François Rabelais
Pantagruelin kolmas kirja
ISBN: 978-951-0-34903-8
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-34903-8

Renesanssikirjallisuuden tunnetuimman hahmon Francois Rabelaisin (1483
tai 1494 - 1553) kolmas kirja on suomennettu. Kahden jättiläisen,
Gargantuan ja hänen poikansa Pantagruelin, rönsyilevien seikkailujen
kolmannen kirjan loppuhuipennuksena tutustumme mystisen yrtin
pantagruelionin ihmeellisiin ominaisuuksiin. Kun Rabelais paljastaa
yrtin siemenien olevan kaikkien laululintujen herkkua ja sen käytön
voivan kuumentaa aivoja sekä täyttävän pään harmillisilla ja
kivuliailla huuruilla (ss. 229 - 230), lukija voi päätellä kyseessä
olevan hampun.

Selostettuaan kasvimaailman monipuolista ja -polvista taksonomiaa
valottaa Rabelais lukijoilleen pantagruelionin ominaisuuksia
vertaamalla sitä Pantagruelin elämään, pituuteen ja ominaisuuksiin:

"Yksi peruste pantagruelionin nimelle on sen ominaisuuksissa. Sillä
aivan kuten Pantagruel oli kaiken riemukkaan täydellisyyden idea ja
ihanne  (enkä usko että kukaan teistä ryypiskelijöistä epäilee sitä),
samoin katson pantagruelionilla olevan niin paljon suopeaa vaikutusta,
tehoa ja täydellisyyttä, niin paljon hyvää tekeviä voimia, että jos
tämä yrtti ja sen ominaisuudet olisivat olleet tiedossa silloin, kun
puut profeetan kertoman mukaan valitsivat metsän kuningasta
hallitsijakseen ja valtiaakseen, se olisi epäilemättä saanut
enemmistön äänistä." (ss. 236 - 237)

Rabelais valottaa salaperäisen yrtin tuottavan hirttoköyttä, olevan
kypsänä noin kahden metrin mittainen, toimivan antiseptisesti,
parantavan hevosen ähkyn (keskiajalla yhtä tärkeä ominaisuus kuin
auton korjaaminen nykyaikana), palovamman sekä olevan tärkeä ruokien,
säkkien, paperin, kankaiden, purjeiden ja köysien raaka-aine:

"Se on kuin jokin pyhä yrtti, taianomainen kuten rautayrtti,
roomalaisten kotijumalien arvostama, eikä vainajan ruumista voi
haudata ilman sitä.

Koska tuo kasvi auttaa vangitsemaan ilmavirrat, saattavat suuret
rahti- ja matkustajalaivat, sotalaivat, tuhat ja kymmenentuhattakin
ihmistä kuljettavat alukset sen avulla lähteä liikkeelle ja kulkea
kapteeniensa haluaamaan suuntaan.

Tuon kasvin avulla kansat, jotka luonto tuntui haluavan pitää
piilossa, pääsemättömissä ja tuntemattomina, ovat nyt
tavoitettavissamme samoin kuin me niiden, eivätkä sellaiseen pysty
linnutkaan, oli niiden höyhenpuku miten kevyt tahansa ja osasivatpa ne
miten köykäisesti tahansa uida luonnon tarjoamassa ilmassa. Sen
ansiosta Taprobrana on nähnyt Lapin, Jaava Rhipaeian vuoret, Phebol
Thelemen, islantilaiset ja grönlantilaiset matkustavat Eufratille,
Boreas on nähnyt Austerin talon ja Eurus vieraillut Zefyrin luona.
Vieläpä taivaalliset henget, merten ja maiden jumalat, ovat
pelästyneet huomatessaan, miten pohjoiset kansat ovat siunatun
pantagruelionin avulla matkanneet kohti etelänapaa, ylittäneet
molemmat kääntöpiirit, läpäisseet kuuman vyöhykkeen, mitanneet koko
eläinradan, ylittäneet päiväntasaajan ja voineet katsoa molempia
napoja horisontissaan.

Samanlainen kauhu täytti olympolaiset jumalat, kun he sanoivat:

'Pantagruel on yrttinsä kautta antanut meille uutta ajateltavaa,
hirvittävämpää kuin aloadit konsanaan. Pian hän menee naimisiin ja saa
lapsia. Tätä kohtaloa emme voi kääntää, koska se on kehrätty
kohtalotarten värttinässä, ja he ovat välttämättömyyden tyttäriä. Voi
olla, että joku hänen lapsistaan keksii yhtä voimallisen yrtin, jonka
avulla ihmiset kykenevät vierailemaan raekuurojen lähteellä, sateiden
suluilla ja salamien ahjoilla; he voivat levittäytyä kuuhun, matkustaa
tähtikuvioihin ja asua siellä, yhdet kultaisessa Kotkassa, toiset
Lampaassa, jotkut Harpussa ja toiset hopeisessa Leijonassa; istua
kanssamme saman pöydän ääreen ja ottaa meidän jumalattariamme
puolisoksi, mikä on ainoa tapa tulla jumalaksi.'

Lopulta he ryhtyivät pohtimaan, miten he voisivat suojautua sitä
vastaan." (ss. 238 - 239)

Olympolaiset jumalat eli Rooman paavin Innocentius VIII:n julkaisema
bulla Summis desiderantes affectibus oli vuonna 1484 kieltänyt yrtin
käytön noitalääkkeissä. Rabelaisille lääkärinä kannabis oli varmaan
tuttu paitsi kuituna ja ruokana niin myös lääkkeenä, ja hänen yrtin
ylistyksensä voisi lukea sensuuria kiertävänä fantasiana. Rabelaisin
kirjat ovat varhaisin tunnettu esimerkki eurooppalaisesta
pössökirjallisuudesta.

Mikko Ylikangas
Unileipää, kuolonvettä, spiidiä
Huumeet Suomessa 1800-1950
ISBN: 978-951-796-578-1
http://www.atenakustannus.fi/index.php?pagecat=3&page=
kirja&kirjaluokka_id=0&kirja_id=240

Suomalaista huumeiden historiaa kartoittavassa kirjassaan Mikko
Ylikangas on omistanut yhden kappaleen erityisesti kannabikselle (s
52). Keskiajalla kannabista käytettiin Euroopassa sekä yleislääkkeenä
että päihteenä. Napoleonin Egyptin sotaretken jälkeen
Pohjois-Afrikassa keksityn hasiksen käyttö yleistyi ensin Ranskassa ja
sitten muualla Euroopassa.

Turkin sodan myötä alkoi suomalaisissa lehdissä ilmestyä selostuksia
myös hasiksen käytöstä. Mm. Duodecim-lehdessä vuonna 1895 kuvattiin
luultavasti ensimmäinen kannabismyrkytys Suomessa. Ylikangas lainaa
vuonna 1907 Tidskrift för hälsovård -lehdessä julkaistua artikkelia
"Hasiksen ihmeelliset vaikutukset". Artikkeli on varoittava, siinä
kerrotaan noin 200 miljoonan ihmisen käyttävän hasista päihteenä mutta
kirjoittaja päätyy pohtimaan:

"Pitäisikö kuntien ja valtion alkaa ansaita suuria summia hasiksella?
Pitäisikö hasikselle säätää 'göteborginsysteemi' ja osa tuloista
käyttää ilmaisten musiikkiesitysten järjestämiseen työläisille?"

Tämän jälkeen kannabis vaipuu sivuhuomautuksen rooliin suomalaisessa
päihdehistoriassa. Itsenäistymisen jälkeen alkoholin kieltolaki
muuttaa päihdepolitiikan luonteen kristillistyyppiseksi
moralisoinniksi. Boheemitaitelijat kuten tulenkantajat, jazzmuusikot
ja merimiehet käyttävät sitä satunnaisesti kunnes 60-luvulla kannabis
nousee uuden nuorisokulttuurin tunnukseksi ja mm. Muumit yrittävät
ostaa marihuanaa Muumit Torrelorcalla -sarjakuvassa. Mutta se on jo
toisen kirjan aihe.

Kannabiskeskustelua seuraava huomaa parissa vuodessa sen kiertävän
samoja kehiä yhä uudelleen ja Rabelaisin sekä Ylikankaan kirjat
lohduttavat siinä, että tuota keskustelua ollaan käyty ainakin 500
vuotta.