YK
Kuinka hävisin huumesotani
Lähde: Independent 30.3.2004
http://news.independent.co.uk/uk/crime/story.jsp?story=506403

Mike Tracen uran nousut ja laskut ovat kuin vertauskuva siitä, kuinka huumepolitiikkaamme tehdään.

The Independent-lehden toimittaja haastatteli Mike Tracea ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun hänet erotettiin YK:n huumetoimiston kysynnän rajoittamisesta vastaavan toimiston eli kansainvälistä huumepolitiikkaa johtavan toimiston johtajan virasta.

Hänen uransa alkoi 1980-luvulla kodittomien huumeiden käyttäjien hoitamiseen erikoistuneesta Centrepoint-laitoksesta Lontoossa. Hän oli myös uranuurtaja huumeriippuvaisten vankien hoidossa ja teki hyväntekeväisyysjärjestöstä RAPT:sta (Rehabilitation for Addicted Prisoners Trust) sekä lobbausjärjestön että hoitokeskuksen.

1990-luvulla hänestä oli tullut huumehoidon edustaja liki jokaiseen hallituksen komiteaan. Kun Tony Blairin piti alkaa toteuttaa vaalilupauksiaan, oli Trace luonteva valinta suunnittelemaan hallituksen uutta huumepolitiikkaa.

"Tiesimme sen, että hallituksen täytyy nimittää poliisimies Daily Mailin lukijakunnan miellyttämiseksi mutta sitten alkoi kiertää huhuja, että hallitus haluaisi tasapainottaa tätä nimittämällä apulaiseksi alan asiantuntijan. He nimittivät minut, koska he ymmärsivät huumeongelman koko laajuuden."

Alussa yhteistyö hallituksen huumetsaarin Keith Hellawellin kanssa sujui hyvin.

"Poliittisesti kinkkisestä kannabiskysymyksestä olimme samaa mieltä. Hän oli liberaali kuten minäkin. Mutta ymmärsimme, että vuoden 1998 poliittisen tilanteen takia hallitus ei halunnut edetä asiassa nopeasti. He pelkäsivät keskiluokan reaktiota. Päätimme antaa asian hautua ja parin ensimmäisen vuoden aikana keskityimme suurinta vahinkoa aiheuttaviin huumeisiin."

Tuolloin he laativat hallitukselle huumeohjelman "Tackling Drugs To Build a Better Britain", jota on sittemmin kopioitu ympäri maailman.

1990-luvun lopulla hallituksen linja alkoi muuttua tiukempaan suuntaan, ja vuonna 2000 hallituksen huumetsaarin virka lakkautettiin.

Trace ei kuitenkaan ole huumeiden laillistaja: "Meidän tulisi hyväksyä perusasia: veronmaksajien kannalta poliisin ponnistelu kuluttaa miljardeja sen yrittäessä panna huumelakeja täytäntöön jokaisen huumeiden käyttäjän kohdalla. Tätä on yritetty jo 40 vuotta."

"Länsimaista löytyy runsaasti todistusaineistoa siitä, että huumeiden käyttöä ei saada vähennettyä ankarilla rangaistuksilla. Myöskään valistus ja ehkäisytyö, vaikka kuinka laadukasta, ei lopeta ongelmaa."

"Huumeiden käyttöä ei voi lopettaa eikä valistaa pois. Mutta voimme vähentää huumeiden käytön aiheuttamia haittoja. Meidän tulisi siirtää rahat lain täytäntöönpanosta haittojen vähentämiseen."

Tällaisten asioiden takia YK:n huume- ja rikostoimiston (UNODC) uusi johtaja Antonio Maria Costa pyysi Tracea vuonna 2002 johtamaan kysynnän vähentämiseen tähtäävää ohjelmaa. Tämä vei hänet maailmanlaajuisen huumestrategian ytimeen.

Huumeiden laillistajien viides kolonna

UNODC on ollut vuosikymmeniä kovan linjan kieltolain kannattajien hallussa USA:n painostuksen takia. YK on muodollisesti sitoutunut vähentämään huumeiden kysyntää (sekä huumeiden aiheuttamia haittoja) jo 1980-luvun lopulta saakka mutta käytännössä sen resurssit on kohdistettu poliisitoimeen, rikollisliigojen hävittämiseen ja kehitysmaiden köyhien maanviljelijöiden huumesatojen myrkkyruiskutuksiin. Tracen nimitys tuntui antavan uudet kasvot YK:n huumepolitiikalle, aivan kuin pieni särö olisi ilmestynyt maailmanlaajuisen kieltolain tuhoisaan strategiaan.

