Huumausainelaki
Säädöskokoelma 1289 / 93
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa
käytettävien aineiden valvontaan.
Huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä
niistä erikseen säädetään.
Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden väärinkäyttäjien
huollosta säädetään raittiustyölaissa
(828/82) ja
päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa.
2 §
Määritelmät
Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS
43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia
aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja
aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön
päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää,
että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät
jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua
ainetta.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävinä aineina pidetään tässä
laissa Wienissä 20. päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja
psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn
Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen liitteen luetteloissa
tarkoitettuja aineita sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita siten
kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään,
lukuun ottamatta lääkevalmisteita tai muita luetteloituja aineita
sisältäviä valmisteita, jotka on yhdistetty siten, että luettelossa
mainittuja aineita ei voida helposti käyttää tai eristää käytössä
olevilla keinoilla.
Huumausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuun ottamatta,
kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada.
Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden
muuntamista toisiksi huumausaineiksi.
Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien,
kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä
saadaan.
3 §
Yleiskielto
Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu,
kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin
lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä
tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty
oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi
huumausaineena tai sen raaka-aineena.
4 §
Lupa lääkinnällisiin tarkoituksiin
Huumausaineen valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin
tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen luvalla. Valmistuslupaa ei
kuitenkaan erikseen vaadita valmisteille.
Luvan myöntämistä harkittaessa on kansainvälisten yleissopimusten
velvoitteiden lisäksi otettava huomioon väärinkäytön ehkäisy.
Huumausaineelle, jolla ei katsota olevan merkittävää lääkinnällistä
käyttöä, ei lupaa saa myöntää.
Lupa huumausaineen valmistukseen myönnetään määräajaksi. Lääkelaitos
voi erityisistä syistä peruuttaa valmistukseen maahantuontiin tai
maastavientiin myönnetyn luvan.
5 §
Lupa tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai
tutkintaa edistäviin tarkoituksiin
Lääkelaitos voi myöntää viranomaiselle tai tieteelliselle
tutkimuslaitokselle luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin
tai valmistukseen käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen taikka
huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin
tarkoituksiin. Lääkelaitos voi määräajaksi antaa keskusrikospoliisin
päällikölle ja tullihallituksen rikostutkintayksikön päällikölle
valtuuden antaa lupia huumausaineen maahantuontiin tai maastavientiin
huumausainerikosten tutkintatarkoituksiin. Valtuutuksen nojalla
myönnetyistä luvuista on ilmoitettava välittömästi
lääkelaitokselle.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, lääkelaitos voi
yksittäistapauksessa myöntää luvan huumausaineen maahantuontiin,
maastavientiin tai valmistukseen vähäisessä määrin
tutkimustarkoituksiin käytettäväksi.
Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa tässä pykälässä
tarkoitettun luvan tai valtuutuksen.
6 §
Luvanvaraisuudesta vapauttaminen ja muista valvontatoimenpiteistä
säätäminen
Asetuksella voidaan vapauttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia
ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausaine,
johon katsotaan voivan liittyä sen laajaan lääkinnälliseen käyttöön
nähden vain vähäisenä pidettävä väärinkäytön vaara, sekä huumausaineen
maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen
huumausainetta sisältävä yhdistelmävalmiste, jossa on huumausainetta
ainoastaan vähäisessä määrin ja vaikeasti erotettavassa muodossa ja
johon ei liity olennaista väärinkäytön vaaraa. Asetuksella voidaan
samalla säätää mainittuja aineita ja valmisteita koskevista muista
valvontatoimenpiteistä. Asetuksella voidaan säätää, että edellä
mainituista yhdistelmävalmisteista päättää tarkemmin lääkelaitos.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, huumausaineen maahantuontia
ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta ja muista
valvontatoimenpiteistä ovat, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin
säädetään, vapautettuja kansainvälisessä liikenteessä toimivien
alusten ja ilma-alusten lääkevarastoihin sisältyvät huumausaineet sekä
matkustajan henkilökohtaiseen lääkitykseen tarkoitetut
lääkevalmisteet.
