International Narcotics Control Board (INCB) on USA:n julistaman ja YK:n autorisoiman kansainvälisen huumesodan byroo, jonka tehtävänä on valvoa huumesopimusten noudattamista tosin vailla rankaisuvaltaa sopimuksen rikkojia kohtaan.
Uusimmassa vuosiraportissaan INCB käy jälleen kerran lääkekannabiksen kimppuun ja vielä tismalleen samalla argumentilla kuin viimeiset kymmenen vuotta: jos kannabiksella on lääkinnällisiä ominaisuuksia niin ne pitäisi saattaa INCB:n tietoon (62). INCB:llä ei ilmeisesti ole resursseja lukea alan julkaisuja edes ilmaiseksi netissä. Tai sitten puuttuu halua.
(Tekstin kursivoidut numerot viittaavat INCB:n vuosiraportin kappalejaotteluun.)
INCB:n valtuuksiin ei kuulu puuttua valtioiden tekemiin päätöksiin jos ne on tehty kansainvälisten huumesopimusten puitteissa. INCB:n raportissa (63) tuodaan esille vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen kirjattu artikla 23, jossa kehotetaan kannabiksen viljelyn alueellaan sallivien valtioiden perustamaan tarkoitusta varten toimisto ja lähettämään tiedot saadusta sadosta YK:lle. Kannabiksen viljelyn aloittaminen ei ole sen vaikeampaa!
INCB:n puuttuminen Kanadan lääkekannabispolitiikkaan (415) osoittaa YK:n elimen poliittisuuden. INCB ei mainitse sanallakaan Suomen lääkekannabislaista vaikka muuten kertoo vierailustaan Suomessa (186-187). Kanadan naapurissa USA:ssa jo 14 osavaltiota sekä pääkaupunki Washington hyväksyy lääkekannabiksen, joissa on yli 2000 jakelupistettä ja Los Angelesissa sitä saa jopa 24/7 automaateista. Israel on myös lääkekannabiksen hyväksynyt valtio, jossa ohjelma laajenee koko ajan ilman minkäänlaista kohua.
Kanadan lääkekannabisohjelma ei ole kahdeksan vuoden toiminta-aikana herättänyt kohua varsinkin kun vertaa tilannetta Kaliforniassa käytävään keskusteluun. Kanadassa on vallassa oikeistohallitus, joka osana konservatiivista ohjelmaansa on koventamassa huumepolitiikkaa. Tämä on INCB:ltä selvä kannanotto valtion sisäisiin asioihin ja yritys horjuttaa maassa hyväksytyn lääkekannabisohjelman laillista asemaa.
INCB:n jyrkkää kannabisvastaista linjaa kuvaa se, kuinka raportissa kiitellään Britannian hallituksen päätöstä uudelleenluokitella kannabis (672). Tämä hätäinen ja tieteellisten neuvonantajien ohjeiden vastainen päätöshän tehtiin skunk-hysterian vallassa, mitä raportti kertaa. Tuon päätöksen perusteluna ei ollut mitään uutta tutkimustietoa ja kannabiksen kokeilu nuorten keskuudessa oli jo alkanut laskea.
Tuoreessa Addiction-lehden numerossa Bristolin yliopiston tutkijat kertaavat Britannian hallituksen päätöstä suhteessa tieteelliseen tutkimukseen. Vaikka lööppien perusteella voisi luulla aivan muuta, ei viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ole tullut mitään uutta todistusaineistoa, jonka perusteella edes ”skunk-lajikkeet” voitaisiin todeta syyllisiksi mielenterveysongelmiin tai psykooseihin.
Huumesodan ideologia ja ihmisoikeudet
Raportissa ollaan huolissaan Spice tuotteista ja kohdassa 245 kerrotaan, kuinka niistä löydetyt synteettiset kannabinoidit on kehitetty lääketehtaiden laboratorioissa kannabinoidijärjestelmän tutkimiseen. Tieteelliset kriteerit täyttäviä ihmiskokeita ei ole tehty mutta eläinkokeiden perusteella monet kehitetyistä aineista ovat vahvempia kuin luonnossa kehittyneet aineet, siis jopa ”skunk”.
Mutta INCB ei kerro siitä, että lääkeyhtiöt kehittivät näitä aineita, koska eivät kieltolain takia voi tutkia THC:llä. Spice on kieltolain tuote ja tuotteen suosiota lisää se, ettei se haise huumekoiran nokkaan eikä näy huumetesteissä. Yleensäkin lääkeaineiden käyttö huumaantumiseen ja niistä johtuvat kuolemantapaukset (kuuluisin tapaus on Michael Jackson) on monissa maissa yleisempää kuin ns. laittomat huumeet. Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut vääriä mielikuvia turvallisista pillereistä ja vaarallisesta ruohosta.
INCB varoittelee paternalistiseen tyyliinsä, että jo yksi huumekokeilu voi johtaa loukkaantumiseen, yliannostukseen tai pidätykseen (esipuhe s. iii). INCB sivuuttaa sen, että nämä haitat johtuvat kieltolaista ja sen täytäntöönpanosta.
Etelä-Amerikkaa käsittelevässä jaksossa arvostellaan Argentiinassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja USA:ssa (453) tehtyjä liberalisointialoitteita varsinkin kannabiksen käytön suhteen. INCB jopa erikseen harmittelee sitä, että ”vaikutusvaltaiset henkilöt, joihin kuuluu entisiä korkean tason poliitikkoja, ovat julkisesti kannattaneet näitä aloitteita”.
Mutta raportissa ei sanallakaan viitata huumesodan korkeisiin inhimillisiin kustannuksiin Etelä-Amerikassa, joista esimerkiksi Meksikon tapahtumat olisivat muussa yhteydessä YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltävänä. Huumeiden vastaiseen ideologiaan kuuluu välinpitämättömyys ihmisuhreista ja ihmisoikeussopimuksista.
INCB:n raportissa ei ole myöskään yhtään mainintaa Portugalin dekriminalisointipäätöksen tuloksista vaikka raportissa ylimalkaisesti käsitellään Portugalia. Tämän sivuuttaminen alleviivaa sitä, kuinka kaukana INCB on oman mandaattinsa todellisuudesta.
Raportin esipuheessa todetaan juhlallisesti, että ”liian rajoittavat politiikan muodot ovat vastoin yhtä huumesopimuksissa kunnioitettua periaatetta: huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen lievittämisessä ja niiden saatavuuden turvaamiseksi näihin tarkoitusperiin on oltava riittävät varaukset” (s. iv).
Raportin liitteenä olevassa Shanghain vuoden 1909 kokouksen 100 vuotisjuhlakokouksen julistuksessa todetaan osanottajavaltioiden sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja ihmisten perusvapauksiin (Annex IV, s. 148). Todellisuudessa INCB ei välitä näistä periaatteista lainkaan. INCB palvelee rikoslain täytäntöönpanoon keskittyviä viranomaisia, jotka esittävät julkisuudessa samanlaista ”huumepuhetta” kuin INCB.
Toimittanut Risto Mikkonen.
Lähteet: