- Tietoja
- Julkaistu: 16.01.2011 16.01.2011
- Osumat: 4919 4919
Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE
NR 71 JANUARY 2011
http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html
ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen
tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai
jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen
kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:
vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen
ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.
Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena
oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä
oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan
päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n
vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten
asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin
keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa
hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle
eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän
tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja
vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja
läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota
tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa
1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli
luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen
foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi
ENCOD.
Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre
on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10
miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän
raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta
puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä
johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden
kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa
kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja
tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen
taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien
tautien ja kuolemien väheneminen.
Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on
väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet
keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista
sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja
muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää
järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa
yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.
Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,
joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,
koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että
”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.
Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme
EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia
uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän
keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen
osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai
vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä
kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin
raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards
kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa
vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.
Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta
ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti
selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus
huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on
siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja
rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan
järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja
EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan
Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan
budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja
heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja
-strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.
Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa
(1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun
huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.
Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on
Drug Policies in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä
neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.
Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön
edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden
organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt
edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät
perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne
näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on
kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.
Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,
terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai
EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien
terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän
etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se
kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat
kansalaisyhteiskuntaa.
Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka
lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon
kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä
huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.
Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa
keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission
edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä
selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.
Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä
osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.
Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:
puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä
luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu
hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,
ettei foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,
mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan
siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.
Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että
jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja
rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt
tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009
järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu
propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden
vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.
ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden
vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää
vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on
vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan
alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta
huumepolitiikastaan.”
Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta
huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken
todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee
perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät
kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.
Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa
kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin
rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n
huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa
kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että
komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.
Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista
ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut
kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle
kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta
huumepolitiikkaan.
Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön
lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka
haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti
kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä
osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa
2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja
huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että
jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.
Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU
parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion
tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien
huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan
ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.
Hyvää uutta vuotta!
toivoo
Joep Oomen
2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa
Lähde: ENCOD 10.1.2011
http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD-CANNABIS-TRIBUNAL.html
Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen
kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin
huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,
aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste
tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,
mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.
Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron
postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan
osoitteesta:
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat
tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös
ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen
vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.
Dokumentin voi katsoa sivulta:
