Kategoria: Politiikka ja kannanotot

  • Oikeudet kotietsinnässä

    Tämä on lyhyehkö opas henkilön ja poliisiviranomaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kotietsinnän aikana.

     

    Lyhyt versio

    • Kotietsintää varten vaaditaan syy epäillä rikoksesta, josta voi saada rangaistukseksi vähintään 6 kk vankeutta, ja etsintämääräys (kirjallinen tai suullinen).

    • Kotietsintää ei saa suorittaa kello 21 ja 6:n välisenä aikana, paitsi jos siihen on erityistä aihetta.

    • Poliisin on pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä.

    • Kotietsintää aloittaessa kirjallinen määräys on pyytämättä esitettävä, tai jos kirjallista määräystä ei ole, etsinnän syy on kerrottava.

    • Kotietsinnän aikana asukkaan on annettava olla paikalla. Lisäksi on annettava mahdollisuus hankkia paikalle todistaja, jos todistajan paikalle saaminen ei viivästytä etsintää kohtuuttomasti.

    • Jos asukasta tai todistajaa ei saada paikalla, poliisin on siitä huolimatta ilmoitettava etsinnästä välittömästi sille, jonka kodissa etsintä suoritetaan.

    • Poliisia saa kuvata, mistä tahansa vastalauseita huolimatta ja vaikka heidän tietämättään.

    • Laki vaatii poliisia käyttäytymään asiallisesti ja olemaan aiheuttamatta enempää vahinkoa kuin on tarpeellista.

    • Takavarikoida saa vain tavaroita, joiden voidaan epäillä liittyvän rikokseen.

    • Jokainen takavarikoitu tavara on kirjattava ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus sille, jonka hallussa esineet ovat olleet.

    • Poliisi ei päätä esineiden tuhoamisesta tai menettämisestä, sen tekee tuomioistuin. Vaikeasti hoidettavat esineet (kuten vaikkapa kasvit) voidaan kuitenkin tuhota.

    • Takavarikko on kumottava heti kun sille ei ole syytä. Jos takavarikosta kuluu 4 kk, eikä asiasta ole nostettu syytettä tai tehty tuomioistuimelle hakemusta takavarikon pidentämiseksi, takavarikko on myös kumottava.

    • Esineiden omistaja voi vaatia tuomioistuinta päättämään takavarikon kumoamisesta. Vaatimus on käsiteltävä viikon kuluessa sen saapumisesta, jos syytettä ei ole vielä nostettu.

    • Itseään vastaan ei tarvitse antaa todisteita. Tämä koskee esimerkiksi tavaroiden olinpaikan kertomista ja tietokoneen salasanojen kertomista. Todisteita ei tarvitse antaa myöskään kihlattua, aviopuolisoa, suoria sukulaisia tai sukulaisten aviopuolisoita eikä sisaruksia tai sisarusten aviopuolisoita vastaan.

    • Esitutkinnan kohteena on velvollinen jäämään kuulusteltavaksi. Poliisi voi ottaa epäillyn kiinni, jos on olemassa perusteita pidättämiselle. Kiinniottamisen peruste on välittömästi ilmoitettava.

    • Kuulusteltavaksi vietyä, jota ei ole kiinniotettu, saa pitää kuulusteltavana enintään 12 tuntia. Kiinniotettua voidaan pitää 24 tuntia, minkä jälkeen epäilty on joko päästettävä menemään tai pidätettävä. Pois päästettyä ei saa ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan seuraavien 12 tunnin aikana.

    • Virheistä voi ja kannattaa ilmoittaa. Vaihtoehtoina ovat kantelu ylemmälle poliisiviranomaiselle, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, kantelu oikeuskanslerille tai rikosilmoitus.

    •  

    Pitkä versio

    • Milloin poliisi voi suorittaa asuntooni kotietsinnän?

      • Kotietsintä voidaan suorittaa, jos poliisilla on syytä epäillä sitä, jonka hallinnassa asunto on, rikoksesta, josta rangaistus voi olla enimmillään ainakin kuusi kuukautta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat kaikki huumausaineisiin liittyvät rikokset. Kotietsintä voidaan suorittaa myös muun kuin rikoksen tekijän luona, jos voidaan erittäin pätevin syin olettaa, että etsinnällä löydetään esine, josta on apua rikoksen selvittämisessä, tai että etsinnällä löydetään rikoksesta epäilty henkilö. Kotietsintää ei saa ilman syytä suorittaa kello 21 – 6 välisenä aikana. (Pakkokeinolaki 5. luku, 1 §, 2 § ja 5 §)

    • Tarvitseeko poliisi etsintäluvan?

      • Suomessa ei ole etsintälupaa, mutta etsintämääräys kylläkin. Etsintämääräys voidaan antaa kirjallisesti tai suullisesti, ja sen voi antaa ainoastaan pidättämiseen oikeutettu virkamies, eli komisario tai sitä ylemmät virkamiehet. Poliisi voi suorittaa etsinnän myös ilman määräystä, kun kyseessä on kiinniotettavan tavoittaminen, jos etsittävä esine on voitu jäljittää rikoksen teosta asti tai jos etsintä ei siedä viivästystä. Kirjallinen etsintämääräys on aina esitettävä ennen kotietsinnän aloittamista. Jos etsintämääräys on annettu suullisesti tai jos määräystä ei ole, on etsinnän tarkoitus ilmoitettava ennen aloittamista. Lisäksi poliisin on pyydettäessä esitettävä virkamerkkinsä, huolimatta siitä, onko hän virkapuvussa. (Pakkokeinolaki 5. luku 3 §, Poliisiasetus 17 § ja Oikeuskanslerin ratkaisu 21.12.1992 902/1/92)

    • Poliisi vei minut asemalle kotietsinnän ajaksi / olin poissa kotietsinnän aikana, eikä minulle ilmoitettu. Saako näin toimia?

