Tekijä: skyadmin

  • ”Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus”: Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus

    Tapani Sarvannin väitöskirjasta

    HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS

      MTV3 toteaa uutisissaan seuraavaa:

        "Tuore väitöskirja kyseenalaistaa nykyisen huumepolitiikan
        oikeudenmukaisuuden.

          -Nykyistä rajoittavaa huumepolitiikkaa kannattavien ja kritisoivien
          ryhmien pitäisi saada äänensä kuuluviin tasavertaisesti.
          Jos joltakin osapuolelta kielletään tämä oikeus, voimakkaiden
          purkautumisien riski kasvaa, varoittaa valtiotieteen maisteri Tapani Sarvanti.
          Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus tarkastetaan
          tänään (28.11.1997) Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan
          laitoksella. Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä
          enemmän huolta yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä
          olisi mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen.

          -Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä
          on hyvä ja oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta.
          Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada äänensä
          kuuluviin, Sarvanti toteaa."

          -Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi
          huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan
          huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin
          mukaan normaalin järjestötuen piiriin. "

        http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9711/971128/9711280116.html

    Suora lainaus Tapani Sarvannin väitöskirjasta "Huumepolitiikka ja
    oikeudenmukaisuus":

    "LIITE 4

    Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus

    Riippuvuus liitetään usein huumeiden käytön kiellon
    perusteluihin. Riippuvuuden tarkastelu on kiinnostavaa ainakin kahdesta
    näkökulmasta: Ensinnäkin haluan selvittää, ovatko
    jotkut ihmiset ilmeisesti selvästi taipuvaisempia voimakkaisiin riippuvuuksiin
    kuin toiset. Tällä on merkitystä keskusteltaessa valtion
    oikeudesta estää ihmistä toteuttamasta riippuvuuteen liittyvää
    toistopakkoaan. Toiseksi on kiinnostavaa tarkastella sitä, poikkeavatko
    laillisten ja laittomien aineiden aiheuttamat riippuvuudet olennaisesti
    toisistaan.

    Riippuvuudessa eli addiktiossa ei siis ole kysymys yhdestä
    taudista, vaan monen oireen esiintymisestä yhdessä. Mahdollinen
    hoito kohdistuu riippuvuuden oireisiin, ei tautiin, koska sitä ei
    ole. Riippuvuus voi kehittyä huumeiden ohella myös esimerkiksi
    uhkapelaamiseen, syömiseen tai sukupuolisuhteisiin. Yhteistä
    riippuvuutta tuottaville aineille ja toiminnoille on ainakin se, että
    niiden avulla voidaan nopeasti vaikuttaa omaan sisäiseen tilaan. Kemiallisessa
    addiktiossa nämä vaikutukset ilmenevät selvimmin humalan
    nousuvaiheessa, johon liittyy mielihyvää, sosiaalisten estojen
    vähenemistä ja rentoutumista. Päihdyttävien huumeiden
    avulla voidaan tavoitella myös muita merkityksellisiä asioita
    kuten läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, jännitystä,
    voimantuntoa, unohdusta ja vapautta syyllisyydestä. (Gossop, 1989,
    1-8; riippuvuudesta, oppimisesta, ympäristötekijöistä
    ja ks. myös Kiianmaa, 1987, 151-157)

    Riippuvuuden muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät: päihdyttävän
    aineen tai muun huumeen saatavuus, kulttuuriset arvot ja normit, sosialisaatio
    kokemukset, vertaisryhmän paine, perinnölliset tekijät ja
    aineesta saatava psyykkinen tyydytys. Päihdyttävistä huumeista
    saatava psyykkinen tyydytys ja vertaisryhmän tuki selittävät
    sitä, miksi juuri ne lapset aloittavat käytön usein jo 11-12-
    vuotiaina, joilla on rikkinäinen kotitausta sekä keskittymis-
    ja kouluvaikeuksia. Henkilöt, jotka pysyvämmin jäävät
    huumekoukkuun, ovat usein alun alkaen moniongelmaisia. Sosiaalisten ongelmien
    ohella heillä on masennusta, epäsosiaalisuutta ja rajatilatason
    häiriöitä. (Koski-Jännes, 1995, 7)

    Arviot eri huumeiden addiktiopotentiaalista vaihtelevat. Vuonna 1990
    amerikkalaisia päihderiippuvuuksien hoitoon erikoistuneita terveysalan
    ammattilaisia pyydettiin sijoittamaan päihteet addiktiivisuuden mukaiseen
    järjestykseen. Vastaajia pyydettiin jättämään
    huomiotta huumeiden saatavuus tai käytön hyväksyttävyys
    ja arvioimaan niitä vain sen mukaan, kuinka vaikeaa kyseisen huumeen
    riippuvuudesta on vapautua. Huumeita arvosteltiin asteikolla 1-100 antamalla
    kaikkein addiktiivisimmalle päihteelle luku 100. Kyselyn tulokset
    ovat seuraavat:

      1. nikotiini 99
      2. metamfetamiini poltettuna 98
      3. krakin poltto 97
      4. metamfetamiini ruiskutettuna 92
      5. diatsepaami 83
      6. sekobaritaali 82
      7. alkoholi 81
      8. heroiini 81
      9. nuuskattu amfetamiini 80
      10. nuuskattu kokaiini 71
      11. kofeiini 70
      12. PCP 57
      13. marihuana 22
      14. ekstaasi 20
      15. psilosybiinisienet 19
      16. LSD 16
      17. peyote 15

        18. (Perrine, 1996)

    Kyselyn päälinjat ovat yhtäpitävät sen kanssa,
    mitä huumeluokkien väärinkäyttöriskeistä
    tiedetään jo eläinkokeitten perusteella. Tämän
    tiedon mukaan huumeista piristeiden väärinkäyttöpotentiaali
    on suurin, jos ne nautitaan polttamalla tai ruiskuttamalla, ja toisaalta
    haltusinageenien addiktiopotentiaali on alhaisin. Kaikki muut huumeet näyttävät
    sijoittuvan näiden kahden ääripään välille.
    (Päivärinta, 1997)

    Useimpiin addiktoihin liittyy sekä fyysistä että psyykkistä
    riippuvuutta. Fyysinen riippuvuus ilmentää elimistön sopeutumista
    vieraan aineen läsnäoloon. Koski-Jänneksen mukaan käyttötiheyden
    kasvaessa aineen sietokyky kohoaa, tarvitaan enemmän ainetta saman
    huumaantumistilan aikaansaamiseksi. Käytön loppuessa ilmenee
    vieroitusoireita, jotka ovat siinä määrin tuskallisia, että
    alttius käytön uusiutumiselle on hyvin suuri. Fyysistä riippuvuutta
    aiheuttavat aineet, jotka kuuluvat luokkiin rauhoite-nukutteet sekä
    opiaatit. Jotkut haluavat sijoittaa tähän ryhmään myös
    teen ja kahvin, toiset taas haluavat ne seuraavaan ryhmään.

    Psyykkinen riippuvuus ei kohdistu itse aineeseen vaan sen avulla
    saavutettavaan psyykkiseen tilaan. Psyykkinen riippuvuus perustuu oppimiselle.
    Esimerkiksi alkoholia tai muuta huumetta käyttäessään
    ja sen käyttöä havainnoidessaan ihminen omaksuu monenlaisia
    asioita sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Hän oppii
    odottamaan nousuhumalaan tai -huumaantumiseen liittyvää mielihyvää,
    voimantunnetta ja kommunikoinnin helpottumista (TS:n huomautus: Ernest
    Hemingway kirjoitti ensimmäisessä romaanissaan Nuoruuteni
    Pariisi    : "Mikään ei voita kylmän oluen ensi puraisua".)
    Ihminen oppii myös kytkemään erilaiset ympäristövihjeet
    juomiseen niin, että ne itsessään jo alkavat virittää
    hänessä juomishaluja. Toisille jo viikonloppu tai joidenkin ystävien
    seura merkitsee automaattisesti runsasta alkoholin käyttöä.
    (Koski-Jännes, 1995, 8)

    Ulkoisten vihjeiden avulla ihmiset oppivat yhdistämään
    myös tietyt mielentilansa huumaavien aineiden käyttötarpeeseen.
    Vaikka päihteitä käytetään nuorena enimmäkseen
    ilonpidon tehostamiseen, niitä käytetään riippuvuuden
    syvetessä yhä useammin kielteisten mielentilojen lievittämiseen.
    Psyykkistä riippuvuutta ilmentävät myös ne monenkirjavat
    selitykset, joiden avulla syyllisyyttä aiheuttavaa käyttöä
    yritetään puolustella sekä itselle että muille. (Mt.,
    8) Koski-Jänneksen kanta edustaa oman tulkintani mukaan hyvin maassamme
    vallitsevaa näkemystä huumeongelmaisten hoidontarpeesta.

    Koski-Jänneksen mukaan riippuvuuskäyttäytymiseen liittyvä
    toistamispakko syntyy siitä, että ihminen yrittää päästä
    eroon ongelmistaan tavoilla, jotka viime kädessä syventävät
    näitä ongelmia. Vaikka huumeita alun pitäen olisi käytetty
    huvin tai seuran vuoksi, niiden väärinkäyttö on Koski-Jänneksen
    mukaan tyypillisesti välttämiskäyttäytymistä.
    Kun esimerkiksi lääkkeiden vieroitusoireista yritetään
    vapautua ottamalla lisää samaa lääkettä, olo helpottuu
    aluksi, mutta käytön jatkuessa kierre saattaa syvetä. Vastaavasti,
    jos ihmissuhdeongelmista yritetään vapautua huumeisiin turvautumalla,
    ongelmat yleensä kärjistyvät. (Koski-Jännes, 1995,
    8) Tämä kanta kuvaa hyvin laajalti vallitsevaa perinnettä,
    jonka mukaan ihmisen ulkopuoliset tahot voivat parhaiten määritellä,
    mitä todellisia tarpeita huumeongelmaisella on hoitonsa suhteen.

