Wien 2009: huumeeton maailma 2.0
Lähde: IDPC Proceedings document on the 2009 CND and High Level
Segment April 2009
http://www.idpc.info/php-bin/documents/IDPC_CND_Proceedings_
EN2009.pdf
The Political Declaration: A Missed Opportunity
http://www.idpc.info/php-bin/documents/IDPC_Advocacy_note_PD_
Mar09_EN.pdf
Reuters 12.3.2009
http://www.reuters.com/article/worldNews/idUSTRE52B78L20090312
Independent 12.3.2009
http://www.independent.co.uk/news/world/politics/war-on-drugs-has-
enriched-cartels-1643097.html
CND:n 52. istunnon kotisivut: 1 high level segment
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/52-HLS.html
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/52.html
YK:n uusin huumejulistus pdf:nä
http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-52-RelatedFiles/CND-52-Documents/CND52-ECN72009-L2.pdf
YK:n huumetoimintasuunnitelma seuraavaksi 10:ksi vuodeksi
http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-52-RelatedFiles/CND-52-Documents/CND52-ECN72009-L2Add1-E.pdf
UNODC lehdistötiedote12.3.2009, videomateriaalia kokouksista
http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/2009-12.03.html
Kokousmateriaalia:
http://www.unodc.org/unodc/cnd-live.html
Wienin korkean tason kokouksessa maaliskuussa hyväksytty YK:n uusi
huumeohjelma on melkein kopio vuoden 1998 julistuksesta ilman ’we can
do it’ loppuhuipennusta. Edistyksellisten maiden ja
kansalaisjärjestöjen suurimpana voittona voi pitää vakuutusta siitä,
että huumepolitiikan kaikkien toimenpiteiden tulee perustua YK:n
ihmisoikeuksiin, jotka julistettiin 60 vuotta sitten. Tuskin mikään
päätös alleviivaa paremmin YK:n huumebyrokratian jäykkyyttä.
Kansainvälisen huumepolitiikan byrokratia on niin jäykkä, että
kokouksessa esille tulleista erimielisyyksistä huolimatta kokouksen
puheenjohtajan ja sihteeristön (sihteeristö = UNODC, United Nations
Office on Drugs and Crime) etukäteen laatima teksti hyväksyttiin
seuraavan kymmenen vuoden ohjelmaksi.
Huumepolitiikka jaetaan perinteisesti tarjonnan ja kysynnän
rajoittamiseen (supply and demand). Tarjonnan rajoittaminen tarkoittaa
perinteistä kriminaalipoliittista lähestymistapaa kasvattajia,
salakuljettajia ja myyjiä kohtaan. Kysynnän rajoittaminen tarkoittaa
käyttäjiin ja kokeilijoihin kohdistettuja, nekin etupäässä
kriminaalipoliittisia toimenpiteitä. Sihteeristön kokoukselle laatima
ohjelma sisälsi neljä tarjonnan rajoittamista ja yhden kysynnän
rajoittamista käsittelevää toimintasuunnitelmaa. Tämä perustui
kirjaimellisesti vuoden 1998 ohjelmaan.
Huumeiden käytön terveydellisille ja sosiaalisille vaikutuksille ei
ollut lainkaan omaa toimintasuunnitelmaansa. Huolimatta useiden maiden
ja kansalaisjärjestöjen painostuksesta kokousprosessin aikana sekä
huippukokouksessa ei haittoja vähentävää politiikkaa mainita
uudessakaan julistuksessa. Mm. Venäjän edustajan mukaan sen
sisällyttäminen olisi romuttanut kansainvälisen huumepolitiikan
perusteet, koska Venäjällä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää
politiikkaa. Rehellisen ja avoimen arvioinnin sijaan diplomaatit ja
virkamiehet päättivät pienimmän yhteisen nimittäjän politiikkana
jatkaa vuoden 1998 UNGASS julistusta pyrkiä kohti huumeetonta
maailmaa.
Ongelmana isossa ja kansainvälisessä järjestelmässä on, kuinka pitää
pystyssä monitahoista eli multilateraalista järjestelmää mutta samalla
tunnustaa sen ongelmat ja heikkoudet. EU:n komission raportissa
korkean tason kokoukselle
(http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/drugs/studies/doc/
report_10_03_09_en.pdf
) tuotiin hyvin selvästi esille se, että kuluneen kymmenen vuoden
tavoitetta ei saavutettu: raportin mukaan maailmassa ei ole
havaittavissa mitään merkkejä huumeiden tuotannon eikä kulutuksen
vähenemisestä. Tämä oli kuitenkin UNGASS 1998:n tärkein tavoite.
