V-lehti on ulkona avoimesta päihdekeskustelusta, mitä tulee normaaliin
viihdekäyttöön.

Koko lehti on vedetty jakelusta, uusi painos tulee jakoon ilman oheista
tekstiä.

----------------------------------------------------------------------------------------

"Se tuntuu niin hyvältä"

Huumeiden viihdekäyttö on suomalaisen juhlimisen arkea.

JOKAINEN 80- ja 90-luvuilla koulunsa käynyt oppi, että huumeet tuhoavat
elämän. Diilerit väijyvät koulujen porteilla ja antavat ensimmäisen annoksen
ilmaiseksi. Kokeilija jää koukkuun ja muuttuu neulalla itseään piikittäväksi
narkomaaniksi, joka tekee rikoksia, jotta pystyy jatkamaan huumeiden
käyttöä.

Seurakuntatädit maalasivat uhkakuvia siitä, kuinka pilvenpolttoa kokeileva
nuori päätyy helvetin esikartanoon. Jokaisella addiktilla on se ensimmäinen
kerta, varoitettiin. Kannabiksesta edetään kovempiin aineisiin, jotka
tappavat. Ja huumeisiin kajonnut on väistämättä tekemisissä järjestäytyneen
rikollisuuden kanssa.

Meille tehtiin erittäin selväksi, että huumeet ovat yhteiskunnan vihollinen
numero yksi.

Huumeista aineina ei kerrottu juuri mitään. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä
ne ovat, mutta niitä opittiin pelkäämään ja vihaamaan.



Kun huumeidenvastaista propagandaa täyteen ahdettu nuori alkoi käydä
bileissä ja kohdata huumeiden käyttöä, hän oli ymmällään. Käyttäjät
näyttivät ihan tavallisilta nuorilta. Ekstaasia popsivat tai pilveä
polttavat tyypit eivät tehneetkään kuolemaa. He eivät varastelleet autoja
tai ryöstelleet kioskeja. Kun aineiden vaikutus lakkasi, he eivät lähteneet
kartoittamaan kotikaupungin heroiinitarjontaa.

Eivätkö huumeet olleetkaan niin vaarallisia kuin koulussa kerrottiin?

Vuodesta 1997 huumekulttuureja tutkinut, aiheesta pro gradu -tutkielman ja
väitöskirjan kirjoittanut valtiotieteiden tohtori Mikko Salasuo hymähtää
vastatessaan.

- Ne eivät varmasti ole niin vaarallisia kuin aikoinaan on peloteltu. Suurin
ongelma muodostuikin siitä, että huumeet maalattiin hirvittävän
vaarallisiksi, aivan fataaleiksi. Kun nuori tajusi, että asiat eivät
olleetkaan kuten hänelle oli kerrottu, kaikki niiden oikeistakin riskeistä
ja haitoista opittu työnnettiin syrjään.

Niin. Huumeissa todella piilee vakavia riskejä. Miksi haittoja tarvitsee
suurennella?

Vaikka valistus on viimeisen kymmenen vuoden aikana järkevöitynyt, huumeet
ovat edelleen tabu. Käyttötuomio voi jättää elinikäisen leiman tavalliseen,
hauskanpidosta nauttivaan nuoreen. "Huumausainerikollinen" ei kuulosta
hyvältä.

Puolitutuille ei uskalleta mainita, että ei oltu pelkän viinan voimalla
liikenteessä, kun viikonloppuna nähtiin. Yritykset testaavat
työntekijöitään, jotta julkisivu säilyy puhtoisena - "meidän palkkalistoilla
ei narkkareita roiku".



Kaikesta huolimatta huumeista on tullut olennainen osa juhlimiskulttuuria
myös turvallisessa pohjolassa. Yökerhojen vessoissa valkoiset viivat
katoavat sieraimiin putkelle rullatun 50 euron setelin läpi. Ympyrässä
seisoskeleva trendikkäisiin vaatteisiin sonnustautunut porukka polttaa
puistossa oudonmallista savuketta, joka haisee makealle. Juuri ostetun
asunnon tupareissa juodaan ehkä yksi tai kaksi olutta. Ennen kuin lähdetään
ulos bilettämään, huitaistaan pillerit huiviin.

Huumeiden viihdekäyttäjät tuntevat käyttämiensä huumeiden vaikutukset ja
riskit. He ovat tavallisia työssäkäyviä suomalaisia, pääosin nuoria
aikuisia.

- Viihdekäyttäjien periaatteena on, että käyttö on satunnaista eikä aiheuta
fyysisiä, psyykkisiä tai taloudellisia ongelmia. Aineet ovat yleensä mietoja
ja käyttö liittyy juhlimiseen. Suonensisäinen käyttö on täysin poissuljettu
vaihtoehto, Salasuo sanoo.

Hänen mukaansa suonensisäinen käyttö luokitellaan ongelmakäytöksi. Suomessa
suurin osa ongelmakäytöstä tapahtuu suoneen piikitettävällä amfetamiinilla,
kun muualla Euroopassa "ykkösaine" on heroiini.

Suonensisäinen käyttö aiheuttaa fyysisen riippuvuuden, jonka hallitseminen
tuottaa vaikeuksia. Lopettaminen on hankalaa, sillä aineeseen tottunut keho
vaatii sitä lisää. Nimenomaan suonensisäinen käyttö voi johtaa pelättyyn
huumehelvettiin, jossa elämä pyörii vain aineiden käytön ympärillä.

Suonensisäiseen käyttöön ajautuu vain harva huumeiden kokeilija. Toisin kuin
meille on opetettu, huumeiden käyttö voi myös pysyä hallinnassa.





Mauno, 26,

on ammatiltaan peruskoulun opettaja.

- Yläasteella oli huumevalistusta ja vaikka se oli yhtä pelottelua, näin sen
läpi jo silloin. Tajusin, että kannabis on varmaan siisti juttu ja sitä
täytyy kokeilla, hän naurahtaa.

Hän poltti pilveä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sen jälkeen hän on
kokeillut myös ekstaasia, amfetamiinia, sieniä ja LSD:tä.

- Essoja olen ottanut puolenkymmentä kertaa, mutta niistä minulle tulee
seuraavana päivänä paha krapula. Spiidiä kokeillessani luulin, että tulen
hulluksi. Olo oli aivan liian stimuloitu, se ei sovi minulle. LSD-tripillä
jumituin sisätilaan ja alkoi ahdistaa. En voinut nukkua ja sälekaihtimet
näyttivät partaveitsenteriltä. Ei ollut siistiä.

- En kuitenkaan kadu yhtään huumekokeilua. Kaikista olen oppinut jotain. Jos
ei muuta, niin tiedänpä ainakin mistä puhutaan.



Kokeilujensa jälkeen Maunolla ei ole ollut hinkua käyttää edellä
mainitsemiaan huumeita uudelleen. Se on periaatepäätös, sillä ne ovat
synteettisiä ja hän haluaa pysyä luonnollisissa päihteissä. Synteettisiä
huumeita hankkiessa ei aina tiedä, mitä saa.

- Poltan pilveä nykyään ehkä kerran parissa viikossa. Pössyttelen
kotioloissa, ihan rentoutuakseni. Sieniä saatan syödä kaksi kolme kertaa
vuodessa, jos niitä on saatavilla. Viimeksi söin niitä Jenkeissä, ja oli
niin pirun hauskaa. Pilven yhdistäminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on
aina yhtä juhlaa.

Onko huumeiden käyttö ikinä vaikuttanut normaaliin arkeen?

- Ei mihinkään velvollisuuksiin. Poltin pari vuotta päivittäin pilveä, ja
silloin huomasin itsessäni siitä johtuvia oireita. Unohtelin asioita, koska
lähimuisti kärsi. Silloin ymmärsin, että polttamista täytyy vähentää ja
teinkin sen. En kokenut olevani huumekoukussa. Elimistö vaan varoitteli,
että vähennä. Täytyy tuntea itsensä, siinä kaikki.

Aikooko Mauno sitten lopettaa huumeiden käytön joskus?

- Miksi lopettaisin? Asiaa täytyy punnita uudelleen, jos elämään tulee
suuria muutoksia kuten perhettä tai muuta. Tällä hetkellä lopettamiseen ei
ole tarvetta eikä syytä, varsinkaan näin vähäisellä käytöllä.