      • Ensimmäisessä tapauksessa ei missään nimessä, toisessa tapauksessa ehkä. Sille, jonka asunnossa kotietsintä suoritetaan tulee antaa mahdollisuus olla itse paikalla tai kutsua todistaja kotietsintää seuraamaan. Vaatimuksena on kuitenkin se, ettei asunnon omistajan tai todistajan paikalle saaminen saa huomattavasti viivästyttää etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoitusta. Ensimmäisessä tapauksessa näin ei melko varmasti ole (Oikeuskanslerin ratkaisu 21.06.2004 723/1/03). Toisessa tapauksessa läsnäolon sallimatta jättäminen voi olla perusteltua, mutta joka tapauksessa kotietsinnästä on viipymättä ilmoitettava. Pöydälle jätetty paperilappu tai ensimmäinen ilmoitusyritys seuraavana päivänä eivät todennäköisesti täytä vaatimusta viipymättömästä toiminnasta. (Pakkokeinolaki 5. luku 4 §)

    • Saanko kuvata tai muuten tallentaa kotietsinnän?

      • Kyllä. Kaiken, mikä on kuultavaksi ja nähtäväksi tarkoitettu, saa myös tallentaa. Jos poliisimies yrittää kuvaamisen estää, hän estää perustuslain takaaman sananvapauden toteutumista. Kuvaamiseen ei tarvitse toisen osapuolen lupaa, ja kuvata saa, vaikka se olisi erikseen kielletty. (Korkeimman oikeuden ratkaisu 1990:36)

    • Saako poliisi käyttäytyä miten vain?

      • Ei. Poliisilaki vaatii poliisia käyttäytymään "asiallisesti ja puolueettomasti". Toimenpiteet on suoritettava "aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi". Poliisi ei siis saa haistatella tai rikkoa paikkoja. Suljetut huoneet ja laatikot saa avata vaikka väkisin, mutta ensin on pyydettävä avaamaan ne vapaaehtoisesti. Väkisin avattu paikka on kuitenkin myös suljettava. (Poliisilaki 1. luku 2 § ja Pakkokeinolaki 5. luku 5 §)

    • Saako poliisi takavarikoida vaikka villasukkani?

      • Ei saa. Esine voidaan takavarikoida ainoastaan sillon, kun on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa. Laissa erikseen mainitaan tämän koskevan myös tietokoneen sisältämiä tietoja. Jokainen takavarikoitu esine on kirjattava pöytäkirjaan, ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus esineen omistajalle. Takavarikosta on myös ilmoitettava viipymättä, jos esineen omistaja ei ollut takavarikon aikana paikalla. (Pakkokeinolaki 4. luku 1 §, 7 § ja 9 §)

    • Villasukat menivät, miten saan ne takaisin?

      • Takavarikko on päätettävä välittömästi kun se ei enää ole tarpeen, mutta kuitenkin viimeistään neljän kuukauden jälkeen, jos asiasta ei ole nostettu syytettä ja takavarikkoa ei ole haettu pidennettäväksi. Takavarikkoa voi myös vaatia tuomioistumien kumottavaksi ennen kuin syytettä on alettu käsitellä, ja vaatimus on käsiteltävä viikon mennessä sen saapumisesta. (Pakkokeinolaki 4. luku 11 § ja 13 §)

    • Saako poliisi tuhota takavarikoimansa tavarat?

      • Ei. Tuomioistuin voi päättää tavaroiden menettämisestä tai tuhoamisesta, mutta poliisin on säilytettävä niitä takavarikon ajan sinetöidyssä säilössä ja sitten annettava ne takaisin. Vaikeasti hoidettavat esineet, kuten kasvit, voidaan kuitenkin tuhota. (Pakkokeinolaki 4. luku 10 §)

    • Poliisi vei tietokoneeni ja sen tiedostot on salattu. Onko minun kerrottava salasanani?

      • Ei ole. Itseään, kihlattuaan, aviopuolisoaan, sisaruksiaan, suoria sukulaisiaan tai heidän aviopuolisoitaan vastaan ei tarvitse antaa mitään todisteita. Tämä koskee myös tietokoneiden salasanoja. (Pakkokeinolaki 4. luku 4a §, Esitutkintalaki 27 §, Oikeudenkäyntikaari 17. luku 20 § ja 24 §)

    • Minut vietiin kuulusteltavaksi. Koska pääsen pois?

      • Rikoksesta epäillyllä on velvollisuus jäädä kuulusteltavaksi. Normaalisti esitutkinnassa voidaan velvoittaa olemaan läsnä korkeintaan 12 tuntia. Esitutkinnassa ei saa kuitenkaan pitää pidempään kuin se on tarpeen, oli pois on päästettävä kun kuulustelut on suoritettu. Jos poliisilla on perusteet pidätykselle, eli epäillystä rikoksesta voi saada ankarimmillaan vähintään vuoden vankeutta (kuten kasvatuksesta voi), ja epäillyn voidaan olettaa lähtevän pakoon, turmelevan todisteita, varoittavan rikoskumppaniaan tai jatkavan rikollista toimintaansa, tai jos epäilty kieltäytyy antamasta nimeään tai osoitettaan tai antaa vääriä tietoja, voi poliisi ottaa epäillyn kiinni. Kiinniotetulle on välittömästi ilmoitettava kiinniottamisen perusteet ja kertoa oikeudesta käyttää avustajaa. Kiinniotetun voidaan velvoittaa viipymään esitutkinnassa 24 tuntia. Viimeistään tällöin epäilty on joko pidätettävä tai päästettävä menemään. Seuraavien 12 tunnin aikana ei epäiltyä voi ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan. (Esitutkintalaki 10 § ja 21 §, Pakkokeinolaki 1. luku 2 § ja 3 §)

    • Poliisi rikkoi velvollisuuksiaan tai oikeuksiani. Mitäs nyt?

