Kategoria: Politiikka ja kannanotot

  • On aika uusille arvioille

    YK:n     huumekomissio     kokoontui     10.-14.3.2008     Wienissä     arvioimaan     kymmenvuotisen huumestrategiansa  tuloksia.  ENCOD  (European  Coalition  for  Just  and  Effective  Drug  Policies, Eurooppalainen  yhteenliittymä  järkevän  ja  oikeudenmukaisen  huumausainepolitiikan  puolesta) lähetti komission jäsenille viestin, jossa todetaan seuraavaa: 

    “Arvoisat osallistujat!
     
    Tämän   kokouksen   tarkoitus   on   arvioida   YK:n   New   Yorkin   kokouksesta   1998   alkaneen kymmenvuotisen  huumestrategian  tuloksia.  Tämän  strategian  tavoite  oli  “poistaa  kokonaan  ja rajoittaa olennaisesti huumeiden laitonta valmistusta, markkinointia ja kauppaaa”.

    Kokouksessa  YK:n  huume-  ja  rikostoimiston  päällikkö  Antonio  Maria  Costa  esittää  seuraavat tulokset:

    “oopiumin  tuotanto  maailmassa  on  saavuttanut  2800  tonnia  vuonna  2007,  mikä  on  kaksi  kertaa vuoden 1998 tuotantomäärä” 

    “kokaiinin tuotanto oli vuonna 2006 984 tonnia, nousua vuodesta 1998 yli 19%”

    “noin 42 000 tonnia kannabista tuotettiin vuonna 2005, nousua 40% vuodesta 1998”

    “kokaiinin ja oopiumin suhteen käyttö on pysynyt ennallaan, amfetamiinin ja kannabiksen käyttö on kasvanut”

    Viimeisen  kymmenen  vuoden  aikana  huumeiden  täydellinen  kieltäminen  on  johtanut  yhä  enemmän siihen,  että  huumeiden  käyttäjät  ja  kasvattajat  syrjäytyvät  yhteiskunnassa.  Samoin  on  käynyt yhteiskunnan vähäosaisille, jotka ovat mukana huumeiden tuotannossa ja kaupassa.
     
    Me  toivomme,  että  Te  ja  kaikki  muut  hallitusten  edustajat  pitäisitte  päänne  kylmänä.  Nyt  olisi historiallinen  mahdollisuus  parantaa  miljoonien  ihmisten  elintasoa  ja  samaan  aikaan  puuttua järjestäytyneen rikollisuuden päätulonlähteeseen.
     
    Kulunut  vuosikymmen  on  jälleen  osoittanut,  että  huumeiden  kieltäminen  on  kallis,  tehoton  ja tavoitettaan  vastaan  toimiva  toimenpide.  Se  rasittaa  eniten  niitä  ihmisiä,  joilla  on  hyvin  vähäinen osuus   huumekaupassa,   eikä   sillä   ole   kuitenkaan   mitään   mitattavaa   ehkäisevää   vaikutusta maailmanlaajuisiin  huumemarkkinoihin.  Todellisuudessa  huumausaineiden  kieltäminen  vain  lisää huumemarkkinoiden kielteisiä vaikutuksia.
     
    YK:n  arvioiden  mukaan  laittomat  huumemarkkinat  tuottavat  järjestäytyneelle  rikollisuudelle  400-500   miljardia   euroa   vuosittain.   Huumeiden   tuottaminen   maksaa   1%   katuhinnasta,   siksi arvioidaankin,  että  huumeiden  nettotuotto  rikollisuudelle  on  noin  10  000  euroa  sekunnissa. Rikollisjärjestöjen tuotot ylittävät monien maiden bruttokansantuotteen.
     
    Aika  on  kypsä  toimenpiteille,  jotka  eivät  uhkaa  kehitysmaiden  talonpoikia,  eivät  lisää  käyttäjien terveydellisiä   haittoja   ja   kunnioittavat   ihmisten   oikeuksia   tuottaa   kasveja   henkilökohtaiseen käyttöön. On luotava laillinen malli tuottaa ja kuluttaa kannabista, unikkoa ja kokapensaan lehtiä. Nämä kasvit ovat palvelleet ihmiskuntaa jo tuhansien vuosien ajan
     
    On selvää, että ainoastaan huumeiden tuotannon ja kaupan valvonta laillisella pohjalla saa huumeet pois järjestäytyneen rikollisuuden valvonnasta.
     
    Pyydämme   Teitä   ja   kaikkia   hallitusten   edustajia   CND:ssä   muuttamaan   historian   suuntaa lopettamalla huumeiden täyskielto kansainvälisen huumepolitiikan perustana-“

     

    Kansalaisjärjestöjen kohtaaminen

    YK:n   huume-   ja   rikostoimiston   päällikkö   Costa   on   tunnettu   haukkamaisista   asenteista, syyttelemisistä  ja  kannabiksen  vastaisuudesta.  Syytösten  kohteena  ovat  olleet  Hollannin  politiikka yhtä lailla kuin julkkisten asenteet. Toisalta Costa on peräänkuuluttanut kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan  politiikan  muotoiluun.  YK:n   huumepolitiikkaa  tekevät  elimet  eivät  perinteisesti  ole halunneet   olla   tekemisissä   kansalaisyhteiskunnan   kanssa.   Kovin   rohkaiseva   ei   ollut   YK:n huumebyrokratian  ja  kansalaisjärjestöjen  kohtaaminen  13.3.2008  UNODC:n  johtajan  Antonio Costan ja kansalaisjärjestöjen kokouksessa.
     
    Kokouksessa   ENCOD:n   hollantilainen   edustaja,   psykiatri   Frederick   Polak   haastaa   Costan kysymyksellä,  miksi  Hollannissa  on  vähemmän  kannabiksen  käyttäjiä  kuin  naapurimaissa,  vaikka jokainen täysi-ikäinen voisi halutessaan ostaa sitä lähimmästä kannabiskahvilasta? Miten tämä selvä ristiriita  sopii  YK:n  ajamaan  huumesotamalliin?  Kysymykseen  kiteytyy  oleellinen  asia.  Käytännön laboratoriossa Hollannissa on 1970-luvulta lähtien kokeiltu, miltä vaihtoehtoinen kannabispolitiikka voisi näyttää. Se, että Costa ei vastaa ja kiertää kysymyksen  toisensa jälkeen, osoittaa, että hänen on vaikea hyväksyä vaihtoehtoa huumeiden täyskiellolle ja huumesodalle.
     
    Unkarilaisen  HCLU:n  (Hungarian  Civil  Liberties  Union)  tuottamassa  videossa  "Not  so  silent partners" esitetään, kuinka kohtaaminen tapahtui. Video on julkaisu Youtubessa:
     
    http://www.youtube.com/watch?v=fe208nLLEwk

    Asenteet muutokseen kypsyvät

    Eurobarometrin    mukaan    26%    kaikista    EU:n    kansalaisista    haluaisi    radikaalin    muutoksen kannabispolitiikkaan   eli   sen   henkilökohtaisen   käytön   laillistamisen   koko   EU:ssa.   Tällöin Suomessakin  pitäisi  ratkaista  sen  käyttöön  ja  saatavuuteen  liittyvät  käytännön  ongelmat.  15  –  24 vuotiaiden  keskuudessa  43%  kannattaa  laillistamista.  Suurinta  kannatus  on  niissä  maissa,  joissa tiedonvälityskin on vapaampaa tässä asiassa. Hollantilaisista peräti 49% haluaisi lopettaa kieltolain kokonaan, espanjalaisista 40%, briteistä ja tsekeistä 32% ja irlantilaisistakin 30%.
     
    Suomen 8 % osuus on vähäisin. Tähän on syynsä, joista vähäisin ei ole vuosikymmeniä harjoitettu politiikka,  jossa  kaikki  huumeisiin  liittyvä  on  nähty  suurena  pahana  ja  virallisesta  näkemyksestä poikkeavat mielipiteet on tehokkaasti vaiennettu leimaamalla ihminen huumeiden kannattajaksi. 
     
    Aivan  juuri  julkistetun  tutkimuksen  mukaan  suomalaistenkin  asenteet  ovat  muuttumassa.  Kansanterveyslaitoksen   (KTL)   kyselytutkimuksen   mukaan   suomalaiset   suhtautuvat   huumeongelmaan aiempaa  rauhallisemmin,    Syyksi  asiantuntija  arvelee  sitä,  että  ihmiset  ovat  alkaneet  hyväksyä huumeet osaksi yhteiskuntaa ja arkea. Myös kansalaisten tietämys on lisääntynyt viime vuosina.
     
    Muutosta osoittaa myös se, että yksityishenkilön keräämä nettiadressi kannabiksen laillistamiseksi on keräännyt jo yli 10 000 allekirjoittajaa. Adressi löytyy osoitteesta
     
    http://www.adressit.com/kannabis
     

    SKY:n uutisissa on esitelty muitakin asenteiden muutoksia:

    Kannabiksen  hyväksyminen  jatkaa  kasvuaan  Lähde:  Pekka  Hakkarainen  ja  Leena  Metso  (2007)

    Huumekysymyksen  muuttunut  ongelmakuva.  Vuoden  2006  huumekyselyn  tulokset.  Yhteiskuntapolitiikka Vol. 72, 5/2007; Huumetilanne Suomessa 2007 – Huumevuosiraportti EMCDDA:lle.
     
    http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2007/58_2007.htm
    http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2007/75_2007.htm
    http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/reitox/HuumetilanneSuomessa2007.pdf
     
    Stakesilta  on  ilmestynyt  kaksi  tutkimusta  Suomen  huumausainetilanteesta:  Huumekysymyksen muuttunut   ongelmakuva   ja   EMCDDA:n   vuosiraportin   Suomen   tilannetta   koskeva   osuus, Huumetilanne Suomessa 2007.
     
    Molempia  uutisoitiin  laajalti,  mutta  täysin  vaille  huomiota  on  jäänyt  kannabiksen  hyväksymisen vuodesta toiseen jatkuva kasvu. Hakkaraisen ja Metson tiedotteessa tämä vielä muistetaan mainita:

    ”Väestön mielipiteissä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Niiden osuus, joiden mielestä huumeet aiheuttavat  yhteiskunnalle  enemmän  ongelmia  kuin  alkoholi,  on  vähentynyt  vuosien  2002  ja  2006 välillä 32 prosentista 18 prosenttiin. Kansalaisten huoli alkoholiongelmista on kasvanut ja mielipiteet säännöllisen  humalajuomisen  riskeistä  kiristyneet.  Käsitykset  kannabiksen  kokeilun  riskeistä  ovat sen sijaan lientyneet.”

    Artikkelin  sivuilla  548  –  549  esitetyissä  käyrissä  ja  luvuissa  tämä  kehitys  näkyy  niin  selvänä,  että ilmeisesti toimittajat eivät ole lukeneet itse tutkimusta lainkaan.

    Tutkimuksessa  kysyttiin  asennoitumista  kannabikseen  kysymyksellä  kokeeko  riskin  vähäiseksi,  jos kokeilee  kannabista  1  –  2  kertaa.  Vuoden  2006  tiedot  ovat  seuraavassa  taulukossa  ja  vertailuna vuoden 2005 prosenttiluku.
     
    Kaikki       37% (vuonna 2005 34%)
    Miehet      43%
    Naiset      30%
    15 – 24 v. 50%
    25 – 34 v. 56%
    35 – 44 v. 40%
    45 – 69 v. 23%
     
    Jo yli puolet 15 – 35 vuotiaista pitää kannabiksen kokeilua haitattomana. Kannabiksen säännöllistä käyttöä pitää hyväksyttävänä 5% kaikista kun vain 9% hyväksyy enää tupakoinnin, jonka hyväksyntä romahti 90-luvun lopulla. Ikäluokissa 15 – 35 v. kannabiksen käytön hyväksyy 10 %, samalla tasolla tupakoinnin  kanssa.  Alkoholin  säännöllisen  käytön  pitäminen  haitattomana  on  laskenut  alle  20%:n koko väestöstä.
     
    Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 6.4.2008

  • EMCDDA Vuosiraportti ’07

    Kannabiksen käytön muuttuva kuva
    Lähde: EMCDDA:n vuosiraportti 23.11.2007
    http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index419EN.html
    http://www.emcdda.europa.eu/publications/online/ar2007/en

    Lähestyvä YK:n huumepolitiikan arviointi yltää EMCDDA:n
    vuosiraporttiin. Tätä varten sekä EMCDDA että UNODC yrittävät saada
    julki sellaisen kannan, jonka mukaan tilanne on ”valvonnassa” UNODC:n
    termillä ja ”tasaantunut” EMCDDA:n käyttämällä termillä.

    Tiedotusvälineisiin levittynyt viesti kuuluu, että huumeongelma on
    tasaantunut ja huumeongelma riistäytyy käsistä. Selityksenä tälle
    ristiriidalle on huumepolitiikkaa, -tutkimusta ja uutisointia vaivaava
    historiattomuus: huumeongelmaa seurataan julkisuudessa annettujen
    suurten lupausten takia kuin osakekursseja, ovatko poliittiset ja
    moraaliset pisteet nousussa vai laskussa.

    Lyhyesti kerrottuna EMCDDA:n raportti kertoo, että huumeiden käyttö on
    tasaantumassa mutta selvästi korkeammalle tasolle kuin 1990-luvun
    alussa. Toisaalta huumetilanteessa on huomattavaa vaihtelua ja tällä
    hetkellä vahvan euron takia kokaiinista on tulossa suosittu huume ns.
    bailauspiireissä eli viihdekäyttäjien keskuudessa. Kannabis on
    säilyttänyt kuitenkin selvän johtoaseman.

    Vuonna 2006 raportin ääni oli kuitenkin aivan muuta kuin tyynnyttelevä,
    mistä muistutuksena uutinen suomalaisesta tiedotusvälineestä:
    ”Huumeiden katuhinnat laskivat rajusti (Kaleva 23.11.2006): EU:n
    huumeviraston torstaina julkistaman vuosiraportin mukaan lähes kaikkien
    aineiden keskihinnat alenivat useimmissa maissa. Enimmillään hinnat
    laskivat lähes puolella. Kannabishartsin hinnat ovat pudonneet 19,
    kannabisruohon 12 , kokaiinin 22, ruskean heroiinin 45, amfetamiinin 20
    ja ekstaasin 47 prosenttia viiden vuoden takaiseen verrattuna.”

    YK:n huumeprosessin arvioinnissa on kyse vuoden 1961 huumesopimuksessa
    määritelty kannabiksen luokittelu huumeeksi. Järkevän keskustelun
    pohjaksi pitäisikin ottaa kannabiksen käytön kehittyminen sopimuksen
    solmimisen jälkeen eikä poliittisten suhdanteitten määrämien kymmen-,
    viisi- tai yksivuotisjaksojen varaan.

    Seuraavassa poimintoja raportin sisällöstä:

    EMCDDA ja YK:n tarkistusprosessi

    Vuonna 2008 kansainvälinen yhteisö arvioi, miten hyvin vuonna 1998
    pidetyssä maailman huumeongelmaa käsitelleessä Yhdistyneiden
    Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa asetettujen tavoitteiden
    saavuttamisessa on edistytty. EMCDDA tukee tätä tarkasteluprosessia
    täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia tietoja siten,
    että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion Euroopan tilanteesta.


    Kannabispolitiikka lievenee jatkuvasti

    Kannabiksen käyttöön liittyvien rikosten osuus on kuitenkin laskenut
    vuodesta 2000 lähtien useissa maissa (Kreikka, Italia, Kypros,
    Itävalta, Slovenia ja Turkki) ja viimeisen tarkastelujakson (2004–2005)
    aikana valtaosassa maista, joista saatiin tietoa. Tämä voi johtua
    siitä, että lainvalvontaviranomaiset ovat näissä maissa vähentäneet
    kannabiksen käyttäjiin kohdistuvia toimia muiden huumeiden käyttöön
    verrattuna.

    Euroopassa ollaan yleisesti siirtymässä rikosseuraamusten määräämisen
    sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin lähestymistapoihin pienten
    kannabismäärien hallussapito- ja käyttörikosten osalta. Ilmoitettujen
    kannabisrikosten määrä kuitenkin kasvoi vuosina 2000–2005 merkittävästi
    (36 %), ja kannabis on useimmissa maissa huumeiden käyttö- tai
    hallussapitosyytteissä yleisimmin mainittu huumausaine. Tilanne saattaa
    olla muuttumassa, sillä suurin osa maista on raportoinut
    kannabisrikosten vähentyneen – mikä saattaa kertoa siitä, että
    lainvalvontaviranomaiset eivät enää suuntaa toimintaansa yhtä paljon
    kannabiksenkäyttörikoksiin. Vaikka aiheesta on keskusteltu paljon
    julkisuudessa ja tiedotusvälineissä, lainvalvontapolitiikan ja
    kannabiksen yleisen levinneisyyden välillä on vaikea nähdä suoraa tai
    yksinkertaista yhteyttä.

    Maiden välillä on toki eroja ajoituksessa ja mittakaavassa, mutta
    yleisesti katsoen kannabiksen käyttö lisääntyi Euroopassa voimakkaasti
    1990-luvulla, minkä jälkeen kasvu tasaantui 2000-luvun taitteessa.
    Euroopan kokonaistilanne on nyt yhtenäisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi
    tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että etenkin korkean
    levinneisyysasteen maissa kannabiksen käyttö on tasaantumassa tai jopa
    vähenemässä. Ja vaikka tämän tueksi ei olekaan vielä paljon näyttöä,
    merkit viittaavat siihen, että kannabiksen suosio nuorten keskuudessa
    on joissakin maissa laskemassa.

    Valtioiden välillä on eroja suuntauksissa, mutta varovaisen
    optimistisesti voidaan toivoa, että Euroopassa 1990-luvulta jatkunut
    kannabiksen käytön lisääntyminen olisi saavuttanut lakipisteensä.


