Lähde: Norml
http://blog.norml.org/2010/09/03/latest-california-crime-stats-emphasize-need-to-pass-prop-19/
http://blog.norml.org/2010/09/16/big-alcohol-backs-no-on-prop-19-campaign/
http://blog.norml.org/2010/09/12/proposition-19-is-no-threat-to-workplace-safety/
Kampanjasivut:
http://yeson19.com/
Videoita:
http://yeson19.com/node/type/video
Radio 4.20:
http://stash.norml.org/californias-prop-19-a-word-for-word-analysis
USA:n rikostilastojen mukaan Kaliforniassa tehtiin vuonna 2009 yhtä
paljon kannabispidätyksiä kuin ennätysvuonna 2008. Vuodesta 2008
vuoden 2010 alkuun Kaliforniassa annettiin 122 500 syytettä unssia
pienemmän marihuanamäärän hallussapidosta muuhun kuin lääkinnällisiin
tarkoituksiin. Kaikissa näissä tapauksissa ihmisten piti mennä
oikeuteen, maksaa oikeudenkäyntikulut, maksaa pikasakko ja he
joutuivat joko huumehoitoon tai saivat väliaikaisen merkinnän (kaksi
vuotta) rikosrekisteriin. Lisäksi heiltä takavarikoitiin kannabis.
Näiden lisäksi tulee vielä 34 000 rikossyytettä, joihin kuuluu jopa
yhden kannabiskasvin kasvattaminen muuhun kuin lääkinnälliseen
käyttöön tai minkä tahansa määrän myyminen muuhun kuin lääkinnälliseen
käyttöön (rangaistavaa jopa neljän vuoden vankeudella).
Proposition 19 lakialoitteen hyväksyminen tulevissa vaaleissa
marraskuussa tekee lailliseksi aikuiselle ihmiselle pitää hallussaan
kannabista aina yhteen unssiin asti sekä kannabiksen kasvattamisen 25
neliöjalan alueella (reilu 2 neliömetriä). Toisin sanoen se lopettaisi
kymmenien tuhansien kalifornialaisten rikossyytteet. Se suojaisi
lailla ne 3,3 miljoonaa kalifornialaista, jotka käyttävät kannabista
muuhun kuin lääkinnälliseen käyttötarkoitukseen. Vain noin 200 000
kalifornialaista saa tällä hetkellä kannabista lääkärin reseptillä.
Tämän takia NORML kannattaa lakialoitetta.
Mikä ero on dekriminalisoimisella ja laillistamisella?
Dekriminalisoinnin käsite tuli muotiin vuonna 1972 kun presidentti
Nixonin asettama ns. Schaferin komitea suositteli sitä
kannabispolitiikan muodoksi. Heidän ehdotuksensa kongressille oli
korvata kriminaalirangaistukset aikuisen ihmisen kannabiksen
hallussapidosta hallinnollisilla rangaistuksilla kuten sakoilla –
mutta pitää itse tuote ja sen jälleenmyynti sekä tuotanto laittomana.
NORML edelleen kannattaa dekriminalisointia väliaikaisena
toimenpiteenä. Me rohkaisemme kalifornialaisia pitämään yhteyttä
kuvernööriin ja kannattamaan lakialoitetta, jolla aikuisen ihmisen
kannabiksen hallussapidosta annettaisiin korkeintaan huomautus
(Kalifornian senaatin lakialoite 1449).
Mutta sellainen politiikka, joka määrää kannabiksen edelleen
laittomaksi tuotteeksi, on riittämätön, koska se sallii valtiovallan
käyttää väkivaltaa kyseisen tuotteen takavarikoimisessa. Tämän takia
jopa niillä alueilla, joissa kannabiksen hallussapito on
dekriminalisoitu, saamme todistaa poliisin kauheaa väkivaltaa
kannabiksen käyttäjiä kohtaan.
Tämän vastakohtana kannabiksen ottaminen pois koko rikoslaista ei ole
dekriminalisointia. Aikaisemmissa artikkeleissa on otettu esimerkiksi
tomaatti, jota ei ole dekriminalisoitu. Ne ovat laillisia ja siten
niitä valvotaan ja verotetaan silloin, kun niitä kasvatetaan
kaupallisiin tarkoituksiin ja myydään vähittäiskaupassa.
Tuskin kukaan väittää, että päivänkakkarat ovat ei-kriminalisoituja
mutta silti ne eivät ole hallituksen verottamia eikä valvomia. Mutta
päivänkakkarat eivät ole avoimilla markkinoilla myytäviä ja ostettavia
tuotteita. Päivänkakkarat kasvavat maassa kuten marihuana. Mutta niin
tekee vehnä, jonka kauppaa valtio valvoo hyvin tarkasti. On siis
täysin epärealistista, että kannabiksen kaltaista tuotetta, jota
kymmenet miljoonat amerikkalaiset käyttävät ja ostavat, voitaisiin
käsitellä kuin päivänkakkaraa.
Proposition 19:n arvostelijoiden on hullua vaatia, että kannabista
käsiteltäisiin ”laillisesti” mutta samalla vaatia, ettei sitä
valvottaisi lainkaan, koska tosiasia on, että kaikkia laillisia
tuotteita valvotaan jollakin tavalla ja verotetaan.
Kysymys on siitä, millainen on suositeltava politiikka aikuisen
ihmisen kannabiksen käyttöön. Nyt valtiolla on valta aseella uhaten
takavarikoida aikuisen ihmisen hallussaan pitämä kannabis, jopa kotona
oman yksityisyyden suojassa, ja asettaa tämä ihminen rikossyytteeseen
ja antaa hänelle rikosrekisterimerkintä jos hänen kannabiksen käyttö
ei ole lääkinnällinen. Proposition 19:n mukaan henkilö ei enää saa
rikosoikeudellisia rangaistuksia yksityisestä käytöstä kunhan tämä
yksityinen käyttö rajoittuu hallussapitoon ja kasvatukseen tietyissä
rajoissa.
Ketkä vastustaa lakialoitetta?
Kalifornian päihdemyyjät, California Beer & Beverage Distributors,
ovat näkyvästi vastustaneet kaikkia kannabiksen lakimuutoksia. He
lahjoittivat 10 000 $ Public Safety First -ryhmälle, joka vastustaa
lakialoitetta 19. Tämä on kolmanneksi suurin lahjoitus Kalifornian
poliisipäällystöliiton (30 000 $) ja Kalifornian huumepoliisiliiton
(20 000 $) lahjoitusten jälkeen. Viikko sitten lakialoitteen
kannattajat olivat saaneet paljon enemmän lahjoituksia kuin vastustava
järjestö (5 : 1), jolla oli kasassa vain 61 000$, mistä vain yksi oli
kansalaisen antama lahjoitus. Sopisikin kysyä, miksi Public Safety
First -järjestö voi hyväksyä lahjoituksen sellaisen kaman kauppiailta,
mikä on vastuussa suuresta osasta yleisen turvallisuuden (public
safety) kustannuksista?
Tämä ei ole ainut kerta, jolloin California Beer & Beverage
Distributors on käyttänyt alkoholivoittojaan vastustamaan huumelakien
muutosta Kaliforniassa. Vuonna 2008 päihdelobby lahjoitti paljon
suuremman summan, 100 000$, lakialoite 5:n mitätöimiseksi – sen
tarkoitus oli lieventää ei-väkivaltaisista kannabiksen
hallussapitotapauksista langetettavia rangaistuksia. Lakialoite hävisi
40 – 60. Alkoholilobby pelkää sitä päivää, jolloin sen täytyy
kilpailla luonnontuotteen kanssa, joka on turvallinen, myrkytön eikä
aiheuta krapulaa.
Kannabisaktivistit ovat tiivistäneet lakialoitteen vastustuksen: ”Jos
olet lakialoitetta vastaan, olet narkomaanien, kartellien, sheriffien
ja viinateollisuuden puolella”.
Alkoholilobbyn kampanja levittää juttua, että lakialoitteen tultua
hyväksytyksi työnantajien pitää sietää työntekijöitään paukuissa, ja
he ovat luoneet väitteen, että ”Kalifornia ei enää tarvitse toista
laillista mieleen vaikuttavaa ainetta”. Alkoholi aiheuttaa
Kalifornialle 38 mrd$:n kustannukset joka vuosi ensiapukäynteinä,
pidätyksinä jne. Alkoholiin liittyvät sairaudet aiheuttavat 3500
kuolemaa vuosittain ja yli 109 000 alkoholin käyttöön liittyvää
vammaa. Kannabis aiheutti vuonna 181 ensiapukäyntiä puolueettoman RAND
ajatushautomon tutkimuksen mukaan huolimatta siitä, että neljä
miljoonaa kalifornialaista käyttää sitä kuukausittain.
Law Enforcement Against Prohibition, Leap, -järjestön edustajan,
eläkkeelle jääneen tuomari James Grayn mielestä päihdelobbyn päätös on
taloudellinen. Tämä päätös on seurausta siitä, että tupakka- ja
alkoholiteollisuus auttoivat luomaan johtavan huumesotaryhmän
Partnership For a Drug-Free American.
”Oli viisas teko oman tuotteensa kaupan kannalta pitää pystyssä
erottelu lailliseen ja laittomaan tuotteeseen”, hän sanoo. ”He
suojelevat omia kaupallisia etujaan.”
Proposition 19 ei ole uhka työpaikkaturvallisuudelle
Kannabiksen laillistamista vastustavat valittavat, että Proposition 19
vaarantaa työpaikkojen turvallisuuden. Jotkin työnantajat väittävät,
että Proposition 19 sisältää ehdon, jonka mukaan työntekijät olisivat
suojattu syrjinnältä sen perusteella, että he aikuisina ihmisinä
käyttävät yksityisesti kannabista. Tämä asia on kuitenkin otettu
huomioon varauksessa, jossa turvataan ”työnantajan oikeus kiinnittää
huomiota sellaiseen kannabiksen käyttöön, joka todella heikentää
työsuoritusta”.
Miksi sitten Proposition 19 olisi ongelma työnantajille? Koska he
haluavat testata työntekijöitään sellaisesta käytöksestä, mikä ei
vaikuta heidän työsuoritukseen, käyttämällä virtsatestiä, mikä on
epätarkka.
Yleisen käsityksen vastaisesti virtsatesti ei mittaa kannabiksen
aktiivista vaikutusta kehossa vaan ei-aktiivista hajoamistuotetta,
joka voi pysyä kehossa päiviä tai viikkoja sen jälkeen kun kannabiksen
työtä huonontavat vaikutukset ovat haihtuneet. Virtsatestit
paljastavat kaikista harmittomimman viikonloppupössyttelyn kun taas
kaikista merkittävimmän huumeiden väärinkäytön muodon eli alkoholin
käytön ne sivuuttavat.
Virtsatesti on siksi hyvin epäluotettava työkyvyn mittari.
Todellisuudessa on mahdollista olla paukuissa kuin ankka ja silti
läpäistä virtsatesti, koska kannabis näkyy virtsassa vasta tunteja
käytön jälkeen. Tällaiset ongelmat voidaan välttää tarkemmilla
menetelmillä, kuten verikokeella tai päihtymistä testaavilla
menetelmillä, joita poliisi käyttää tieliikenteen seuraamisessa.
Mutta eivätkö virtatestit auta työpaikkaturvallisuuden
ylläpitämisessä? Tästä ei löydy tieteellistä tutkimusta. Virtsatestit
eivät ole käyneet läpi USA:n lääkevalvontaviranomaisten, FDA:n,
turvallisuus- ja tehokkuustutkimuksia, joita vaaditaan muilta
lääkintävälineiltä tai lääkeaineilta.
Löytyy runsaasti tutkimuksia, joissa on havaittu, että positiivisen
testituloksen antaneet eivät ole sen enempää alttiita onnettomuuksille
ja joissakin tapauksissa he ovat jopa turvallisempia kuin
ei-positiiviset.
Canadian Center for Addictions Research -tutkimuskeskuksen tuoreessa
tutkimuskatsauksessa päädytään siihen, että ”virtsakokeilla ei ole
osoitettu olevan merkittävää vaikutusta työpaikkavammojen eikä
-onnettomuuksien tasoon”.
Korkean teknologian yritysten huumetestauksia tutkittaessa huomattiin
niiden liittyvän tuottavuuden laskuun, koska ne laskevat
työntekijöiden moraalia ja luottamusta. Huumeiden virtsatestaus voi
olla merkki huonosta hallinnosta suurissa yrityksissä, joissa
työntekijöiden valvonta on heikkoa.
Viime vuosiin saakka on pidetty naurettavana ehdottaa, että
amerikkalaiset työntekijät voitaisiin pakottaa antamaan
virtsanäytteitä osoittaakseen työkelpoisuutensa. USA on ainut
kehittyneistä maista, jossa pidetään virtsatestausta
rutiinitoimenpiteenä. Hollannissa, missä kannabis on laillisesti
aikuisten ulottuvilla, ei käytetä juuri lainkaan virtsatestaamista ja
silti työpaikkaturvallisuus on paremmalla tasolla kuin USA:ssa.
Kannabisjäämät virtsassa eivät ole mikään uhka
työpaikkaturvallisuudelle. Monissa tapauksissa olisi jopa
suositeltavaa antaa työntekijän käyttää kannabista lääketarkoituksissa
kotonaan kivun ja muiden ongelmien välttämiseksi, jotka voisivat
heikentää työsuoritusta.
On tietenkin olemassa tilanteita, joissa huumetestaus on
käyttökelpoista työpaikkaturvallisuuden suojaamiseksi. Proposition 19
erityisesti sallii tämän. Missään tapauksessa Proposition 19 ei kumoa
olemassa olevia liittovaltion lakeja huumetestauksesta sen enempää
kuin Proposition 215, joka salli kannabiksen lääkekäytön.
Yleisesti ottaen Proposition 19 hyödyttää kaikkia työntekijöitä –
olivat he sitten kannabiksen käyttäjiä tai eivät – säästämällä heidät
nöyryyttävältä alistumiselta tungettelevaan ja harhaan johtavaan
virtsatestaukseen, joka ei lainkaan mittaa työkykyä.
Kannabiksen testaaminen virtsakokein työpaikoilla
Lähde: Testing for cannabis in the work-place: a review of the evidence.
Addiction, Volume 105, Issue 3, pages 408–416, March 2010.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1360-0443.2009.02808.x/abstract
Canadian Center for Addictions Research teki tutkimuskatsauksen
työpaikkojen huumetestauksesta kuluneen 20 vuoden ajalta erityisesti
korostaen kannabiksen testaamista, koska se on eniten löydetty huume.
Tuloksina tutkimuksesta saatiin, että (i) kannabiksen polttamisen
vaikuttaa akuutisti suoritusta heikentävästi noin neljän tunnin ajan;
(ii) pitkäaikainen ja runsas kannabiksen käyttö voi vaikuttaa
älylliseen suorituskykyyn mutta on epäselvää ovatko kannabista paljon
käyttävät merkittävä työturvariski jolleivät he käytä kannabista ennen
työtä tai työn aikana; (iii) virtsatestit ovat huonoja mittareita ja
niillä voidaan erityisen huonosti havaita sellaiset työntekijät, jotka
ovat turvallisuusriski; (iv) huumetestaus liittyy positiivisten
kannabistulosten vähenemiseen työntekijöiden keskuudessa mutta tämä ei
välttämättä tarkoita vähemmän kannabiksen käyttäjiä; ja (v)
virtsatesteillä ei ole osoitettu olevan merkittävää vaikutusta
työpaikkavammautumisen tai onnettomuuksien tasoon.
Johtopäätöksenä tutkimuksesta virtsatestejä ei voida suositella
diagnostisena välineenä niiden työntekijöiden tunnistamiseen, jotka
ovat riski työpaikan turvallisuudelle kannabiksen käyttönsä takia.
THC:n testaaminen verestä voisi olla väline sellaisille työnantajille,
jotka haluavat tunnistaa työntekijät, joiden kannabiksen käyttö
huonontaa heidän työsuoritustaan.