Kun yhtäkään vuonna 1998 asetettua tavoitetta ei saavutettu, lausui
UNODC:n johtaja Costa korkean tason kokouksessa mm. että ”world
drugproblem is contained” ja “humanity has made measurable progress"
eli ”huumeongelma on hallinnassa” ja ”inhimillisyys on edistynyt
mitattavalla tavalla”. Humaanisuutta mitataan ilmeisesti YK:ssa
samoilla mittareilla kuin huumeongelmaa eli takavarikoilla, tässä
tapauksessa ihmisten takavarikoilla, koska huumeiden takia
pidätettyjen ja vangittujen määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti.
Kansainvälisessä huumepolitiikassa on jäänyt jäljelle pelkkä illuusio
yksimielisyydestä. Jyrkän linjan maista mm. Venäjä vaati ratkaisuna
omaan heroiiniongelmaansa Afganistaniin laajamittaista oopiumunikon
myrkytystä. Japanin edustajalla oli kokousprosessille tarjota
päätöslauselmaehdotus ’Cannabis Seeds as a Global Threat’. Kumpikin
ehdotus kaatui määrittely- ja toteutusongelmiin.
Maailman huumetilanne: vahvassa hallinnassa vai epäpätevästi tilastoitu?
Lähde:
World situation with regard to drug trafficking
Report of the Secretariat
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/V08/589/70/PDF/V0858970.pdf?
OpenElement
World situation with regard to drug abuse
Report by the Secretariat
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/V09/800/03/PDF/V0980003.pdf?
OpenElement
YK:n huumevalvontabyrokratian ongelmat kiteytyvät käytetyn
tilastoaineiston luotettavuudessa. CND:n sihteeristönä toimiva UNODC
tuotti korkean tason kokoukselle mm. kaksi raporttia maailman
huumeiden väärinkäytöstä ja maailman huumeiden salakuljetuksesta.
Niiden sisällön voisi tiivistää, että huumeiden tuotannolla on
taipumus keskittyä maailman kriisialueille, joissa ei yleensä ole
luotettavaa tilastointia eikä tilastokeskusta.
Huumeiden väärinkäyttöä käsittelevän raportin yhteenveto loppuu
lauseeseen: ”Pitkäjänteisen huumeita koskevan tiedon keruujärjestelmän
puuttuminen estää uusien epidemioiden havaitsemisen ja todenperäiseen
tietoon perustuvien toimenpiteiden käyttöönoton.”
Tämä on täysin päinvastainen Costan juhlapuheessa esittämälle
mielikuvalle YK:n huumepolitiikan perustumisesta ”vahvaan (robust)
tietopohjaan”.
Costan väite siitä, että maailman huumetilanne olisi ”contained” eli
hallinnassa ja vakiintunut, on myös täysin ristiriidassa Costan oman
toimiston tuottaman tuotantoa ja salakuljetusta käsittelevän raportin
kanssa. Sen yhteenvedossa todetaan, että ”kannabishartsin eli hasiksen
takavarikot lisääntyivät merkittävästi vuonna 2007 ja alustavien
tietojen mukaan myös kannabiskasvin eli marihuanan takavarikot
kasvoivat jossain määrin. Kannabiskasvin kasvatuspinta-alan
Afganistanissa arvioidaan vastaavan Marokon kasvatuspinta-alaa.”
Sivulla 24 UNODC esittää rehellisimmän lausunnon esittämänsä tiedon
laadusta ja syistä sen heikkoon tasoon: tilastoja ei yleensä kerätä
kriisialueilla, joihin kansainvälisen huumekaupan tuotanto kulloinkin
siirtyy! YK:n käyttämän tiedon tukijalka on takavarikkotiedot ja
vakavimmat aukot eli takavarikoinnin höltymistä tapahtuu nimenomaan
siellä missä huumetilanne kehittyy akuuteimmin eli tällä hetkellä
Lähi- ja Keski-idässä sekä läntisessä Afrikassa.
Viime vuoden CND:n kokouksen alla UNODC julkaisi raportin ‘Making drug
control ‘fit for purpose’: Building on the UNGASS decade’
(http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Session51/CND-
UNGASS-CRPs/ECN72008CRP17E.pdf).
