Blog

  • Oikeudet kotietsinnässä

    Tämä on lyhyehkö opas henkilön ja poliisiviranomaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kotietsinnän aikana.

     

    Lyhyt versio

    • Kotietsintää varten vaaditaan syy epäillä rikoksesta, josta voi saada rangaistukseksi vähintään 6 kk vankeutta, ja etsintämääräys (kirjallinen tai suullinen).

    • Kotietsintää ei saa suorittaa kello 21 ja 6:n välisenä aikana, paitsi jos siihen on erityistä aihetta.

    • Poliisin on pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä.

    • Kotietsintää aloittaessa kirjallinen määräys on pyytämättä esitettävä, tai jos kirjallista määräystä ei ole, etsinnän syy on kerrottava.

    • Kotietsinnän aikana asukkaan on annettava olla paikalla. Lisäksi on annettava mahdollisuus hankkia paikalle todistaja, jos todistajan paikalle saaminen ei viivästytä etsintää kohtuuttomasti.

    • Jos asukasta tai todistajaa ei saada paikalla, poliisin on siitä huolimatta ilmoitettava etsinnästä välittömästi sille, jonka kodissa etsintä suoritetaan.

    • Poliisia saa kuvata, mistä tahansa vastalauseita huolimatta ja vaikka heidän tietämättään.

    • Laki vaatii poliisia käyttäytymään asiallisesti ja olemaan aiheuttamatta enempää vahinkoa kuin on tarpeellista.

    • Takavarikoida saa vain tavaroita, joiden voidaan epäillä liittyvän rikokseen.

    • Jokainen takavarikoitu tavara on kirjattava ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus sille, jonka hallussa esineet ovat olleet.

    • Poliisi ei päätä esineiden tuhoamisesta tai menettämisestä, sen tekee tuomioistuin. Vaikeasti hoidettavat esineet (kuten vaikkapa kasvit) voidaan kuitenkin tuhota.

    • Takavarikko on kumottava heti kun sille ei ole syytä. Jos takavarikosta kuluu 4 kk, eikä asiasta ole nostettu syytettä tai tehty tuomioistuimelle hakemusta takavarikon pidentämiseksi, takavarikko on myös kumottava.

    • Esineiden omistaja voi vaatia tuomioistuinta päättämään takavarikon kumoamisesta. Vaatimus on käsiteltävä viikon kuluessa sen saapumisesta, jos syytettä ei ole vielä nostettu.

    • Itseään vastaan ei tarvitse antaa todisteita. Tämä koskee esimerkiksi tavaroiden olinpaikan kertomista ja tietokoneen salasanojen kertomista. Todisteita ei tarvitse antaa myöskään kihlattua, aviopuolisoa, suoria sukulaisia tai sukulaisten aviopuolisoita eikä sisaruksia tai sisarusten aviopuolisoita vastaan.

    • Esitutkinnan kohteena on velvollinen jäämään kuulusteltavaksi. Poliisi voi ottaa epäillyn kiinni, jos on olemassa perusteita pidättämiselle. Kiinniottamisen peruste on välittömästi ilmoitettava.

    • Kuulusteltavaksi vietyä, jota ei ole kiinniotettu, saa pitää kuulusteltavana enintään 12 tuntia. Kiinniotettua voidaan pitää 24 tuntia, minkä jälkeen epäilty on joko päästettävä menemään tai pidätettävä. Pois päästettyä ei saa ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan seuraavien 12 tunnin aikana.

    • Virheistä voi ja kannattaa ilmoittaa. Vaihtoehtoina ovat kantelu ylemmälle poliisiviranomaiselle, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, kantelu oikeuskanslerille tai rikosilmoitus.

    •  

    Pitkä versio

    • Milloin poliisi voi suorittaa asuntooni kotietsinnän?

      • Kotietsintä voidaan suorittaa, jos poliisilla on syytä epäillä sitä, jonka hallinnassa asunto on, rikoksesta, josta rangaistus voi olla enimmillään ainakin kuusi kuukautta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat kaikki huumausaineisiin liittyvät rikokset. Kotietsintä voidaan suorittaa myös muun kuin rikoksen tekijän luona, jos voidaan erittäin pätevin syin olettaa, että etsinnällä löydetään esine, josta on apua rikoksen selvittämisessä, tai että etsinnällä löydetään rikoksesta epäilty henkilö. Kotietsintää ei saa ilman syytä suorittaa kello 21 – 6 välisenä aikana. (Pakkokeinolaki 5. luku, 1 §, 2 § ja 5 §)

    • Tarvitseeko poliisi etsintäluvan?

      • Suomessa ei ole etsintälupaa, mutta etsintämääräys kylläkin. Etsintämääräys voidaan antaa kirjallisesti tai suullisesti, ja sen voi antaa ainoastaan pidättämiseen oikeutettu virkamies, eli komisario tai sitä ylemmät virkamiehet. Poliisi voi suorittaa etsinnän myös ilman määräystä, kun kyseessä on kiinniotettavan tavoittaminen, jos etsittävä esine on voitu jäljittää rikoksen teosta asti tai jos etsintä ei siedä viivästystä. Kirjallinen etsintämääräys on aina esitettävä ennen kotietsinnän aloittamista. Jos etsintämääräys on annettu suullisesti tai jos määräystä ei ole, on etsinnän tarkoitus ilmoitettava ennen aloittamista. Lisäksi poliisin on pyydettäessä esitettävä virkamerkkinsä, huolimatta siitä, onko hän virkapuvussa. (Pakkokeinolaki 5. luku 3 §, Poliisiasetus 17 § ja Oikeuskanslerin ratkaisu 21.12.1992 902/1/92)

    • Poliisi vei minut asemalle kotietsinnän ajaksi / olin poissa kotietsinnän aikana, eikä minulle ilmoitettu. Saako näin toimia?

      • Ensimmäisessä tapauksessa ei missään nimessä, toisessa tapauksessa ehkä. Sille, jonka asunnossa kotietsintä suoritetaan tulee antaa mahdollisuus olla itse paikalla tai kutsua todistaja kotietsintää seuraamaan. Vaatimuksena on kuitenkin se, ettei asunnon omistajan tai todistajan paikalle saaminen saa huomattavasti viivästyttää etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoitusta. Ensimmäisessä tapauksessa näin ei melko varmasti ole (Oikeuskanslerin ratkaisu 21.06.2004 723/1/03). Toisessa tapauksessa läsnäolon sallimatta jättäminen voi olla perusteltua, mutta joka tapauksessa kotietsinnästä on viipymättä ilmoitettava. Pöydälle jätetty paperilappu tai ensimmäinen ilmoitusyritys seuraavana päivänä eivät todennäköisesti täytä vaatimusta viipymättömästä toiminnasta. (Pakkokeinolaki 5. luku 4 §)

    • Saanko kuvata tai muuten tallentaa kotietsinnän?

      • Kyllä. Kaiken, mikä on kuultavaksi ja nähtäväksi tarkoitettu, saa myös tallentaa. Jos poliisimies yrittää kuvaamisen estää, hän estää perustuslain takaaman sananvapauden toteutumista. Kuvaamiseen ei tarvitse toisen osapuolen lupaa, ja kuvata saa, vaikka se olisi erikseen kielletty. (Korkeimman oikeuden ratkaisu 1990:36)

    • Saako poliisi käyttäytyä miten vain?

      • Ei. Poliisilaki vaatii poliisia käyttäytymään "asiallisesti ja puolueettomasti". Toimenpiteet on suoritettava "aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi". Poliisi ei siis saa haistatella tai rikkoa paikkoja. Suljetut huoneet ja laatikot saa avata vaikka väkisin, mutta ensin on pyydettävä avaamaan ne vapaaehtoisesti. Väkisin avattu paikka on kuitenkin myös suljettava. (Poliisilaki 1. luku 2 § ja Pakkokeinolaki 5. luku 5 §)

    • Saako poliisi takavarikoida vaikka villasukkani?

      • Ei saa. Esine voidaan takavarikoida ainoastaan sillon, kun on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa. Laissa erikseen mainitaan tämän koskevan myös tietokoneen sisältämiä tietoja. Jokainen takavarikoitu esine on kirjattava pöytäkirjaan, ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus esineen omistajalle. Takavarikosta on myös ilmoitettava viipymättä, jos esineen omistaja ei ollut takavarikon aikana paikalla. (Pakkokeinolaki 4. luku 1 §, 7 § ja 9 §)

    • Villasukat menivät, miten saan ne takaisin?