      • Kaikista viranomaisen tekemistä virheistä voi kannella. Kantelu tehdään joko ylemmälle poliisiviranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Lisäksi asiasta voi tehdä rikosilmoituksen. Jos poliisi jättää noudattamatta jotakin tehtävänsä suorittamista koskevista säädöksistä, syyllistyy hän virkavelvollisuuden rikkomiseen. Poliisista tehtyjä rikosilmoituksia ei esitutki toinen poliisi, vaan tutkinnan suorittaa aina syyttäjä. (Esitutkintalaki 14 § ja Rikoslaki 40. luku 9 §)

    Ohjeet kantelulle

    Hallintokantelu

    Hallintokantelu tehdään joko ylemmälle poliisiviranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Kantelu on tehtävä kirjallisesti.

    Kantelun sisällöstä tulee käydä ilmi

    • viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava, jonka menettelyä arvostellaan

    • asian tai tapahtuman kuvaus

    • toimenpide tai päätös, jota kantelija pitää virheellisenä

    • perustelut, miksi menettely tai päätös on kantelijan mielestä virheellinen

    • kantelijan nimi allekirjoituksineen, osoite ja puhelin

    • kantelukirjoitukseen on lisäksi hyvä liittää jäljennökset asiaa koskevista päätöksistä ja muista asiakirjoista

    Kantelun voi lähettää

    • joko sen kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikölle, jonka alaisuudessa kantelun kohde työskentelee tai jossa virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • valtakunnallisen yksikön päällikölle, jonka alaisena kantelun kohde työskentelee tai jossa virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • sille poliisin lääninjohdolle, jonka alaisena kantelun kohteena oleva paikallispoliisin yksikkö toimii tai jossa väitetty virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • sisäasiainministeriön poliisiosastolle tai

    • eduskunnan oikeusasiamiehelle tai

    • valtioneuvoston oikeuskanslerille.

    Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun voi tehdä myös web-lomakkeella: Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

    Rikosilmoitus

    Poliisin on välittömästi kirjattava hänelle ilmoitettu tapahtuma, jota ilmoittaja pitää rikoksena. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa kotietsinnän aikana on mahdollista tehdä ilmoitus poliisille hänen omista toimistaan, ja asiasta on kirjattava rikosilmoitus. Saman yksikön tutkinnanjohtaja tai kukaan muukaan poliisiviranomainen ei voi päättää, ettei asiasta suoriteta esitutkintaa, sillä kaikki poliisin tekemäksi epäillyt rikokset tutkii virallinen syyttäjä. (Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 1 § ja Esitutkintalaki 14 §)

    Rikosilmoituksen voi tehdä myös jälkikäteen, jolloin se on tehtävä poliisiasemalla.

    Lähteet ja lukemista

    Poliisilaki

    Poliisiasetus

    Pakkokeinolaki

    Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista

    Rikoslaki

    Oikeuskanslerin ratkaisu 21.06.2004 723/1/03: Läsnäolo-oikeus kotietsinnässä

    Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 31.5.2004 675/4/02: Puhelimen käyttö kotietsinnän aikana

    Korkeimman oikeuden päätös 1990:36: Kuulustelun tallentaminen salaa

    Oikeuskanslerin ratkaisu 21.12.1992 902/1/92: Virkamerkin esittäminen

    Poliisin toiminnasta kanteleminen

  • UNODC:n Costan perintö kansainväliselle huumesodalle: kansalaisaktivismi ja ihmisoikeudet

    Lähde: Costan avajaispuhe CND:n 53. istunnossa
    http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/commission-on-narcotic-drugs-opens-in-vienna.html
    Transform 10.3.2010
    http://transform-drugs.blogspot.com/2010/03/cnd-report-human-rights-and-unodc.html

    UNODC:n johtajassa Antonio Costassa on viime vuosina henkilöitynyt
    kansainvälinen huumesota. Hän on ylimielisesti käyttäytyvä
    uradiplomaatti, joka on saanut tehdä huumehaukkojen likaisimman työn
    eli selittää julkisuuteen huumesodan palvelevan muitakin kuin vain
    kontrolliviranomaisia. Hänen saarnoissaan kieltolakiviranomaiset ovat
    epäitsekkäinä taistelleet ylivoimaista huumevihollista vastaan, mitä
    ilman maailmamme olisi jo sata vuotta sitten hukkunut huumeisiin ja
    paheisiin. Costan maailmassa paha on kiteytynyt kannabiksen
    vihermateriaaliin, kokaiinikiteisiin ja heroiinijauhoon.

    Costan kausi maailman huumesodan johdossa loppuu toukokuussa ja hänen
    puheensa CND:n 53. kokouksessa paaluttaa hänen perintöään.

    1. ”Huumevalvonnan höllentämistä vaativat rikkaiden maiden ihmiset
    ovat unohtaneet tämän asian (köyhien maiden huumevalvonnan köyhyyden).
    Miksi niin monen tragedian raunioittamat kolmannen maailman maat pitää
    vielä tuomita huumeriippuvuuden aiheuttamaan uuskolonialismiin?”

    Costan edellinen työpaikka on yksi niistä instituutioista, jotka
    levittävät länsimaista demokratiaa ja talousoppeja entisen
    Neuvostoliiton alueelle eli European Bank of Reconstruction and
    Development (http://www.unodc.org/unodc/en/about-unodc/costas-corner/london.html).
    Costa hallitsee poliittisen propagandan: puheessaan hän kääntää
    tosiasiat nurin ja syyttää huumevalvonnan kritisoijia huumevalvonnan
    aiheuttamista ongelmista.

