lailliset eli mm. tupakka (s. 25).

Kun sivulla 127 arvioidaan takavarikkolukujen perusteella, että maailman kannabistuotanto olisi 32 000 tonnia, sanotaan heti perään tämän olevan minimiarvio. Tämäkin tekee yli 200 grammaa kutakin arvioitua käyttäjää (140 milj.) kohti. Lisäksi raportissa arvioidaan maailmasta löytyvän runsaasti ennen havaitsemattomia kannabisviljelmiä Aasiasta ja Afrikasta (s. 126).

Kokonaisarviot perustuvat maakohtaisiin arvioihin, ja maailman suurimman kannabiksen kuluttajan eli USA:n luvuista löytyy hämmästyttävää klappia: tuotanto- ja kulutusarvioiden ero on peräti 18 kertainen!

Tämä viittaa siihen, että YK:n määrittelyt kannabiksen väärinkäyttäjistä eivät kata enää kaikkea kannabiksen kulutusta vaan löytyy paljon ns. harmaata aluetta, mikä kasvaa kannabiksen käytön ja kasvatuksen normalisoituessa. Pelkästään kannabiksen uusia lääkekäyttäjiä tulee vuosittain jo kymmeniä tuhansia.

Teknologinen välttämättömyys vai epidemia

Toinen silmiintökkivä asia raportissa on sen pyrkimys saada tieteellistä pohjaa väitteilleen. Mm. Unicef on julkaissut hyvää analyysia maailmankaupan rakenteen muutoksen ja kylmän sodan loppumisen vaikutuksista kansainvälisen huumekaupan kehittymiseen. Luvussa "poliittinen maisema" pyöritellään puolen sivun verran termejä "globalisaatio" ja "modernisaatio" (s. 29) mutta huumeiden käytön leviämisen selitykseksi löytyy 60-lukulainen epidemiamalli.

UNDCP:n mukaan urbanisaatio luo ne olosuhteet, joissa huumeiden käyttö leviää kuin tauti. Tämä antaakin YK:lle vain hyvän syyn onnitella itseään: kaupungistumisesta huolimatta 3% maailman 15 vuotta täyttäneestä väestöstä käyttää laittomia huumeita, noita tarkimmin valvottuja.

Toisaalta raportissa selitetään tupakan ja alkoholin käytön leviämistä niinkin laajamittaisiksi (29% maailman yli 15 vuotiaista käyttää tupakkaa) teknologisella välttämättömyydellä (s. 28). YK:ssa ollaan koko huumeiden kieltolain ajan kieltäydytty asettamasta päihteitä ja niitä kauppaavia ylikansallisia eli pääasiassa USA:laisia yrityksiä minkäänlaisen valvonnan alaisuuteen kehitysmaiden toistuvista vetoomuksista huolimatta.

Tästä on seurauksena mm. se, että kaikkia muita aineita paitsi kannabista kohtaan on vinoutunut raportointi, mikä aiheuttaa mm. sen, että länsimaiset teollisten kemikaalien eli ns. lääkkeiden väärinkäyttö jää raportoimatta tai aliraportoiduksi (Brasilian esimerkki s. 140).

YK:n politiikan johdosta meille ovat syntyneet kaksijakoiset päihdemarkkinat, jossa tupakka, alkoholi ja länsimaisten lääkeyhtiöiden tuotteet on annettu ylikansallisten yritysten käsiin, ja laittomat huumeet, nuo perinteiset entisissä siirtomaissa tuotetut kasviperäiset "huumausaineet" oopium, koka ja kannabis, ylikansallisten rikollisliigojen käsiin.

Tämä oppi laillisten päihteiden teknologisesta välttämättömyydestä ja laittomien huumeiden tartuntataudinomaisesta leviämisestä vain syventää sitä 100 vuotta vanhaa kulttuurista ristiriitaa, mihin tämä aineiden erottelu perustuu.

Viljelijät ja käyttäjät syntipukkeina

Toisaalta huumesodan kohteina ovat kehitysmaiden köyhät maanviljelijät, kun taas länsimaisten päihteiden valmistajat ja jakelijat saavat juosta vapaana vaikka myisivätkin tuotteitaan alaikäisille ja muille itseään huonosti puolustamaan kykeneville kansanryhmille.

Toisaalta epidemiamalli oikeuttaa edelleen YK:n johtaman huumesodan jatkumisen länsimaissa kohteena pääasiassa käyttäjät. Epidemiamallin tekivät Pohjoismaissa tunnetuksi ruotsalainen Nils Bejerot ja suomalainen Juhana Idänpää-Heikkilä, joiden propagandan hedelmistä täällä kärsitään edelleen.

Raportista paistaa läpi yritys pitää hengissä nykyisen kansainvälisen huumekieltojärjestelmän perusta, vuoden 1961 Single Convention, huumausaineyleissopimus. Sopimuksella koottiin aiemmat sopimukset yhteen ja luotiin kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä. Samalla paalutettiin se länsimainen kulttuurihegemonia, jonka mukaan köyhät viljelijät kehitysmaissa ovat syntipukkeja maailman huumeongelmaan mutta länsimaiset tehtailijat ovat valvonnan ulkopuolella.

Alun yhteenvedossa kieltolain arvostelijoita yritetään panna halvalla. Raportti väittää sivulla 7, että nykyiselle järjestelmälle löytyy laaja kansainvälinen tuki. Alusta saakka tämä YK:n huumekieltolakijärjestelmä on ollut salaileva eikä suurin osa maailman kansalaisista tiedä tästä järjestelmästä ja sen historiasta mitään.

YK syyttää pientä mutta äänekästä vähemmistöä rivien rikkomisesta ja monikansallisen hengen pilaamisesta (s. 7). Toisaalta YK väittää maailmasta löytyvän vähintään 150 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Näin suurella valtiolla tulisi olla oma edustuksensa myös YK:ssa!

YK:n johtaman kansainvälisen huumekieltolain ristiriidat johtuvat liian suuresta sitoutumisesta USA:n ajamaan politiikkaan ja etuihin. Tästä esimerkkinä on sivulla 139 esille tuotu myytti vahvemmasta kannabiksesta. YK:n huumevalvontajärjestelmä yrittää kantaa USA:n kieltolain ristiä eikä hakeutua tosiseikkojen pariin. Pitäisiköhän näitä asioita alkaa kysymään käyttäjiltä itseltään ?