"Tämä toiminta on kuluttanut miljardeja dollareita huumemarkkinoiden tuhoamisyrityksissä. Alussa nämä markkinat olivat pienet mutta nyt valtavat. Ei tarvittu ihmemiestä tajuamaan, että toimintatavat vaativat uudelleenarviointia. Mielestäni tämä ei vaatinut koko järjestelmän purkamista. Tarvittaisiin vain rehellistä uudelleenarviointia."

Juuri kun tämä arviointi oli alussa, iltapäivälehti Daily Mail tuhosi Mike Tracen. Lehti julkisti Tracen sähköpostia nimitystä edeltävältä vuodelta. Otsikkona "Onko tämä pahantahtoinen salaliitto, jolla koko maailma saadaan koukkuun?"

Iso-Britannian apulaishuumetsaarin viran loppumisen jälkeen miljardööri George Soros oli ottanut yhteyttä Traceen ajatuksenaan luoda kansainvälinen huumelakien liberalisoinnin puolesta lobbaava ryhmä.

Miettiessään YK:n paikan vastaanottamista oli Trace kirjoittanut yhdelle ystävälleen sähköpostissa siitä, kuinka hänestä voisi tuossa uudessa virassa tulla "viides kolonnalainen".

(Nimitys oli ironinen viittaus USA:n 50-luvun kommunistivainoihin, kuinka tuolloin USA:n hallinnosta, kulttuurielämästä ja muusta yhteiskunnasta yritettiin löytää kommunistisoluttautujia, joita kutsuttiin viidenneksi kolonnaksi. Huumehaukat eivät kuitenkaan ymmärrä tällaista huumoria, koska huumesodan ideologinen perusta on 1950-luvun kommunistivainoissa. Mm. ruotsalainen kieltolakijärjestö HNNSweden jatkaa tämän "salajuonen" paljastamista uutissivuillaan.)

Tracen ura oli ohi viikon sisällä Daily Mailin jutun jälkeen. Ajatus liberaalista eliitistä muovaamassa huumepolitiikkaamme on päätön; ajatus Tracesta tämän pääsuunnittelijana olisi hilpeä, ellei sillä olisi ollut niin vakavia vaikutuksia "huumesodalle".

"Totuus on täysin päinvastainen," kertoo Trace. "Olin täysi poikkeus. Suurin osa kulissien takana vaikuttavista ihmisistä on tiukan linjan kannattajia. EU:n huipulla, YK:n huipulla ja Britannian hallituksen ydinryhmässä olin ainut henkilö, joka oli tehnyt työtä huumeiden käyttäjien parissa."

"Tavanomaisessa YK:n kokouksessa neljä henkilöä edusti poliisia ja tullia. Loput kolme olivat diplomaatteja. Ei ole varmaan yllätys, jos tällaisten ihmisten tekemässä politiikassa ei huumeiden käyttäjien haittojen vähentämistä tai julkisen terveydenhuollon parantamista aseteta kovin korkealle. Ajatus siitä, että he olisivat olleet minun puolella, on science fictionia."

Tracelle ei nimitetty seuraajaa ja UNODC on "uudelleenjärjestelty". Uudet suunnitelmat on hyllytetty. Costan poliittinen pääoma menetetty. Politiikka on palannut entiselleen agressiiviseksi kieltolaiksi.

"Ne, jotka eivät halua arvostelua eivätkä nykyisen politiikan uudelleenarviointia, voittivat diplomaattisen taistelun," luonnehtii Trace. "Olemme palanneet vanhaan asetelmaan: jokainen nykyisen politiikan kyseenalaistaja on huumekauppiaan kaveri."

Tällä hetkellä Trace johtaa heroiiniriippuvaisten hoitoon keskittynyttä laitosta Länsi-Lontoossa.

Tracen tarinan moraalinen opetus on karu: kuka tahansa kieltolain dogmaa vastustava, kuka tahansa, joka mieluummin hoitaa huumeiden käyttäjiä kuin huutaa heille, suljetaan huumepolitiikan muotoilun ulkopuolelle. Jos tällainen pääsee liian lähelle valtaa, hänet täytyy häätää pois. Näyttää siltä, kuin huumekieltolain maailmassa ei olisi tilaa älylliselle ajattelulle.