    Uusimmassa INCB:n raportissa päinvastoin yritettiin haukkua kolmannen
    maailman nykyisiä ja entisiä johtajia sekä muita tunnettuja
    henkilöitä, jotka ovat alkaneet kannattaa huumepolitiikan muutosta –
    sen takia, että nykyinen huumesota raunioittaa heidän yhteiskuntiaan.
    Yksi tämän liikkeen näkyvimpiä johtajia on köyhistä oloista Bolivian
    presidentiksi noussut Evo Morales. USA on huumesodan varjolla pitänyt
    yllä omaa siirtomaavaltaansa Etelä- ja Keski-Amerikassa eikä Costan
    asemassa oleva virkamies voi arvostella USA:n militaristista
    politiikkaa.

    Huumevalvontaviranomaiset kiittelevät itseään siitä, että ilman heitä
    olisimme oopiumin, kokaiinin ja kannabiksen käytön aiheuttamassa
    huumehelvetissä. Todellisuudessa ”huumevalvonta” on luonut erilliset
    markkinat erilaisille psyykeen vaikuttaville aineille ja jos laskemme
    yhteen nyt käytetyt päihteet, lääkkeet ja dopingit, niin ihmisten
    itsensä päihdyttäminen on vain lisääntynyt. Lisäksi huumeiden
    demonisointi on aiheuttanut irrationaalisia käsityksiä eri aineiden
    haitoista niin, että julkisessa keskustelussa kannabis mielletään koko
    huumeongelman aiheuttajaksi ja alkoholi on terveysjuoma. Olisiko syy
    sittenkin jossain muualla kuin aineeseen sitoutuneessa pahassa, mihin
    YK:n huumevalvontabyrokratia ja sieltä oppinsa saavat
    kieltolakivirkamiehet edelleen uskovat ?

    2. Costa lausui myös, että ”emme saa ainoastaan lopettaa huumeiden
    aiheuttamaa pahaa: vapauttakaamme huumeiden hyvät ominaisuudet”. Hän
    muistutti, että tämä näennäisen radikaali ajatus menee huumevalvonnan
    juurille: YK:n vuoden 1961 alkupuheessa todetaan, että ”huumeiden
    lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen
    poistamiseksi”.

    Tämä on kansalaisaktivistien esillä pitämä sopimuskohta, jonka
    huumehaukat kuten INCB on haudannut varsinkin kannabiksen kohdalla.
    Vuoden 1961 sopimusta on käytetty kannabiksen lääkekäyttöä vastaan,
    koska näistä pyhistä periaatteista huolimatta kannabis on siinä
    liitetty samalle huumelistalle heroiinin ja kokaiinin kanssa, ja tämä
    on aiheuttanut kymmenien vuosien viivästyksen kannabislääkkeiden
    kehittämisessä ja sallimisessa sairaille ja vanhuksille. Pelkästään
    tämän aiheuttama kipu ja kärsimys ylittää monin verroin sen
    kärsimyksen, mitä kaikilla huumesopimuksilla väitetään vältettävän.

    3: Costa vetosi ihmisoikeuksien suuremman kunnioituksen puolesta.
    ”Ihmisinä ja sivistysvaltioiden kansalaisina meillä on yhteinen
    velvollisuus lopettaa tämä. Huumeita käyttävät tai vankilaan joutuneet
    ihmiset eivät ole menettäneet ihmisyyttään eivätkä ihmisoikeuksiaan.”

    Todellisuudessa YK:n ihmisoikeusjulistus täytti 60 vuotta ennen kuin
    YK:n huumevalvontabyrokratia otti sen ohjenuorakseen ja
    huumepolitiikan perustaksi viime vuonna. Tulos: edelleen maailmalla
    teloitetaan huumekauppiaiksi epäiltyjä, monien maiden ”huumehoito” on
    käytännössä sadistista kidutusta tai pakkotyötä, monissa maissa
    vallitsee likipitäen sisällissota huumevalvonnan militarisoinnin takia
    eikä voi enää erottaa rosvoa poliisista huumekaupan aiheuttaman
    korruption takia.

    Muutos viime vuonna johtui kansalaisjärjestöjen painostuksesta, koska
    monet maat tyytyvät ihmisoikeuksien seremonialliseen kunnioittamiseen,
    ei niiden sisällyttämiseen lakikirjoihin. Suomessa kannabiksen
    käyttäjien kohtelu rikkoo ihmisoikeussopimuksien kohtia, joissa
    määritellään, miten virkamiesten tulisi kohdella kansalaisia.
    Lääkekannabiksen kielto rikkoo kansalaisten oikeutta terveyteen ja
    hyvinvointiin.

    On otettava myönteisenä merkkinä se, että huumepolitiikan perustaksi
    otetut ihmisoikeudet ovat myös tänä vuonna keskustelun
    polttopisteessä. Tämän vuoden CND:n kokouksen käsittelyyn tuli
    raportti ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human
    Rights perspective”
    (http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-53-RelatedFiles/ECN72010_CRP6eV1051605.pdf).

    Liian usein myös täällä ”kehittyneessä maailmassa”
    kieltolakiviranomaiset käsittelevät kannabiksesta kiinnisaatuja
    vanhojen tottumustensa ja ennakkoluulojensa varassa. Huumepolitiikalla
    ei saa syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnasta kuten Suomen huumepoliisi
    yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa tekee. Nämä rikokset tulisi
    koota ja toimittaa tiedoksi poliitikoille ja virkamiesten toimintaa
    valvoville virkamiehille. Toivottavasti tämä tieto alkaa valua alas
    byrokratian portaita kohti kaduilla, työpaikoilla ja kodeissa
    tapahtuvaa huumesodan arkea.

