Lähde: Turun Sanomat 2.9.2004
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2004-09-02,104:2:248516,1:0:0:0:0:0:

Suurin osa televalvontaan ja telekuunteluun tuomioistuimissa myönnetyistä luvista koskee huumausainerikosten tutkintaa. Niiden osuus on poliisiylitarkastaja Robin Lardotin mukaan kasvanut viime vuosina etenkin telekuuntelussa, koska rikollisjärjestöjen seuranta vaatii yhä teknisempiä ja tehokkaampia menetelmiä. Pääosa kuuntelusta kohdistuu huumeliigoihin, kun taas televalvonnassa käytetään teletunnistetietoja paljon erilaisten talousrikosten, kuten törkeiden petosten ja törkeiden varkauksien tutkinnassa.

Televalvontaan myönnettyjen lupien määrä laski vuonna 2003 lähes 300:lla 1 948 lupaan. Samoin laski lupaa koskevien henkilöiden määrä. Puhelujen sisältöön kohdistuvien telekuuntelulupien määrä nousi lähes 400:lla 1 840:een. Ne ne koskivat 414 rikoksesta epäiltyä henkilöä.

Liittymien vaihto vaikeuttaa seurantaa

- Rikoksesta epäillyt vaihtavat aiempaa useammin liittymiä. Seuranta hankaloituu, koska samaan tapaukseen joudutaan pyytämään eri liittymiä varten uusia lupia, kun lupa Ruotsissa on tekijäkohtainen ja käytäntö juohevampi. Törkeiden rikosten paljastaminen ja selvittäminen on vaikeutunut ja tutkinta-ajat ovat pidentyneet, koska rikollinen toiminta on yhä organisoidumpaa. Se monialaistuu ja sillä on runsaasti kansainvälisiä kytköksiä, Lardot totesi.

Suomessa toimii noin 70 järjestäytynyttä rikollisryhmää ja niissä on satoja jäseniä. Rikollisjärjestöt ujuttautuvat myös elinkeinoelämään ja niillä on yrityksiä ja peiteyhtiöitä. Järjestöillä on aluejakoa ja verkostoitumista ja ne yrittävät suojautua viranomaisvalvonnalta. Teletunnistetiedot eivät välttämättä kerro niistä mitään, jolloin on turvauduttava järeämpiin keinoihin.

Hämärätoiminnan laajuudesta kertoo se, että rikosliigoja on neljän viime vuoden aikana epäilty noin 10 000 rikoksesta.

Supon perusteena kansallinen turva

Telepakkokeinoja on käytetty myös vankiloissa rikollisen toiminnan paljastamisessa ja miltei poikkeuksetta rikosliigojen seuraamisessa. Vuonna 2001 keskusrikospoliisi teki telekuuntelua vankilassa vain kahdesti, mutta 2003 jo 14 kertaa.

Pakkokeinojen salainen osa koskee suojelupoliisia ja siinä lupia on yleensä perusteltu kansallisen turvallisuuden syillä.

Salaisten pakkokeinojen valvonta on Lardotin mukaan kehittynyt ja piakkoin sisäministeriö siirtyy keskitettyyn seurantajärjestelmään. Se sisältää myös ongelmallisia telelupatapauksia.

Lardotin mukaan toiminta on sujunut hyvin, mutta yksittäistapauksissa on esiintynyt ongelmia, kun yhden jutun tutkinnan tiimoilta paljastuu muuta vireillä olevaa huumausainerikollisuutta, johon pitää puuttua. Tämän johdosta jotkut pakkokeinoihin liittyvät toimenpiteet viivästyvät.

- Uudessa järjestelmässä laillisuusvalvonnan valvojille annetaan lupien lukuoikeus. Päällikköjen ja lääninjohtojen rooli tehostuu ja esimiehet seuraavat reaaliaikaisesti lupiin sisältyvien toimien edistymistä. Keskitetyssä seurannassa valvojat ovat selvillä kaikista luvista eikä mitään jää havaitsematta.

Lardotin mielestä telepakkokeinojen käytön valvonta on jo ollut hyvällä tasolla, koska tuomioistuin puntaroi tarpeen ja kovan luokan jutuissa aina jo epäilyvaiheesta mukana oleva syyttäjä arvioi sen niinikään. Poliisiylijohto tarkastaa säännöllisesti toimintaa ja siitä raportoidaan oikeusasiamiehelle. Lardot muistuttaa, että viime aikoina esillä olleet tapaukset, vanhatkin, ovat tulleet esille juuri valvontajärjestelmän tehostamisen myötä.