Lähde: YAD:n tiedote 10.12.2004

http://www.yad.fi/hupoli.htm

YAD Youth Against Drugs ry on syksyllä 2004 päivittänyt linjauksiaan ja kannanottojaan erilaisiin päihdepoliittiseen kysymyksiin. Ensi kerran
hallitus kokosi yhdistyksen mielipiteen päihteisiin liittyvistä linjanvedoista kesällä 2001.

YADin linja kulkee rajoittavan ja haittoja vähentävän huumausainepolitiikan välimaastossa, molemmat suuntaukset nähdään tarpeellisina, eikä toisiaan poissulkevina. YAD ry pyrkii pysymään ajan hermolla ajankohtaisissa päihdekentän kysymyksissä ja päivittämään säännöllisesti linjauksiaan oman ideologiansa huomioiden.

Päihteistä lääketiedettä

Lähde: Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja (2002) Tästä on kyse - tietoa päihteistä. 4 uudistettu painos. Helsinki. ISBN 951-27615-2-7

YAD julkaisee Suomen päihdelääketiedettä täydentämään oman kirjansa. Kannabista käsittelevään osioon on kerätty pahimmat myytit kannabiksesta porttihypoteesia unohtamatta. Eikä ihme, sillä osion on tarkastanut YAD:n emojärjestön, helluntailiikettä lähellä olevan IHRY:n, asiantuntijalääkäri Elias Panelius. Osio näyttää runsaine lähteineen tieteelliseltä. Mutta SKY:n lukijoille ovat varmaan jo vuosien mittaan tulleet tutuiksi nämä pääasiassa USA:sta lähtöisin olevat tutkimukset. USA:n johtava huumetutkimuslaitos, NIDA, on tunnettu vinoutuneesta kannabistutkimuksestaan. Onpa sen johtaja julkisesti peräänkuuluttanut kannabiksen haittoja etsivää tutkimusta. Näin jatketaan vanhaa "paholaisruoho" -myyttiä.

YK on saattanut kaikkien asianharrastajien luettavaksi kieltolakiajan lehden Bulletin on Narcotics, joka on ilmestynyt 1940-luvun lopulta saakka. Kannabiksen ystäville niistä löytyy mainio tohtori Bouquetin laaja katsaus kannabiksen käyttöön (numerot 50/4 ja 51/1). Tämä kieltolain puolestapuhujakin päätyi siihen, että kannabis vaikuttaa USA:ssa eri tavalla kuin muualla maailmassa.

Päihteitä ei pitäisi vertailla keskenään mutta koska YAD:n kirjassa vertaillaan tupakkaa ja kannabista niin on pakko tarkastella tupakkaosiota. Kirjan mukaan tupakalla ei ole vaikutuksia mielenterveyteen vaan kaikki ongelmat liittyvät sen käyttämiseen polttamalla. Yksi kirjan sponsoreista mainostaa tupakasta vieroittautumislääkkeitä eli nikotiinin korvauslääkkeitä heti osion jälkeen, ettei totuus unohtuisi. Huvittavaa tässä suomalaisen huumepolitiikan muutoksessa on se, että 1990-luvulla kannabiksen vastaista propagandaa sponsoroivat tupakkayhtiöt, nyt nikotiinikorvaushoidolla rahaa tahkoavat lääkeyhtiöt.

Kannanotossa yhdistys vakuuttaa olevansa avoin uutta kohtaan. Päihdelääketiedekirjassa on oma erillinen osio, 'Päihdekeskustelua - pohdintaa puoleen ja toiseen, kuinka vastata huumepolitiikan kritiikkiin'. Kuten saattaa arvata, on YAD:n päihdekeskustelu vankasti vallitsevan huumepolitiikan kannalla. Mallia tähän väite-vastaväiteosioon on haettu USA:n huumepoliisin, DEA:n, vastaavanlaisesta lääkekannabiksen nollaamista myöten. Kirjallaan YAD jatkaa yhteiskunnan varoilla tuettua ongelmaista huumepolitiikkaa, jolla käydään heikoimpien kimppuun ja jatketaan ihmisten heikkouksilla rahastamista suuryhtiöiden hyväksi.

Paneliuksen kannabisjutun luettuaan sitä ihmettelee, kuinka kukaan voi käyttää näin vaarallista huumetta! Suomessa tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta kannabiksen aiheuttamien ongelmien selvittämiseksi loputtomien juhlapuheiden ja Urpo Rinne lääketieteen sijaan. Sitä ennen kannabiskeskustelu jatkaa samaa psykedeelistä kehäänsä.