    YK:n huumevalvontakoneisto tuottaa myös hauskaa ja hyödyllistä tietoa.
    UNODC:n toimittama Bulletin on narcotics on jo yli 50 vuoden ajan
    julkaissut mm. kannabiksesta mielenkiintoista tietoa kuten tämän R. J.
    Bouquetin artikkelin kannabiksesta vuodelta 1950
    (http://www.unodc.org/unodc/en/data-and-analysis/bulletin/bulletin_1950-01-01_4_page003.html).
    Artikkelista selviää mm, että Intiassakin kannabiksen käyttö oli ennen
    kieltolakia uskonnollista ja ”kvasi-lääketieteellistä” eli
    lääkinnällisen ja uskonnollisen perinnetiedon ohjaamaa ja valvomaa –
    hyvä esimerkki siitä, miten kieltolaki loi kannabiksen väärinkäytön.

  • YK:n huumekomission kokousta voi seurata kansalaisblogista

    Lähde: CNDBlogi
    http://www.cndblog.org/
    CND:n päätösehdotus
    http://www.incb.org/pdf/e/narcotics/questionnaires/CND_Resolution-English_52_5.pdf
    http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/ngos-to-make-a-strong-presence-at-the-fifty-third-session-of-the-commission-on-narcotic-drugs.html
    CND:n 53. session asiakirjat
    http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/53.html
    Beyond 2008 -kansalaisfoorumi
    http://www.unodc.org/unodc/en/ngos/beyond2008.html

    CND, Commission on narcotic drugs, on YK:n huumevalvontabyrokratiassa
    korkein huumepolitiikkaa tekevä elin. Tärkeästä asemasta huolimatta
    sekin pyrkii toimimaan salassa: sen kokouksia ja kokouspöytäkirjoja ei
    näytetä julkisuudessa ja lopulliset päätösasiakirjat ovat rajoitetun
    jakelun alaisia. CND:ssä ei myöskään äänestetä päätöksistä, joten on
    mahdotonta saada tietää edes oman valtionsa edustajan kantaa.

    CND:n tämän vuoden istunto, 53. sessio 8. – 12.3, tulee olemaan
    käänteen tekevä yhdessä suhteessa: koskaan aiemmin eivät
    kansalaisjärjestöt, eivätkä varsinkaan ns. kehitysmaiden
    kansalaisjärjestöt, ole päässeet yhtä hyvin mukaan sen kokoukseen.
    Vuonna 2007 yhteistyössä kansalaisjärjestöjen muodostaman Wienin
    komitean kanssa CND perusti projektin Beyond 2008, jossa arvioitiin
    kansalaisjärjestöjen osallistumisen tuomia etuja. Viime vuoden istunto
    oli tässä suhteessa läpimurto, mikä voi ennakoida uutta
    huumepolitiikan muotoiluun.

    Tämän vuoden CND:n kokoukseen kansalaisjärjestöt ovat tuoneet
    CNDBlogin, jossa on tarkoitus valottaa tämän tärkeän foorumin
    työskentelyä.

    Vielä kerran: YK yrittää hampunsiemenkieltoa
    Lähde: INCB:n raportti 2009
    http://www.incb.org/incb/en/annual-report-2009.html

    YK:n huumepolitiikan epäonnistumisesta ja suuren remontin tarpeesta
    aletaan olla yksimielisiä yhä korkeammilla tasoilla. Tästä huolimatta
    kansainvälisen huumesodan haukat yrittävät asettaa hampunsiemenet
    erityiseen valvontaan ja kieltolain piiriin. Vuosi sitten
    kansainvälisenä huumehaukkana tunnettu Japani yritti ajaa hampun
    siementen kansainvälistä kieltoa CND:n kokouksessa mutta aloite
    epäonnistui asian monimutkaisuuden vuoksi. Ajatus on näköjään jäänyt
    kummittelemaan näiden haukkojen kabinetteihin.

    INCB:n uusimmassa vuosiraportissa hampun eli kannabiksen siemeniä
    käsitellään peräti kolmen jakeen verran (72-74). Taustaksi
    kerrottakoon, että maailman oopiumtuotannosta vain 50% on laitonta ja
    loput menevät huumesopimusten mukaisesti lääketuotantoon. Unikon
    siementen kasvatus ja kauppa ovat vapaan kaupan piirissä niin, että
    niitä saa sirotella myös leivonnaisten päälle ja käyttää
    ruuanlaitossa. Hampun siemeniä ei säädellä myöskään kansainvälisillä
    huumesopimuksilla vaikka melkein koko hamppukasvi onkin saatu
    sisällytettyä niiden piiriin vuoden 1961 sopimuksessa. Sopimuksen
    artiklan 1 kohdan 1 b mukaan kannabis tarkoittaa hampun kukkalatvoja.
    Siemenet ja muut osat paitsi latvalehdet on rajattu sopimuksen
    ulkopuolelle. Artikla 28 kohta 2 puolestaan sanoo selvästi, että
    hampun viljely mm. teollisiin tarkoituksiin kuiduksi ja siemeniksi ei
    kuulu sopimuksen piiriin.
    (http://www.unodc.org/pdf/convention_1961_en.pdf)

    YK:n huumevalvontakoneiston tähtäimessä on ”laittoman” kannabiksen
    viljelyn kuriin saattaminen. INCB vetoaa tässä vuoden 1988
    huumesopimuksen 3 artiklaan, sen 1 paragraafiin (C) (III), mikä INCB:n
    mielestä velvoittaa osanottajavaltiot kriminalisoimaan kannabiksen
    laittoman kasvatuksen eli kasvatuksen muihin kuin ruoka-, kuitu-,
    lääke- tai tutkimustarkoituksiin
    (http://www.unodc.org/unodc/en/treaties/illicit-trafficking.html). Nyt
    INCB venyttäisi tämän koskemaan myös kannabiksen siementen laitonta
    nettikauppaa.

