Kategoria: Uutiset

  • Lääkekannabis – ei tarpeeksi tietoa?

    Lähde: CENTER FOR MEDICINAL CANNABIS RESEARCH
    Report to the Legislature and Governor of the State of California
    presenting findings pursuant to SB847 which created the CMCR and
    provided state funding 11.2.2010
    http://www.cmcr.ucsd.edu/CMCR_REPORT_FEB17.pdf

    Suomalaisten terveydenhoidon edustajien julkisuudessa esittämät
    lausunnot lääkekannabiksesta tuovat esille sen, millainen
    asenteellinen tietämättömyys asiasta edelleen vallitsee jopa
    ammatti-ihmisten keskuudessa. Yleinen perustelu kielteiselle
    suhtautumiselle on, ettei siitä löydy tarpeeksi tutkimustietoa.

    Kaliforniassa hyväksyttiin lääkekannabiksen käyttö vuonna 1996
    kansanäänestyksellä. Silloinen USA:n presidentti Clinton asetti
    Institute of Medicine -tutkimuslaitoksen selvittämään lääkekannabiksen
    asemaa ja sen hetkistä tutkimustietoa. Tarkoituksena oli heikentää
    Kalifornian lääkekannabislainsäädännön ja yleensä lääkekannabiksen
    puolesta puhuvien   asemaa.

    IOM:n tutkijat päätyivät johtopäätöksenään siihen, että cannabis on
    turvallinen ja tehokas lääkeaine ja sen tutkimusta on syytä jatkaa.
    (MARIJUANA AND MEDICINE. Assessing the Science Base 1999.
    http://www.nap.edu/openbook.php?record_id=6376)

    Liittovaltio ei välittänyt IOM:n tuloksista ja on kieltäytynyt
    toteuttamasta siinä esitettyjä suosituksia. Myös USA:n huumepoliisin
    päälliköt ja valkoisen talon huumetoimiston johtaja, ns. huumetsaari,
    ovat julkisissa lausunnoissaan yrittäneet asettaa lääkekannabiksen
    kyseenalaiseksi vaikka samalla tivanneet tutkimustietoja.

    The Center for Medicinal Cannabis Research (CMCR) perustettiin vuonna
    2000 Kalifornian yliopiston yhteyteen tutkimaan lääkekannabiksen, jopa
    poltetun marihuanan, käyttämistä lääkkeenä vastaamaan kysymykseen onko
    marihuanalla lääkinnällistä arvoa.

    CMCR on hyväksynyt 15 kliinistä tutkimusta sekä 4 kliinistä tutkimusta
    edeltävää tutkimusta. CMCR:n tutkimukset keskittyvät IOM:n raportissa
    yksilöityihin sairauksiin ja vaivoihin, joihin kannabiksesta voisi
    olla hyötyä.

    Neljässä CMCR:n tutkimuksessa on saatu näyttöä siitä, että
    kannabiksella on kipuja lieventävää vaikutusta joko fyysisistä
    vammoista johtuviin sekä hermoperäisiin kiputiloihin. Tulokset ovat
    sikäli huomionarvoisia, että kannabis on tuonut lievitystä sellaisille
    potilaille, jotka eivät ole saaneet apua normaalista lääkityksestä.
    Tämä tarkoittaa myös sitä, että kannabinoidilääkitys tarjoaa
    kivunlievitykseen uuden mekanismin, jota perinteiset kivunlievittäjät
    eivät hyödynnä.

    Hermokipujen lisäksi CMCR on tukenut MS tautiin liittyvän
    lihaskouristelun tutkimusta. Tällainen lihaskouristelu voi olla
    kivuliasta ja vammauttaa ihmisen eikä nykyinen lääkitys tarjoa apua
    riittävästi. Tutkimusten mukaan kannabis vähentää kouristelua enemmän
    kuin käytössä olevan normaali lääkitys.

    Lisäksi CMCR on rahoittanut tutkimuksia, joissa on tutkittu miten
    kannabis vaikuttaa uneen ja ajokykyyn, diabeteksen aiheuttamiin
    raajakipuihin sekä vaporisaattorin käyttämiseen kannabiksen
    annostelussa.

    Kuusi CMCR:n tutkimuksista on julkaistu tai ollaan juuri julkaisemassa
    arvovaltaisissa lääketieteellisissä julkaisuissa, mikä on saanut
    aikaan runsaasti kansainvälistä julkisuutta tutkijoilta,
    tiedotusvälineiltä ja suurelta yleisöltä. Tutkimustulokset ovat
    saattaneet yhteen kansainvälistä tutkijayhteisöä sekä lisänneet
    tieteellistä keskustelua kannabiksen lääkekäytöstä.

    CMCR:n syöpätutkimukset ovat toistaiseksi epäonnistuneet, koska eivät
    ole saaneet potilaita kokeisiin. Tämä johtuu siitä, ettei
    tutkimuslaitos kykene takaamaan lääkinnän jatkumista kokeen jälkeen,
    jos potilas kokee hyötyvänsä siitä. Toisaalta monet potilaat
    Kaliforniassa käyttävät jo kannabista syövän hoitoon.

    CMCR:n tutkimustulokset antavat vahvan tieteellisen perustan, jonka
    pohjalta poliitikot ja suuri yleisö voivat keskustella näiden aineiden
    käytöstä lääkinnässä ja terveydenhoidossa.

  • ACMED: lääkekannabistutkimus 2005 – 2009

    Lähde: Cannabinoids 2010;5 (special issue): 1-21
    Review on clinical studies with cannabis and cannabinoids 2005-2009
    http://www.acmed.org/english/bulletin/ww_en_db_cannabis_artikel.php?id=316
    Pdf:
    http://www.cannabis-med.org/data/pdf/en_2010_01_special.pdf
    Lääkekannabiskatsaus vuosilta 1975 – 2005 pdf:
    http://www.doctordeluca.com/Library/WOD/WPS3-MedMj/CannabinoidsMedMetaAnalysis06.pdf

    Kannabislääkinnästä on vuosien mittaan tehty paljon tutkimusta, mistä
    julkaistiin vuonna 2006 perusteellinen katsaus vuosilta 1975 – 2005
    (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16540272). International
    Association for Cannabinoid Medicines, ACMED, julkaisee nettijulkaisua
    Cannabinoid, jonka tuoreessa numerossa käydään läpi
    lääkekannabistutkimusta vuosilta 2005 – 2009.

    Tähän katsaukseen löydettiin 37 tutkimusta, jotka täyttivät
    tieteellisen kliinisen kokeen kriteerit ja joihin on osallistunut yli
    2500 potilasta. Tutkimuksissa on kannabinoideja käytetty kroonisten ja
    hermoperäisten kipujen lievittämisessä, ruokahalun lisääjänä
    rappeuttavissa sairauksissa kuten syöpä ja AIDS sekä MS-taudin
    oireiden hoitamisessa.

    Glaukooman eli silmänpainetaudin hoidossa kannabiksesta on aiemmin
    saatu hyviä tuloksia. Silti tähän katsaukseen löytyi vain yksi
    kliininen potilaskoe, jossa THC:tä oli annosteltu kielen alle ja
    tulokset olivat olleet epätyydyttäviä. Tämä ala vaatisi
    lisätutkimuksia koska glaukoomaan sairastuneita on maailmassa 70
    miljoonaa.

    Kannabiksen syöpäkasvaimia torjuvaa tai parantavaa vaikutusta ei ole
    tutkittu potilaskokeissa sitten professori Guzmanin työryhmän
    pilottitutkimusten jälkeen (Guzmán M. Cannabinoids: potential
    anticancer agents. Nat. Rev. Cancer 2003;3:745–755.
    http://www.nature.com/nrc/journal/v3/n10/abs/nrc1188.html). Eläin- ja
    kudoskokeissa saadut tulokset viittaavat siihen suuntaan, että
    tutkimuksia erilaisilla kannabinoideilla ja erilaisiin syöpämuotoihin
    kannattaisi tehdä.

