Kannabislaki
-kansalaisaloite

Keino, jolla äänioikeutetut voivat ehdottaa eduskunnalle uutta lakia. Jos 50 000 allekirjoitusta kertyy kuudessa kuukaudessa, aloite lähetetään eduskunnan käsiteltäväksi.

Jokainen, jolla on äänioikeus eduskuntavaaleissa, eli täysi-ikäinen Suomen kansalainen.

Aloite ei salli kannabista alaikäisille. Alaikäisen hallussapidosta rangaistaan rikesakolla sekä ilmoitetaan huoltajalle ja tarvittaessa lastensuojeluun. Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö ei lisääntynyt nuorten keskuudessa Saksassa, vaikkakin nuorten aikuisten miesten käyttö on kasvanut jo vuodesta 2008 [11]. Seurantatietoa on vielä vähän.

Kannabiksen ja muiden huumeiden käytön välillä on havaittu yhteyksiä. Yhteys ei yksin osoita, että kannabis aiheuttaisi siirtymisen muihin aineisiin. Aloitteen perusteluissa tarkastellaan myös laittomien markkinoiden merkitystä [22], [23], [24].

Päihtyneenä ajaminen pysyy kiellettynä. Aloite ehdottaa asiantuntijoiden suosittelemaa ja siksi myös Saksan toimeenpanemaa 3,5 ng/ml:n THC-rajaa veriseerumissa. Saksan liittovaltion digitaali- ja liikenneministeriön tekemän selvityksen mukaan tämä vastaa tieliikenteessä noin 0,2 promillen humalatilaa. [BMV 2024] Myös tämän rajan alapuolella ajaminen olisi kiellettyä, jos kuljettajan ajokyky on heikentynyt. Saksaa koskevassa tutkimuksessa ei havaittu lyhyen aikavälin muutosta kannabiksen vaikutuksen alaisena ajamisessa [30].

Aloite ei ehdota kaupallista vähittäismyyntiä. Aikuisten käyttöön tarkoitetut kannabiksen viljely-yhteisöt eivät saisi tavoitella voittoa. Lääkekannabiksen tuotantoa käsiteltäisiin erikseen lääkinnällisen tuotannon lupajärjestelmässä.

Aloitteen malli pohjautuu Saksassa huhtikuussa 2024 voimaan tulleeseen lainsäädäntöön (Konsumcannabisgesetz, KCanG), joka tunnetaan yleisesti ns. “Saksan mallina”. Lakitekstiin on otettu myös mallia Suomen voimassaolevasta alkoholilaista soveltuvilta osin. Järjestelmä on Saksassa rakennettu siten, että se torjuu laittomia markkinoita, mutta ei luo kaupallista kannabisteollisuutta tai kannusta kulutuksen lisääntymiseen.

Saksan laista poiketen kannabislaki sallii kannabiksen luovuttamisen viljely-yhteisöissä myös elintarvikkeena, sillä kannabiksen käyttäminen syötävänä tai juotavana tuotteena poistaa sen polttamisesta aiheutuvat hengitystiehaitat.

Saksassa kotona säilytettävän kannabiksen enimmäismääräksi asetettiin 50 grammaa, mikä on epärealistisen vähän suhteessa siihen kuinka paljon kolme kannabiskasvia voi tuottaa. Kannabislaissa kotona säilytettävän kannabiksen ylärajaksi on asetettu 150 grammaa kuivapainona mitattuna.

Saksassa kannabiksen käyttö yhteisöjen tiloissa ja välittömässä läheisyydessä on kielletty, mikä ohjaa käyttöä ei-toivotusti julkisiin tiloihin. Kannabislaki ehdottaa kuitenkin tupakkalain mukaisia rajoituksia käytölle julkisten paikkojen lisäksi myös viljely-yhteisöjen tiloihin.

Saksan malli vaatii jäseniltä aktiivista osallistumista kannabiksen kasvattamiseen ja rajoittaa palkatun henkilökunnan käyttöä. Kannabislaki sallii sen, että yhteisöt voivat palkata ammattitaitoista henkilökuntaa viljely- ja tukitehtäviin, kunhan toiminta pysyy voittoa tavoittelemattomana.

Saksan lainsäädäntö asettaa viljely-yhteisöille 500 jäsenen rajan ja yksilöille rajan, että yksi henkilö voi kuulua vain yhteen yhteisöön. Aloitteen kirjoittajat poistivat nämä vaatimukset turhana sekä estämään mahdollisia ristiriitaisuuksia perustuslain kanssa.

Ehdotettu kannabislaki eroaa Saksan laista myös sillä, että siihen on lisätty Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämä kannabiskorttijärjestelmä.

Kannabiskortti on kannabislaissa ehdotettu kannabiksen jakomäärien seurantajärjestelmä, joka vastaa toiminnaltaan Alkon 1940-1970-luvuilla myöntämää henkilötodistusta (“viinakorttia”). Vastaava järjestelmä on käytössä Uruguayssa, joka on laillistanut kannabiksen myynnin. Kannabislain mukaan jokaisen viljely-yhteisön jäsenen tulisi hankkia kannabiskortti, jota ylläpitää Lupa- ja valvontavirasto. Jäsenen hakiessa kannabista viljely-yhteisöltä, järjestelmään kirjattaisiin hänelle jaetun kannabiksen määrä ja laatu. Mikäli jäsen olisi ylittänyt hänen kuukausittaisen tai päivittäisen jakokiintiönsä, ei hänelle saisi jakaa kannabista. Kortilla valvottaisiin myös alle 22-vuotiaille jaettavan kannabiksen 10 prosentin THC-pitoisuusrajaa. Lupa- ja valvontavirasto voisi periä kannabiskortista vuosittain 45 euron haittamaksun.

18-vuotiaat ovat täysi-ikäisiä ja sama ikäraja löytyy myös alkoholin ja nikotiinin kohdalla. Saksassa ja lähes kaikissa muissa kannabiksen laillistaneissa tai dekriminalisoineissa maissa ikäraja on myös 18. Aloitteen tavoitteena on tarjota täysi-ikäisille laillinen, valvottu vaihtoehto. Nuorten aikuisten suojaksi 18-21-vuotiaille ehdotetaan pienempää kuukausikiintiötä ja 10 prosentin THC-rajaa kannabiksessa, jonka he voisivat hankkia viljely-yhteisöiltä.

Kannabiksen lääkinnällistä käyttöä ja käyttäjiä koskevissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että suurimpana esteenä lääkekannabikseen pääsylle ja sen turvalliselle käytölle on kannabiksen asema laissa kiellettynä huumausaineena [5], [6], [7]. Dekriminalisointi on edistänyt reseptien saantia potilaille Saksassa ja saman voidaan olettaa tapahtuvan Suomessakin. Kieltolain tuoma stigma on merkittävä ongelma reseptien saamiselle Suomessa, jossa on jo vähintään 10 000 ihmistä, jotka käyttävät kannabista lääkkeenä ilman reseptiä. Dekriminalisointi poistaa näiltä itselääkitsijöiltä rikoslain uhan sen lisäksi, että se parantaa heidän mahdollisuuksiaan saada resepti. Kansalaisaloite laillistaisi lääkekannabiksen tuotannon Suomessa, joka alentaisi hintoja potilaille ja edistäisi huoltovarmuutta. Se loisi myös uuden vientialan lääkekannabiksen kymmenien miljardien arvoisille globaaleille markkinoille.