    YK:n huumevalvontakoneistossa ei ilmeisesti tiedetä, että nykyiset
    lääkekannabislajikkeet ovat peräisin näistä laittomista lähteistä,
    koska kieltolain soveltaminen on hävittänyt perinteisiä siemenkantoja.
    Vuoden 1988 huumesopimus oli suunnattu järjestäytynyttä kansainvälistä
    huumerikollisuutta vastaan ja kannabiksen käytön erilaiset
    dekriminalisoinnit ja penalisoinnit ovat tämän sopimuksen mukaisia
    ratkaisuja. YK:n ajatusmaailmaan ei mahdu se, että kansainvälisen
    huumevalvonnan epäonnistuttua perustehtävässään eli tämän
    kansainvälisen järjestäytyneen huumerikollisuuden torjunnassa,
    kannabiksen kotiviljely on tehokkain tapa rajoittaa rikollisuuden
    leviämistä. Hampun siementen rikosvalvonta ajaisi siemenkaupankin maan
    alle järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.

    Asiantuntijoiden mielestä INCB ylittää jälleen omat valtuutensa ja
    tässä asiassa kullakin maalla on valtuus päättää kuten haluaa
    perustuslakinsa puitteissa. Tätä asiaa pitää seurata ja tulisi olla
    yhteydessä oman maan vastuulliseen virkamieheen. Mutta koska YK:n
    huumepolitiikan tekeminen tapahtuu hämärissä puitteissa niin mistä
    hänet tunnistaa? Kansalaisilla ei ole mitään keinoa valvoa, miten oman
    maan edustaja käyttäytyy näissä kokouksissa. Nykyaikainen länsimainen
    demokratia ei ole edustavimmillaan YK:n huumebyrokratian sokkeloissa.

  • YK:n huumekomission kokousta voi seurata kansalaisblogista

    Lähde: CNDBlogi
    http://www.cndblog.org/
    CND:n päätösehdotus
    http://www.incb.org/pdf/e/narcotics/questionnaires/CND_Resolution-English_52_5.pdf
    http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/ngos-to-make-a-strong-presence-at-the-fifty-third-session-of-the-commission-on-narcotic-drugs.html
    CND:n 53. session asiakirjat
    http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/53.html
    Beyond 2008 -kansalaisfoorumi
    http://www.unodc.org/unodc/en/ngos/beyond2008.html

    CND, Commission on narcotic drugs, on YK:n huumevalvontabyrokratiassa
    korkein huumepolitiikkaa tekevä elin. Tärkeästä asemasta huolimatta
    sekin pyrkii toimimaan salassa: sen kokouksia ja kokouspöytäkirjoja ei
    näytetä julkisuudessa ja lopulliset päätösasiakirjat ovat rajoitetun
    jakelun alaisia. CND:ssä ei myöskään äänestetä päätöksistä, joten on
    mahdotonta saada tietää edes oman valtionsa edustajan kantaa.

    CND:n tämän vuoden istunto, 53. sessio 8. – 12.3, tulee olemaan
    käänteen tekevä yhdessä suhteessa: koskaan aiemmin eivät
    kansalaisjärjestöt, eivätkä varsinkaan ns. kehitysmaiden
    kansalaisjärjestöt, ole päässeet yhtä hyvin mukaan sen kokoukseen.
    Vuonna 2007 yhteistyössä kansalaisjärjestöjen muodostaman Wienin
    komitean kanssa CND perusti projektin Beyond 2008, jossa arvioitiin
    kansalaisjärjestöjen osallistumisen tuomia etuja. Viime vuoden istunto
    oli tässä suhteessa läpimurto, mikä voi ennakoida uutta
    huumepolitiikan muotoiluun.

    Tämän vuoden CND:n kokoukseen kansalaisjärjestöt ovat tuoneet
    CNDBlogin, jossa on tarkoitus valottaa tämän tärkeän foorumin
    työskentelyä.

    Vielä kerran: YK yrittää hampunsiemenkieltoa
    Lähde: INCB:n raportti 2009
    http://www.incb.org/incb/en/annual-report-2009.html

    YK:n huumepolitiikan epäonnistumisesta ja suuren remontin tarpeesta
    aletaan olla yksimielisiä yhä korkeammilla tasoilla. Tästä huolimatta
    kansainvälisen huumesodan haukat yrittävät asettaa hampunsiemenet
    erityiseen valvontaan ja kieltolain piiriin. Vuosi sitten
    kansainvälisenä huumehaukkana tunnettu Japani yritti ajaa hampun
    siementen kansainvälistä kieltoa CND:n kokouksessa mutta aloite
    epäonnistui asian monimutkaisuuden vuoksi. Ajatus on näköjään jäänyt
    kummittelemaan näiden haukkojen kabinetteihin.

    INCB:n uusimmassa vuosiraportissa hampun eli kannabiksen siemeniä
    käsitellään peräti kolmen jakeen verran (72-74). Taustaksi
    kerrottakoon, että maailman oopiumtuotannosta vain 50% on laitonta ja
    loput menevät huumesopimusten mukaisesti lääketuotantoon. Unikon
    siementen kasvatus ja kauppa ovat vapaan kaupan piirissä niin, että
    niitä saa sirotella myös leivonnaisten päälle ja käyttää
    ruuanlaitossa. Hampun siemeniä ei säädellä myöskään kansainvälisillä
    huumesopimuksilla vaikka melkein koko hamppukasvi onkin saatu
    sisällytettyä niiden piiriin vuoden 1961 sopimuksessa. Sopimuksen
    artiklan 1 kohdan 1 b mukaan kannabis tarkoittaa hampun kukkalatvoja.
    Siemenet ja muut osat paitsi latvalehdet on rajattu sopimuksen
    ulkopuolelle. Artikla 28 kohta 2 puolestaan sanoo selvästi, että
    hampun viljely mm. teollisiin tarkoituksiin kuiduksi ja siemeniksi ei
    kuulu sopimuksen piiriin.
    (http://www.unodc.org/pdf/convention_1961_en.pdf)

    YK:n huumevalvontakoneiston tähtäimessä on ”laittoman” kannabiksen
    viljelyn kuriin saattaminen. INCB vetoaa tässä vuoden 1988
    huumesopimuksen 3 artiklaan, sen 1 paragraafiin (C) (III), mikä INCB:n
    mielestä velvoittaa osanottajavaltiot kriminalisoimaan kannabiksen
    laittoman kasvatuksen eli kasvatuksen muihin kuin ruoka-, kuitu-,
    lääke- tai tutkimustarkoituksiin
    (http://www.unodc.org/unodc/en/treaties/illicit-trafficking.html). Nyt
    INCB venyttäisi tämän koskemaan myös kannabiksen siementen laitonta
    nettikauppaa.

