Intia
Kolonialistien ruoho on vihreämpää
Lähde: Business Standard 21.2.2004
http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n303/a05.html

Intialainen talouslehti Business Standard tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen, entisissä emämaissa tapahtuvaan kannabiksen käytön liberalisointiin, joiden pakottamana myös Intia kriminalisoi pitkät perinteet omaavan kannabiskulttuurinsa.

Intiassa ihminen voi saada parista grammasta charasta kymmenen vuoden vankeustuomion samalla kun ryöstöstä, kidnappauksesta tai lapsen pahoinpitelystä voi langettaa vain seitsemän. Eikä tämä riitä vaan päälle tulee sakot, vapaalta vastaamaan pääseminen on vaikeaa ja toinen tuomio aiheuttaa kuolemanrangaistuksen.

Tämän seurauksena vuoden 1985 julmasta huumelaista on tullut viimeisten 19 vuoden aikana Intian poliisin sortoväline. Vaikka lain mukainen kymmenen vuoden rangaistus on tarkoitettu salakuljettajille ja kauppiaille käyttäjien saadessa korkeintaan kolme, käytännössä kiinnisaatuja uhataan syyttää kaupankäynnistä rahan kiristämiseksi.

Suurin osa uhreista on Intian köyhimpiä, kantajia ja riksakuskeja, jotka käyttävät charasta tai ganjaa kovan työpäivänsä keventämiseksi.

Ironisesti Intiassa lievemmästä rikoksesta saa helpommin tuomion. Tuomitsemisaste murhissa on 35%, 29% raiskaustapauksissa, 29% kidnappauksissa mutta 50% huumelain rikkomuksissa. Lisäksi asian käsittelyä odottavat jutut kasautuvat vuosi vuodelta. Vuonna 2000 näitä oli 90 000 ja nämä tukkivat muutenkin ylikuormitettua oikeuslaitosta.

Huumelaki vahingoittaa Intiaa myös taloudellisesti. Vuosikymmeniä Intia sai turismituloja kymmeniltä tuhansilta reppuselkämatkaajilta, jotka saapuivat tänne halvan loman ja hasiksen polttelun takia.

Manalissa olen nähnyt, kuinka heidän kulutus antaa potkua paikallistaloudelle. Vieraat vuokraavat huoneita, syövät ravintolossa, ostavat käsitöitä, vuokraavat moottoripyöriä ja retkioppaita, heidän ulkomaanpuhelut pitivät yllä puhelinkioskeja ja heidän nettitarpeensa toi tänne internetkahvilat.

Mutta näiden vierailijoiden määrä on laskenut 80 prosenttia, koska Manalin poliisin sortotoimet ja rahankiristys on karkottanut heidät.

Ulkomaisten matkailijoiden houkuttelemisen lisäksi ganjan ja charaksen polttaminen on ollut osa intialaista elämäntapaa vuosisatoja. Edelleen kylien ihmiset kutsuvat näitä mietoja hallusinogeeneja Shiva jumalan lahjaksi, Shivji ki booti.

Vielä 25 vuotta sitten monissa Intian osavaltioista oli valtion luvalla toimivia ganja-kauppoja, ja edelleen bhangia myydään laillisesti. Bhang aiheuttaa lievemmän päihtymyksen kuin charas, koska se on tehty kuivatuista ja murskatuista kannabiksen lehdistä.

Puolustaessaan Hollannin coffee-shop -järjestelmää maan ministeri sanoi taannoin, että ihmisiä kuolee alkoholiin, tupakkaan, heroiiniin ja kokaiiniin mutta onko kukaan koskaan kuullut kenenkään kuolleen marihuanaan? Intia on aina tiennyt tämän.

Miksi Intian valtion pitää sitä paitsi sekaantua huumeen käyttäjän yksityiseen käytökseen ja rangaista siitä? Jos hän vahingoittaa itseään niin entä sitten? Ihmisiä kuolee liikaan tupakointiin, juomiseen, syömiseen ja vuoristokiipeilyyn.

Mutta ei heitä estetä nautinnoissaan. Niinpä Goan rannalla hasista haluavat eurooppalaiset ja amerikkalaiset turistit tulee myös jättää rauhaan. Hänen rahansa elättää paikallisia asukkaita.

Huumelain suurin onnettomuus on sen valikoiva täytäntöönpano. Kymmenet tuhannet sadhut polttavat hasista ja ganjaa mutta ei heitä pidätetä, koska heiltä ei voi kiristää mitään.

Jonkun rikkaan intialaisen (tai eurooppalaisen) nappaaminen lain rikkomisesta on onnenpotku poliiseille. Mutta järjetön huumelain noudattaminen raunioittaa myös Intian köyhimpiä.

Vertaa tätä stalinistista järjestelmää Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin, missä Alaskan osavaltio sallii ihmisten kasvattaa ja käyttää marihuanaa kodeissaan. Belgiassa hasiksenkäyttäjä joutuu tekemisiin viranomaisten kanssa vain jos hänestä on ongelmia muille.

Useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa on kansanäänestyksissä hyväksytty aloitteita marihuanan lääkekäytön sallimiseksi lääketarkoituksiin. Ottakaamme oppia näistä valtioista. Kumotaan huumelaki vuodelta 1985.