Lähde: Helsingin Sanomat 9.5.2004, Maan pinnalta

Kun miedoista tai kovista huumeista keskustellaan, harvoin kiinnitetään huomiota näihin maataloustuotteisiin osana kansainvälistä kauppaa.

Suotakoon siis näinä kansanedustajatason huumetutkimusten aikoina ajatusleikki, vertailu pilven ja reilun kaupan banaanien välillä.

Huumeiden alkutuotanto, tukkukauppa ja pitkälti myös vähittäiskauppa ovat planeetan väkivaltaisimpien ja raskaimmin aseistautuneiden rikollisten hallussa. Alkutuottajat ovat usein lähes maaorjien asemassa, puristettuina monokulttuuriin, jossa kokan, unikon tai kannabiksen viljely on ainoa vaihtoehto.

Tätä liiketoimintaa leimaavat myös tähtitieteelliset liikevoitot ja niiden täysin häikäilemätön tavoittelu. Alkutuottajan osuus lopullisesta kuluttajahinnasta kuulunee tunnetun historian pienimpiin.

Huumeet näyttävät siten olevan lähes täydellinen vastakohta reilun kaupan periaatteelle. Tuskin minkään muun maataloustuotteen kaupassa välikädet ottavat omiin taskuihinsa niin valtavan osan hinnasta alkutuottajan kustannuksella.

Entä minkälaisia ovat nämä välikädet? Paljaan ahneuden lisäksi alaa leimaa sumeilematon veronkierto, rahanpesu ja epäherrasmiesmäiset kauppatavat, mistä kertoo suuri vuosittainen kuolonuhrien määrä tulitaisteluissa, autopommi-iskuissa ja kidnappauksissa.

Reilun kaupan järjestelmä vaatii maataloustuottajilta sitoutumista ympäristösopimuksiin ja ihmisoikeuksiin. Tuotannossa on noudatettava kansainvälisen työjärjestön sopimuksia, YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja lapsen oikeuksien sopimusta. Kun tuottajien sosiaaliset ja taloudelliset olot paranevat, voidaan ekologiset olosuhteet ottaa paremmin huomioon ja siten lisätä mahdollisuuksia toteuttaa kestävää kehitystä, reilun kaupan periaatteissa todetaan.

Reilun kaupan kannattajien mukaan kuluttajilla on omilla valinnoillaan mahdollisuus vaikuttaa myönteiseen kehitykseen kolmansissa maissa.

Huumeita Pohjois-Afrikasta, Keski-Aasiasta ja Etelä-Amerikasta tuottavat tahot eivät nykytiedon valossa noudata reilun kaupan periaatteita eivätkä siten edistä oikeudenmukaista maailmankauppaa. Päinvastoin, tolkuttomien miljardisummien taskuunpanijat näyttävät usein laajentaneen ihmiskauppaan, prostituutioon ja kiristykseen.

Kysymys kuuluu siis: jos ylikansallisen elintarvikeyhtiön kahvipaketin tai hedelmän ostaminen on epäeettistä kulutuskäyttäytymistä, mitä on sanottava pilven ostamisesta?