    YK:n huumevalvontakoneistossa ei ilmeisesti tiedetä, että nykyiset
    lääkekannabislajikkeet ovat peräisin näistä laittomista lähteistä,
    koska kieltolain soveltaminen on hävittänyt perinteisiä siemenkantoja.
    Vuoden 1988 huumesopimus oli suunnattu järjestäytynyttä kansainvälistä
    huumerikollisuutta vastaan ja kannabiksen käytön erilaiset
    dekriminalisoinnit ja penalisoinnit ovat tämän sopimuksen mukaisia
    ratkaisuja. YK:n ajatusmaailmaan ei mahdu se, että kansainvälisen
    huumevalvonnan epäonnistuttua perustehtävässään eli tämän
    kansainvälisen järjestäytyneen huumerikollisuuden torjunnassa,
    kannabiksen kotiviljely on tehokkain tapa rajoittaa rikollisuuden
    leviämistä. Hampun siementen rikosvalvonta ajaisi siemenkaupankin maan
    alle järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.

    Asiantuntijoiden mielestä INCB ylittää jälleen omat valtuutensa ja
    tässä asiassa kullakin maalla on valtuus päättää kuten haluaa
    perustuslakinsa puitteissa. Tätä asiaa pitää seurata ja tulisi olla
    yhteydessä oman maan vastuulliseen virkamieheen. Mutta koska YK:n
    huumepolitiikan tekeminen tapahtuu hämärissä puitteissa niin mistä
    hänet tunnistaa? Kansalaisilla ei ole mitään keinoa valvoa, miten oman
    maan edustaja käyttäytyy näissä kokouksissa. Nykyaikainen länsimainen
    demokratia ei ole edustavimmillaan YK:n huumebyrokratian sokkeloissa.

  • YK: Yhä lähemmäksi totuutta

    Maaliskuun 8. – 12. YK:n huumekomissio (CND) pitää vuosikokouksensa Wienissä arvioidakseen nykyisen huumestrategian tuloksia. Tämän strategian julkisena tavoitteena on laittomien huumeiden tuotannon, kaupan ja kysynnän vähentäminen. Totuus on se, että tällä strategialla ei ole myönteisiä tuloksia.

    Helmikuun 23. päivä EU:n huumepolitiikan julkisessa kuulemistilaisuudessa, jota ENCOD oli myös järjestämässä, EU:n komission huumekoordinaatioyksikön johtaja Carel Edwards sanoi: "Sorto ei auta. Me tiedämme nyt tarpeeksi, jotta voimme vetää tämän johtopäätöksen."

    Maaliskuusta 2009 saakka EU:n komissiolla on ollut käytössään raportti huumepolitiikan vaikutuksista laittomien huumeiden maailmanmarkkinoihin 1998 – 2007 (ns. Reuter-Trautmannin raportti eli Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007 (pdf)). Tässä raportissa tehdään seuraava johtopäätös: tämän hetkiset huumepolitiikan muodot, jotka perustuvat kieltolakiin, eivät vähennä huumeiden tarjontaa eikä kysyntää, ja ne aiheuttavat yksilöille ja koko yhteiskunnalle haittoja.

    ENCOD:n delegaatio on läsnä Wienin kokouksessa muistuttamassa hallitusten edustajia siitä, että heidän tulisi suojella kansalaisia vaaroilta eikä altistaa heitä niille. Maaliskuun 4. päivänä ENCOD:n jäsenet järjestävät mielenosoituksia Malesian suurlähetystöillä Pariisissa ja Lontoossa. Samana päivänä Malesian sanomalehdissä julkaistaan avoin kirje Malesian hallitukselle, jossa vaaditaan huumerikollisten kuolemanrangaistuksen välitöntä poistamista.

    Olemme väittäneet jo vuosia, että kieltolaki on yhteiskunnan todellinen vihollinen ja tämä totuus on tulossa yhä ilmeisemmäksi. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa valtavat laittomat taloudelliset voitot, sekoittaa toimivan talousjärjestelmän, korruptoi virkamiehiä ja rahoittaa aseistautuneita joukkioita. Se aiheuttaa ja lisää yhteiskunnasta vieraantumista ja yksilöiden kokemaa rasitusta.

    Kieltolain ylläpitämiseen tarvittava julkinen kulutus pelkästään EU:ssa on arvioitu olevan (varovaisesti) 40 miljardia euroa eli 80 euroa asukasta kohti vuodessa. Talouskriisin aikana emme voi enää sallia tällaisen summan heittämistä hukkaan sellaiseen politiikkaan, joka ei selvästikään hyödytä ketään mutta aiheuttaa ongelmia ja vahinkoa miljoonille ihmisille.

    Reuter-Trautmannin raportti paljastaa tämän totuuden. Tieteellisen todistusaineiston hyväksyvät eivät voi enää kiistää sitä, että kieltolaki perustuu väärään teoriaan. Huumeiksi luokiteltujen aineiden laillinen tuotanto ja jakelu on ainut järkevä ja tehokas tapa vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia, vähentää järjestäytynyttä rikollisuutta ja kerätä veroja terveydenhoitoa, koulutusta ja yhteiskunnallisia ohjelmia varten.

    Kysymys ei enää kuulu jos vaan milloin. Jouduttaaksemme kieltolain loppua meidän tulee päättäväisesti toteuttaa kaksi tavoitetta: viedä kieltolakihallinnolta sen uskottavuus varmistaen, ettei se koskaan voimistu, ja rohkaista ihmisiä, jotka haluavat uudenlaista politiikkaa, nostamaan äänensä ja vaatimaan muutosta.

    Milloin selvä järki alkaa hallita huumepolitiikan maailmaa, ja yleensä maailmaa?

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • EU:n huumepolitiikan julkisen kuulemistilaisuuden johtopäätökset

    Helmikuun 23. päivä järjestettiin EU parlamentissa julkinen kuulemistilaisuus EU:n huumepolitiikasta. Kreikan edustajan Michail Tremopoulosin ja ENCOD:n (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) kutsumana noin 40 Euroopan kansalaisliikkeiden edustajaa 15 eri maasta saapui muotoilemaan suosituksia EU:n parlamentin edustajille, EU:n komissiolle ja Euroopan neuvostolle niistä tulevaisuuden lähestymistavoista, joita EU:n tulisi omaksua kriminalisoitujen huumeiden käsittelemisessä.

    Tilaisuus järjestettiin kaksi viikkoa ennen YK:n huumekomission (CND) kokousta Wienissä, ja työjärjestyksen tärkein kohta oli "Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007" (pdf), jonka EU:n komissio rahoitti vuonna 2008. Tämän tutkimuksen teki ryhmä tunnettuja huumetutkijoita, jota johti professori Peter Reuter Rand Corporation ajatushautomosta USA:sta sekä Franz Trautmann Trimbos instituutista Hollannista. Raportti ilmestyi kansalaisjärjestöjen vaadittua monen vuoden ajan puolueetonta arviointia maailmanlaajuisen huumekieltolain vaikutuksista.

    Raportin esitteli EU:n komission huumekoordinaatioyksikkö. Sen johtopäätökset osoittavat vääräksi huumekieltolain perustana olevan teorian – että huumekieltolaki vähentää valvonnassa olevien huumeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Raportin mukaan valvontayrityksillä on vain vähän vaikutusta maailmanlaajuisiin huumemarkkinoihin, joiden arvoksi vuodessa arvioidaan 300 miljardia dollaria.

    Tuotannon valvonnalla on paikallista vaikutusta mutta sillä ei vaikuteta huumeiden saatavuuteen maailman mittakaavassa; salakuljetuksen valvonta ei ole sen tuloksellisempaa. Hoito vähentää sekä riippuvaisen ihmisen että yhteiskunnan kokemia haittoja mutta se ei vähennä huumeiden käyttöä. Käytön ehkäisyn ponnistelut kilpistyvät sellaisten ohjelmien puutteeseen, joilla olisi todettua vaikutusta.

    Haittojen vähentämiseen tähtäävät ohjelmat ovat auttaneet tilannetta monissa maissa mutta ne kohdistuvat vain kapeaan huumeongelman osaan.

    Rikoslain täytäntöönpano ei estä huumeiden saatavuutta yhä halvemmin hinnoin. Se myös aiheuttaa paljon haittoja, jotka jakaantuvat epätasaisesti eri maiden kesken. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa väkivaltaa ja lahjontaa sekä vahingoittaa ympäristöä ja terveyttä. Nämä ongelmat aiheuttavat kuolemantapauksia ja sairauksia sekä miljoonien ihmisten, kuluttajien, heidän ympäristönsä ja muun yhteiskunnan elämänlaadun vakavaa heikkenemistä.

    Raportin tulokset kertovat lyhyesti sanottuna, että kieltolakiin perustuva huumepolitiikka on aiheuttanut paljon haittaa ja vain vähän, jos lainkaan, hyvää. Euroopan Unionia tulisi onnitella siitä, että se on tukenut tällaista tutkimusta. Nyt tulisi toimia tämän tiedon pohjalta. Sen hylkääminen vastaa rikoslain tarkoittamaa laiminlyöntiä.

    Siksi tämä kuulemistilaisuus pyytää Euroopan Unionia tarttumaan seuraaviin aloitteisiin:

    1. Tulisi mahdollisimman nopeasti kutsua koolle eurooppalainen kokous tulevaisuuden huumepolitiikan malleista, mihin kutsuttaisiin kansalliset ja paikallisviranomaiset, parlamentaarikot sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat kaikista 27:stä jäsenvaltiosta. Kokouksen tavoite olisi tutkia uusia huumepolitiikan muotoja, jotka eivät perustu kieltolakiin vaan edellä mainitun raportin antamiin opetuksiin sekä paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kokemuksiin.
    2. Tulisi julkaista yleinen suositus jäsenvaltioille, jotta nämä asettaisivat huumepolitiikkansa arvioinnin poliittisesti tärkeälle sijalle. EU:n tulisi sallia kunkin jäsenvaltion valita itselleen sopiva huumepolitiikka, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, yksilönvapauksia ja yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja joka aiheuttaa vähiten oheisvahinkoja.
    3. Tulisi käyttää tilaisuutta seuraavassa CND:n kokouksessa Wienissä haittojen vähentämiseen tähtäävän politiikan tärkeyden korostamiseksi sekä aloittaa keskustelu YK:n sopimusten arvioinnista, jotta sellaiset vaihtoehdot huumemarkkinoiden säätelemiseksi, jotka eivät perustu kieltolaille, tulisivat mahdollisiksi.
    4. Tulisi tutkia mahdollisuuksia EU:n kansalaisten aloitteiden hyväksymiseksi, jotka tähtäävät kannabiksen tuotannon ja jakelun luomiseen henkilökohtaista kulutusta varten yrityksenä vähentää laittomien markkinoiden aiheuttamia haittoja sekä riippuvuutta niistä.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet: