Uskalla lopettaa huumesota

Lähde: The Nation 27.12.2010

http://www.thenation.com/issue/december-27-2010

 

The Nation on USA:n vanhin viikottain ilmestyvä aikakauslehti, joka

perustettiin jo vuonna 1865. Vuoden 2010 joulunumero on omistettu

huumesodan lopettamiselle: jo lehden kansi julistaa kaksimielisesti

D.A.R.E. to end the War on Drugs lainaten USA:n liittovaltion

kritisoitua nuorisolle suunnattua huumevalistus ohjelmaa D.A.R.E.

 

Neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun presidentti Nixon julisti

huumesodan alkaneeksi, on tullut kipeällä tavalla selväksi, että

valtion lähestymistapa huumepolitiikan hoitamiseen on julma ja tuottaa

ei-aiottuja seurauksia. Tavoitteiden muuttaminen kohti järkevämpää

lähestymistapaa – tarjotaan huumeriippuvaisille hoitoa rankaisemisen

sijaan ja tunnustetaan joukkomittaisen pidättämisen olevan syvästi

epäoikeudenmukaista – tuntuu loputtomalta tehtävältä. Mutta tämän

numeron kirjoittajat tuovat esille sen, että meillä on olemassa jo

tarvitsemamme vastaukset ja resurssit. Nyt on tullut korkea aika

sanoa, että olemme saaneet tarpeeksemme.

 

 

Nuorison kannabiksen käyttö lisääntynyt – huumetsaari syyttää lääkekannabista

Lähde: Norml 14.12.2010

http://blog.norml.org/2010/12/14/drug-czar-blames-rising-teen-pot-use-
on-medical-cannabis-laws-rather-than-on-his-own-failed-policies/

 

Vuodesta 1975 on USA:ssa tiedusteltu nuorisolta huumeiden ja

päihteiden käyttöä. Ne vaihtelevat vuodesta toiseen ylös ja alas. Kun

suunta on alas julistaa USA:n huumetsaari liittovaltion

huumepolitiikan olevan oikeassa. Kun suunta on ylös, kuten viime

vuonna, osoittelevat huumesoturit muita syyllisiksi. Nyt Obaman

nimittämä huumetsaari ja Seattlen entinen poliisipäällikkö Kil

Kerlikowski syyttää lääkemarihuanaa nuorison kannabiksen käytön

lisääntymisestä.

 

Lääkekannabiksen laillistaminen alkoi jo neljätoista vuotta sitten.

Nyt huumetsaari väittää, että parin viime vuoden keskustelu olisi

vasta yllyttänyt nuoret käyttämään kannabista. Tulokset aikaisemmista

käytön tutkimuksista osoittavat myös, että kannabiksen käytön

lisääntyminen tai väheneminen tapahtuu samalla tavalla oli osavaltio

laillistanut lääkekannabiksen tai ei. Lääkekannabiksella ei ole mitään

vaikutusta kannabiksen käytön yleiseen tasoon.

 

Lisäksi monissa osavaltioissa kannabiksen käyttö on vuosien mittaan

dekriminalisoitu ja muutamissa näistä osavaltioista on USA:n

alhaisimmat käyttöluvut. Mutta huumetsaari ei tietenkään tee tästä

mitään johtopäätöksiä.

 

Jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan nuorten enemmistö on myös vastannut,

että kannabista saa hankittua melko tai hyvin helposti. Tämä kertoo

totuuden kieltolain onnistumisesta. Huumetsaari on tunnustanut sen,

että tupakan ja alkoholin laillisella ja valvotulla myynnillä on

niiden käyttö saatu laskemaan nuorten keskuudessa. Kannabiksesta

puhuttaessa nuo sanat eivät kuulu hänen valikoimaansa.

 

Huumetsaari sanoo myös lääkekannabiksen saaneen yleisössä aikaan

väärän käsityksen kannabiksen haitattomuudesta. Tutkimusten mukaan

kannabis on päihteenä sekä alkoholia että tupakkaa haitattomampaa ja

suuri yleisö on myös ymmärtänyt asian näin mielipidemittausten mukaan:

enää yksi viidestä eli 20% pitää kannabista alkoholia haitallisempana

ja yli 60% on sitä mieltä, että kannabiksen polttaminen on paljon

haitattomampaa kuin tupakan. Suuri yleisö on ymmärtänyt tosiasiat

mutta huumetsaari ei.

 

Kirjailija Upton Sinclair sanoi, että on vaikea saada henkilö

ymmärtämään jokin asia jos hänen palkkansa riippuu siitä, ettei hän

ymmärrä.

 

 

Washingtonin osavaltio laillistaa 2011?

Lähde: Change.org 7.12.2010

http://criminaljustice.change.org/blog/view/move_aside_california_
washington_could_legalize_marijuana_next_year

Sensible Washington:

http://sensiblewashington.org/blog/

 

Mielipidemittausten perusteella Washingtonin osavaltion asukkaiden

enemmistö eli 56% kannattaa kannabiksen laillistamista ja aktivistit

aikovatkin jo ensi vuonna saattaa asian kansanäänestykseen. Mutta nyt

poliitikot ovat ottamassa vetovastuun.

 

Osavaltion parlamentin demokraattien kansanedustaja Mary Lou Dickerson

aikoo tuoda lakialoitteen, jossa esitetään kannabiksen laillistamista,

valvontaa ja verotusta.

 

”Olemme tuhlanneet miljoonia dollareita sellaisten ihmisten

pidättämiseen ja vangitsemiseen, jotka eivät ole tehneet mitään muuta

kuin käyttäneet kannabista rentoutuakseen. Tämä on vahingoittanut

ihmisiä ja maksanut veronmaksajille valtavasti. Se aiheuttaa suuret

kustannukset yksittäisten ihmisten ja veronmaksajien maksettavaksi –

tällainen on väärin suunnattua politiikkaa, joka pitää

yksinkertaisesti muuttaa. Olen vakavissani tämän asian suhteen.”

 

Yksi lakimuutosta ajavista isoimmista ryhmistä on Sensible Washington,

jonka johdossa on kaksi lakimiestä ja pitkäaikaista

laillistamisaktivistia Douglas Hiatt ja Jeffrey Steinborn.

Kaliforniassa ja Coloradossa aktivistit tähtäävät vuoden 2012

vaaleihin, jolloin presidentinvaalien takia odotetaan nuorten

suurempaa äänestysaktiivisuutta kuin välivaaleissa. Hiatt ja Steinborn

pitävät kiinni siitä, että ensi vuonna on aika toimia jos

liittovaltion lainsäädäntö ei toimi ensin.

 

Heidän mielestään kokonaisuutta kansallisesti ja paikallisesti

ajatellen kieltolaki tulisi kumota Washingtonin osavaltiossa vuonna

2011.

 

”Kansalliset laillistamisjärjestöt tähtäävät muutokseen vuonna 2012.

Niiden resurssit voidaan käyttää tiukemmissa osavaltioissa jos

kannabis laillistetaan täällä jo 2011. Ja jos Washingtonin

osavaltiossa ei ole aloitetta käynnissä vuonna 2011, asia jää

paitsioon vuodeksi ellemme pidä sitä aktiivisesti esillä. Varhainen

voitto täällä olisi vahva esikuva vuoden 2012 vaaleihin muissa

osavaltioissa.”

 

Arizona 15. lääkekannabiksen hyväksynyt osavaltio

Lähde: Norml 13.11.2010, MPP 14.11.2010

http://blog.norml.org/2010/11/13/arizonas-prop-203-appears-headed-for-
victory-in-latest-counts/

http://blog.mpp.org/medical-marijuana/arizona-becomes-15th-medical-
marijuana-state/11142010/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+
blogmpp+%28MPP+Blog%29

http://control.mpp.org/site/MessageViewer?em_id=52642.0&dlv_id=43002

 

Kalifornian lakialoite kannabiksen laillistamiseksi ja verottamiseksi

vei mediahuomion pois muilta kannabisaloitteilta samoissa vaaleissa.

Kun Arizonan äänet oli saatu laskettua, selvisi että lakialoite

lääkekannabiksen sallimiseksi meni läpi. Näin Arizonasta tuli 15.

osavaltio, missä kannabiksen lääkekäyttö on sallittua.

 

Arizona suojelee kannabisreseptin saaneita potilaita pidätyksiltä ja

luo kannabiksen jakeluverkoston. Potilaat eivät saa kasvattaa omaa

lääkettään jos he asuvat enintään 40 kilometrin etäisyydellä

lähimmästä jakelupisteestä. Potilas saa hankkia käyttöönsä noin 70

grammaa kannabista korkeintaan kahden viikon välein silloin kun hän

hankkii sen jakelupisteestä. Potilaat eivät saa myydä kannabista

jakelupisteeseen vaan niillä täytyy olla omat tarkasti vartioidut

kasvatustilat. Jakelupisteitä hyväksytään korkeintaan yksi kymmentä

apteekkia kohti mutta kuitenkin siten, että jokaisessa kunnassa olisi

vähintään yksi. Muiden osavaltioiden hyväksymät potilaskortit

tunnustetaan Arizonassa mutta niillä ei saa ostaa kannabista

osavaltion jakelupisteistä.

 

 

Kalifornian vaalitappion opetuksia

Lähde: New York Times 13.11.2010

http://www.nytimes.com/2010/11/14/us/14pot.html?_r=1

 

Mielipidemittauksen mukaan 46% kalifornialaisista kannattaa

kannabiksen laillistamista ja kannabiksen laillistamisaloite sai 46,5%

vaaleissa annetuista äänistä. Gallup-kyselyn mukaan jopa 58% läntisten

osavaltioiden asukkaista kannattaa laillistamista.

 

Välivaaleissa yksi oleellinen väestönosa kyllä-puolelle ei vaivautunut

tarpeeksi isolla joukolla vaaliuurnille: nuoret.

 

”Näyttää siltä, että se toivomamme noste oli ylioptimistinen”, sanoo

Drug Policy Alliancen toiminnanjohtaja Ethan Nadelman. Hänen mukaansa

pitkän aikavälin muutos oli laillistajien puolella samoin kuin

julkinen mielikuva kannabiksen käyttäjistä. Tällä hetkellä kannabis

liitetään lääkekannabiksen käyttäjiin, keskiluokkaisiin vanhempiin ja

sovinnaisiin nuoriin.

 

Mutta samalla kun Nadelmann arvioi vuoden 2012 presidentinvaalien

vetävän enemmän nuoria äänestäjiä, hän myös varoittaa suunnan

muutosten olevan mahdollisia.

 

”Ei pidä unohtaa yhtä asiaa: vuonna 1979 ihmiset luulivat kannabiksen

olevan laillistumassa,” kertoo Nadelmann osavaltioiden ja

liittovaltion pyrkimyksistä dekriminalisoida kannabis presidentti

Carterin kaudella.

 

”Ja tiedätkö, kuinka kävi? Se putosi. Kannatus katosi.”

 

Näissä vaaleissa kummankaan pääpuolueen näkyvät hahmot eivät

kannattaneet lakialoitetta eikä se menestynyt myöskään Los

Angelesissa, missä vain 47% äänesti kyllä, eikä latinoväestön

keskuudessa, joista varsinkin vanhempi sukupolvi vastusti sitä

joukolla kyselyjen perusteella.

 

Lakialoite epäonnistui myös monilla paikkakunnilla, joissa kasvatetaan

kannabista laillisesti – lääkekäyttö on ollut laillista jo vuodesta

1996 – minkä syyksi on epäilty sitä, että jotkin kasvattajista

vastustaa laillistamista, koska he pelkäävät sen laskevan hintatasoa

ja voittoja.

 

 

Kymmenen opetusta hävinneestä kannabislakialoitteesta

Lähde: Norml, MPP 8.11. ja 10.11.2010

http://blog.mpp.org/tax-and-regulate/poll-majority-of-californians-still-support-
legal-marijuana/11082010/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+
blogmpp+%28MPP+Blog%29

http://blog.norml.org/2010/11/08/10-lessons-learned-from-marijuana-election-defeats/

http://blog.norml.org/2010/11/10/pot-taxes-are-coming-to-california/

Kartta USA:n kannabispolitiikan tilanteesta yrittää selventää

vuosikymmenien mittaan syntynyttä lainsäädännöllistä hajaannusta:

http://stash.norml.org/wp-content/uploads/Marijuana_States_2010-11.jpg

 

Kalifornian entistä kuvernööriä, kehonrakennuksen maailmanmestaria ja

näyttelijä Arnold Schwartzeneggeriä ei voi pitää kovin

kannabiskielteisenä, koska hän hyväksyi kannabiksen käytön

dekriminalisoivan lain juuri ennen äänestystä sen laillistamisesta ja

sen jälkeen vielä kertoi julkisesti TV keskustelussa, ettei kukaan

enää pidä pajauttamista kovin kummoisena juttuna.

 

Schwartzenegger sanoi haastattelussaan myös, että lakialoitteen

häviäminen vaaleissa tarkoittaa sen olleen huonosti laadittu. Tämä

arvio ei ollut ainoastaan Schwartzeneggerin vaan selvästi

kannabisliike rakoili äänestyksessä, koska tuoreen tutkimuksen mukaan

kannabiksen laillistamisen kannatus Kaliforniassa on yli kansallisen

keskiarvon ja jos kaikki laillistamisen kannattajat olisivat

äänestäneet kyseisen lakialoitteen puolesta, olisi se mennyt

kirkkaasti läpi.

 

Lakialoitteen häviöstä huolimatta joissakin kaupungeissa ja

maakunnissa aiotaan aloittaa lääkekannabiskaupan verottaminen. Koska

pimeät kannabismarkkinat ovat johtaneet sen suhteettoman korkeaan

hintatasoon ja voittomarginaaliin, vaikuttaa sen julkinen verotus

kuluttajan eli tässä tapauksessa potilaan kukkaroon.

 

Tästä kokemuksesta kannabiksen laillistajat ovat ottamassa oppia ja

julkaisivat kymmenen opetusta hävitystä laillistamiskampanjasta:

 

1. Aloitteen tulee selvästi puolustaa lääkekannabiksen käyttäjien

oikeuksia. Tulee tehdä täysin selväksi, ettei kannabiksen

laillistaminen vaikuta lääkekannabisluvan saaneiden asemaan.

 

2. 18 – 25 vuotiaat ovat suurin kannattajaryhmä ja lakialoite ei saa

rangaista heitä liikaa pelkästään rauhoittaaksemme vastustajia.

Lakialoitteessa on säädetty kannabiksen hankkiminen alaikäiselle

rangaistavaksi ankarammin kuin voimassa olevassa laissa alkoholin

hankkimisesta alaikäiselle. Tulevassa lakialoitteessa tulee tämä

rangaistus säätää siten, ettei synny mielikuvaa kannabiksesta

vahingollisempana kuin alkoholi. Kaliforniassa alkoholin ikäraja on 21

vuotta ja tätä nuoremmalle alkoholin ostamisesta voidaan langettaa

1000 $ sakko ja päivä yhdyskuntapalvelua.

 

3. Nykyiset laittomat kannabiksen kasvattajat tulee integroida

laillisiin markkinoihin. Nykyiset pienimuotoiset kannabiksen

viljelijät tulee saada mukaan

luomalla olosuhteet, joissa pienviljelijät eivät jäisi

”Citymarkettisoitumisen” eli kaupallistumisen jalkoihin kannabiksen

viljelyn tullessa lailliseksi. Myös monet kannabiksen käyttäjät ovat

olleet huolissaan tästä, ja monet kannabista käyttämättömät puolestaan

pelkäävät laillistamisen johtavan samanlaiseen tyrkyttävään

kaupallistumiseen kuin alkoholin kohdalla on käynyt.

 

4. Lakialoite ei voi voittaa ennen kuin ihmiset pelkäävät kieltolakia

enemmän kuin laillistamista. Ihmiset eivät pidä muutoksesta ja

nykyisen tilanteen kaikki epäkohdat tulee esittää selkeästi.

 

5. Kannabista ei pidä kuvata pahana asiana, joka vaatii valvontaa.

Kampanja toi hyvin esille mm. nykyiseen kieltolakiin sisältyvän

rodullisen vinoutuman mutta tulisi tuoda esille se, että rodusta

riippumatta kaikki kärsivät. Kieltolain pahuuden sijaan tulisi

korostaa kannabiksen käytön hyviä vaikutuksia tavalliselle aikuiselle

ihmiselle.

 

6. Pitää olla selvä sen asian suhteen, mitä laillistamisella voidaan

saavuttaa ja mitä ei. Lakialoitteen perusteluina käytettiin sillä

saatavia verotuloja sekä meksikolaisten huumekartellien tulopohjan

romahtamista. Molemmat tiedot tulivat tarkistamattomista lähteistä

kuten USA:n huumetsaarilta ja ne ammuttiin alas kampanjan aikana

saaden kampanjasta vastaavat näyttämään huijareilta. Kampanjassa pitää

keskittyä tarkkaan annetuihin lupauksiin ja selittää tarkkaan, miten

pienetkin laillistamisen hyödyt ovat enemmän kuin mitä nykyinen

tilanne meille tarjoaa.

 

7. Laillista ensin ja selvitä huumetestausasia myöhemmin.

Lakialoitteen huumetestausta käsittelevä osa antoi sen vastustajille

välineen saada yritysten omistajat, johtajat sekä vastuulliset

työntekijät aloitetta vastaan. Lakialoitteen tulee ottaa selvä kanta

siihen, että sillä lopetetaan kannabista käyttävien ja kasvattavien

ihmisten kriminalisointi. Kun kannabis on laillista, on sen

testaamisasia helpompi käsitellä siten, ettei siitä tule

epärealistisen tiukka.

 

8. Kannabista ei voi ”käsitellä kuten alkoholia” jos sitä ei voi

testata kuten alkoholia liikenteessä. Iskulause ”käsittele sitä kuin

alkoholia” herättää monia kielteisiä mielikuvia alkoholista kuten

rattijuopot. Siksi ”paukuissa ajavat kuskit” oli yksi vastustajien

tehokkaimpia argumentteja. Heidän testaamisekseen on luotettavia

tekniikoita ja nämä pitää kytkeä seuraavaan kampanjaan.

 

9. Kaupallistaminen tulee käsitellä yhdenmukaisella mainonnan

säätelyllä. Kalifornian lakialoitteessa jätettiin verotuksesta ja

markkinoinnista päättäminen paikallisen päätöksenteon piiriin. Tämä

oli seurausta USA:n liittovaltion lainsäädännöstä mutta sai valitsijat

epäröimään, koska monet eivät luota paikallisviranomaisiin näissä

asioissa. Siksi seuraavassa lakialoitteessa tulee lähteä

ensisijaisesti koko osavaltion kattavasta kehyksestä. On helpompaa

laillistaa kannabis ensiksi ja alkaa sitten käsitellä osavaltion

lainsäädännön ja liittovaltion lainsäädännön yhteensovittamista

oikeudessa.

 

10. Lääkekannabiksen hyväksyminen on saavuttanut huippunsa ja se on

väistämättä kytkeytynyt kannabiksen laillistamiseen. Samalla kun

kannabiksen laillistamisen suosio on kasvanut, lääkekannabiksen

laillistamisen suosio onkin hiipunut. Tämä voi olla seurausta siitä,

että esimerkiksi Etelä-Kaliforniassa lainsäätäjät ovat antaneet

lääkekannabispolitiikan kehittyä villisti mutta äänestäjät eivät ole

ymmärtäneet asian tätä puolta. Seuraavan lakialoitteen tulee pystyä

esittämään lääkekannabislakeihin sisältyvä lääkekannabiksen käyttäjien

toisen luokan kansalaisen asema, jonka täysimittainen laillistaminen

korjaa.

 

Kannabis vai marihuana?

 

USA:ssa kannabiksesta käytetään yleisesti marihuana- tai

marijuanatermiä mutta sen korvaaminen kansainvälisesti tunnetulla

kannabistermillä on myös noussut esille. Marihuana termi tuli

meksikolaisesta slangista ja sen alkuperäinen käyttö oli rasistista ja

sillä pyrittiin sekoittamaan asioita ja pelottamaan kunnon

kansalaisia. Mutta siitä on tullut yleisesti käytetty termi ja sen

korvaaminen kokonaan kannabistermillä saisi aikaan

salaliittoepäilyksiä tai syytöksiä omien juuriensa kieltämisestä.

 

Siksi seuraavan lakialoitteen tulee olla rehellinen ja avoin

asiastaan: The Marijuana legalization act of 2012.

 

AMA:n uusi kanta kannabiksen lääkekäyttöön

Lähde: Safe Access Now 10.11.2010

http://www.safeaccessnow.org/article.php?id=5838

AMA:n raportti – lyhyt versio, jossa ehdotetut muutokset:

http://www.ama-assn.org/ama1/pub/upload/mm/443/csaph-report3-i09.pdf

Report adopted by the AMA – pitkä versio:

http://AmericansForSafeAccess.org/downloads/AMA_Report.pdf

 

USA:n suurin ja vanhin lääkärijärjestö The American Medical

Association (AMA)  muutti vuosikymmeniä voimassa olleen kantansa

kannabiksen lääkekäytöstä. Marraskuussa pidetyssä kokouksessa AMA

hyväksyi raportin "Use of Cannabis for Medicinal Purposes", jossa

todetaan kannabiksen lääkinnälliset vaikutukset ja vaaditaan lisää

tutkimusta. Raportissa kehotetaan muuttamaan kannabiksen

huumeluokitusta siten, että sen tutkimus- ja kehitystyö olisi

mahdollista.

 

Tätä muutosta edelsi AMA:n lääketieteen opiskelijajärjestön päätös

vuonna 2008, jossa kannatettiin kannabiksen uudelleenluokittelua.

”Siitä on 72 vuotta, kun AMA virallisesti tunnusti marihuanalla olevan

sekä jo tunnettuja että uusia lupaavia lääketieteellisiä

käyttötarkoituksia,” sanoo opiskelijajärjestön edustaja Sunil

Aggarwal.

 

Vuonna 2008 USA:n toiseksi suurin lääkärijärjestö ja suurin

sisätautilääkäreiden järjestö American College of Physicians (ACP)

julkisti samansisältöisen päätöksen.

”Kaksi USA:n suurinta lääkärijärjestöä pitää lääkekannabista

terveydenhoitoasiana, johon tulee keskittyä. Molemmat järjestöt ovat

alleviivanneet tarpeen muuttaa potilaan asema politiikkaa

tärkeämmäksi”, sanoo ACP:n edustaja Caren Woodson.

 

Lääkekannabiksen kieltämisestä vuonna 1937:

 

Ainoa vuoden 1937 Marihuana Tax Act -lakia vastustava taho oli USA:n

lääkäriliitto, AMA, jonka edustaja William C. Woodward sai osakseen

ryöpyn vihamielisiä kysymyksiä ja vastaväitteitä hänen yrittäessään

kyseenalaistaa kongressin kuulemistilaisuudessa esitettyjä väitteitä

ja kauhukertomuksia.

 

Lain säätäminen ei ollut herättänyt julkisuutta ja sen seurauksiin

USA:n lääkäriliitto, AMA, heräsi liian myöhään. AMA vastusti

kannabiksen kieltämistä, koska se oli ainakin 28:ssa lääkkeessä

käytetty ainesosa vaikka uudet synteettiset tuotteet, esim aspiriini,

olivat syrjäyttäneet sen monia käyttötarkoituksia. Myös tieto siitä,

että marihuana on sama kuin kannabis, tuli heille yllätyksenä. Tohtori

William C. Woodward, joka oli AMA:n lainopillinen neuvonantaja,

vastusti lakialoitetta. Lakia valmistelevan komitean

kuulemistilaisuudessa hän esitti, että ”marihuanalla on selvästi

lääkinnällisiä mahdollisuuksia, joita ei tulisi estää kielteisellä

lainsäädännöllä. Lääketieteen harjoittajien ja apteekkareiden tulisi

saada kehittää tätä lääkettä parhaaksi katsomallaan tavalla.”

 

Kaksi kuukautta myöhemmin hän kirjoitti senaatin rahavaliokunnalle:

”Ei löydy minkäänlaisia todisteita sille, että tämän huumeen

lääkekäyttö aiheuttaisi kannabisriippuvuutta. Lääkeaineena sitä

käytetään lukemattomilla eri tavoilla, ja tämän lain selvä tarkoitus

ja vaikutus on asettaa niin paljon rajoituksia sen lääkekäytölle, että

se ehkäisee tällaisen käytön kokonaan. Koska kannabiksen lääkekäyttö

ei ole aiheuttanut eikä aiheuta riippuvuutta, tämän estäminen

lääkinnällisiin tarkoituksiin ei tuota mitään hyötyä. Kuinka paljon

tämän lääkkeen poistaminen tulee aiheuttamaan kärsimystä

kansalaisille, kun sen jatkotutkimus voisi tulevaisuudessa löytää

siitä vielä suurta hyötyä, on mahdotonta arvioida.”

 

AMA:n vastustuksesta huolimatta Marihuana Tax Act aiheutti kaikkien

kannabista sisältävien lääkkeiden poisvetämisen markkinoilta ja se

poistettiin USA:n lääkeluettelosta vuonna 1941, missä se oli ollut

melkein 100 vuotta. (Musto, David F. (1987) The American disease.

Origins of Narcotic Control. Expandend edition. ss. 222 – 228)

 

Willie Nelsonin TeaPot Party

Lähde: Celebstoner

http://www.celebstoner.com/201011285311/news/celebstoner-news/
willie-nelson-wants-national-pot-party.html

http://www.celebstoner.com/201011295337/news/celebstoner-news/
willie-nelson-mug-shot-a-arrest-report.html

Willie Nelsonin TeaPot Party facebooksivusto:

http://www.facebook.com/TeapotParty

 

Jo 50:ssä USA:n osavaltiossa on aloittanut toimintansa Willie Nelsonin

inspiroima TeaPot Party. Liike sai alkunsa siitä kun maailmankuulu

countrytähti ja kannabisaktivisti Nelson pidätettiin Teksasissa

marihuanan hallussapidosta 26.11. Pidätyksen jälkeen hän heitti

ajatuksen puolueesta, joka olisi hieman vasemmalle kallellaan.

”Verota, valvo ja laillista sekä lopeta rajasodat huumeiden takia.

Miksi huumekauppiaat saavat korjata voitot? Vapauttaminen säästäisi

tuhansien ihmisten hengen”, lausui hän ajatuksensa julkisuuteen, mistä

alkoi jo kansanliikkeeksi noussut TeaPot Party -liike. Mm. Tommy Chong

oli ensimmäisten liikkeeseen liittyneiden joukossa ja eri

osavaltioiden TeaPot Party facebookryhmiin on liittynyt lyhyessä

ajassa kymmeniätuhansia ihmisiä.

 

Lähde: Huumeongelma Euroopassa. EMCDDA Vuosiraportti 2010. 10.11.2010

http://www.emcdda.europa.eu/events/2010/annual-report

The Report on Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007:

http://ec.europa.eu/justice/doc_centre/drugs/studies/doc/report_short_10_03_09_en.pdf

A Cannabis Reader:

Global Issues and Local Experiences

http://www.emcdda.europa.eu/publications/monographs/cannabis

takavarikot:

takavarikoidun hasiksen kilomäärä:

http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab2

Kannabiskasvien takavarikot kiloissa:

http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab4

 

 

EMCDDA eli Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön

seurantakeskus julkaisee jo 15. vuosiraporttinsa Euroopan

huumetilanteesta. Paljon on muuttunut ensimmäisistä ainoastaan

englannin kielellä julkaistuista raporteista, joissa vasta haettiin

muotoa esitellä ”kattava katsaus Euroopan huumeongelmaan ja

toimenpiteisiin, joiden avulla siihen pyritään pureutumaan”, kuten

esipuheessa selvitetään keskuksen tarkoitusta. Nykyään raportti löytyy

kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ja raportin ulkoasu ja sen tiedon

jäsennys on löytänyt tutuksi käyneet kaavansa, minkä takia SKY:ssä ei

olla enää käsitelty jokaista raporttia.

 

Tämä uusin raportti on mielenkiintoinen kahdesta syystä: EMCDDA:sta on

tullut eurooppalaisen huumepolitiikan keskeinen vientiyritys YK:n ja

USA:n suuntaan, joissa molemmissa on näkyvissä merkkejä muutoksesta

kohti liberaalimpaa politiikkaa.

