YK
Huumevalvonnan lieveilmiöt
Lähde: INCB 3.3.2004
http://www.incb.org

Huumevalvonnan ja väkivallan yhteys

INCB:n, YK:n alaisen huumevalvontaviraston, tehtävä on valvoa kansainvälisten huumesopimusten noudattamista. INCB:llä ei ole varsinaista toimeenpano- eikä rankaisuvaltaa, ja kehotusten, suositusten ja paheksunnan ilmaisemiseksi se tarvitsee arvovaltaa.

1990-luvulla Euroopassa aloitettu haittoja vähentämään tarkoitettu politiikka on ollut alusta saakka INCB:n hampaissa. Jälleen kyseisiä toimenpiteitä soveltavat valtiot saavat varoituksen siitä, kuinka nämä toimenpiteet voivat tuoda apua ja helpotusta yksilö- ja paikallistasolla, mutta kuinka niillä voi olla "pitkän aikavälin negatiivisia seurauksia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla" (266).

INCB ei näitä seurauksia selvennä mutta pelissä on "kansainvälisen huumevalvonnan" uskottavuus. Tämä pyhien tarkoitusperien suojelu saa perverssejä piirteitä raportissa.

Raportissa käytetään yksi kokonainen kappale (218) sen todistelemiseen, kuinka käyttöä vähentävä politiikka eli tämä INCB:n suosima kriminaalikontrolli on itsestään haittoja vähentävää.

Yksi raportin pääteemoista on huumeiden käytön ja väkivallan yhteyksien selvittäminen. Tässäkin INCB:n "asiantuntijat" ajautuvat mystisyyteen, koska eivät kykene näkemään kriminaalivalvonnan ja väkivaltaisuuden yhteyksiä.

Lehdistötiedotteessa viraston tiedemiehet huumeiden käytön ja väkivallan yhteyttä ihmetellessään lausuvat: "INCB painottaa tarkoin valvottujen laboratoriokokeiden antamien tulosten perusteella, että on hyvin vaikeaa ja harhaanjohtavaa esittää väkivallan ja laittoman huumeen nauttimisen välillä olevan suora kausaalisuhde. Tätä yhteyttä tulee tarkastella suhteessa niihin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, jotka vuorostaan vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen."

Heille ei juolahda mieleen, että kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät voivat johtua heidän ylläpitämästään huumesodasta. Thaimaan viime vuoden huumekampanjaa käsitellessään INCB kuittaa yli 2000 huumesodan uhria "ei-aiotuiksi seurauksiksi" ja toivottaa kampanjalle hyvää jatkoa (395).

Kannabiksesta sekaisin

Tätä taustaa vastaan on helppo arvata, että INCB:ssä suhtaudutaan sekä kannabiksen vapautumiseen että lääkekannabiksen tuloon (139) penseästi. Kannabiksen dekriminalisaatiota, uudelleenluokittelua tms. pohtivat valtiot Sveitsi (542) ja Kanada (320) etunenässä saavat INCB:ltä varoituksen siitä, että näiden politiikka voi saada kannabiksen näyttämään haitattomalta.

Lääkekannabiksen kasvava kannatus on myös saanut INCB:n huolestumaan (141). Eikä ihme: saahan sekin kannabiksen vaikuttamaan haitattomalta, jopa terveelliseltä. INCB pyytää raportissaan edellisten vuosien tavoin ko. valtioita tuomaan esille tutkimustiedon kannabiksen terveydellisistä vaikutuksista.

Kannabiksen luokittelu "kansainvälisen huumevalvonnan" eli huumekieltolain perustana olevassa ainelistassa kuvastaa tämän valvonnan sekavuutta. Kannabis, kannabispihka eli hasis sekä erilaiset tinktuurat ja muut jalosteet ovat vuoden 1961 huumausainesopimuksen keltaisella listalla yhdessä heroiinin ja muiden vaarallisten huumeiden kanssa.

Kannabiksen vaikuttava aine tetrahydrocannabinoli eli THC on vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksessa 1. listalla jälleen heroiinin ja muiden vastaavien kanssa.

Raportissa on otettu yhdeksi teemaksi lääkekäytön määrittely (227) ja siinä osassa tuodaan esille, kuinka synteettisen THC:n vaikutukset ovat tulleet niin hyvin todennetuiksi, että se on siirretty vuoden 1971 sopimuksen ainelistalla II kategoriaan (153). Delta-9-tetrahydrocannabinoli ja sen kemialliset muunnokset on sijoitettu listalle vaihteeksi amfetamiinin ja muiden vastaavien vaarallisten aineiden kanssa.

Ainelistalta löytyy myös kauppanimi dronabinol, amerikkalaisen lääkeyhtiön kehittämä (-)- trans-delta-9-tetrahydrocannabinoli.

Väkivallan käsittely ja kannabiksen luokittelun sekavuus kertovat siitä, kuinka hakoteillä "kansainvälinen huumevalvonta" voikaan olla. Kuvaava esimerkki tästä norsunluutornissa tehdystä raportista nousee esille Afrikan osuudessa.

Afrikkaa käsittelevän osuuden alussa INCB kantaa vastuuta kehitysmaiden ihmisten hyvinvoinnista kiinnittäessään huomiota siihen, kuinka viljelijöiden siirtyminen kannabiksen viljelyyn aiheuttaa ruuanpuutetta ja nälänhätää (238). Tämän tyyppinen maailmankaupan realiteettien sivuuttaminen oman yksisilmäisen politiikan ajamiseksi romuttaa INCB:n uskottavuutta ja arvovaltaa.

---