7 §
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta
Jos on syytä epäillä, että huumausaineen valmistuksessa käytettävä
aine on tarkoitettu huumausaineen laittomaan valmistukseen,
lääkelaitoksella on oikeus kieltää aineen maahantuonti, maastavienti
ja luovuttaminen.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta
säädetään tarkemmin asetuksella.
8 §
Merkintä
Huumausaineen ja huumausaineen valmistuksessa käytettävän aineen
valmistajan, maahantuojan, maastaviejän ja luovuttajan on
huolehdittava siitä, että päällyksessä, jossa aine tai valmiste
luovutetaan, on tarvittavat tunnistetiedot.
Päällysmerkinnöistä sekä vienti- ja tuontiasiakirjoissa ilmoitettavia
tietoja koskevista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.
9 §
Huumausaineita ja niiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskeva
kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus
Huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, maahantuontiin,
maastavientiin, jakeluun, kauppaan ja hallussapitoon oikeutetut ovat
velvollisia pitämään kirjaa huumausaineista sekä antamaan niihin
liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja
terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Lääkelaitoksella on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitettu
kirjanpito pyynnöstä nähtäväkseen.
10 §
Takavarikointi, hävittäminen ja hävitettäväksi toimittaminen
Sen lisäksi mitä pakkokeinolaissa (450/87) säädetään
takavarikoimisesta, pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
takavarikoitava huumausaine, jonka hallussapitoon ei ole 3-6 §:n
nojalla oikeutta. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
todistettavasti hävitettävä tai hävitytettävä takavarikoitu
huumausaine. Huumausaine tai osa siitä on kuitenkin säilytettävä niin
kauan kuin sitä mahdollisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä
todisteena.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai
hävityttää huumausaineen laittomaan tuotantoon, viljelyyn,
valmistukseen, hallussapitoon tai käyttöön tarkoitetun raaka-aineen,
muun aineen, laitteen tai tarvikkeen, joka voidaan takavarikoida, jos
on todennäköistä, että se tultaisiin tuomitsemaan valtiolle
menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
Joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon
oikeutettu, on velvollinen toimittamaan sen viipymättä poliisille tai
tulliviranomaiselle.
11 §
Uhkasakko
Jos joku laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen
säännösten tai määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien
täyttämisen, lääkelaitos voi velvoittaa hänet velvollisuuksien
täyttämiseen asettamalla uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä
uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.
12 §
Määräysten antaminen ja valvonta
Huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle
lääkelaitokselle.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä
huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta ja muusta käsittelystä
sekä hävittämisestä.
Lääkelaitoksen määräämä henkilö on oikeutettu tarkastamaan tiloja,
joissa huumausainetta tai huumausaineen valmistuksessa käytettävää
ainetta valmistetaan, varastoidaan, säilytetään tai muulla tavoin
käsitellään sekä ottamaan tarkastuksen yhteydessä korvauksetta
näytteitä tutkittavaksi.
13 §
Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan
asetuksella.
14 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 1994.
Tällä lailla kumotaan 21. päivänä tammikuuta 1972 annettu
huumausainelaki (41/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Rikoslain täydennys huumausainerikoksista säädöskokoelmassa
1309/93
1 §
Huumausainerikos
Joka laittomasti
- valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee
oopiumiunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena
tai sen raaka-aineena.
- tuo taikka yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä
maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
- myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai
yrittää levittää huumausainetta, tai
- pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää
sitä,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
2 §
Törkeä huumausainerikos
Jos huumausainerikoksessa
- rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri
määrä huumausainetta,
- tavoittaa huomattavaa taloudellista hyötyä,
- rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen
tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
- aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa,
tai
- levitetään huumausainetta alaikäiselle tai muuten
häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä,
rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta
vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
3 §
Huumausainerikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo
maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen
soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava
huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
4 §
Huumausainerikoksen edistäminen
Joka
- Huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai
maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää
välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin
tähän tarkoitukseen, tai
- varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää
huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1. kohdassa tarkoitettua
toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava osallisuutena
huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen,
huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
5 §
Määritelmät
Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa (1289/93)
tarkoitettua huumausainetta.
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta,
jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva
hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan
terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.
6 §
Menettämisseuraamus
Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on
tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huumausainetta ei voida tuomita
menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamusten
välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen
osallinen voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo
joko kokonaan tai osaksi.