Heikki, 29,

huoltaa työkseen hissejä. Hän poltti pilveä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana
kaverin luona. Sittemmin hän on kokeillut kokaiinia, ekstaasia,
amfetamiinia, oopiumjohdannaisia pillereitä sekä sieniä.

- Nykyään käytän huumeita ehkä kolme, neljä kertaa vuodessa, yleensä essoja
tai kokkelia. Niistä tulee paras olo, molemmat toimivat aina. Käytän
ainoastaan bilettäessä, eli viina on aina mukana kuvioissa.

Muutama vuosi sitten Heikki käytti huumeita useamminkin.

- Välillä tuntui, että psyyke pettää. Tosin se saattoi kyllä johtua
liiallisesta alkoholin käytöstäkin.

Hän ei pitänyt eri päihteiden haittavaikutuksista, joten hän
yksinkertaisesti vähensi niiden - alkoholinkin - käyttöä.

- Sellainen on itsestä kiinni, käyttöä voi todellakin vähentää omalla
päätöksellä.



Heikki käyttää kuitenkin synteettisiä, viihdekäyttäjien keskuudessa kovina
pidettyjä huumeita. Hän tietää, että niihin liittyy riskejä mutta käyttää
silti.

- Niistä tulee niin vitun hyvä olo. Känni ei aina tunnu hyvälle. Silloin
tällöin kaipaa lisäkicksejä. Tiedän kuitenkin, etteivät ne ole kovin
terveellisiä pitkällä tähtäimellä, joten pidän käytön kurissa.

Eikö niistä ikinä tule huonoja kokemuksia?

- Psykedeeliset huumeet eivät sovi minulle. Testasin sieniä, ja se oli
melkoinen trippi: tunsin olevani välillä 15 metriä, välillä 15 senttiä
pitkä. Menin baarin nurkkaan istumaan ja tuijotin seinää. Se oli hieman
liikaa, en halua sitä enää, hän puistelee päätään vaivaantuneesti hymyillen.

Tunteeko Heikki ikinä minkäänlaista riippuvuutta?

- En ikinä. Essoista tulee kyllä helvetin hyvät fiilikset, ymmärrän jos joku
jää koukkuun siihen oloon. Huumeiden kanssa täytyy pitää tiukka itsekuri.



Elina, 25,



on koulutukseltaan kokki. Elina poltti kannabista ensimmäisen kerran
17-vuotiaana.

- Olin kuullut siitä ja kiinnostus heräsi. Kokeilin heti, kun sitä oli
tarjolla.

Hän polttaa pilveä useamman kerran viikossa, jos siihen on mahdollisuus.
Yleensä hän ostaa sitä kavereiltaan, jotka kasvattavat kotona.

- Siitä tulee hyvä olo, sen vaikutuksen alaisena on kiva hääräillä
kotioloissa. Se toimii hyvänä relaksanttina, jos on stressiä tai kiireitä.

Elina ei käytä huumeita bilettämiseen.

- Kannabis passivoi minua, eli suu menee kiinni seurassa, eikä se ole kivaa.
Siksi poltankin yleensä kotona. Kylvyssä polttelu on parasta.



On erittäin epätodennäköistä, että kannabikseen kehittyy fyysinen
riippuvuus, mutta Elina myöntää kärsineensä psyykkisestä riippuvuudesta.

- Poltin päivittäin muutama vuosi sitten. Kun vähensin, oli aluksi hankalaa
päästä normaaliin unirytmiin, kun ennen nukkumaan menoa ei polttanutkaan
savuja.

Porttiteoria, jonka mukaan yhden huumeen kokeilu johtaa kovempiin aineisiin,
on Elinasta "täyttä paskaa".

- Minua ei kiinnosta enää kokeilla mitään muita huumeita. Siihen ei liity
mitään pelkoa, en vain tarvitse sellaista pään sekoittamista.

Hänen ystäväpiirissään on useiden eri huumeiden viihdekäyttäjiä.

- Minulle on aivan sama, mitä ihmiset käyttävät, kunhan elämä ei pyöri vain
huumeiden ja huumeihmisten ympärillä. Sosiaaliset suhteet täytyy pystyä
säilyttämään ja velvollisuudet pitää hoitaa.

Kaikki eivät siihen pysty.