      • Takavarikko on päätettävä välittömästi kun se ei enää ole tarpeen, mutta kuitenkin viimeistään neljän kuukauden jälkeen, jos asiasta ei ole nostettu syytettä ja takavarikkoa ei ole haettu pidennettäväksi. Takavarikkoa voi myös vaatia tuomioistumien kumottavaksi ennen kuin syytettä on alettu käsitellä, ja vaatimus on käsiteltävä viikon mennessä sen saapumisesta. (Pakkokeinolaki 4. luku 11 § ja 13 §)

    • Saako poliisi tuhota takavarikoimansa tavarat?

      • Ei. Tuomioistuin voi päättää tavaroiden menettämisestä tai tuhoamisesta, mutta poliisin on säilytettävä niitä takavarikon ajan sinetöidyssä säilössä ja sitten annettava ne takaisin. Vaikeasti hoidettavat esineet, kuten kasvit, voidaan kuitenkin tuhota. (Pakkokeinolaki 4. luku 10 §)

    • Poliisi vei tietokoneeni ja sen tiedostot on salattu. Onko minun kerrottava salasanani?

      • Ei ole. Itseään, kihlattuaan, aviopuolisoaan, sisaruksiaan, suoria sukulaisiaan tai heidän aviopuolisoitaan vastaan ei tarvitse antaa mitään todisteita. Tämä koskee myös tietokoneiden salasanoja. (Pakkokeinolaki 4. luku 4a §, Esitutkintalaki 27 §, Oikeudenkäyntikaari 17. luku 20 § ja 24 §)

    • Minut vietiin kuulusteltavaksi. Koska pääsen pois?

      • Rikoksesta epäillyllä on velvollisuus jäädä kuulusteltavaksi. Normaalisti esitutkinnassa voidaan velvoittaa olemaan läsnä korkeintaan 12 tuntia. Esitutkinnassa ei saa kuitenkaan pitää pidempään kuin se on tarpeen, oli pois on päästettävä kun kuulustelut on suoritettu. Jos poliisilla on perusteet pidätykselle, eli epäillystä rikoksesta voi saada ankarimmillaan vähintään vuoden vankeutta (kuten kasvatuksesta voi), ja epäillyn voidaan olettaa lähtevän pakoon, turmelevan todisteita, varoittavan rikoskumppaniaan tai jatkavan rikollista toimintaansa, tai jos epäilty kieltäytyy antamasta nimeään tai osoitettaan tai antaa vääriä tietoja, voi poliisi ottaa epäillyn kiinni. Kiinniotetulle on välittömästi ilmoitettava kiinniottamisen perusteet ja kertoa oikeudesta käyttää avustajaa. Kiinniotetun voidaan velvoittaa viipymään esitutkinnassa 24 tuntia. Viimeistään tällöin epäilty on joko pidätettävä tai päästettävä menemään. Seuraavien 12 tunnin aikana ei epäiltyä voi ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan. (Esitutkintalaki 10 § ja 21 §, Pakkokeinolaki 1. luku 2 § ja 3 §)

    • Poliisi rikkoi velvollisuuksiaan tai oikeuksiani. Mitäs nyt?

      • Kaikista viranomaisen tekemistä virheistä voi kannella. Kantelu tehdään joko ylemmälle poliisiviranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Lisäksi asiasta voi tehdä rikosilmoituksen. Jos poliisi jättää noudattamatta jotakin tehtävänsä suorittamista koskevista säädöksistä, syyllistyy hän virkavelvollisuuden rikkomiseen. Poliisista tehtyjä rikosilmoituksia ei esitutki toinen poliisi, vaan tutkinnan suorittaa aina syyttäjä. (Esitutkintalaki 14 § ja Rikoslaki 40. luku 9 §)

    Ohjeet kantelulle

    Hallintokantelu

    Hallintokantelu tehdään joko ylemmälle poliisiviranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Kantelu on tehtävä kirjallisesti.

    Kantelun sisällöstä tulee käydä ilmi

    • viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava, jonka menettelyä arvostellaan

    • asian tai tapahtuman kuvaus

    • toimenpide tai päätös, jota kantelija pitää virheellisenä

    • perustelut, miksi menettely tai päätös on kantelijan mielestä virheellinen

    • kantelijan nimi allekirjoituksineen, osoite ja puhelin

    • kantelukirjoitukseen on lisäksi hyvä liittää jäljennökset asiaa koskevista päätöksistä ja muista asiakirjoista

    Kantelun voi lähettää

    • joko sen kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikölle, jonka alaisuudessa kantelun kohde työskentelee tai jossa virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • valtakunnallisen yksikön päällikölle, jonka alaisena kantelun kohde työskentelee tai jossa virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • sille poliisin lääninjohdolle, jonka alaisena kantelun kohteena oleva paikallispoliisin yksikkö toimii tai jossa väitetty virheellinen menettely on tapahtunut tai

    • sisäasiainministeriön poliisiosastolle tai

    • eduskunnan oikeusasiamiehelle tai

    • valtioneuvoston oikeuskanslerille.

    Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun voi tehdä myös web-lomakkeella: Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

    Rikosilmoitus

    Poliisin on välittömästi kirjattava hänelle ilmoitettu tapahtuma, jota ilmoittaja pitää rikoksena. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa kotietsinnän aikana on mahdollista tehdä ilmoitus poliisille hänen omista toimistaan, ja asiasta on kirjattava rikosilmoitus. Saman yksikön tutkinnanjohtaja tai kukaan muukaan poliisiviranomainen ei voi päättää, ettei asiasta suoriteta esitutkintaa, sillä kaikki poliisin tekemäksi epäillyt rikokset tutkii virallinen syyttäjä. (Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 1 § ja Esitutkintalaki 14 §)

    Rikosilmoituksen voi tehdä myös jälkikäteen, jolloin se on tehtävä poliisiasemalla.

    Lähteet ja lukemista

  • SKY:n toimintaa kuvina


    VIDEO:  Helsingin marssi vuonna 2005! [3m:31s] Tuottanut OUBS. Antaa hyvän kuvan hamppumarssin meiningistä. (XviD) (WMV) (Quicktime)
     

    2009 kuvia 2008 kuvia 2004 kuvia

     

     

     

     

     

    Videoita vuoden 2010 hamppumarsseilta: 
    Timo Haaran haastattelu Helsingissä löytyy täältä, täältä ja täältä
    Turun marssivideo YouTubessa.

  • SKY toimii kannabiksen laillistamisen puolesta

    Suomen kannabisyhdistys (SKY) on vuonna 1990 toimintansa aloittanut ja 1991 virallisesti perustettu aatteellinen yhdistys. 

    Yhdistyksen tarkoitus on vaikuttaa päihdepolitiikkaan ja lainsäädäntöön siten, että kannabiksen käyttö, hallussapito ja viljely omaan käyttöön tulevat sallituiksi täysi-ikäisille sekä luodaan sääntely kannabiksen tuotantoon ja jakeluun.

    Lisätietoa: Mitä SKY tekee?  Säännöt  Hamppurauhaan – SKY:n kevätkokouksen kannanotto

    Julkaisemme uutisia, joihin kokoamme eri tiedotusvälineistä kannabisaiheisen kokonaisuuden. Mukana on myös SKY:n omia kirjoituksia. Kirjoitamme blogia SKY Blogi, johon raportoimme henkilökohtaisemmalta kannalta. 

    Voit liittyä SKY:n jäseneksi, jolloin kannatat toimintaamme. SKY:n toiminta rahoittuu jäsenmaksuilla, ja otamme ilomielin myös lahjoituksia vastaan. Kaikki tulot käytetään toimintaan, eikä kukaan saa SKY:n toiminnasta korvausta. Jäsenet saavat sähköisen jäsenkirjeen kolme kertaa vuodessa ja pääsevät sivustolla jäsenosioon.

    Jos haluat mukaan toimintaan, tule mukaan seuraavaan hallituksen kokoukseen. Lisätietoja saa kysymällä. Toiminta ei vaadi jäsenyyttä.

