Etelä-Afrikka
Propaganjalla dagga yleiseen tietoisuuteen
Lähde: The Pretoria News, 5.5.2004
http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n702/a05.html

Sateesta huolimatta MayDay tapahtuma keräsi 120 osallistujaa parlamentin porttien eteen Cape Townissa. Lukumäärä kertoo daggan käytön ympärillä vallitsevasta epämääräisyydestä eikä se mitenkään edusta kaikkia Etelä-Afrikan arviolta miljoonaa pössöttelijää.

Tapahtuma oli kaikesta huolimatta värikäs: paljasjalkaista nuorisojengiä vääntämässä jointteja nuorten sirmakkaitten rastatyttöjen kanniskellessa "legalise it" julisteita. Rastaveljeskuntaa jakamassa näkemyksiään Canadian Broadcasting Corporationin toimittajalle. Lukuisia itseopiskelleita guruja jakamassa tutkimustuloksia daggan käytöstä vaihtoehtoiseen energian tuotantoon, lääkkeeksi, rakennusmateriaaliksi. Jointteja, pullovettä ja ganjamuffinsseja kiertää ympäriinsä poliisin yrittäessä pysyä naama peruslukemilla.

"Totta", myöntää mielenosoituksen järjestäjä Andre du Plessis, "koska hampusta löytyy enemmän kuin päihde". Eteläisen Afrikan elämään vuosisatoja kuuluneen yrtin huumeominaisuuksien painottaminen on peittänyt sen taloudelliset mahdollisuudet öljyn, paperin, kuitujen, saippuan, vahan ja vaikka esimerkiksi tiilen raaka-aineena.

Nämä mahdollisuudet korostavat tarvetta uuteen ajatteluun kasvista, jota tutkitaan pääasiassa rikoslain näkökulmasta ja jota syytetään aivan liian paljon yhteiskunnan ongelmista. Viime vuonna 4269 ihmistä vangittiin kannabiksen käytöstä tai hallussapidosta ja 1207 ihmistä kasvatuksesta tai kaupasta.

Yhteiskunnan polttopiste on turha sota sellaista vihollista vastaan, joka ei vain häviä. Lukumäärät ovat valtavia. Viime vuonna poliisin erikoisryhmä takavarikoi 5000 kiloa yksittäisiltä käyttäjiltä, 100 000 kiloa kauppiailta ja 750 000 kiloa viljelmiltä. Tämän lisäksi myös tavalliset poliisivoimat takavarikoivat kannabista.

Kaikista operaatioistaan huolimatta poliisi näyttää olevan tappiolla. Arviolta miljoona etelä-afrikkalaista rikkoo lakia säännöllisesti vailla huolia. Ratsiat eivät vähennä kysyntää. Tarjonnan vähentäminen johtaa pelkästään korkeampiin hintoihin.

Eikä tämä lisä päädy viljelijöille, joiden elanto usein riippuu daggasadosta, vaan huumekauppiaille. Joidenkin mielestä daggakaupan tehostunut poliisivalvonta ei vähennä sen käyttöä vaan nostaa voittomarginaalia ja näin epäsuorasti lisää järjestäytynyttä rikollisuutta.

Kieltolaki loi pimeät markkinat. Miksi dagga sitten kiellettiin?

Oliko se terveyshaittojen takia? Vai uhkasiko se kangasteollisuutta? Vai pakottivatko kansainväliset sopimukset Etelä-Afrikan kieltämään sen?

Vastaus on monimutkainen ja monelta osalta hämärän peitossa. Tietokonealan järjestelmäinsinööri Du Plessis on etsinyt vastausta vuodesta 1998. Hän havaitsi, etteivät kasvin narkoottiset ominaisuudet olleet alkuperäiset syyt daggan kieltämiseksi, vaan sen aiheuttama uhka puuvilla- ja muulle teollisuudelle.

Useat 1900-luvulla säädetyt daggalait perustuivat rotuajatteluun ja ovat siksi perustuslain vastaisia. Kun tiedotusministeri Connie Mulder ilmoitti vuonna 1971 daggalaista, hän kuvaili daggaa kansallisena hätätilana väittäen valkoisten alokkaitten muuttuvan passiivisiksi, ja jos daggaa ei kielletä, johtaisi se mustan ja valkoisen nuorison sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Du Plessis huomasi myös, että jos dagga laillistettaisiin, ottaisi se paikkansa kilpailukykyisenä tuotteena petrokemiallisessa, rakennus-, paperi-, sellu-, ja tekstiiliteollisuudessa. Uskoen, että dagga voisi huomattavasti helpottaa asunto-ongelmaa ja tuottaa työpaikkoja, aloitti hän tietojensa jakamisen "propaganjaa" tuottamalla. Hän ei saanut alkuun hyvää vastaanottoa.