- Tunsin kaksi heroiinia käyttävää tyyppiä. Toinen on mullan alla ja
toisesta ei ole kuulunut kolmeen vuoteen mitään.

Välittääkö hän, kuka hänen omasta käytöstään tietää?

- Välitän. Työ- ja opiskelukavereille en puhu asiasta, ellen tiedä heidän
olevan samalla aaltopituudella. Vanhemmille haluaisin kertoa, mutta he eivät
ymmärtäisi. He ajattelisivat huumekoukkua saman tien, koska eivät tiedä
asiasta mitään. Heille huume on huume.





Paavo, 34,

on it-alan yrittäjä. Hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa
17-vuotiaana.

- Olin aivan kauhuissani, kun näin koulukavereiden polttavan pilveä.
Suomalainen huumepropaganda oli tehnyt tehtävänsä, hän nauraa.

- Jonkin aikaa seurailin muiden toimia. Kun tajusin, että tyypit eivät
kuolleetkaan tai alkaneet ryöstellä viinakauppoja, halusin itsekin kokeilla.

Hän kokeili myös LSD:tä, kokaiinia, ekstaasia ja amfetamiinitabletteja.
Kaikki ovat jääneet kokeiluiksi.

- Sanoisin, että kokeilen huumeita vieläkin silloin tällöin. Voi tietysti
kysyä, missä menee kokeilun raja. Viime kerrasta on tällä hetkellä puoli
vuotta.

Paavo käyttää huumeita useimmiten ulkomailla.

- Reissuilla tulee silloin tällöin otettua ekstaasia ja kokaiinia, kerran
pari vuodessa. Suomessa en viitsi niiden kanssa pelleillä, tulee liikaa
ikävyyksiä jos jää kiinni. En tosin kieltäydy, jos niitä sattuu kohdalle.

Suomessa yleisintä huumausainetta, kannabista, Paavo ei käytä ollenkaan.

- Huumeiden käyttö liittyy kohdallani aina sosiaalisiin tilanteisiin, joissa
pidetään hauskaa. Pilvestä tulee väsynyt ja laiska olo. Jumittaminen jossain
kämpässä toljottaen Pink Floydin The Wallia videolta ei nappaa.



Parhaasta huumekokemuksesta on jo aikaa.

- Edellisestä LSD-tripistä on 18 vuotta, mutta muistan vieläkin elävästi
kuinka hauskaa oli.

Paavo pohtii, että hän on saattanut jo lopettaa käyttönsä, muttei tiedä sitä
vielä. Hän ei ole koskaan tuntenut riippuvuutta mihinkään aineeseen eikä
suunnittele käyttöään. Mikä hänet saa käyttämään huumeita aika ajoin?

- Se on vaan niin saatanan hienoa. Miksi jotkut juovat itsensä känniin?
Päihteitähän ne kaikki ovat, niillä haetaan hyvää fiilistä. Paitsi että
viinasta menee enemmän sekaisin kuin yhdestäkään huumeesta, jota olen
kokeillut.

Mies korostaa kohtuutta ja itsensä tuntemista huumeita käytettäessä.

- Kaikkien aineiden kanssa olen ensin tarkkaillut, kuinka ne vaikuttavat
muihin. Nuorena kaverit imppasivat ja näin mitä se tekee. En koskaan
impannut.



Kaikki edellä esitellyt ihmiset ovat tavallisia veronmaksajia. He käyttävät
huumeita satunnaisesti, mutta eivät anna niiden vaikuttaa normaaliin
elämäänsä. Rahat huumeisin he saavat töistä, eikä kukaan tunne olevansa
rikollinen, sillä käytöllään he vahingoittavat vain itseään.

Porttiteoriaan heistä ei usko yksikään, vaikka jokaisen huumekokeilut ovat
alkaneet kannabiksella. Miksi uskoisivat, hehän ovat itse eläviä esimerkkejä
siitä, että huumeita voi käyttää silloin tällöin ja pitää elämänsä
raiteillaan. Kun tuntee huumeet ja niiden vaarat, tietää pelisäännöt.
Itsekuri pitää erossa ongelmista.

Mutta miksi asia on niin, että nämä ihmiset menettäisivät työnsä ja saisivat
elinikäisen ristin kantaakseen, jos he esiintyisivät tässä jutussa omilla
nimillään? Miksi huumeisiin liitetään edelleen kaikki yhteiskunnan paha?

