Lähde: Costan avajaispuhe CND:n 53. istunnossa
http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/commission-on-narcotic-drugs-opens-in-vienna.html
Transform 10.3.2010
http://transform-drugs.blogspot.com/2010/03/cnd-report-human-rights-and-unodc.html
UNODC:n johtajassa Antonio Costassa on viime vuosina henkilöitynyt
kansainvälinen huumesota. Hän on ylimielisesti käyttäytyvä
uradiplomaatti, joka on saanut tehdä huumehaukkojen likaisimman työn
eli selittää julkisuuteen huumesodan palvelevan muitakin kuin vain
kontrolliviranomaisia. Hänen saarnoissaan kieltolakiviranomaiset ovat
epäitsekkäinä taistelleet ylivoimaista huumevihollista vastaan, mitä
ilman maailmamme olisi jo sata vuotta sitten hukkunut huumeisiin ja
paheisiin. Costan maailmassa paha on kiteytynyt kannabiksen
vihermateriaaliin, kokaiinikiteisiin ja heroiinijauhoon.
Costan kausi maailman huumesodan johdossa loppuu toukokuussa ja hänen
puheensa CND:n 53. kokouksessa paaluttaa hänen perintöään.
1. ”Huumevalvonnan höllentämistä vaativat rikkaiden maiden ihmiset
ovat unohtaneet tämän asian (köyhien maiden huumevalvonnan köyhyyden).
Miksi niin monen tragedian raunioittamat kolmannen maailman maat pitää
vielä tuomita huumeriippuvuuden aiheuttamaan uuskolonialismiin?”
Costan edellinen työpaikka on yksi niistä instituutioista, jotka
levittävät länsimaista demokratiaa ja talousoppeja entisen
Neuvostoliiton alueelle eli European Bank of Reconstruction and
Development (http://www.unodc.org/unodc/en/about-unodc/costas-corner/london.html).
Costa hallitsee poliittisen propagandan: puheessaan hän kääntää
tosiasiat nurin ja syyttää huumevalvonnan kritisoijia huumevalvonnan
aiheuttamista ongelmista.
Uusimmassa INCB:n raportissa päinvastoin yritettiin haukkua kolmannen
maailman nykyisiä ja entisiä johtajia sekä muita tunnettuja
henkilöitä, jotka ovat alkaneet kannattaa huumepolitiikan muutosta –
sen takia, että nykyinen huumesota raunioittaa heidän yhteiskuntiaan.
Yksi tämän liikkeen näkyvimpiä johtajia on köyhistä oloista Bolivian
presidentiksi noussut Evo Morales. USA on huumesodan varjolla pitänyt
yllä omaa siirtomaavaltaansa Etelä- ja Keski-Amerikassa eikä Costan
asemassa oleva virkamies voi arvostella USA:n militaristista
politiikkaa.
Huumevalvontaviranomaiset kiittelevät itseään siitä, että ilman heitä
olisimme oopiumin, kokaiinin ja kannabiksen käytön aiheuttamassa
huumehelvetissä. Todellisuudessa ”huumevalvonta” on luonut erilliset
markkinat erilaisille psyykeen vaikuttaville aineille ja jos laskemme
yhteen nyt käytetyt päihteet, lääkkeet ja dopingit, niin ihmisten
itsensä päihdyttäminen on vain lisääntynyt. Lisäksi huumeiden
demonisointi on aiheuttanut irrationaalisia käsityksiä eri aineiden
haitoista niin, että julkisessa keskustelussa kannabis mielletään koko
huumeongelman aiheuttajaksi ja alkoholi on terveysjuoma. Olisiko syy
sittenkin jossain muualla kuin aineeseen sitoutuneessa pahassa, mihin
YK:n huumevalvontabyrokratia ja sieltä oppinsa saavat
kieltolakivirkamiehet edelleen uskovat ?
2. Costa lausui myös, että ”emme saa ainoastaan lopettaa huumeiden
aiheuttamaa pahaa: vapauttakaamme huumeiden hyvät ominaisuudet”. Hän
muistutti, että tämä näennäisen radikaali ajatus menee huumevalvonnan
juurille: YK:n vuoden 1961 alkupuheessa todetaan, että ”huumeiden
lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen
poistamiseksi”.