    Huumeriippuvuudesta katsotaan aiheutuvan merkittäviä sosiaalisia,
    terveydellisiä ja tuotannollisia haittoja. Vielä olennaisempi
    argumentti on ollut se, että huumeriippuvuuden katsotaan vaikuttavan
    siten, että henkilö ei ole enää vapaa tekemään
    rationaalisia itseään koskevia valintoja. Huumeiden aiheuttaman
    riippuvuuden vuoksi katsotaan huumeiden käyttäjien olevan myös
    ennemminkin sairaita. Näin huumekysymys muodostuu lääketieteelliseksi
    ongelmaksi, ei nautintoihin tai tapoihin liittyväksi asiaksi.

    Uudemmat biologiset addiktioteoriat korostavat huumeiden tuoman suoran
    mielihyvän merkitystä riippuvuuden kehittymisessä, kun vanhemmissa
    teorioissa pidettiin vieroitusoireita j a niiden välttämistä
    oleellisena (ks. Wise & Bozarht,1987,469-492; Robinson & Berridge,
    1993, 247-291)

    K. Pylkkänen on kuvannut huumeiden psykologisia ulottuvuuksia
    seuraavasti:

    LSD:lle on tyypillistä, että sen krooninen käyttö
    on hyvin harvinaista. Se ei näin juurikaan vastaa ihmisten riippuvuustarpeisiin.
    LSD vaikuttaa ihmisten oman ruumiin kuvaan. "Pahalla matkalla"
    oleva muistuttaa aivan pientä lasta, joka on riittämättömän
    yksin, ilman äidin rauhoittavaa vaikutusta. LSD vie ihmisen "syvälle"
    oman tiedostamattomansa kokemuksiin. Sen vaikutukset koetaan usein pelottaviksi.
    Onkin kuvaavaa, että "matkoille" halutaan usein joku toinen,
    selvin päin oleva "matkanjohtaja" suojaamaan liiasta ahdistuksesta.
    Kokemuksen mukaan LSD:n krooninen käyttö liittyy hyvin vaikeisiin
    ja varhaisiin psyykkisiin häiriötiloihin, joiden syntyä
    ovat saattaneet edeltää aivan varhainen äitilapsisuhteen
    kehitykselliset häiriöt.

    Opiaattien vaikutuksesta menettää häiritseväksi
    koettu ulkoinen todellisuus merkitystään. "Being on the
    nod" on tietynlainen narsistinen itseriittoisuuden tila, jossa henkilö
    hetkellisesti kokee olevansa riippumaton ympäristöstään
    ja irti ristiriidoistaan. Opiaattien käytöstä on kuvattu
    haettavan sisäistä jännityksen laukaisemista tilanteessa,
    jossa oma psyykkinen rakenne ei ole tähän tehtävään
    riittävä. Normaalitilanteessa ihminen pystyy käsittelemään
    ahdistusta ja jännitystä psykologisesti tai toisten ihmisten
    avulla. Kun nämä keinot eivät ole ulottuvilla, opiaatit
    tarjoutuvat joillekin pakotieksi. Vaikutus samalla laskee yksilön
    viettienergiaa.

    Amfetamiini ja kokaiini ovat samankaltaisia siinä että
    ne lisäävät henkilön kokemusta omasta voimakkuudestaan
    ja vähentävät väsymyksen tunnetta. Niiden vaikutuksen
    alaisena yksilö on aktiivinen suhteessa toisiin ihmisiin, omanarvontunne
    kohoaa hetkellisesti.

    Alkoholin ja kannabiksen vaikutukset ovat Pylkkäsen mukaan
    pitkälti samansuuntaisia tietyistä eroista huolimatta. Persoonallisuuden
    kontrolloivien osien vaikutus vähenee tilapäisesti. Henkilö
    tulee puheliaaksi ja vakuuttuu omasta syvällisyydestään
    sekä tunteissaan että ajatuksissaan. Näillä kokemuksilla
    on yhtäläisyyksiä moniin yksilön kehityksen vaiheisiin,
    mikä saattaa myötävaikuttaa siihen, että ne ovat niin
    suosittuja "yleishuumeita" kuin ne ovat. Taulukko kuvaa tiivistettynä
    eri huumeiden psykologisten vaikutusten kirjoa ja niistä haettavia
    vaikutuksia.

     

     Aine Psykologiset Vaikutukset "Tavoiteltu" psykologinen vaikutus
    LSD  Minän eheys heikkenee Yhteyden, rauhan ja eheyden
    tunne, eristyneisyyden murtuminen
    OPIAATIT "Being on the 'nod" 
    Ulkoinen todellisuus ei merkitse     		Itseriittoisuuden tila.
    Toiveiden maaginen täyttyminen
    AMFETAMIINI JA
    KOKAIINI      		Voimakkuuden kokemus.
    Väsymys vähenee.     		Itsetunto kohoaa, aktiivisuus
    suhteessa toisiin. Pelko ihmissuhteiden
    menetyksestä alenee.
    Passiivisuuden kieltäminen.
    KANNABIS JA
    ALKOHOLI     		Kontrolli laskee.
    Puhelias olo.     		 Eristyneisyys vähenee.

     

    Ainevaikutusten psykologiset ulottuvuudet (Pylkkänen, 1992, 38-39)"

    Lähde : Tapani Sarvanti, Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus,
    Helsingin yliopisto, Valtiotieteen tiedekunta, Sosiaalipolitiikan laitos

    Julkaisija: STAKES (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
    1997) Tutkimuksia 83.
      HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS
      Tapani Sarvanti:
      Teos sopii käsikirjaksi henkilölle, jonka tehtäväviin
      kuuluu huumepoliittinen tai yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko.
      Tutkimus sisältää katsauksen huumekäsitteen määrittelystä,
      huumekieltojärjestelmien synnystä ja huumepoliitikoista. Teos
      esittelee yksilön vapautta ja oikeudenmukaisuutta koskevia teorioita
      suhteutettuna huumepolitiikan vaihtoehtoihin ja perusteluihin. Teos on
      myös kirjoittajan itsekriittinen puheenvuoro huumepolitiikan kehittämistarpeista
      tilanteessa, jossa huumeongelma on vakavasti vaikeutumassa. 1997 – 296
      s. – 144 mk – tilausnro Tu 83 – ISBN 951-33-0486-8. Stakes Siltasaarenkatu
      18, PL 220 00531 Helsinki. Puhelin (09) 39671, Telefax (09) 761 307 email:
      etunimi.sukunimi@stakes.fi

     

  • ”Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus”: Huumekiellot: Perustelut ja kommentointi.

    Tapani Sarvannin väitöskirjasta

    HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS

      MTV3 toteaa uutisissaan seuraavaa:

        "Tuore väitöskirja kyseenalaistaa nykyisen huumepolitiikan
        oikeudenmukaisuuden.

          -Nykyistä rajoittavaa huumepolitiikkaa kannattavien ja kritisoivien
          ryhmien pitäisi saada äänensä kuuluviin tasavertaisesti.
          Jos joltakin osapuolelta kielletään tämä oikeus, voimakkaiden
          purkautumisien riski kasvaa, varoittaa valtiotieteen maisteri Tapani Sarvanti.
          Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus tarkastetaan
          tänään (28.11.1997) Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan
          laitoksella. Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä
          enemmän huolta yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä
          olisi mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen.

          -Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä
          on hyvä ja oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta.
          Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada äänensä
          kuuluviin, Sarvanti toteaa."

          -Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi
          huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan
          huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin
          mukaan normaalin järjestötuen piiriin. "

        http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9711/971128/9711280116.html

     

    6 Huumekieltojen perustyypit, paternalismi, moralismi ja huumekiellot

    (…)

    6.4 Perustelut ja kommentointi (s. 152)

    Kansainvälisissä yleissopimuksissa myös yleisemmin huumekieltoja
    perustellaan kolmenlaisilla argumenteilla.

    Ensinnäkin huumeiden katsotaan aiheuttavan käyttäjilleen
    merkittäviä haittoja. Huumeyleissopimusten perusteluissa ei tuoda
    esiin, miksi juuri kyseistä yleissopimusta koskevissa huumeluetteloissa
    mainitut aineet on haluttu kieltää eikä joitakin muita.
    Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perustelut tai väitteet
    ovat paternalistisia.

    Toiseksi käytön katsotaan aiheuttavan käyttäjän
    läheisille merkittäviä haittoja. Haittojen luonnetta ei
    kuitenkaan huumeyleissopimuksissa täsmennetä. Haitat voisivat
    merkitä sitä, että henkilö kohdistaa huumeiden käyttönsä
    vuoksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa muita henkilöitä
    kohtaan tai anastaa heidän omaisuuttaan heikentyneen moraalitajunsa
    vuoksi. (Jos omaisuusrikos johtuu kontrollin vuoksi nousseista hinnoista
    tai muista kontrolliin liittyvistä tekijöistä, ne tulee
    sijoittaa kolmanteen haittojen tyyppiin.)

    Kolmanneksi huumeiden tuotantoon ja jakeluun liittyy tekijöitä,
    jotka aiheuttavat merkittäviä haittoja käyttäjälle,
    hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle. Tarkemmin sanottuna nämä
    haitat aiheuttaa huumekontrolli.

    Luettelen seuraavassa eräitä perusteluja tai väitteitä,
    joilla huumeiden kieltoja ja kieltojen purkamista pidättäytymistä
    on perusteltu. Ryhmittelen väitteet karkeasti kansanterveyteen viittaaviin,
    talouteen ja rationaalisuuteen viittaaviin, sosiaalisiin seikkoihin viittaaviin,
    tuleviin sukupolviin viittaaviin sekä moralistisiin.

    Laittomien huumeiden käytön kieltoa voidaan perustella ainakin
    seuraavilla väitteillä:

    Kansanterveyteen viittaavat perustelut

    Väite 1

      Porttiteorian mukaan lievien laittomien huumeiden käyttö johtaa
      kovempien huumeiden käyttöön.

    Kommentti

      Porttiteoria toimii sikäli, että sosiaalisesta taustasta,
      koulutuksesta, koulumenestyksestä ja elintavoista voidaan tehdä
      ennusteita henkilön tulevasta selviytymisestä. Keskeinen portti
      laittomien huumeiden käytölle on kahvin, tupakan ja alkoholin
      käyttö. Kannabis ei toimi porttina kovempiin huumeisiin enempää
      kuin alkoholi kannabikseen.

    Väite 2

      Laittomien huumeiden käyttö johtaa nopeasti (fyysiseen) riippuvuuteen,
      josta on lähes mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeata päästä
      eroon.

    Kommentti

      Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus vaihtelee
      riippumatta siitä, onko kyseessä laiton tai laillinen huume.
      Eräät vaarallisiksi katsotut huumeet eivät juuri aiheuta
      fyysistä riippuvuutta (esim. LSD). Alkoholi aiheuttaa monin verroin
      voimakkaampaa riippuvuutta kuin monet laittomat huumeet. Kyseessä
      on ennen muuta myytti joka vahvistaa käyttäjän asettautumista
      laittomien huumeiden harrastajille yhteiskunnassa varattuun rooliin.

    Väite 3

      Laittomien huumeiden aiheuttamat sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset
      haitat ovat käyttökertaa kohti suurempia kuin laillisten huumeiden.

    Kommentti

      Väite tuskin pitää paikkaansa ainakaan kaikkien laittomien
      huumeiden osalta. Ja vaikka pitäisikin, siitä ei voi automaattisesti
      tehdä johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen.
      Tarvittaisiin kriteeri, jolla määriteltäisiin tekijät,
      jotka huumeella on oltava, jotta se ehdottomasti tulisi kieltää.
      Tällaista määrittelyä ei ole tehty. On muistettava,
      että huomattava osa laittomien huumeiden aiheuttamista haitoista liittyy
      niiden laittomuuteen. Tästä seuraa huono ladunvalvonta, kuluttajan
      puutteellisen tiedot aineen voimakkuudesta, epähygieeniset käyttötarvikkeet
      ja käyttöympäristöt, puutteellinen käytön
      neuvonta ja ohjaus sekä sosiaalisen aseman muuttumiseen liittyvät
      seikat.

    Väite 4

      Kaikkien tai joidenkin laittomien huumeiden laillistaminen lisäisi
      huumeiden tarjontaa ja sitä kautta kaikkien huumeiden käyttöä.
      Käytön lisääntyminen kasvattaa kokonaishaittoja.

    Kommentti

      Väite muistuttaa alkoholipolitiikasta tuttua kokonaiskulutusmallia
      (ks. Edwards ja muut, 1996). On totta, että keskioluen "vapauttaminen"
      vuoden 1969 alusta ei tuonut keskioluen kulutusta viinan tilalle vaan sen
      rinnalle, mahdollisesti jopa initiaatioksi viinanjuontiin. On kuitenkin
      muistettava, että keskiolut on alkoholi kuten viinakin. Ei ole itsestään
      selvää, että huumeiden kokonaiskulutus lisääntyisi,
      jos uusia huumetyyppejä tulisi laillisille markkinoille. Useissa tutkimuksissa
      sekä alkoholin että muiden huumeiden käyttäjät
      ryhmitellään käytön mukaan satunnaiskäyttäjiin,
      suurkuluttajiin jne. Tällainen variaatio löytyy samansuuntaisena
      eri aineita käyttävien joukosta (esim. Hakkarainen 1987). Tästä
      voisi myös päätellä, että huumeiden käytön
      intensiivisyys riippuisi niin suurelta osin ihmisestä pikemminkin
      kuin aineesta, että riippumatta kovin paljon laillisesti tarjolla
      olevasta huumevalikoimasta tietty osa väestöstä olisi raittiita,
      yhden tai useamman aineen satunnaiskäyttäjiä, kohtuukäyttäjiä
      tai ongelmakäyttäjiä. Jos kriteerinä on käytön
      intensiivisyys (tiheys ja määrä, jotka voidaan muuttaa yksinkertaisesti
      käyttöön kuluvaksi ajaksi), saattaa yhtä hyvin olla,
      ettei huumeiden käyttö kokonaisuudessaan kasvaisi lainkaan. Muun
      muassa Hollannista saadut kokemukset kannabiksen eräänlaisesta
      laillistamisesta osoittavat, että vaikutukset eivät ole kovin
      suuria ja vaihtelevat ainekohtaisesti ja ikäryhmittäin. Itse
      kuitenkin uskon, että uusien huumeiden laillistaminen todennäköisesti
      ainakin pitkällä aikavälillä loisi edellytyksiä
      huumeiden kokonaiskulutuksen lisääntymiselle.

      Toisaalta voidaan olettaa sellainen tilanne, että laillistettaisiin
      huume, jonka haittavaikutukset olisivat vähäisempiä kuin
      alkoholin. Olisi ainakin teoriassa mahdollista, että tämän
      huumeen laillinen käyttömahdollisuus vähentäisi alkoholin
      kulutusta ja sitä kautta huumehaittoja kokonaisuutena.

    Väite 5

      Kansanterveyden kannalta parasta olisi, että myös laillisten
      huumeiden käyttö kiellettäisiin. Näin ollen olisi epätarkoituksenmukaista
      sallia nykyistä useampia huumeita, koska tavoitteena on kaikkien kieltäminen.

    Kommentti

      Raittiusväki on j o vuosisatoja ajanut johdonmukaisesti kaikkien
      huumeiden kieltämistä, myöhemmin kaikkien huumeiden käytön
      minimointia. Kapea-alaisen kansanterveysmallin mukaan on ymmärrettävää,
      että uusien huumeiden sallimista ei voida pitää hyväksyttävänä.
      Kontrollipolitiikkaa kehitettäessä on kuitenkin tarkasteltava
      yhteiskunnan eri sektoreille aiheutuvia haittoja ja hyötyjä ottaen
      tasapuolisesti huomioon kaikkien kansalaisten intressit.

    Väite 6

      Vaikka nyt laillisten huumeiden käyttö sallittaisiin autonomisille
      ihmisille, salliminen lisäisi todennäköisyyttä, että
      ei-autonomiset ihmiset (etupäässä lapset) saisivat näitä
      huumeita käyttöönsä.

    Kommentti

      On totta, että alkoholin ja tupakan myynnin salliminen aikuisille
      on luonut tilanteen, jossa myös alaikäiset ja muut ei-autonomiset
      henkilöt voivat hankkia niitä käyttöönsä.
      Esimerkiksi autoilua ei kuitenkaan katsota voitavan kieltää sillä
      perusteella, että alaikäiset rattijuopot saattavat aiheuttaa
      tuhoa ympäristölleen ja itselleen. Samoin on jouduttu menettelemään
      alkoholin ja tupakan kanssa. Esimerkiksi liuottimien myynnin rajoittamisen
      vaikeus samaan aikaan kun esimerkiksi kannabiksen pelkästä käytöstä
      voidaan tuomita kahden vuoden vankeusrangaistukseen on osoitus siitä,
      miten epätasa-arvoisesti vaarallisten aineiden jakelun ja käytön
      sääntelyyn suhtaudutaan.

    Sosiaalisiin ja kulttuurillisiin seikkoihin viittaavat perustelut

    Väite 7

      Laittomien huumeiden salliminen vaarantaisi yhteiskunnan arvoperustaa
      loukatessaan kansalaisten perusarvojapa heidän siveellisiä tunteitaan.

    Kommentti

      Perustelu on usein käytetty seksuaalisuuteen liittyvän sääntelyn
      sekä muun muassa naispappeutta koskevan keskustelun yhteydessä.
      Tätä ns. realistista perustelua käytetään, kun
      rationaalisen argumentaation keinot eivät riitä, kansalaisten
      mielipiteethän loppujen lopuksi määräävät,
      miten eri yhteiskuntaryhmien toimintamahdollisuudet sallitaan. Enemmistön
      arvoperustaan ja siveellisyyteen liittyviä perusteluja joudutaan usein
      poliittisessa päätöksenteossa pitämään keskeisenä
      lähtökohtana. Enemmistöpäätöksiä tehtäessä
      tämän kategorian väitteet realisoituvat lainsäädäntöä
      muodostaviksi tai sitä purkaviksi kansalaisten mielipiteiden muuttuessa.
      Keskeistä on huolehtia huumepolitiikan legitimiteetistä tukemalla
      monipuolista kansalaiskeskustelua.

    Väite 8

      Laittomien huumeiden käyttö aiheuttaa tai siihen liittyy merkittävästi
      väkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä, j oka
      uhkaa yhteiskuntaa sekä vaarantaa huumeiden käyttäjien läheisten
      turvallisuutta.

    Kommentti

      Eräiden laittomien huumeiden käyttöön liittyy väkivaltaa
      kuten alkoholinkin käyttöön. On totta, että esimerkiksi
      kokaiinin kieltämistä Yhdysvalloissa perusteltiin aikoinaan sillä,
      että mustien kokaiinia käyttävien miesten katsottiin ahdistelevan
      valkoista naispoolista väestöä, jota siis piti suojella.
      Osa laittomista huumeista aiheuttaa kuitenkin todellisuudessa vähemmän
      väkivaltaista käyttäytymistä kuin alkoholi. Merkittävä
      osa laittomiin huumeisiin liittyvästä väkivallasta j ontuu
      siitä, että ne ovat laittomia, ei aineista sinänsä.
      Laittomaan huumeiden valmistukseen ja kauppaan liittyy väkivaltaa
      todennäköisemmin kuin lailliseen kauppaan. Alkoholitapojen raaistuminen
      Suomessa kieltolakiaikoina oli osaltaan osoitus siitä, että yhteiskunnan
      harmaalle vyöhykkeelle painettavat asiat pyrkivät entisestään
      vaikeutumaan verrattuna siihen, että ne otetaan avoimesti julkisen
      sääntelyn piiriin.

    Väite 9

      Huumeiden (ml. alkoholi) kokonaiskulutuksen lisääntyessä
      ja keskittyessä poikkeavasti käyttäytyviin ryhmiin väestön
      kyky sietää huumeiden käyttäjiä heikkenisi. Asenteet
      nyt siedettävässä asemassa olevia sosiaali- ja terveydenhuollon
      palveluja käyttäviin marginaaliryhmiin kiristyisivät ja
      niiden asema heikkenisi.

    Kommentti

      Näin on käynyt ainakin Suomessa alkoholin osalta. Tämä
      ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että valtaväestö haluaisi
      voimakkaasti rajoittaa omaa alkoholin saantiaan. Laittomien huumeiden ongelmakäyttäjien
      sietäminen, hoitaminen ja kontrolli esimerkiksi julkisilla paikoilla
      on alkoholikysymykseen verrattava ongelma. Ulkonäöltään
      valtaväestöstä poikkeavien turvapaikan pyytäjien ottamista
      maahan on eräissä puheenvuoroissa vastustettu sillä, että
      näin ehkäistään rasistisia ilmiöitä. Eettisesti
      tämä argumentti lienee pulmallinen.

    Väite 10

      Laillistettavien huumeiden käyttöön liittyvien uusien
      osakulttuurien synty saattaisi vaikuttaa yhteiskunnan sosiaalisiin rakenteisiin
      häiritsevällä tavalla. Uusien huumeiden lisääntyvä
      käyttö saattaisi mm. vaikuttaa työhön liittyviin arvoihin,
      mitä on pidettävä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta liian
      merkittävänä riskinä.

    Kommentti

      Saattaa olla, että näin kävisi, kovin todennäköistä
      se kuitenkaan tuskin on. Vaikka näin tapahtuisi, se ei historiassa
      olisi mitenkään uutta. Toisaalta ei ole näyttöä
      myöskään siitä, etteivätkö mahdolliset osakulttuurit
      voisi vaikuttaa myös myönteisesti yhteiskunnan kokonaiskulttuuriin.
      Suomalaisten alkoholikeskeistä kulttuuria on pidetty niin epäonnistuneena,
      että sitä kehittämään on vuosikymmeniä tarvittu
      valtion erityisjärjestelyjä.

    Väite 11

      Huumeiden täydellinen tai osittainen laillistaminen tai huumepolitiikan
      liberalisointi yhdessä valtiossa johtaa siihen, että muiden valtioiden
      huumeiden käyttäjät hakeutuvat sen alueelle.

    Kommentti

      Näin varmasti on sellaisten maiden osalta, jotka johtavat liberaalissa
      politiikassa. Suomen kohdalla tätä pelkoa ei ole. Nuuskan kontrollin
      lievyys Ruotsissa ei ole aiheuttanut nuuskaajatulvaa maahan. Toisaalta
      ruotsalaisviranomaiset ovat Kuosiskausia arvostelleet Suomea alkoholiongelmaisten
      ja sosiaalisista vaikeuksista kärsivien henkilöiden nuivasta
      käsittelystä, mikä on aiheuttanut tällaisten henkilöiden
      hakeutumista Ruotsiin. Hollannin liberaali kannabispolitiikka puolestaan
      on vähentänyt viihtyvyyttä esimerkiksi Amsterdamissa ja
      aiheuttanut merkittävästi lisäkustannuksia maan viranomaisille.
      Liberaali maa näyttää siis hankkivan itselleen lisäongelmia
      ulkopuoleltaan samalla kun "kovaa" sosiaali- ja kontrollipolitiikkaa
      harjoittava maa vie ongelmia liberaaleihin tai korkeatasoisen sosiaalipolitiikan
      maihin.

    Väite 12

      Huumeiden käyttö lisää rikollisuutta.

    Kommentti

      Kun huumeiden käyttö sinänsä on määritelty
      rikolliseksi on selvä, että huumeiden käyttö silloin
      lisää rikollisuutta. Samoin huumeiden hankinta j a kaikki huumeisiin
      liittyvät (ei-viranomaisten) teot (ostaminen, säilyttäminen,
      viljely ja muu valmistaminen) lisäävät määritelmän
      mukaan rikollisuutta. (Poliisihan on vaatimassa itselleen oikeutta vapautua
      laillisesta edesvastuusta silloin kun se syyllistyy laittomien huumeiden
      kaupitteluun saadakseen kiinni huumerikollisia.) Nyt eräiden laittomiksi
      julistettujen huumeiden käyttämisellä sinänsä
      ei näyttäisi olevan farmakologisten vaikutusten kannalta epäedullisempaa
      vaikutusta kuin alkoholin käytöllä. Esimerkiksi kannabiksen
      käyttö näyttää tekevän käyttäjänsä
      pääsääntöisesti rauhaa rakastavammaksi kuin alkoholin
      käyttö.

    Tuleviin sukupolviin viittaavat perustelut

    Väite 13

      Odottavien, laittomia huumeita käyttävien äitien lapset
      saavat terveydellisiä ja sosiaalisia vaurioita tai jäävät
      kehittymättä "täyteen potentiaaliinsa" todennäköisemmin
      kuin raittitien äitien lapset. Laittomien huumeiden käytön
      salliminen naisille lisää todennäköisyyttä, että
      odottavat äidit käyttävät väärin näitä
      huumeita. Miesten huumeiden (laittomien ja laillisten) käytöllä
      saattaa olla biologisia vaikutuksia syntymättömille lapsille.

    Kommentti

      Tilanne saattaa useiden laittomien huumeiden osalta olla vähemmän
      paha kuin alkoholin osalta. Lisäksi on useita ravintoon, ympäristöön
      ja elintapoihin liittyviä tekijöitä, jotka vaarantavat syntymättömän
      lapsen terveyttä ilman että niitä olisi kriminalisoitu.
      Isän laillisten tai laittomien huumeiden käyttö lisää
      aivan ilmeisesti lapsen sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä
      sekä heikentää lapsen mahdollisuutta kehittyä omien
      mahdollisuuksiensa mukaisesti. (ks. Persaud, 1990) Peruspulma on se, onko
      syntymättömällä lapsella olkeuksia vai ei. Jokaisella
      ihmisellä tulee olla velvollisuus pidättäytyä teoista,
      jotka hyvin todennäköisesti vahingoittavat merkittävällä
      tavalla toista ihmistä. Vastaavasti voisi olettaa, että jokaisella
      lasta odottavalla naisella tulisi olla velvollisuus pidättäytyä
      sellaisesta toiminnasta, joka hyvin todennäköisesti vahingoittaa
      lasta, joka on aikomus synnyttää. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa
      lähiyhteisö edellyttää odottavan äidin vähentävän
      viininkäyttöään tasolle, joka ei vaaranna lasta. Samassa
      yhteydessä on isien luonnollisesti pohdittava niin laillisten kuin
      mahdollisesti laittomienkin huumeiden käyttöään siltä
      osin kuin sillä oletetaan olevan vaikutusta lapsen kehitykseen.

    Moralistiset perustelut

    Väite 14

      Kaikkien huumeiden käyttö on moraalisesti paheksuttavaa. Useampien
      huumeiden laillistaminen nykyisestään lisäisi moraalittoman
      käyttäytymisen määrää.

    Kommentti

      Näyttää siltä, että valtaosa väestöstä
      pitää nyt laittomiksi julistettujen huumeiden käyttöä
      moraalittomana. Jos näin ei olisi, nykyisellä erittäin tiukalla
      virallisella politiikalla laittomia huumeita vastaan ei olisi kansalaisten
      tukea. Kyseessä on eräänlainen kommunitarismin eli yhteisöllisyyden
      sovellus. Alkoholikieltolain säätäminen sai aikoinaan kansan
      valtaenemmistön tuen. Alkoholin pidettiin tuolloin moraalisesti paheksuttavana
      ehkä samankaltaisella tavalla kuin nyt suhtaudutaan laittomiin huumeisiin.
      Laittomien huumeiden laillistaminen ja niiden käytön yleistyminen
      todennäköisesti lieventäisi huumeiden käyttöön
      kohdistuvaa moraalista paheksuntaa.

    Väite 15

      Laittomien huumeiden käyttäjät ovat epäsosiaalisia,
      eivät kunnioita yhteiskunnan arvoja, eivät ole kiinnostuneita
      työstä ja jättäytyvät yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän
      varaan.

    Kommentti

      Kun eräät huumeet on määritelty laittomiksi, niiden
      käyttäjät määrittyvät vastaavasti epäsosiaalisiksi.
      Kuva huumeiden käyttäjästä laihana tuijottavankatseisena
      narkomaanina on kuitenkin yhtä huonosti yleistettävä kuin
      ns. pultsarin edellytykset edustaa keskimääräistä alkoholinkäyttäjää.
      Toisaalta joidenkin huumeiden kieltäminen merkitsee sitä, että
      niitä käyttävät henkilöt, jotka todennäköisemmin
      poikkeavat keskimääräisestä väestöstä
      suhteessa yhteiskunnan arvoihin.

    Väite 16

      Laittomien huumeiden käyttö lisää sosiaali- ja terveydenhuollon
      kustannuksia ja muita kustannuksia, jotka ovat pois moraalisesti hyväksyttävämpien
      ongelmien hoitamisesta.

    Kommentti

      Alkoholiin ongelmakäyttäjien hoidon kehittämistä
      on jarruttanut väestön verrattain kielteinen suhtautuminen alkoholiongelmiin
      verrattuna eräisiin muihin sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä
      edellyttäviin ongelmiin. Vastaavasti on käyty keskustelua muiden
      "itseaiheutettujen" ongelmien hoitamisesta, näitähän
      ovat muun muassa tupakointi, urheiluvammat, rasvan liikakäyttö
      ja muut vastaavat ravintotottumukset sekä vaikkapa autohurjasteluun
      liittyvät itselle aiheutetut vammat. Laittomien huumeiden käyttö
      poikkeaa muista riskikäyttäytymisen tavoista lähinnä
      sillä, että siitä voi seurata ankarampi tuomio kuin muista
      vastaavista teoista. Laittomien huumeiden käytön lisääntymisen
      johtaminen kategorisesti ongelmakäytön lisääntymiseen
      on yksi oletus muiden joukossa. Voitaisiin myös väittää,
      että laittomien huumeiden ottaminen tuotevalvonnan ja muun sääntelyn
      piiriin tekisi niiden käytön turvallisemmaksi ja helpottaisi
      ongelmista kärsivien hakeutumista sosiaali- ja terveyspalveluiden
      piiriin. Samalla haittakustannukset saattaisivat vähentyä.

    Väite 17

      Huumeiden viljely saastuttaa ja tuhoaa ympäristöä. Huumetalouteen
      panostaminen on moraalitonta kolmannen maailman maiden nähdessä
      nälkää.

    Kommentti

      Huumeiden viljely tuskin saastuttaa enempää kuin muukaan viljely.
      Jos viljelyn laatua halutaan parantaa, se voisi onnistua kehitysmaissa
      viljelijöiden edut huomioon ottavalla sääntelypolitiikalla,
      ei kieltämällä viljely ja ruiskuttamalla pelloille kasvimyrkkyjä.
      Kolmannen maailman maanviljelijöiden valintoihin vaikuttavat ennen
      muuta ne tulot, joita he viljelemistään kasveista saavat. Huumeiden
      kieltäminen ja niiden saannin vaikeuttaminen on nostanut huumeista
      saatavia tuloja, jolloin huumetalouteen ohjautuu todennäköisemmin
      rikollista ainesta.

    Väite 18

      Huumeiden salliminen johtaisi huumetalouden laillistamiseen. Nyt laitonta
      huumetaloutta alkaisivat laillisesti ylläpitää rikolliset,
      mitä ei voida pitää yhteiskuntamoraalin kannalta suotavana.

    Kommentti

      Tilanne olisi osittain sama kuin kieltolain kumoamisen jälkeen
      varsinkin Yhdysvalloissa. On totta, että kieltolaki Yhdysvalloissa
      osaltaan synnytti laajan ammattimaisen rikollisuuden, joka siirtyi kieltolain
      kumoamisen jälkeen muille aloille. Tällä hetkellä ammattimaiset
      laajaa huumerikollisuutta harjoittavat henkilöt "pesevät"
      huumetaloudessa saamiaan tuloja ja käyttävät niitä
      myös laillisessa taloudessa. Laillisen ja laittoman talouden sulauttaminen
      saattaa tuntua arveluttavalta, epämiellyttävä on kuitenkin
      myös nykyinen tilanne, joka takaa laittoman sektorin jatkuvuuden.

    Väite 19

      Huumeiden aiheuttama hyvänolontunne ei ole aitoa hyvää
      oloa.

    Kommentti

      Ensinnäkin on kysyttävä, mikä on aitoa hyvää
      oloa, mikä on epäaitoa. Voitaisiin ajatella, että aitoa
      on sellainen hyväolo, joka tyydyttää ihmisen "todellisia"
      tai "objektiivisia" tarpeita. Tällainen ajattelu saattaa
      pitää sisällään oletuksen ihmisluonnosta, lajinolemuksesta,
      johon Marxin ajatukset keskeisesti perustuivat. Mielestäni hyvänolon
      tunteen voi määritellä vain autonominen henkilö itse,
      muilla ei ole siihen mahdollisuutta eikä oikeutta.

      Raittiusliike on pitkään tuonut esiin kemiallisista aineista
      pidättäytymisen myönteisiä puolia. Vaikka ihmiset ovat
      tietoisia laillisten ja laittomien huumeiden kielteisistä vaikutuksista,
      niitä yleisesti käytetään useissa kulttuureissa. Valtaosa
      käytöstä johtuu ilmeisesti siitä, että se aiheuttaa
      hyvää oloa, palvelee ihmisen joitakin toiveita, täyttää
      joitakin odotuksia. Osa käytöstä epäilemättä
      johtuu riippuvuudesta, johon liittyy myös kärsimystä. Kärsimystä
      voi aiheuttaa myös sellainen riippuvuuskäyttäytyminen, johon
      ei liity kemiallisten huumeiden käyttöä. Huumeet, kuten
      muutkin kemialliset aineet, tulevat ihmisen ulkopuolelta. Odotetun hyvänolon
      jakaminen hyväksyttävään j a paheksuttavaan voidaan
      tehdä jakamalla aiheuttajat kemiallisiin ja ei-kemiallisiin. Tämä
      jako tuskin kestää lähempää tarkastelulla enempää
      kuin se, että lahkolaisuskonnollisuudesta saatava hyvänolotunne
      sijoitettaisiin ei-hyväksyttäviin ja valtauskonnoista saatava
      hyvänolontunne hyväksyttäviin. Olisi myös kyettävä
      vastaamaan siihen, onko aitoa hyvää oloa saatu heräteostoksesta,
      joka myöhemmin paljastuu katastrofiksi, tai illallisesta, jolla on
      taas kerran antanut itselleen luvan syödä liikaa.

    Taloudellisuuteen ja rationaalisuuteen viittaavat perustelut

    Väite 20

      Mietojen laittomien huumeiden laillistaminen johtaisi paineisiin laillistaa
      useampia laittomia huumeita.

    Kommentti

      Tämä väite muistuttaa hieman Yhdysvaltojen 1979-luvun
      dominoteoriaa, jonka mukaan Vietnamin menettäminen kommunisteille
      kaataa muutkin Aasian maat palikoina suden suuhun. Teoria osoittautui kuitenkin
      vääräksi. Hollannin kannabispolitiikka perustuu uskoon,
      jonka mukaan kannabiksen "rajoittavalla laillistamisella" käyttäjät
      saadaan pysymään erossa ns. kovista huumeista. Itse pidän
      tosin todennäköisenä sitä, että kannabiksen legalisointi
      jossakin maassa tai kansainvälisesti johtaa keskusteluun, jolla joudutaan
      arvioimaan myös muiden laittomien huumeiden farmakologiset vaikutukset
      sekä laittomien huumeiden kieltämisen aiheuttamat vaikutukset.

    Väite 21

      Laittomien huumeiden laillistaminen lisäisi huumevalvontaan ja
      hoitoon kohdennettavien kokonaiskustannusten määrää
      ainakin pitkällä aikavälillä.

    Kommentti

      Laillistaminen ilmeisesti tasapainottaisi voimakkaasti yhteiskunnan
      eri sektoreihin kohdistuvaa rasitusta. Laillisuusvalvonnan osuus vähenisi
      olennaisesti samalla kun sosiaali- ja terveydenhuollon merkitys huumeisiin
      liittyvässä kontrollissa (aineiden laadunvalvonnassa, sosiaali-
      ja terveydenhuollon neuvonta- ja hoitopalveluissa) lisääntyisi.
      Vaikka yhteiskunnan kokonaispanostamisen volyymi lisääntyisikin
      (mitä ei voida pitää itsestäänselvyytenä)
      laillistamisella ja siihen liittyvällä valtion verotulojen kasvulla
      voitaisiin rahoittaa ainakin merkittävä osa huumevalvonnasta,
      kuten nyt tapahtuu alkoholin suhteen. Varmaa lienee ainoastaan se, että
      laillisuusvalvontamenot vähenisivät ja regressiota edustavien
      viranomaistenmerkitys heikkenisi samalla tavoin kuin sotilaiden merkitys
      yhteiskunnassa vähenee rauhan solmimisen jälkeen.

    Väite 22

      Laittomien huumeiden käyttäjät ovat uhka liikenteelle,
      koska huumeet vaikuttavat arvaamattomasti eikä kaikkien huumeiden
      vaikutuksia tunneta.

    Kommentti

      Peruskysymys tässä on, miten liikennekäyttäytymiseen
      ylipäätään suhtaudutaan. Alkoholi joka tapauksessa
      heikentää vakavasti ajosuoritusta, samoin ilmeisesti myös
      muut päihdyttävät huumeet. Saattaa olla, että nykyisiä
      laittomia huumeita olisi vielä vaikeampi valvoa, koska testijärjestelmiä
      kaikkien huumeiden osalta ei ole. Jo nykyisin laittomien huumeiden valvonta
      tuottaa ongelmia eikä pulmattomalta tunnu lisäaineiden käytön
      valvonta urheilussakaan. Vaikka alkoholi on liikenneriski, sitä ei
      kuitenkaan ole kielletty.

    Väite 23

      Laittomien huumeiden osittainen laillistaminen olisi yhteiskunnalle
      ja muille maille väärä viesti. Huumekieltojen uskottavuus
      kärsisi.

    Kommentti

      Tämäntyyppisiä ilmauksia käytettiin tosiaan muun
      muassa valmisteltaessa huumausainerikoksia koskevan lainsäädännön
      uudistusta. Tulisi kuitenkin kysyä, mikä tämä viesti
      olisi? Jos vain osa nyt laittomista huumeista laillistettaisiin, päätös
      saattaisi viestiä siitä, että laittomiksi jäävät
      aineet ovat todella vaarallisia. Huoli siitä, että ihmiset kokevat
      viestit "väärin" osoittaa usein pyrkimystä aliarvioida
      heidän arvostelukykyään.

    Väite 24

      Laillisten huumeiden määrän kasvattaminen lisää
      huumeiden ongelmakäyttöä, mikä aiheuttaa haittoja tuotannolliselle
      tehokkuudelle.

    Kommentti

      Oletus, jonka mukaan huumeiden määrän eli kansalaisten
      valintamahdollisuuksien kasvattaminen lisää huumeiden ongelmakäyttöä,
      perustuu alkoholipolitiikasta tuttuun kokonaiskulutusmalliin. Sen mukaan
      alkoholin tarjonta lisää kysyntää jakeskimääräisen
      kulutuksen kasvu lisää ongelmakäyttöä. Tämä
      teoria saattaa hyvinkin olla oikea. Myös alkoholi aiheuttaa haittoja
      tuotannolle olkoonkin, että se on myös itse osa tuotantoa. Alkoholi
      saattaa myös tehostaa tuotantoa esimerkiksi sosiaalisen kiinteyden
      edistäjänä. Etelä-Amerikassa on perinteisesti pureskeltu
      kokanlehtiä työtehon parantamiseksi. Uusien huumeiden laillistaminen
      loisi kuitenkin tilanteen, jota olisi äärimmäisen vaikea
      ennakoida. Laillistaminen joka tapauksessa toisi uusia työpaikkoja
      ehkä samalla tavoin kuin alkoholilainsäädännön
      liberalisointi on luonut Suomeen uusia viinitiloja.

    Väite 25

      Laillisten huumeiden määrän kasvattaminen lisää
      epärationaalisen käyttäytymisen kokonaismäärää
      yhteiskunnassa.

    Kommentti

      Näin todennäköisesti on, jos huumaantuminen alkoholista
      siten kuin myös muista vastaavankaltaisista ilmiöistä, kuten
      uskonnosta ja rakkaudesta katsotaan epärationaaliseksi. Osa huumeiden
      käytöstä on kuitenkin sosiaalisesti, terveydellisesti ja
      taloudellisesti perusteltua."

     

    Lähde : Tapani Sarvanti, Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus,
    Helsingin yliopisto, Valtiotieteen tiedekunta, Sosiaalipolitiikan laitos

    Julkaisija: STAKES (Sosiaali- ja
    terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 1997) Tutkimuksia 83.

      HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS
      Tapani Sarvanti:
      Teos sopii käsikirjaksi henkilölle, jonka tehtäväviin
      kuuluu huumepoliittinen tai yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko.
      Tutkimus sisältää katsauksen huumekäsitteen määrittelystä,
      huumekieltojärjestelmien synnystä ja huumepoliitikoista. Teos
      esittelee yksilön vapautta ja oikeudenmukaisuutta koskevia teorioita
      suhteutettuna huumepolitiikan vaihtoehtoihin ja perusteluihin. Teos on
      myös kirjoittajan itsekriittinen puheenvuoro huumepolitiikan kehittämistarpeista
      tilanteessa, jossa huumeongelma on vakavasti vaikeutumassa. 1997 – 296
      s. – 144 mk – tilausnro Tu 83 – ISBN 951-33-0486-8. Stakes Siltasaarenkatu
      18, PL 220 00531 Helsinki. Puhelin (09) 39671, Telefax (09) 761 307 email:
      etunimi.sukunimi@stakes.fi

  • Kieltolaista on hyötyä

    Kieltolaista on hyötyä, mutta kenelle.

    Salakuljettajille
    jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden
    huumeiden maahantuonnista.

     

    Huumekauppiaille
    jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden
    huumeiden myymisestä. Huumekauppiaalle saattaa olla puhtaasti
    rahallisesti ajateltuna tuottavinta tuoda maahan mahdollisimman kovan
    riippuvuuden aiheuttavia aineita.
    Tosin kaikki huumekauppiaatkaan eivät
    välttämättä ajattele pelkästään maksimaalisia voittoja, mutta
    taloudellisia paineita moiseen on.

     

    Huumeita vastustaville järjestöille
    jotka saavat sitä enemmän
    lahjoituksia virallisilta tahoilta ja yksittäisiltä kansalaisilta, mitä
    pahemmalta huumeongelma näyttää, ja mitä enemmän he näyttävät tekevän
    huumeiden vastustamiseksi.
    Puhtaasti rahallisessa ja arvovallallisessa mielessä huumeita
    vastustavien järjestöjen kannattaa saadaa huumeongelma ainakin
    näyttämään, jos ei olemaan, mahdollisimman pahalta ja tehdä
    mahdollisimman dramaattisia/jyrkkiä, siis näyttäviä, mutta käytännössä
    tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja.
    Tosin kaikki huumeita vastustavat järjestöt eivät välttämättä ajattele
    pelkästään maksimaalisia voittoja ja vaikutusvaltaa, mutta
    mahdollisuuksia, ja todennäköisesti motivaatiota, sellaiseen on.

     

    Huumepelottelijoille
    jotka saavat voittoja kiertelemällä, maksua vastaan,
    kouluja kertomassa huumausaineiden vaaroista nuorille ja lapsille.
    Mitä pelottavampia tarinoita he kertovat huumeista, sitä tärkeämmältä
    heidän "valistuksensa" vaikuttaa, ja sitä varmemmin heidät kutsutaan
    uusiin tilaisuuksiin pelottelemaan.
    Tosin kaikki huumeiden vaaroista luennoimassa kiertelevät eivät
    välttämättä ajattele näin, mutta kyllä se ainakin lyhyellä tähtäimellä
    näyttäisi rahallisesti kannattavan.

     

    Totalitääristä valvontayhteiskuntaa ajaville valtaapitäville tahoille,
    jotka saavat huumeiden vastustamisesta tunteisiin vetoavan oikeutuksen
    kansalaisten teknilliseen tarkkailuun. Postin lukemiseen, puhelinten
    kuuntelemiseen, kansalaisten liikkumisten tarkkailuun, videovalvontaan,
    kotietsintöihin, yms.
    Tosin kaikki valtaapitävät tahot eivät välttämättä ajattele näin, mutta
    vallan maksimoinnin ja varmistamisen kannalta moiseen on motivaatiota.

     

    Medialle
    joka saa tunteisiin vetoavia sensaatiouutisia laittomista
    huumeista. Jääkiekkoilija X joi kossua ei ole uutinen, mutta
    jääkiekkoilija X poltti pilveä on jo iso uutinen.

     

    Poliisille
    joka saa sitä enemmän määrärahoja, resursseja ja oikeuksia
    huumevastaisuuden verukkeella, mitä pahemmalta huumeongelma näyttää.
    Niinpä poliisin kannattaa vakuutella että huumeongelma on mahdollisimman
    paha ja tehdä lähinnä dramaattisia näennäisen tehokkaita, mutta
    käytännössä tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja. Tai mahdollisesti
    jopa huumeongelmaa pahentavia tekoja.
    Poliisit saattavat myös ottaa lahjuksia huumekauppiailta ja
    salakuljettajilta, näin maksimoiden henkilökohtaisen voittonsa.
    Eli poliisit saattavat saada:

    • Määrärahoja.
    • Resursseja.
    • Oikeuksia.
    • Lahjuksia.

    Tosin kaikki poliisit eivät välttämättä ajattele näin, mutta
    taloudellisesti ja arvovallallisesti tämä voi olla hyvin houkuttelevaa,
    etenkin kun järjestäytyneen rikollisuuden vastustaminen voi olla
    poliiseille ykstyishenkilöinä, ja heidän perheilleen, vaarallista.
    Jotkin poliisit saattavat jopa jättää rauhaan ne huumekauppiaat joilta
    saavat lahjuksia, mutta ratsata ja pidättää heidän kilpailijoitaan
    (esimerkiksi huumeiden kotikasvattajia).
    Myös jotkut tulliviranomaiset saattavat olla vastaavassa tilanteessa.

     

    Lääketehtaille
    joiden lääkkeitä ostetaan enemmän koska ihmiset jotka eivät
    saa käsiinsä laittomiksi julistettuja huumausaineita käyttävät heidän
    lääkkeitään huumautumistarkoituksiin.
    Tosin kaikki lääketehtaat eivät välttämättä pyri tälläisiin
    tilanteisiin, jotkut jopa pyrkivät ehkäisemään sellaisia.

    Jos haluat että useammat ihmiset kiinnittävät huomiota näihin seikkoihin
    niin tulosta tämä. Kopioi. Levitä (kahviloihin, ilmoitustauiluille,
    jaa festivaaleilla, anna tutuille, kiinnitä julisteille varatuille
    seinille, yms.).

     

    Max Turunen
    Kieltolaki johtaa poliisivaltioon.

  • Ooops – olenko narkomaani?

    Ooops, olenko narkomaani?

    Nuoren Keskustan vaalilehti voi muuttaa elämäsi. Sen huumeraportti kertoo korutonta asiaa
    huumeen syöjistä ja muista aineaddikteista. Varsinkin jutun yhteydessä oleva Vapaaksi
    huumeista ry    :n laatima kymmenen kohdan lista "Yhteisiä piirteitä kaikille narkomaaneille"
    puhuttelee. Tarkkaile naapureitasi – tai ainakin itseäsi.

     

    1. Kotoa katoaa tavaroita, vaatteita jne.

    Täsmää, mitään ei löydä koskaan, ainakaan kiireessä.

    2. Oudot kokoontumispaikat.

    Kohotan katsettani ruudusta ja vilkuilen ympärilleni varovaisesti toimituksessa.

    3. Uudet oudot kaverit.

    Niin-no. Ainahan uudet kaverit outoja on. Pitänee siis paikkansa.

    4. Liikkuminen porttikäytävissä.

    Samperi, tuota en tiennytkään. Hilaanko pyörän sisälle ikkunasta, etten leimautuisi?

    5. Kylpyhuoneeseen linnoittautuminen.

    Mitä, onko vaimonikin huumeiden orja?

    6. Kiinnostus kouluun ja opiskeluun katoaa.

    Jo löytyi luonteva selitys keskenjääneelle gradulleni. En olekaan luuseri vaan nisti.

    7. Kokonaiskäyttäytymisen muutos.

    Edelliset eivät muuhun voikaan viitata.

    8. Todellisuudesta pako.

    Huomio huomio kaikki elokuvan ystävät! Usein pelkkä metadoni auttaa!

    9. Paha olo, yksinäisyys ja turvattomuus.

    Eipä muuta selitystä tälle olekaan kuin huumehoureet.

    10. Alitajuinen toive päästä irti aineista.

    Ainakin sivuaineista, näin on.

     

    MR

     

     

    Lähde: Ylioppilaslehti 3.11.1995

  • Kannabis lääkkeenä – kirjallisuusviitteitä


    Tiedekirjallisuusviitteitä

    kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta lääketieteessä

    David W. Pate

    International Hemp Assocation

    P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam

    The Netherlands

    Pate, D.W. 1995. Guide to the scientific literature on potential
    medical uses of Cannabis and the cannabinoids.     Journal of the International
    Hemp Association     2(2): 74-76.

    Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien suotuisista vaikutuksista
    moniin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti lääketieteellistä
    todistusaineistoa. Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä kirjallisuuslähteistä
    ovat varsin vaikeasti saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa tieteellisissä
    aikakausijulkaisuissa. Tähän bibliografiaan on koottu suurin osa näistä
    primäärisistä (ja osa toissijaisista) kirjallisuusviitteistä. Viitteet
    on lajitettu sairauksien mukaan.

    Johdanto

    Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä kannabiksella ovat herättäneet
    tieteellistä ja lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan, olisiko kannabinoideja
    mahdollista hyödyntää erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut
    koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-tutkimukset ovat osoittaneet
    tämän aineryhmän turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten sairauksien
    oireiden hoitamisessa. Muilla eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden
    tulokset viittaavat uusien polkujen löytymiseen kliinisessä tutkimuksessa.
    Allaolevien viitteiden on tarkoitus toimia lähtökohtana jatkotutkimuksille.
    Viitteitä ei ole karsittu sen mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden
    tulos oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo laajalti hyväksyttyjä
    THC:n lääkinnällisiä käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien syöpäpotilaiden
    pahoinvoinnin lievittäminen ja AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen) käsitteleviä
    viitteitä.

    Levottomuus ja psykoosi

    • Guimares, F.S. et al., 1990. Anxiolytic effect of cannabidiol
      in the elevated plus-maze. Psychopharmacology 100: 558-559.
    • Guimares, F.S. et al., 1994. Anxiolytic effect of cannabidiol
      derivatives in the elevated plus-maze. Gen. Pharmac. 25: 161-164.
    • Zuardi, A.W. et al., 1982. Action of cannabidiol on the anxiety
      and other effects produced by delta-9-THC in normal subjects. Psychopharmacology
      76: 245-250.
    • Zuardi, A.W. et al., 1991. Effects of cannabidiol in animal
      models predictive of antipsychotic activity. Psychopharmacology
      104: 260-264.
    • Zuardi, A.W. et al., 1993. Effects of ipsapirone and cannabidiol
      on human experimental anxiety. J. Psychophamacol. 7: 82-88.

    Astma

    • Gong, H. et al., 1984. Acute and subacute bronchial effects
      of oral cannabinoids. Clin. Pharm. Ther. 35: 26-32.
    • Graham, J.D.P., 1986. The bronchodilator action of cannabinoids. In
      Cannabinoids as Therapeutic Agents, R. Mechoulam, Ed., CRC Press, Boca
      Raton, Florida, pp. 147-158.
    • Hartley, J.P., et al., 1978. Bronchodilator effect of delta-9-THC.
      Br. J. Clin. Pharmacol. 5: 523.
    • Karniol, I.G., et al., 1974. Cannabidiol interferes with the
      effects of delta-9-tetrahydrocannabinol in man. Eur. J. Pharmac.
      28: 172.
    • Tashkin, D., et al., 1973. Acute pulmonary physiologic effects
      of smoked marijuana and oral delta-9-tetrahydrocannabinol in healthy young
      men. New Engl. J. Med. 289: 336-341.
    • Tashkin, D., et al., 1976. Acute effects of smoked marijuana
      on airway dynamics in spontaneous and experimentally induced bronchial
      asthma. In The Pharmacology of Marijuana, Braude and Szara, Eds.,
      Raven Press, New York, pp. 785-799.
    • Vachon, L. et al., 1976. Airways respons to aerosolized delta-9-THC
      preliminary report. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen,
      S. and Stillman, R.C., Eds., Plenum Press, New York, p. 111.
    • Vachon, L. et al., 1976. Airways response to micro-aerosolized
      delta-9-THC. Chest 70: 444.
    • Williams, S.J. et al., 1976. Bronchodilator effect of delta-9-THC
      administered by aerosol to asthmatic patients. Thorax 31: 720.

    Epilepsia

    • Ames, F.R. and Cridland, S., 1986. Anticonvulsant effect of cannabidiol.
      S. Afr. Med. J. 69: 14.
    • Consroe, P.F. et al., 1975. Anticonvulsant nature of marihuana
      smoking. J.A.M.A. 234: 306-307.
    • Cunha, J.M. et al., 1980. Chronic administration of cannabidiol
      to healthy volunteers and epileptic patients. Pharmacology 21: 175-185.
    • Davis, J.P. and Ramsey, H.H., 1949. Anti-epileptic action of marijuana-active
      substances. Fed. Proc. Am. Soc. Exp. Biol. 8: 284.
    • Feeney, D. 1976. Marihuana use among epileptics. J.A.M.A. 235:
      1105.
    • Karler, R. and Turkanis, S.A. 1981. The cannabinoids as potential antiepileptics.
      J. Clinical Pharmacology 21: 437S-448S.
    • Karler, R. et al., 1973. The anti-convulsant activity of cannabidiol
      and cannabinol. Life Sci. 13: 1527-1531.
    • Karler, R. et al., 1984. Interaction between delta-9-tetrahydrocannabinol
      and kindling by electrical and chemical stimulation in mice. Neuropharmacology
      23: 1315-1320.
    • Karler, R. et al., 1989. Pentylenetetrazole kindling in mice.
      Neuropharmacology 28: 775-780.
    • Karler, R. et al., 1974. Anticonvulsant properties of delta-9-tetrahydrocannabinol
      and other cannabinoids. Life Sci. 15: 931-947.
    • Karler, R. et al., 1986. Prolonged CNS hyperexcitability in
      mice after a single exposure to delta-9-tetrahydrocannabinol. Neuropharmacology
      25: 441-446.
    • Karler, R. and Turkanis, S., 1976. The anti-epileptic potential of
      the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen
      and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 383-396.
    • Turkanis, S. et al., 1974. Anti-convulsant properties of cannabinol.
      Res. Comm. Chem. Pathol. Pharmacol. 8: 231-246.

    Viherkaihi

    • Colasanti, B.K. 1986. Review: Ocular hypotensive affect of marihuana
      cannabinoids: correlate of central action or separate phenomenon. J.
      Ocular Pharmacology       2(3): 295-304.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Ocular hypotension, ocular toxicity,
      and neurotoxicity in response to marijuana extract and cannabidiol. Gen.
      Pharmacol.       15: 479.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity
      and neurotoxicity after administration of delta-9-tetrahydrocannabinol
      or cannabichromene. Exp. Eye Res. 38: 63.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity
      and neurotoxicity after administration of cannabinol or cannabigerol. Exp.
      Eye Res.       39: 231-259.
    • Crawford, W. & Merritt, J.C., 1979. Effects of tetrahydrocannabinol
      on arterial and intraocular hypertension. Int. J. Clin. Pharmacol. Biopharmacol.
      17: 191-196.
    • Green, K. and McDonald, T.F., 1987. Ocular toxicology of marijuana:
      an update. J. Toxicol.-Cut. and Ocular Toxicol. 6: 309-334.
    • Hepler, R.S. and Frank, I.M. 1971. Marihuana smoking and intraocular
      pressure. J.A.M.A. 217: 1392.
    • Hepler, R.S. et at., 1976. Ocular effects of marijuana smoking. In
      The Pharmacology of Marijuana, Braude, M.C., and Szara, S., Eds., Raven
      Press, New York, p. 813.
    • Levitt, M. et at., 1981. Physiologic observations in a controlled clinical
      trial of the antiemetic effectiveness of 5, 10, and 15 mg of delta-9-tetrahydrocannabinol
      in cancer chemotherapy: ophthalmologic implications. J. Clin. Pharmacol.
      21: 103S.
    • Merritt, J.C. et at., 1980. Effect of marijuana on intraocular and
      blood pressure in glaucoma. Ophthalmology 87: 222.
    • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol in
      hypertensive glaucomas. J. Pharm. Pharmacol. 33: 40-41.
    • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol and
      aqueous dynamics in glaucoma. J. Clin. Pharmacol. 21: 467S-471S.
    • Merritt, J.C. et at., 1980. Oral delta-9-tetrahydrocannabinol in heterogenous
      glaucomas. Ann. Opthalmol. 12: 8.
    • Merritt, J.C. et at., 1982. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol as
      a potential glaucoma agent. Glaucoma 4: 253-255.
    • Shapiro, D., 1974. The ocular manifestation of the cannabinoids. Ophthalmologia
      168: 366-369.

    Tulehdukset ja venähtymät

    • Barret, M.L. et al., 1985. Isolation from Cannabis sativa
      L. of Cannflavon-a novel inhibitor or prostaglandin production. Biochem.
      Pharmacol.       34: 2019.
    • Burstein, S.H. et al., 1989. Antagonism to the actions of platelet
      activating factor by a nonpsychoactive cannabinoid. J. Pharmacol. Exp.
      Therap.       251: 531-535.
    • Evans, A.T. et al., 1987. Actions of Cannabis constituents on
      enzymes or arachidonate metabolism: anti-inflammatory potential. Biochem.
      Pharmacol.       36: 2037-2040.
    • Formukong, E.A. et al., 1987. Cannabinoids, the active constituents
      of Cannabis sativa L. inhibit both human and rabbit platelet aggregation.
      Br. J. Pharmacol. 92(S): 601.
    • Formukong, E.A. et al., 1989. The inhibitory effects of cannabinoids,
      the active constituents of Cannabis sativa L. on human and rabbit
      platelet aggregation. J. Pharm. Pharmacol. 41: 705-709.
    • Formukong, E.A. et al., 1988. Analgesic and anti-inflammatory
      activity of constituents of Cannabis sativa L. Inflammation
      12: 361-371.
    • Sofia, R.D. et al., 1973. Antiedemic and analgesic properties
      of delta-9-tetrahydrocannabinol compared with three other drugs. Eur.
      J. Pharmacol.       35: 7-16.
    • Sofia, R.D. et al., 1974. Comparative anti-phlogistic activity
      of delta-9-tetrahydrocannabinol, hydrocortisone and aspirin in various
      rat paw edema models. Life Sci. 15: 251-260.