- Yhteiskunta tarvitsee aina vihollisen, jota käyttää syntipukkina. Huumeet
on helppo demonisoida: ne eivät ole kukaan, niillä ei ole nimeä, ne ovat
hämärämiesten tuomia, aiheuttavat kummallisia oireita eikä kukaan oikein
tunne niitä. Niitä on helppo syyttää ongelmista, jotka eivät edes oikeasti
liity niihin. Kukaan ei uskalla puolustaa niitä, sanoo tutkija Mikko
Salasuo.

Aivan. Huumeet ovat huumeita, kannabiksesta heroiiniin, ja poliitikko tekee
poliittisen itsemurhan asettuessaan muulle kuin jyrkän vastustamisen
linjalle. Salasuo viittaa Markus Draken tapaukseen, jossa
kansanedustajaehdokas kannatti mietojen huumeiden laillistamista. Media ja
poliittiset vastustajat syöksyivät oitis huumeidenvastaiseen populismiin ja
Draken peli oli pelattu.

Drake tosin ilmaisi kantansa turhankin radikaalisti polttamalla jointtia
Vihreiden vaalikopilla.

Samanlainen haloo nousi, kun toinen vihreiden kansanedustaja, Rosa
Meriläinen, tunnusti polttaneensa pilveä kansanedustajakauden aikana. Olisi
vain kannattanut pitää turpa kiinni.

Salasuo siteeraa tunnettuja päihdetutkijoita Nils Christieta ja Kjetil
Bruunia: "Huumeet ovat vaarallisimmillaan politiikassa."



Huumeet ovat pohjimmiltaan aineita, jotka saavat aikaan erilaisia reaktioita
ihmisissä. Kannabista, amfetamiinia, opiaatteja ja ekstaasia on käytetty
paljon lääkinnällisiin tarkoituksiin. Salasuon mukaan löytyy paljon
dokumentaatiota siitä, kuinka Yhdysvaltain ilmavoimien pilottien
keskittymiskykyä parannetaan amfetamiinijohdannaisilla valmisteilla.
Morfiini on yleinen kipulääke. Suomeen saatiin juuri ensimmäinen kannabiksen
lääkekäyttäjä. Brittiarmeija kokeili toisen maailmansodan aikana, olisiko
LSD:stä hyötyä sodankäynnissä. Salasuo kertoo, että ekstaasia on käytetty
lääkkeenä terapiayhteyksissä vielä 1980-luvulla.

Lista on pitkä.

Huumeet voi siis nähdä eräänlaisina lääkeaineina, joissa on havaittu
vapaa-ajanviettoon soveltuvia sivuvaikutuksia. Miksi ne ovat sitten
kiellettyjä, kun niitä ei käytetä lääketieteellisiin tarkoituksiin tai
sotatoimiin?

- Perimmäisenä ajatuksena on vallankäyttö. Valtaapitävät ovat nähneet, että
kansalaiset eivät pysty hallitsemaan tällaista nautinnonhankintaa ja se on
päätetty kieltää. Kiinnostavaa asian kehityksessä onkin, että niin kauan
kuin jokin aine liittyy ylempiin sosiaaliluokkiin ja pysyy lääketieteen
kehyksissä, se on hyväksyttyä. Kun siitä tulee tavallisten ihmisten omaan
nautintoon liittyvää, se kriminalisoidaan, Salasuo sanoo.

Suomessa myös huumausaineiden käyttö, ei ainoastaan hallussapito,
välittäminen tai salakuljetus, on rangaistavaa. Tästä päätettiin
eduskunnassa vuonna 1972 heittämällä kolikkoa, kun äänet menivät tasan.
Siitä lähtien huumausaineen käyttörikoksesta on tuomittu niin kannabiksen
polttajat kuin heroiinin piikittäjätkin. Saman rikosnimikkeen alla.



"Suurin ongelma muodostui siitä, että huumeet maalattiin fataaleiksi."





"Pilven yhdistäminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on aina yhtä juhlaa."






"Miksi jotkut juovat itsensä känniin? Päihteitähän ne kaikki ovat, niillä
haetaan hyvää fiilistä."