Raportti paljastaa lisää YK:n huumepolitiikan harhoista. YK:n
huumebyrokratiassa kaikki laittomien huumeiden käyttö on ns.
väärinkäyttöä (abuse). Ko. raportissa sivulla 3 järjestelmää kehutaan
sillä, että se saanut rajoitettua (contained) huumeiden väärinkäytön
5%:iin maailman väestöstä. Mutta raportti jatkaa, että vain alle
kymmenesosa tästä on ongelmaista huumeiden käyttöä. Costa ja hänen
toimistonsa siis myöntävät epäsuorasti, että yli 90% huumeiden
käytöstä on ongelmatonta eli ei väärinkäyttöä.
Sivulla 10 raportti käy läpi huumesodan ei-aiottuja seurauksia:
rikolliset pimeät markkinat, huumeiden vastaiseen toimintaan
tarkoitettujen resurssien valuminen pelkästään kriminaalipolitiikan
toimijoille, huumekasvien kasvatuksen siirtyminen yhä uusille
kriisialueille, käytettyjen aineiden vaihtuminen politiikan
muuttumisen myötä sen sijaan että aineiden käyttö vähenisi ja lopuksi
käyttäjien syrjäytyminen yhteiskunnasta.
UNODC:n analyysissa ei tietenkään oteta kantaa siihen, kuinka paljon
YK:n oma huumepolitiikka kärjistää näitä kriisejä, jotka edelleen
pahentavat huumeongelmaa, jota YK:n politiikan pitäisi lievittää.
YK:n huumepolitiikan menestyksen arviointi 100 vuoden tai 10 vuoden
tarkastelujaksoilla on mahdotonta, koska YK:kin myöntää sen
tiedonkeruujärjestelmän olevan puutteellinen ja puolueellinen.
Hallitukset keräävät tietoa omasta toiminnastaan eikä annetuille
tiedoille ole puolueetonta tarkastajaa. Alle 50% YK:n jäsenmaista
ylipäänsä palauttaa tiedonkeruulomakkeensa ja tästä tiedosta vain
murto-osa on ns. kovaa faktaa. Robust ei tarkoita samaa kuin reliable
vaan on jälleen kerran osoitus Costan loistavasta byrokraattisesta
mielikuvituksesta muuttaa epäluotettava tieto uskottavan kuuloiseksi.
(http://www.idpc.info/php-bin/documents/IDPC_briefing_CostaSpeech_Mar09_EN.pdf)
Väite, että "World drugproblem is now contained" voi päteä muutamissa
kehittyneissä maissa, joissa 1990-luvulla tapahtunut voimakas kasvu on
tasaantunut 2000-luvulla eli markkinat ovat ns. kyllästyneet.
Afrikasta ja Aasiasta ei ole mitään selvää kehitystä tiedossa ja mm.
Venäjän ja Kiinan huumeiden käytön laajuudesta ei ole mitään
luotettavaa tietoa olemassa.
YK:n huumebyrokratian asenne kritiikkiä kohtaan tulee esille Costan
vähättelevästä luonnehdinnasta, että huumepolitiikan muutosta vaatii
"äänekäs vähemmistö". Tämä yhä kasvava joukko on kuitenkin eri maiden
nykyisiä ja entisiä päämiehiä, poliiseja, tuomareita, tutkijoita, eri
kirkkokuntien edustajia ja jopa YK:n huumevalvontakoneiston jäseniä.
Mm. EU:n komissio ja Beckley-säätiö
(http://www.beckleyfoundation.org/policy/cannabis_commission.html)
toivat kokoukselle raporttinsa maailman huumetilanteesta ja
kannabiksen asemasta siinä, ne nousivat esille käydyissä
keskusteluissa mutta julistustekstissä ei ole viitettäkään haittojen
vähentämiseen, huumeiden julkiseen valvontaan ottamiseen puhumattakaan
huumeiden laillistamisesta.
Kannabiksen asema on kansainvälisen huumevalvonnan suurin
kompastuskivi: YK:n tietojen mukaan jo 172 valtiota tai aluetta
tuottaa sitä, sen kasvatus ja kulutus ovat nousseet 50 vuoden eli
nykyaikaisen huumevalvonnan aikana aivan uusiin mittasuhteisiin ja sen
valvonta eri maissa on hyvin erilaista käytön ja kaupan
dekriminalisoinnista kuolemanrangaistuksiin. Huumesodan jatkaminen
perustuu UNODC:n johtajan muotoilemaan ’huumeongelma on hallinnassa
(contained)’ ajatteluun: jatketaan ajatusmallia, johon on
ehdollistuttu.
Evo Morales ja muutoksen vaatimukset
Kuvakooste korkean tason kokouksesta, Evo Morales hyvin esillä
http://www.flickr.com/photos/unodc/tags/cnd/show/
Muutoksen vaatimukset tiivistyivät kokouksessa Bolivian presidentin
Evo Moralesin esiintymisessä ja ehdotuksissa. Morales ehdotti korkean
tason kokoukselle koka-pensaan lehden poistamista sopimusten
huumeluettelosta ja sen korvaamista koka-pastalla, joka on kokaiinin
valmistuksen raaka-aine. Hän ilmoitti maansa alkaneen toteuttaa tätä
sopimusten uudelleen tulkintaa, koska lehden pureskelun ei ole todettu
olevan haitallista ihmisen terveydelle.
Hän toi kokoukseen koka-pensaan lehtiä, joita hän esitteli kokoukselle
ja pureskeli niitä vaihtoehtona kokouksen virallisille antimille.
(Kokoustilojen yhteyteen oli mm. järjestetty erillinen tila
tupakoinnille tupakoinnin haittojen vähentämiseksi!). Puheensa lopuksi
hän pyysi UNODC:n johtajaa Costaa pidättämään hänet ja sai kokoukselta
raikuvat suosionosoitukset.
Kansalaisjärjestöjen esitykset ja vaikuttaminen kilpistyy
päätöksentekokoneiston suojaksi pystytettyyn byrokratian,
sihteeristöjen, turvamiesten, järjestäjien jne muodostamaan
turvamuuriin. Edistyksestä kertoo Evo Moralesin omat muistot ajoilta,
jolloin hän Bolivian kokapensaan kasvattajien liiton puheenjohtajana
oli ollut CND:n kokouksessa ja köyhänä maanviljelijänä joutui
turvautumaan delegaattien aamiaisbuffeesta jäljelle jääneeseen
ruokaan. Nyt hänellä on oma pöytä.
Haittoja vähentävän politiikan käsittely kokousprosessissa toi
selvimmin esille sen, kuinka merkittävä UNODC CND:n sihteeristönä on
YK:n huumepolitiikan muotoilussa. UNODC:n eli YK:n huume- ja
rikostoimiston toimenkuvaan liitettiin 2000-luvun alun
terrorihysterian aikana myös kansainvälisen terrorismin torjunta. Yksi
kokoukseen osallistuneiden kansalaisjärjestöjen käytännön ehdotus
onkin jakaa UNODC niin, että huumeet erotettaisiin selvästi
rikollisuudesta.
Kansalaisjärjestöille Wienin kokous oli läpimurto
Lähde: Hungarian Civil Liberties Union 6 April 2009
Huumeeton maailma, reloaded, dokumentti CND:n 52. kokouksesta Wienissä
11. – 12.3.2009
http://www.drogriporter.hu/en/reloaded
http://www.youtube.com/watch?v=enjn8EWVxpk
Kansalaisaktivismia kokouksen aikana:
http://www.boingboing.net/2009/03/13/bb-video-united-nati.html
Video mielenosoituksesta CND:n kokouspaikan edessä:
http://drogriporter.hu/en/demovideo
http://www.youtube.com/watch?v=xkXX8M0pUzA
Video Costan yrityksistä selittää Hollannin kannabispolitiikkaa
http://drogriporter.hu/en/discussionpaper
http://www.youtube.com/watch?v=lExNjEhdSkY
Kansalaisjärjestöjen mukaan ottaminen perustuu YK:n ja sosiaali- ja
talousneuvoston ECOSOC:in ohjeisiin. Vaikka kansalaisjärjestöjen
osallistuminen YK:n huumepolitiikan muotoilussa törmääkin
byrokraattiseen jarrutukseen, voidaan vuoden 2009 kokousta pitää
läpimurtona: ihmisoikeudet, haittojen vähentämiseen tähtäävä
politiikka, tärkeiden lääkeaineiden saannin turvaaminen, laittomien
kasvien korvaaminen kehitysyhteistyön näkökulmasta ja
todistusaineistoon perustuva huumepolitiikka tulivat näkyvästi mukaan
ns. pyöreän pöydän neuvotteluihin. Vaikka lopullinen julistusteksti on
pettymys, saatiin neuvottelujen luonne muutettua.
Hungarian Civil Liberty Unionin dokumentissa Wienin kokouksesta tulee
esille tämän byrokratian julkisuuspakoisuus: niin paljon kuin
huumeista kirjoitetaan ja tehdään elokuvia, on tämä tausta suurelta
osin tuntematon. Suomessa, kuten suurimmassa osassa maailman maita,
tämä konferenssi sivuutettiin uutisissa.
Wienin kokoukseen osallistui 200 kansalaisjärjestöjen edustajaa 65:sta
virallisesta järjestöstä. Lisäksi yhä useampien maiden delegaatioissa
on mukana kansalaisjärjestöjen ja tutkijayhteisön edustajia.
Kansalaisjärjestöt eivät saaneet puheenvuoroja korkean tason
kokouksessa mutta Ruotsin kuningatar Silvian ja Beyond 2008
kansalaisjärjestöfoorumin puheenjohtajan Michael Perronin viiden
minuutin esitykset foorumin työstä pääsivät hyvin esille.
Kansalaisjärjestöt saivat sanomansa julki kokouksen ulkopuolella
järjestetyissä tilaisuuksissa, kokouksen eri työryhmissä, Costan
järjestämässä keskustelutilaisuudessa ja kuningatar Silvian
tarjoamilla illallisilla. Lisäksi kokouksen yhteydessä oli
mielenosoituksia ja järjestöjen omia tiedotustilaisuuksia. USA:n
delegaatio on CND:n vaikutusvaltaisin delegaatio eikä Obaman uuden
hallinnon miehistövaihdokset kerinneet muuttamaan sen työskentelyä
mutta hän lähetti uusia ohjeita koskien mm. neulojen vaihtamisohjelmia
ja delegaatiolla oli peräti kaksi tapaamista USA:n
kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa – mitä ei ole tapahtunut
kahdeksaan vuoteen.
Kriitikot kiinnittävät huomion huumesodan suuriin kustannuksiin, mikä
on myös huumesodan jatkumisen syy: pelkästään Wienin kokoukseen
osallistui 1400 byrokraattia, diplomaattia ja poliitikkoa, joiden
leipä tulee huumeiden vastaisen asenteen ylläpitämisestä. Hyväksytty
uusi julistus tulee ohjaamaan resursseja poliiseille,
vanginvartijoille, turvayrityksille, huumetestejä valmistaville
yrityksille, huumeiden vastaisille järjestöille jne.
Yhden brasilialaisen kansalaisjärjestön edustaja tiivistää osuvasti:
miksi meillä on suuri ja paljon resursseja nielevä järjestelmä parin
kasvin valvontaan kun tämän järjestelmän pystyttäneiden länsimaiden
kemikaalitehtaat syytävät joka viikko uusia kemikaaleja markkinoille,
joilla mainostetaan olevan sitä ja tätä vaikutusta ihmisten elämään?
Seuraava arviointi 2019
Lähde: One Hundred Years of Drug Control -mediakooste
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/one-hundred-years-of-
drug-control.html
Outcome of the round table on current and emerging challenges, new
trends and patterns of the world drug problem and possible
improvements to the evaluation system
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/52-HLS.html
Guardian 16.3.2009
http://www.guardian.co.uk/world/2009/mar/16/drug-policy-obama-needle-exchange
Wienin kokousta 2009 pidettiin kieltolaki-ihmisten keskuudessa
merkittävänä koska he laskevat kuluneeksi sata vuotta kansainvälisen
huumepolitiikan aloittamisesta Shangain oopiumkonferenssissa vuonna
1909.
Nykyisen kaltainen huumesota perustuu käytännössä vuosien 1961, 1971
ja 1988 sopimuksiin. Kannabiksen kieltämisen kannalta oleelliset
sopimukset ovat vuoden 1961 YK:n huumausaineyleissopimus ja vuoden
1988 United Nations Convention Against Illicit Traffic In Narcotic
Drugs and Psychotropic Substances eli ns. Wienin sopimus. Vuoden 1961
sopimus rajoittaa sopijavaltioiden mahdollisuuksia harjoittaa omaa
politiikkaansa ja vuoden 1988 sopimus velvoittaa sopijavaltiot
tiukkaan kriminaalivalvontaan.