    Mikrobi-infektiot

    • Blevins, R.D. and Damie, M.R., 1980. The effect of delta-9-THC on Herpes
      simplex virus replication. J. Gen. Virol. 49: 427.
    • Dahiya, M.S. and Jain, G.C., 1977. Antibacterial activity of cannabidiol
      and tetrahydrocannabinol. Indian Drugs Pharm. Ind. 12: 31-34.
    • ElSohly, H.N. et al., 1982. Synthesis and antimicrobial activity
      of certain cannabichromene and cannabigerol related compounds. J. Pharm.
      Sci.       71: 1319-1323.
    • Ferenczy, L. et at., 1958. An antibacterial preparatum from hemp (Cannabis
      sativa       L.). Naturwissenschaften. 45: 188.
    • Grlic, L., 1962. A comparative study on some chemical and biological
      characteristics of various samples of Cannabis resin. Bull. Narc.
      14: 37-46.
    • Kabelik, J. et al., 1960. Cannabis as a medicament. Bull.
      Narc.       12: 5.
    • Krejci, Z., 1958. Hanf (Cannabis sativa)- Antibiotisches heilmittel.
      2. Methodik und ergebnisse der bakteriologischen untersuchungen und vorlaufige
      klinische erfahrungen. Pharmazie 13: 155-164.
    • Krejci, Z., 1970. Changes with maturation in amounts of biologically
      interesting substances of Cannabis. In The Botany and Chemistry
      of Cannabis, Proc. Conf., Joyce, C.R.B., Ed., J. & A. Churchill,
      London, pp. 49-55.
    • Krejci, Z., 1961. The problem of substances with antibacterial action:
      Cannabis effect. Casop. Lek. Cesk. 43: 1341-1354.
    • Martinec, T. and Felklova, M., 1959. Einfluss veraschiedener dungung
      suf die antibakterielle aktivitat des hanfes, Cannabis sativa L.
      Pharmazie 14: 276-279.
    • Martinec, T. and Felkiova, M., 1959. Veranderungen der antibakteriellen
      aktivitat im verlaus der individuellen entwicklung des hanfes (Cannabis
      sativa       L.). Pharmazie 14: 279-281.
    • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types
      of Cannabis resin. UN Secretariat Doc. ST/SOA/SER.S/6. 9
      Jan. 25.
    • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types
      of Cannabis resin. Nature 195: 1007-1009.
    • Van Kingeren, B. and Ten Ham, M., 1976. Antibacterial activity of delta-9-THC
      and cannabidiol. Ant. van Leeuw. J. Microbiol. Serol. 42: 9.

    Liikunnalliset sairaudet

    • Consroe, P. et al., 1986. Open label evaluation of cannabidiol
      in dystonic movement disorders. Int. J. Neurosci. 30: 277-282.
    • Consroe, P. et al., 1991. Controlled clinical trial of cannabidiol
      in Huntington's disease. Pharmacol. Biochem. Behav. 40: 701-708.
    • Frankel, J.P. et al., 1990. Marijuana for Parkinsonian tremor.
      J. Neurol. Neurosurg. Psychiatry 53: 436.
    • Hemming, M. and Yellowle, P.M., 1993. Effective treatment of Tourette's-Syndrome
      with marijuana. J. Psychopharmacol. 7: 389-391.
    • Moss, D.E. et al., 1989. Nicotine and cannabinoids as adjuncts
      to neuroleptics in the treatment of Tourette syndrome and other motor disorders.
      Life Sci. 44: 1521-1525.
    • Ruchman, M.C., 1988. Role of cannabidiol in the medical treatment of
      Meige's syndrome. Ear Nose Throat J. 67: 919.
    • Sandyk, R. et al., 1986. Cannabidiol in dystonic movement disorders.
      Psychiatry Res. 18: 291.
    • Snider, S.R. and Consroe, P., 1984. Treatment of Meige syndrome with
      cannabidiol. Neurology 34(S1): 147.
    • Snider, S.R. and Consroe, P., 1985. Beneficial and adverse effects
      of cannabidiol in a Parkinson patient with sinemet-induced dystonic dyskinesia.
      Neurology 35(S1): 201.

    Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja muut lihashermosairaudet

    • Clifford, David B., 1983. Tetrahydrocannabinol for tremor in Multiple
      Sclerosis. Ann. Neurol. 13: 669-671.
    • Dunn, M. and Davis, R., 1974. The perceived effects of marijuana on
      spinal cord injured males. Paraplegia 12: 175.
    • Elkin, R. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol: a novel
      treatment of inflammatory demyelination. Fed. Proc. 46: 1378.
    • Greenberg, H.S. et al., 1990. Marijuana and its effect on postural
      stability in Multiple Sclerosis patients with controls. Neurology
      40(S1): 259.
    • Hanigan, W.C. et al., 1986. The effects of delta-9-tetrahydrocannabinol
      on human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. 39: 198.
    • Lyman, W.D. et al., 1989. Delta-9-tetrahydrocannabinol: A novel
      treatment for experimental autoimmune encephalitis. J. Neuroimmunol.
      23: 73-82.
    • Malec, J. et al., 1982. Cannabis effect on spasticity
      in spinal cord injury. Arch. Phys. Med. Rehab. 63: 116.
    • Mauer, M. et al., 1990. Delta-9-tetrahydrocannabinol shows anti-spastic
      and analgesic effects in a single case double-blind trial. Eur. Arch.
      Psychiatry Clin. Neurosci.       240: 1-4.
    • Meinck, H.M. et al., 1989. Effect of cannabinoids on spasticity
      and ataxia in Multiple Sclerosis. J. Neurol. 236: 120-122.
    • Petro, D. 1980. Marihuana as a therapeutic agent for muscle spasm or
      spasticity. Psychosomatics 21: 81-85.
    • Petro, D. and Ellenberger, C., Jr., 1981. Treatment of human spasticity
      with delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharmacol. 21: 413S-416S.
    • Truong, X.T. and Hanigan, W.C., 1986. Effect of delta-9-tetrahydrocannabinol
      on electromyographic measurements in human spasticity. J. Am. Soc. Clin.
      Pharmacol. Therap.       39: 232.
    • Ungerleider, J.T. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol
      in the treatment of spasticity associated with Multiple Sclerosis. Adv.
      Alcohol Subst. Abuse       7: 39-50.

    Niemann-Pickin tauti

    • Burstein, S. et al., 1984. Stimulation of sphingomyelin hydrolysis
      by cannabidiol in fibroblasts from a Niemann-Pick patient. Biochem.
      Biophys. Res. Comm.       121: 168-173.

    Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus

    • Bhargava, H.N., 1976. Effect of some cannabinoids on naloxone-precipitated
      abstinence in morphine-dependent rats. Psychopharmacology 49: 267.
    • Carder, B., 1975. Blockage of morphine abstinence by delta-9-THC. Science
      190: 590.
    • Hine, B. et al., 1975. Morphine-dependent rats: blockage of
      precipitated abstinence by THC. Science 187: 443.
    • Mikuriya, T., 1970. Cannabis substitution: an adjunctive tool
      in the treatment of alcoholism. Med. Times 98: 187-191.
    • Rosenberg, C., 1976. The use of marijuana in the treatment of alcoholism.
      In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
      Plenum Press, New York, pp. 173-185.
    • Rosenberg, C.M. et al., 1978. Cannabis in the treatment
      of alcoholism. J. Stud. Alcohol 39: 155.
    • Scher, J., 1971. Marijuana as an agent in rehabilitating alcoholics.
      Am. J. Psychiatry 127: 971-972.

    Kivunlievitys

    • Harris, L., 1976. Analgesic and antitumor potential of the cannabinoids.
      In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
      Plenum Press, New York, pp. 299-305.
    • Milstein, S.L. et al., 1975. Marijuana-produced changes in pain
      tolerance: experienced and non-experienced subjects. Int. Pharmacopsychiatry
      10: 177-182.
    • Noyes, S.J., Jr. and Baram, D.A., 1974. Cannabis analgesia.
      Compr. Psychiatry 15: 5.
    • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol
      and codeine. Clin. Pharmacol. Ther. 18: 84-89.
    • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic effect of delta-9-tetrahydrocannabinol.
      J. Clin. Pharamacol. 15: 139.
    • Volfe, Z. et al., 1985. Cannabinoids block release of serotonin
      from platelets induced by plasma from migraine patients. Int. J. Clin.
      Pharm. Res.       5: 243-246.
    • Zeidenberg, P., et al., 1973. Effect of oral administration
      of delta-9-tetrahydrocannabinol on memory, speech and perception of thermal
      stimulation: results with four normal human subjects. Preliminary report.
      Compr. Psychiatry 14: 549.

    Vatsahaava

    • Bateman, D.N., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol and gastric emptying.
      Br. J. Clin. Pharmacol. 15: 139.
    • Douthwaite, A.H., 1947. Choice of drugs in the treatment of duodenal
      ulcer. Br. Med. J. 43: 4514.
    • Nalin, D.R. et al., 1978. Cannabis, hypochlrohydria and
      cholera. Lancet 2: 859.
    • Sofia, R.D. et al., 1978. Evaluation of antiulcer activity of
      delta-9-tetrahydrocannabinol in the Shay rat test. Pharmacology
      17: 173.

  • Reefer Madness

    Reefer Madness

    ’There are 100,000 total marijuana smokers in the US, and most are Negroes, Hispanics, Filipinos and entertainers. Their Satanic music, jazz and swing, result from marijuana usage. This marijuana causes white women to seek sexual relations with Negroes, entertainers and any others.’

    -Harry Anslinger, testifying to Congress, 1937


    reefer_assassin
    reefer_poster
    reefer_dope
    reefer
    reefer_diablo
    reefer_assassin
    reefer_harvest
    reefer5
    reefer_maryjane
    reefer_roots