    Kannabiksen käyttö

    Varovaisesti voidaan arvioida, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista
    aikuista – toisin sanoen lähes joka neljäs (22 prosenttia) kaikista
    15–64-vuotiaista – on käyttänyt kannabista ainakin kerran. Kansalliset
    luvut vaihtelevat kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut
    ovat alhaisimmat Bulgariassa, Maltassa ja Romaniassa ja korkeimmat
    Tanskassa (36,5 %), Ranskassa (30,6 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa
    (29,8 %) ja Italiassa (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta
    tietoja toimittaneiden 26 Euroopan maan joukosta 12 ilmoitti kannabista
    ainakin kerran käyttäneiden osuudeksi 10–25 prosenttia.

    Ainakin kerran käyttäneitä: vähintään 70 miljoonaa tai viidesosa
    aikuisista Euroopassa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä:
    noin 23 miljoonaa aikuista tai kolmasosa ainakin kerran käyttäneistä.
    Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli 13 miljoonaa.

    Jos kannabiksen käyttö onkin Euroopassa tasaantumassa, se on silti
    historiallisen korkealla tasolla, ja vaikka kannabiksen käyttäjistä
    vain melko pieni osuus käyttää tätä huumetta säännöllisesti ja
    runsaasti, se tarkoittaa yksilöinä merkittävää määrää.


    Kannabiksen aiheuttama hoidon tarve

    Kannabisongelmista kärsivien henkilöiden tarpeiden ymmärtämiseksi on
    saatavilla yhä enemmän tutkimustuloksia ja kliinistä kokemusta, mutta
    siitä, kuinka yleisesti kannabiksen käyttäjille kehittyy huumeongelmia,
    ei ole selkeää kuvaa. EMCDDA:n kokoamista hoitotiedoista ilmenee, että
    kannabiksen takia hoitoon ensimmäistä kertaa hakeutuvien määrä on lähes
    kolminkertaistunut vuodesta 1999, joskin tämä suuntaus vaikuttaisi
    olevan tasaantumassa.

    Suuntausta on vaikea tulkita monesta syystä: kannabisongelmista
    kärsiville on tarjolla entistä enemmän palveluja ja nämä ongelmat
    tiedostetaan yhä paremmin; lisäksi merkittävä osa hoitoonohjauksista on
    peräisin rikosoikeusjärjestelmästä tai sosiaaliviranomaisilta.

    Kannabisasiakkaat voidaan yleisesti ottaen jakaa kolmeen ryhmään:
    satunnaisesti käyttäviin (34 %), kerran tai useampia kertoja viikossa
    käyttäviin (27 %) ja päivittäin käyttäviin (39 %) asiakkaisiin. Erot
    ilmoitetussa huumeen käyttötiheydessä johtuvat todennäköisesti eroista
    hoitoonohjauksen reiteissä, ja rikosoikeusjärjestelmän kautta hoitoon
    ohjattujen määrän lisääntyminen saattaa olla selityksenä osalla hoitoon
    tulevista satunnaisista käyttäjistä. Kannabiksen käyttötiheydessä on
    eroja maiden välillä. Puolet maista raportoi, että yli 30 prosenttia
    asiakkaista käyttää kannabista päivittäin, ja puolet, että tällaisia
    asiakkaita on alle 30 prosenttia. Kannabista päivittäin käyttävien
    osuus hoidossa olevista asiakkaista on suurin Alankomaissa, Tanskassa
    ja Espanjassa, ja satunnaisten käyttäjien osuus on suurin Unkarissa,
    Saksassa ja Italiassa.

    Lisäksi, kuten edellä jo esitettiin, kannabiksen runsaaseen käyttöön
    kohdistuvissa toimissa saattaa olla pääpaino ehkäisyssä hoidon sijaan,
    ja tällaiset erot kansallisissa käytännöissä voivat vaikuttaa
    raportointiin yleisesti. Tämä saattaa osaksi selittää, miksi jotkin
    maat, joissa kannabiksen käyttö on yleistä, raportoivat kannabishoidon
    osalta melko alhaisia lukuja.


    Kannabismarkkinat

    Euroopan kannabistilannetta mutkistavat myös markkinatekijät, ja tätä
    ongelmaa vaikeuttaa luotettavan tiedon puuttuminen erilaisten
    kannabistuotteiden suhteellisesta osuudesta ja saatavuudesta EU:ssa.
    Eurooppa on edelleen kannabishartsin – suurimmaksi osaksi
    Pohjois-Afrikassa tuotetun – tärkein markkina-alue maailmassa. Myös
    kannabisruohoa on saatavilla Euroopassa, mutta hartsia takavarikoidaan
    yli 10 kertaa enemmän kuin kannabisruohoa. Tilanne saattaa kuitenkin
    olla muuttumassa: kannabishartsin takavarikot vähenivät hieman vuonna
    2005, kun taas kannabisruohon ja kannabiskasvien takavarikot ovat
    lisääntyneet koko ajan. Puolet Euroopan maista raportoi kotimaisesta
    kannabiksentuotannosta vuonna 2005. Jotkin kotioloissa tuotetun
    kannabiksen muodot voivat olla melko vahvoja, ja tällaisella
    tuotannolla on vaikutuksia myös huumeiden valvontaan.


    Kannabiksen runsas tai säännöllinen käyttö

    Huumetta säännöllisesti tai runsaasti käyttävien henkilöiden määrän
    pelätään olevan kasvussa, mutta asian tutkimiseen on saatavilla vain
    vähän tietoa. EMCDDA tekee useiden jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti
    yhteistyötä tätä kysymystä koskevien tutkimusmenetelmien
    parantamiseksi. Vuonna 2004 EMCDDA arvioi rajallisen tiedon perusteella
    karkeasti, että noin prosentti eurooppalaisista aikuisista eli noin
    kolme miljoonaa ihmistä saattaa käyttää kannabista päivittäin tai lähes
    päivittäin. Arviota on tarkoitus tarkistaa lähitulevaisuudessa. Useat
    maat ovat raportoineet kannabiksen säännöllisen tai runsaan käytön
    lisääntymisestä, mutta ainoastaan Espanja on esittänyt päivittäisen
    käytön lisääntymisestä vertailukelpoista tietoa, jonka mukaan se on
    lisääntynyt 0,7 prosentista kahteen prosenttiin vuosina 1997–2006.

    ”Kannabiksen runsaalle käytölle” ei ole toistaiseksi esitetty mitään
    yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Kyseessä on väljä käsite, jolla
    tarkoitetaan tietyn toistuvuuskynnyksen ylittävää käyttöä. Runsas
    käyttö ei välttämättä merkitse riippuvuutta tai väärinkäyttöä eikä
    muiden ongelmien esiintymistä, mutta sen katsotaan lisäävän
    haitallisten seurausten, myös riippuvuuden, riskiä. Tässä luvussa
    esitetyt luvut viittaavat ”päivittäiseen tai lähes päivittäiseen
    käyttöön” (ainetta on käytetty vähintään 20 päivänä viimeisten 30
    päivän aikana). Tätä vertailuarvoa käytetään tutkimuksissa usein, ja se
    on peräisin eurooppalaisesta mallikyselylomakkeesta. Meneillään
    olevilla metodologisilla tutkimuksilla (kansallisilla ja EMCDDA:n
    tutkimuksilla) on tarkoitus parantaa runsaan/toistuvan käytön ja
    ongelmien välisen yhteyden tuntemusta.

    Käytön lopettamiseen liittyvät tekijät on toinen tärkeä asia, joka
    pitäisi tuntea paremmin. Kuten edellä todettiin, useimmat lopettavat
    kannabiksen käytön jonkin ajan kuluttua. Lopettamiseen liittyvien
    tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää alan tukitoimien suunnittelun
    kannalta. Näistä tekijöistä on alettu saada jotain tietoa. Esimerkiksi
    Ranskassa vuonna 2005 tehdyssä väestötutkimuksessa ilmeni, että
    henkilöistä, jotka olivat käyttäneet kannabista ainakin kerran mutta
    jotka eivät olleet käyttäneet sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana,
    useimmilla (80 %) pääasiallinen syy tämän huumausaineen käyttämättä
    jättämiselle oli yksinkertaisesti kiinnostuksen puute, vaikka useimmat
    aikuiset (lähes 60 %) katsoivat voivansa halutessaan saada kannabista
    helposti.


    Kannabis liikennevalistuksessa
    Lähde: EMCDDA:n Drugnet Europe 60
    http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index411EN.html

    1990-luvulta saakka suurimmassa osassa EU maista on yleisöä tiedotettu
    kampanjoilla päihteiden käytöstä liikenteessä mutta nämä kampanjat
    käsittelevät pääasiassa alkoholia. Vain noin joka viidennessä maassa on
    huomiota kohdistettu kannabiksen ja bentsodiatsepiineihin.

    Kannabista käyttäneet autonkuljettajat ovat yleensä nuoria miehiä kun
    taas bentsoja käyttäneet keski-ikäisiä naisia. Tämä tutkimus tuo esille
    sen, kuinka yhtä asiaa ajavat kampanjat eivät sovi kaikille. Vanhemmat
    betsojen käyttäjät eivät huomioi nuorille kannabiksen käyttäjille
    tarkoitettuja viestejä ja toisin päin, eivätkä kummatkaan koe
    alkoholivaroitusten koskevan itseään.