Tämä on kansalaisaktivistien esillä pitämä sopimuskohta, jonka
huumehaukat kuten INCB on haudannut varsinkin kannabiksen kohdalla.
Vuoden 1961 sopimusta on käytetty kannabiksen lääkekäyttöä vastaan,
koska näistä pyhistä periaatteista huolimatta kannabis on siinä
liitetty samalle huumelistalle heroiinin ja kokaiinin kanssa, ja tämä
on aiheuttanut kymmenien vuosien viivästyksen kannabislääkkeiden
kehittämisessä ja sallimisessa sairaille ja vanhuksille. Pelkästään
tämän aiheuttama kipu ja kärsimys ylittää monin verroin sen
kärsimyksen, mitä kaikilla huumesopimuksilla väitetään vältettävän.
3: Costa vetosi ihmisoikeuksien suuremman kunnioituksen puolesta.
”Ihmisinä ja sivistysvaltioiden kansalaisina meillä on yhteinen
velvollisuus lopettaa tämä. Huumeita käyttävät tai vankilaan joutuneet
ihmiset eivät ole menettäneet ihmisyyttään eivätkä ihmisoikeuksiaan.”
Todellisuudessa YK:n ihmisoikeusjulistus täytti 60 vuotta ennen kuin
YK:n huumevalvontabyrokratia otti sen ohjenuorakseen ja
huumepolitiikan perustaksi viime vuonna. Tulos: edelleen maailmalla
teloitetaan huumekauppiaiksi epäiltyjä, monien maiden ”huumehoito” on
käytännössä sadistista kidutusta tai pakkotyötä, monissa maissa
vallitsee likipitäen sisällissota huumevalvonnan militarisoinnin takia
eikä voi enää erottaa rosvoa poliisista huumekaupan aiheuttaman
korruption takia.
Muutos viime vuonna johtui kansalaisjärjestöjen painostuksesta, koska
monet maat tyytyvät ihmisoikeuksien seremonialliseen kunnioittamiseen,
ei niiden sisällyttämiseen lakikirjoihin. Suomessa kannabiksen
käyttäjien kohtelu rikkoo ihmisoikeussopimuksien kohtia, joissa
määritellään, miten virkamiesten tulisi kohdella kansalaisia.
Lääkekannabiksen kielto rikkoo kansalaisten oikeutta terveyteen ja
hyvinvointiin.
On otettava myönteisenä merkkinä se, että huumepolitiikan perustaksi
otetut ihmisoikeudet ovat myös tänä vuonna keskustelun
polttopisteessä. Tämän vuoden CND:n kokouksen käsittelyyn tuli
raportti ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human
Rights perspective”
(http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-53-RelatedFiles/ECN72010_CRP6eV1051605.pdf).
Liian usein myös täällä ”kehittyneessä maailmassa”
kieltolakiviranomaiset käsittelevät kannabiksesta kiinnisaatuja
vanhojen tottumustensa ja ennakkoluulojensa varassa. Huumepolitiikalla
ei saa syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnasta kuten Suomen huumepoliisi
yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa tekee. Nämä rikokset tulisi
koota ja toimittaa tiedoksi poliitikoille ja virkamiesten toimintaa
valvoville virkamiehille. Toivottavasti tämä tieto alkaa valua alas
byrokratian portaita kohti kaduilla, työpaikoilla ja kodeissa
tapahtuvaa huumesodan arkea.
YK:n huumevalvontakoneisto tuottaa myös hauskaa ja hyödyllistä tietoa.
UNODC:n toimittama Bulletin on narcotics on jo yli 50 vuoden ajan
julkaissut mm. kannabiksesta mielenkiintoista tietoa kuten tämän R. J.
Bouquetin artikkelin kannabiksesta vuodelta 1950
(http://www.unodc.org/unodc/en/data-and-analysis/bulletin/bulletin_1950-01-01_4_page003.html).
Artikkelista selviää mm, että Intiassakin kannabiksen käyttö oli ennen
kieltolakia uskonnollista ja ”kvasi-lääketieteellistä” eli
lääkinnällisen ja uskonnollisen perinnetiedon ohjaamaa ja valvomaa –
hyvä esimerkki siitä, miten kieltolaki loi kannabiksen väärinkäytön.