Vuoden 1988 sopimuksessa kiteytyi USA:n painostamana ns. Reagan
doktriini, jolla tehtiin USA:n presidentti Nixonin julistamasta
huumesodasta kansainvälinen normi, johon kaikkien maiden tulisi
pyrkiä. Tämä doktriini huipentui vuonna 1998 Drug free world – we can
do it! julistukseen, jota nyt sitten yritettiin puida Wienissä.
Vaikka kokouksen hyväksymä julistus jäi viime vuosisadan retoriikaksi,
antaa CND:n kokouspöytäkirjojen sisältö toivoa uuden politiikan esille
noususta: ensimmäisen korkean tason neuvottelupäivän pyöreän pöydän
keskustelujen loppuasiakirjassa yhdeksän tärkeimmän kohdan joukosta
löytyvät kehotukset huumepolitiikan muutokseen, ihmisoikeuksien
kunnioittamiseen ja haittoja vähentävään politiikkaan:
6. Addressing the world drug problem requires an integrated, balanced
approach. The dichotomy of production and consumption, which has
characterized the debate for so long, is no longer valid or helpful.
7. Respect for human rights, individual rights and the principle of
shared responsibility is fundamental to drug control policy and
programming. Working towards multilateral consensus on those issues is
important for coming to an effective response to current and emerging
challenges of the world drug problem.
8. Reducing the harm related to illicit drug use requires a
complementary approach among health, social welfare and criminal
justice service providers. The increase in injecting drug use and the
spread of HIV associated with drug use need to be addressed seriously,
and the efficacy of the related policies and programmes needs to be
evaluated.
USA:n useiden osavaltioiden itsenäiset ratkaisut ja Euroopassa mm.
Portugal, Hollanti ja Tsekin tasavalta ovat esimerkkeinä siitä, miten
huumepolitiikka tulee kehittymään tehtyjen sopimusten raameissa:
huumeiden käytön dekriminalisaatio, lääkekannabiksen salliminen,
hoitoonohjaus rankaisemisen sijaan ja haittoja vähentävä politiikka
lisääntyy.
Muualla maailmassa samojen sopimusten perusteella jatketaan räikeitä
ihmisoikeusrikoksia. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on vasta tekstiä
paperilla ja ne tulisi viedä kaikkien maiden huumelakeihin, kaikille
poliisilaitoksille, vieroitusklinikoille, päättäjille,
huumevirkamiehille jne.
”On traagista ironiaa, että YK, jota niin usein kiitetään
rauhantyöstä, sallii nimensä käyttämisen sodassa, joka aiheuttaa
suunnatonta hätää ja kärsimystä maailman syrjäytyneimmille ihmisille.
Meksikon jo yli 8000 murhaa, Kolumbian ja Afganistanin epävakaus,
jatkuva korruptio ja levottomuudet Karibian ja Länsi-Afrikan maissa
ovat todisteita maailmanlaajuiseen kieltolakiin perustuvan
huumevalvontajärjestelmän tuhovaikutuksesta,” kiteyttää brittiläisen
Transform kansalaisjärjestön johtaja Danny Kushlick
(http://transform-drugs.blogspot.com/2009/03/un-bodies-betray-principles-of-peace-by.html).
Transform julkisti Wienin kokouksen jälkeen ehdotuksensa huumeiden
hallituksi vapauttamiseksi ja niiden kaupan säätelemiseksi
Britanniassa (http://www.tdpf.org.uk/TransformCBApaper.pdf).
Atlantin toisella rannalla yhteiskuntatutkija ja filosofi Francis
Fukuyama, jota arvostettiin 1990-luvulla konservatiivipiireissä hänen
näkemyksestään liberaalin demokratian voitosta maailmassa, mutta joka
siirtyi varhain Barack Obaman kannattajiin, kehotti tuoreessa The
American Interest -lehdessä (23.3.2009
http://the-american-interest.com/contd/?p=711) Obaman hallintoa
laillistamaan huumeet yhtä ankaran valvonnan alaisuudessa kuin tupakka
ja alkoholi, minkä hän näkee parhaana ratkaisuna niiden käytön
vähentämiseksi. Hänen mielestään suurin ongelma laillistamisessa olisi
saada ehdotukselle tarpeeksi tukea USA:n kongressissa, koska se on
sitoutunut muiden maailman valtioiden tavoin kolmen kansainvälisen
huumesopimuksen noudattamiseen, joita se itse oli tekemässä ja
pakottamassa muille.