    Muusta tutkimuksesta mainittakoon tutkimus kannabidiolin (CBD)
    vaikutuksesta skitsofreniaan. Sillä todettiin olevan myönteinen
    vaikutus akuuttiin skitsofreniaan ja vähemmän haitallisia
    sivuvaikutuksia kuin perinteisellä lääkityksellä. Sen sijaan THC:n
    vaikutus krooniseen skitsofreniaan antoi ristiriitaisia tuloksia eikä
    sen perusteella voida sanoa, miksi skitsofreniapotilaat usein
    käyttävät kannabista.

    Pelkästään tämä viimeisen viiden vuoden aikana tutkimuksissa olleiden
    2500 potilaiden määrä ylittää minkä tahansa uuden lääkkeen
    hyväksymiseksi tarvittavan potilasmäärän. Se on tarpeeksi paljon
    vakiinnuttamaan kannabiksen asema arvokkaana lääkkeenä.

  • INCB ja kansainvälinen reefer madness

    International Narcotics Control Board (INCB) on USA:n julistaman ja YK:n autorisoiman kansainvälisen huumesodan byroo, jonka tehtävänä on valvoa huumesopimusten noudattamista tosin vailla rankaisuvaltaa sopimuksen rikkojia kohtaan.

    Uusimmassa vuosiraportissaan INCB käy jälleen kerran lääkekannabiksen kimppuun ja vielä tismalleen samalla argumentilla kuin viimeiset kymmenen vuotta: jos kannabiksella on lääkinnällisiä ominaisuuksia niin ne pitäisi saattaa INCB:n tietoon (62). INCB:llä ei ilmeisesti ole resursseja lukea alan julkaisuja edes ilmaiseksi netissä. Tai sitten puuttuu halua.

    (Tekstin kursivoidut numerot viittaavat INCB:n vuosiraportin kappalejaotteluun.)

    INCB:n valtuuksiin ei kuulu puuttua valtioiden tekemiin päätöksiin jos ne on tehty kansainvälisten huumesopimusten puitteissa. INCB:n raportissa (63) tuodaan esille vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen kirjattu artikla 23, jossa kehotetaan kannabiksen viljelyn alueellaan sallivien valtioiden perustamaan tarkoitusta varten toimisto ja lähettämään tiedot saadusta sadosta YK:lle. Kannabiksen viljelyn aloittaminen ei ole sen vaikeampaa!

    INCB:n puuttuminen Kanadan lääkekannabispolitiikkaan (415) osoittaa YK:n elimen poliittisuuden. INCB ei mainitse sanallakaan Suomen lääkekannabislaista vaikka muuten kertoo vierailustaan Suomessa (186-187). Kanadan naapurissa USA:ssa jo 14 osavaltiota sekä pääkaupunki Washington hyväksyy lääkekannabiksen, joissa on yli 2000 jakelupistettä ja Los Angelesissa sitä saa jopa 24/7 automaateista. Israel on myös lääkekannabiksen hyväksynyt valtio, jossa ohjelma laajenee koko ajan ilman minkäänlaista kohua.

    Kanadan lääkekannabisohjelma ei ole kahdeksan vuoden toiminta-aikana herättänyt kohua varsinkin kun vertaa tilannetta Kaliforniassa käytävään keskusteluun. Kanadassa on vallassa oikeistohallitus, joka osana konservatiivista ohjelmaansa on koventamassa huumepolitiikkaa. Tämä on INCB:ltä selvä kannanotto valtion sisäisiin asioihin ja yritys horjuttaa maassa hyväksytyn lääkekannabisohjelman laillista asemaa.

    INCB:n jyrkkää kannabisvastaista linjaa kuvaa se, kuinka raportissa kiitellään Britannian hallituksen päätöstä uudelleenluokitella kannabis (672). Tämä hätäinen ja tieteellisten neuvonantajien ohjeiden vastainen päätöshän tehtiin skunk-hysterian vallassa, mitä raportti kertaa. Tuon päätöksen perusteluna ei ollut mitään uutta tutkimustietoa ja kannabiksen kokeilu nuorten keskuudessa oli jo alkanut laskea.