  • UNODC:n Costan perintö kansainväliselle huumesodalle: kansalaisaktivismi ja ihmisoikeudet

    Lähde: Costan avajaispuhe CND:n 53. istunnossa
    http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/commission-on-narcotic-drugs-opens-in-vienna.html
    Transform 10.3.2010
    http://transform-drugs.blogspot.com/2010/03/cnd-report-human-rights-and-unodc.html

    UNODC:n johtajassa Antonio Costassa on viime vuosina henkilöitynyt
    kansainvälinen huumesota. Hän on ylimielisesti käyttäytyvä
    uradiplomaatti, joka on saanut tehdä huumehaukkojen likaisimman työn
    eli selittää julkisuuteen huumesodan palvelevan muitakin kuin vain
    kontrolliviranomaisia. Hänen saarnoissaan kieltolakiviranomaiset ovat
    epäitsekkäinä taistelleet ylivoimaista huumevihollista vastaan, mitä
    ilman maailmamme olisi jo sata vuotta sitten hukkunut huumeisiin ja
    paheisiin. Costan maailmassa paha on kiteytynyt kannabiksen
    vihermateriaaliin, kokaiinikiteisiin ja heroiinijauhoon.

    Costan kausi maailman huumesodan johdossa loppuu toukokuussa ja hänen
    puheensa CND:n 53. kokouksessa paaluttaa hänen perintöään.

    1. ”Huumevalvonnan höllentämistä vaativat rikkaiden maiden ihmiset
    ovat unohtaneet tämän asian (köyhien maiden huumevalvonnan köyhyyden).
    Miksi niin monen tragedian raunioittamat kolmannen maailman maat pitää
    vielä tuomita huumeriippuvuuden aiheuttamaan uuskolonialismiin?”

    Costan edellinen työpaikka on yksi niistä instituutioista, jotka
    levittävät länsimaista demokratiaa ja talousoppeja entisen
    Neuvostoliiton alueelle eli European Bank of Reconstruction and
    Development (http://www.unodc.org/unodc/en/about-unodc/costas-corner/london.html).
    Costa hallitsee poliittisen propagandan: puheessaan hän kääntää
    tosiasiat nurin ja syyttää huumevalvonnan kritisoijia huumevalvonnan
    aiheuttamista ongelmista.

    Uusimmassa INCB:n raportissa päinvastoin yritettiin haukkua kolmannen
    maailman nykyisiä ja entisiä johtajia sekä muita tunnettuja
    henkilöitä, jotka ovat alkaneet kannattaa huumepolitiikan muutosta –
    sen takia, että nykyinen huumesota raunioittaa heidän yhteiskuntiaan.
    Yksi tämän liikkeen näkyvimpiä johtajia on köyhistä oloista Bolivian
    presidentiksi noussut Evo Morales. USA on huumesodan varjolla pitänyt
    yllä omaa siirtomaavaltaansa Etelä- ja Keski-Amerikassa eikä Costan
    asemassa oleva virkamies voi arvostella USA:n militaristista
    politiikkaa.

    Huumevalvontaviranomaiset kiittelevät itseään siitä, että ilman heitä
    olisimme oopiumin, kokaiinin ja kannabiksen käytön aiheuttamassa
    huumehelvetissä. Todellisuudessa ”huumevalvonta” on luonut erilliset
    markkinat erilaisille psyykeen vaikuttaville aineille ja jos laskemme
    yhteen nyt käytetyt päihteet, lääkkeet ja dopingit, niin ihmisten
    itsensä päihdyttäminen on vain lisääntynyt. Lisäksi huumeiden
    demonisointi on aiheuttanut irrationaalisia käsityksiä eri aineiden
    haitoista niin, että julkisessa keskustelussa kannabis mielletään koko
    huumeongelman aiheuttajaksi ja alkoholi on terveysjuoma. Olisiko syy
    sittenkin jossain muualla kuin aineeseen sitoutuneessa pahassa, mihin
    YK:n huumevalvontabyrokratia ja sieltä oppinsa saavat
    kieltolakivirkamiehet edelleen uskovat ?

    2. Costa lausui myös, että ”emme saa ainoastaan lopettaa huumeiden
    aiheuttamaa pahaa: vapauttakaamme huumeiden hyvät ominaisuudet”. Hän
    muistutti, että tämä näennäisen radikaali ajatus menee huumevalvonnan
    juurille: YK:n vuoden 1961 alkupuheessa todetaan, että ”huumeiden
    lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen
    poistamiseksi”.

    Tämä on kansalaisaktivistien esillä pitämä sopimuskohta, jonka
    huumehaukat kuten INCB on haudannut varsinkin kannabiksen kohdalla.
    Vuoden 1961 sopimusta on käytetty kannabiksen lääkekäyttöä vastaan,
    koska näistä pyhistä periaatteista huolimatta kannabis on siinä
    liitetty samalle huumelistalle heroiinin ja kokaiinin kanssa, ja tämä
    on aiheuttanut kymmenien vuosien viivästyksen kannabislääkkeiden
    kehittämisessä ja sallimisessa sairaille ja vanhuksille. Pelkästään
    tämän aiheuttama kipu ja kärsimys ylittää monin verroin sen
    kärsimyksen, mitä kaikilla huumesopimuksilla väitetään vältettävän.

    3: Costa vetosi ihmisoikeuksien suuremman kunnioituksen puolesta.
    ”Ihmisinä ja sivistysvaltioiden kansalaisina meillä on yhteinen
    velvollisuus lopettaa tämä. Huumeita käyttävät tai vankilaan joutuneet
    ihmiset eivät ole menettäneet ihmisyyttään eivätkä ihmisoikeuksiaan.”

    Todellisuudessa YK:n ihmisoikeusjulistus täytti 60 vuotta ennen kuin
    YK:n huumevalvontabyrokratia otti sen ohjenuorakseen ja
    huumepolitiikan perustaksi viime vuonna. Tulos: edelleen maailmalla
    teloitetaan huumekauppiaiksi epäiltyjä, monien maiden ”huumehoito” on
    käytännössä sadistista kidutusta tai pakkotyötä, monissa maissa
    vallitsee likipitäen sisällissota huumevalvonnan militarisoinnin takia
    eikä voi enää erottaa rosvoa poliisista huumekaupan aiheuttaman
    korruption takia.

    Muutos viime vuonna johtui kansalaisjärjestöjen painostuksesta, koska
    monet maat tyytyvät ihmisoikeuksien seremonialliseen kunnioittamiseen,
    ei niiden sisällyttämiseen lakikirjoihin. Suomessa kannabiksen
    käyttäjien kohtelu rikkoo ihmisoikeussopimuksien kohtia, joissa
    määritellään, miten virkamiesten tulisi kohdella kansalaisia.
    Lääkekannabiksen kielto rikkoo kansalaisten oikeutta terveyteen ja
    hyvinvointiin.

    On otettava myönteisenä merkkinä se, että huumepolitiikan perustaksi
    otetut ihmisoikeudet ovat myös tänä vuonna keskustelun
    polttopisteessä. Tämän vuoden CND:n kokouksen käsittelyyn tuli
    raportti ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human
    Rights perspective”
    (http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-53-RelatedFiles/ECN72010_CRP6eV1051605.pdf).

    Liian usein myös täällä ”kehittyneessä maailmassa”
    kieltolakiviranomaiset käsittelevät kannabiksesta kiinnisaatuja
    vanhojen tottumustensa ja ennakkoluulojensa varassa. Huumepolitiikalla
    ei saa syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnasta kuten Suomen huumepoliisi
    yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa tekee. Nämä rikokset tulisi
    koota ja toimittaa tiedoksi poliitikoille ja virkamiesten toimintaa
    valvoville virkamiehille. Toivottavasti tämä tieto alkaa valua alas
    byrokratian portaita kohti kaduilla, työpaikoilla ja kodeissa
    tapahtuvaa huumesodan arkea.

    YK:n huumevalvontakoneisto tuottaa myös hauskaa ja hyödyllistä tietoa.
    UNODC:n toimittama Bulletin on narcotics on jo yli 50 vuoden ajan
    julkaissut mm. kannabiksesta mielenkiintoista tietoa kuten tämän R. J.
    Bouquetin artikkelin kannabiksesta vuodelta 1950
    (http://www.unodc.org/unodc/en/data-and-analysis/bulletin/bulletin_1950-01-01_4_page003.html).
    Artikkelista selviää mm, että Intiassakin kannabiksen käyttö oli ennen
    kieltolakia uskonnollista ja ”kvasi-lääketieteellistä” eli
    lääkinnällisen ja uskonnollisen perinnetiedon ohjaamaa ja valvomaa –
    hyvä esimerkki siitä, miten kieltolaki loi kannabiksen väärinkäytön.