    Toimiiko huumetestaus kannabiksen vaikutuksessa ajaville?
    Lähde: Addiction Volume 102 Issue 12 Page 1918-1919, December 2007
    http://www.blackwell-synergy.com/doi/full/10.1111/j.1360
    -0443.2007.02042.x?cookieSet=1

    Kannabiksen käyttäjät saattavat itsensä ja muut vaaraan ajaessaan
    kannabiksen vaikutuksen alaisena.

    Kannabiksen käyttö lisää liikenneonnettomuuden riskiä 2 – 3
    kertaiseksi, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin alkoholilla (6 – 15
    kertainen). Kun otetaan huomioon alhaisempi riskitaso sekä alhaisempi
    käytön taso, on kannabiksen käytön aiheuttamien onnettomuuksien osuus
    paljon alhaisempi kuin alkoholin (esimerkiksi Ranskassa 2,5% kuolemaan
    johtaneista liikenneonnettomuuksista on kannabiksen käytön aiheuttamia
    verrattuna alkoholin aiheuttamiin 29%:iin).


    Rauhoittavat lääkkeet ja liikenne
    Lähde: Guardian 23.11.2007

    Eurooppalaisten huumeasiantuntijoiden mukaan lääkkeissä ajavat
    vanhemmat naiset ovat suurempi vaaran aihe kuin nuoret ”heinäpäät”
    ratin takana.

    Yhä useammin poliisin satunnaiskokeissa paljastunut huumekuski
    osoittautuu keski-ikäiseksi tai vanhemmaksi naiseksi, joka on ottanut
    reseptin mukaisen rauhoittavan lääkkeen eikä tiedä mitään sen
    vaikutuksesta autolla ajamiseen.

    EMCDDA suomalaisissa tiedotusvälineissä


    YLE
    Kokaiinin käyttö lisääntynyt Euroopassa
    Lähde: YLE 22.11.2007

    Kokaiinin käyttö ja saatavuus ovat lisääntyneet Euroopassa voimakkaasti
    viime vuosina. Myös hoitoon haluavia on yhä enemmän, kertoo EU:n
    huumetietokeskus EMCDDA.

    Keskuksen vuosiraportin mukaan arviolta 4,5 miljoonaa eurooppalaista on
    käyttänyt kokaiinia viime vuoden aikana. Edellisen vuoden arvio oli 3,5
    miljoonaa. Kokaiini on siten vakiinnuttanut paikkansa Euroopan toiseksi
    yleisimpänä huumeena kannabiksen jälkeen.

    12 miljoonaa eurooppalaista sanoo ainakin kokeilleensa kokaiinia
    elämänsä aikana. Kannabista kokeilleita on kuitenkin edelleen selvästi
    eniten, lähes neljännes kaikista yli 15-vuotiaista eurooppalaisista.

    Melkein neljännes huumehoitopaikkojen lisääntyneestä kyselystä johtuu
    kokaiinin käytöstä. Vuodesta 1999 hoitoon haluaminen on melkein
    kolmenkertaistunut.

    Huumeiden takavarikot ovat lisääntyneet etenkin Espanjassa ja
    Portugalissa, jotka ovat yleisimmät reitit Euroopan markkinoille.
    Huumerikollisuus puolestaan lisääntyi kaikissa Euroopan maissa Saksaa
    lukuunottamatta.

    Tuoreimmat tilastot huumekuolemista ovat toissa vuodelta. EU-maissa ja
    Norjassa menehtyi huumeiden takia runsaat 7 000 ihmistä. Yleisin syy
    oli heroiinin yliannostus. Sen sijaan huumeisiin liittyvät
    hiv-tartunnat eivät lisääntyneet yhtä paljon kuin aiempina vuosina,
    koska pistoshuumeiden käyttö on vähentynyt.


    Raportti: Euroopan huumetilanne tasaantuu
    Lähde: Helsingin Sanomat 22.11.2007

    BRYSSELI. Huumeiden käyttö on tasaantumassa, päättelee torstaina
    julkistettu Euroopan huumevalvontaviraston EMCDDA:n vuotuinen raportti.

    Suosituimman huumeen eli kannabiksen suosio näyttää taittuneen
    suurimmissa käyttäjämaissa kuten Ranskassa ja Britanniassa ja
    tasoittuneen pienen kulutuksen maissa kuten Suomessa ja Ruotsissa.

    "Varovaiseen optimismiin on aihetta", muotoilee viraston tieteellinen
    koordinaattori Paul Griffiths.

    Virastoa huolestuttavat silti ennätykselliset kokaiinitakavarikot ja
    maailman kasvanut heroiinin tarjonta.

    Kannabiksen suosio hupeni 15–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Espanjassa ja
    Tsekin tasavallassa 20 prosenttia senikäisistä kertoo käyttäneensä
    kannabista.

    Käyttö on vielä suurempaa ikäryhmän nuoremmassa päässä. Peräti 37
    prosenttia 14–18-vuotiaista espanjalaisnuorista käytti kannabista 2004,
    nyt vajaa 30 prosenttia.

    Suomess alle kymmenen prosenttia 15–24-vuotiaista ja noin seitsemän
    prosenttia 15–34-vuotiaista käyttää rapistin mukaan kannabista.

    Huomio on nyt kääntynyt noin prosenttiin aikuisia, joka käyttää
    kannabista säännöllisesti. Käyttö näkyy selvästi: hoitoon hakeutuneiden
    joukko kolminkertaistui kuudessa vuodessa.

    "Lähes kolmannes hoitoon hakeutuvista tulee kannabiksen takia. Käyttö
    on jatkunut siinä vaiheessa 6–8 vuotta. Heitä ei voi hoitaa samoin kuin
    heroiinin käyttäjiä", muistuttaa viraston osastopäällikkö Roland Simon.
    Uusia menetelmiä on vasta kehitteillä.

    Toiseksi yleisimmän huumeen eli kokaiinin käyttö näyttää kasvavan.
    Ainetta takavarikoitiin toissa vuonna ennätykselliset 107 tonnia.

    Myös heroiinia ja muita opiaatteja on tarjolla aiempaa enemmän.
    Maailman heroiinin tuotannon arvioidaan kasvaneen viime vuonna
    kolmanneksella.

    "Nyt näyttää, ettei Afganistanin kasvanut tuotanto ole tulossa
    Eurooppaan. Tilanne saattaa vielä muuttua", Griffiths arvioi.

    Huumeiden annostelu suoraan verisuoneen näyttää olevan vähenemässä. Sen
    sijaan korvaushoitoon määrättyjen lääkkeiden käyttö huumeena on
    yleistymässä ja Suomi näyttää olleen edelläkävijä: Heroiinin
    yliannostuksen aiheuttamat kuolemat loppuivat Suomessa muutama vuosi
    sitten, kun käyttäjät siirtyivät liuottamaan Subutex-lääkkeitä ja
    ruiskuttamaan niitä verisuoneen. Lääkkeitä haettiin myös Ranskasta ja
    Virosta niin paljon, että viranomaiset rajoittivat toimintaa.


    Heroiinin käyttäjämäärät kasvussa
    Lähde: Turun Sanomat 23.11.2007

    Heroiinin saatavuus Euroopassa on helpottunut. Vuonna 2005 kirjattiin
    noin 30 000 uutta käyttäjää, ja kokonaiskäyttäjämääräksi Euroopan
    unionin ja Norjan alueella arvioidaan 1,5 miljoonaa.

    Käyttäjämäärän kasvu näkyy erityisesti heroiinitakavarikkojen
    lisääntymisenä, selvisi Euroopan unionin huumausaineiden ja niiden
    väärinkäytön seurantakeskuksen torstaina julkaisemasta raportista.

    Heroiinin korvaushoitona käytettävän buprenofiinin laiton käyttö
    huolestuttaa tutkimuksen mukaan Tsekissä ja Ranskassa. Myös Suomessa
    korvaushoitolääkkeiden kuten Temgesicin, Subutexin ja Suboxonen käyttö
    näkyy laajalti korvanneen heroiinin käytön hoitoon hakeutuvien
    keskuudessa.

    Samat aineet mainitaan meillä yhä useammin myös
    yliannostusilmoituksissa kuolemien syynä.

    Useimmat saatavilla olevat arviot huumeiden pistoskäytöstä perustuvat
    yliannostuskuolemien määrään tai tartuntatauteja koskeviin tietoihin.

    Suomi, Tsekki, Slovakia ja Britannia ilmoittavat 4-5 käyttäjää tuhatta
    15-64-vuotiasta asukasta kohti. Virossa vastaava luku on erittäin
    korkea, 15 käyttäjää tuhatta asukasta kohti.

    Alhaisimmat arviot tulevat Kyprokselta, Unkarista ja Alankomaista,
    joissa pistoskäyttäjiä on alle yksi tuhatta asukasta kohti.

    Kannabiksen käyttö on tasaantumassa

    Kannabiksen suosio nuorison keskuudessa on tutkimuksen mukaan
    hiipumassa. Vaikka lähes neljännes, noin 70 miljoonaa 15-64-vuotiasta
    eurooppalaista, on kokeillut kannabista jossakin elämänvaiheessa ja 23
    miljoonaa ihmistä on käyttänyt sitä viime vuonna, kehityssuunta antaa
    raportin mukaan aihetta varovaiseen optimismiin.

    Kannabiksen käyttö näkyisi hiipuvan erityisesti niissä maissa, missä se
    on ollut yleisintä. Joissakin jäsenvaltioissa näkyy merkkejä siitä,
    että kannabiksen suosio olisi hiipumassa nuorison keskuudessa.

    Huumekuolemien määrä on myönteisistä uutisista huolimatta
    huolestuttavan suuri. Euroopassa on edelleen vuosittain 7 000-8 000
    yliannostuskuolemaa, ja tuoreimpien tietojen mukaan laskevaa suuntausta
    ei ole nähtävissä. Eurooppa on vaarassa jäädä huumekuolemien määrän
    vähentämistä koskevista tavoitteista.

    HI-virustartuntojen osalta kokonaisarvio on huumeiden pistoskäyttäjien
    keskuudessa myönteisempi. Vuonna 2005 todetut 3 500 uutta tartuntaa
    korostavat kuitenkin tarvetta jatkaa toimia. Jopa 200 000:lla huumeiden
    pistoskäyttäjällä on HIV, ja jopa miljoona ihmistä kantaa
    C-hepatiittivirusta (HCV).

  • Maastrichtin pormestari Gerd Leers: 13 väärinkäsitystä kannabiksesta

    Maastrichtin pormestarin Gerd Leers:
    13 väärinkäsitystä (ja yksi johtopäätös) kannabiksesta

    Gerd Leersin blogi:
    http://www.maastricht.nl/maastricht/show/id=160045


    1. Kannabiskahviloiden vähentäminen vähentää kannabiksen käyttöä.


    Ei pidä paikkaansa. Hollannissa, mikä on ainut länsimaa, joka sallii
    kannabiksen myynnin ”laillisesti” kannabiskahviloissa, 13% nuorista
    käyttää kannabista. Niissä maissa, joissa kannabiksen käytöstä
    rangaistaan, tämä luku on paljon korkeampi. Belgiassa, Irlannissa ja
    USA:ssa 17%, Britanniassa 20% ja 22% Ranskassa.


    2. Kannabis on ”portti” – sitä käyttävät ihmiset käyttävät muita
    herkemmin kovempia aineita.


    Tavallaan tämä on totta. Whiskyä juova aloitti oluella, kukaan ei
    siirry suoraan virvoitusjuomista vahvoihin alkoholeihin. Siksi olisikin
    tärkeää olla aloittamatta. Hollanti on ollut tässä menestyksekäs: vain
    12% koko väestöstä on käyttänyt kannabista verrattuna 28%:iin USA:ssa
    ja 40%:iin Australiassa. Tästä johtuen harvat ihmiset käyttävät kovia
    huumeita Hollannissa ja hyvin harva kuolee huumeiden yliannoksiin.


    3. Kannabiskahvilat ovat avoin kutsu kovien huumeiden ostamiseen.


    Ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa kannabiskahvilat mahdollistavat
    pehmeiden ja kovien huumeiden tiukan erottelun. Kannabiksen käyttäjät
    arvostavat ystävällisen kannabiskahvilan turvallista ja laillista
    ilmapiiriä eivätkä halua siirtyä kovien huumeiden väkivaltaiseen
    rikollismaailmaan.


    Niissä maissa, joissa kannabis ja kokaiini, hasis ja heroiini on
    kielletty samalla tavalla, kannabiksen käyttäjät on pakotettu olemaan
    tekemisissä rikollisten diilereiden kanssa. Koska he ovat tekemisissä
    valmiiksi pahamaineisen maailman kanssa, on siirtyminen koviin
    huumeisiin helppoa.


    Tilastot puhuvat puolestaan. Hollannissa 15 – 64 vuotiaista 3
    tuhannesta asukkaasta on riippuvainen kovista huumeista. Luxemburgissa,
    Britanniassa, Italiassa, Portugalissa ja Hollannissa vastaava luku on 7
    – 10 tuhannesta. Hollannissa yksi sadastatuhannesta asukkaasta kuolee
    huumeiden yliannokseen. Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa vastaava luku
    on 1 – 2, Tanskassa 5 ja Norjassa 8.


    4. Kannabiskahvilat häiritsevät muuta yhteisöä.


    Näin ei ole pakko olla. Kannabiskahviloiden pitäjät eivät voita mitään
    häiriöistä tai siitä, että he ovat uhka julkiselle turvallisuudelle –
    he voivat menettää tuottoisan lupansa – ja kannabiksen käyttäjät eivät
    ylipäänsä häiritse julkista rauhaa. Maastrichtissa ilmenneet lukuisat
    ongelmat tulevat kannabisturistien isosta määrästä, noin 1.5 miljoonaa
    joka vuosi. Tämä itsessään aiheuttaa ongelmia.


    Kannabiskahviloiden pitäjien kanssa on mahdollista tehdä järjestelyjä
    siitä, kuinka hoitaa heidän asiakkaidensa aiheuttamat julkisen rauhan
    häiriöt. Viranomaiset siirtävät niitä asuinalueilta kaupunkien
    laitamille. Kannabiskahviloiden pitäjät ovat yhteistyöhaluisia, koska
    he haluavat hoitaa kauppaansa ilman jatkuvia häiriöitä. Tällaista
    yhteistyötä ei tietenkään synny laittomien kahviloiden kanssa.


    5. Kannabiksen kasvatus on aina rikollisten käsissä.


    Näin ei ole pakko olla. Asiat voidaan järjestää myös niin, että
    lailliset kannabiskahvilat saavat varastonsa laillisilta kasvattajilta
    ja jakelijoilta.


    Hollanti on kuitenkin jättänyt kannabiksen kasvatuksen ja jakelun
    järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Koska kannabista pitää tuottaa,
    on rikolliset (ja ihmiset, jotka kasvattavat kannabista laittomasti
    kodeissaan) ottaneet tämän työn. Pelkästään Maastrichtissa rikolliset
    ansaitsevat 50 miljoonaa euroa kannabiksesta – mikä on suvaitsevan
    politiikan venyttämistä äärimmilleen. Tämä on mukavaa mafialle mutta
    Maastrichtin, Tilburgin, Rotterdamin ja Amsterdamin kaupungeille
    haitallista.


    6. Rikollisuus voidaan poistaa hävittämällä kannabiksen kasvatus ja
    kauppa.


    Se ei tule onnistumaan ikinä. Kuten jo on tullut esille, on paljon
    hyödyllisempää valvoa etuovea kuin sulkea se kokonaan. Mutta jos valvot
    etuovea, niin sinun tulisi valvoa myös takaovea, koska muuten toiminta
    hyödyttää rikollisia.


    Jos kannabiksen myynti sallitaan, pitää tavaran tulla jostakin. Jos
    leipurin sallitaan myydä leipää, hänelle tulee sallia jauhojen
    ostaminen. Eli jos aiotaan sallia leipuri, tulee sallia myös
    maanviljelijä ja mylläri. Sama koskee kannabiskahviloita: jokainen
    suljettu kasvattamo aiheuttaa uuden pystyttämisen muualle. Jos
    hävitämme ne voimakeinoin Maastrichtista, ne siirtyvät ympäröiville
    alueille – kuin puristaisi ilmapalloa.


    Voimme päättää sulkea leipomot eli kannabiskahvilat. Tämä olisi ainakin
    johdonmukaista. Jos Hollannin hallitus ei halua valvoa takaovea, on
    Maastrichtin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja puhdistaa kaupunki.
    Mutta aivan kuten leipurit ja maanviljelijät tekisivät,
    kannabiskahvilat ja viljelijät pakkaisivat tavaransa ja muuttaisivat
    liiketoimintansa muualle, kaupunginrajojen ulkopuolelle. Ihmiset
    haluavat ostaa leipänsä aivan kuten he haluavat ostaa kannabiksensa. Jo
    1. kohdassa tuli esille se, kuinka niissä maissa, joissa
    kannabiskahvilat on kielletty, on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin
    Hollannissa.


    Tämän takia Maastricht ehdottaa kannabiksen kasvatuksen ja myynnin
    asettamista tarkkaan valvontaan ja samalla kannabiskahviloiden
    siirtämistä sellaisiin paikkoihin, missä ne eivät häiritse julkista
    rauhaa. Tämä politiikka toimii vain, jos molemmat elementit otetaan
    mukaan.


    Me suosimme tätä lähestymistapaa, koska se auttaa vähentämään
    kannabiksen käyttöä, kovien aineiden käyttöä, julkista häiriötä ja
    rikollisuutta. Toinen vaihtoehto on käydä sotaa huumeita vastaan ja
    puhdistaa kaupunki. Tässä vaihtoehdossa kaikki siirtyy vain kaupungin
    rajojen ulkopuolelle.


    7. Kasvatuksen ja jakelun valvonta houkuttelee turisteja.


    Hölynpölyä. Ulkomaalaiset tulevat kannabiskahviloihin, koska he voivat
    ostaa niistä kannabista – enintään 5 grammaa henkeä kohti – ilman
    pidätyksen pelkoa. Heitä tuskin kiinnostaa, mistä se tulee kahviloihin.


    8. Takaovea on mahdoton valvoa laillisesti.


    Niin on etuoven valvontakin – mikä tarkoittaa kannabiksen myyntiä
    yksityishenkilöille tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja tarkan
    seurannan alla. Täytyy muistaa, että Hollannin huumelain alaisuudessa
    kannabiksen hallussapito on laitonta. Ja silti oikeusministerimme on
    ohjeistanut syyttäjiä olemaan syyttämättä yksityishenkilöitä, joilla on
    alle 5 grammaa, tai kannabiskahviloita, joilla on alle 500 grammaa
    varastossaan.


    Hän voisi tehdä samanlaista takaoven suhteen. Ei laillistaa sitä – sitä
    me emme halua – vaan valvoa sitä.


    9. Euroopan Unioni vastustaa takaoven valvontaa.


    Toukokuussa EU:n komissaari Franco Frattini (johtaa huumeisiin
    liittyvien asioiden yksikköä) kertoi yhdessä kansallisista
    sanomalehdistä, että Hollanti tekee asiassa oman päätöksensä. Tämä on
    kansallinen asia edellyttäen, etteivät naapurimaat häiriinny siitä.
    Mutta nämä ovat itse asiassa hyvin huolissaan Hollannin tämän hetken
    tiukasta politiikasta kannabiksen kasvatusta kohtaan, ja he ovat aivan
    oikeutetusti valittaneet. Jos me käymme sotaa kannabiksen kasvatusta
    vastaan – ja sitä me teemme – kannabiksen tuotanto siirtyy Belgiaan tai
    Saksaan. Näissä maissa on suljettu runsaasti kannabiskasvattamoja viime
    aikoina, mutta kasvattajat siirtyvät muualle. Markkinat eivät suinkaan
    kutistu ja niinpä kannabiksen on tultava jostakin.


    10. Maastrichtin pormestari Leers ihannoi kannabiksen käyttöä.


    Silkkaa pötyä. Pormestarilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen
    kanssa, hän ei ole käyttänyt sitä ja hän toivoo nuorison pysyvän siitä
    erossa. Maastrichtissa halutaan estää nuorten kannabiskokeilut.
    Hollanti on ollut menestyksekäs tässä asiassa, ja niinpä Maastricht
    tukee kansallista politiikkaa.


    Mutta pormestari Leersin esittämiä väitteitä kannabiksesta ei voida
    kumota saarnaamalla. Muuten kannabiskahvilat täytyy sulkea. Tämä
    puolestaan johtaa yhä useamman lapsen käyttämään kannabista, lisää
    kovien huumeiden käyttäjiä ja lisää rikollisuutta.


    11. Ei ole mitään järkeä valvoa kannabiksen kasvatusta ja jakelua
    (”takaovea”). Silti tulee olemaan rikollista toimintaa.


    Tällä hetkellä kolmasosa poliisien resursseista kuluu sellaisen asian
    kanssa tappelemiseen, mitä ei voida kitkeä, koska olemme antaneet sille
    tilaa yhteiskunnassamme: kannabiksen kasvatus. Minkä olemme kitkeneet
    yhdessä paikassa, versoo jo toisessa. Mutta jos saamme väännettyä
    kannabiskahviloiden kannabiksen tuotannon mafialta laillisille
    viljelijöille, iso osa ongelmasta on jo voitettu. Poliisimme
    pystyisivät keskittymään loppujen rikolliselementtien kitkemiseen. Tämä
    on paljon tehokkaampi lähestymistapa.


    12. Kannabiksen kasvatuksen ja jakelun valvonta nostaa hintoja niin,
    että laiton kannabis pysyy houkuttelevana.


    Tämä ei tuskin toteudu. Hinnat laskevat, koska ei tarvitse varautua
    maksamaan riskeistä. Toisaalta hinta nousee, koska lailliset
    kasvattajat joutuvat maksamaan veroja ja työntekijämaksuja.
    Kannabiskahviloiden mukaan nämä kaksi tekijää tasoittavat toisiaan.
    Hollantilaiset ministerit vertaavavat asiaa joskus lääkekannabikseen
    (laillista ja hyvin tarkkaan valvottua kannabiksen kasvatusta mm.
    reumapotilaille), mutta tämä on erhe: määrät ovat paljon pienempiä ja
    suuri joukko professoreita valvoo jokaista kasvia.


    13. Valvotusti kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus laskee, joten
    tiukimmat kannabiksen käyttäjät jatkavat laittoman kannabiksen
    ostamista.


    THC pitoisuus (vastaa alkoholipitoisuutta viinassa) laskee jo tällä
    hetkellä noustuaan monen vuoden ajan. Käyttäjät haluavat MIETOJA
    huumeita – he sekoilevat käytettyään vahvempaa kannabista, jota on
    ajoittain markkinoilla ja sitä he eivät ole hakemassa. Aivan kuten
    baareissa myydään enemmän olutta kuin whiskyä. Markkinat ovat itseään
    sääteleviä.


    Tekopyhä?


    Hollannin vuosittaiset kuolinluvut keskimäärin:


    Ylipainoisuus: 40 000
    Tupakka 18 000
    Alkoholi 3 500
    Kovat huumeet 60
    Taikasienet 0.1
    Kannabis 0


    Johtopäätös


    Hollannin politiikka on hyvää kansanterveydelle, koska se johtaa vain
    harvan ihmisen kannabiksen käyttöön ja vain pieneen kovien huumeiden
    käyttäjien määrään. Kokonaisuutena se on haitaksi yhteiskunnalle, koska
    kannabiksen tuotanto ja jakelu ovat järjestäyneen rikollisuuden
    käsissä.


    Me voimme vaikuttaa tähän valvomalla kannabiksen myynnin ja kulutuksen
    lisäksi kasvatusta ja jakelua, jotka alistettaisiin tiukan valvonnan
    alle.


    Paikallisella tasolla ja varsinkin rajakaupungeissa pitää harkita vielä
    yhtä asiaa: ulkomailta tulevien kannabisturistien aiheuttamaa julkista
    häiriötä. Yksi ratkaisu olisi siirtää kannabiskahvilat sisääntuloteiden
    varsille harvaan asutuille alueille.


    Tällainen politiikka vaatisi niiden naapurikuntien yhteistyötä, joilla
    ei vielä ole kannabiskahviloita alueellaan (kaikki kannabiskahvilat
    sijaitsevat ydinalueilla, kuten Maastrichtissa). He eivät ole kovin
    innostuneita ottamaan kannabiskahviloita naapurustoonsa.


    Tämä on ymmärrettävää mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia:


    1. Jos naapurikunnat eivät suostu yhteistyöhön, joutuu Maastrichtin
    kaltainen kaupunki rajoittamaan kannabiskahviloiden lukumäärää juuri
    sille tasolle, että kaupungin asukkaat saavat osansa. Markkinat eivät
    kutistu ja siksi ne tulevat siirtymään ympäröiviin kuntiin.


    2. Jos Haag ei suostu yhteistyöhön takaoven valvonnassa (kasvatus ja
    kauppa), Maastrichtin tulee löytää joku muu tapa politiikan
    johdonmukaisuuden palauttamiseksi. Tämä löytyy ainoastaan sulkemalla
    kaikki kannabiskahvilat. Jos takaovi pysyy lukossa, pitää etuovikin
    jossain vaiheessa sulkea.


    Naapurikunnat saavat vielä isompia ongelmia. Emme saa tuudittautua
    siihen uskoon, että kannabiksen kysyntä tippuisi.


    Todelliset uhrit ovat meidän nuorisomme. Heidän täytyy hankkia
    kannabista  oikeilta rikollisilta, jotka eivät epäröi kovien aineiden
    myymistä. Tätä tapahtuu parhaillaan Ranskassa, Britanniassa, USA:ssa ja
    monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa paljon useampi nuori käyttää
    kannabista ja kovia huumeita kuin Hollannissa.


    Etu- ja takaoven tarkka valvonta sekä kannabiskahviloiden järkevä
    sjoittaminen ovat parhaita tapoja taata niiden ihmisten turvallisuus,
    jotka haluavat ja jotka eivät halua käyttää kannabista.


    Mutta se on kokonainen ratkaisu, kuten aikaisemmin osoitettiin. Etuovi,
    takaovi ja kahviloiden sijoittelu ovat kaikki yhtä yhtenäistä
    politiikkaa. Muuten meidän tulee palata toiseen vaihtoehtoon, nykyiseen
    eurooppalaiseen malliin, mikä tarkoittaa lisää käyttäjiä, lisää koviin
    aineisiin siirtyviä, lisää rikollisuutta ja lisää vahinkoja
    yhteiskunnalle.


    ”Vuonna 1998 hyvin tunnetut San Josen poliisipäällikkö ja myöhemmin
    Hoover-instituutin kriminologian tutkija Joseph D. McNamara ja Reaganin
    hallituksen ulkoministeri George Schultz toivat avoimessa kirjeessään
    YK:n silloiselle pääsihteerille Kofi Annanille esille tekemänsä
    johtopäätöksen. Heidän johtopäätöksensä me olisimme kaikki voineet
    tehdä jo vuosia aikaisemmin, jos olisimme tarkastelleet huumeongelmaa
    rationaalisesti eikä moralistisesta näkökulmasta. Kirje, jonka
    allekirjoitti myös Hollannin entinen pääministeri Andreas van Agt,
    toteaa: ”Kansainvälinen huumeiden vastainen sota aiheuttaa enemmän
    ongelmia kuin itse huumeiden väärinkäyttö”.”

  • Huumesodan arviointi, Eurooppa ja käyttäjät

    Viime  aikoina  on Suomessa  ja  muualla  maailmassa herätetty henkiin vanhaa reefer madness -hysteriaa. Kampanjoinnilla kannabiksen ja psykoosien yhteydestä ei ole mitään uutta tieteellistä pohjaa. Taustalla   ovat   poliittiset   tavoitteet   valmistauduttaessa   YK:n   huumesodan   uudelleenarviointiin vuonna 2008. Kannabiksen asema tulee olemaan keskeinen puheenaihe. On valitettavaa, että Suomen korkein   huumeviranomainenkin   on   lähtenyt   huumehaukkojen   kelkkaan   hänen   hehkuttaessaan perusteettomia  huhuja  kannabiksen  ja  psykoosien  yhteyksistä  samalla  kun  hän  sivuuttaa  täysin Suomeenkin levinneen liivijengi-ilmiön, joiden pussiin hän käytännössä pelaa
     
    Keväällä    2009    kaikkien    valtioiden    poliittiset    edustajat    kokoontuvat    Wieniin    päättämään kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän jatkamisesta tulevaisuudessa. 
     
    Kesäkuussa 1998 YK julkisti 10-vuotisen huumestrategiansa, jonka tarkoitus oli saada “mitattavia” tuloksia huumeiden vastaisessa taistelussa mukaan lukien “merkittävän vähennyksen” kannabiksen, kokapensaan ja unikon viljelyssä vuoteen 2008 mennessä. Kymmenentenä päivänä maaliskuuta 2008 YK:n huumekomissio CND kokoontuu Wienissä julkistaakseen strategiansa tulokset. Tämä kokous aloittaa   vuoden   kestävän   prosessin,   joka   koostuu   laajasta   keskustelukierroksesta   huipentuen maaliskuussa 2009 CND:n 52:ssa kokouksessa. 

    Viimeisen  kymmenen  vuoden  aikana  sota  huumeita  vastaan  on  epäonnistunut.  Huumausaineiden käyttö aiheuttaa ongelmia, mutta huumausaineiden kieltäminen kokonaan on suoranainen katastrofi. Miljoonista ihmisistä on tehty rikollisia, miljardeja euroja käytetään sodassa huumeita vastaan, joka on  tehotonta  ja  aiheuttaa  ei-toivottuja  vaikutuksia.  Monet  valtiot  ovat  estäneet  yritykset  vähentää huumausaineiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä niiden vastuullisen käytön kehittämisen. 

    Tällä  hetkellä  tämän  tulevan  tapaamisen  lopputulos  sekä  siihen  johtava  prosessi  on  epäselvä.  Monissa  maissa  epäröidään,  miten  luottaa  rikosvalvontajärjestelmään  ja  ”tarjonnan  vähentämiseen tähtääviin  ohjelmiin”  huumeongelman  ratkaisemisessa.  Monissa  maissa  on  alettu  korostaa  sellaisia politiikan  muotoja  ja  ohjelmia,  joissa  keskitytään  huumemarkkinoiden  ja  huumeiden  käytön terveydellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin. 

    Euroopan tilanne 

    Euroopan  huumausaineiden  ja  niiden  väärinkäytön  seurantakeskus  EMCDDA  on  juuri  julkistanut vuosiraporttinsa  2007.  Euroopassa  ollaan  yleisesti  siirtymässä  rikosseuraamusten    määräämisen sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin  lähestymistapoihin pienten kannabismäärien hallussapito- ja    käyttörikosten  osalta.    Kannabis  myös  erotetaan  usein  muista  laittomista   aineista  joko lainsäädännössä, syyttäjille laadituissa ohjeissa tai tuomioistuinkäytännössä.  

    Vuosiraportissaan    EMCDDA    ilmoittaa    tukevansa    vuoden    2008-2009    tarkasteluprosessia  täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia  tietoja siten, että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion  Euroopan tilanteesta.  

    Varovaisesti  voidaan  arvioida,  että  yli  70  miljoonaa    eurooppalaista  aikuista  –  toisin  sanoen  lähes joka  neljäs    (22  prosenttia)  kaikista  15–64-vuotiaista  –  on  käyttänyt    kannabista  ainakin  kerran. Kansalliset luvut vaihtelevat  kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut ovat  alhaisimmat Bulgariassa,  Maltassa  ja  Romaniassa  ja    korkeimmat  Tanskassa  (36,5  %),  Ranskassa  (30,6  %),  Yhdistyneessä kuningaskunnassa (29,8 %) ja Italiassa  (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta tietoja    toimittaneiden  26  Euroopan  maan  joukosta  12  ilmoitti    kannabista  ainakin  kerran  käyttäneiden osuudeksi  10–25 prosenttia. 

    Ainakin  kerran  käyttäneitä:  vähintään  70  miljoonaa  tai    viidesosa  aikuisista  Euroopassa.  Viimeksi kuluneen  vuoden  aikana  käyttäneitä:  noin    23  miljoonaa  aikuista  tai  kolmasosa  ainakin  kerran  käyttäneistä. Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli  13 miljoonaa. Maiden välinen vaihtelu viimeksi kuluneen vuoden aikana  käyttäneissä: 1,0–11,2 %. 

    Käyttäjiä kuultava 

    Euroopan komissio julkisti kesäkuussa 2006 vihreän  kirjan kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin    huumepolitiikassa, sellaisena  kuin  se  määritellään    huumausaineita  koskevassa  toimintasuunnitelmassa.  Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää, miten voitaisiin  parhaiten järjestää jatkuva vuoropuhelu huumeongelman  parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden  kanssa.
     
    Kansalaisyhteiskunnan  osallistuminen  EU:n  huumepolitiikkaan    on  lisäksi  yksi  päätavoitteista huumetorjuntaa  ja  -tiedotusta   koskevassa  erityisohjelmassa  vuosiksi  2007–2013,  jota    Euroopan komissio  on  ehdottanut  osana  perusoikeuksien    ja  oikeusasioiden  yleisohjelmaa.  Huumeohjelman yleisenä  tavoitteena on tehdä Euroopasta vapaa, turvallinen  ja oikeudenmukainen alue parantamalla tiedotusta    huumeidenkäytön  vaikutuksista  sekä  ehkäisemällä  ja    vähentämällä  huumeidenkäyttöä, huumeriippuvuutta ja  huumeista aiheutuvia haittoja. 

    YK:n prosessi pyörii täysin vailla yhdenkään sellaisen ihmisen läsnäoloa, joita tämä eniten koskettaa, eli käyttäjiä tai kasvattajia. YK:ssa katsotaan yleensäkin kansalaisten osallistumisen lähinnä laskevan keskustelun tasoa eikä edustavan asiantuntemusta.
     
    Tämä  prosessi  tekee  maailman  kahdestasadasta  miljoonasta  huumeiden  käyttäjästä  rikollisia,  mikä monissa maissa johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin lain täytäntöönpanon tai hoidon nimissä. 

    Huumekasvien  kasvatuksen  lopettamisyritykset  ovat  aiheuttaneet  ympäristötuhoa  sekä  yhteiskunnallisia  ja  taloudellisia  ongelmia  huumeita  tuottaville  maille.  Samalla  rikollisorganisaatioiden keräämät voitot kasvavat vuosi vuodelta. 

    Kansalaisyhteiskunta tulisi saada mukaan tämän politiikan muotoiluun ja arviointikausi 2008 – 2009 tarjoaa  siihen  merkittävän  tilaisuuden.  Myös  Suomen  huumepolitiikkaa    suuntaavien  virallisten tahojen  tulisi  ottaa    kansalaiset    mukaan  prosessiin  siten,  että  heitä  kuunnellaan.  Suomen kannabisyhdistys on kansalaisjärjestö, joka tuo esille kannabiksen käyttäjän näkökulmaa.
     
    Huumausainepolitiikan  tulisi  olla  julkisen  terveydenhuollon  asia,  ei  oikeuslaitoksen.  ENCOD (European  Coalition  for  Just  and  Effective  Drug  Policies)  vaatii  YK:ta  julistamaan  jokaiselle maailman   kansalaiselle   oikeuden   kasvattaa   ja   pitää   hallussa   kasveja   henkilökohtaiseen   ja epäkaupalliseen käyttöön. YK:n tulisi  sallia myös yksittäisten valtioiden mahdollisuuden harjoittaa huumausainepolitiikkaa,   joka   ei   perustu   huumausaineiden   täydelliseen   kieltämiseen.   Suomen kannabisyhditys ENCODin jäsenenä yhtyy tähän vaatimukseen.

    Wien 2008 on mahdollisuus esittää tämä viesti YK:lle. Liity joukkoomme Wienissä. 

    Ohjelma
    • Perjantai 7. maaliskuuta: Konferenssi ”Sota huumeita vastaan – pitkään jatkunut valhe?” analyysi
    syistä kieltolain taustalla
    • Lauantai 8. maaliskuuta: Mielenosoitus “Cures not wars” YK:n rakennuksella
    • Sunnuntai 9 maaliskuuta: Näyttely ja workshoppeja kiellettyjen kasvien hyötykäytöstä
     
    http://www.encod.org/info/WIEN-2008-KYMMENEN-VUODEN-JALKEEN.html
     
    Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 25.11.2007

  • Hamppumarssitiedote 2007 – Järkeä suomalaiseen huumepolitiikkaan

    Kukkaruukkulaki ja suomalaisen huumepolitiikan tuulenpesä

    Eduskunta  hyväksyi  ns.  kukkaruukkulain  vuoden  2006  syksyllä  suuren  julkisuuden  saattelemana. Laki  oli  huumeongelmaa  ajatellen  ongelmia  kasvattava,  ja  julkisessa  sanassa  se  teilattiinkin perusteellisesti,  mikä  on  harvinaista  Suomessa.  Lain  tarkoitus  on  puuttua  ns.  huumekasvien kasvatukseen  mutta  käytännössä  sen  soveltaminen  veisi  suomalaiset  kannabismarkkinat  yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
     
    Toinen  arvostelua  herättänyt  asia  on  lakiin  päässyt  ajatusrikoksen  käsite,  kasvatuksen  yrityksen kriminalisointi,  jollaista  ei  tulisi  esiintyä  demokratiaksi  itseään  kutsuvassa  maassa.  Onko  tämä ennakkotapaus demokratiaa kaventaville laeille tulevaisuudessa.
     
    Laki hyväksyttiin ilman yhtäkään puheenvuoroa ja ilman mitään julkista keskustelua. Käytännössä suurin osa kansanedustajista ei edes huomannut, mitä tuli hyväksytyksi. Yleisesti lakia pidetäänkin virheenä,  joka  on  osoitus  Suomessa  muutenkin  ilmenevästä huonosta  lainvalmistelusta.  Näyttää siltä,  että  laista  vastuussa  olevat  kiusaantuneina  haluavat  vaieta  koko  asiasta.  Operaatio  kertoo selvää  kieltä  suomalaisesta  huumepolitiikasta:  se  on  tuuliajolla.  Ainoastaan  huume-  ja  päihdeongelmaiset voivat tässä yhtälössä huonosti.
     
    Kannabiskieltolaki ja sitä pönkittävä porttihypoteesi ovat tehokkaasti estäneet sekä kansalaisia että poliitikkoja näkemästä, että päihde- ja huumeongelmaisuudella on yhteisiä syitä. 

    Suomalaisen huumepolitiikan sietämätön raskaus 

    EMCDDA:n   vuosiraportin   mukaan   Suomi   lukeutuu   huumekuolemissa   EU:n   kärkikastiin (http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/page011-fi.html#10.3). Suurin osa ns. huumekuolemista johtuu buprenorfiinista,  bentsodiatsepiineistä,  rauhoittavista  lääkkeistä  ja  alkoholista.  Lisäksi  alkoholi itsessään  aiheuttaa  monikymmenkertaisesti  ns.  huumekuolemia  enemmän  ruumiita.  Suomalainen huumepolitiikka  ei  todellakaan  säästä  ihmishenkiä.  Tätä  todellisuutta  peittämään  poliitikot  ja virkamiehet    tarvitsevat    kukkaruukkulakejaan    ja    kannabiksen    kasvattajien    ja    käyttäjien jahtaamisesta saatuja rikostilastoja.
     
    Keskustelu  kannabiksen  vahvuudesta  ja  tämän  aiheuttamista  ongelmista  kuvaa  viranomaisten  ja poliitikkojen  huonoa  asiantuntemusta.  Tietämättömyys  huumepolitiikassa  on  vuosikymmenten mittaan    aiheuttanut    enemmän    ongelmia    kuin   kuviteltu    vahvan    kannabiksen    osuus kannabismarkkinoilla. Tätä tietämättömyyttä poliitikot puolestaan yrittävät kompensoida lisäämällä valvontaa, mikä on seurausta poliittisesta kulttuurista, ei tutkitusta tiedosta. 

    Kannabiksen valvonta haittojen ja hyötyjen mukaan 

    Kansainvälisessä  kannabiskeskustelussa  on  nostettu  jälleen  kerran  esille  kannabiksen  vahvuus  ja tämän  yhteys  kasvaneeseen  mielenterveysriskiin.  Tutkimuksissa  on  kuitenkin  johdonmukaisesti havaittu yleisesti käytetyn kannabiksen pysyneen saman vahvuisena vuosikymmenestä toiseen.
     
    Samoin kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä ei olla pystytty havaitsemaan sellaista, mitä ei oltaisi tiedetty. Ikärajojen noudattaminen on paljon ratkaisevampi tekijä mielenterveysongelmien kannalta   kuin   aprikointi   kannabiksen   vahvuudesta.   Kannabiksen   yhteiskunnallinen   valvonta mahdollistaisi tämän.
     
    Suomalaisessa  huumekeskustelussa  on  täysin  unohdettu  se  perusasia,  etteivät  ihmiset  käytä kannabista sen mahdollisten haittojen, vaan sen todellisten hyötyjen takia. Viime vuonna Suomessa hyväksyttiin  kannabiksen  lääkekäyttö  yksittäistapauksessa.  Aikaisemmin  tuomioistuimissa  on annettu vapauttavia päätöksiä kannabiksen lääkkeellisen käytön yhteydessä. Tätä suuntausta tulisi vahvistaa ja saattaa kannabis yrttimuotoisena apteekkiin potilaiden itselääkintään. 

    Kannabiksen   lääkekäytön   lisäksi   tulisi   tunnustaa   myös   kannabiksen   käyttö   luoviin   käyttötarkoituksiin,   ihmisen   henkisen   elämän   kohentamiseen,   rentoutumiseen,   mietiskelyyn   sekä viihdetarpeisiin.  Valtiovallan  tehtävä  ei  ole  puuttua  ihmisen  itsemääräysoikeuden  piirissä  oleviin asioihin, joista ei ole vaaraa muille ihmisille.
     
    Julkisessa   sanassa   pyöritelty   kannabiksen   vahvuus   kertoo   asiantuntemattomuudesta   koko kannabisilmiön  edessä.  Tämä  viranomaisten  ns.  kontrollipuhe,  jota  tiedotusvälineet  ja  tutkijat oistavat, ei pysty ymmärtämään esimerkiksi kannabisyhteisön käymää indica – sativa väittelyä. Sen ytimessä on aito kokemuspohjainen tieto, että erilaiset kannabislajikkeet vaikuttavat eri tavoin. Eri ihmiset  reagoivat  myös  eri  tavoin,  minkä  takia  käyttäjien  tulisi  saada  vapaasti  valita  parhaan tietonsa nojalla, mitä käyttää.

    Kansalaisjärjestöt mukaan uuden huumesopimuksen laatimiseen 

    Kukkaruukkulaki  on  niin  epäonnistunut  laki,  että  jo  senkin  takia  kansalaisjärjestöt  tulisi  saada mukaan lainvalmisteluun  esimerkiksi kertomaan, millaista kannabiksen käyttö ja kasvatus todella on. Muutenkin kansalaisjärjestöt tulisi paremmin saada mukaan politiikan ja lain valmisteluun.
     
    Tutkimukset  ovat  osoittaneet,  ettei  kieltolaki  ehkäise  nuorten  huumekokeiluja,  eikä  se  myöskään ehkäise ongelmaisuutta, vaan synnyttää sitä. Käyttäjien kannalta kieltolaki ohjaa resursseja täysin vääriin   kohteisiin,   poliisille   ja   uskonnollisille   ryhmille.   Vaikka   kontrollipuhe   nostaa   esille kannabiksen haittoja, ei ongelmaisille ole kuitenkaan olemassa hoitoa. 

    THC  on  ainut  molekyyli,  joka  on  erikseen  kielletty  kannabiskasvin  kaikista  yhdisteistä,  ja  myös laiton kannabiksen kasvatus on keskittynyt sen piirteen jalostamiseen. Näin kieltolaki on syyllinen siihen kehitykseen, josta se yrittää demonisoida itse kasvia. Nyt kun THC:n lääkeominaisuudet on hyväksytty  kansainvälisesti,  ehdottaa  maailman  terveysjärjestö   WHO  THC:n  luokittelemista haitattomammaksi kuin itse kannabiskasvi. Kansainvälinen kannabiskieltolaki    perustuu järjettömille väitteille. (WHO technical report series 942, 2006. <http://www.who.int/medicines/areas/quality_safety/WHO_TRS_942.pdf>). 

    Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä eli YK:n alainen, mutta USA:n johtama kansainvälinen huumesota,  on  tulossa  YK:n  yleisistunnon  käsittelyyn  vuonna  2008.  YK:n  huumetoimisto  on ilmoittanut  vahvistavansa  yhteistyötä  kansalaisjärjestöjen  kanssa.  Tähän  asti  se  on  merkinnyt  ruotsalaisten kieltolakijärjestöjen esittelyä kieltolakikokouksissa. 

    YK:n omien tietojen mukaan maailmassa on yli 160 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Määrä vastaa yhden    keskisuuren    valtion    väkimäärää.    Myös    tälle    ryhmälle    tulee    saada    edustus maailmanjärjestöön.   Muuten   kannabiksen   käyttäjien   ja   kasvattajien   kohtelu   rikkoo   YK:n ihmisoikeussopimuksia.

  • Järkevämmin kiitos! (.pdf)

    PDF: 

    Järkevämmin kiitos!