    Tuoreessa Addiction-lehden numerossa Bristolin yliopiston tutkijat kertaavat Britannian hallituksen päätöstä suhteessa tieteelliseen tutkimukseen. Vaikka lööppien perusteella voisi luulla aivan muuta, ei viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ole tullut mitään uutta todistusaineistoa, jonka perusteella edes ”skunk-lajikkeet” voitaisiin todeta syyllisiksi mielenterveysongelmiin tai psykooseihin.

    Huumesodan ideologia ja ihmisoikeudet

    Raportissa ollaan huolissaan Spice tuotteista ja kohdassa 245 kerrotaan, kuinka niistä löydetyt synteettiset kannabinoidit on kehitetty lääketehtaiden laboratorioissa kannabinoidijärjestelmän tutkimiseen. Tieteelliset kriteerit täyttäviä ihmiskokeita ei ole tehty mutta eläinkokeiden perusteella monet kehitetyistä aineista ovat vahvempia kuin luonnossa kehittyneet aineet, siis jopa ”skunk”.

    Mutta INCB ei kerro siitä, että lääkeyhtiöt kehittivät näitä aineita, koska eivät kieltolain takia voi tutkia THC:llä. Spice on kieltolain tuote ja tuotteen suosiota lisää se, ettei se haise huumekoiran nokkaan eikä näy huumetesteissä. Yleensäkin lääkeaineiden käyttö huumaantumiseen ja niistä johtuvat kuolemantapaukset (kuuluisin tapaus on Michael Jackson) on monissa maissa yleisempää kuin ns. laittomat huumeet. Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut vääriä mielikuvia turvallisista pillereistä ja vaarallisesta ruohosta.

    INCB varoittelee paternalistiseen tyyliinsä, että jo yksi huumekokeilu voi johtaa loukkaantumiseen, yliannostukseen tai pidätykseen (esipuhe s. iii). INCB sivuuttaa sen, että nämä haitat johtuvat kieltolaista ja sen täytäntöönpanosta.

    Etelä-Amerikkaa käsittelevässä jaksossa arvostellaan Argentiinassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja USA:ssa (453) tehtyjä liberalisointialoitteita varsinkin kannabiksen käytön suhteen. INCB jopa erikseen harmittelee sitä, että ”vaikutusvaltaiset henkilöt, joihin kuuluu entisiä korkean tason poliitikkoja, ovat julkisesti kannattaneet näitä aloitteita”.

    Mutta raportissa ei sanallakaan viitata huumesodan korkeisiin inhimillisiin kustannuksiin Etelä-Amerikassa, joista esimerkiksi Meksikon tapahtumat olisivat muussa yhteydessä YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltävänä. Huumeiden vastaiseen ideologiaan kuuluu välinpitämättömyys ihmisuhreista ja ihmisoikeussopimuksista.

    INCB:n raportissa ei ole myöskään yhtään mainintaa Portugalin dekriminalisointipäätöksen tuloksista vaikka raportissa ylimalkaisesti käsitellään Portugalia. Tämän sivuuttaminen alleviivaa sitä, kuinka kaukana INCB on oman mandaattinsa todellisuudesta.

    Raportin esipuheessa todetaan juhlallisesti, että ”liian rajoittavat politiikan muodot ovat vastoin yhtä huumesopimuksissa kunnioitettua periaatetta: huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen lievittämisessä ja niiden saatavuuden turvaamiseksi näihin tarkoitusperiin on oltava riittävät varaukset” (s. iv).

    Raportin liitteenä olevassa Shanghain vuoden 1909 kokouksen 100 vuotisjuhlakokouksen julistuksessa todetaan osanottajavaltioiden sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja ihmisten perusvapauksiin (Annex IV, s. 148). Todellisuudessa INCB ei välitä näistä periaatteista lainkaan. INCB palvelee rikoslain täytäntöönpanoon keskittyviä viranomaisia, jotka esittävät julkisuudessa samanlaista ”huumepuhetta” kuin INCB.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • EU:n huumepolitiikan julkisen kuulemistilaisuuden johtopäätökset

    Helmikuun 23. päivä järjestettiin EU parlamentissa julkinen kuulemistilaisuus EU:n huumepolitiikasta. Kreikan edustajan Michail Tremopoulosin ja ENCOD:n (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) kutsumana noin 40 Euroopan kansalaisliikkeiden edustajaa 15 eri maasta saapui muotoilemaan suosituksia EU:n parlamentin edustajille, EU:n komissiolle ja Euroopan neuvostolle niistä tulevaisuuden lähestymistavoista, joita EU:n tulisi omaksua kriminalisoitujen huumeiden käsittelemisessä.

    Tilaisuus järjestettiin kaksi viikkoa ennen YK:n huumekomission (CND) kokousta Wienissä, ja työjärjestyksen tärkein kohta oli "Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007" (pdf), jonka EU:n komissio rahoitti vuonna 2008. Tämän tutkimuksen teki ryhmä tunnettuja huumetutkijoita, jota johti professori Peter Reuter Rand Corporation ajatushautomosta USA:sta sekä Franz Trautmann Trimbos instituutista Hollannista. Raportti ilmestyi kansalaisjärjestöjen vaadittua monen vuoden ajan puolueetonta arviointia maailmanlaajuisen huumekieltolain vaikutuksista.

    Raportin esitteli EU:n komission huumekoordinaatioyksikkö. Sen johtopäätökset osoittavat vääräksi huumekieltolain perustana olevan teorian – että huumekieltolaki vähentää valvonnassa olevien huumeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Raportin mukaan valvontayrityksillä on vain vähän vaikutusta maailmanlaajuisiin huumemarkkinoihin, joiden arvoksi vuodessa arvioidaan 300 miljardia dollaria.

    Tuotannon valvonnalla on paikallista vaikutusta mutta sillä ei vaikuteta huumeiden saatavuuteen maailman mittakaavassa; salakuljetuksen valvonta ei ole sen tuloksellisempaa. Hoito vähentää sekä riippuvaisen ihmisen että yhteiskunnan kokemia haittoja mutta se ei vähennä huumeiden käyttöä. Käytön ehkäisyn ponnistelut kilpistyvät sellaisten ohjelmien puutteeseen, joilla olisi todettua vaikutusta.

    Haittojen vähentämiseen tähtäävät ohjelmat ovat auttaneet tilannetta monissa maissa mutta ne kohdistuvat vain kapeaan huumeongelman osaan.

    Rikoslain täytäntöönpano ei estä huumeiden saatavuutta yhä halvemmin hinnoin. Se myös aiheuttaa paljon haittoja, jotka jakaantuvat epätasaisesti eri maiden kesken. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa väkivaltaa ja lahjontaa sekä vahingoittaa ympäristöä ja terveyttä. Nämä ongelmat aiheuttavat kuolemantapauksia ja sairauksia sekä miljoonien ihmisten, kuluttajien, heidän ympäristönsä ja muun yhteiskunnan elämänlaadun vakavaa heikkenemistä.

    Raportin tulokset kertovat lyhyesti sanottuna, että kieltolakiin perustuva huumepolitiikka on aiheuttanut paljon haittaa ja vain vähän, jos lainkaan, hyvää. Euroopan Unionia tulisi onnitella siitä, että se on tukenut tällaista tutkimusta. Nyt tulisi toimia tämän tiedon pohjalta. Sen hylkääminen vastaa rikoslain tarkoittamaa laiminlyöntiä.

    Siksi tämä kuulemistilaisuus pyytää Euroopan Unionia tarttumaan seuraaviin aloitteisiin:

    1. Tulisi mahdollisimman nopeasti kutsua koolle eurooppalainen kokous tulevaisuuden huumepolitiikan malleista, mihin kutsuttaisiin kansalliset ja paikallisviranomaiset, parlamentaarikot sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat kaikista 27:stä jäsenvaltiosta. Kokouksen tavoite olisi tutkia uusia huumepolitiikan muotoja, jotka eivät perustu kieltolakiin vaan edellä mainitun raportin antamiin opetuksiin sekä paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kokemuksiin.
    2. Tulisi julkaista yleinen suositus jäsenvaltioille, jotta nämä asettaisivat huumepolitiikkansa arvioinnin poliittisesti tärkeälle sijalle. EU:n tulisi sallia kunkin jäsenvaltion valita itselleen sopiva huumepolitiikka, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, yksilönvapauksia ja yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja joka aiheuttaa vähiten oheisvahinkoja.
    3. Tulisi käyttää tilaisuutta seuraavassa CND:n kokouksessa Wienissä haittojen vähentämiseen tähtäävän politiikan tärkeyden korostamiseksi sekä aloittaa keskustelu YK:n sopimusten arvioinnista, jotta sellaiset vaihtoehdot huumemarkkinoiden säätelemiseksi, jotka eivät perustu kieltolaille, tulisivat mahdollisiksi.
    4. Tulisi tutkia mahdollisuuksia EU:n kansalaisten aloitteiden hyväksymiseksi, jotka tähtäävät kannabiksen tuotannon ja jakelun luomiseen henkilökohtaista kulutusta varten yrityksenä vähentää laittomien markkinoiden aiheuttamia haittoja sekä riippuvuutta niistä.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • YK: Yhä lähemmäksi totuutta

    Maaliskuun 8. – 12. YK:n huumekomissio (CND) pitää vuosikokouksensa Wienissä arvioidakseen nykyisen huumestrategian tuloksia. Tämän strategian julkisena tavoitteena on laittomien huumeiden tuotannon, kaupan ja kysynnän vähentäminen. Totuus on se, että tällä strategialla ei ole myönteisiä tuloksia.

    Helmikuun 23. päivä EU:n huumepolitiikan julkisessa kuulemistilaisuudessa, jota ENCOD oli myös järjestämässä, EU:n komission huumekoordinaatioyksikön johtaja Carel Edwards sanoi: "Sorto ei auta. Me tiedämme nyt tarpeeksi, jotta voimme vetää tämän johtopäätöksen."

    Maaliskuusta 2009 saakka EU:n komissiolla on ollut käytössään raportti huumepolitiikan vaikutuksista laittomien huumeiden maailmanmarkkinoihin 1998 – 2007 (ns. Reuter-Trautmannin raportti eli Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007 (pdf)). Tässä raportissa tehdään seuraava johtopäätös: tämän hetkiset huumepolitiikan muodot, jotka perustuvat kieltolakiin, eivät vähennä huumeiden tarjontaa eikä kysyntää, ja ne aiheuttavat yksilöille ja koko yhteiskunnalle haittoja.

    ENCOD:n delegaatio on läsnä Wienin kokouksessa muistuttamassa hallitusten edustajia siitä, että heidän tulisi suojella kansalaisia vaaroilta eikä altistaa heitä niille. Maaliskuun 4. päivänä ENCOD:n jäsenet järjestävät mielenosoituksia Malesian suurlähetystöillä Pariisissa ja Lontoossa. Samana päivänä Malesian sanomalehdissä julkaistaan avoin kirje Malesian hallitukselle, jossa vaaditaan huumerikollisten kuolemanrangaistuksen välitöntä poistamista.

    Olemme väittäneet jo vuosia, että kieltolaki on yhteiskunnan todellinen vihollinen ja tämä totuus on tulossa yhä ilmeisemmäksi. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa valtavat laittomat taloudelliset voitot, sekoittaa toimivan talousjärjestelmän, korruptoi virkamiehiä ja rahoittaa aseistautuneita joukkioita. Se aiheuttaa ja lisää yhteiskunnasta vieraantumista ja yksilöiden kokemaa rasitusta.

    Kieltolain ylläpitämiseen tarvittava julkinen kulutus pelkästään EU:ssa on arvioitu olevan (varovaisesti) 40 miljardia euroa eli 80 euroa asukasta kohti vuodessa. Talouskriisin aikana emme voi enää sallia tällaisen summan heittämistä hukkaan sellaiseen politiikkaan, joka ei selvästikään hyödytä ketään mutta aiheuttaa ongelmia ja vahinkoa miljoonille ihmisille.

    Reuter-Trautmannin raportti paljastaa tämän totuuden. Tieteellisen todistusaineiston hyväksyvät eivät voi enää kiistää sitä, että kieltolaki perustuu väärään teoriaan. Huumeiksi luokiteltujen aineiden laillinen tuotanto ja jakelu on ainut järkevä ja tehokas tapa vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia, vähentää järjestäytynyttä rikollisuutta ja kerätä veroja terveydenhoitoa, koulutusta ja yhteiskunnallisia ohjelmia varten.

    Kysymys ei enää kuulu jos vaan milloin. Jouduttaaksemme kieltolain loppua meidän tulee päättäväisesti toteuttaa kaksi tavoitetta: viedä kieltolakihallinnolta sen uskottavuus varmistaen, ettei se koskaan voimistu, ja rohkaista ihmisiä, jotka haluavat uudenlaista politiikkaa, nostamaan äänensä ja vaatimaan muutosta.

    Milloin selvä järki alkaa hallita huumepolitiikan maailmaa, ja yleensä maailmaa?

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • INCB ja kansainvälinen reefer madness

    International Narcotics Control Board (INCB) on USA:n julistaman ja YK:n autorisoiman kansainvälisen huumesodan byroo, jonka tehtävänä on valvoa huumesopimusten noudattamista tosin vailla rankaisuvaltaa sopimuksen rikkojia kohtaan.

    Uusimmassa vuosiraportissaan INCB käy jälleen kerran lääkekannabiksen kimppuun ja vielä tismalleen samalla argumentilla kuin viimeiset kymmenen vuotta: jos kannabiksella on lääkinnällisiä ominaisuuksia niin ne pitäisi saattaa INCB:n tietoon (62). INCB:llä ei ilmeisesti ole resursseja lukea alan julkaisuja edes ilmaiseksi netissä. Tai sitten puuttuu halua.

    (Tekstin kursivoidut numerot viittaavat INCB:n vuosiraportin kappalejaotteluun.)

    INCB:n valtuuksiin ei kuulu puuttua valtioiden tekemiin päätöksiin jos ne on tehty kansainvälisten huumesopimusten puitteissa. INCB:n raportissa (63) tuodaan esille vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen kirjattu artikla 23, jossa kehotetaan kannabiksen viljelyn alueellaan sallivien valtioiden perustamaan tarkoitusta varten toimisto ja lähettämään tiedot saadusta sadosta YK:lle. Kannabiksen viljelyn aloittaminen ei ole sen vaikeampaa!

    INCB:n puuttuminen Kanadan lääkekannabispolitiikkaan (415) osoittaa YK:n elimen poliittisuuden. INCB ei mainitse sanallakaan Suomen lääkekannabislaista vaikka muuten kertoo vierailustaan Suomessa (186-187). Kanadan naapurissa USA:ssa jo 14 osavaltiota sekä pääkaupunki Washington hyväksyy lääkekannabiksen, joissa on yli 2000 jakelupistettä ja Los Angelesissa sitä saa jopa 24/7 automaateista. Israel on myös lääkekannabiksen hyväksynyt valtio, jossa ohjelma laajenee koko ajan ilman minkäänlaista kohua.

    Kanadan lääkekannabisohjelma ei ole kahdeksan vuoden toiminta-aikana herättänyt kohua varsinkin kun vertaa tilannetta Kaliforniassa käytävään keskusteluun. Kanadassa on vallassa oikeistohallitus, joka osana konservatiivista ohjelmaansa on koventamassa huumepolitiikkaa. Tämä on INCB:ltä selvä kannanotto valtion sisäisiin asioihin ja yritys horjuttaa maassa hyväksytyn lääkekannabisohjelman laillista asemaa.

    INCB:n jyrkkää kannabisvastaista linjaa kuvaa se, kuinka raportissa kiitellään Britannian hallituksen päätöstä uudelleenluokitella kannabis (672). Tämä hätäinen ja tieteellisten neuvonantajien ohjeiden vastainen päätöshän tehtiin skunk-hysterian vallassa, mitä raportti kertaa. Tuon päätöksen perusteluna ei ollut mitään uutta tutkimustietoa ja kannabiksen kokeilu nuorten keskuudessa oli jo alkanut laskea.