Menetetyksi on tuomittava myös
- välineet, tarvikkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa
mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen
hankittu, sekä
- edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa,
että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä
huumausainerikoksena; varojen menettämiseen voidaan tuomita
rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin
yhteisvastuullisesti.
Edellä 2 momentissa säädettyyn menettämisseuraamukseen sovelletaan
vastaavasti, mitä 46 luvun 9-11 §:ssä säädetään.
Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.
7 §
Toimenpiteistä luopuminen
Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta
tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä
rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa
säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei
teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä
lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus
tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja
terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
7 §
perustelut
Asetukset:19.11.1982, SK:828/1982
HE 17/82; L 29.6.1984/486 – HE 90/84; L 31.12.1987/1276 – HE 127/87; L
31.3.1988/296 – HE 43/87; L 1.2.1991/213 – HE 173/90; L 8.2.1991/273 – HE
258/90; L 3.8.1992/741 – HE 216/91
1 §. Raittiustyön tarkoituksena on totuttaa kansalaiset
terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä
välttämän päihteiden ja tupakan
käyttöä.
2 §. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on
ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtävänä.
Käytännön raittiustyön tekemisestä vastaavat
pääasiassa kunnat sekä raittius- ja
kansanterveysjärjestöt.
3 §. Raittiustyön yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu
sosiaali- ja terveysministeriölle ja sen alaisina
lääninhallituksille.
2 mom. on kumottu L:lla V:1.8.1991 K, A:8.2.1991, SK:273/1991.
Ks. Lääninhallituslaki ja -asetus, H 3 ja 3 a;
Raittiustyöasetus 15 §, S 47.
4 §. (A:3.8.1992, SK:741/1992) Raittiustyön toimeenpanoon,
raittiuden edistämiseen ja alkoholiolojen seuraamiseen kuuluvista
tehtävistä huolehtii kunnan
määräämä monijäseninen toimielin, jonka sen
lisäksi, mitä tässä laissa
säädetään, on huolehdittava niistä
tehtävistä, jotka muissa laeissa säädetään
raittiuslautakunnan tehtäväksi.
Raittiustyöstä vastaavan toimielimen on toimittava
yhteistyössä erityisesti kunnan terveys-, sosiaali- ja
koulutoimen kanssa. Toimielimen tehtävistä
säädetään asetuksella.
Ks. Raittiustyöasetus 1 §, S 47.
8 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.
9 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.
10 §. Valtion tulo- ja menoarvioon on vuosittain otettava:
1) määräraha, joka vastaa vähintään
neljääkymmentä penniä kutakin edellisenä vuonna
maassa henkikirjoitettua asukasta kohti, käytettäväksi
päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen
ehkäisemistä tarkoittavaan toimintaan sosiaali- ja
terveysministeriön vuosittain vahvistaman
käyttösuunnitelman mukaisesti; sekä
2 kohta on kumottu lailla A:31.12.1987, SK:1276/1987.
Ks. Raittiustyöasetus 6§, S 47.
11 §. 1 mom. on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.
Kansanterveysjärjestöt voivat saada avustusta 10§:n 1 kohdan
nojalla.
12 § on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.
13 § Tarkemmat säännökset tämän lain
täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.
Ks. RaittiustyöA, S 47.
14 § Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä
tammikuuta 1984.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
15 § Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva
asia käsitellään ja ratkaistaan aikaisemmin voimassa
olleiden säännösten mukaisesti.
Lain 6 §:n 3 momentin nojalla säädettyjen kelpoisuusehtojen
estämättä tämän lain voimaan tullessa virassa
oleva henkilö on edelleen kelpoinen raittiuslautakunnan alaiseen
vastaavaan virkaan ja 7§:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan
myös tällaisen viranhaltijan palkkauksesta aiheutuviin
kustannuksiin.
Lain 7 §:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan ensimmäisen
kerran niihin kustannuksiin, jotka kohdistuvat vuoteen 1984. Lain 8§:n
säännöksestä poiketen siinä tarkoitettu
valtionosuus suoritetaan lain voimaantulovuodelta 60 prosentilla ja
seuraavalta vuodelta 50 prosentilla alennettuna.
