YK:n huumeraportti 2009: käyttäjien rankaisemisen loputtava
Lähde: YK:n huumeraportti 2009
http://www.unodc.org/documents/wdr/WDR_2009/WDR2009_eng_web.pdf
http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2009/June/world-drug-report-2009-released.html
http://www.unodc.org/unodc/en/data-and-analysis/WDR-2009.html
Transform:
http://transform-drugs.blogspot.com/2009/06/un-office-on-drugs-and-crime-admits-it.html
Guardian 24.6.2009
http://www.guardian.co.uk/world/2009/jun/24/united-nations-report-drug-use
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/jun/24/un-world-drug-report
BBC 24.6.2009
http://news.bbc.co.uk/2/hi/in_depth/8115229.stm
YK:n huumetoimiston, UNODC:n, vuosiraportti ilmestyi keväällä Wienissä
pidetyn historiallinen YK:n huumekonferenssin jälkeen kansainvälisen
huumeiden vastaisena päivänä 26.6. Kokous oli historiallinen, koska
vuosikymmenten salailun jälkeen eri kansalaisjärjestöt pääsivät
esittämään kritiikkiään kansainvälistä huumevalvontaa kohtaan ja tämä
kritiikki myös näytti menevän perille kokouksessa ja pääsevän
julkisuuteen yhä laajemmin. Tämä kritiikki näkyy jo raportin
alkuosassa:
"Kansainvälisen huumevalvonnan ponnisteluilla on ollut dramaattiset
ei-aiotut seuraukset: rikolliset pimeät markkinat, jotka ovat
kasvaneet suunnattoman suuriksi. Järjestäytynyt rikollisuus on uhka
turvallisuudelle. Rikollisjoukkioilla on valtaa horjuttaa yhteiskuntia
ja hallituksia. Laittomien huumeiden kauppa tuottaa miljardeja
dollareita vuosittain, mistä osa käytetään valtioiden virkamiesten
lahjontaan ja talouden horjuttamiseen."
"Huumekartellit levittävät väkivaltaa Keski-Amerikassa, Meksikossa ja
Karibialla. Länsi-Afrikka on huumeiden salakuljettajien hyökkäyksen
kohteena. Kapinallisten ja rikosjoukkioiden yhteistoiminta uhkaa
Länsi-Aasian, Andien ja Afrikan eri osien vakautta, ruokkii pimeää
asekauppaa, luonnonvarojen riistoa ja merirosvoutta."
Raportti esittää myös myönteisiä havaintoja Portugalin ratkaisusta
dekriminalisoida kaikkien huumeiden käyttö vuonna 2001. Sivulta 174
alkaen raportissa esitellään Portugalin ratkaisuja ja kuinka tämä
politiikka on aiheuttanut ongelmien lievenemistä. Raportissa käydään
läpi tämän jälkeen yleisemmin kieltolain kritiikkiä: huumekasvien
kasvattajat ja huumeiden käyttäjät nähdään tilanteen uhreina ja heitä
varten on kehitetty muita lähestymistapoja kuin suora rankaiseminen.
Vain pieni osa käyttäjistä on säännöllisiä käyttäjiä, jotka
ylläpitävät suurinta osaa laittomasta kaupasta, mikä kannustaa
kehittämään toimivia hoitomalleja rankaisemisen sijaan.
Mutta myös kauppiaita kohtaan voidaan soveltaa muuta kuin rikoslakia.
Monissa maissa on edelleen käytössä kuolemanrangaistus huumekauppiaita
kohtaan, mikä rikkoo YK:n ihmisoikeussopimusta. Lisäksi monissa maissa
huumeongelman varjolla on tehty suoranaisia ihmisoikeusrikoksia mm.
etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Kiinassa juhlistettiin jälleen
kansainvälistä huumepäivää teloittamalla kymmeniä huumerikollisia
julkisissa teloitustilaisuuksissa.
Tällainen pohdinta YK:n huumetoimiston vuosiraportissa on huomattava
läpimurto toimiston perinteisessä kieltolakiajattelussa ja käytön
dekriminalisaatiolle on vaikeaa löytää arvovaltaisempaa suosittelijaa.
Tämän pohdinnan arvokkuutta laimentaa UNODC:n johtajan jossittelu
laillistamisesta ja valvonnasta: ne ovat hänen sanastossaan
vastakohtia toisilleen vaikka jokainen pienen mietinnän jälkeen
ymmärtää, ettei nykyinen "valvonta" ole saattanut järjestäytynyttä
rikollisuutta minkään julkisen valvonnan piiriin. Toisaalta
laillistaminen ei tarkoita rikollisjoukkioiden päästämistä kaduille
lapsia ja vanhuksia kiusaamaan vaan huumekaupan ottamista julkisen
valvonnan ja verotuksen piiriin ja samalla kansainvälisen
järjestäytyneen rikollisuuden tulopohjan huomattavaa heikennystä.
Brittiläinen Transform -järjestö, joka on YK:ssa
neuvonantaja-asemassa, esittää kritiikissään, että UNODC ja YK:n
huumeorganisaatiot ovat yhä enemmän eristyksissä niiden YK:n
organisaatioiden periaatteista ja käytännöistä, jotka rakentavat
toimintansa turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien varaan.
UNODC:n raporttia edeltävällä viikolla ilmestynyt Maailman
terveysjärjestön WHO:n raportti muotoilee kritiikkinsä
diplomaattisesti:
"Kaksi ensimmäistä huumesopimusta solmittiin ennen HIV/AIDS epidemiaa
ja kolmas ennen huumeiden ruiskukäytön räjähdysmäistä leviämistä
maailmanlaajuisesti. Vaikka sopimuksilla on huomattavan laaja
kansainvälinen kannatus, niitä tulisi korjailla, koska jotkin
sopimusten pykälistä vaikuttavat HIV epidemian valvontaan."
The Guardian:
"Ei voida kuitenkaan syyttää yksin YK:ta. Kansallisvaltiot ovat
tilanteen aiheuttajia. Kesäkuun 26. päivä tarjoaa häivähdyksen siitä
kansainvälisestä huumepolitiikasta, joka rapauttaa ihmisten kokemaa
turvallisuutta, ehkäisee kestävää kehitystä ja on aiheuttanut
runsaasti erilaisia ihmisoikeusrikoksia. YK:n alaisuudessa se toimii
juuri sen organisaation perusperiaatteita vastaan. Nämä
perusperiaatteet lausutaan julki YK:n perusasiakirjan ensimmäisessä
artiklassa: rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen, taloudellisten ja
sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen sekä ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen. Kesäkuun 26. päivänä
vuonna 1945 allekirjoitettiin myös YK:n perusasiakirja."
"Huumevalvonnan tappiot tulisi laskea turvallisuuden, kehityksen ja
ihmisoikeuksien näkökulmasta. Ilman tätä nykyinen lähestymistapa pysyy
itseään oikeuttavana ja sen takia itseään ruokkivana."
Evo Moralesin puhe CND:n kokouksessa maaliskuussa 2009
Lähde: http://drogriporter.hu/en/morales
Unkarin kansalaisvapausunioni on saattanut julkisesti nähtäväksi
Bolivian presidentin Evo Moralesin puheen CND:n huipputason
kokouksessa YK:n huumekonferenssissa maaliskuussa. Hän tuo selkeästi
esille sen virheen, mikä aikoinaan tehtiin kansainvälistä
huumesopimusta laadittaessa, että varsinaisen kokaiinin raaka-aineen
sijaan kriminalisoitiin coca-pensas. Tämä liittyy kannabiksen
vapauttamiseen siten, että joku päivä jonkin valtion päämiehen on
uskaltauduttava samalla tavalla nousemaan puhujapönttöön kertomaan
muille, kuinka väärillä perusteilla kannabiskasvi on tuolla samalla
listalla.