    Tuoreessa Addiction-lehden numerossa Bristolin yliopiston tutkijat kertaavat Britannian hallituksen päätöstä suhteessa tieteelliseen tutkimukseen. Vaikka lööppien perusteella voisi luulla aivan muuta, ei viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ole tullut mitään uutta todistusaineistoa, jonka perusteella edes ”skunk-lajikkeet” voitaisiin todeta syyllisiksi mielenterveysongelmiin tai psykooseihin.

    Huumesodan ideologia ja ihmisoikeudet

    Raportissa ollaan huolissaan Spice tuotteista ja kohdassa 245 kerrotaan, kuinka niistä löydetyt synteettiset kannabinoidit on kehitetty lääketehtaiden laboratorioissa kannabinoidijärjestelmän tutkimiseen. Tieteelliset kriteerit täyttäviä ihmiskokeita ei ole tehty mutta eläinkokeiden perusteella monet kehitetyistä aineista ovat vahvempia kuin luonnossa kehittyneet aineet, siis jopa ”skunk”.

    Mutta INCB ei kerro siitä, että lääkeyhtiöt kehittivät näitä aineita, koska eivät kieltolain takia voi tutkia THC:llä. Spice on kieltolain tuote ja tuotteen suosiota lisää se, ettei se haise huumekoiran nokkaan eikä näy huumetesteissä. Yleensäkin lääkeaineiden käyttö huumaantumiseen ja niistä johtuvat kuolemantapaukset (kuuluisin tapaus on Michael Jackson) on monissa maissa yleisempää kuin ns. laittomat huumeet. Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut vääriä mielikuvia turvallisista pillereistä ja vaarallisesta ruohosta.

    INCB varoittelee paternalistiseen tyyliinsä, että jo yksi huumekokeilu voi johtaa loukkaantumiseen, yliannostukseen tai pidätykseen (esipuhe s. iii). INCB sivuuttaa sen, että nämä haitat johtuvat kieltolaista ja sen täytäntöönpanosta.

    Etelä-Amerikkaa käsittelevässä jaksossa arvostellaan Argentiinassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja USA:ssa (453) tehtyjä liberalisointialoitteita varsinkin kannabiksen käytön suhteen. INCB jopa erikseen harmittelee sitä, että ”vaikutusvaltaiset henkilöt, joihin kuuluu entisiä korkean tason poliitikkoja, ovat julkisesti kannattaneet näitä aloitteita”.

    Mutta raportissa ei sanallakaan viitata huumesodan korkeisiin inhimillisiin kustannuksiin Etelä-Amerikassa, joista esimerkiksi Meksikon tapahtumat olisivat muussa yhteydessä YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltävänä. Huumeiden vastaiseen ideologiaan kuuluu välinpitämättömyys ihmisuhreista ja ihmisoikeussopimuksista.

    INCB:n raportissa ei ole myöskään yhtään mainintaa Portugalin dekriminalisointipäätöksen tuloksista vaikka raportissa ylimalkaisesti käsitellään Portugalia. Tämän sivuuttaminen alleviivaa sitä, kuinka kaukana INCB on oman mandaattinsa todellisuudesta.

    Raportin esipuheessa todetaan juhlallisesti, että ”liian rajoittavat politiikan muodot ovat vastoin yhtä huumesopimuksissa kunnioitettua periaatetta: huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen lievittämisessä ja niiden saatavuuden turvaamiseksi näihin tarkoitusperiin on oltava riittävät varaukset” (s. iv).

    Raportin liitteenä olevassa Shanghain vuoden 1909 kokouksen 100 vuotisjuhlakokouksen julistuksessa todetaan osanottajavaltioiden sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja ihmisten perusvapauksiin (Annex IV, s. 148). Todellisuudessa INCB ei välitä näistä periaatteista lainkaan. INCB palvelee rikoslain täytäntöönpanoon keskittyviä viranomaisia, jotka esittävät julkisuudessa samanlaista ”huumepuhetta” kuin INCB.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet: