Tekijä: skyadmin

  • Kannabiksen hyväksyminen jatkaa kasvuaan; Viina sumentaa suhteellisuudentajun

    Kannabiksen hyväksyminen jatkaa kasvuaan
    Lähde: Pekka Hakkarainen ja Leena Metso (2007) Huumekysymyksen
    muuttunut ongelmakuva. Vuoden 2006 huumekyselyn tulokset.
    Yhteiskuntapolitiikka Vol. 72, 5/2007; Huumetilanne Suomessa 2007 –
    Huumevuosiraportti EMCDDA:lle.
    http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2007/58_2007.htm
    http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2007/75_2007.htm
    http://www.stakes.fi/tilastot /tilastotiedotteet/reitox/
    Huumetilanne%20Suomessa%202007.pdf


    Stakesilta on ilmestynyt kaksi tutkimusta Suomen
    huumausainetilanteesta: Huumekysymyksen muuttunut ongelmakuva ja
    EMCDDA:n vuosiraportin Suomen tilannetta koskeva osuus, Huumetilanne
    Suomessa 2007.

    Molempia uutisoitiin laajalti mutta täysin vaille huomiota on jäänyt
    kannabiksen hyväksymisen vuodesta toiseen jatkuva kasvu. Hakkaraisen ja
    Metson tiedotteessa tämä vielä muistetaan mainita:

    ”Väestön mielipiteissä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Niiden
    osuus, joiden mielestä huumeet aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän
    ongelmia kuin alkoholi, on vähentynyt vuosien 2002 ja 2006 välillä 32
    prosentista 18 prosenttiin. Kansalaisten huoli alkoholiongelmista on
    kasvanut ja mielipiteet säännöllisen humalajuomisen riskeistä
    kiristyneet. Käsitykset kannabiksen kokeilun riskeistä ovat sen sijaan
    lientyneet.”

    Artikkelin sivuilla 548 – 549 esitetyissä käyrissä ja luvuissa tämä
    kehitys näkyy niin selvänä, että ilmeisesti toimittajat eivät ole
    lukeneet itse tutkimusta lainkaan.

    Tutkimuksessa kysyttiin asennoitumista kannabikseen kysymyksellä
    kokeeko riskin vähäiseksi, jos kokeilee kannabista 1 – 2 kertaa. Vuoden
    2006 tiedot ovat seuraavassa taulukossa ja vertailuna vuoden 2005
    prosenttiluku.

    Kaikki       37% (vuonna 2005 34%)
    Miehet      43%
    Naiset      30%
    15 – 24 v. 50%
    25 – 34 v. 56%
    35 – 44 v. 40%
    45 – 69 v. 23%

    Jo yli puolet 15 – 35 vuotiaista pitää kannabiksen kokeilua
    haitattomana. Kannabiksen säännöllistä käyttöä pitää hyväksyttävänä 5%
    kaikista kun vain 9% hyväksyy enää tupakoinnin, jonka hyväksyntä
    romahti 90-luvun lopulla. Ikäluokissa 15 – 35 v. kannabiksen käytön
    hyväksyy 10 %, samalla tasolla tupakoinnin kanssa. Alkoholin
    säännöllisen käytön pitäminen haitattomana on laskenut alle 20%:n koko
    väestöstä.

    Huumeongelman mittasuhteet hukassa

    EMCDDA:n vuosiraportti antaa seuraavanlaisen kokonaisarvion
    huumeongelmamme mittasuhteista (EMCDDA 22.11.2007
    http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index407EN.html)
    :
    Suomen huumeongelman julkiset kulut:
    Määrä (miljoonaa euroa)  272,0
    Osuus julkisista kokonaismenoista  (%)  0,36
    Osuus (%) BKT:stä    0,18
    Sosiaali- ja  terveydenhuolto (%)   76
    Lainvalvonta (%) 24

    Suomessa (vuoden 2004 tiedot) huumeiden käyttöön, lääkkeiden
    väärinkäyttö mukaan luettuna, liittyvien välillisten kustannusten
    laskettiin olevan suurin piirtein  400–800 miljoonaa euroa, josta
    ennenaikaisen kuoleman  takia menetettyjen ihmishenkien kustannusten
    osuus oli  306–701 miljoonaa euroa ja tuotannonmenetysten osuus 61– 102
    miljoonaa euroa.”

    Reitoxin/Stakesin EMCDDA:lle tekemässä raportin tiivistelmässä
    kerrotaan puolestaan:

    ”Huumeiden käyttö maksoi julkiselle sektorille 180 miljoonaa euroa
    vuona 2005. Valtio maksoi kokonaiskustannuksista 107 miljoona euroa ja
    kunnat 73 miljoonaa euroa. Haittojen vähentämisen ja turvallisuuden ja
    järjestyksen ylläpito muodostivat noin 70 prosenttia kustannuksista.
    Huumehoitoon ja haittojen ennaltaehkäisyyn käytettiin selvästi vähemmän
    varoja.”

    Eniten käytetyn huumeen, kannabiksen, osuus kustannuksista jää fiktion
    puolelle, koska arviot ovat karkeita ja haittojen arviointiin on otettu
    lääkkeiden väärinkäyttökin mukaan.

    Kannabiksen markkinoista raportti kertoo seuraavaa:

    ”Tuoreen arvion mukaan takavarikoidun määrän (2004: 493 kg + 7840
    kannabiskasvia) osuus olisi 10–25 % markkinoilla olevan kannabiksen
    määrästä, kun yleensä arvioitu prosentti on 5-10 %.”

    Stakes arvioisi siten markkinoilla liikkuvan 2 – 5 tonnia hasista ja
    kaapeissa kypsyvän 30 000 – 80 000 kannabiskasvia vuosittain.

    Mutta kertooko julkaistujen tietojen ristiriitaisuus huumepolitiikkamme
    ristiriitaisuudesta. Koska huumeongelmamme osuus BKT:sta ja julkisista
    kustannuksista on kuitenkin häviävä, on se ollut parasta jättää
    poliitikkojemme moraalin kohottajaksi. Suomalaisessa
    kannabispolitiikassa moralistiseen välinpitämättömyyteen liittyy
    tietämättömyys kannabismarkkinoiden toiminnasta.

    Stakesin tutkimuksista tiedotusvälineissä:


    Nuorten huumekokeilut vähentyneet
    Lähde: Helsingin Sanomat 2.11.2007

    Nuorten kiinnostus huumekokeiluihin näyttää Stakesin tutkimuksen mukaan
    vähentyneen. Myös heidän osuutensa huumeiden ongelmakäyttäjistä on
    laskenut selvästi 1990-luvun lopun arvioista.

    Sen sijaan yhä useammat 1990-luvun lopulla nuoruuttaan eläneistä
    miehistä ovat jatkaneet kannabiksen käyttöä.

    Viime vuoden kyselyn mukaan noin viidesosa 15–24-vuotiaiden ikäluokasta
    oli kokeillut kannabista, kun vuonna 2002 sitä ilmoitti käyttäneensä
    neljäsosa ikäluokasta.

    Myös muut kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset kertovat tutkijoiden
    mukaan, että kiinnostus huumeita kohtaan olisi nuorten
    juhlimiskulttuurissa ainakin jonkin verran vähentynyt.

    Päinvastainen suunta näkyy tutkijoiden mukaan nuorten aikuisten eli
    25–34-vuotiaiden keskuudessa. Nuoruudessaan niin sanottuun toiseen
    huumeaaltoon mukaan tempautuneet miehet näyttävät yhä enemmän jatkavan
    ainakin satunnaista pilven polttoa aikuisenakin. Osa tuolloin koukkuun
    jääneistä jatkaa huumeiden käyttöä ilmeisesti myös aiempaa
    aktiivisemmin.

    Tämän 25–35-vuotiaiden ikäluokan miehistä kolmannes oli kyselyn mukaan
    joskus kokeillut kannabista. Ikäluokasta 11 prosenttia oli käyttänyt
    sitä myös vuoden sisään.

    Naiset jättävät huumekokeilut edelleen useimmiten nuoruusvuosiensa
    jälkeen.


    Huumehoitoon satsataan yhä vähän
    Lähde: Turun Sanomat 21.12.2007

    Huumeiden käyttäjien hoitoon pääsy on yhä epävarmaa monessa
    suomalaiskunnassa. Esimerkiksi puhtaita neuloja ja ruiskuja jakaa vain
    joka kolmas kunta.

    Stakesin mukaan huumeiden käytöstä aiheutuu valtiolle ja kunnille noin
    180 miljoonan euron kulut vuodessa. Tästä potista suurin osa menee
    turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoon.

    Huumekuolemien määrä nousi edellisvuodesta
    Lähde: YLE 20.12.2007

    Huumekuolemien määrä nousi viime vuonna hieman edellisvuodesta. Sen
    sijaan huumeiden käyttöön liittyvien tartuntatautien määrä on
    vähentynyt.

    Huumausaineisiin liittyviä kuolemantapauksia oli 183, mikä on viitisen
    prosenttia enemmän kuin vuonna 2005.

    Kaikista HIV-tartunnoista huumeruiskun välityksellä tapahtui viime
    vuonna vain viisi prosenttia.

    Huumeiden käyttö ja haitat ovat vakiintuneet 2000-luvun alun tasolle.
    Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin
    raportin mukaan kannabiskokeilut, huumeiden ongelmakäyttö ja
    huumausainerikokset ovat viime vuosina vakiintuneet tasolle, jolle ne
    nousivat 1990-luvun lopulla.

    Huumausaineiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan Suomessa olevan 14 500 – 19
    000. Kannabista on kokeillut noin 14 prosenttia suomalaisista.

    Vuonna 2005 huumeiden käyttöön liityvät haitat maksoivat yhteiskunnalle
    noin 180 miljoonaa euroa, eli 0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.


    Huumeiden käytön kasvu taantunut 2000-luvulla
    Lähde: MTV3 20.12.2007

    Huumeiden käyttö on kuitenkin edelleen yleisempää kuin viime
    vuosikymmenellä.

    Huumeiden käytön kasvu on tasaantunut Suomessa 2000-luvulla. Myös
    huumekokeilujen määrä on pysynyt viime vuodet samalla tasolla.
    Kasvukäyrän taittuminen näkyy myös terveyshaitoissa.

    Stakesin mukaan joka seitsemäs suomalainen on kokeillut kannabista.
    Huumeiden ongelmakäyttäjien määräksi arvioidaan 14500 – 19100. Heistä
    valtaosa on amfetamiinia käyttäviä syrjäytyneitä miehiä.
    Ongelmakäyttäjät ovat useimmin nuoria aikuisia, 25-34-vuotiaita.

    Vaikka kovin nousu on taittunut, huumeita käytetään yhä enemmän kuin
    1990-luvulla. Myös käytöstä aiheutuvat haitat ovat suuremmat.

    Stakesin tutkimusten mukaan 1980-luvun loppupuolella syntyneiden lasten
    ja nuorten kiinnostus huumeita kohtaan on vähäisempää kuin heitä
    vanhemmilla ikäluokilla.

    Stakesin erikoissuunnittelija Sanna Rönkä pitää mahdollisena, että tämä
    asennemuutos voi olla osasyynä huumeiden käytön kasvun taittumiseen.
    Röngän mukaan on kuitenkin vaikea sanoa tarkemmin, mistä muutos johtuu.

    Hankalaa on myös arvioida, onko taantuminen pysyvää tai mihin suuntaan
    käyttö lähivuosina kääntyy. Nuorisokulttuurin käänteet ja sen asenteet
    huumeisiin saattavat muuttua nopeasti, Rönkä sanoo. Tämä tekee
    ennustamisesta vaikeaa.

    Raportin tekijät ovat kuitenkin huolissaan synkkenevistä
    lastensuojeluluvuista. Monen huostaanoton takana on vanhempien
    päihteiden käyttö. Myös nuorten lisääntyvät mielenterveysongelmat ovat
    tutkijoiden mielestä hälyttäviä, sillä ne lisäävät huumekokeiluja.

    Hoitotakuu koskee myös huumehoitoa

    Huumehoitoon ja ennaltaehkäisyyn käytetään yhä liian vähän rahaa.
    Valtiolta ja kunnilta meni rahaa huumehaittoihin vuonna 2005 noin 180
    miljoonaa euroa. Tästä valtaosa käytettiin järjestyksen ja
    turvallisuuden ylläpitoon. Sen sijaan huumehoitoon tai haittojen
    ennaltaehkäisyyn jäi potista vain kolmannes.

    Hoitoon pääsyssä on edelleen suuria alueellisia eroja. Stakesin
    kehittämispäällikön Kristiina Kuussaaren mukaan isoissa kaupungeissa,
    joissa käyttäjiä on enemmän, myös hoito toimii pieniä kuntia paremmin.

    Hoitoon tarvitaan lisää rahaa. Kuussaaren mukaan hoitopaikkoja suurempi
    ongelma ovat maksajat eli kunnat. Hoidon maksamisvastuu kuuluu
    kunnalle.

    Myös huumehoitoa koskee hoitotakuu.

    Aikanaan kohua herättänyt huumeruiskujen ja -neulojen vaihto on
    yleistynyt suomalaiskunnissa. Tällä on pystytty vähentämään
    tartuntatautien kuten C-, B-, ja A-hepatiitin sekä HIV:n leviämistä
    likaisten ruiskujen ja neulojen välityksellä.

    Kolme vuotta sitten ruiskuja ja neuloja vaihtoi joka kolmas
    suomalaiskunta. Nyt määrä arvioidaan suuremmaksi.


    Kannabiksen käyttöön lääkkeenä halutaan selkeämmät säännöt
    Lähde: YLE 17.12.2007
    http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/vasen/id77751.html

    Kannabiksen lääkekäyttöön halutaan selkeämmät pelisäännöt. Sosiaali- ja
    terveysministeriö olisi selkeyttämässä lainsäädäntöä niin, että
    kannabiksen määrääminen esimerkiksi kipulääkkeeksi ei ole enää
    lähtökohtaisesti lainvastaista.

    Suomessa kannabista on käytetty lääkkeenä vain yksittäistapauksissa,
    osittain johtuen vaikeasta lupakäytännöstä ja aiheen herkkyydestä.

    Reilu vuosi sitten Lääkelaitos myönsi ensimmäistä kertaa erityisluvan
    kannabiksen lääkekäyttöön selkäydinvamman takia kroonisista kivuista
    kärsineelle miespotilaalle.

    Lääkelaitos hylkäsi hakemuksen, koska lakia saattoi tulkita niin, että
    kannabiksen määrääminen lääkkeeksi on Suomessa ehdottomasti kiellettyä.
    Potilas valitti hallinto-oikeuteen, joka kumosi päätöksen.

    Luvan ansiosta potilaan tila on parantunut huomattavasti, kertoo
    hakuprosessia hoitanut apteekkari Markku Knuutila Turun Linnan
    Apteekista.

    Alun perin vuodeksi myönnettyä erityislupaa on nyt jatkettu yhdellä
    vuodella eteenpäin.

    Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen sosiaali-ja terveysministeriö on
    joutunut selkiyttämään lainsäädäntöä. Muutaman kuukauden kuluttua
    asetusta muutetaan niin, että lääkekannabiksen määräämistä ei voida
    enää kieltää laittomana.

    Uudistusten jälkeenkin kannabiksen määräämiseen lääkkeeksi tarvitaan
    edelleen lääkelaitoksen erityislupa.

    Opiaattien kaltaiseen laajaan käyttöön kannabis tuskin koskaan tulee,
    mutta tietyissä erityistapauksissa siitä voidaan saada apua muun muassa
    MS-taudin lihasjäykkyyteen, kroonisiin kiputiloihin tai
    silmänpainetautiin.


    YLE Uutiset

    Guidelines Sought for Medical Use of Cannabis
    Published 17.12.2007
    http://www.yle.fi/news/left/id77759.html

    New guidelines are to be drawn up for the medical use of cannabis. The
    Ministry of Social Affairs and Health wants to clarify legislation so
    that prescribing cannabis to sufferers of chronic pain would no longer
    be automatically illegal.

    In Finland cannabis has been used for medicinal purposes only in
    isolated cases, partly because of complicated legal issues and the
    sensitivity of the subject.

    Just over a year ago the National Agency for Medicines granted its
    first special permission for medical cannabis for a man suffering from
    chronic pain stemming from a back injury.

    The Agency had initially rejected the application for the use of
    medical cannabis prescribed by a Dutch doctor because its
    interpretation of the law was that prescribing cannabis was absolutely
    illegal in Finland. The patient appealed the case to his regional
    Administrative Court, which overturned the decision.

    The patient's condition has improved significantly during the past
    year, says Turku pharmacist Markku Knuuttila, who dealt with the
    application process.

    The special permission, which was initially granted for one year, has
    now been extended for another year.

    The court decision has forced the Ministry for Social Affairs and
    Health to clarify legislation. A few months from now changes are to be
    enacted to allow marijuana by prescription.

    Under the plan, even after the changes, medical cannabis prescriptions
    will require the permission of the National Agency for Medicines.

    Cannabis is not expected to be used as extensively as opiates, but in
    certain cases it has been found to provide relief for the muscle spasms
    of Multiple Sclerosis, chronic pain, and glaucoma.


    Laihdutuslääke voi aiheuttaa masennusta
    Lähde: Iltalehti 16.11.2007

    Acomplia-lääke kaksinkertaistaa depressioriskin.

    Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsineille lääkettä ei pitäisi määrätä
    lainkaan, tuore tutkimus paljastaa.

    Professori Arne Astrup Kööpenhaminan yliopistosta on kollegoineen
    analysoinut neljä lääkkeestä aiemmin tehtyä tutkimusta, joihin
    osallistui yhteensä 4 000 potilasta. Heistä puolet sai oikeita
    laihdutuslääkkeitä ja puolet lumelääkettä. Potilaat, joilla oli todettu
    masennusriski, oli suljettu tutkimusryhmistä jo ennalta.

    Astrupin mukaan Acomplia-lääkettä syöneet potilaat laihtuivat vuoden
    aikana lähes viisi kiloa enemmän kuin lumelääkettä saaneet. He saivat
    kuitenkin tuplasti enemmän masennusoireita ja kolme kertaa enemmän
    ahdistusoireita kuin verrokkiryhmä.

    Kasvattaa itsemurha-alttiutta

    Yhdysvaltain lääkelaitos FDA keskeytti jo kesällä Acomplian myynnin
    tutkimusten osoitettua, että se lisää masennus-, unihäiriö- ja
    itsemurhariskiä. Kaksi erääseen amerikkalaistutkimukseen
    osallistuneista oli tehnyt itsemurhan.

    Sittemmin EU:n lääkearviointivirasto Emea on tiukentanut suosituksiaan.
    Masennuspotilaille tai depressiosta aiemmin kärsineille lääkettä ei
    Emean mukaan pitäisi määrätä lainkaan.

    – Acomplia on turvallinen laihdutusmenetelmä kunhan sitä vain määrätään
    oikeille potilaille, professori Astrup totesi Dagens Nyheter -lehdelle.

    – Lääkärin täytyy tuntea potilaansa hyvin, tutkia hänet tarkoin ja
    seurata häntä.

    Acomplia auttaa laihtumaan vähentämällä näläntunnetta. Astrupin mukaan
    lääkettä nauttivien ja itsensä masentuneiksi tuntevien ei pidä lopettaa
    lääkitystä.

    – Mutta heidän pitää ottaa yhteyttä lääkäriinsä.

    (Acomplia nimellä myynnissä oleva B1 kannabisreseptorin vastavaikuttaja
    rimonabant tuli Suomen apteekeihin jo kaksi vuotta sitten, mikä kertoo
    paljon lääkemarkkinoilla vallitsevista asenteista kannabislääkkeitä
    kohtaan.)

    Huumeiden aiheuttamat psykiatriset ongelmat lisääntyneet
    Lähde: Helsingin Sanomat 11.11.2007

    Huumeiden käyttöön liittyvien psykiatristen ongelmien määrä on
    lisääntynyt, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
    Stakesin ylläpitämän hoitoilmoitusrekisterin mukaan ongelmien määrä on
    1990-luvulta nelinkertaistunut.

    Huumeisiin liittyviä psykiatrisia häiriöitä ilmeni vuonna 2005 noin 2
    300, kun 15 vuotta aiemmin niitä oli vain hieman yli 500.

    Eniten tutkijat ovat huolissaan kannabiksen aiheuttamista
    mielenterveysongelmista, kirjoittaa Sunnuntaisuomalainen.

    Runsas kannabiksen käyttö voi kaksinkertaistaa riskin sairastua
    psykoosiin. Kannabiksen käytön on arveltukin lisäävän psykoosiin
    sairastuneiden määrää tulevaisuudessa.

    Viina sumentaa suhteellisuudentajun
    Lähde: Helsingin Sanomat 1.12.2007

    Pikkujouluaikana se riistäytyy taas käsistä: hillitön juopottelu, johon
    suomalaiset työ- ja opiskelijayhteisöt kiihottavat toinen toisiaan.

    Viinanhuuruinen juhlinta jatkuu jouheasti joulunpyhille, ja sen voi
    pysäyttää ainoastaan pitkä ja ankara Alkon lakko.

    Pullon henki on vapautettava, sillä täällä Suomenniemellä on
    sosiaalisesti hyväksyttävää ellei suotavaa sekoittaa päänsä viinalla.

    Toimituksen aamukokouksissa on syksyn aikana keskusteltu siitä, miten
    me toimittajat suhtaudumme päihteiden käyttöön.

    Ei ole uutinen, että ryyppäämisellä rehvastelu on osa toimittajienkin
    ammattikulttuuria. Vaikuttaako se siis tapoihimme kirjoittaa
    päihteistä?

    Juopottelusta on lupa kirjoittaa keveälläkin kädellä, sillä alkoholi
    yhdistetään vapautuneeseen hauskanpitoon.

    Mutta kirjoitapa lupsakka reportaasi puiston perällä pilveä
    pössyttelevistä nuorista. Se aiheuttaisi närkästyksen: ollaanko tässä
    nyt aliarvioimassa niiden ihmisten tuskaa, joiden omainen on ajautunut
    huumeongelmiin?

    Lähtökohta on tietysti se, että alkoholi on Suomen ainoa laillistettu
    päihde. Toinen lähtökohta on, ettei huumeongelmia ole syytä
    aliarvioida.

    Siitä huolimatta väitän, että suomalaiset elävät alkoholin suhteen
    harhaisessa todellisuudessa. Pidämme viinaa kynsin hampain viisasten
    juomana, vaikka jokainen tietää, millaiset arvet juopottelu jättää
    yhteiskuntaamme.

    Viinan sumentama suhteellisuudentaju on johtanut pahimmanlaatuiseen
    kaksinaismoralismiin.

    Huumelainsäädäntömme on Euroopan kireimpiä. Edellinen hallitus kiristi
    lainsäädäntöä entisestään niin, että nykyään kukkaruukun omistajia
    voidaan epäillä huumausaineen valmistamisen yrittämisestä.

    Sama hallitus löysäsi alkoholiverotusta, ja seuraukset ovat kaikkien
    tiedossa.

    Huumetestit yleistyvät työpaikoilla. Samoilla työpaikoilla
    hymistellään, kun työtoveri on ilmiselvästi tuhoamassa omaa ja
    läheistensä elämää laillisella päihteellä.

    Tässä ei ole hirveästi järkeä.

    Moni sanoo, että jos lainsäädäntöämme höllennettäisiin mietojen
    huumeiden kuten kannabiksen suhteen, sen käyttö karkaisi myös käsistä.

    Tämä on hyvä argumentti, siksi tässäkään kirjoituksessa ei ajeta
    vapaampia huumelakeja.

    Tässä kirjoituksessa sanotaan, että suomalaisen päihdeongelman ydin on
    kulttuuri, joka ihannoi rajua ja rajatonta päihtymistä – ja että
    alkoholi on päihteistämme tuhoisin.

    Entä jos ensimmäinen portti kohti vakavaa päihde- tai huumeriippuvuutta
    ei olekaan hippikesän kunniaksi kääräisty marihuanasätkä? Entä jos se
    onkin vanhempien seurassa lapsena vietetty lauantai?

    Jossain vaiheessa tämänkin kansakunnan pitäisi ryhtyä puhumaan asioista.

    Jos se ei tapahdu juhannuksena, kun pelastusmiehet naaraavat hukkuneita
    humalaisia Suomen sinisistä järvistä; jos se ei tapahdu heinäkuussa,
    kun huostaanottolaitokset täyttyvät ryyppyputkeen ajautuneiden
    vanhempien hämmentyneistä lapsista; jos se ei tapahdu marraskuussa, kun
    Tilastokeskus julkistaa vuosittaiset tilastot Koskenkorvaan kuolleiden
    kansalaisten määrästä, niin se ei tapahdu koskaan.

    Että oikein kosteaa pikkujoulukauden jatkoa vain kaikille.

  • AL: Kannabiksen lääkekäyttö aina lailliseksi; Kannabiksen käyttäjät ääneen väitöstutkimuksessa

    Kannabisaktivistit leirinuotiolla

    Lähde: Taru Kekoni (2007) Kannabiksen käyttö, yhteiskunnallinen
    reagointi ja siihen vastaaminen: Kannabisaktivistien näkökulma.
    Tampereen yliopisto.
    http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7151-3.pdf
    http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=7&uid=532#532

    ”Kannabiksen käytöstä Suomessa vähän julkista keskustelua”

    Kannabisaktivistit liittävät kannabiksen käyttöön ideologisia ja
    välineellisiä merkityksiä, jotka ovat kaukana nuorten kokeilullisen
    käytön tai toisaalta päihteiden ongelmallisen sekakäytön
    viitekehyksestä, joihin kannabiksen käyttö yleensä Suomessa liitetään.
    Tällaisia merkityksiä ovat kannabiksen lääkekäyttöön ja sen käyttöön
    uskonnon tai elämäntavan kautta liitetyt merkitykset.

    Yhteiskunnallisten toimijoiden (kuten poliisi-, tulli- ja
    oikeusviranomaisten, sosiaali- ja terveysalan toimijoiden sekä median
    ja valtaväestön) suhtautuminen kannabiksen käyttöä kohtaan on
    kannabisaktivistien näkökulmasta stereotypioihin ja kategorisointiin
    perustuvaa ja asettaa kannabiksen käyttäjät osaksi ongelmallista
    "huumeiden käyttäjien" ryhmää.

    Yhteiskunnalliset toimijat työntävät kannabiksen käyttäjiä
    marginaaliin, ulottumattomiin tai näkymättömiin yleisiltä
    yhteiskunnallisen toiminnan alueilta. Kannabiksen käyttäjät vastaavat
    tähän voimakkaasti marginalisoivaan yhteiskunnalliseen reagointiin
    kolmella eri tavoin.

    He voivat pitää käyttönsä tarkasti vain tietyn lähipiirin tiedossa ja
    vaieta siitä täysin muissa yhteyksissä (yksityiset neuvottelut).
    Toisaalta kannabiksen käyttäjät voivat vetäytyä omia arvojaan paremmin
    vastaaviin kulttuurisiin keskuksiin (kulttuuriset neuvottelut).
    Kolmanneksi he voivat tuoda kannabiksen käytön yhteiskunnalliseen
    asemaan liittämänsä uudelleenmäärittely-yritykset näkyvästi esille
    kannabisaktivismin avulla (yhteiskunnalliset neuvottelut). Kannabiksen
    käyttäjät pyrkivät tuottamaan uudenlaisia, yhteiskunnassa vallitsevista
    käsityksistä poikkeavia määrittelyjä kannabiksen käytöstä. Samalla he
    vastustavat yhteiskunnallisen reagoinnin heille tuottamaa marginaalista
    asemaa.

    Tutkimustulosten toivotaan omalta osaltaan monipuolistavan kannabiksen
    käyttöön liittyvää yhteiskunnallista keskustelua maassamme.
    Kannabikseen kuten muihinkin laittomiin huumeisiin ja niiden käyttöön
    liittyvä "puhumattomuuden kulttuuri" aiheuttaa sen, että kannabiksen
    käytöstä ja sen yhteiskunnallisesta asemasta käydään Suomessa hyvin
    vähäisissä määrin julkista keskustelua.

    Keskusteluun mukaan ei pääse juuri muu kuin virallisesti hyväksytty
    näkökulma kannabiksen käytöstä ja sen aiheuttamista riskeistä. Tämä
    vaikuttaa osaltaan niin valtaväestön kuin viranomaistenkin näkökulmiin
    ja käsityksiin kannabiksen käytöstä ja käyttäjistä.

    Kannabiksen käyttäjien yksilöllisten, kulttuuristen ja
    yhteiskunnallisten merkitysrakenteiden esiintuomisen toivotaan
    virittävän keskustelua myös siitä, miten kannabiksen käyttöön
    mahdollisesti liittyviin ongelmiin kyettäisiin tämänhetkisiä käytäntöjä
    paremmin vastaamaan esimerkiksi päihdehoidon tai muun sosiaalisen tuen
    käytännöissä.

    Aihetta tarkasteltiin  36 kannabisaktivistin näkökulmasta. Haastatellut
    kannabisaktivistit ovat yhtä lukuun ottamatta myös kannabiksen
    käyttäjiä.


    Kannabiksen käyttäjät ääneen väitöstutkimuksessa
    Lähde: Turun Sanomat 8.12.2007

    Kannabisaktivistit pyrkivät eroon rikollisen leimasta

    Kannabista käyttävät kokevat, että yhteiskunnan viranomaiset työntävät
    heidät ulos yhteiskunnasta eivätkä pysty puuttumaan käyttäjillä
    esiintyviin ongelmiin, kuten sosiaaliseen syrjäytymiseen, toteaa
    yhteiskuntatieteiden maisteri Taru Kekoni väitöskirjassaan.

    Kekoni tarkastelee Tampereen yliopistoon valmistuneessa sosiaalityön
    väitöksessään Suomessa yleisimmin käytetyn laittoman huumausaineen,
    kannabiksen, käyttöä ja siihen kohdistuvaa yhteiskunnallista reagointia
    sekä reagointiin vastaamista.

    Kekoni haastatteli tutkimukseensa 36 itsensä kannabisaktivistiksi
    määrittelevää henkilöä. Useat heistä eivät kuitenkaan toimineet
    kummassakaan Suomessa toimivasta, kannabiksen käyttöä puolustavasta
    järjestöstä. Aktivistien yksityinen toiminta saattaa olla lehtiin
    kirjoittamista tai kannanottoja poliitikoille.

    Haastatellut eivät olleet yhtenäinen ryhmä, vaan olivat iältään
    19-56-vuotiaita ja hyvinkin erilaisista yhteiskunnallisista asemista.

    – Mukana oli opiskelijoita, työssäkäyviä ja syrjäytyneitä. Reilu
    kolmannes oli naisia, Kekoni kertoo.

    Käyttäjien haastattelu tutkimuksessa on poikkeuksellista, sillä yleensä
    äänessä ovat viranomaiset.

    Huumeidenkäyttäjät yhtenä ryhmänä

    Haastatelluille kannabisaktivisteille kannabiksen käyttö näyttäytyy
    suomalaisista käyttäjistä yleisesti poiketen myös hyvin vahvasti
    elämäntavallisena.

    Vahvimmin se liittyy uskonnollisiin ja muihin hengellisiin kokemuksiin.
    Moni kertoo käyttävänsä kannabista lääkinnälliseen tarkoitukseen.
    Lääkinnällisen käytön he tosin ovat määritelleet itse.

    Kannabiksen ja sen käyttäjän asema nähdään tärkeäksi ja asemaan
    halutaan vaikuttaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki haastatellut käyttävät
    kannabista, mutta haluavat välttää rikolliseksi leimautumista.
    Aktivismillaan he pyrkivät vastaamaan tähän leimaamiseen.

    – Suomessa on yleinen puhetapa, jossa huumeidenkäyttäjät määritellään
    yhtenä ryhmänä, Kekoni huomauttaa.

    Osa kannabiksen käyttäjistä vastaa marginalisointiin vaikenemalla
    tarkasti käytöstään muualla kuin tiukassa lähipiirissä.

    Jotkut Kekonin haastattelemista aktivisteista kokivat olevansa
    riippuvaisia kannabiksesta ja kärsivät lisäksi sosiaalisista
    ongelmista, kuten syrjäytymisestä. Osa oli ollut muiden ohjaamana
    huumehoidossa, mutta se ei lopettanut heidän käyttöään.

    – Olisi myös tärkeämpää huomioida marginalisoitujen käyttäjien omia
    näkökulmia siinä, miten käyttäjillä esiintyviin ongelmiin voidaan
    puuttua, Kekoni sanoo.

    Hän toivoo väitöskirjansa osaltaan monipuolistavan kannabiksen käyttöön
    liittyvää yhteiskunnallista keskustelua.

    YTM Taru Kekonin sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja "Kannabiksen
    käyttö, yhteiskunnallinen reagointi ja siihen vastaaminen:
    Kannabisaktivistien näkökulma" tarkastetaan Tampereen yliopistossa 14.
    joulukuuta.

    Väitöskirja aktivistin näkökulmasta

    Kannabisaktivistille hamppu- ja kannabisaktivismin eron tuominen esille
    lienee väitöksen vavahduttavin huomio. Suomalaisessa kannabisliikkeessä
    käy aikamoinen ristiveto. Kannabiksen käyttö yhdistää erilaisia ja
    erityyppisiä ryhmiä ja tahoja, jotka eivät muuten ehkä olisi
    tekemisissä keskenään.

    Kannabisaktivismi on keskittynyt kannabiksen käytön lailisen aseman
    muuttamiseen. Hamppuaktivismi pyrkii hampun erilaisten
    käyttötarkoitusten rehabilitointiin, joka onkin kehittynyt pitkälle.
    Kehityksessä varsinaisen kannabisaktivismin alue on supistunut kun myös
    lääkekannabiksen käyttö siirtyy pian terveydenhoidon piiriin.

    Näin kannabiskysymys eli sen asema rikoslaissa ja kansainvälisissä
    huumausainesopimuksissa on jäänyt ikäänkuin ilmaan roikkumaan kiellon
    alkuperäisten perustelujen liudentuessa muun yhteiskunnan kehitykseen.
    Näin kannabisaktivisti voi kokea joutuvansa koko ajan enemmän erilleen
    hamppukysymyksestä. Tavallaan toivoisikin, että kannabiksen kieltolaki
    puhkeaisi hiljaa ja huomaamatta omaan ristiriitaansa. Huumesodan
    tuulimyllyt ovat kuitenkin entisensä, jopa vahvistuneet kuten
    huumepoliisin valta sanella urkintaoikeuksiaan.

    Oivaltava on myös Kekonin luonnehdinta suomalaisen kannabisaktivismin
    toiminnasta: hänen mukaansa suuri osa toiminnasta on
    ns.leiritulitarinointia. Tällä tarinoinnilla on kahtalainen luonne:
    toisaalta se tyydyttää ihmisten tarvetta kuulua yhteen ja on sisäänpäin
    kääntynyttä. Toisaalta tämän tarinoinnin kautta välittyy yhä uusille
    käyttäjäsukupolville sellaista sensuroitua tai vaiettua tietoa, josta
    yhteiskunnassa vaietaan tai jota jopa sensuroidaan. Tämä selittää sitä,
    miksi kannabiksen väitetyt terveydelliset ja mielenterveydelliset
    haitat eivät toteudu siinä mittakaavassa kuin niiden tulisi
    tiedotusvälineiden kertomana näkyä yhteiskunnassa.

    Miten pilvi vaikuttaa?
    Lähde: Hamppu.net 23.12.2007
    http://hamppu.net/tutkimus/toimintakykytutkimus.pdf

    Hamppu.net julkaisi sadan kannabiksen käyttäjän kertomuksiin perustuvan
    tutkimuksen kannabiksen vaikutuksista. Lajissaan ainutlaatuinen
    selvitys antaa mielenkiintoisen ja myyttejä horjuttavan kuvan
    kannabiksen käytöstä ja käyttäjistä. Tutkimus edustaa nuorten
    kannabiksen käyttäjien ydinryhmää Stakesin väestökyselyyn perustuvan
    tutkimuksen vastakohtana ja hyvänä lisänä Kekonin tutkimille
    kannabisaktivisteille.

    Aineisto on kerätty www-keskustelupalstalta, jolla on 4000 osanottajaa.
    Otokseksi kerättiin 100 vastausta, joiden vastaajista 74% oli alle 25
    vuotiaita. Vastaajien kannabiksen käyttö on myös keskivertoa
    runsaampaa, koska noin 75% vastaajista ilmoitti käyttävänsä kannabista
    vähintään viikoittain ja jopa 23,9% päivittäin.

    Tutkimuksesta ei käy selville vastaajien sukupuolijakauma, mikä voi
    kuulostaa trivialta mutta vertailujen vuoksi tulokset olisi voitu
    esittää myös suhteessa vastaajien sukupuoleen. Monet itsestäänselvyydet
    voivat olla sukupuolisesti värittyneitä mielipiteitä, joiden esille
    saaminen syventäisi asian ymmärtämistä.

    Tutkimuksen tiivistelmä:

    Anna Anonyymi

    Miten pilvi vaikuttaa?

    Tutkimus kannabiksen koetuista vaikutuksista

    Kannabis on levinnein laiton huumausaine niin kansainvälisellä kuin
    Suomenkin tasolla. Kannabiksen vaikutuksiin liittyvä tutkimus on
    kuitenkin vähäistä ja julkisessa keskustelussa esitetään hyvin
    erilaisia näkemyksiä siitä, miten kannabis vaikuttaa yksilöön
    päihtymishetkellä ja sen jälkeen. Jo akuutin päihtymystilan
    vaikutuksista on hyvin toisistaan poikkeavia kuvauksia.

    Tämän tutkimuksen kohteena ovat kannabiksen vaikutukset ja niiden
    vaihtelu. Samalla tavoitteena on kerätä lisätietoa kannabiksen
    käyttäjistä sekä heidän päihteiden käytöstään yleisemmällä tasolla.
    Aineistoon kerättiin kyselyn avulla sadan henkilön vastaukset
    internetin kannabisaiheiselta keskustelusivustolta.

    Kannabiksen vaikutukset avautuvat hyvin moniulotteisina riippuen
    selvästi myös muista tilanteeseen liittyvistä tekijöistä kuin itse
    päihteestä. Kannabispäihtymyksen luonne voi olla aktivoiva tai
    passivoiva ja sosiaalisuutta lisäävä tai vähentävä ympäristötekijöistä
    ja yksilöstä riippuen. Monet käyttäjät säätelevät näitä
    ympäristötekijöitä kokeakseen haluttuja vaikutuksia ja kannabista
    voidaan käyttää varsin erilaisissa tilanteissa passiivisesta
    koti-illasta aktiiviseen juhlintaan.

    Tutkimus osallistuu julkiseen keskusteluun tuottamalla täsmentävää ja
    selittävää tietoa kannabiksen vaikutuksista päihtymyksen aikana ja sen
    jälkeen. Se tuottaa myös lisätietoa kannabista aktiivisemmin
    käyttävistä suomalaisista koskien heidän kannabiksen käyttötapojaan ja
    muihin päihteisiin liittyviä tottumuksia. Tutkimus pyrkii avaamaan ja
    selkeyttämään kannabiksen vaikutuksiin ja käyttäjiin liittyviä
    käsityksiä julkisessa keskustelussa sekä tuomaan kansalaisille
    lisätietoa kannabiksen vaikutuksista käytännön tasolla.

    Kannabiksen lääkekäyttö helpottunee keväällä
    Lähde: Aamulehti 27.12.2007
    http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/60825.shtml

    Kipu: Myyntiluvattoman aineen määräämiseen tarvitaan jatkossakin
    lääkelaitoksen erityislupa

    Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo selkeyttää lainsäädäntöä niin,
    että kannabiksen määrääminen kipulääkkeeksi on jatkossa
    yksiselitteisesti laillista.

    – Tarkoituksena on täsmentää kahta pykälää, joiden välinen ristiriita
    on tehnyt epäselväksi, saako lääkekannabista määrätä potilaalle
    erityislupavalmisteena vai ei, sosiaali- ja terveysministeriön
    hallitusneuvos Pekka Järvinen kertoo.

    Resepti yhdellä

    Lain mukaan lääkäri voi tarvittaessa määrätä potilaalle erityisluvalla
    lääkkeitä, joille ei ole Suomessa haettu myyntilupaa. Kannabiksen
    kohdalla säännöksen soveltaminen on kuitenkin ollut ongelmallista,
    koska aine kuuluu huumeisiin, joiden määrääminen lääkkeeksi on
    kiellettyä.

    Suomen ensimmäinen erityislupa lääkekannabiksen käyttöön myönnettiin
    vuosi sitten turkulaismiehelle, joka oli loukannut selkänsä ja niskansa
    auto-onnettomuudessa.

    Lääkelaitos hylkäsi lupahakemuksen, koska tulkitsi lakia niin, että
    lääkekannabiksen käyttö on Suomessa kiellettyä.

    Mies valitti päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen, joka kumosi
    lääkelaitoksen kieltävän päätöksen lääketieteellisin perustein.

    Taistelua luvan puolesta

    Tänä vuonna mies joutui jälleen taistelemaan Hollannista tulevan aineen
    maahantuontilupien kanssa.

    Tapauksen seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyi
    selvittämään, pitääkö asetusta lääkekannabiksen käytöstä muuttaa.

    Turkulaismies oli aikaisemmin saanut selän hermovaurioista johtuviin
    kipuihinsa opiaattijohdannaista, joka aiheutti hänelle muun muassa
    sydän- ja vatsaoireita. Turun Linnan

    Apteekin apteekkari Markku Knuutila kertoo, että kannabiksen käyttö on
    kohentanut miehen vointia selvästi.

    – Vuosi sitten mies ei pystynyt edes nukkumaan. Nyt hän on palautunut
    työkykyiseksi, Knuutila sanoo.

    Hallitusneuvos Pekka Järvisen mukaan on harvinaista, että potilas
    hyötyy lääkekannabiksesta enemmän kuin muista
    kivunlievitysmenetelmistä.

    – Ihmiset ovat toki erilaisia, hän myöntää.

    Myyntilupaa ei haettu

    Kannabista saa myydä lääkinnällisiin tarkoituksiin ainakin Kanadassa,
    Hollannissa ja Britanniassa. Suomessa yksikään lääkeyritys ei Järvisen
    mukaan ole anonut myyntilupaa.

    Hän kuitenkin huomauttaa, että Suomessa on myyntiluvallisina lääkkeinä
    monia kannabista vahvempia huumaavia aineita, esimerkiksi opiaatteja.

    Lääkelaitoksen lääketurvaosaston päällikkö Erkki Palva ei usko lain
    selkiyttämisen lisäävän kannabiksen lääkekäyttöä Suomessa.

    – Useimmissa tapauksissa parempi hoitomuoto löytyy muualta, hän arvioi.

    AL: Kannabiksen lääkekäyttö aina lailliseksi
    Lähde: Iltalehti 27.12.2007

    Kannabiksen lääkekäytöstä on tulevaisuudessa tulossa yksiselitteisesti
    laillista, kun sosiaali- ja terveysministeriö saa alan lainsäädännön
    selkiytettyä, kertoo Aamulehti.

    Nykyisen lain mukaan lääkäri voi tarvittaessa määrätä potilaalle
    erityisluvalla lääkkeitä, joille ei Suomessa ole haettu myyntilupaa.
    Kannabis on kuitenkin huumeeksi luokiteltuna ongelmatapaus.

    Ministeriö ryhtyi selvittämään asiaa, kun turkulaismies, jolle oli
    myönnetty Suomen ensimmäinen lääkekannabislupa, oli joutunut
    taistelemaan aineen maahantuontilupien kanssa.

    Turun Linnan Apteekin apteekkari Markku Knuutila kertoo, että
    kannabiksen lääkekäyttö on helpottanut turkulaismiehen selän
    hermovaurioista johtuvia kipuja. Knuutilan mukaan mies ei pystynyt
    vuosi sitten edes nukkumaan, mutta nyt hän on palautunut työkykyiseksi.

  • Maastrichtin pormestari Gerd Leers: 13 väärinkäsitystä kannabiksesta

    Maastrichtin pormestarin Gerd Leers:
    13 väärinkäsitystä (ja yksi johtopäätös) kannabiksesta

    Gerd Leersin blogi:
    http://www.maastricht.nl/maastricht/show/id=160045


    1. Kannabiskahviloiden vähentäminen vähentää kannabiksen käyttöä.


    Ei pidä paikkaansa. Hollannissa, mikä on ainut länsimaa, joka sallii
    kannabiksen myynnin ”laillisesti” kannabiskahviloissa, 13% nuorista
    käyttää kannabista. Niissä maissa, joissa kannabiksen käytöstä
    rangaistaan, tämä luku on paljon korkeampi. Belgiassa, Irlannissa ja
    USA:ssa 17%, Britanniassa 20% ja 22% Ranskassa.


    2. Kannabis on ”portti” – sitä käyttävät ihmiset käyttävät muita
    herkemmin kovempia aineita.


    Tavallaan tämä on totta. Whiskyä juova aloitti oluella, kukaan ei
    siirry suoraan virvoitusjuomista vahvoihin alkoholeihin. Siksi olisikin
    tärkeää olla aloittamatta. Hollanti on ollut tässä menestyksekäs: vain
    12% koko väestöstä on käyttänyt kannabista verrattuna 28%:iin USA:ssa
    ja 40%:iin Australiassa. Tästä johtuen harvat ihmiset käyttävät kovia
    huumeita Hollannissa ja hyvin harva kuolee huumeiden yliannoksiin.


    3. Kannabiskahvilat ovat avoin kutsu kovien huumeiden ostamiseen.


    Ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa kannabiskahvilat mahdollistavat
    pehmeiden ja kovien huumeiden tiukan erottelun. Kannabiksen käyttäjät
    arvostavat ystävällisen kannabiskahvilan turvallista ja laillista
    ilmapiiriä eivätkä halua siirtyä kovien huumeiden väkivaltaiseen
    rikollismaailmaan.


    Niissä maissa, joissa kannabis ja kokaiini, hasis ja heroiini on
    kielletty samalla tavalla, kannabiksen käyttäjät on pakotettu olemaan
    tekemisissä rikollisten diilereiden kanssa. Koska he ovat tekemisissä
    valmiiksi pahamaineisen maailman kanssa, on siirtyminen koviin
    huumeisiin helppoa.


    Tilastot puhuvat puolestaan. Hollannissa 15 – 64 vuotiaista 3
    tuhannesta asukkaasta on riippuvainen kovista huumeista. Luxemburgissa,
    Britanniassa, Italiassa, Portugalissa ja Hollannissa vastaava luku on 7
    – 10 tuhannesta. Hollannissa yksi sadastatuhannesta asukkaasta kuolee
    huumeiden yliannokseen. Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa vastaava luku
    on 1 – 2, Tanskassa 5 ja Norjassa 8.


    4. Kannabiskahvilat häiritsevät muuta yhteisöä.


    Näin ei ole pakko olla. Kannabiskahviloiden pitäjät eivät voita mitään
    häiriöistä tai siitä, että he ovat uhka julkiselle turvallisuudelle –
    he voivat menettää tuottoisan lupansa – ja kannabiksen käyttäjät eivät
    ylipäänsä häiritse julkista rauhaa. Maastrichtissa ilmenneet lukuisat
    ongelmat tulevat kannabisturistien isosta määrästä, noin 1.5 miljoonaa
    joka vuosi. Tämä itsessään aiheuttaa ongelmia.


    Kannabiskahviloiden pitäjien kanssa on mahdollista tehdä järjestelyjä
    siitä, kuinka hoitaa heidän asiakkaidensa aiheuttamat julkisen rauhan
    häiriöt. Viranomaiset siirtävät niitä asuinalueilta kaupunkien
    laitamille. Kannabiskahviloiden pitäjät ovat yhteistyöhaluisia, koska
    he haluavat hoitaa kauppaansa ilman jatkuvia häiriöitä. Tällaista
    yhteistyötä ei tietenkään synny laittomien kahviloiden kanssa.


    5. Kannabiksen kasvatus on aina rikollisten käsissä.


    Näin ei ole pakko olla. Asiat voidaan järjestää myös niin, että
    lailliset kannabiskahvilat saavat varastonsa laillisilta kasvattajilta
    ja jakelijoilta.


    Hollanti on kuitenkin jättänyt kannabiksen kasvatuksen ja jakelun
    järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Koska kannabista pitää tuottaa,
    on rikolliset (ja ihmiset, jotka kasvattavat kannabista laittomasti
    kodeissaan) ottaneet tämän työn. Pelkästään Maastrichtissa rikolliset
    ansaitsevat 50 miljoonaa euroa kannabiksesta – mikä on suvaitsevan
    politiikan venyttämistä äärimmilleen. Tämä on mukavaa mafialle mutta
    Maastrichtin, Tilburgin, Rotterdamin ja Amsterdamin kaupungeille
    haitallista.


    6. Rikollisuus voidaan poistaa hävittämällä kannabiksen kasvatus ja
    kauppa.


    Se ei tule onnistumaan ikinä. Kuten jo on tullut esille, on paljon
    hyödyllisempää valvoa etuovea kuin sulkea se kokonaan. Mutta jos valvot
    etuovea, niin sinun tulisi valvoa myös takaovea, koska muuten toiminta
    hyödyttää rikollisia.


    Jos kannabiksen myynti sallitaan, pitää tavaran tulla jostakin. Jos
    leipurin sallitaan myydä leipää, hänelle tulee sallia jauhojen
    ostaminen. Eli jos aiotaan sallia leipuri, tulee sallia myös
    maanviljelijä ja mylläri. Sama koskee kannabiskahviloita: jokainen
    suljettu kasvattamo aiheuttaa uuden pystyttämisen muualle. Jos
    hävitämme ne voimakeinoin Maastrichtista, ne siirtyvät ympäröiville
    alueille – kuin puristaisi ilmapalloa.


    Voimme päättää sulkea leipomot eli kannabiskahvilat. Tämä olisi ainakin
    johdonmukaista. Jos Hollannin hallitus ei halua valvoa takaovea, on
    Maastrichtin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja puhdistaa kaupunki.
    Mutta aivan kuten leipurit ja maanviljelijät tekisivät,
    kannabiskahvilat ja viljelijät pakkaisivat tavaransa ja muuttaisivat
    liiketoimintansa muualle, kaupunginrajojen ulkopuolelle. Ihmiset
    haluavat ostaa leipänsä aivan kuten he haluavat ostaa kannabiksensa. Jo
    1. kohdassa tuli esille se, kuinka niissä maissa, joissa
    kannabiskahvilat on kielletty, on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin
    Hollannissa.


    Tämän takia Maastricht ehdottaa kannabiksen kasvatuksen ja myynnin
    asettamista tarkkaan valvontaan ja samalla kannabiskahviloiden
    siirtämistä sellaisiin paikkoihin, missä ne eivät häiritse julkista
    rauhaa. Tämä politiikka toimii vain, jos molemmat elementit otetaan
    mukaan.


    Me suosimme tätä lähestymistapaa, koska se auttaa vähentämään
    kannabiksen käyttöä, kovien aineiden käyttöä, julkista häiriötä ja
    rikollisuutta. Toinen vaihtoehto on käydä sotaa huumeita vastaan ja
    puhdistaa kaupunki. Tässä vaihtoehdossa kaikki siirtyy vain kaupungin
    rajojen ulkopuolelle.


    7. Kasvatuksen ja jakelun valvonta houkuttelee turisteja.


    Hölynpölyä. Ulkomaalaiset tulevat kannabiskahviloihin, koska he voivat
    ostaa niistä kannabista – enintään 5 grammaa henkeä kohti – ilman
    pidätyksen pelkoa. Heitä tuskin kiinnostaa, mistä se tulee kahviloihin.


    8. Takaovea on mahdoton valvoa laillisesti.


    Niin on etuoven valvontakin – mikä tarkoittaa kannabiksen myyntiä
    yksityishenkilöille tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja tarkan
    seurannan alla. Täytyy muistaa, että Hollannin huumelain alaisuudessa
    kannabiksen hallussapito on laitonta. Ja silti oikeusministerimme on
    ohjeistanut syyttäjiä olemaan syyttämättä yksityishenkilöitä, joilla on
    alle 5 grammaa, tai kannabiskahviloita, joilla on alle 500 grammaa
    varastossaan.


    Hän voisi tehdä samanlaista takaoven suhteen. Ei laillistaa sitä – sitä
    me emme halua – vaan valvoa sitä.


    9. Euroopan Unioni vastustaa takaoven valvontaa.


    Toukokuussa EU:n komissaari Franco Frattini (johtaa huumeisiin
    liittyvien asioiden yksikköä) kertoi yhdessä kansallisista
    sanomalehdistä, että Hollanti tekee asiassa oman päätöksensä. Tämä on
    kansallinen asia edellyttäen, etteivät naapurimaat häiriinny siitä.
    Mutta nämä ovat itse asiassa hyvin huolissaan Hollannin tämän hetken
    tiukasta politiikasta kannabiksen kasvatusta kohtaan, ja he ovat aivan
    oikeutetusti valittaneet. Jos me käymme sotaa kannabiksen kasvatusta
    vastaan – ja sitä me teemme – kannabiksen tuotanto siirtyy Belgiaan tai
    Saksaan. Näissä maissa on suljettu runsaasti kannabiskasvattamoja viime
    aikoina, mutta kasvattajat siirtyvät muualle. Markkinat eivät suinkaan
    kutistu ja niinpä kannabiksen on tultava jostakin.


    10. Maastrichtin pormestari Leers ihannoi kannabiksen käyttöä.


    Silkkaa pötyä. Pormestarilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen
    kanssa, hän ei ole käyttänyt sitä ja hän toivoo nuorison pysyvän siitä
    erossa. Maastrichtissa halutaan estää nuorten kannabiskokeilut.
    Hollanti on ollut menestyksekäs tässä asiassa, ja niinpä Maastricht
    tukee kansallista politiikkaa.


    Mutta pormestari Leersin esittämiä väitteitä kannabiksesta ei voida
    kumota saarnaamalla. Muuten kannabiskahvilat täytyy sulkea. Tämä
    puolestaan johtaa yhä useamman lapsen käyttämään kannabista, lisää
    kovien huumeiden käyttäjiä ja lisää rikollisuutta.


    11. Ei ole mitään järkeä valvoa kannabiksen kasvatusta ja jakelua
    (”takaovea”). Silti tulee olemaan rikollista toimintaa.


    Tällä hetkellä kolmasosa poliisien resursseista kuluu sellaisen asian
    kanssa tappelemiseen, mitä ei voida kitkeä, koska olemme antaneet sille
    tilaa yhteiskunnassamme: kannabiksen kasvatus. Minkä olemme kitkeneet
    yhdessä paikassa, versoo jo toisessa. Mutta jos saamme väännettyä
    kannabiskahviloiden kannabiksen tuotannon mafialta laillisille
    viljelijöille, iso osa ongelmasta on jo voitettu. Poliisimme
    pystyisivät keskittymään loppujen rikolliselementtien kitkemiseen. Tämä
    on paljon tehokkaampi lähestymistapa.


    12. Kannabiksen kasvatuksen ja jakelun valvonta nostaa hintoja niin,
    että laiton kannabis pysyy houkuttelevana.


    Tämä ei tuskin toteudu. Hinnat laskevat, koska ei tarvitse varautua
    maksamaan riskeistä. Toisaalta hinta nousee, koska lailliset
    kasvattajat joutuvat maksamaan veroja ja työntekijämaksuja.
    Kannabiskahviloiden mukaan nämä kaksi tekijää tasoittavat toisiaan.
    Hollantilaiset ministerit vertaavavat asiaa joskus lääkekannabikseen
    (laillista ja hyvin tarkkaan valvottua kannabiksen kasvatusta mm.
    reumapotilaille), mutta tämä on erhe: määrät ovat paljon pienempiä ja
    suuri joukko professoreita valvoo jokaista kasvia.


    13. Valvotusti kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus laskee, joten
    tiukimmat kannabiksen käyttäjät jatkavat laittoman kannabiksen
    ostamista.


    THC pitoisuus (vastaa alkoholipitoisuutta viinassa) laskee jo tällä
    hetkellä noustuaan monen vuoden ajan. Käyttäjät haluavat MIETOJA
    huumeita – he sekoilevat käytettyään vahvempaa kannabista, jota on
    ajoittain markkinoilla ja sitä he eivät ole hakemassa. Aivan kuten
    baareissa myydään enemmän olutta kuin whiskyä. Markkinat ovat itseään
    sääteleviä.


    Tekopyhä?


    Hollannin vuosittaiset kuolinluvut keskimäärin:


    Ylipainoisuus: 40 000
    Tupakka 18 000
    Alkoholi 3 500
    Kovat huumeet 60
    Taikasienet 0.1
    Kannabis 0


    Johtopäätös


    Hollannin politiikka on hyvää kansanterveydelle, koska se johtaa vain
    harvan ihmisen kannabiksen käyttöön ja vain pieneen kovien huumeiden
    käyttäjien määrään. Kokonaisuutena se on haitaksi yhteiskunnalle, koska
    kannabiksen tuotanto ja jakelu ovat järjestäyneen rikollisuuden
    käsissä.


    Me voimme vaikuttaa tähän valvomalla kannabiksen myynnin ja kulutuksen
    lisäksi kasvatusta ja jakelua, jotka alistettaisiin tiukan valvonnan
    alle.


    Paikallisella tasolla ja varsinkin rajakaupungeissa pitää harkita vielä
    yhtä asiaa: ulkomailta tulevien kannabisturistien aiheuttamaa julkista
    häiriötä. Yksi ratkaisu olisi siirtää kannabiskahvilat sisääntuloteiden
    varsille harvaan asutuille alueille.


    Tällainen politiikka vaatisi niiden naapurikuntien yhteistyötä, joilla
    ei vielä ole kannabiskahviloita alueellaan (kaikki kannabiskahvilat
    sijaitsevat ydinalueilla, kuten Maastrichtissa). He eivät ole kovin
    innostuneita ottamaan kannabiskahviloita naapurustoonsa.


    Tämä on ymmärrettävää mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia:


    1. Jos naapurikunnat eivät suostu yhteistyöhön, joutuu Maastrichtin
    kaltainen kaupunki rajoittamaan kannabiskahviloiden lukumäärää juuri
    sille tasolle, että kaupungin asukkaat saavat osansa. Markkinat eivät
    kutistu ja siksi ne tulevat siirtymään ympäröiviin kuntiin.


    2. Jos Haag ei suostu yhteistyöhön takaoven valvonnassa (kasvatus ja
    kauppa), Maastrichtin tulee löytää joku muu tapa politiikan
    johdonmukaisuuden palauttamiseksi. Tämä löytyy ainoastaan sulkemalla
    kaikki kannabiskahvilat. Jos takaovi pysyy lukossa, pitää etuovikin
    jossain vaiheessa sulkea.


    Naapurikunnat saavat vielä isompia ongelmia. Emme saa tuudittautua
    siihen uskoon, että kannabiksen kysyntä tippuisi.


    Todelliset uhrit ovat meidän nuorisomme. Heidän täytyy hankkia
    kannabista  oikeilta rikollisilta, jotka eivät epäröi kovien aineiden
    myymistä. Tätä tapahtuu parhaillaan Ranskassa, Britanniassa, USA:ssa ja
    monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa paljon useampi nuori käyttää
    kannabista ja kovia huumeita kuin Hollannissa.


    Etu- ja takaoven tarkka valvonta sekä kannabiskahviloiden järkevä
    sjoittaminen ovat parhaita tapoja taata niiden ihmisten turvallisuus,
    jotka haluavat ja jotka eivät halua käyttää kannabista.


    Mutta se on kokonainen ratkaisu, kuten aikaisemmin osoitettiin. Etuovi,
    takaovi ja kahviloiden sijoittelu ovat kaikki yhtä yhtenäistä
    politiikkaa. Muuten meidän tulee palata toiseen vaihtoehtoon, nykyiseen
    eurooppalaiseen malliin, mikä tarkoittaa lisää käyttäjiä, lisää koviin
    aineisiin siirtyviä, lisää rikollisuutta ja lisää vahinkoja
    yhteiskunnalle.


    ”Vuonna 1998 hyvin tunnetut San Josen poliisipäällikkö ja myöhemmin
    Hoover-instituutin kriminologian tutkija Joseph D. McNamara ja Reaganin
    hallituksen ulkoministeri George Schultz toivat avoimessa kirjeessään
    YK:n silloiselle pääsihteerille Kofi Annanille esille tekemänsä
    johtopäätöksen. Heidän johtopäätöksensä me olisimme kaikki voineet
    tehdä jo vuosia aikaisemmin, jos olisimme tarkastelleet huumeongelmaa
    rationaalisesti eikä moralistisesta näkökulmasta. Kirje, jonka
    allekirjoitti myös Hollannin entinen pääministeri Andreas van Agt,
    toteaa: ”Kansainvälinen huumeiden vastainen sota aiheuttaa enemmän
    ongelmia kuin itse huumeiden väärinkäyttö”.”

  • Huumesodan arviointi, Eurooppa ja käyttäjät

    Viime  aikoina  on Suomessa  ja  muualla  maailmassa herätetty henkiin vanhaa reefer madness -hysteriaa. Kampanjoinnilla kannabiksen ja psykoosien yhteydestä ei ole mitään uutta tieteellistä pohjaa. Taustalla   ovat   poliittiset   tavoitteet   valmistauduttaessa   YK:n   huumesodan   uudelleenarviointiin vuonna 2008. Kannabiksen asema tulee olemaan keskeinen puheenaihe. On valitettavaa, että Suomen korkein   huumeviranomainenkin   on   lähtenyt   huumehaukkojen   kelkkaan   hänen   hehkuttaessaan perusteettomia  huhuja  kannabiksen  ja  psykoosien  yhteyksistä  samalla  kun  hän  sivuuttaa  täysin Suomeenkin levinneen liivijengi-ilmiön, joiden pussiin hän käytännössä pelaa
     
    Keväällä    2009    kaikkien    valtioiden    poliittiset    edustajat    kokoontuvat    Wieniin    päättämään kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän jatkamisesta tulevaisuudessa. 
     
    Kesäkuussa 1998 YK julkisti 10-vuotisen huumestrategiansa, jonka tarkoitus oli saada “mitattavia” tuloksia huumeiden vastaisessa taistelussa mukaan lukien “merkittävän vähennyksen” kannabiksen, kokapensaan ja unikon viljelyssä vuoteen 2008 mennessä. Kymmenentenä päivänä maaliskuuta 2008 YK:n huumekomissio CND kokoontuu Wienissä julkistaakseen strategiansa tulokset. Tämä kokous aloittaa   vuoden   kestävän   prosessin,   joka   koostuu   laajasta   keskustelukierroksesta   huipentuen maaliskuussa 2009 CND:n 52:ssa kokouksessa. 

    Viimeisen  kymmenen  vuoden  aikana  sota  huumeita  vastaan  on  epäonnistunut.  Huumausaineiden käyttö aiheuttaa ongelmia, mutta huumausaineiden kieltäminen kokonaan on suoranainen katastrofi. Miljoonista ihmisistä on tehty rikollisia, miljardeja euroja käytetään sodassa huumeita vastaan, joka on  tehotonta  ja  aiheuttaa  ei-toivottuja  vaikutuksia.  Monet  valtiot  ovat  estäneet  yritykset  vähentää huumausaineiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä niiden vastuullisen käytön kehittämisen. 

    Tällä  hetkellä  tämän  tulevan  tapaamisen  lopputulos  sekä  siihen  johtava  prosessi  on  epäselvä.  Monissa  maissa  epäröidään,  miten  luottaa  rikosvalvontajärjestelmään  ja  ”tarjonnan  vähentämiseen tähtääviin  ohjelmiin”  huumeongelman  ratkaisemisessa.  Monissa  maissa  on  alettu  korostaa  sellaisia politiikan  muotoja  ja  ohjelmia,  joissa  keskitytään  huumemarkkinoiden  ja  huumeiden  käytön terveydellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin. 

    Euroopan tilanne 

    Euroopan  huumausaineiden  ja  niiden  väärinkäytön  seurantakeskus  EMCDDA  on  juuri  julkistanut vuosiraporttinsa  2007.  Euroopassa  ollaan  yleisesti  siirtymässä  rikosseuraamusten    määräämisen sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin  lähestymistapoihin pienten kannabismäärien hallussapito- ja    käyttörikosten  osalta.    Kannabis  myös  erotetaan  usein  muista  laittomista   aineista  joko lainsäädännössä, syyttäjille laadituissa ohjeissa tai tuomioistuinkäytännössä.  

    Vuosiraportissaan    EMCDDA    ilmoittaa    tukevansa    vuoden    2008-2009    tarkasteluprosessia  täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia  tietoja siten, että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion  Euroopan tilanteesta.  

    Varovaisesti  voidaan  arvioida,  että  yli  70  miljoonaa    eurooppalaista  aikuista  –  toisin  sanoen  lähes joka  neljäs    (22  prosenttia)  kaikista  15–64-vuotiaista  –  on  käyttänyt    kannabista  ainakin  kerran. Kansalliset luvut vaihtelevat  kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut ovat  alhaisimmat Bulgariassa,  Maltassa  ja  Romaniassa  ja    korkeimmat  Tanskassa  (36,5  %),  Ranskassa  (30,6  %),  Yhdistyneessä kuningaskunnassa (29,8 %) ja Italiassa  (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta tietoja    toimittaneiden  26  Euroopan  maan  joukosta  12  ilmoitti    kannabista  ainakin  kerran  käyttäneiden osuudeksi  10–25 prosenttia. 

    Ainakin  kerran  käyttäneitä:  vähintään  70  miljoonaa  tai    viidesosa  aikuisista  Euroopassa.  Viimeksi kuluneen  vuoden  aikana  käyttäneitä:  noin    23  miljoonaa  aikuista  tai  kolmasosa  ainakin  kerran  käyttäneistä. Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli  13 miljoonaa. Maiden välinen vaihtelu viimeksi kuluneen vuoden aikana  käyttäneissä: 1,0–11,2 %. 

    Käyttäjiä kuultava 

    Euroopan komissio julkisti kesäkuussa 2006 vihreän  kirjan kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin    huumepolitiikassa, sellaisena  kuin  se  määritellään    huumausaineita  koskevassa  toimintasuunnitelmassa.  Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää, miten voitaisiin  parhaiten järjestää jatkuva vuoropuhelu huumeongelman  parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden  kanssa.
     
    Kansalaisyhteiskunnan  osallistuminen  EU:n  huumepolitiikkaan    on  lisäksi  yksi  päätavoitteista huumetorjuntaa  ja  -tiedotusta   koskevassa  erityisohjelmassa  vuosiksi  2007–2013,  jota    Euroopan komissio  on  ehdottanut  osana  perusoikeuksien    ja  oikeusasioiden  yleisohjelmaa.  Huumeohjelman yleisenä  tavoitteena on tehdä Euroopasta vapaa, turvallinen  ja oikeudenmukainen alue parantamalla tiedotusta    huumeidenkäytön  vaikutuksista  sekä  ehkäisemällä  ja    vähentämällä  huumeidenkäyttöä, huumeriippuvuutta ja  huumeista aiheutuvia haittoja. 

    YK:n prosessi pyörii täysin vailla yhdenkään sellaisen ihmisen läsnäoloa, joita tämä eniten koskettaa, eli käyttäjiä tai kasvattajia. YK:ssa katsotaan yleensäkin kansalaisten osallistumisen lähinnä laskevan keskustelun tasoa eikä edustavan asiantuntemusta.
     
    Tämä  prosessi  tekee  maailman  kahdestasadasta  miljoonasta  huumeiden  käyttäjästä  rikollisia,  mikä monissa maissa johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin lain täytäntöönpanon tai hoidon nimissä. 

    Huumekasvien  kasvatuksen  lopettamisyritykset  ovat  aiheuttaneet  ympäristötuhoa  sekä  yhteiskunnallisia  ja  taloudellisia  ongelmia  huumeita  tuottaville  maille.  Samalla  rikollisorganisaatioiden keräämät voitot kasvavat vuosi vuodelta. 

    Kansalaisyhteiskunta tulisi saada mukaan tämän politiikan muotoiluun ja arviointikausi 2008 – 2009 tarjoaa  siihen  merkittävän  tilaisuuden.  Myös  Suomen  huumepolitiikkaa    suuntaavien  virallisten tahojen  tulisi  ottaa    kansalaiset    mukaan  prosessiin  siten,  että  heitä  kuunnellaan.  Suomen kannabisyhdistys on kansalaisjärjestö, joka tuo esille kannabiksen käyttäjän näkökulmaa.
     
    Huumausainepolitiikan  tulisi  olla  julkisen  terveydenhuollon  asia,  ei  oikeuslaitoksen.  ENCOD (European  Coalition  for  Just  and  Effective  Drug  Policies)  vaatii  YK:ta  julistamaan  jokaiselle maailman   kansalaiselle   oikeuden   kasvattaa   ja   pitää   hallussa   kasveja   henkilökohtaiseen   ja epäkaupalliseen käyttöön. YK:n tulisi  sallia myös yksittäisten valtioiden mahdollisuuden harjoittaa huumausainepolitiikkaa,   joka   ei   perustu   huumausaineiden   täydelliseen   kieltämiseen.   Suomen kannabisyhditys ENCODin jäsenenä yhtyy tähän vaatimukseen.

    Wien 2008 on mahdollisuus esittää tämä viesti YK:lle. Liity joukkoomme Wienissä. 

    Ohjelma
    • Perjantai 7. maaliskuuta: Konferenssi ”Sota huumeita vastaan – pitkään jatkunut valhe?” analyysi
    syistä kieltolain taustalla
    • Lauantai 8. maaliskuuta: Mielenosoitus “Cures not wars” YK:n rakennuksella
    • Sunnuntai 9 maaliskuuta: Näyttely ja workshoppeja kiellettyjen kasvien hyötykäytöstä
     
    http://www.encod.org/info/WIEN-2008-KYMMENEN-VUODEN-JALKEEN.html
     
    Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 25.11.2007

  • Kuvernööri: hamppu ei ole huume, se on lehti. Brittipoliisi: Huumeet laillistettava

    Unen puute ja mielenterveysongelmat

    Lähde: BBC 23.10.2007
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7056611.stm

    Tutkimuksessa on saatu pätevää näyttöä unen puutteen ja
    mielenterveyshäiriöiden välillä. Aivokuvannuksessa näkyy, kuinka
    aivoista tulee ”väsyneinä ylitunteellisia”. Vapaaehtoisia pidettiin
    valveilla 35 tuntia, minkä jälkeen heille näytettiin kuvia, joiden
    tarkoitus oli aiheuttaa vihaa tai surua. Verrattuna levänneisiin
    koehenkilöihin unenpuutteesta kärsivien koehenkilöiden aivot osoittivat
    yli 60% suurempia reaktioita. Ilman unta aivot eivät enää kykene
    asettamaan tunne-elämyksiä yhteyksiinsä, mikä tuottaa hallitsemattomia
    reaktioita.

    Ilman lepoa aivot taantuvat primitiivisiin toimintamalleihin.
    Tutkimus osoittaa yhteyksiä univaikeuksien ja mielenterveysongelmien
    välillä. Tutkijoiden mukaan kaikkiin mielenterveysongelmiin liittyy
    unihäiriöitä.

    Kannabis ja skitsofff… MIKÄ?

    Lähde: New Scientist 10.10.2007
    http://www.newscientist.com/channel/health/mg19626256.200-comment-down-with-schizophrenia.html

    Huumevirkamiehet, tiedotusvälineet ja jopa pössöttelijät ovat
    oppineet hokeman, että kannabis aiheuttaa skitsofreniaa. Suomen johtava
    huumevirkamieskin on ottanut kantaa kannabis – skitsofrenia yhteyden
    puolesta. Mutta ketä auttaa tällainen hokema, jota potilaat pelkäävät
    ja lääkärit eivät ymmärrä?

    Sata vuotta sitten länsimaisessa tieteessä elettiin vahvaa
    luokittelun aikakautta ja kehiteltiin termejä, joista osa elää
    edelleen. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler asetti vuonna 1911
    laajan oirejoukon skitsofrenia nimikkeen alle ja siitä saakka olemme
    ihmetelleet, että mikä tauti se oikein on ja kuinka sitä tulisi hoitaa.
    Skitsofrenialeiman alle koottiin aina 1970-luvulle saakka erilaisia
    oireita kunnes se todettiin aivan liian laajaksi.

    Potilasjärjestöjen mukaan termi on kielteinen: diagnoosia on vaikea
    käyttää, koska se masentaa potilaita ja heitä hoitavia ihmisiä sekä
    leimaa heidät kaikkialla. Potilaille diagnoosista ei ole mitään apua ja
    niinpä he usein hylkäävät sen.

    Tämän hetkisen tutkimuksen mukaan ainut todiste kannabiksen ja
    ”skitsofrenian” yhteydestä on vuonna 1936 valmistunut valistuselokuva
    Reefer Madness. Virkamiehille tämä yhteys kuitenkin tarjoaa paljon
    etuja: sitä ei voida todistaa eikä kumota mutta sillä voidaan oikeuttaa
    nykyinen rikoslainsäädäntö ja raskas byrokratia, joka ei tuota muuta
    kuin paperia ja power point esityksiä. Myös lääketeollisuus hyötyy
    tästä diagnoosista.

    USA

    Tutkijat sallisivat huumeiden käytön USA:ssa

    Lähde: Turun Sanomat 21.11.2007

    Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän täysremonttia vaativat tutkijat
    haluaisivat muun muassa dekriminalisoida huumeiden käytön.
    Washingtonista käsin toimiva rikosoikeustutkimusryhmä kritisoi nykyistä
    järjestelmää kärkevästi maanantaina julkaisemassaan raportissa.

    Vankien määrä on raportin mukaan kasvanut Yhdysvalloissa
    kahdeksankertaiseksi sitten 1970-luvun, mutta rikokset eivät ole
    vähentyneet.

    Vankien määrä olisi tutkijoiden mielestä syytä vähentää puoleen
    nykyisestä. He kirjoittavat, että näin säästettäisiin vuosittain 20
    miljardia dollaria.

    Huumeiden dekriminalisoimisen lisäksi raportissa ehdotetaan muun muassa lyhyempiä vankeustuomioita.

    Britannia

    Menestys, jota kukaan ei halua tunnustaa omakseen

    Lähde: Guardian 25., 26. ja 29.10.2007
    http://www.guardian.co.uk/drugs/Story/0,,2201021,00.html
    http://www.guardian.co.uk/society/2007/oct/26/drugsandalcohol.homeaffairs
    http://www.guardian.co.uk/drugs/Story/0,,2198881,00.html

    C-luokitus vähentänyt kannabiksen käyttöä nuorten keskuudessa

    Samaan aikaan kun poliitikot pähkäilevät kannabiksen luokittelun
    muutoksista ja muutosten peruutuksista, on sen luokittelu C-luokkaan
    vuonna 2004 osoittautunut menestykseksi: kannabista käyttävien nuorten
    osuus on laskenut 25 %:sta 21 %:iin. Kumpikaan pääpuolueista ei vain
    halua ottaa tätä ainutlaatuista voittoa omalle tililleen. Yleensä
    asioista vastaava ministeri on hihkunut julkisuudessa milloin mistäkin
    pseudo-onnistumisesta mutta pääpuolueiden miehet vaalikiimassaan
    haluavat osoittaa olevansa kovia – kannabista luokittelemalla.

    Poliitikot ovat hehkuttaneet tuulesta temmattuja juttuja
    kannabiksesta, mitkä kaikki on ammuttu alas hysteriana. Skunk kannabis
    ei ole kolmekymmentä kertaa vahvempaa kuin joskus aikaisemmin. Tämän
    Skunk-kannabiksen osuus kannabismarkkinoista on vähäinen eikä paljon
    kohua herättäneitä psykoositapauksia löydy hoitolaitoksista kuin
    kourallinen verrattuna siihen, että Britanniassa kannabista käyttää
    ainakin kolme miljoonaa ihmistä. Kannabiksen uudelleenluokittelun
    peruuttamisella ei ole mitään vaikutusta näihin asioihin. Se on vain
    ainut asian, mitä poliitikot osaavat tehdä.

    Huumepolitiikka pois poliitikoilta

    Tämä kannabiksen käytön lasku sai itsenäisen Drugs Policy
    Commissionin puheenjohtajan Ruth Runcimanin vaatimaan koko
    huumeluokittelun ottamista pois poliitikoilta. Hän nimittää nykyisin
    vallalla olevaa huumepolitiikkaa politikoinniksi: ”Emme usko enää
    nykyisen järjestelmän uskottavuuteen tai että järjestelmän lähettämä
    viesti olisi lainkaan selvä, kun seitsemän vuoden aikana viisi
    sisäministeriä on sorkkinut tavalla tai toisella kannabiksen
    luokittelua”.

    Brittipoliisi: Huumeet laillistettava

    Lähde: MTV3 15.10.2007

    Korkea-arvoinen brittipoliisi arvostelee rajusti hallituksen
    huumeiden vastaista kamppailua ja ehdottaa huumeiden laillistamista.

    – Mikäli huumepolitiikan on tarkoitus olla käytännöllinen eikä
    moralistinen, eettisesti eikä dogmaattisesti ohjautuva, on nykyisen
    kieltoon perustuva suhtautuminen muutettava sekä toimimattomana että
    moraalittomana. Sen tilalle on saatava todisteisiin perustuva kattava
    järjestelmä, joka pyrkii yhteiskunnalle aiheutuvien vahinkojen
    minimointiin, toteaa Pohjois-Walesin poliisimestari Richard Brunstrom.

    Brunstromin mukaan laittomat huumeet ovat nykyään halvempia ja
    helpommin saatavilla kuin koskaan aiemmin. Huumeiden käyttäjien määrä
    kasvaa, kuten myös huumerikollisuus. Huumekaupassa liikkuu globaalisti
    eniten rahaa öljybisneksen jälkeen.

    Britannian pääministeri Gordon Brown ja oppositiossa olevat
    konservatiivit vastustavat tiukasti huumeiden laillistamista. Myös
    Britannian poliisipäälliköiden liitto tyrmää ehdotuksen. Sisäministeriö
    kerää parhaillaan asiantuntijalausuntoja eri aloilta tulevaa
    huumestrategiaansa varten.

    Lue lisää Independentistä.

    Pohjois-Walesin poliisipäällikkö saa tukea näkemyksilleen

    Lähde: BBC 12. ja 15.10.2007, Independent 15.10.2007
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/wales/7044115.stm
    http://news.independent.co.uk/uk/politics/article3061121.ece
    muu poliisikunta tukee Brunstromin raporttia:
    http://transform-drugs.blogspot.com/2007/10/north-wales-police-authority-endorse.html
    Poliisipäällikön raportti:
    http://www.north-wales.police.uk/portal/files/folders/acpoblogs/entry3817.aspx

    Independent-lehti julkaisi näkyvästi etusivullaan Pohjois-Walesin
    poliisipäällikön vaatimuksen: Legalise all drugs: chief constable
    demands end to 'immoral laws'. (Independent lehden kansikuva:
    http://www.mapinc.org/images/independentcoverlegalise.jpg)

    Independent lehti luonnehtii Richard Brunstromia Britannian ’one of
    the most senior police officers’. Hän on laatinut raportin Britannian
    huumepolitiikan epäonnistumisesta, jonka hän esitteli
    poliisipiirilleen. Transformin uutisen mukaan poliisipiiri kannattaa
    päällikkönsä kritiikkiä.

    Raportissaan hän osoittaa, kuinka huumeet ovat nyt halvempia ja
    helpommin saatavilla kuin koskaan aiemmin. Käyttäjien määrä on kasvanut
    ja huumerikollisuus runsastunut niin, että huumeilla rahoitetaan
    maailmanlaajuista taloutta, joka on öljyteollisuutta hieman pienempi.

    Jos tulevaisuuden huumepolitiikasta aiotaan tehdä pragmaattista
    moralistisen sijaan, eettistä eikä dogmaattista, niin nykyinen
    kieltolaki tulee lopettaa toimimattomana ja moraalittomana ja se tulee
    korvata todisteisiin perustuvalla yhtenäisellä järjestelmällä
    (sisältäen tupakan ja alkoholin), minkä tavoitteena tulee olla
    haittojen vähentäminen yhteiskunnalle, Brunstrom esittää.

    Hän aikoo kampanjoida näkemyksensä puolesta. Hänen raporttinsa on
    vastaus hallituksen julkistamalle ”Drugs: Our community, your say”
    -pamfletille. Poliisipäällikön raportti esitellään Walesin
    hallintoelimille Walesin huumestrategiaa pohdittaessa.

    Rikosten määrä laskussa, kannabiksesta rangaistaan useammin

    Lähde: Guardian 19.10.2007

    Poliisin uudet ohjeet ja kannabiksen luokittelu C-luokkaan ovat
    johtaneet siihen, että kannabiksesta rangaistaan entistä useammin.
    Vaikka huumeiden käyttö onkin lisääntynyt tilastojen mukaan, on muu
    rikollisuus sekä kannabiksen käyttö vähenemässä – mikä on ristiriidassa
    hallituksen käsitysten kanssa. Julkinen kohu on osoittautumassa
    julkisuuskuplaksi, kuten niin usein kannabispolitiikassa.

    Viranomaiset ja siirtolaiset

    Lähde: Independent 22.10.2007
    http://news.independent.co.uk/uk/this_britain/article3084346.ece

    Kun tiedotusvälineissä levisi uutinen kannabistehtaiden lapsiorjista
    Britanniassa, sai uutisesta mielikuvan, että viranomaiset ovat oikeasti
    huolissaan siirtolaisista ja lapsista. Mutta kuten aina
    huumeuutisoinnissa, kaksinaismoraali oli uutisen takana.
    Independent-lehti uutisoi 22.10 siitä, kuinka siirtolaiset ovat
    heitteillä ja syrjittyjä – aivan kuten Suomessa oli kyse sitten
    thai-naisista, jotka pakotetaan seksityöläisiksi, tai
    muslimitaustaisista miehistä, joita pahoinpidellään poliisiputkissa.

    Lääkekuolemat hurjassa kasvussa

    Lähde: Independent 21.10.2007
    http://news.independent.co.uk/health/article3081840.ece

    Poliitikkojen soutaessa ja huovatessa kannabiksen asemasta jatkaa
    lääkekuolemien määrä kasvamistaan. Eniten kuolemantapauksia tulee
    psyykenlääkkeistä, joille kannabis olisi turvallinen vaihtoehto:
    Clozapine: an anti-psychotic
    Olanzapine: an anti-psychotic
    Venlafaxine: an anti-depressant
    Paroxetine: an anti-depressant

    Miksihän Suomessa ei uutisoida lääkekuolemista?

    Tupakointi aiheuttaa kätkytkuolemia

    Lähde: Independent 14.10.2007
    http://news.independent.co.uk/health/article3058899.ece

    Yhdeksän kymmenestä äidistä, joiden lapsi on kuollut
    selittämättömällä tavalla pienenä eli ns. kätkytkuolema, on polttanut
    tupakkaa raskauden aikana. Tutkimus on tähän mennessä kattavin
    kätkytkuolemasta tehty ja siinä arvioidaan raskauden aikaisen
    tupakoinnin nostavan kätkytkuoleman riskiä nelinkertaiseksi.
    Riittäisiköhän Brittien huumeluokituksessa enää aakkoset, jos tupakka
    otettaisiin mukaan huumeluokitukseen.

    Poliisi ratsasi kannabiskahvilan puskutraktorilla

    Lähde: BBC 12. ja 23.10.2007, UKCIA, Argus 22. ja 30.10.2007
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/england/sussex/7040870.stm
    http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/sussex/7059027.stm
    http://www.ukcia.org/news/shownewsarticle.php?articleid=12924
    http://www.mapinc.org/drugnews/v07.n1221.a01.html http://www.theargus.co.uk/news/localnews/display.var.1799074.0.complaints_made_to_

    police_after_cannabis_cafe_raid.php

    Sussexissa poliisi ja kansalaiset ovat taistelleet kannabiskahvilan
    aukipitämisestä. Poliisi päätti turvautua koviin keinoihin ja murtautui
    kahden tonnin puskutraktorin avulla kahvilaan, joka oli linnoitettu ja
    jossa oli asiakkaita vielä sisällä. Poliisit aiheuttivat ainakin 20 000
    punnan vahingot.

    Muutaman päivän päästä kahvilan pitäjät aukaisivat kahvilan vielä
    tiukemmin linnoitettuna. Kahvilan suojaksi oli pystytetty betonilla
    täytettyjä autonrenkaita, terästankoja, teräspylväitä,
    kaksoisteräsovet, valvontakameroita ja armeijan käyttämään piikkilankaa.

    Kannabiskahvilan omistaja oli huolissaan siitä, millä tekniikalla
    poliisi yrittää seuraavan kerran: ”Se ratsia oli kuin suoraan Bruce
    Willisin elokuvasta. Joku olisi aivan hyvin voinut kuolla.”

    "Me emme remontoi kahvilaamme poliisin hyökkäystä vastaan vaan
    asiakkaidemme turvallisuuden takia. Haluamme ihmisten kokevan olevansa
    turvassa eikä saavan tiiliä syliinsä koska tahansa."

    Paikan omistajat sekä joukko asiakkaita on tehnyt valituksia
    poliisin toiminnasta. Poliisi löysi ratsiassa vain pienen määrän
    kannabista ja hieman rahaa. Kaikki syytteet paikan pitäjiä vastaan
    hylättiin.

    Poliisit ovat tehneet useita ratsioita seudulla paikkoihin, joissa
    väitetään toimivan kannabiskauppaa. Joissakin paikoissa on löydettykin
    kannabista.

    Afganistan

    Legendaarinen Mazar-i-Sharif palaa kannabismarkkinoille

    Lähde: New York Times 4.11.2007
    http://www.nytimes.com/2007/11/04/world/asia/04cannabis.html?_r=2&ref=world&oref=

    login&oref=slogin

    Samalla
    kun Afganistanin huumetilannetta seurataan kauhusta jäykkänä, on
    pohjoisessa Balkhin provinssissa saatu kokea harvinainen ja loistava
    menestys: provinssista on tullut maan johtava kannabiksen tuottaja.
    Provinssin pääkaupunki on antanut nimensä legendaariselle
    afganistanilaiselle hasikselle, jota ei näillä perukoilla ole nähty
    vuosiin: Mazar-i-Sharif.

    Vielä kaksi vuotta sitten
    provinssissa oli vielä runsaasti unikkoviljelyksiä. Oopiumin vastainen
    kampanjointi on tuottanut tulosta ja maanviljelijät hylkäsivät sen
    kuvernöörinsä johdolla. Provinssi on nyt vapaa oopiumista ja sille on
    luvassa miljoonien dollareiden avustukset.

    Juhlahumun jalkoihin on jäänyt pieni uutinen: provinssin
    maanviljelijät vaihtoivat unikon hamppuun, josta valmistetaan
    marihuanaa ja hasista.

    Afganistanin ja länsimaiden hallitusten keskittyessä Afganistanin
    kasvavaan oopiumintuotantoon on kannabiksen viljely lisääntynyt 40%
    viime vuodesta liki 80 000 hehtaariin. Vaikka hasiksesta maksetaan
    vähemmän kilolta kuin oopiumista, voi viljelijä silti ansaita enemmän,
    koska kannabis tuottaa enemmän pinta-alaa kohti ja on halvempaa
    kasvattaa ja jalostaa.

    USA

    Kannabis, luovuus ja kauppa

    Lähde: NORML
    http://www.norml.org/index.cfm?Group_ID=7250

    Lokakuun 12. – 14. päivinä USA:n kannabisvapautusliike NORML
    järjesti konferenssin Universal Cityssä Hollywoodissa otsikolla
    ’kannabis, luovuus ja kauppa’.

    Puhujina oli kansainvälisestikin tunnettuja kannabiksen puolesta
    puhujia, laki- ja liikemiehiä sekä lääketieteen asiantuntijoita.
    Lisäksi lauantaina konferenssi huipentuu High Timesin Stony Awards 2007
    gaalaan, joka on samalla varainkeräystä kannabiksen laillistamiseksi.
    Gaala löytyy tietty Youtubesta: http://www.norml.org/index.cfm?Group_ID=7250

    Manu Chao kertoo kannabiksen käytöstään

    Lähde: High Times 18.10.2007
    http://www.hightimes.com/ht/entertainment/content.php?bid=1445&aid=24
    Manu Chaon kotisivut
    http://www.manuchao.net/

    Miten käytät marihuanaa luovassa prosessissasi?

    Marihuana on osa inspiraatiota. En käytä sitä joka päivä. En polta
    ennen lavalle nousemista. Studiossa poltan paljon. Lavalla tarvitsen
    toisenlaista tunnelmaa – otan ehkä pikkusnapsin tai jotain.

    Poltan paljon studiossa silloin kun olen lopettelemassa sessiota.
    Kotona poltan paljon – varsinkin kun olen ystävieni kanssa. Yritän myös
    olla polttamatta silloin kun minulla ei ole kynää eikä kitaraa. Jos
    poltan ilman kitaraa ja kynää, hermostun koska ideat vaan lentävät.

    Marihuana on tärkeä kirjoitus- ja sävellysprosessissa mutta lavalla
    ihmisten edessä pidän pikku annosta alkoholia miellyttävämpänä. Siitä
    saa… voimaa.

    Kamppailulajit ja kannabis

    Lähde: High Times 20.9.2007
    http://www.hightimes.com/ht/entertainment/content.php?bid=1405&aid=24
    Lockflow
    http://www.lockflow.com/article_view.php?id=2016
    Eddie Bravo
    http://en.wikipedia.org/wiki/Eddie_Bravo

    Eddie Bravosta on tullut brasilialaisen jiu-jitsun mestari. Hän on
    treenannut sitä vuodesta 1994. Mutta vasta kun hän aloitti marihuanan
    polttamisen, alkoi myös hänen urheilu-uransa tosissaan. Eddie Bravo
    antaa kaikki krediitit kannabikselle siitä, että hän osannut kehittää
    oman tyylinsä tässä urheilulajissa.

    Hänellä ei ole myöskään mitään tarvetta peitellä tosiasioita vaan
    hänen kirjoittamissaan kirjoissa brasilialaisesta jiu jitsusta
    kerrotaan myös suoraan kannabiksesta. Hänen mielestään kannabis ei ole
    pelkästään parantanut hänen fyysistä suoritusta vaan koko hänen
    elämäänsä.
    Hänen avoimmuuttaan on myös arvosteltu: eikö Bravo
    tiedosta sitä, että häntä kunnioitetaan ja että nuoret pitävät häntä
    esikuvanaan?

    Hän kyllä tiedostaa tämän. Tämä on asian ydin.

     

    USA

    Kuvernööri: hamppu ei ole huume, se on lehti

    Lähde: Huffingtonpost 30.10.2007, Independent, Telegraph 29.10.2007
    http://www.huffingtonpost.com/tony-newman/governor-schwarzenegger-o_b_70427.html
    http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2007/10/29/ndrug129.xml
    http://news.independent.co.uk/world/americas/article3106904.ece

    Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger sanoi haastattelussa,
    ettei hamppu ole huume vaan lehti. Hän lisäsi, että raudan nostelu on
    hänen ainut huumeensa.

    Uutinen levisi kulovalkean tavoin ympäri maailman tiedotusvälineitä,
    koska Arnold Schwarzenegger ei ole pelkkä poliitikko vaan aikoinaan
    maailman huippukehonrakentaja sekä elokuvatähti. Hänen bodausajoistaan
    kertovassa dokumentissa Pumping iron on kuuluisa kohta, missä Arnold
    polttelee avoimesti spliffiä, minkä takia hänen kannabiksen käyttöään
    on kyselty aikaisemminkin.

    Sen sijaan kysyttäessä muiden poliitikkojen huumeiden käytöstä, hän
    oli sitä mieltä, ettei siinä ole mitään mieltä: ”Kumman otat
    mieluummin? Poliitikon, joka käyttää huumeita eikä kerro siitä, mutta
    tekee hyviä päätöksiä ja parantaa asioita? Vai poliitikon, joka kertoo
    kaikista käyttämistään aineista mutta tekee löysiä päätöksiä?
    Poliitikon työ on palvella kansalaisten parasta ja kehittää maataan,
    taloutta ja ympäristöä. Miksi minun pitäisi olla huolissani
    poliitikosta, joka ottaa unilääkettä joka ilta niin kauan kun hän tekee
    työnsä?”

    Schwarzenegger on jälleen esimerkki ihmisestä, joka on käyttänyt kannabista ja pystynyt luomaan itselleen kunnioitettavan uran.

    USA

    Britneyn ex on pilviveikko

    Lähde: Iltalehti
    17.10.2007

    Kevin Federline poltteli avoimesti marijuanaa tv-ohjelman kuvauksissa.

    K-Fedin jatkuva ja avoin pilvenpoltto ihmetytti työkavereita.

    One Tree Hill -ohjelman muut esiintyjät ja henkilökunta olivat
    ihmeissään, sillä Federline ei millään muotoa edes yritä piilotella
    laittomia toimiaan.

    – Hän polttaa marijuanaa missä tahansa, kuin se kuuluisi hänen
    elämäntyyliinsä. Haju on niin voimakas, että on päivänselvää etteivät
    ne ole tavallisia savukkeita, New York Daily Newsin lähde kertoo.

    – Hän ei koe tarpeelliseksi peitellä sitä yhtään.

    USA

    Amy Winehousen sukulaiset helpottuivat

    Lähde: Iltalehti 22.10.2007

    Soul-laulajan läheiset pitävät pidätystä marijuanan poltosta
    merkkinä siitä, että laulajatar on vaihtanut suuremman pahan
    pienempään.

    Huumeriippuvuuden kanssa kamppailevan Amy Winehousen sukulaiset ja
    ystävät olivat helpottuneita siitä, että soul-laulaja jäi kiinni "vain"
    kannabiksesta eikä kovemmista huumeista.

    Ennen heroiinin ja kokaiinin käytön aloitusta 24-vuotias
    soul-laulaja käytti marijuanaa. Viime aikoina läheiset ovat anoneet
    häntä vaihtamaan kovat huumeet edes miedompiin. Kun Winehouse jäi
    Norjassa kiinni marijuanan poltosta viime torstaina, he ajattelivat,
    että laulajatar oli ottanut neuvot tosissaan.

    – Olimme hyvillämme, että hän jäi kiinni kannabiksen käytöstä.
    Kaikki olivat aiemmin huolissaan hänen pilvenpoltostaan, mutta nyt
    muistelemme noita aikoja kaivaten. Olemme käskeneet häntä lopettamaan
    kovat aineet ja vaihtamaan takaisin pilveen, laulajattaren ystävä
    kertoo The Sun -lehdelle.

    USA

    Yli puoli miljoonaa amerikkalaisteiniä polttaa marihuanaa päivittäin

    Lähde: Helsingin Sanomat 18.10.2007

    Sadattuhannet yhdysvaltalaisnuoret tupakoivat, juovat alkoholia ja
    käyttävät huumeita, todetaan kansallisessa raportissa. Sen mukaan
    "keskivertopäivänä" lähes 1,2 miljoonaa amerikkalaisteiniä tuprutteli
    tupakkaa, 631 000 nautti alkoholia ja 586 000 poltti marihuanaa.

    Heroiinin käyttäjiä oli 3 800, ja kokaiinin 13 000.

    Päihteiden väärinkäytön ja mielenterveyspalvelujen hallinto Samhsa
    toteaa raportissaan, että kolmannes 12–17-vuotiasta oli juonut
    alkoholia kuluneen vuoden aikana ja viidennes käyttänyt huumeita.
    Nuorten alkoholin- ja huumeidenkäyttö oli kuitenkin vähentynyt vuosien
    2002 ja 2006 välisenä aikana.

    Huumehoito tappaa

    Lähde: USA:n valvontavirasto, Drug War Chronicle 12.10.2007
    http://stopthedrugwar.org/chronicle/505/gao_report_details_teen_boot_camp_horrors
    Valvontaviraston raportti
    http://www.gao.gov/new.items/d08146t.pdf

    USA:n valtion valvontavirasto on ottanut tutkittavakseen kymmenen
    valitusta nuorten huumehoidossa tapahtuneista kuolemantapauksista.
    Virastolle tulee tällaisia tapauksia paljon, pelkästään vuonna 2005
    1619 valitusta. Tällaisia huumehoitoja tarjoavia yrityksiä ei valvota
    julkisesti USA:ssa.

    Vanhemmat lähettivät 16 vuotiaan tytön masennuksen ja huume-epäilyn
    vuoksi hoitoon. Vanhemmat maksoivat laitokselle hoidosta 25 000
    dollaria sekä kuljetusyhtiölle 4000 dollaria siitä, että he tempasivat
    tytön sängystä kello neljä aamulla ja heittivät hänet keskelle ei
    mitään. Tyttö kuoli kolmen päivän päästä lämpöhalvaukseen.

    Joka vuosi tuhansia nuoria joutuu huumehoitoon jopa yhdestä
    kannabiskokeilusta. USA:n huumetsaari käyttää hoitolukuja osoituksena
    kannabiksen vaarallisuudesta mutta ei mainitse sitä, että suurin osa
    joutuu hoitoon koulun tai oikeuden pakottamana. Eikä hän tietenkään
    mainitse sitä, että useimmiten hoito on pahempi kuin tauti.

    Venäjä

    Huumepoliisin johtaja:
    Turvallisuuspalvelut sekaantuneet hämäriin liiketoimiin Venäjällä

    Lähde: Turun Sanomat 10.10.2007

    Venäjän huumepoliisin johtaja Viktor Tserkesov turvautui maanantaina
    Venäjän turvallisuuspalvelupiireissä erittäin harvinaiseen tapaan saada
    äänensä kuuluville.

    Tserkesov kirjoitti artikkelin venäläiseen Kommersant -päivälehteen,
    jossa hän syyttää turvallisuuspalveluja sekaantumisesta
    hämäräbisnekseen.

    Tserkesovin mukaan äskettäin pidätettyjen korkea-arvoisten
    veropoliisin virkamiesten pidätyksen syynä on heidän tutkimuksensa
    hämäriin liiketoimiin, joita valvovat virkamiehet muista
    turvallisuuspalveluista. Tserkesov varoittaa turvallisuuspalvelujen
    välisestä taistelusta.

    Kaksi huumeviraston työntekijää myrkytettiin Pietarissa

    Lähde: Iltasanomat 31.10.2007

    Kaksi Venäjän huumeiden vastaisen palvelun jäsentä on löydetty
    myrkytettyinä Pietarista, kertoi palvelun edustaja keskiviikkona.

    Edustajan mukaan kaksikko, palvelun upseeri ja työntekijä, oli
    myrkytetty tuntemattomalla aineella. Heidät löydettiin kuolleina
    lauantaina. Muita yksityiskohtia ei kerrottu.

    Venäjän valtiollista huumeiden vastaista palvelua johtaa Viktor
    Tsherkesov. Tsherkesov kertoi aiemmin tässä kuussa, että entisten ja
    nykyisten Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n jäsenten kesken on
    käynnissä kiivas keskinäinen valtataistelu. Hän on itse
    turvallisuuspalvelun entinen agentti.

    Tserkesov kertoi vihanpidosta sen jälkeen kun FSB oli pidättänyt
    joukon Tsherkesovin johtaman palvelun työntekijöitä syyttäen näitä
    korruptiosta ja virka-aseman väärinkäytöstä.

    Libanon

    Poliittinen levottomuus saa hampun kasvamaan

    Lähde: AFP 3.10.2007
    http://afp.google.com/article/ALeqM5g9ASSuxQdeiRmH_ZKcU3B2lpBWeA

    Huumeiden kieltolain kummallisuuksiin kuuluu se, että sodat ja
    levottomuudet ruokkivat mm. kannabiksen kasvatusta. Tällä kertaa
    Libanonissa.

    Libanon tuli maailmalla tunnetuksi muhevista keltaisista ja
    punaisista hasislaaduistaan sisälllissodan aikaan 1975 – 1990. Sitten
    Bekaan laaksoonkin palautettiin kuri ja järjestys mutta nyt Lähi-Idässä
    kuohuu ja Bekaan alueen maanviljelijät ovat palanneet perinteisen
    rahakasvinsa viljelyyn. Viranomaiset arvioivat kannabista kasvatetun
    tänä vuonna noin 7000 hehtaarilla. Toivottavasti riittäisi Suomeenkin.

    USA

    Oliko kannabisaktivismi syy Lennonin murhaan?

    Lähde: Cannabisculture
    http://www.cannabisculture.com/articles/4764.html
    Dokumentti US vs. John Lennon
    http://video.google.com/videoplay?docid=777046699234389996

    John Lennon ammuttiin kuoliaaksi asuntonsa edessä 8.12.1980, vain
    vähän aikaa Ronald Reaganin valtaanastumisen jälkeen. Hänen ampujansa
    kerrottiin olevan pelkkä seonnut fani. Mutta USA:n hallinto on
    yrittänyt tappaa ja tappanut lukuisia vastustajiaan ja
    arvostelijoitaan, jopa oman presidenttinsä John F. Kennedyn.

    Lennonin murhaan liittyy paljon selvittämättömiä yksityiskohtia
    samoin kuin monen muunkin radikaaleja ajatuksia omaksuneen taiteilijan
    kuolemaan. Jos muusikon uutisoitiin kuolleen huumeiden yliannokseen,
    oli suuren yleisön helppo hyväksyä selitys – huumeethan olivat
    laittomia, koska ne olivat vaarallisia. Cannabisculturen artikkeli
    kertoo Lennonin ja monen muun valtakoneistoon kriittisesti suhtautuneen
    artistin merkillisistä kuolemista.

    John Lennon ja John Sinclair

    Lähde: http://www.twentytolifefilm.com/
    John Sinclairin kotisivut
    http://johnsinclair.us/10for2/

    John Sinclair oli 1960-luvulla tunnettu alakulttuurihahmo,
    runoilija, aktivisti ja MC5 rockyhtyeen manageri. USA:n liittovaltio
    sai hänet vankilaan pari marisätkän varjolla ja lämäsi tuomion 20
    vuotta – elinkautinen. Lennon ja vaimonsa Yoko Ono johtivat
    kansalaisliikettä hänen vapauttamisekseen ja lopulta 29 kuukauden
    vankeuden jälkeen, vain kolme päivää massiivisen mielenosoituksen
    jälkeen Nixonin hallituksen oli pakko vapauttaa hänet. Tuore dokumentti
    Twenty to Life kertoo tästä kampanjasta sekä Sinclairista itsestään.

    Saksa

    Kannabiksen ja kannabinoidien tuntemus syvenee

    Lähde: IACM 4th Conference on Cannabinoids in Medicine 2007
    http://www.cannabis-med.org/meeting/cologne2007/reader.pdf

    Konferenssissa esiteltiin uutta tutkimusta kannabiksen erilaisten
    kannabinoidien ja muiden aineiden vaikutusten tutkimuksesta.
    Hamppukasvin muilla kannabinoideilla ja lukuisilla muilla yhdisteillä
    on todettu laaja kirjo terapeuttisia vaikutuksia, jotka tukevat THC:n
    lääkinnällisiä vaikutuksia. Hampun sisältämät muut kannabinoidit
    lieventävät THC:n haitallisiksi koettuja psykoaktiivisia vaikutuksia.

    Ruotsi

    Huumeet tekivät minusta kirjailijan

    Lähde: Expressen 15.10.2007

    Expressen uutisoi näyttävästi ruotsalaisten kirjailijoiden
    ulostulosta huumeiden käyttönsä suhteen. Ruotsalainen kulttuurilehti
    Gläntan omisti kokonaisen kaksoisteemanumeron aiheelle huumeet ja
    luovuus. Lehden pääkirjoitus ottaa räväkästi kantaa Ruotsissa
    harjoitettavaan politiikkaan: se ei kiellä pelkästään huumeiden käyttöä
    ja myyntiä vaan myös mielipiteen vapauden aiheesta. Kieltolaki kieltää
    tärkeän kysymyksen: miksi ihmiset käyttävät huumeita?

    Huumekieltolaki kieltää tärkeät kysymykset

    Lähde: Glänta 2-3.2007, Pääkirjoitus
    http://www.glanta.org/nr.lasso?nr=2-3.07

    År 2005 signerade 500 framstående, nyliberala ekonomer, däribland
    nobelpristagaren Milton Friedman, en stor rapport om marijuana som
    författats av Harvardprofessorn Jeffrey A Miron. I detta raka angrepp
    på förbudspolitiken läser vi bland annat:

    ”En legalisering skulle minska de offentliga utgifterna med 5,3
    miljarder dollar på statlig och kommunal nivå, och med 2,4 på federal.
    Dessutom skulle legaliseringen av marijuana skapa skatteintäkter på 2,4
    miljarder dollar årligen ifall marijuanan beskattades på samma sätt som
    andra varor, och 6,2 miljarder dollar årligen ifall den beskattades som
    alkohol och tobak.”

    Vårt synsätt sammanfaller inte med drog(ny)liberalismens strikta
    ekonomism. Istället närmar vi oss drogfrågan på ett mångformigt och
    prövande sätt. Droger kan vara legala, illegala, svaga, starka,
    giftiga, ofarliga, förödande, beroendeframkallande. Poängen är att de
    allra flesta använder dem, ofta, och av olika anledningar: för att
    stärka sig, för äventyret, för att de måste, för att det är illegalt,
    för att testa, för att mildra ångest och smärta, för att bli ännu mer
    arbetsamma eller ännu mer loja, för lyckan eller för olyckan, för
    ensamheten eller gemenskapen. Psykoaktiva substanser ingår i
    normaliteten.

    Vi vet inte när människan började experimentera med droger. Vi vet
    inte ens när djuren började knarka. Att skriva drogernas historia
    innebär bland annat att man måste ägna sig åt arkeologiska utgrävningar
    av stenåldersbosättningar, för det verkar som om drogerna har varit med
    oss ända sedan vi kunde nyttja dem. Drogernas historia handlar om
    kontrollen över, institutionaliserandet av och handeln med de
    allestädes närvarande drogerna. Och om kriget mot dem.

    Ändå är det inte i första hand drogerna som sådana som är
    intressanta: två rus orsakade av samma substans, med samma molekylära
    sammansättning, kan vara väsensskilda. Påverkan är i hög grad
    kulturell, beroende av historia, samhälle, omständigheter. I Italien
    kan tunga narkomaner bjudas på vin till maten men inte få en kopp kaffe
    efteråt. I Ghana varnas rökare för nikotinets skadlighet av folk med
    jointen i mungipan. Så länge morfinet bara missbrukades av överklassen
    såldes det över disk i Sverige.

    När vår tids skötsamma studenter betalar dyra pengar för att kunna
    dopa sig med pseudoamfetamin för att öka vakenhet och minnesförmåga
    anses det rimligt; när den arbetslöse tar likartade medel för att känna
    eufori är han en knarkare. Denna kluvenhet genomsyrar all
    narkotikapolitik. Allra tydligast kanske det är i USA: det amerikanska
    70-talet var vitpudrat av kokain, men det var först när de svarta
    upptäckte kokainderivatet crack som kriget mot narkotikan inleddes.
    Medan heroinet blev den nya demonen i inrikespolitiken, smugglade CIA
    råopium i Asien. Samtidigt som kriget mot narkotikan tvingar fram fler
    och fler fängelser i västvärlden där knarkhandelns underhuggare kan
    spärras in, låter man Afghanistans opiumbaroner och Colombias
    kokainkungar hållas, med följd att marknaderna i väst översvämmas.
    Kriget föder sig självt till ett svällande monster.

    Samma kluvenhet kan också iakttas i uppdelningen mellan
    narkotikaindustrins ”knark” och den boomande läkemedelsindustrins
    ”mediciner” som inte sällan innehåller exakt samma substanser, men är
    paketerade och distribuerade på olika sätt. Kanske kan man också spåra
    denna kluvenhet i synen på de höjningar av serotonin som både ecstasy
    och prozac ger upphov till. Medan den förra tas för att man ska bli
    euforisk och utom sig en fredagnatt, tas den senare för att man ska må
    mindre dåligt och kunna sköta sitt arbete. Gränsen mellan kriget mot
    knarket och rätten till medicinering kan vara skillnaden mellan eufori
    och förnöjsamhet med det bestående.

    Att eufori inte anses vara något eftersträvansvärt av dem som
    administrerar det moderna västerländska samhället framgår med all
    önskvärd tydlighet i den svenska narkotikalagstiftningen:

    ”Med narkotika förstås i denna lag läkemedel eller hälsofarliga
    varor med beroendeframkallande egenskaper eller euforiserande effekter
    eller varor som med lätthet kan omvandlas till varor med sådana
    egenskaper eller effekter och som 1. på sådan grund är föremål för
    kontroll enligt en internationell överenskommelse som Sverige har
    biträtt, eller 2. av regeringen har förklarats vara att anse som
    narkotika enligt lagen.” (SFS, narkotikastrafflagen 1968:64, paragraf 8)

    Sverige tillhör den yttersta prohibitionistiska falangen, med en
    ”nollvision mot droger” som påminner om andra av detta vinterbitna
    lands egensinniga politiska visioner. Den svenska drogpolitiken har som
    högt uppställt mål att förverkliga ett historiskt unikt ”narkotikafritt
    samhälle”, i analogi med andra politiska fantasier om massbilism utan
    dödsfall, psykiatri utan självmord, klassamhälle utan konflikter,
    varufiering utan prostitution – kapitalism utan kapitalism.
    Nollvisionen manifesterar sig i lagstiftning och uppfostran, fängelse
    och skolor och klappjakt på nya syntetiska droger. Och där är euforin
    portförbjuden.

    Prohibitionismen går ut på att svara på frågor om hur, var och när
    människor tar droger för att på så sätt effektivisera kriget mot
    drogerna. Utgångspunkten ifrågasätts aldrig: drogen är en demon som tar
    makten över brukaren. Det centrala för den prohibitionistiska politiken
    blir att sända tydliga signaler till allmänheten att samhället inte
    tolererar någon form av narkotikabruk. I den rådande debatten blir
    därför varje kritik, varje relativisering eller historisering av
    drogernas roll i samhället en förfärande dissonans som hotar
    signalpolitikens entoniga stämma. Denna förenkling hindrar att den
    avgörande fjärde frågan ens ställs: varför tar människor droger? Ur den
    svenska drogpolitikens perspektiv är det en farlig fråga, eftersom den
    öppnar drogpolitiken mot en horisontvid systemkritik och pekar mot
    samhället i narkotikan.

    Detta brokiga tidskriftsnummer gör inte anspråk på fullständighet:
    många aspekter av ämnet saknas givetvis, framförallt beror det på att
    vi har velat uppmärksamma teman som sällan får plats i den rådande
    debatten. Avsikten med det här numret är inte att skicka ut några
    signaler. Den läsare som uppfattar signaler har sett fel.

    Libanon

    Cannabisskörd räddar libanesiska bönder

    Lähde: Hufvudstadsbladet 14.10.2007

    För en fattig libanesisk jordbrukare är cannabisplantan som sticker
    upp ur Bekaadalens bördiga jord en gudagåva. För Libanon symboliserar
    den hur växande inre konflikter steg för steg minskar statens kontroll
    över landet.

    BEKAA Bonden, som inte vill säga sitt namn, spanar ut över de
    spetsbladiga plantorna som täcker hans fält. Förr om åren, berättar
    han, skickade myndigheterna traktorer som förstörde de värdefulla men
    olagliga växterna. I år kom de aldrig, och bonden har kunnat skörda för
    första gången på många år.

    – Prisa Gud, han belönar oss. Det har gått tolv år, vi bönder har haft det svårt, skulderna har vuxit.

    Libanons regering är lamslagen av växande politiska motsättningar,
    och armén har ägnat sig åt strider mot muslimska extremister. Bönderna
    har utnyttjat detta vakuum till att odla vad som sägs vara den bästa
    cannabisskörden sedan det långa inbördeskriget 1975-1990.

    Under 1980-talets kaos och anarki steg Libanon fram som
    Mellanösterns främsta narkotikaproducent. Varje år producerades
    tusentals ton hasch och tiotals ton opium, råvaran till heroin.
    Drogerna hamnade ofta på Europas gator.

     

    "Gamla goda tiden"

    För odlarna i Bekaadalen var det den gamla goda tiden, säger Ali Hamiyah, borgmästare i byn Tarayah.

    – Den ekonomiska situationen var mycket bra. Folk hade inga pengabekymmer, säger han.

    – Nu är det annorlunda.

    Slutet på inbördeskriget och återuppbyggnaden av Libanon som följde
    innebar slutet för storskalig narkotikaodling i Libanon. Inhemska och
    syriska säkerhetsstyrkor rensade bort cannabisfälten i början av
    1990-talet.

    Bönderna hade svårt att överleva på vete, havre och andra lagliga
    grödor. I smyg började de odla cannabis igen på små, undanskymda fält.
    När det bräckliga libanesiska samhällsbygget började knaka i fogarna
    igen, efter mordet på förre premiärministern Rafiq al-Hariri, log
    lyckan åter mot Libanons cannabisodlare.

    Statens kontroll minskar

    Syriens militära kontroll över Libanon försvann med de syriska
    truppernas uttåg våren 2005, och i fjol bombade Israel Libanon i fem
    veckor. Kort därpå utbröt en förlamande politisk maktkamp mellan
    prosyrier och antisyrier, medan armén i år drogs in i ett blodigt
    utnötningskrig mot islamiska gudskrigare i norr.

    – Respekten för staten har minskar i hela Libanon. Med dessa politiska slitningar kan vad som helst hända, säger Hamiyah.

    Som en barometer på det politiska lågtrycket i Libanon har
    cannabisodlingen tagit ny fart. Hampan säljs till lokala
    haschproducenter till god förtjänst.

    – De kommer, skördar och betalar, säger bonden, som förklarar att en
    kvadratmeter cannabis ger 20 gånger så stor inkomst som en kvadratmeter
    vete.

    I år har han bara sått en bråkdel av den mängd cannabis han brukade odla under kriget. Nästa år blir det mer, säger han.

    – Annars hamnar vi i skuld och måste sälja vår mark. Staten har vänt ryggen mot oss bönder.

    Kanada

    Poliisin toiminta huumeongelmassa

    Lähde: International Journal of drug Policy 26.9.2007

    Poliisin toimintaa pidetään yleisesti joko neutraalina ja
    yhdentekevänä huumemarkkinoiden kannalta tai jopa auttavan
    huumeongelmaisia pääsemään irti olosuhteistaan. Tuore tutkimus
    osoittaa, että poliisin toiminnalla on paljon syvällisempi vaikutus
    huumemarkkinoihin kuin on osattu kuvitellakaan.

    Poliisin toiminta kohdistuu eniten kaikista huono-osaisimpiin
    huumeiden käyttäjiin kadulla. Poliisin toimenpiteet eli huumeiden ja
    välineiden takavarikot huumeongelmaisilta lisäävät huumemarkkinoiden
    toimintaa ja neulojen jakamista, mikä puolestaan johtaa tartuntatautien
    leviämiseen. Poliisin toimintaa huumeongelmaisia kohtaan tulisi
    tarkastella kansanterveyden näkökulmasta.

    Tutkijaryhmä kysyi ruiskuhuumeiden käyttäjiltä, että "Jos sinun ei
    tarvitsisi maksaa huumeista, mitkä viimeisen kuukauden aikana
    käyttämäsi rahanhankkimiskeinot lopettaisit?"

    Seksityöläisistä 62% ja huumediilereistä 41% vastasi lopettavansa
    rikolliset puuhat, jos heidän ei tarvitsisi hankkia rahaa huumeiden
    käyttöönsä. He eivät selvästikään pidä kaduilla roikkumisesta.

    USA

    Pissatestit nykyajan uskonto

    Lähde: High Times
    http://www.hightimes.com/ht/microsite_drugtest/information.inc.php

    Kun arkeologit tulevaisuudessa pöyhivät jätöksiämme, tulevat he
    varmaan ihmettelemään yhtä seikkaa: nykyajan uskoa ruumiinnesteiden
    puhtauteen. Pissatesteistä on tullut huumetestaamisen ”kultainen
    standardi”, mikä ei viittaa nesteen väriin vaan siihen, että virtsan
    luovuttaminen viranomaisille on muuttunut pakkokäytännöksi, jolla
    Suomessakin ratkaistaan jopa lastenhuoltajuusriitoja.

    Pissatestiteollisuus on saanut monien maiden viranomaiset luulemaan,
    että ratkaisu ongelmiin löytyy koeputkesta, ja siksi niitä tuputetaan
    yhä uusissa yhteyksissä. Pissatestit ja niiden huijaaminen ei luo
    turvallista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Koska laki on tyhmä ja
    jopa haitallinen, tarjoaa High Timesin pissatestiliite vinkkejä
    viranomaisten ja muiden höynähtäneiden huijaamiseksi. Jokainen pilattu
    tai huijattu huumetesti on avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan
    voitto.

    Huumesodassa ei lueta taloustiedettä – eikä niitä muitakaan

    Lähde: Drugsense 5.10.2007
    http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n1144/a04.html

    USA:n huumetsaari on käynyt ylikierroksilla levittäessään ympäri
    maailman tiedotusvälineitä sanomaansa huumesodan voitosta: kokaiinin
    hinta nousee USA:ssa. Kokaiinihan on muuttunut Nixonin kauden
    luksushuumeesta koko kansan nenän valkaisijaksi huumesodan edistyessä.

    Huumetsaari ohittaa jälleen todellisen elämän tekijät. USA:n
    dollarin arvo on romahtanut parissa vuodessa 40% suhteessa mm. euroon.
    Samoin Kanadan dollari on nykyään tasoissa USA:n dollarin kanssa. Eli
    samalla dollarisummalla ei enää osteta samaa kokaiinimäärää kuin kaksi
    vuotta sitten. Metamfetamiinin valmistajille kokaiinin nouseva hinta on
    merkinnyt kasvavia markkinoita. Mutta huumesodassa ei olla ennenkään
    opiskeltu taloustieteitä eikä muitakaan.

    Huumetsaarin uutisoinnin ajankohta selittää enemmän uutista:
    valkoinen talo yrittää saada miljardirahoitusta huumesodan
    rahoittamiseksi Meksikossa aivan kuin Plan Colombia olisi ollut
    menestys huumeongelman kannalta. Todellisuudessa USA vie omaa
    sotilasmahtiaan Meksikoon, jossa pari osavaltiota on ollut jo pitkään
    liki sisällissodassa keskushallinnon kanssa.

    USA:n heikko dollari hyydyttää salakuljetusta

    Lähde: Edmonton Journal 1.10.2007
    http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n1125/a06.html

    Marc
    Emery kertoo haastattelussaan, että USA:n dollarin tasolle noussut
    Kanadan dollari sekä marihuanan kasvatuksen lisääntyminen USA:ssa ovat
    jo vaikuttaneet Brittiläisen Kolumbian kannabiskauppaan.

    Kanadalaiset kannabiksen kasvattajat ovatkin löytäneet uusia markkinoita Kanadan sisältä mm. Newfoundlandissa.

    ”Vuonna 2002 puoli kiloa marihuanaa maksoi 1600 dollaria Kanadassa
    ja jopa 3500 dollaria USA:ssa, joten siinä oli tarpeeksi houkutusta
    riskin ottamiseen. Nyt hinta on 2400 USA:n dollaria, joten se ei
    houkuttele”

    Emery on kuullut, että USA:n asuntokauppakriisi on johtanut siihen,
    että asuntolainojensa kanssa ongelmiin joutuneet ovat laittaneet
    pystyyn kasvatusoperaation kotiinsa, ja tämä suuntaus on syrjäyttänyt
    kanadalaisen ruohon USA:n kannabismarkkinoilla. Samanlainen
    talouskriisi Kanadassa kymmenen vuotta sitten johti
    kannabismarkkinoiden kasvuun.

    Meksikon kannabiksen kasvattajat hyötyvät tällä hetkellä siitä, että myös peson arvo on alhaalla.

    Marihuanasota maksaa 42 miljardia dollaria vuodessa

    Lähde: The Forbes 1.10.2007, Alternet 9.10.2007
    http://www.forbes.com/businessinthebeltway/2007/09/29/marijuana-laws-

    work-biz-cx_qh_1001pot.html
    http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n1157/a08.html
    raportti:
    http://www.drugscience.org/bcr/index.html
    pdf:nä:
    http://www.drugscience.org/Archive/bcr4/Lost%20Taxes%20and%20Other%20Costs%

    20of%20Marijuana%20Laws.pdf

    Marihuana on 113 miljardin dollarin bisnes, joka maksaa
    veronmaksajille 41.8 miljardia dollaria vuodessa laintäytäntöönpanon
    kustannusten ja menetettyjen verotulojen muodossa.

    Hallituksen virkamiehet jeesustelevat sillä, että jotkin
    vastenmieliset hahmot tekevät voittoa marihuanan myynnillä, mutta
    samalla he ohittavat ilmeisen: kieltolaki on antanut heille
    marihuanabisneksen tuottaen heille 113 miljardia dollaria.

    Viranomaisten valituksessa olisi jotain järkeä jos marihuana olisi
    niin valtavan vaarallista, että se tulee kieltää hinnalla millä hyvänsä
    mutta tieteellinen tutkimus on jo aikoja sitten päätynyt vastakkaiseen
    kantaan. Alkoholiin verrattuna marihuana on ihmeen turvallinen.
    Marihuana aiheuttaa huomattavasti vähemmän riippuvuutta kuin alkoholi
    ainostaan yhdeksän prosentin tullessa riippuvaisiksi (alkoholi 15%).
    Marihuana on huomattavasti myrkyttömämpää. Raskas ryyppääminen
    vaurioittaa aivoja ja maksaa sekä lisää monia syöpälajeja. Marihuana ei
    ole koskaan aiheuttanut yliannoskuolemaa ja tutkijat väittelevät
    edelleen, aiheuttaako edes runsas marihuanan käyttö mitään pysyvää
    haittaa. Entä väkivalta? Jälleen tieteellinen tutkimus on vakuuttavaa:
    alkoholi aiheuttaa väkivaltaa ja agressioita, marihuana ei.

    Saksa

    Kannabis, mannermainen filosofia ja Rauschgiftbekämpfung

    Lähde: Walter Benjamin research society
    Uber haschisch:
    http://www.wbenjamin.org/translations.html#hashish
    http://www.wbenjamin.org/rausch.html

    Eurooppalaiset filosofit ja taiteilijat kokeilivat erilaisia aineita
    mielen tutkimisessa ennen Aldous Huxleyn Doors of Perception -kirjaa ja
    Anslingerin Reefer Madness -kampanjointia USA:ssa. 1800-luvulla
    ranskalainen lääkäri Jacques-Joseph Moreau tutki hasista ja esitteli
    sen käyttöä ranskalaisille kirjailjoille kuuluisassa hasisklubissa,
    johon kuului mm. Charles Baudelaire. Vuonna 1845 Moreau kirjoitti ’Du
    Hachich et de l'Alienation mentale’ [Hashish and Mental Illness], jossa
    hän esitti ajatuksen, että psykiatria voisi hyötyä kannabiskokemusten
    vertaamisesta mielisairaiden ihmisten kokemuksiin.

    Saksalainen filosofi Walter Benjamin kokeili kannabista ennen reefer
    madness- ja skitsofrenia-hysteriaa. Hänen keskeneräiseksi jäänyt
    kirjansa ’Uber Haschisch’ kertoo hänen ja tutkijaystäviensä
    kannabiskokemuksista 1920-30 lukujen vaihteessa. He käyttivät
    Merck-lääkeyhtiön valmistamaa kannabistuotetta jopa gramman annoksina
    syömällä, ja kirjasta löytyy seikkaperäisiä selontekoja erilaisten
    hasisannosten aiheuttamista mielentilojen muutoksista, jopa
    hallusinaatioista. Hän tarkasteli mm. kannabispäihtymyksen, mielentilan
    muutosten ja luovuuden yhteyksiä:

    ”Yet despite its depressive elements, this rausch has its cathartic
    outcome which, if not blissful like the last, nonetheless has its
    ingenious side which is not without its charm. Except that this comes
    to a peak as the effect wears off, which sets forth the context of
    depression more clearly. For this reason the increase of dosage could,
    under certain circumstances, play a part in the depressive character.”

    ”The first rausch made me familiar with the fickleness of doubt; the
    doubting lay within me myself as creative indifference. The second
    experiment, however, caused things to appear dubious.”

    ”And when I recall this state, I'd like to think that hashish, in
    relation to nature, possesses the force and power of persuasion to
    allow us to recapture the great squandering of one's own existence,
    which we savor when we're in love. For when we are in love for the
    first time and our existence slips like gold coins through nature's
    fingers, which cannot hold on to them and must lavishly spend them in
    order to obtain the new being, the new-born, then, without hoping or
    expecting a thing, she flings us with both hands full toward existence.”

    Päihde -termi on enemmän porvarilliseen alkoholin aiheuttamaan
    myrkytykseen viittaava termi eikä täysin kuvaa sitä, mistä Benjaminin
    ja muiden psykonauttien kokeiluissa oli kyse: päihtymiseen liittyvän
    kosmisen kokemuksen pelastaminen antiikin ja varhaishistorian
    kulttuureista nykyajan työläisille tulevassa vallankumouksessa. Tämä
    yritys saattaa ”päihtymys” ja ”kapina” yhteen ”maalliseksi
    valaistumiseksi” ei varmaan ole mikään outo ajatus niille, jotka
    kokivat 1960-luvun kulttuurivallankumouksen.

    Benjamin käsitteli julkaisemissaan kirjoissa taiteen kokemista,
    kokemuksen ja muistin muuttumista sarjatuotannon aikakaudella.
    Benjaminin ajatukset ovat hyvinkin nykyaikaisia, kun monistamisesta on
    tullut olennainen osa kulttuuriamme: kuinka kokeminen muuttuu kun yhtä
    objektia voidaan esittää rajattomasti, kopioida ja kierrättää.

    Yliopistourallaan hän tutustui myös Theodor Adornoon sekä Georg
    Lukacseen, ns. Frankfurtin koulukunnan marxilaisen ajattelun edustajiin.

    Götterdämmerung ja Rauschgiftbekämpfung

    Toinen maailmansota on koko ihmiskunnan historian pahin painajainen
    ja edelleen sen aiheuttama trauma kahlitsee eurooppalaista kulttuuria
    ja ajattelua. Saksalaiset kansallisdemokraatit eli natsit ja
    italialaiset fasistit jakoivat samaa henkistä perintöä kuin muutkin sen
    ajan eurooppalaiset poliittiset liikkeet ja ideologiat. Darwinin
    evoluutioteoria oli vääntynyt monilla ajatukseksi vahvemman
    selvitymisestä kilpailussa eloonjäämisestä. Natsi-ideologian ytimessä
    oli puhdistaa vanha maailma tulella ja verellä ja pystyttää uusi
    tuhatvuotinen valtakunta uudelle ylivertaiselle ihmisrodulle.

    Benjamin oli juutalainen ja hän kuoli ilmeisesti itsemurhaan
    yrittäessään paeta natseja vuonna 1940 espanjalaisessa rajakaupungissa.
    Kolmannessa valtakunnassa huumesota, Rauschgiftbekämpfung eli
    ’päihdemyrkkytaistelu’, oli osa rodunjalostusohjelmaa, jota saksalaiset
    lääkärit johtivat. Saksalainen lääketeollisuus tuotti amfetamiinia,
    heroiinia ja morfiinia, joita käytettiin runsaasti sodassa. Göring oli
    narkomaani ja ilmeisesti Hitler myös. Rauschgiftbekämpfung suuntautui
    varmaan käytännössä intellektuelleja, toisrotuisia ja -kulttuurisia,
    taitelijoita ja muita natsien epämääräisiksi kokemia ryhmiä vastaan.
    Natseilla oli siis useampikin syy Benjaminin tappamiseksi ja hän tiesi
    tämän hyvin.

    Sosialistinen realismi ja rotuhygienia

    Kun toisen maailmansodan jälkeen vasemmistolaiset filosofit ja
    ajattelijat tuomitsivat huumeiden kokeilun, toistivat he vastustamansa
    natsi-ideologian retoriikkaa ja logiikkaa. Mm. Georg Lukacs ja
    saksalainen kirjailija Thomas Mann omaksuivat natsismia ja fasismia
    vastustaessaan näiden ideoita ja ajatustottumuksia, jotka levisivät
    sodan jälkeisen Euroopan jälleenrakennukseen.

    Mann ja Lukacs uskoivat puolustavansa järkeä sekä intellektuellin
    velvollisuutta vastustaa uusfasistista mielenvalvontaa sekä
    myöhäiskapitalistista kemiallista eskapismia, mitä Mann nimitti
    ”dopingiksi”. Kumpikaan ei ollut käyttänyt tuomitsemiaan ”huumeita”
    eivätkä he myöskään kokeneet käyttämiensä tupakan, viinin, kahvin ja
    liköörin olevan millään tavalla vaaraksi sosialistiselle utopialleen.

    Neuvostoliitossa huumeet edustivat kapitalistisen maailman rappiota
    ja uhkaa tulevalle neuvostoihmiselle. USA:ssa huumesota jatkoi
    Natsi-Saksan "Rauschgiftbekaempfung" -perinnettä rotuhygienian
    hengessä. USA:n sisäpolitiikassa huumesodalla oli ja on edelleen selvä
    rotupoliittinen merkitys. Se on rakentanut huumesotansa ympärille
    kokonaisen poliisivaltion, jonka tarkoitus on juuria ulkomaailmasta
    USA:han tunkeva demonisoitu narko-terrorismi.

    Tuhatvuotinen valtakunta ja pohjoismainen hyvinvointivaltio

    Lähde: Futureframe 17.7.2000
    http://www.morgenwelt.de/futureframe/000717-clean-norway.htm

    Toisen maailmansodan jälkeinen lääketiede sai ison sysäksen
    penisilliinin keksimisestä. Lääkärit saattoivat parantaa sellaisia
    tauteja ja tulehduksia, jotka vielä sodan aikana olivat tappaneet
    miljoonia ihmisiä. Tämä antoi myös lääkäreiden ammattikunnalle
    ennennäkemättömän vaikutusvaltaisen aseman. Sairauden käsite laajeni
    sosiaalisiin ja psyykisiin asioihin toisen maailmansodan jälkeen.

    Yksi kansainvälisesti tunnetuimpia pohjoismaisia jälleenrakennuksen
    ideologeja on norjalainen lääkäri Karl Evang. Hän toimi Norjan
    terveydenhoitojärjestelmän johtajana vuosina 1938 – 1972, tosin sodan
    aikana hän oli maanpaossa. Karl Evang oli yksi WHO:n perusidean
    esittäjistä ja sen johtokunnassa organisaation toiminnan alussa. Häntä
    arvostetaan monien nykyään keskeisten hyvinvointiyhteiskunnan osasten
    aloitteentekijänä.

    Evang loi sodanjälkeisen keskitetyn terveydenhoitojärjestelmän,
    jonka keskiössä ovat isot keskussairaalat, mitä pidämme nykyään
    luonnollisena asiana. Keskussairaala on yksi niitä instituutioita,
    joille keskusjohtoisesti hallinnoitu hyvinvointiyhteiskuntamme
    perustuu. Vahva keskusjohtoinen valtio taas tarvittiin
    kansallisvaltioiden säilyttämiseksi. Radikaalisuuden sijaan
    eurooppalaista sosiaalidemokraattista ideologiaa leimasi
    kansallisuusaate.

    Karl Evang kuului Norjan sosiaalidemokraattisen liikkeen vähän
    tunnettuun eliittijärjestöön ”Mot Dag”, mikä voidaan kääntää ”kohti
    valoisampaa tulevaisuutta”. Tämä sisäpiiriksi luonnehdittava järjestö
    oli niin salamyhkäinen, ettei Evangia ole missään yhteydessä
    luonnehdittu siihen kuulumisella, vaan hänen lääkärin tittelillään.
    Myös Karl Evangin isoveli Vilhelm Evang, joka johti Norjan
    tiedustelupalvelua, kuului järjestöön. (http://www.multinet.no/~falk/Falk7.2.htm)

    Karl Evang arvosteli vuonna 1934 ankarasti saksalaisten
    kansallisdemokraattien rotuoppien fanaattisuutta, mutta jatkoi, että
    ”Huonon perimän rajoittaminen on järkevä ajatus, mitä sosialismi on
    aina kannattanut”.

    Tällaisesta antifasistista ja hyvinvointivaltion luojasta olisi
    sodan jälkeen voinut kuvitella jotain aivan muuta, mutta Evang antoi
    rodunjalostuksen kristilliselle Mission for the Homeless -liikkeelle,
    joka sieppasi tyttölapsia mm. köyhistä perheistä ja mustalaisilta
    (jotka olivat olleet myös natsien tappolistalla) valtion rahoittamiin
    laitoksiin pakkosteriloitaviksi ja uudelleen koulutettaviksi ”huonojen
    perintötekijöiden eliminoimiseksi”. Samasta syystä steriloitiin myös
    saksalaisten kanssa olleita naisia. Norjan viimeinen pakkosterilointi
    tehtiin 1971. Ruotsin hyvinvointivaltiossa oli voimassa samanlainen
    ohjelma yhtä pitkään.

    Kukaan ei osannut arvostella arvostettuja lääkäreitä, tutkijoita tai
    kirkollisia piirejä heidän muiden puuhiensa, kuten rodunjalostuksen
    tähden. Kukaan ei myöskään osannut arvostella heitä heidän
    laiminlyömiensä asioiden, kuten ennaltaehkäisevän terveydenhoidon tai
    työterveydenhoidon, tähden.

    Kannabis ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin tuho

    Evang oli myös pohjoismaisen huumeettoman yhteiskunnan pääarkkitehti:

    WHO:n asiantuntijat ja Norjan lääkintöhallituksen pääjohtaja,
    tunnettu vasemmistolainen Karl Evang väittävät, että jos hasis leviäisi
    yhtä laajalle täällä kuin alkoholi on levinnyt, koko järjestäytynyt
    yhteiskuntaelämä, sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi
    toimintakyvyttömäksi parissa vuosikymmenessä. (Nils Bejerot (1971)
    Huumausaineet – ihmisen ongelma. Kääntänyt Juhana Idänpää-Heikkilä.
    Tampere. Alkup. ruotsalainen painos 1969)

    Vuoden 1961 huumausaineyleissopimusta, Single Convention,
    laadittaessa vallassa olivat juuri nämä toisen maailmansodan jälkeisen
    Euroopan jälleenrakennuksen merkkihenkilöt. USA:n huumetoimiston
    johtaja ja Reefer madness kampanjan kehittänyt Harry Anslinger toimi
    aina 70-luvun alkuun saakka kansainvälisen huumevalvonnan parissa USA:n
    vaikutusvaltaisella mandaatilla (http://en.wikipedia.org/wiki/Harry_Anslinger).
    WHO:n antamat asiantuntijalausunnot olivat tärkeitä kannabiksen
    lääkekäytön kieltämisessä ja tässä Karl Evangin asema oli keskeinen.
    Lääkekäytön lopettamisen oikeutukseksi kannabiksen vaikutuksen
    kerrottiin olevan perifeerinen, merkityksetön. Vaikka YK perustettiin
    ”maailmanjärjestöksi”, oli USA:n ja Euroopan entisten
    siirtomaavaltioiden kuten Britannian rooli huomattava. Tämän saivat
    neuvotteluissa huomata mm. Intia ja Pakistan, jotka yrittivät puolustaa
    perinteistä kannabiksen käyttökulttuuriaan länsimaista päihdekulttuuria
    vastaan.

    Kymmenen vuotta myöhemmin presidentti Nixon julisti huumeet USA:n
    kansankunnan viholliseksi numero yksi ja huumesodan alkaneeksi. Nixonin
    valtakausi lopahti Watergate-skandaaliin ja lyhyen aikaa 1970-luvulla
    vaikutti siltä, kuin kannabiksen käyttö normalisoituisi USA:ssa.
    Huumesodan julisti uudestaan presidentiksi vuonna 1980 valittu Ronald
    Reagan, jonka kaksikautisen presidenttiyden lopuksi vuonna 1988
    solmittiin vielä kolmas kansainvälinen huumesopimus, ns. Wienin
    sopimus, jolla USA:n huumesota tehtiin YK:n viralliseksi
    huumepolitiikaksi.

  • S. Lääkärilehti: Kannabinoidit – muutakin kuin huumetta, TS: Subutexista tullut ongelma Suomessa

    Kannabinoidit – muutakin kuin huumetta

    Lähde: Suomen Lääkärilehti 42/2007
    http://www.laakarilehti.fi/sisallys/index.html?nr=42,yr=2007

    Jos männynkaarnasta tai rantanätkelmästä olisi löydetty murto-osa
    kannabiksen terapeuttisista ominaisuuksista, olisivat suomalaiset
    tiedotusvälineet hehkuttaneet asiaa jo vuosikymmenen. Mutta kun kasvi
    onkin kieltolain mustamaalaama hamppukasvi, ei mikään määrä tutkimusta
    tunnu riittävän suomalaisille lääketieteen julkaisuille, vaikka
    kannabis, kannabinoidi tai endokannabinoidijärjestelmä hakusanoilla voi
    internetistä löytää jo satoja tutkimuksia.

    Niinpä Suomen lääkärilehti on tehnyt rohkean teon julkaistessaan
    kokonaisen aukeaman kokoisen artikkelin, jossa sivutaan varovaisesti
    kannabinoiditutkimusta. Suomalaisen huumesodan kummisetänä tunnettu
    Juhana E. Idänpää-Heikkilä on aiemmin kunnostautunut omalla palstallaan
    ”lääkeinfo” lähinnä neuvostotyyppisen disinformaation levittämiseen
    hampusta ja kannabinoideista, mikä lisää tämän artikkelin arvoa. Siinä
    ei ole edes yhtä pahantahtoista vihjettä skitsofreniasta.

    Suomen lääkärilehtikin on kerinnyt kehumaan Suomen apteekeihin
    lääkkeeksi hyväksyttyä rimonabanttia, jota myydään Acomplia nimellä.
    Kyseessä on kannabinoidireseptorin vastavaikuttaja. Muualla maailmassa
    tätä ainetta on kritisoitu sen aiheuttaessa sivuvaikutuksinaan mm.
    pahoinvointia, depressiota ja onpa joku koehenkilö tehnyt
    itsemurhankin.

    Koska kannabinoidien on todettu ehkäisevän ja jopa parantavan
    syöpää, kehottaa Suomen lääkärilehti nyt seuraamaan huolella näiden
    vastavaikuttajien pitkäaikaisvaikutuksia. Artikkelin valossa
    kannabiksen lääkekäytön kieltäminen näyttää entistä moraalittomammalta.

    Kannabiksen viljely lisääntynyt Oulun seudulla

    Lähde: Kaleva 24.10.2007

    Poliisin viimeaikaiset takavarikot purreet hasiksen katukauppaan

    Kannabiksen kasvattaminen on lisääntynyt selvästi Oulun seudulla
    viime vuosina. Viljelmiä on löydetty myös useilta pohjoissuomalaisilta
    maaseutupaikkakunnilta. Viimeisin löydös tehtiin Oulun Toppilassa
    alkuviikosta. Poliisi takavarikoi kotikasvattamosta kannabiksen lisäksi
    sen viljelyyn tarvittavia välineitä, muun muassa lämpölamppuja.

    Kolmea asunnosta tavoitettua nuorukaista epäillään
    huumausainerikoksesta. Yhdellä heistä oli lisäksi pussi, jossa poliisi
    epäilee olleen amfetamiinia ja hasista. Mieheltä löytyi myös poliisin
    huumeiksi epäilemiä pillereitä.

    Rikoskomisario Matti Luolavirta Oulun poliisin huumeyksiköstä sanoo
    kannabiksen lisääntyneen kotikasvatuksen olevan merkki siitä, että sen
    saanti katukaupasta on vaikeutunut. Poliisi on tehnyt viime aikoina
    useita isoja takavarikkoja. Viimeisin tapahtui huhtikuussa, kun
    Kiimingistä kotoisin olevan miehen autosta ja kotoa löytyi yli
    kahdeksan kiloa hasista.

    Mies oli niin sanotun portsariliigan keskeinen tekijä. Liigan
    uskotaan tuoneen Helsingistä Ouluun runsaan vuoden aikana yli 30 kiloa
    hasista ja lisäksi useamman kilon amfetamiinia sekä tuhansia
    ekstaasitabletteja. Liigan jäsenet tuomittiin syyskuussa pitkiin
    vankeusrangaistuksiin Oulun käräjäoikeudessa.

    Takavarikot vaikuttavat luonnollisesti huumemarkkinoihin.
    Esimerkiksi hasista on juuri nyt vaikea saada viimeaikaisten
    takavarikkojen takia, Luolavirta sanoo.

    Luolavirta korostaa, että kannabiksen kasvattaminen omaankin
    käyttöön on aina huumausainerikos, josta rangaistaan vähintään
    sakoilla, mutta myös vankeusrangaistus on mahdollinen.

    Kasvattajat eivät selviä huumausaineiden käyttörikoksella, vaan tapaukset käsitellään aina oikeudessa, Luolavirta sanoo.

    Suurempia teollisia kasvattamoja poliisi ei ole tavannut Oulun
    seudulta. Viljelmät ovat pääsääntöisesti omaan ja korkeintaan
    lähipiiriin käyttöön tarkoitettuja kotikasvattamoja.

    Kovaa uhkailua rakennusalan suurimmassa rikosjutussa

    Lähde: Kaleva 24.10.2007

    STT:n tietojen mukaan Suomen suurimmassa rakennusalaan kytkeytyvässä rikosjutussa on esiintynyt kovaa ihmisten uhkailua.

    Osa todistajista on poliisin suojelussa, ja virkavalta kuljettaa
    heitä oikeuteen. Poliisi valvoo oikeudessa, että tilanne pysyisi
    rauhallisena.

    Epäillyn laajan kuittikaupan käsittely alkaa Helsingin
    käräjäoikeudessa keskiviikkoaamuna. Syytettyjä on lähes sata. Poliisi
    on kertonut, että heidän joukossaan on epäiltyjä lähes kaikista
    "liivijengeistä".

    Viina kieltoon ja ruoho kasvuun

    Lähde: EteläSaimaa 8.10.2007

    Mikä aine saa pään sekaisin, nostaa aggressioita ja aiheuttaa
    vieroitusoireita jo lyhyen käytön jälkeen? Entä millainen kama
    lamaannuttaa keskushermostoa, aiheuttaa aivovaurioita ja tappaa?
    Vastaus ei ole kannabis, vaan alkoholi.

    Viinasta on helppo tehdä mörkö, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä
    se on vain mukava rentoutumiskeino. Samoin kannabis suorastaan
    houkuttelee kovien huumeiden käyttöön ja törkeisiin rikoksiin, ainakin
    suomalaisen Kaikki huumeet tappavat heti -asenneilmapiirin mukaan.

    Entäpä, jos alkoholi olisikin kielletty nautintoaine ja kannabis
    sallittu? Luulisin, että silloin meillä menisi paljon paremmin kuin nyt.

    Alkoholi on mukana 70 prosentissa tilastoiduissa
    väkivaltatapauksissa. Voiko kukaan kuvitella hihittelevän pilvipään
    lyövän ketään, kaikista vähiten läheisiään?

    Kannabis rentouttaa, saa aikaan iloisen mielen ja hidastaa
    ajattelua. Jos perjantaipullon sijaan valtion monopolifirma myisi
    höpöheinää, olisi Suomi rauhallisempi paikka asua. Kukaan ei tappelisi
    grillijonossa, eikä netin keskustelufoorumeilla taisteltaisi, koska
    ihmisillä olisi niin kertakaikkisen rento olo.

    Jos olo olisi kireä, ei tarvitsisi lähteä hakea kaljapöhnää
    lähiöpubista, vaan voisi käydä parvekkeella vähän hengittämässä
    yrteillä maustettua raitista ilmaa.

    Ihme, ettei talouselämä ole vielä huomannut pössyttelyn hyötyjä.
    Koska kannabis ei aiheuta krapulaa, äkkinäisten flunssapöpöjen määrä
    sairauspoissaolojen selvityksissä vähenisi radikaalisti.
    Pikkujoulukausi sujuisi ilman turhia pettämisiä, kun ruoho veltostaisi
    elimet ja toisaalta rentouttaisi niin paljon, ettei kukaan jaksaisi
    ryhtyä pokaushommiin.

    Vapaa-ajalla luonnon antimet vasta olisivatkin ässä veto. Itsekin
    viitsisin leikkiä sukulaislasten kanssa tuntikaupalla lentokonetta tai
    vaikka merihevosta, koska sehän olisi niin hurjan mukavaa. Ja tarpeeksi
    paljon pihalla käytyäni voisin olla leikeissä vaikka vuori, jonka
    päälle kiivetä. Lapset hieman ihmettelisivät, että miksi eno on niin
    lötkö, mutta ainakin kaikilla olisi hauskaa.

    Entä jos sallittaisiinkin kaikki miedot päihteet? Toisin sanoen
    tupakan ja alkoholin rinnalle nostettaisiin kannabis. Jos
    valtiovetoisen myynnin rinnalla sallittaisiin kukan kotikasvatus,
    loppuisi samalla lämpölamppuja hankkivien chilinkasvattajien
    vainoaminen.

    Kasvavien verotulojen annista pääsisivät varmasti itseni kaltaiset absolutistitkin nauttimaan.

    Ehkä laaja vapaus valita olisi tässä yhteiskunnassa liian rankka
    ratkaisu. Hurjien harppausten sijaan myönnyn kannattamaan pieniä
    edistyksen askelia. Ensimmäinen askelma voisi liittyä kauppojen
    aukioloaikoihin. Vai olisiko sekin liikaa?

    Ior Bock ja maailman synty

    Lähde: http://www.iorbock.fi/

    Kalevalaisen tarinan kerronnan nykyaikainen jatkaja ja
    kansainvälisen kuulijakunnan Intian Goalla luonut Ior Bock jatkaa
    irrottelujaan netissä. Suositeltavaa lukemista nykyisen
    maailmanpolitiikan kyyniseen apokalyptisyyteen kyllästyneille.

    Huumekuljettajia seulotaan sylkinäytteillä

    Lähde: Helsingin Sanomat 6.10.2007

    Kansanterveyslaitos on alkanut seuloa huumekuljettajia liikenteestä
    tutkimalla poliisin ratsiaan joutuneiden kuljettajien sylkinäytteitä.
    Näytteen antaminen on vapaaehtoista, se annetaan nimettömänä eikä
    näytettä voi käyttää oikeudessa antajaansa vastaan.

    Kansanterveyslaitoksesta vakuutetaan, ettei kukaan saa syytettä, vaikka sylkinäytteestä jotain löytyisikin.

    Suomen tiukka linja ei juuri vähennä kovien huumeiden käyttöä

    Lähde: Turun Sanomat 8.10.2007

    Hollannin käytännönläheinen huumepolitiikka ei ole lisännyt kovien
    huumeiden käyttöä. 16 miljoonaan asukkaan Hollannissa on noin 34 000-45
    000 kovien huumeiden käyttäjää. Tiukan linjan Suomessa heitä on vajaat
    20 000.

    Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammi sanoo, että tiukka kontrolli ei
    sanottavasti vähennä käyttöä eikä sallivampi linja sitä välttämättä
    lisää.

    Hollannissa esimerkiksi heroiinin käyttäjien määrä on pysynyt melko
    matalana ja heidän keski-ikänsä nousee. Puolet on jo yli 40-vuotiaita.
    Nuoret eivät enää siirry tuhoisaksi tiedettyyn heroiiniin. Tosin
    kokaiinin ja ekstaasin suosio on kasvanut.

    – Hollantilaisista kovien huumeiden käyttäjistä noin 10-15
    prosenttia käyttää huumeita suonensisäisesti, mutta suurin osa käyttää
    myös crarckia, tohtori Margriet van Laar sanoi. Hän puhui
    A-klinikkasäätiön Päihdetiedotusseminaarissa Hollannin Haarlemissa.

    Van Laar painotti, että Hollannissa halutaan pitää kannabis ja kovat huumeet erillään.

    Ideana on suojata kannabiksen käyttäjiä siirtymästä koviin huumeisiin ja estää heidän syrjäytymisensä.

    Apua saa myös silloin, kun ihminen ei halua luopua huumeiden
    käytöstä. Huumeriippuvaisten hoitoon suhtaudutaan samaan tapaan
    käytännöllisesti kuin muidenkin sosiaalisten ongelmien hoitoon

    Hollannissa huumeiden käyttäjiä ei leimata

    Lähde: Kaleva 7.10.2007

    Hollannin käytännönläheinen huumepolitiikka ei ole lisännyt kovien
    huumeiden käyttöä. 16 miljoonaan asukkaan Hollannissa on noin
    34 000-45 000 kovien huumeiden käyttäjää. Tiukan linjan Suomessa heitä
    on vajaat 20 000.

    Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammi sanoo, että tiukka kontrolli ei
    sanottavasti vähennä käyttöä eikä sallivampi linja sitä välttämättä
    lisää.

    Hollannissa esimerkiksi heroiinin käyttäjien määrä on pysynyt melko
    matalana ja heidän keski-ikänsä nousee. Puolet on jo yli 40-vuotiaita.
    Nuoret eivät enää siirry tuhoisaksi tiedettyyn heroiiniin. Tosin
    kokaiinin ja ekstaasin suosio on kasvanut.

    – Hollantilaisista kovien huumeiden käyttäjistä noin 10-15
    prosenttia käyttää huumeita suonensisäisesti, mutta suurin osa käyttää
    myös crarckia, tohtori Margriet Van Laar sanoi. Hän puhui
    A-klinikkasäätiön Päihdetiedotusseminaarissa Hollannin Haarlemissa.

    Van Laar painotti, että Hollannissa halutaan pitää kannabis ja kovat huumeet erillään.

    Ideana on suojata kannabiksen käyttäjiä siirtymästä koviin huumeisiin ja estää heidän syrjäytymisensä.

    Vuodesta 1996 koululaisten kannabiksen käyttö on vähentynyt, mutta alkoholin käyttö on lisääntynyt.

    Huumeriippuvaisille monipuolista hoitoa

    Hollannissa huumeiden käyttäjille on tarjolla monipuolisia hoitoja.
    Viime aikoina hoitoon ovat hakeutuneet erityisesti kokaiinin ja
    kannabiksen käyttäjät.

    Apua saa myös silloin, kun ihminen ei halua luopua huumeiden
    käytöstä. Huumeriippuvaisten hoitoon suhtaudutaan samaan tapaan
    käytännöllisesti kuin muidenkin sosiaalisten ongelmien hoitoon

    – Hollannissa huumeiden käyttäjät hakeutuvat Suomea helpommin
    hoitoon, kun he tietävät, ettei heitä syytetä tai leimata käyttönsä
    takia, Tammi sanoo. Hän on tehnyt väitöskirjan huumepolitiikan
    muutoksista.

    Huumeiden käytöstä ei Hollannissa käytännössä rangaista. Esimerkiksi
    Suomessa tuhansia huumeiden käyttäjiä sakotetaan vuosittain.
    Hollannissa huumeiden tuotanto, hallussapito, myynti ja salakuljetus on
    laitonta ja rangaistukset ovat yhtä ankaria kuin muissakin Euroopan
    maissa.

    Coffee shoppeja valvotaan

    Hollanti on kuuluisa coffee shopeistaan, joissa saa polttaa
    kannabista. Viranomaiset valvovat, että ne niissä ei myydä kannabista
    alle 18-vuotiaille, eivätkä he saa olla kahviloissa. Toisekseen
    kertamyynnin raja on viisi grammaa. Muita huumeita ei saa myydä.
    Sääntöjen rikkomisesta kahvila voidaan sulkea.

    – Yleisin syy kahviloiden sulkemiseen on järjestyshäiriöt joko
    kahviloissa tai niiden lähistöllä. Usein ongelmia aiheuttavatkin muut
    kuin hollantilaiset eli huumeturistit, Tammi toteaa.

    Kahvilat eivät saa olla koulujen lähistöllä. Huumeita ei saa myöskään mainostaa.

    Hollannissa vähän huumekuolemia

    –Hollannissa on väkilukuun suhteutettuna vähemmän huumekuolemia
    kuin Suomessa. Tätä selittävät metadonihoidossa olevien suuri määrä ja
    se, että Hollannissa kovia huumeita ei yleensä piikitetä.

    –Maassa on myös aloitettu heroiinin lääkejakelu pitkään
    opiaattiriippuvuudesta kärsineille narkomaaneille.
    Metadonikorvaushoidossa on 13 500 ihmistä.

    –Hollannissa on 18 huumeriippuvaisten hoitopaikkaa, joissa kävi vuonna 2005 kaikkiaan 67 000 asiakasta.

    –Narkomaaneille on järjestetty huumeiden käyttöä varten 40
    turvallista paikkaa. Tarkoituksena on vähentää terveysriskejä ja estää
    tarttuvien tautien kuten hepatiittien ja hivin leviäminen.

    –Kannabista ja kokaiinia 15–34-vuotiaat hollantilaiset käyttävät
    vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Myös heroiinin käyttö on
    vähäisempää.

    Subutexista tullut ongelma Suomessa

    Lähde: Turun Sanomat 7.10.2007

    Buprenorfiinit työllistävät entistä enemmän päihdehoitoa

    Lääkkeestä on tullut huume huumeiden joukkoon. Subutexin
    päihdekäyttö on aiheuttanut entistä enemmän työtä myös Turun
    päihdehoidossa.

    Turussa ja muualla Suomessa hakeudutaan päihdehoitoon entistä
    enemmän lääkkeiksi tarkoitettujen buprenorfiinien takia.
    Buprenorfiineihin kuuluu muun muassa vieroitushoidossa käytettävä
    Subutex.

    Lisäksi amfetamiiniriippuvaiset ja sekakäyttäjät ovat näkyneet
    päihdepalvelujen viime vuotisen tilinpäätöksen mukaan selvästi Turun
    päihdehoidossa.

    – Buprenorfiinit ja amfetamiini aiheuttavat voimakasta riippuvuutta
    ja vieroitusoireita. Niistä ei pääse helposti eroon, joten hoitoa
    tarvitaan, kertoo suunnittelija Niina Lindström Turun terveystoimesta.

    Huumeiden takia hoitoon hakeutuvat ovat usein nuoria yksin eläviä miehiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän syrjäytyneitä.

    Myös poliisin mukaan buprenorfiinien väärinkäyttö on yleistynyt.

    – Suomella on eniten Subutex-ongelmia Euroopassa. Buprenorfiinit
    ovat täysin hallitsevassa asemassa amfetamiinin kanssa huumekaupassa,
    kertoo rikoskomisario Ari-Pekka Lehtinen Turun poliisista.

    Esimerkiksi Subutexia tuodaan Suomeen Baltian maista, mutta Lehtisen mukaan "subumatkoja" tehdään aina Ranskaan saakka.

    – Virossa jotkut lääkärit ja klinikat ovat tehneet bisnestä myöntämällä paljon Subutex-reseptejä, Lehtinen kertoo.

    Huumeiden käyttäjät ovat kaikista päihdeongelmaisista kuitenkin
    marginaalinen ryhmä, sillä eniten töitä teettävät totutusti
    alkoholiongelmat.

    Hoitoon hakeutuu vain murto-osa

    Lindströmin mukaan kaupungin tarjoamia päihdepalveluita käyttää noin
    5 000 asiakasta. Turussa päihdehoitoon kuluu vuodessa noin kymmenen
    miljoonaa euroa.

    – Käyttäjiä on todellisuudessa paljon enemmän, mitä tilastoissa
    näkyy. Lisäksi samat asiakkaat käyttävät useita palveluja, Lindström
    selvittää.

    Turussa on perinteisesti käytetty enemmän päihteitä kuin Suomessa
    keskimäärin. Esimerkiksi alkoholin kulutus on Turussa selvästi
    suurempaa muun maan keskiarvoon verrattuna. Eroa selittää muun muassa
    kaupungin koko, opiskelijoiden suuri määrä, anniskelulupien runsaus
    sekä matkustajalaivaliikenne.

    Turkulainen joi vuonna 2005 noin 9,3 litraa puhdasta alkoholia. Suomalaisen annos oli keskimäärin 8,2 litraa.

    Hyvänä uutisena tilinpäätöksessä todetaan se, että suomalaisten
    tupakointi vähentyy hitaasti, mutta varmasti. Erityisesti nuorten
    sauhuttelu on ollut tasaisessa laskussa.

    Turkulaisten hyvinvointia kartoittaneessa tutkimuksessa on todettu,
    että kaupungissa poltetaan eniten Pansio-Jyrkkälässä ja
    Runosmäki-Raunistulassa.

    Hollannissa vähän huumekuolemia

    Lähde: Helsingin Sanomat 7.10.2007

    Haarlem. Hollannissa on väkilukuun suhteutettuna vähemmän huumekuolemia kuin Suomessa.

    Hollantilaisasiantuntijan mukaan tätä selittää kaksi asiaa. Tohtori
    Margiet Van Laar sanoo, että huumeiden käyttäjille on tarjolla hyvin
    hoitoa. Hollannissa kovia huumeita ei myöskään yleensä piikitetä.

    16 miljoonan asukkaan Hollannissa on noin 34 000–45 000 kovien huumeiden käyttäjää. Suomessa heitä on vajaat 20 000.

    Laaja huumerikosvyyhti Porissa

    Lähde: Turun Sanomat 6.10.2007

    Porin poliisin huumeryhmä on kesästä saakka jatkuneissa
    tutkimuksissa paljastanut huumerikossarjan, johon liittyy yli 100
    henkilöä. Poriin on tuotu lähinnä pääkaupunkiseudulta kiloittain
    hasista ja marihuanaa eri muodoissa. Sitä on välitetty myös alle
    18-vuotiaille ja juttu alkoikin selvitä alle nuorten
    huumausainerikoksia tutkittaessa.

    Jutun vuoksi on parikymmentä henkilöä ollut pidätettynä törkeistä
    huumausainerikoksista epäiltynä. Poliisi on kotietsinnöissä saanut
    haltuunsa lähes 6 kiloa kannabista, huomattavan määrän amfetamiinia
    lääkkeitä. Samalla on löydetty satoja huumausaineiden käyttövälineitä
    ja tuhansia euroa käteistä huumerahaa.

    Jutun päätekijöinä ovat olleet vuonna 1953 ja 1955 syntyneet
    porilaiset miehet, He ovat hankkineet huumausaineet pääosin
    pääkaupunkiseudulta, mutta myös esimerkiksi Turun alueelta.

    Kokemäellä takavarikoitiin kilo kannabista

    Lähde: Turun Sanomat 5.10.2007

    Poliisi takavarikoi kokemäkeläisestä yksityisasunnosta lähes kilon
    kannabista syyskuussa. Asian johdosta on vangittu kokemäkeläinen
    pariskunta, vuonna 1977 syntynyt mies ja vuonna 1978 syntynyt nainen.
    Tutkinnan aikana on ollut pidätettynä muitakin henkilöitä.

    Kokemäen poliisin esitutkinnassa on selvinnyt, että vangituksi
    otettu pariskunta on kasvattanut kannabista useita kiloja, josta osa on
    myyty Tampereen ja Harjavallan seudulla. Asia siirtyy syyttäjälle
    syyteharkintaan lähiaikoina.

    Maasta Päähän

    Lähde: HS NYT-liite 41/2007

    Suomen suurimman huumejutun innoittamana HS:n NYT-liite julkaisi
    mainion artikkelin hasiksen matkasta Marokon Rif-vuoristosta
    helsinkiläisen lähiön satunnaispolttajan piippuun.

    Toimittaja kertoo kansainvälisestä huumekaupasta: ”Nämä karskit
    heput tekevät töitä marokkolaisille salakuljettajapomoille, jotka
    asuvat Espanjassa. Näiden jehujen kuviot tunnemme Suomen
    keskusrikospoliisin kertoman perusteella. Tässä vaiheessa hasislevyt
    nimittäin häipyvät näköpiiristämme.”

    Myös UNODC eli YK:n huumetoimisto kertoo raportissaan, ettemme tiedä
    juuri mitään kansainvälisestä huumekaupasta, vaikka kansainvälinen
    huumevalvonta pystytettiin juuri sen valvomiseksi. Siksi mielikuvamme
    aiheesta tulee etupäässä amerikkalaisista elokuvista ja
    rikosromaaneista. HS:n toimittaja on keksinyt oman fiktiivisen
    hahmonsa, huumepohatta Vladimirin, täyttämään tätä aukkoa. Ja niin
    huumepolitiikkamme jatkuu fiktioihin nojautuen.

    Huumekuolemat – sata tai kaksisataa …

    Nuorten huumekuolemat lisääntyivät

    Lähde: Suomen Lääkärilehti 15.10.2007

    Nuorten huumekuolemat ovat kääntyneet nousuun. Viime vuonna 104
    suomalaisnuorta kuoli huumeisiin, kun sitä edellisenä vuonna kuolemia
    oli vain 69.

    Huumausainepositiivisten kuolemantapausten kokonaismäärä on pysynyt
    suunnilleen samana, mutta 15–29-vuotiaiden osuus niistä on kasvanut.
    Vuonna 2005 nuorten osuus oli 39 prosenttia ja viime vuonna jo 57
    prosenttia kuolemantapauksista.

    Nuorimmat huumeisiin kuolleet olivat 15-vuotiaita, käy ilmi oikeuslääketieteellisen laitoksen alustavista tiedoista.

    Päidetyötä tekevät järjestöt muistuttavat, että päihteillä
    oireilevat nuoret eivät saa tällä hetkellä riittävän nopeasti tehokasta
    hoitoa. Heikoimmassa asemassa ovat nuoret, jotka tarvitsevat
    huumehoidon lisäksi kipeästi myös psykiatrista hoitoa.

    Nuorten huume-kuolemat lisääntyneet

    Lähde: Turun Sanomat 16.10.2007

    Nuorten huumekuolemat ovat lisääntyneet taas rajusti. Viime vuonna
    huumeet veivät ensimmäisen kerran yli sadan nuoren hengen. Nuorimmat
    huumeiden vaikutuksen alaisina kuolleet olivat 15-vuotiaita poikia.

    Oikeuslääketieteellisen laitoksen alustavan tiedon mukaan vuonna
    2006 huumeita löytyi 104:stä 15-29-vuotiaana menehtyneestä nuoresta.
    Edellisenä vuonna huumausaineita löytyi 69 kuolleesta nuoresta.

    Ensi viikolla eli ehkäisevän päihdetyön viikolla järjestetään eri
    puolilla maata muistotilaisuuksia, joissa muistetaan huumeisiin
    kuolleita nuoria.

    Nuorten huumekuolemat lisääntyneet rajusti

    Lähde: MTV3 15.10.2007

    Kaikkiaan huumekuolemien määrä ei ole juurikaan lisääntynyt, mutta nuorten osuus niistä oli viime vuonna jo yli puolet.

    Nuorten huumekuolemat ovat lisääntyneet taas rajusti. Viime vuonna
    huumeet veivät ensimmäisen kerran yli sadan nuoren hengen. Nuorimmat
    huumeiden vaikutuksen alaisina kuolleet olivat 15-vuotiaita poikia.
    Menehtyneiden joukossa oli alle 20-vuotiaita kaikkiaan 14.

    Oikeuslääketieteellisen laitoksen alustavan tiedon mukaan vuonna
    2006 huumeita löytyi 104:stä 15-29-vuotiaana menehtyneestä nuoresta.
    Edellisenä vuonna huumausaineita löytyi 69 kuolleesta nuoresta.

    Kaikkiaan huumekuolemien määrä ei ole juurikaan lisääntynyt, mutta
    nuorten osuus niistä oli nyt jo yli puolet eli 57 prosenttia. Toissa
    vuonna nuorten osuus oli 39 prosenttia.

    Irti Huumeista ry:n mukaan päihteiden käytöllä oireilevat nuoret
    eivät saa vieläkään riittävän nopeasti tehokasta hoitoa. Erityisen
    suuressa syrjäytymisvaarassa ja kaikkein heikoimmassa asemassa ovat
    nuoret, jotka tarvitsevat huumehoidon lisäksi kipeästi myös
    psykiatrista hoitoa.

    Ensi viikolla eli ehkäisevän päihdetyön viikolla järjestetään eri
    puolilla maata muistotilaisuuksia, joissa muistetaan huumeisiin
    kuolleita nuoria. Helsingissä muistotilaisuus järjestetään Helsingin
    Vanhassa kirkossa ensi viikon tiistaina. Silloin sytytetään huumeisiin
    menehtyneiden nuorten muistolle 104 kynttilää.

    Ilona oli yksi huumeiden paristasadasta vuotuisesta uhrista

    Lähde: Helsingin Sanomat 13.10.2007

    Espoolainen Ilona kuoli elokuussa. Hän on yksi niistä noin
    kahdestasadasta suomalaisesta, jotka kuolevat tänä vuonna huumeisiin.
    Viime vuonna heitä oli 184, joista 20 naisia.

    Ilona alkoi käyttää huumeita teini-iässä. Ensin kului kannabista,
    sitten myös amfetamiinia, heroiinia ja Subutexia. Hän viilteli itseään
    ja otti yliannostuksia. 19 kertaa Ilona kokeili päihdehoitoa.

    Kaksi kuukautta sitten Ilona teki itsemurhan. Hän söi sekavassa
    olotilassa lääkkeitä ja yritti hetken päästä perua tekonsa
    suihkuttamalla vatsaansa vettä. Itse tehty vatsahuuhtelu ei onnistunut.
    Kuollessaan Ilona oli 23-vuotias.

    Ilonan isosisko Liisa sai kuulla tapahtuneesta parin tunnin päästä
    isältään. Liisa kävi heti tapahtumapaikalla hyvästelemässä siskonsa. Se
    on auttanut asian ymmärtämisessä. "Jokainen huumeiden käyttäjän omainen
    tietää, että puhelin voi soida milloin tahansa. Mutta siihen ei voi
    valmistautua, mitä sen puhelun jälkeen tapahtuu", 27-vuotias Liisa
    toteaa.

    Sisaret etääntyivät toisistaan viime vuosina, ja saattoi mennä
    pitkäänkin, etteivät he tavanneet. Viime aikoina tapaamiset menivät
    usein riitelyksi. Hoitoalalla työskentelevän isosiskon huoli sai Ilonan
    hermostumaan.

    Liisan mielestä raskainta oli huomata pikkusiskon pikkuhiljaa
    muuttuvan toiseksi ihmiseksi. Ilonalla todettiin epävakaa
    persoonallisuus. Huumeiden käytön takia muita diagnooseja ei koskaan
    tehty. Ei siis tiedetä, kumpi oli ensin, huumeet vai
    mielenterveysongelmat. Ilonan oman kertoman mukaan psyykkiset ongelmat
    alkoivat 11-vuotiaana.

    "Aineet laittavat aivokemiat niin sekaisin. Myös se, mitä siinä maailmassa näkee ja kokee, muuttaa ihmistä", Liisa kertoo.

    Kun vanhemmat lopettivat rahan antamisen, kodeista alkoi kadota
    tavaraa. Sisko kadotti hänelle ostettuja polkupyöriä ja kännyköitä
    jatkuvasti. Joskus hän haukkui ja kiristi vanhempiaan, jopa
    itsemurhalla. "Ja naisellahan on aina se yksi keino saada rahaa."

    Ilona aloitti hoidon 19 kertaa. Vieroitusta hän jaksoi vaihtelevasti
    ja jätti sen kerta toisensa jälkeen kesken. Alkuvuosina hoitopaikat
    eivät Ilonan mielestä olleet hänelle sopivia. Hän piti ongelmiaan
    mielenterveydellisinä, ei huumeisiin liittyvinä. Loppuvuosina Ilonalla
    oli motivaatiota, muttei voimia.

    Isosisko ihmettelee, ettei huumeiden käyttäjää ole mahdollista pitää
    pakkohoidossa, jos hän alun alkaen menee sinne itse vapaaehtoisesti.

    Viimeisen vuoden aikana Ilona oli hoitojaksojen välillä ilman
    huumeita korkeintaan viikon. "Vaikka huumeista pääsisikin eroon, voi
    normaaliin maailmaan sopeutuminen tuntua epätoivoiselta", Liisa pohtii.
    "Myös luottamuksen saaminen on vaikeaa. Kun on niin moneen kertaan
    pettänyt itsensä ja läheisensä."

    Liisa muistaa siskonsa sitkeänä, kilttinä ja urheilullisena tyttönä.
    Ajatus pikkusiskon normaalista elämästä ja perheen perustamisesta ei
    tuntunut enää pitkään aikaan todennäköiseltä.

    Liisa uskoo, että enää pikkusiskon ei tarvitse taistella. "Elämä täällä oli helvettiä."

    Hän ymmärtää, että yhteiskunta haluaa unohtaa kaduilla hörhöilevät
    huumeiden käyttäjät. "Mutta pitää muistaa, että hekin ovat jonkun
    lapsia, jonkun siskoja."

    Ilonan ja Liisan nimet on muutettu.

    Huumeisiin kuolleiden määrä kasvaa koko ajan

    Tämän huumeiden käyttäjän elämä päättyi helsinkiläiseen puistoon.

    Huumeisiin kuolleiden määrä lisääntyy Suomessa edelleen. Viime
    vuonna huumausaineita löydettiin alustavien tietojen mukaan 184
    vainajan verestä, vuonna 2005 heitä oli yhdeksän vähemmän.

    Viime vuonna huumekuolemiksi tilastoiduista puolet kuoli
    huumemyrkytykseen tai yliannostukseen. Lopuissa tapauksista uhrin
    verestä löytyi huumetta, mutta kuoleman aiheutti esimerkiksi hyppy
    parvekkeelta tai autokolari.

    Huumekuolemista 30 oli itsemurhia. Tämän lisäksi kuusi surmattiin. Pääosa heistä oli hieman yli 20-vuotiaita miehiä.

    Vielä muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla – etenkin Helsingissä
    – tapahtui puolet huumekuolemista. Nyt osuus on noin 40 prosenttia.

    "Suomessa ei ole sellaista paikkaa, missä ei olisi huumeita",
    Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen professori Erkki
    Vuori sanoo. Oikeuslääketieteen laitoksella tutkitaan huumeiden uhreja
    Pohjois-Suomea ja pikkupaikkakuntia myöten.

    Vuoren mukaan valtaosan verestä löytyy useaa huumetta, alkoholia ja
    lääkkeitä. Esimerkiksi viime vuonna kuollut 25-vuotias mies otti
    lääkkeitä, poltti pilveä, piikitti korvaushoitolääkettä suoneen ja
    nukahti. Aamukolmelta hän vielä kuorsasi, mutta oli kuuden tunnin
    päästä eloton.

    Kannabista löytyi 99 uhrin ja korvaushoitolääkettä eli
    buprenorfiinia 89 uhrin verestä. Buprenorfiinia, esimerkiksi Subutexia,
    on käytetty opiaattiriippuvaisten hoitoon, mutta narkomaanit ovat
    käyttäneet sitä heroiinin ja morfiinin korvikkeena. Heroiinin osuus
    huumekuolemista on laskenut dramaattisesti. Vuoden 2000 heroiiniin
    kuoli 63, viime vuonna enää kaksi.

    Viranomaiset pelkäävät nyt uutta heroiinibuumia. Tänä vuonna
    ensihoito on saanut Helsingissä vastaansa kymmenen heroiinin
    yliannostusta. Viime vuonna niitä oli viisi.

    Tanskassa ja Norjassa huumeisiin kuolleet ovat reilusti yli
    30-vuotiaita, Suomessa he ovat nuoria, 20–24-vuotiaita. Vuori ei tiedä
    miksi. "Voiko olla niin, että nuoret käyttävät yhdessä kokeneiden
    kanssa, ja ottavat sitten liian suuren annoksen?"

    Myös vakavat myrkytys- ja yliannostustapaukset ovat lisääntyneet.
    Viime vuonna ensihoitoyksikkö pelasti Helsingissä yli 60 ihmistä
    vakavalta myrkytykseltä tai yliannostukselta.

    Professori Vuori on tutkinut kuolinsyitä vuodesta 1981. "Kun
    aloitin, huumeisiin kuolleita tuli vastaan yksi kuukaudessa, vähitellen
    yksi viikossa. Nyt yhtenä päivänä tapauksia voi olla useita."

    Entäs ne muut huumeet?

    Lähde: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2005/ksyyt_ 2005_2006-10-31_tie_001.html
    http://www.suomenash.fi/sivu.php?artikke li_id=137

    Vuonna 2005 alkoholisyihin kuoli kaikkiaan noin 2000 henkeä, mikä on
    noin 150 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2005 pitkäaikaiseen
    alkoholinkäyttöön liittyvien alkoholisairauksien aiheuttama kuolleisuus
    jatkoi kasvuaan, äkillisen alkoholinkäytön seurauksena myrkytyksiin
    kuolleita oli hiukan vähemmän kuin edellisvuonna.

    Alkoholin käyttö lisää myös tapaturmaan joutumisen vaaraa ja on
    osallisena usein myös itsemurhissa. Erityisesti työikäisten miesten
    kaatumistapaturmien määrä on viime vuosina lisääntynyt, vuonna 2005 se
    oli 268. Lähes puolet heistä on kaatuessaan humalassa. Itsemurhista
    vajaa kolmannes tehtiin humalassa.

    Erään laskelman mukaan vuosittain syntyy tuhat alkoholisyndroomalasta, joilla on erilaisia neurologisia oireita.

    Suomessa kuolee vuosittain noin 5000 ihmistä tupakoinnista johtuviin
    sairauksiin. Tupakoinnin vuoksi on Suomessa vuosittain 1,2 miljoonaa
    sairauspoissaolopäivää ja 600 000 lääkärissä käyntiä.
    Tupakkasairauksien hoito puolestaan sitoo vuoden aikana yhden suuren
    keskussairaan verran sairaansijoja. Se merkitsee yli 220 000
    hoitopäivää yleissairaalassa.

    Lisäksi tupakoinnin on osoitettu olevan kätkytkuolemien takana, 90%
    kätkytkuolleiden lasten äideistä on tupakoijia. Nuorena aloitettu
    tupakointi on yhteydessä muiden päihteiden ja huumeiden käytön
    aloittamiseen sekä mielenterveysongelmiin myöhemmällä iällä.