Ghana
Hamppusotaa Afrikassa
Lähde: Metro 8.1.2004
http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n067/a05.html

Entä jos köyhä Afrikan maa voisi tuottaa kasvia, josta saisi kunnon hinnat USA:ssa? Entä jos tuota kasvia viljeltäisiin pientiloilla edistäen demokratian kehitystä tässä köyhässä valtiossa antamalla rahaa köyhälle ja osattommalle väestön osalle? Entä jos tämä sato vähentäisi köyhän valtion riippuvuutta USA:n talousavusta?

Tottahan toki USA:n hallitus ottaisi avosylin vastaan kyseisen sadon ja valtion, missä se kasvaa. Presidentti Bushin olettaisi olevan erityisen onnellinen, koska elinolojen parantaminen Afrikassa on ollut yksi hänen maailmanlaajuisista suunnitelmistaan.

Tällainen sato on olemassa ja eräs Afrikan maa kasvattaa sitä reilusti. Silti Bush ei riemuitse. Päinvastoin Bushin hallinto taistelee tätä kasvia ja sitä kasvattavia maanviljelijöitä vastaan.

Maa on Ghana Länsi-Afrikassa ja kasvi on kannabis eli ganja, mitä ghanalaiset käyttävät. Ghanalainen kannabis on hyvälaatuista, sitä löytyy runsaasti ja suhteellisen edullisesti. Kaksikymmentä siististi pyöritettyä sätkää eli noin 15 grammaa maksaa 3$. Kyllä, hyvälaatuinen kannabis maksaa Ghanassa 6$ unssilta.

Kannabista on kasvatettu ja polteltu maassa jo vuosikymmeniä ilman suurta hälyä. Maan pääkaupungissa Accrassa ihmiset polttelevat salaa, koska myynti ja hallussapito on laitonta. Mutta sitä on helppo ostaa, pidätykset ovat harvinaisia ja polttaminen on yleistä - varsinkin amerikkalaisten ja eurooppalaisten avustustyöntekijöiden keskuudessa.

Pössöttelijöille Accra on afrikkalainen paratiisi. Mutta kuten muitakin afrikkalaisia paratiiseja Accraa uhkaa ihmisen aiheuttama onnettomuus. Tämä amerikkalaisten verorahoilla kustannettu onnettomuus on USA:n huumepoliisi, DEA.

Accrasta ei löydy huumeparoneita, aseita heiluttelevia vartijoita eikä kannabisorjia pitkin kaupungin huonokuntoisia katuja.

Asiat ovat aivan päinvastoin. Kannabis tarjoaa taloudellisten mahdollisuuksien hylkäämälle kansalle mahdollisuuden osallistua maailman talouteen. Ghana kuuluu maailman kaupan vapauttamiskokeilun häviäjiin. Ghanaan virtaa tavaroita Kiinasta, Brasiliasta, Meksikosta - ja jopa USA:sta.

Koska Euroopan, USA:n ja Kanadan valtiot tukevat ruuan tuotantoa ja kuljetusta, on tuontiruuan hinta Ghanassa usein alempi kuin alkuperämaassa. Joka tapauksessa nämä tuontitavarat tuhoavat Afrikan ruuantuottajien elannon. Amerikkalainen tuontiriisi maksaa vähemmän kuin Ghanassa kasvatettu.

Ruuan tuonnin rasitus olisi vähemmän tuhoisa jos Ghanasta vietäisiin vuosittain samanarvoinen tavaramäärä. Mutta se ei vie juuri mitään. Maan kaksi päävientituotetta ovat kaakaopavut ja kulta.

Ghanassa on teoriassa edullista viljellä hedelmiä ja vihanneksia. Mutta surkeiden teiden takia jopa puolet maan herkullisista ananaksista mätänee ennen markkinoille pääsyä. Sama tapahtuu maan banaaneille.

Marihuanalla on parempi säilyvyys. Ghanalle se tarjoaisi paremman taloudellisen tulevaisuuden.

Eikä tämä vaatisi maailman huumelakien vallankumousta. Euroopan valtiot ovat höllentäneet kannabislainsäädäntöään luoden Afrikan maanviljelijöille suuret markkinat sellaisissa suurkaupungeissa kuten Amsterdamissa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa.

Ghana voisi saada hyvät tulot hyödyntämällä maailman epämääräisiä kannabislakeja. Tämän sijaan USA vaatii ghanalaisten ostavan amerikkalaista riisiä mutta kieltää kansalaisiltaan ghanalaisen marihuanan ostamisen. Ei tämä ole vapaata kauppaa.

Lisätäkseen suolaa haavoihin Bushin hallinto haluaa lisää huumesotaa Ghanaan. Noin puoli vuotta sitten DEA suostutteli Ghanan hallituksen hyväksymään neuvonantajansa sekä käynnistämään kampanjan kannabiksen tuotantoa ja jakelua vastaan. DEA tarjosi porkkanana "teknistä apua", mikä tarkoittaa varusteita ja rahaa niitä odotelleille alipalkatuille poliiseille.

Tämä DEA:n aloittama kampanja Ghanan kannabisviljelijöitä vastaan on tuottanut joitakin julkisesti esitettyjä viljelysten tuhoamisia ja muutamia pidätyksiä - ja lisää apua Ghanalle aina kiitolliselta USA:n hallitukselta.