Kategoria: Uutiset

  • Oikeudet kotietsinnässä

    Tämä on lyhyehkö opas henkilön ja poliisiviranomaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kotietsinnän aikana.

     

    Lyhyt versio

    • Kotietsintää varten vaaditaan syy epäillä rikoksesta, josta voi saada rangaistukseksi vähintään 6 kk vankeutta, ja etsintämääräys (kirjallinen tai suullinen).

    • Kotietsintää ei saa suorittaa kello 21 ja 6:n välisenä aikana, paitsi jos siihen on erityistä aihetta.

    • Poliisin on pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä.

    • Kotietsintää aloittaessa kirjallinen määräys on pyytämättä esitettävä, tai jos kirjallista määräystä ei ole, etsinnän syy on kerrottava.

    • Kotietsinnän aikana asukkaan on annettava olla paikalla. Lisäksi on annettava mahdollisuus hankkia paikalle todistaja, jos todistajan paikalle saaminen ei viivästytä etsintää kohtuuttomasti.

    • Jos asukasta tai todistajaa ei saada paikalla, poliisin on siitä huolimatta ilmoitettava etsinnästä välittömästi sille, jonka kodissa etsintä suoritetaan.

    • Poliisia saa kuvata, mistä tahansa vastalauseita huolimatta ja vaikka heidän tietämättään.

    • Laki vaatii poliisia käyttäytymään asiallisesti ja olemaan aiheuttamatta enempää vahinkoa kuin on tarpeellista.

    • Takavarikoida saa vain tavaroita, joiden voidaan epäillä liittyvän rikokseen.

    • Jokainen takavarikoitu tavara on kirjattava ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus sille, jonka hallussa esineet ovat olleet.

    • Poliisi ei päätä esineiden tuhoamisesta tai menettämisestä, sen tekee tuomioistuin. Vaikeasti hoidettavat esineet (kuten vaikkapa kasvit) voidaan kuitenkin tuhota.

    • Takavarikko on kumottava heti kun sille ei ole syytä. Jos takavarikosta kuluu 4 kk, eikä asiasta ole nostettu syytettä tai tehty tuomioistuimelle hakemusta takavarikon pidentämiseksi, takavarikko on myös kumottava.

    • Esineiden omistaja voi vaatia tuomioistuinta päättämään takavarikon kumoamisesta. Vaatimus on käsiteltävä viikon kuluessa sen saapumisesta, jos syytettä ei ole vielä nostettu.

    • Itseään vastaan ei tarvitse antaa todisteita. Tämä koskee esimerkiksi tavaroiden olinpaikan kertomista ja tietokoneen salasanojen kertomista. Todisteita ei tarvitse antaa myöskään kihlattua, aviopuolisoa, suoria sukulaisia tai sukulaisten aviopuolisoita eikä sisaruksia tai sisarusten aviopuolisoita vastaan.

    • Esitutkinnan kohteena on velvollinen jäämään kuulusteltavaksi. Poliisi voi ottaa epäillyn kiinni, jos on olemassa perusteita pidättämiselle. Kiinniottamisen peruste on välittömästi ilmoitettava.

    • Kuulusteltavaksi vietyä, jota ei ole kiinniotettu, saa pitää kuulusteltavana enintään 12 tuntia. Kiinniotettua voidaan pitää 24 tuntia, minkä jälkeen epäilty on joko päästettävä menemään tai pidätettävä. Pois päästettyä ei saa ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan seuraavien 12 tunnin aikana.

    • Virheistä voi ja kannattaa ilmoittaa. Vaihtoehtoina ovat kantelu ylemmälle poliisiviranomaiselle, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, kantelu oikeuskanslerille tai rikosilmoitus.

    •  

    Pitkä versio

    • Milloin poliisi voi suorittaa asuntooni kotietsinnän?

      • Kotietsintä voidaan suorittaa, jos poliisilla on syytä epäillä sitä, jonka hallinnassa asunto on, rikoksesta, josta rangaistus voi olla enimmillään ainakin kuusi kuukautta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat kaikki huumausaineisiin liittyvät rikokset. Kotietsintä voidaan suorittaa myös muun kuin rikoksen tekijän luona, jos voidaan erittäin pätevin syin olettaa, että etsinnällä löydetään esine, josta on apua rikoksen selvittämisessä, tai että etsinnällä löydetään rikoksesta epäilty henkilö. Kotietsintää ei saa ilman syytä suorittaa kello 21 – 6 välisenä aikana. (Pakkokeinolaki 5. luku, 1 §, 2 § ja 5 §)

    • Tarvitseeko poliisi etsintäluvan?

      • Suomessa ei ole etsintälupaa, mutta etsintämääräys kylläkin. Etsintämääräys voidaan antaa kirjallisesti tai suullisesti, ja sen voi antaa ainoastaan pidättämiseen oikeutettu virkamies, eli komisario tai sitä ylemmät virkamiehet. Poliisi voi suorittaa etsinnän myös ilman määräystä, kun kyseessä on kiinniotettavan tavoittaminen, jos etsittävä esine on voitu jäljittää rikoksen teosta asti tai jos etsintä ei siedä viivästystä. Kirjallinen etsintämääräys on aina esitettävä ennen kotietsinnän aloittamista. Jos etsintämääräys on annettu suullisesti tai jos määräystä ei ole, on etsinnän tarkoitus ilmoitettava ennen aloittamista. Lisäksi poliisin on pyydettäessä esitettävä virkamerkkinsä, huolimatta siitä, onko hän virkapuvussa. (Pakkokeinolaki 5. luku 3 §, Poliisiasetus 17 § ja Oikeuskanslerin ratkaisu 21.12.1992 902/1/92)

    • Poliisi vei minut asemalle kotietsinnän ajaksi / olin poissa kotietsinnän aikana, eikä minulle ilmoitettu. Saako näin toimia?

      • Ensimmäisessä tapauksessa ei missään nimessä, toisessa tapauksessa ehkä. Sille, jonka asunnossa kotietsintä suoritetaan tulee antaa mahdollisuus olla itse paikalla tai kutsua todistaja kotietsintää seuraamaan. Vaatimuksena on kuitenkin se, ettei asunnon omistajan tai todistajan paikalle saaminen saa huomattavasti viivästyttää etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoitusta. Ensimmäisessä tapauksessa näin ei melko varmasti ole (Oikeuskanslerin ratkaisu 21.06.2004 723/1/03). Toisessa tapauksessa läsnäolon sallimatta jättäminen voi olla perusteltua, mutta joka tapauksessa kotietsinnästä on viipymättä ilmoitettava. Pöydälle jätetty paperilappu tai ensimmäinen ilmoitusyritys seuraavana päivänä eivät todennäköisesti täytä vaatimusta viipymättömästä toiminnasta. (Pakkokeinolaki 5. luku 4 §)

    • Saanko kuvata tai muuten tallentaa kotietsinnän?

      • Kyllä. Kaiken, mikä on kuultavaksi ja nähtäväksi tarkoitettu, saa myös tallentaa. Jos poliisimies yrittää kuvaamisen estää, hän estää perustuslain takaaman sananvapauden toteutumista. Kuvaamiseen ei tarvitse toisen osapuolen lupaa, ja kuvata saa, vaikka se olisi erikseen kielletty. (Korkeimman oikeuden ratkaisu 1990:36)

    • Saako poliisi käyttäytyä miten vain?

      • Ei. Poliisilaki vaatii poliisia käyttäytymään "asiallisesti ja puolueettomasti". Toimenpiteet on suoritettava "aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi". Poliisi ei siis saa haistatella tai rikkoa paikkoja. Suljetut huoneet ja laatikot saa avata vaikka väkisin, mutta ensin on pyydettävä avaamaan ne vapaaehtoisesti. Väkisin avattu paikka on kuitenkin myös suljettava. (Poliisilaki 1. luku 2 § ja Pakkokeinolaki 5. luku 5 §)

    • Saako poliisi takavarikoida vaikka villasukkani?

      • Ei saa. Esine voidaan takavarikoida ainoastaan sillon, kun on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa. Laissa erikseen mainitaan tämän koskevan myös tietokoneen sisältämiä tietoja. Jokainen takavarikoitu esine on kirjattava pöytäkirjaan, ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus esineen omistajalle. Takavarikosta on myös ilmoitettava viipymättä, jos esineen omistaja ei ollut takavarikon aikana paikalla. (Pakkokeinolaki 4. luku 1 §, 7 § ja 9 §)

    • Villasukat menivät, miten saan ne takaisin?

      • Takavarikko on päätettävä välittömästi kun se ei enää ole tarpeen, mutta kuitenkin viimeistään neljän kuukauden jälkeen, jos asiasta ei ole nostettu syytettä ja takavarikkoa ei ole haettu pidennettäväksi. Takavarikkoa voi myös vaatia tuomioistumien kumottavaksi ennen kuin syytettä on alettu käsitellä, ja vaatimus on käsiteltävä viikon mennessä sen saapumisesta. (Pakkokeinolaki 4. luku 11 § ja 13 §)

    • Saako poliisi tuhota takavarikoimansa tavarat?

      • Ei. Tuomioistuin voi päättää tavaroiden menettämisestä tai tuhoamisesta, mutta poliisin on säilytettävä niitä takavarikon ajan sinetöidyssä säilössä ja sitten annettava ne takaisin. Vaikeasti hoidettavat esineet, kuten kasvit, voidaan kuitenkin tuhota. (Pakkokeinolaki 4. luku 10 §)

    • Poliisi vei tietokoneeni ja sen tiedostot on salattu. Onko minun kerrottava salasanani?

      • Ei ole. Itseään, kihlattuaan, aviopuolisoaan, sisaruksiaan, suoria sukulaisiaan tai heidän aviopuolisoitaan vastaan ei tarvitse antaa mitään todisteita. Tämä koskee myös tietokoneiden salasanoja. (Pakkokeinolaki 4. luku 4a §, Esitutkintalaki 27 §, Oikeudenkäyntikaari 17. luku 20 § ja 24 §)

    • Minut vietiin kuulusteltavaksi. Koska pääsen pois?

      • Rikoksesta epäillyllä on velvollisuus jäädä kuulusteltavaksi. Normaalisti esitutkinnassa voidaan velvoittaa olemaan läsnä korkeintaan 12 tuntia. Esitutkinnassa ei saa kuitenkaan pitää pidempään kuin se on tarpeen, oli pois on päästettävä kun kuulustelut on suoritettu. Jos poliisilla on perusteet pidätykselle, eli epäillystä rikoksesta voi saada ankarimmillaan vähintään vuoden vankeutta (kuten kasvatuksesta voi), ja epäillyn voidaan olettaa lähtevän pakoon, turmelevan todisteita, varoittavan rikoskumppaniaan tai jatkavan rikollista toimintaansa, tai jos epäilty kieltäytyy antamasta nimeään tai osoitettaan tai antaa vääriä tietoja, voi poliisi ottaa epäillyn kiinni. Kiinniotetulle on välittömästi ilmoitettava kiinniottamisen perusteet ja kertoa oikeudesta käyttää avustajaa. Kiinniotetun voidaan velvoittaa viipymään esitutkinnassa 24 tuntia. Viimeistään tällöin epäilty on joko pidätettävä tai päästettävä menemään. Seuraavien 12 tunnin aikana ei epäiltyä voi ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan. (Esitutkintalaki 10 § ja 21 §, Pakkokeinolaki 1. luku 2 § ja 3 §)

    • Poliisi rikkoi velvollisuuksiaan tai oikeuksiani. Mitäs nyt?

      • Kaikista viranomaisen tekemistä virheistä voi kannella. Kantelu tehdään joko ylemmälle poliisiviranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Lisäksi asiasta voi tehdä rikosilmoituksen. Jos poliisi jättää noudattamatta jotakin tehtävänsä suorittamista koskevista säädöksistä, syyllistyy hän virkavelvollisuuden rikkomiseen. Poliisista tehtyjä rikosilmoituksia ei esitutki toinen poliisi, vaan tutkinnan suorittaa aina syyttäjä. (Esitutkintalaki 14 § ja Rikoslaki 40. luku 9 §)

    Ohjeet kantelulle

    Hallintokantelu

    Hallintokantelu tehdään joko ylemmälle poliisiviranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Kantelu on tehtävä kirjallisesti.

    Kantelun sisällöstä tulee käydä ilmi

    • viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava, jonka menettelyä arvostellaan

    • asian tai tapahtuman kuvaus

    • toimenpide tai päätös, jota kantelija pitää virheellisenä

    • perustelut, miksi menettely tai päätös on kantelijan mielestä virheellinen

    • kantelijan nimi allekirjoituksineen, osoite ja puhelin

    • kantelukirjoitukseen on lisäksi hyvä liittää jäljennökset asiaa koskevista päätöksistä ja muista asiakirjoista

    Kantelun voi lähettää

    • joko sen kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikölle, jonka alaisuudessa kantelun kohde työskentelee tai jossa virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • valtakunnallisen yksikön päällikölle, jonka alaisena kantelun kohde työskentelee tai jossa virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • sille poliisin lääninjohdolle, jonka alaisena kantelun kohteena oleva paikallispoliisin yksikkö toimii tai jossa väitetty virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • sisäasiainministeriön poliisiosastolle tai

    • eduskunnan oikeusasiamiehelle tai

    • valtioneuvoston oikeuskanslerille.

    Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun voi tehdä myös web-lomakkeella: Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

    Rikosilmoitus

    Poliisin on välittömästi kirjattava hänelle ilmoitettu tapahtuma, jota ilmoittaja pitää rikoksena. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa kotietsinnän aikana on mahdollista tehdä ilmoitus poliisille hänen omista toimistaan, ja asiasta on kirjattava rikosilmoitus. Saman yksikön tutkinnanjohtaja tai kukaan muukaan poliisiviranomainen ei voi päättää, ettei asiasta suoriteta esitutkintaa, sillä kaikki poliisin tekemäksi epäillyt rikokset tutkii virallinen syyttäjä. (Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 1 § ja Esitutkintalaki 14 §)

    Rikosilmoituksen voi tehdä myös jälkikäteen, jolloin se on tehtävä poliisiasemalla.

    Lähteet ja lukemista

    Poliisilaki

    Poliisiasetus

    Pakkokeinolaki

    Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista

    Rikoslaki

    Oikeuskanslerin ratkaisu 21.06.2004 723/1/03: Läsnäolo-oikeus kotietsinnässä

    Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 31.5.2004 675/4/02: Puhelimen käyttö kotietsinnän aikana

    Korkeimman oikeuden päätös 1990:36: Kuulustelun tallentaminen salaa

    Oikeuskanslerin ratkaisu 21.12.1992 902/1/92: Virkamerkin esittäminen

    Poliisin toiminnasta kanteleminen

  • Hipeistä hyötyä yhteiskunnalle?

    Tähän on poimittu kaksi viimeaikaista mielenkiintoista mediamerkintää, kirjailija Jyrki Kiiskisen Hesarissa julkaistu kolumni "Epämuodostuneesta lapsesta" ja Ylen nettiuutisissa julkaistu Alf Rehnin haastattelu "Luova talous tarvitsee vapautta ja kapinaa". See any connections, get any associations?

     

    "Epämuodostuneesta lapsesta"

    http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ep%C3%A4muodostuneesta+lapsesta/1135253008953

     

    18.2.2010 9:19

    Jyrki Kiiskinen

    Hyvä, että hipeistä päästiin: he eivät kunnioittaneet vanhempiaan, eivätkä suorittaneet opintojaan säädetyssä ajassa. Heille ei riittänyt televisio, auto ja mukava talo nukkumalähiössä.

    Mutta hipit ennättivät saada paljon vahinkoa aikaan.

    He kasvattivat karvojaan, niin että sukupuoliroolit menivät sekaisin. Miehiä ja naisia ei enää erottanut toisistaan. Sitä nimitettiin vapaudeksi.

    He eivät totelleet käskyjä, vaan tekivät mitä lystäsivät. Siinä hajosi järjestys, jota isät ja äidit olivat otsa hiessä rakentaneet.

    Hipit paasasivat yötä päivää rauhasta ja rakkaudesta, joten napalmilla ei saatu Vietnamissa toivottuja tuloksia aikaan.

    Vapaata rakkautta riitti kaikille, ja sukupuolitaudit lähtivätkin leviämään.

    Sikisi muitakin murheita: esimerkiksi se, ettei kenelläkään ollut enää oikeutta päättää muiden puolesta, miten heidän pitäisi lähimmäisiään rakastaa.

    Kun muut tekivät tuottavaa työtä, hipit kahlasivat vintti pimeänä alasti mudassa. Pakkohan siihen oli tulla stoppi. Muuten koko yhteiskunta olisi mennyt sekaisin.

    Nyt lyhytaikainen häiriö on ohi. Yhteiskunta on lähestulkoon palautunut normaalitilaansa. Ei meillä tosin ole vielä rotuerottelua tai kommunistivainoja, niin kuin 1960-luvun Amerikassa.

    Eikä meillekään riitä televisio, auto ja mukava talo nukkumalähiössä.

    Jokaisella pitää näet olla vähintään 32 tuuman taulutelevisio, mieluusti myös kaksi autoa, jotta koko perhe pääsee kätevästi liikkumaan kodin ja työpaikkojen väliä. Mukavaa taloa kun ei kannata rakennuttaa liian lähelle kaupunkia. Muuten idylliselle takapihalle perustetaan pian narkkarihoitola, pakolaisten vastaanottoasema tai vammaisten kuntoutuskeskus.

    Kaikki on niin kuin pitää: koneisto pyörii kuin rasvattuna, ja yritysjohtajat peräänkuuluttavat suomalaisilta taistelumieltä, riskinottoa ja partiolaishenkeä. Ei se vielä tarkoita, että tehokkuusajattelu olisi viety liiallisuuksiin. Me vain emme ole koko ajan kyselemässä, ketä varten täällä eletään.

    Ja mitä pahaa siinä muka on, että lentoyhtiöt käyttävät facebookia markkinointiin? Tai siinä, että amerikkalaiset viranomaiset vaativat eurooppalaisten pankkitietoja?

    Ei meillä kunnon kansalaisilla ole mitään salattavaa.

    Mutta mitä vanhat hipit mahtavat ajatella nykymenosta? Millaisessa maailmassa eläisimme ilman heitä?

    Naiset lipittäisivät kotirouvina vermuttia, miehet käyttäisivät univormuja, eikä kapakkaan ei pääsisi ilman kravattia. Lapset kasvatettaisiin kurissa ja nuhteessa. Sellaisina he eläisivät myös aikuisina. Savupiipputeollisuus olisi voimissaan, ja Nokia tuottaisi kumisaappaita.

     

     

    Miten niin?

    Hipit haastoivat kivettyneen elämäntavan ja uneksivat muun muassa demokraattisesta tietoyhteiskunnasta. Kaliforniassa Steve Jobsin kaltaiset haihattelijat rakentelivat tietokoneita autotalleissa vastustaessaan autoritaarista koneyhteiskuntaa. He halusivat ottaa tekniikan tavallisten ihmisten käyttöön. Siitä kehittyi Apple.

    Entä mitä nykynuoret puuhaavat? En tiedä. He varmaan istuvat luentosaleissa opiskelemassa, voidakseen paremmin palvella isänmaataan.

    Millaisia elämää suurempia ihanteita heillä on? Sitä en uskalla edes kuvitella.

     

    ———-

    Luova talous tarvitsee vapautta ja kapinaa

    YLE: luova talous tarvitsee vapautta ja kapinaa

     

    julkaistu 02.03. klo 19:37

    YLE Uutiset/Arto Nurmi

    Suomalaiset loistoristelijät olivat jo askel uuteen luovaan talouteen. Laivoja, jotka tarjosivat elämyksiä. Italian Fiatin pelasti konkurssilta ajatusten kääntäminen teollisuustaloudesta luovaan talouteen. Autoihin palutettiin paitsi design myös ilo ja hauskuus. Turussa tutkitaan nyt miten kannustaa suomalaisia enemmän uuden luomiseen.

    -Suomi on suljettujen järjestelmien maa. Se rajoittaa vapautta ja siten ajattelua. Esimerkiksi Turussa on kaupungin kattava langaton verkko, mutta se suljettu. Suomessa hienot tietojärjestelmät on lukittu monien palomuurien taakse, luettelee professori Alf Rehn Åbo Akademista.

    Hänen johdollaan on käynnistynyt tutkimusprojekti nimeltään Creatin´ selvittämään millaisin keinoin syntyisi kannustavia olosuhteita luovan talouden vauhdittamiseksi.

    Konttori- vai harjoitustiloja?

    Tähän asti on pidetty tärkeänä hyvien konttoritilojen löytymistä, mutta luovassa taloudessa pitäisi olla tarjolla myös harjoitustiloja kaupunkilaisten kuoroille, tai edullista studioaikaa punkbändille. Designerille taas pitäisi olla tarjolla työ- ja kauppatilaa, pohtii Rehn.

    Professori Rehnin toinen kotikaupunki on Kööpenhamina, jonka kuuluisa Christianian alue, kaikesta maineestaan huolimatta, on ollut hänen mukaansa varsinainen luovuuden laboratorio. – Siellä on paikka koisia, lainattavissa olevia työpajoja, ja jaloissa pyörii uteliaita turisteja ostoksilla. Olisi luotava tällaisia kasvualustoja, eräänlaisia perustukia, pohtii Rehn.

    Käyty keskustelu tylsää

    Rehn arvostelee myös nykyistä apurahajärjestelmää. Hänen mukaansa tukien olisi tultava alhaalta ylöspäin eikä päinvastoin.

    -Keskustelu luovista talouksista on ollut Suomessa aika ikävää ja tylsää. Oikea luovuus ei synny siitä, että koulutetaan hyviä apurahahakemusten kirjoittajia. Eikä siitäkään, että rakennetaan isoa konserttitaloa, vaan siitä että tehtäisiin monta pientä konserttitilaa.

    Luova kaupunki ei ole kaupunki, jossa vain luodaan. Se on kaupunki, missä luominen on tehty mielekkääksi. Kaupunki, joka tarjoaa esimerkiksi hyviä kahviloita, miettii Rehn.

    Suomessa hyvä underground

    Rehnin mukaan Suomessa on erittäin hyvä underground. Niin elokuvissa, musiikissa kuin sarjakuvissakin. Nämä pitäisi hänen mukaansa myös huomioida, kun annetaan luovalle taloudelle rahaa. Usein undergroundprojektit ovat hyvin orgaanisia ja lyhytkestoisia, eivätkä taivu kankeisiin apurahajärjestelmiin.

    On jo täällä

    Palvelutaloudesta siirrytään maailmanlaajuisesti luovaan talouteen, joka Rehnin mukaan on jo iskostunut vanhaan talouteen.

    – Veikkaan, että 10 vuoden kuluttua eroa ei enää edes nähdä. Kaikki talous muuttuu luovaksi taloudeksi. Designin,estetiikan,kulttuurin ja kokemuksen tärkeys on siirrettävä kaikkeen toimintaan. Sitä ei nähdä tukena vain pienelle hippiporukalle, vaan tukena koko taloudelle.

    Rehn myös muistuttaa, että tiede ilman taidetta ja kulttuuria ei voi olla kovin merkittävää.Tiede tarvitsee taidetta.

     

  • Kotikasvatusta filosofointipohjalta

     

    Helsingin uutiset: Kannabista löytyy kotiviljelmiltä jo viikoittain

    http://www.helsinginuutiset.fi/Uutiset/Paivan-Puheenaihe/Kannabista-loytyy-kotiviljelmilta-jo-viikoittain

    19.03.2010 11:05

    Tuomas Massinen

    Poliisi löysi Helsingistä viime vuonna 119 marihuanaa tuottavaa kotiviljelmää. Vielä 2007 viljelmiä tuli virkavallan tietoon nelisenkymmentä vähemmän.

    Kova noususuunta on jatkunut tänä vuonna.

    –Viljelmiä paljastuu jo useita viikossa. Kotona kasvattamisen suosio lisääntynee jatkossa edelleen, arvioi Helsingin poliisin huumerikosyksikön rikoskomisario Mika Raatikainen.

    Raatikaisen mukaan tilastot kertovat vain murto-osan totuudesta, sillä kotikasvatus on valtaosin piilorikollisuutta.

    Poliisi löytää kannabisviljelmiä eri puolilta Helsinkiä.

    –Esimerkiksi Kalliossa niitä on paljon. Yleisimmin kannabista kasvatetaan kerrostaloasunnon vaatekomerossa.

    Paljastuneessa kotiviljelmässä on tavallisesti 5–10 kasvia. Ajoittain käy ilmi, että kannabista on viljelty runsaasti isommissa tiloissa, kuten teltoissa. Näistä on löydetty 50:kin kasvin viljelmiä.

    Tavallisimmin pensaat paljastuvat, kun poliisi hälytetään asuntoon häiriön takia tai naapuri ilmoittaa voimakkaasta hajusta. Joskus poliisi saa vihiä huumekasveista, kun kastelujärjestelmä on aiheuttanut vesivahingon naapureille.

    Raatikaisen mukaan enemmistö kasvattajista viljelee marihuanaa ”filosofointipohjalta” itselleen ja kavereilleen.

    –Tyypillinen tapaus on 20–30-vuotias mies tai pariskunta. Kasvattajat eivät yleensä ole mitään kovan luokan rikollisia.

    Osa kotikasvattajista on ammattimaisia diilereitä, jotka tekevät bisnestä isoilla kasvustoilla. Kasvi voi tuottaa yli sata marihuanagrammaa, ja katukaupassa grammasta saa 10–20 euroa.

    Kannabiksen viljeleminen on aina huumausainerikos, josta oikeus määrää yleensä sakkoja tai ehdollista vankeutta.

    –Osa kasvattajista ei miellä, että parinkin kasvin viljeleminen on rikollista. Nuorisolle pitäisi antaa enemmän kannabikseen liittyvää asennekasvatusta.

    Raatikainen huomauttaa, että oikeusseuraamusten lisäksi kiinnijääneelle koituu taloudellisia menetyksiä: poliisi hävittää kasvit ja välineet, kuten lamput, tuulettimet ja kastelujärjestelmät.

    Pääsyinä kotikasvatuksen lisääntymiseen ovat käytön yleistyminen ja ulkomaiset internetkaupat, joista voi tilata siemeniä.

    Ongelmana on , ettei virkavallalla ole tehokasta keinoa puuttua ulkomaiseen nettikauppaan. Postitse tulevat siemenerät ovat yleensä pieniä eivätkä aina jää myöskään tullin haaviin.

    Myös Suomessa toimii kauppoja, jotka myyvät kannabiksen kasvatukseen ja käyttöön liittyviä välineitä. Paraikaa puntaroidaan, onko kotimainen myyntitoiminta laillista Viherpeukku-tapauksen yhteydessä.

    Poliisi teki Helsingissä, Tampereella ja Turussa toimineesta Viherpeukku-liikkeestä rikostutkinnan ja siirsi asian syyttäjälle helmikuun lopulla.

    Poliisi epäilee liikettä huumausainerikoksen edistämisestä. Myymälän tarvikkeita epäillään käytetyn kannabiksen viljelyyn.

  • Poliisi: Kannabistuotteiden takavarikkoja ennätysmäärä

    Huumausainerikosten ja niistä epäiltyjen henkilöiden kokonaismäärä kasvoi vuonna 2009

    15.03.2010
    http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/PFBD/B4308B1D686959E0C22576E7003B0EC7

    Poliisin ja Tullin tietoon tulleiden huumausainerikosten kokonaismäärä
    (18 555) sekä käyttörikosten lukumäärä (11 268) olivat viime vuonna
    kymmenisen prosenttia edellisvuotista suurempia. Kaikista
    huumausainerikoksista epäiltyjen henkilöiden määrä kasvoi yli 20
    prosenttia. Vakavimpien eli törkeiden huumausainerikosten lukumäärä
    (923) sen sijaan pysyi jokseenkin ennallaan, samoin niistä epäiltyjen
    eri henkilöiden määrä (573).

    Huumausainerikollisuudella on vahvat kansainväliset kytkennät.
    Ulkomaalaisten osuus kaikista huumausainerikoksista epäillyistä on
    viime vuosina hieman kasvanut ja oli runsas 7 %. Törkeistä
    huumausainerikoksista epäiltyjen joukossa ulkomaalaisten osuus on
    huomattavasti suurempi, 27 prosenttia.

    Suomessa huumausainekauppa on suurelta osin ammattimaista ja
    järjestäytynyttä. Vuonna 2009 viranomaisten haltuun otettiin huumaus-
    ja dopingainerikosten tutkinnan yhteydessä lähes miljoonan euron
    arvosta käteistä rahaa. Huumausainekaupassa käytetään myös muita
    maksuvälineitä, etenkin anastettua omaisuutta.

    Kannabistuotteiden takavarikkoja ennätysmäärä

    Vuonna 2009 kannabistuotteiden takavarikkoja tehtiin lukumääräisesti
    enemmän kuin koskaan aiemmin. Takavarikoitujen kannabiskasvien
    lukumäärä (noin 12 500) jäi jonkin verran edellisvuotta pienemmäksi,
    mutta marihuanatakavarikkojen kokonaispaino kaksinkertaistui (100 kg).
    Kannabiksen kotikasvatustapauksissa on Suomessa kyse yleensä pienistä,
    enintään 20 kasvin viljelmistä. Viljelytapausten yhteydessä paljastuu
    myös jonkin verran kannabiksen myyntiä sekä muita huumausaineita,
    yleisimmin huumaavia lääkkeitä ja amfetamiinia.

    Hasista takavarikoitiin kaikkiaan 440 kiloa. Vuonna 2009 saatiin
    syyteharkintavaiheeseen laajan kansainvälisen
    hasissalakuljetusverkoston Suomea koskeneen osan tutkinta, jonka
    yhteydessä takavarikoitiin useita satojen kilojen hasiskuormia
    rekoista useissa Länsi-Euroopan maissa, huhtikuussa 2009 myös Suomessa
    168 kiloa.

    Suomessa takavarikoidun, somalialaisperäisten käyttäjien suosiman
    khatin takavarikkomäärä nousi kasvuun ja oli vuonna 2009 noin 3 300
    kiloa (2008 noin 2 250 kiloa).

    Synteettisten ja designhuumeiden valikoima kasvanut

    Synteettisistä huumausaineista amfetamiinion säilyttänyt vahvan
    asemansa. Sitä takavarikoitiin hieman edellisvuotta vähemmän, noin 110
    kiloa. Amfetamiinin tarjonnan puutteita on korvattu metamfetamiinilla,
    jota takavarikoitiin lähes viisi kiloa. Vuonna 2009 suurin yksittäinen
    amfetamiinitakavarikko tehtiin 15,5 kilon maastokätköstä.

    Amfetamiinin rinnalla ja joukossa markkinoilla on esiintynyt myös
    MDPV:tä (metyleenidioksipyrovaleroni, Suomessa lääkeaine 20.1.2009-),
    jota takavarikoitiin vuonna 2009 yli neljä kiloa.

    Ekstaasin takavarikkomäärä oli selvästi aiempia vuosia pienempi, noin
    15 000 pilleriä. Markkinoilla on tavattu sen sijaan huolestuttavassa
    määrin designhuumeita, ts. päihdyttäviä aineita, joita ei ole
    luokiteltu huumausaineiksi. Viime vuonna takavarikoitiin noin 2 000
    ekstaasin vaihtoehtona markkinoitua mCPP:tä
    (kloorifenyylipiperatsiini, Suomessa lääkeaine 25.8.2005-) sisältävää
    pilleriä.

    Designhuumeet ovat entistä vakavampi, monesti hengenvaaran aiheuttava
    uhka laissa määriteltyjen huumausaineiden rinnalla. Huumaavia
    rohdoksia (erityisesti Spice-tuotteet, joihin voi olla lisätty
    huumaavia synteettisiä aineita, kuten synteettisiä kannabinoideja)
    esiintyy huumausainemarkkinoilla entistä laajemmin. Omaan käyttöön
    tarkoitettuja määriä tilataan pääasiassa Internetin välityksellä.

    Viime vuosina suosiotaan kasvattaneiden lakan ja gamman
    takavarikkomäärät jäivät selvästi edellisvuotista vähäisemmiksi,
    kaikkiaan 86 litraan. Lakan/gamman suosio näyttää vähentyneen myös
    muualla Euroopassa.

    Huumaavat lääkkeet päihderiippuvaisten suosiossa

    Kokaiini on parin viime vuoden aikana yleistynyt Suomessa, mutta se on
    edelleen melko marginaalinen aine markkinoillamme. Takavarikkoon sitä
    saatiin vajaat kolme kiloa.

    Heroiinia on markkinoilla esiintynyt edelleen vähän. Viime vuoden
    kokonaistakavarikkomäärä oli noin kaksi kiloa. Vuoden aikana tehtiin
    aiempaa hieman suurempia, myös satojen grammojen takavarikkoja, joista
    suurin oli runsaan 800 gramman takavarikko Helsingissä joulukuussa
    2009. Heroiinin tilalle levinneen Subutexin takavarikkojen
    kokonaismäärä (noin 17 000 pilleriä) kääntyi viime vuonna jälleen
    kasvuun. Viron liikenteessä takavarikoidun Subutexin määrä on
    vähentynyt, ja hankinta on suuntautumassa uudelleen.

    Huumaavien lääkevalmisteiden käyttö on suomalaisten
    päihderiippuvaisten keskuudessa hyvin yleistä. Huumaavien
    lääkevalmisteiden hankinnassa hyödynnetään lääkejakelun keskitetyn
    valvonnan puutetta. Lääkemääräyksiä haetaan monilta eri lääkäreiltä,
    ja aineita päätyy sekä laittomille markkinoille että omaan
    päihdekäyttöön. Lisäksi lääkkeitä hankitaan ulkomailta. Vuonna 2009
    saatiin takavarikkoon runsaasti huumaavia lääkkeitä, kaikkiaan 96 000
    pilleriä, vaikka vuoden aikana ei tehty yhtä suuria kertatakavarikkoja
    kuin edellisvuonna. Schengen-laajentuminen vähensi laillisen
    lääketurismin mahdollisuuksia ja lisäsi huumaavien lääkevalmisteiden
    salakuljetusta.

    Huumaavien lääkevalmisteiden hankkimiseksi tehtyjen
    murtautumisrikosten lukumäärä (102 vuonna 2008, 109 vuonna 2009) on
    myös kasvanut viime vuosien matalia lukemia edeltäneelle tasolle.

    Liitteenä tilastot poliisin ja Tullin tekemistä huumaus- ja
    dopingaineiden takavarikoista sekä huumausaine- ja dopingrikoksista
    vuosina 2005-2009.

  • USAToday: Kannabista laillistamassa

    Kannabista laillistamassa
    Lähde: USAToday 8.3.2010
    http://www.usatoday.com/news/nation/2010-03-08-marijuana_N.htm

    (USAToday jutussa on kartta, josta voi klikata kunkin USA:n osavaltion
    kohdalta, millainen kannabispolitiikka siellä vallitsee.)

    Vuonna 1969 kannabiksen laillistamista kannatti 12% ja vastusti 84%.
    Vuonna 2009 44% kannatti ja 54% vastusti.

    James Gray piti itseään aikoinaan huumesoturina, hän toimi
    liittovaltion syyttäjänä ja piirikunnan tuomarina, joka laittoi
    ihmisiä vankilaan kannabiskaupoista ja muista huumerikoksista.
    Vähitellen hän vakuuttui siitä, että kannabiksen kielto teki siitä
    helpommin saatavan nuorisolle eikä vaikeampaa.

    ”Kyselen nuorilta asiaa tämän tästä ja he kertovat että on helpompaa
    ostaa marihuanaa kuin olutta, koska sen myyntiä hallitus valvoo”, hän
    sanoo huomauttaen, ettei diilerit kysele henkilöllisyyspapereita
    eivätkä he kunnioita ikärajoja.

    Niinpä Gray – joka toimi kaksi vuosikymmentä Kalifornian Orange
    piirikunnan ylimpänä tuomarina ja pyrki kerran kongressiin
    republikaanien ehdokkaana – vaihtoi puolta huumesodassa ja hänestä
    tuli kannabiksen laillistamisen puolestapuhuja.

    ”Tarkastellaan todellisuutta. Marihuanan verottaminen ja valvonta
    tekisivät lapsille vaikeammaksi sen hankkimisen kuin nykyään.”

    Gray on osa kasvavaa kansallista liikettä kannabislakien uudelleen
    harkitsemiseksi.  Kaliforniasta – missä lainlaatijat haluaisivat
    laillistaa kannabiksen oikopäätä – New Jerseyhin – missä lääkekannabis
    sallittiin tammikuun 19. päivä – osavaltiot ovat ottamassa ennalta
    aavistamattomia askelia marihuanakiellon kumoamiseksi. Laillistamisen
    kannattajat sanovat, että sukupolven vaihdos sekä poliittiset ja
    kulttuuriset muutokset ovat saattaneet USA:n huumepolitiikan
    historialliseen vaiheeseen, jossa 40 vuotta voimassa ollut kannabiksen
    lääke- ja rentoutuskäytön kielto voi kaatua.

    Viime lokakuussa tehdyssä kyselyssä 44% kannatti kannabiksen
    laillistamista, mikä on kahdeksan prosentin nousu vuodesta 2005,
    jolloin asiaa kysyttiin ensimmäisen kerran. Toinen kysely tammikuussa
    kertoi, että 81% kannattaa kannabiksen laillistamista lääkekäyttöön.

     

     

    Liittovaltion pääsyyttäjä Eric Holder kertoi julkisuuteen viime
    syksynä, että lääkekannabiksen ratsaaminen on USA:n
    lainvalvontaviranomaisten alhaisimmalla tasolla tärkeysjärjestyksessä
    – mikä on saanut monet osavaltiot tutkimaan politiikkaansa uudelleen.
    USA lääkäriliitto, AMA, suositteli kongressille marraskuussa, että se
    luokittelisi kannabiksen uudelleen lääkinnällistä hyötyä omaavana
    aineena.

    Jopa 14 osavaltiota aikoo tänä vuonna harkita kannabiksen
    laillistamista lääkinnällisiin tarkoituksiin tai vähentää
    rangaistuksia pienen määrän hallussapidosta, ja jotkin noista
    osavaltioista ovat hyvin konservatiivisia ja republikaanisia kuten
    Kansas. 14 osavaltiota sekä Columbian alue eli pääkaupunki Washington
    ovat jo liberalisoineet kannabislakinsa.

    ”Olemme saavuttaneet todella tärkeän ajanjakson, jolloin yhä suurempi
    enemmistö amerikkalaisia ei pelkästään aseta kieltolain järkeä ja
    toimivuutta kyseenalaiseksi vaan vaatii vaihtoehtoja”, kertoo Stephen
    Gutwillig, joka edustaa kannabiksen laillistamista ajavan Drug Policy
    Alliance’n Kalifornian osastoa.

    Kurt Gardinier, Marijuana Policy Projectin edustaja, pitää Holderin
    ilmoittamaa muutosta ”yhdeksi merkittävimmistä muutoksista, mitä
    liittovaltion huumepolitiikassa on tapahtunut viimeisen 30 vuoden
    aikana. Se jättää osavaltiot rauhaan ristiriidasta liittovaltion
    kanssa.”

    Obaman hallinto vastustaa edelleen marihuanan polttamista sen
    lääkinnällisten vaikutusten saamiseksi, kertoo Valkoisen talon
    huumetoimiston varajohtaja Tom McLellan. Hän sanoo, että tarvitaan
    lisää tutkimusta siitä, kuinka saada lääkinnällisesti arvokkaat
    ainesosat ei-poltettavaan muotoon.

    ”Meillä on turvallisimmat lääkkeet koko maailmassa eikä se ole
    sattumaa. Meillä on luotettava prosessi, jonka avulla me hyväksymme
    lääkkeemme, ja se on FDA:n (Food and Drug Administration) kautta”, hän
    sanoo. ”On huono ajatus hyväksyä lääkkeitä kansanäänestyksellä”.

    Kuitenkin jopa muutama tunnettu kannabiksen vastustaja myöntää, että
    on tullut yhä vaikeammaksi saada lainsäätäjiä jatkamaan tiukkoja
    kannabiksen rajoituksia, vaikka he vannovatkin jatkavansa taisteluaan
    laillistamista vastaan ja varoittavat vakavista pitkän aikavälin
    seurauksista.

    ”Tämä ei ole meidän hetkemme ja ymmärrämme sen”, kertoo Michael
    Carroll, joka on poliisipäälliköiden kansainvälisen liiton
    puheenjohtaja sekä West Goshen Townshipin poliisipäällikkö
    Pennsylvaniassa.

    20 000 jäseninen liitto vastustaa lääkekannabiksen laillistamista ja
    hallussapidon rankaisemisen lieventämistä, koska se pelkää, että
    väärinkäyttäjät aiheuttavat liikenneonnettomuuksia ja muita
    yhteiskunnallisia ja terveysongelmia, jotka liittyvät kannabiksen
    käyttöön. Liittovaltion huumetutkimusinstituutti, National Institute
    on
    Drug Abuse, kertoo kannabiksen aiheuttavan sydämen toiminnan
    epäsäännöllisyyttä, keuhko-ongelmia ja riippuvuutta.

    ”Saamme alkoholiongelmat moninkertaisina,” Carroll sanoo. ”Asiat eivät
    nyt suju meidän toivomallamme tavalla mutta se ei estä meitä
    kertomasta mielipidettämme.”

    Kalifornia näyttää tietä

    Kalifornia oli ensimmäinen osavaltio, jossa kannabis sallittiin
    lääkekäyttöön kansanäänestyksellä vuonna 1996. Lain ehdot oli asetettu
    niin väljiksi, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat saaneet lääkärin
    suosituksen käyttää kannabista syövästä sydänvaivoihin.

    Kalifornian lainsäätäjät ovat harkitsemassa lakia, joka tekisi siitä
    ensimmäisen osavaltion, jossa kannabis olisi laillista myös viihde- ja
    rentoutuskäyttöön. Se ei ehkä toteudu vielä tänä vuonna mutta Gray ja
    muut aktivistit toivovat marraskuussa äänestykseen tulevan aloitteen,
    joka laillistaisi kannabiksen käytön 21 vuotta täyttäneille.
    Kalifornia voisi säätää veroja, joiden osavaltion verotoimikunta sanoo
    olevan vähintään 1.3 miljardia dollaria vuodessa tässä
    talousongelmista kärsivässä osavaltiossa, minkä lisäksi säästettäisiin
    kymmeniä miljoonia vankila- ja lain täytäntöönpanokustannuksissa.
    Aloitteen tekijät ovat keränneet 690161 nimeä, mikä on paljon enemmän
    kuin kansanäänestykseen vaadittavat 433971.

    Viime vuonna tehty kysely paljasti, että 56% kalifornialaisista
    kannattaa kannabiksen laillistamista ja verottamista.

    Taloudellinen puoli voi olla ratkaiseva tekijä aloitteentekijöiden
    mielestä. He kutsuvat aloitettaan termeillä ”verota ja valvo” ennemmin
    kuin ”laillista” selittäen, että valtion valvonta ottaisi kannabiksen
    rikollisten käsistä ja tuottaisi samalla paljon toivottuja tuloja.

    ”Tässä historia toistaa itseään aivan kuten alkoholin kieltolaki
    kumottiin suuren laman aikana 30-luvulla”, kertoo Richard Lee,
    kannabisyrittäjä Oaklandista ja Oaksterdam yliopiston johtaja, missä
    opetetaan ihmisiä toimimaan lääkekannabisalalla. Lee, joka on myös
    kansanäänestysaloitteen takana, kertoo: ”Nyt meillä on iso lama. Tämä
    on myös ihmisten mielissä”.

    Samalla kun muuttuvat asenteet ja taloudelliset voimat ohjaavat
    kannabiksen laillistamisliikettä Kaliforniassa, on
    lääkekannabisteollisuuden laajentuminen aiheuttanut joitakin ongelmia.
    Naapurustoista tulleiden valitusten takia ovat paikallisviranomaiset
    ja syyttäjät alkaneet ohjailla teollisuutta tarkemmin kannabiksen
    jakelupisteiden leviämisen rajoittamiseksi ja viihdekäyttöön myynnin
    estämiseksi.

    Los Angelesin ja San Diegon syyttäjät ovat sitä mieltä, että vaikka
    laki sallii kannabiksen käytön lääkkeensä, se ei salli kannabiksen
    myyntiä. He ovat käynnistäneet joitakin ratsia-aaltoja, jotta edes
    muutama niistä sadoista kannabiksen jakelupisteistä saataisiin
    suljettua.

    ”Näen tässä kaltevan pinnan. Nyt meillä on kannabis lääkinnällisiin
    tarkoituksiin. Sallitaanko se sitten kaikille, jotka haluavat
    pössötellä? En kannata tällaista…. laillistammeko sitten kokaiinin,
    heroiinin?” sanoo Dennis Zine Los Angelesin kaupunginvaltuustosta.

    Sheriffi Clay Parker kertoo osavaltion lääkekannabislain olevan täynnä
    harmaita alueita, mikä tekee lain täytäntöönpanosta epätasaista ja
    vaikeaa. Hän vastustaa osavaltion lakien höllentämistä mutta hän
    pitäisi tervetulleena liittovaltion lainmuutosta, jolla kannabis
    luokiteltaisiin alhaisemmalle tasolle huumeluokituksessa niin että se
    laitettaisiin samaan kategoriaan reseptilääkkeiden kanssa, joita
    apteekit voivat jakaa.

    Gray, joka jäi eläkkeelle vuonna 2009 tuomarin virastaan, sanoo monen
    tuomarin olevan hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että kannabiksen
    käyttäjien laittaminen vankilaan on kallista valtiolle, tukkii
    oikeusjärjestelmän ja vie poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja
    väkivaltarikollisten kiinnisaamiselta. Suurin osa tuomareista vain
    pelkää sanoa tämä ääneen.

    ”Luultavasti puolet kollegoistani sanoo yksityisesti samaa kuin minä
    mutta he ovat peloissaan kertoa tämä julkisesti,” hän sanoo.

    Jeff Studdard on myös entinen huumesoturi, joka on muuttanut mieltään.
    Entinen koulupoliisi ja apulaissheriffi kokeili kannabista kipuihin ja
    ruokahalun palauttamiseen selkävaivojen pakotettua hänet eläkkeelle.
    ”Olen lopettanut muiden lääkkeiden käytön ja olen saanut painoani
    takaisin. Kannabis on ihmelääke.”

    Demokraatti kansanedustaja Tom Ammiano San Franciscosta, joka esitteli
    verota ja valvo -lakialoitteen, ennustaa Kalifornian laillistavan
    kannabiksen ja muiden osavaltioiden seuraavan perässä.

    ”On väistämätöntä, että kannabiksen viihdekäyttö tullaan
    laillistamaan”, Ammiano kertoo. ”On vielä avointa, missä ja milloin,
    mutta mielestäni paljon aikaisemmin kuin ollaan totuttu ajattelemaan.”

    Kannabiksen kannatus ei ole poliittinen riski

    Kannabiksen kasvavasta suosiosta huolimatta osavaltioiden
    lainsäädännössä tapellaan vielä silloin kun uusia lakialoitteita tulee
    käsittelyyn ja yhä monet lakialoitteet kaatuvat. Silti niiden laatijat
    kertovat poliitikkojen olevan yhä valmiimpia kannattamaan niitä, mikä
    vielä pari vuotta sitten oli poliittisesti riskaabelia.

    ”Poliitikot alkavat vihdoin olla amerikkalaisen valtaväestön kanssa
    samalla tasolla”, Gardinier kertoo.

    Suurin osa muutoksista on tapahtunut länsirannikolla ja luoteisosissa
    mutta muutamien etelä- ja keskivaltioiden lainsäätäjät ovat myös
    laatimassa aloitteita osittain siksi, että kannabiksessa nähdään
    rahantekomahdollisuuksia, kertoo Drug Policy Alliancen edustaja
    Gutwillig.

    Rhode Island on yksi niistä osavaltioista, joissa pohditaan
    lainsäädäntöä, joka valvoisi ja verottaisi kannabista tai vähentäisi
    henkilökohtaisen käytön rankaisemista sakottamiseksi.

    Rhode Island hyväksyi kannabiksen lääkekäytön viime vuonna, jolloin
    avattiin jakelupisteet ja potilaiden rekisteröintijärjestelmä.
    Dekriminalisointilakialoitteella on 35 allekirjoittajaa 75:stä
    kansanedustajasta ja kuudesta republikaanisesta edustajastakin kolme
    on sen allekirjoittanut.

    Demokraattinen senaattori Joshua Miller johtaa osavaltion komissiota,
    joka tutkii rangaistusten lieventämistä kannabiksen käytöstä. Hän
    kertoo mielipidetiedustelujen mukaan kannatuksen olevan 80%
    dekriminalisoinnin puolesta. Rhode Island on Massachusettsin naapuri,
    missä kannabis dekriminalisoitiin viime vuonna. Keskustelua värittää
    hänen mukaan osavaltion huono taloudellinen tilanne.

    ”Käytämme voimavaramme mieluummin väkivaltarikollisuuteen. Olen myös
    sitä mieltä, että hoito on vangitsemista parempi vaihtoehto niille
    ihmisille, jotka käyttävät huumeita väärin.”

    Tätä väitettä vahvistaa liittovaltiotasolla presidentti Obaman
    valitsema huumetsaari Gil Kerlikowske, joka on entinen Seattlen
    poliisipäällikkö ja suosii hoitopainotteista lähestymistapaa huumeiden
    väärinkäytön käsittelyssä.

    Jopa konservatiivisessa Kansasissa, missä lainsäätäjät juuri kielsivät
    THC:n synteettiset vastineet, lainsäädännön höllentämistä kannattavat
    elävät vielä toivossa.

    Demokraattien edustaja Gail Finney on ehdottanut kannabiksen
    laillistamista sairaille. Lakialoite ei etene vielä tänä vuonna mutta
    hän haluaa käyttää kuulemistilaisuudet muiden lainsäätäjien
    valistamiseen ja aikoo tuoda lakialoitteen uudelleen käsittelyyn
    kunnes se menee läpi.

    ”Kansasissa on jo aika käydä avoin ja rehellinen keskustelu tästä
    asiasta”, hän kertoo.

    Hänen mielestään moni lainsäätäjä kannattaisi lakialoitetta jos he
    eivät pelkäisi palautetta vaalivuonna, mitä hän kuitenkin pitää
    perusteettomana. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 58%
    kansasilaisista kannattaa lääkekannabista.

    ”Jos he ovat lainkaan kosketuksissa äänestäjäkuntaansa, he
    tietäisivät, että juuri tätä äänestäjät haluavat”, hän jatkaa.

  • UNODC:n Costan perintö kansainväliselle huumesodalle: kansalaisaktivismi ja ihmisoikeudet

    Lähde: Costan avajaispuhe CND:n 53. istunnossa
    http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/commission-on-narcotic-drugs-opens-in-vienna.html
    Transform 10.3.2010
    http://transform-drugs.blogspot.com/2010/03/cnd-report-human-rights-and-unodc.html

    UNODC:n johtajassa Antonio Costassa on viime vuosina henkilöitynyt
    kansainvälinen huumesota. Hän on ylimielisesti käyttäytyvä
    uradiplomaatti, joka on saanut tehdä huumehaukkojen likaisimman työn
    eli selittää julkisuuteen huumesodan palvelevan muitakin kuin vain
    kontrolliviranomaisia. Hänen saarnoissaan kieltolakiviranomaiset ovat
    epäitsekkäinä taistelleet ylivoimaista huumevihollista vastaan, mitä
    ilman maailmamme olisi jo sata vuotta sitten hukkunut huumeisiin ja
    paheisiin. Costan maailmassa paha on kiteytynyt kannabiksen
    vihermateriaaliin, kokaiinikiteisiin ja heroiinijauhoon.

    Costan kausi maailman huumesodan johdossa loppuu toukokuussa ja hänen
    puheensa CND:n 53. kokouksessa paaluttaa hänen perintöään.

    1. ”Huumevalvonnan höllentämistä vaativat rikkaiden maiden ihmiset
    ovat unohtaneet tämän asian (köyhien maiden huumevalvonnan köyhyyden).
    Miksi niin monen tragedian raunioittamat kolmannen maailman maat pitää
    vielä tuomita huumeriippuvuuden aiheuttamaan uuskolonialismiin?”

    Costan edellinen työpaikka on yksi niistä instituutioista, jotka
    levittävät länsimaista demokratiaa ja talousoppeja entisen
    Neuvostoliiton alueelle eli European Bank of Reconstruction and
    Development (http://www.unodc.org/unodc/en/about-unodc/costas-corner/london.html).
    Costa hallitsee poliittisen propagandan: puheessaan hän kääntää
    tosiasiat nurin ja syyttää huumevalvonnan kritisoijia huumevalvonnan
    aiheuttamista ongelmista.

    Uusimmassa INCB:n raportissa päinvastoin yritettiin haukkua kolmannen
    maailman nykyisiä ja entisiä johtajia sekä muita tunnettuja
    henkilöitä, jotka ovat alkaneet kannattaa huumepolitiikan muutosta –
    sen takia, että nykyinen huumesota raunioittaa heidän yhteiskuntiaan.
    Yksi tämän liikkeen näkyvimpiä johtajia on köyhistä oloista Bolivian
    presidentiksi noussut Evo Morales. USA on huumesodan varjolla pitänyt
    yllä omaa siirtomaavaltaansa Etelä- ja Keski-Amerikassa eikä Costan
    asemassa oleva virkamies voi arvostella USA:n militaristista
    politiikkaa.

    Huumevalvontaviranomaiset kiittelevät itseään siitä, että ilman heitä
    olisimme oopiumin, kokaiinin ja kannabiksen käytön aiheuttamassa
    huumehelvetissä. Todellisuudessa ”huumevalvonta” on luonut erilliset
    markkinat erilaisille psyykeen vaikuttaville aineille ja jos laskemme
    yhteen nyt käytetyt päihteet, lääkkeet ja dopingit, niin ihmisten
    itsensä päihdyttäminen on vain lisääntynyt. Lisäksi huumeiden
    demonisointi on aiheuttanut irrationaalisia käsityksiä eri aineiden
    haitoista niin, että julkisessa keskustelussa kannabis mielletään koko
    huumeongelman aiheuttajaksi ja alkoholi on terveysjuoma. Olisiko syy
    sittenkin jossain muualla kuin aineeseen sitoutuneessa pahassa, mihin
    YK:n huumevalvontabyrokratia ja sieltä oppinsa saavat
    kieltolakivirkamiehet edelleen uskovat ?

    2. Costa lausui myös, että ”emme saa ainoastaan lopettaa huumeiden
    aiheuttamaa pahaa: vapauttakaamme huumeiden hyvät ominaisuudet”. Hän
    muistutti, että tämä näennäisen radikaali ajatus menee huumevalvonnan
    juurille: YK:n vuoden 1961 alkupuheessa todetaan, että ”huumeiden
    lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen
    poistamiseksi”.

    Tämä on kansalaisaktivistien esillä pitämä sopimuskohta, jonka
    huumehaukat kuten INCB on haudannut varsinkin kannabiksen kohdalla.
    Vuoden 1961 sopimusta on käytetty kannabiksen lääkekäyttöä vastaan,
    koska näistä pyhistä periaatteista huolimatta kannabis on siinä
    liitetty samalle huumelistalle heroiinin ja kokaiinin kanssa, ja tämä
    on aiheuttanut kymmenien vuosien viivästyksen kannabislääkkeiden
    kehittämisessä ja sallimisessa sairaille ja vanhuksille. Pelkästään
    tämän aiheuttama kipu ja kärsimys ylittää monin verroin sen
    kärsimyksen, mitä kaikilla huumesopimuksilla väitetään vältettävän.

    3: Costa vetosi ihmisoikeuksien suuremman kunnioituksen puolesta.
    ”Ihmisinä ja sivistysvaltioiden kansalaisina meillä on yhteinen
    velvollisuus lopettaa tämä. Huumeita käyttävät tai vankilaan joutuneet
    ihmiset eivät ole menettäneet ihmisyyttään eivätkä ihmisoikeuksiaan.”

    Todellisuudessa YK:n ihmisoikeusjulistus täytti 60 vuotta ennen kuin
    YK:n huumevalvontabyrokratia otti sen ohjenuorakseen ja
    huumepolitiikan perustaksi viime vuonna. Tulos: edelleen maailmalla
    teloitetaan huumekauppiaiksi epäiltyjä, monien maiden ”huumehoito” on
    käytännössä sadistista kidutusta tai pakkotyötä, monissa maissa
    vallitsee likipitäen sisällissota huumevalvonnan militarisoinnin takia
    eikä voi enää erottaa rosvoa poliisista huumekaupan aiheuttaman
    korruption takia.

    Muutos viime vuonna johtui kansalaisjärjestöjen painostuksesta, koska
    monet maat tyytyvät ihmisoikeuksien seremonialliseen kunnioittamiseen,
    ei niiden sisällyttämiseen lakikirjoihin. Suomessa kannabiksen
    käyttäjien kohtelu rikkoo ihmisoikeussopimuksien kohtia, joissa
    määritellään, miten virkamiesten tulisi kohdella kansalaisia.
    Lääkekannabiksen kielto rikkoo kansalaisten oikeutta terveyteen ja
    hyvinvointiin.

    On otettava myönteisenä merkkinä se, että huumepolitiikan perustaksi
    otetut ihmisoikeudet ovat myös tänä vuonna keskustelun
    polttopisteessä. Tämän vuoden CND:n kokouksen käsittelyyn tuli
    raportti ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human
    Rights perspective”
    (http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-53-RelatedFiles/ECN72010_CRP6eV1051605.pdf).

    Liian usein myös täällä ”kehittyneessä maailmassa”
    kieltolakiviranomaiset käsittelevät kannabiksesta kiinnisaatuja
    vanhojen tottumustensa ja ennakkoluulojensa varassa. Huumepolitiikalla
    ei saa syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnasta kuten Suomen huumepoliisi
    yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa tekee. Nämä rikokset tulisi
    koota ja toimittaa tiedoksi poliitikoille ja virkamiesten toimintaa
    valvoville virkamiehille. Toivottavasti tämä tieto alkaa valua alas
    byrokratian portaita kohti kaduilla, työpaikoilla ja kodeissa
    tapahtuvaa huumesodan arkea.

    YK:n huumevalvontakoneisto tuottaa myös hauskaa ja hyödyllistä tietoa.
    UNODC:n toimittama Bulletin on narcotics on jo yli 50 vuoden ajan
    julkaissut mm. kannabiksesta mielenkiintoista tietoa kuten tämän R. J.
    Bouquetin artikkelin kannabiksesta vuodelta 1950
    (http://www.unodc.org/unodc/en/data-and-analysis/bulletin/bulletin_1950-01-01_4_page003.html).
    Artikkelista selviää mm, että Intiassakin kannabiksen käyttö oli ennen
    kieltolakia uskonnollista ja ”kvasi-lääketieteellistä” eli
    lääkinnällisen ja uskonnollisen perinnetiedon ohjaamaa ja valvomaa –
    hyvä esimerkki siitä, miten kieltolaki loi kannabiksen väärinkäytön.