Kategoria: Kotimaan uutiset

Lähde: Turun Sanomat 24.3.2000

Perjantaina 24.3. Helsingin yliopistossa tarkastetaan tutkija, MMM Hannele Sankarin väitöskirja "Towards Bast Fibre Production in Finland: Stem and Fibre Yields and Mechanical Fibre Properties of Selected Hemp and Linseed Genotypes".

Kuituhampun ja öljypellavan varsista saatavalla kuidulla voidaan tulevaisuudessa korvata synteettisiä materiaaleja. Hamppua ja pellavaa on perinteisesti viljelty Suomessa tekstiilien raaka-aineeksi. Niiden viljely tyrehtyi kuitenkin 1950-luvulla synteettisten kuitujen vallatessa markkinat.

Peltokokeissa hampun hehtaarisadot jäivät noin kolmannekseen verrattuna keskieurooppalaiseen satoon. Sopivalla maalajin ja lajikkeen valinnalla sekä viljelytekniikkaa kehittämällä voidaan meilläkin päästä lähes 10 000 kilon varsisatoihin hehtaarilta. Nykyiset EU-lajikkeet ovat meille liian myöhäisiä. Pitäisi löytää aikaisempia lajikkeita tai saada EU-säännöksistä poiketen lupa korjata satoa jo elokuussa, sillä syys-lokakuussa hamppu kuivuu huonosti pelloilla. Helsingin yliopistossa on tutkittu myös kevätkorjuun mahdollisuutta. Kuidun laadun on havaittu heikkenevän mutta nesteensidontakyvyn lisääntyvän. – Ehkä tulevaisuudessa voidaan valmistaa ekologisia ja maatuvia vaippoja luonnonkuiduista, Sankari arvelee.

Hampun kuitua voidaan käyttää myös vahvikkeena muovin ja kumin seassa. Lisäksi siitä voidaan saada muotoon puristettuja teknisiä osia kuten auton kojelautoja, hattuhyllyjä ja oven sisäosia. – Ennen muuta Saksan autoteollisuus on kovin kiinnostunut tästä vaihtoehdosta. Samoin lentokoneteollisuus miettii tämän maailman vahvimman mutta kevyen luonnonkuidun hyödyntämistä, Sankari tietää.

Sekä öljypellava että kuituhamppu soveltuvat Sankarin mielestä erityisen hyvin Varsinais-Suomen pelloille. Hamppu sopii mainiosti viljelykierron välikasviksi, koska yli kaksimetrinen kasvi vie pellon rikkakasveilta elinmahdollisuudet. Paalujuurisena ja lehtevänä kasvina se parantaa myös maan rakennetta.

Kannabiksen haitallisuus

Lähde: Turkulainen 9.1.2005

TERHI Vörlund-Wallenius on mielipidekirjoituksessaan väärässä siinä, että hän luulee kannabiksen käyttäjien pitävän kannabista haitattomana. Tämä erhe syntyy käsittääkseni siitä, että virallinen propaganda eli huumevalistus esittää niin liioiteltuja väitteitä ja jopa valheita kannabiksen vaikutuksista, että käyttäjät kiistävät nämä helposti.

Nykyään valitettavan nuorilla ihmisillä on ensikäden kokemuksia haitattomina pidetyistä laillisista päihteistä. Kun he kokeilevat ensi kertaa kannabista ja huomaavat, että valistuksen väitteet eivät pidä paikkaansa itsellä eikä muidenkaan kohdalla, tuntuu kannabis haitattomalta.

Eikä tämä käyttäjien tuntemus ole väärä. Suomen Lääkärilehdessä 42/2004 kirjoitettiin siitä, että kannabiksen haitallisuus on kyseenalaistettavissa. Mm. tämä ruotsalaistutkimus skitsofrenian esiintymisestä varusmiehillä on jälkeenpäin osoittautunut tyypilliseksi huumetutkimukseksi eli siinä on puurot ja vellit laitettu tarkoitushakuisesti sekaisin. On outoa väittää kannabiksen aiheuttavan skitsofreniaa samalla kun skitsofrenian esiintyminen on laskenut kansainvälisesti ja kannabiksen käyttö yleistynyt. Näillä asioilla ei ehkä ole sellaista syy-yhteyttä kuin mitä Terhi Vörlund-Wallenius haluaa antaa ymmärtää.

Niissä EU-maissa, joissa kannabispolitiikkaa on lievennetty, on tämä tapahtunut siitä havainnosta, että kieltolaki aiheuttaa nuorille enemmän vaikeuksia kuin kannabiksen käyttö.

Uusimmassa EU:n huumeraportissa analysoidaan kannabiksen aiheuttamaa hoidon tarvetta ja kaikessa tylyydessään arvio on se, että hoitoon toimitetaan huumehysterian takia sellaisia ihmisiä, jotka eivät hoitoa tarvitse, sekä sellaisia, joilla on aivan muita ongelmia, mutta tarkoitushakuisesti heidät leimataan kannabispotilaiksi.

Samalla tunnustetaan, että kannabiksen käyttäjien ja varsinkin runsaasti käyttävien ihmisten ongelmia ja hoidon tarvetta ei edes tunneta. Tämä johtuu siitä, että niin kauan kuin kannabiksen käyttö on laitonta, ei sen haitoista voida puhua avoimesti.

Risto Mikkonen
VTK, Turku

Lähde: Helsingin Sanomat 16.12.2004, Urheilu

"Oli pakko polttaa ruohoa, että sain nukutuksi yöllä".

Lentopalloliitto määräsi pelaajalle kahden vuoden kilpailukiellon.

Poliisi tutkii Väyrysen epäiltyä kannabiksen käyttöä

Lähde: Helsingin Sanomat 18.12.2004, Urheilu

Salon poliisi on aloittanut esitutkinnan Salon Piivolleyn lentopalloilijan Johan Väyrysen epäillystä kannabiksen käytöstä. "Asiasta on tehty tutkintailmoitus", vahvistaa Salon poliisin rikoskomisario Pertti Läksy.

Väyrystä ei vielä ole kuultu, eikä läksy vielä tiedä, milloin kuuleminen tapahtuu.

Tutkijan mukaan todellisuus on jopa tilastoja karumpaa

Lähde: Turun Sanomat 15.12.2004

Suomalaisnuori juo humalahakuisesti

Vaikka nuorten humalajuominen väheni Suomessa 2000-luvun alussa, Suomi on edelleen niiden eurooppalaisten maiden joukossa, joissa humalajuominen on yleisintä, ilmenee tiistaina julkistetusta eurooppalaisnuorten päihteidenkäyttötutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan viime vuonna nuorten humalajuominen oli kaikkein yleisintä Tanskassa. Britanniassa, Irlannissa, Färsaarilla ja Virossa nuorten humalajuominen on suunnilleen yhtä yleistä kuin Suomessa. Virossa nuorten humalajuominen on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Pohjoismaissa nuoret juovat suhteellisen harvoin, mutta juominen johtaa aika usein humalaan.

Eteläeurooppalaiset nuoret käyttävät alkoholia usein, mutta humaltuvat harvoin. Useissa Keski-Euroopan maissa ja Tanskassa esiintyy molempia juomistapoja.

Tutkimusprofessori Salme Ahlström Stakesista uskoo, että suomalaisnuoret olisivat saattaneet päästä vertailututkimuksessa ylimpään kärkeen, jos tutkimus olisi tehty tänä vuonna.

Syy siihen, miksi Suomen ja Viron ohella Euroopan saarivaltiot ovat kulutuksen kärkimaita, Ahlström ei pystynyt arvioimaan.

Huumeiden käyttö pysynyt vähäisenä

Huumeiden käyttö on Suomessa edelleen kansainvälisesti alhaisella tasolla. Yleisin laiton huume kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa on kannabis.

Tshekissä kannabista oli kokeillut tai käyttänyt 44 prosenttia 15-16-vuotiaista koululaisista vuonna 2003. Kannabiksen kokeilu oli lähes yhtä yleistä Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, ja Sveitsissä.

Näissä maissa noin kymmenesosa nuorista oli käyttänyt kannabista säännöllisesti vähintään kolme kertaa kyselyä edeltävän 30 päivän aikana.

Suomessa kannabista on kokeillut 11 prosenttia 15-16-vuotiaista nuorista ja säännöllisiä käyttäjiä tässä ikäluokassa ei juurikaan ole.

Yhä enemmän nuoria alkoholisteja

Turun A-klinikan nuorisoaseman asiakaskunnasta 60 prosenttia on poikia. Valtaosa heistä on päihteiden sekakäyttäjiä tai huumeiden käyttäjiä, mutta nyt yhä useampi nuori on puhdas alkoholisti.

– Pelkän alkoholin takia meille asiakkaaksi tulleet ovat uusi, mutta kokonaisuutta ajatellen vielä pieni ryhmä. Suurin osa heistä on tyttöjä, sosiaaliterapeutti Seija Ryynänen kertoo.

Seija Ryynänen ei ole huomannut alkoholiveron laskun näkyvän vielä mitenkään merkittävästi nuorisoaseman asiakaskunnassa.

– Syy on ilmeisesti hyvin yksinkertainen. Toisin kuin huumeriippuvuudessa ja siihen liittyvässä ympäristön reagoinnissa, humalakäyttäytymiseen puututaan hitaammin ja samoin myös riippuvuus huomataan heikommin. Alkoholiriippuvuus vie usein vuosia, joten voidaan kyllä ennustaa, että asiakaskuntamme kasvaa viiveellä lähivuosina, Ryynänen pohdiskelee.

Samaa epäilee A-klinikkasäätiön Turun aluejohtaja Matti Rohunen.

– Riippuvuus on hiipivää. Näkyykö tämä tulevaisuudessa meidän asiakaskunnassa, sitä on kuitenkin vaikea lähteä ennustamaan, Rohunen kommentoi.

Rohunen on huolissaan siitä, kuinka vähättelevästi tällaiseen vähitellen tapahtuvaan riippuvuuteen suhtaudutaan.

Ympäristö on nykyisin yllättävän salliva, ja humalahakuisuutta pidetään usein jopa luonnollisena käytöksenä.

Euroopan Neuvoston Pompidou-ryhmän tuella toteutettu kansainvälinen nuorten päihteidenkäyttöä koskeva The European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs (ESPAD) -tutkimus on tehty vuosina 1995, 1999 ja 2003 yhdenmukaisin menetelmin 35:ssä Euroopan maassa.

Lähde: YAD:n tiedote 10.12.2004

http://www.yad.fi/hupoli.htm

YAD Youth Against Drugs ry on syksyllä 2004 päivittänyt linjauksiaan ja kannanottojaan erilaisiin päihdepoliittiseen kysymyksiin. Ensi kerran
hallitus kokosi yhdistyksen mielipiteen päihteisiin liittyvistä linjanvedoista kesällä 2001.

YADin linja kulkee rajoittavan ja haittoja vähentävän huumausainepolitiikan välimaastossa, molemmat suuntaukset nähdään tarpeellisina, eikä toisiaan poissulkevina. YAD ry pyrkii pysymään ajan hermolla ajankohtaisissa päihdekentän kysymyksissä ja päivittämään säännöllisesti linjauksiaan oman ideologiansa huomioiden.

Päihteistä lääketiedettä

Lähde: Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja (2002) Tästä on kyse – tietoa päihteistä. 4 uudistettu painos. Helsinki. ISBN 951-27615-2-7

YAD julkaisee Suomen päihdelääketiedettä täydentämään oman kirjansa. Kannabista käsittelevään osioon on kerätty pahimmat myytit kannabiksesta porttihypoteesia unohtamatta. Eikä ihme, sillä osion on tarkastanut YAD:n emojärjestön, helluntailiikettä lähellä olevan IHRY:n, asiantuntijalääkäri Elias Panelius. Osio näyttää runsaine lähteineen tieteelliseltä. Mutta SKY:n lukijoille ovat varmaan jo vuosien mittaan tulleet tutuiksi nämä pääasiassa USA:sta lähtöisin olevat tutkimukset. USA:n johtava huumetutkimuslaitos, NIDA, on tunnettu vinoutuneesta kannabistutkimuksestaan. Onpa sen johtaja julkisesti peräänkuuluttanut kannabiksen haittoja etsivää tutkimusta. Näin jatketaan vanhaa "paholaisruoho" -myyttiä.

YK on saattanut kaikkien asianharrastajien luettavaksi kieltolakiajan lehden Bulletin on Narcotics, joka on ilmestynyt 1940-luvun lopulta saakka. Kannabiksen ystäville niistä löytyy mainio tohtori Bouquetin laaja katsaus kannabiksen käyttöön (numerot 50/4 ja 51/1). Tämä kieltolain puolestapuhujakin päätyi siihen, että kannabis vaikuttaa USA:ssa eri tavalla kuin muualla maailmassa.

Päihteitä ei pitäisi vertailla keskenään mutta koska YAD:n kirjassa vertaillaan tupakkaa ja kannabista niin on pakko tarkastella tupakkaosiota. Kirjan mukaan tupakalla ei ole vaikutuksia mielenterveyteen vaan kaikki ongelmat liittyvät sen käyttämiseen polttamalla. Yksi kirjan sponsoreista mainostaa tupakasta vieroittautumislääkkeitä eli nikotiinin korvauslääkkeitä heti osion jälkeen, ettei totuus unohtuisi. Huvittavaa tässä suomalaisen huumepolitiikan muutoksessa on se, että 1990-luvulla kannabiksen vastaista propagandaa sponsoroivat tupakkayhtiöt, nyt nikotiinikorvaushoidolla rahaa tahkoavat lääkeyhtiöt.

Kannanotossa yhdistys vakuuttaa olevansa avoin uutta kohtaan. Päihdelääketiedekirjassa on oma erillinen osio, 'Päihdekeskustelua – pohdintaa puoleen ja toiseen, kuinka vastata huumepolitiikan kritiikkiin'. Kuten saattaa arvata, on YAD:n päihdekeskustelu vankasti vallitsevan huumepolitiikan kannalla. Mallia tähän väite-vastaväiteosioon on haettu USA:n huumepoliisin, DEA:n, vastaavanlaisesta lääkekannabiksen nollaamista myöten. Kirjallaan YAD jatkaa yhteiskunnan varoilla tuettua ongelmaista huumepolitiikkaa, jolla käydään heikoimpien kimppuun ja jatketaan ihmisten heikkouksilla rahastamista suuryhtiöiden hyväksi.

Paneliuksen kannabisjutun luettuaan sitä ihmettelee, kuinka kukaan voi käyttää näin vaarallista huumetta! Suomessa tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta kannabiksen aiheuttamien ongelmien selvittämiseksi loputtomien juhlapuheiden ja Urpo Rinne lääketieteen sijaan. Sitä ennen kannabiskeskustelu jatkaa samaa psykedeelistä kehäänsä.