 

EMCDDA on vaikuttanut YK:n suuntaan kehittämällä yhteistyössä UNODC:n

kanssa YK:n käyttämiä tiedonkeruu- ja analysointimenetelmiä, joiden

perusteella huumepolitiikkaa tulisi arvioida ja kehittää. Vuonna 2008

EMCDDA julkaisi laajan katsauksen kannabiskysymyksen eri puoliin ja

juuri YK:n huumepolitiikkaa käsittelevän korkean tason kokouksen alla

vuonna 2009 EU julkaisi ns. Reuter – Trautman raportin (The Report on

Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007).

 

USA:n huumepolitiikkaan vaikuttamisessa tärkein anti on ollut

esimerkki. USA:n huumetsaari Kerlikowski oli syyskuussa vierailulla

EMCDDA:ssa vertailemassa maanosien huumepolitiikkaa. Hollannissa ja

Portugalissa toteutetut huumepolitiikan uudistukset on huomattu

Atlantin takana ja niitä käytetään vertailuissa oman politiikan

tulosten kanssa. Onko sattumaa, että EMCDDA:n päämaja on Portugalin

pääkaupungissa Lissabonissa?

 

Periaatteessa raportin antamien tietojen perusteella lukijan pitäisi

voida analysoida huumetilannetta mutta nykyään raportin tiedot

esitellään niin sulateltuina mielipiteinä, ettei se ole mahdollista.

Tällaista ristiriitaisuutta kannabiksen käytön suuntauksista löytyy

EMCDDA:n raportista:

 

Kaiken kaikkiaan kulutusta koskevat suuntaukset osoittavat, että

käyttö on vakiintunut tai se vähenee. (17/116)

 

Kannabikselle on Euroopassa kuitenkin varsin paljon tilausta, mikä

näkyy siinä, että sitä takavarikoidaan vuosittain noin 1 000 tonnia.

Kaiken kaikkiaan tiedot osoittavat, että kannabiksen saatavuus eri

muodoissaan Euroopan huumemarkkinoilla on pikemminkin lisääntymässä

kuin vähenemässä. Vaikka näyttääkin siltä, että kotikasvatuksen avulla

tuotettu kannabisruoho yleistyy, sen takavarikot Euroopan unionissa

ovat pysyneet lukumääriltään vakaina. (17 – 18/116)

 

Kaikkein tuoreimpien tietojen mukaan kannabista ensisijaisena

huumeenaan käyttävien hoitoon hakeutuneiden uusien asiakkaiden

kokonaismäärä on vähentynyt useimmissa maissa. Tämän muutoksen

taustalla vaikuttavat tekijät ovat epäselviä, mutta niitä on syytä

tutkia lähemmin. Kyse voi olla joko siitä, että hoitopalveluiden

vähentämisen vuoksi uusia asiakkaita ei voida ottaa, tai siitä, että

kannabiksenkäytön vuoksi hoitoon ohjataan aiempaa vähemmän ihmisiä.

(17/116)

 

Eurooppa voi olla siirtymässä parhaillaan uuteen vaiheeseen, sillä

yleisistä väestö- ja koululaistutkimuksista saadut tiedot viittaavat

siihen, että kannabiksen käyttö vakiintuu tai peräti vähenee.

Historiallisesti arvioiden käyttömäärät ovat edelleen suuria, ja

tehokkaan torjuntakeinon löytäminen kannabiksen käyttöön on edelleen

Euroopan huumekeskustelun keskeinen kysymys. (45/116)

 

Vaikka takavarikkotietoja pidetäänkin epäluotettavina huumeiden käytön

laajuuden kuvaajana, olisi niistä hyötyä viranomaistoiminnan

vertailuissa. Tällaisten vertailujen tekeminen herää raporttia

lukiessa. Kannabiksen käytöstä raportti kertoo ristiriitaisesti sen

olevan tasaantunut tai jopa vähenemässä. Mutta toisaalla kerrotaan

ilmiön olevan kasvamassa/runsastumassa/laajenemassa.

 

Esimerkkinä voisi toimia Ruotsi, maailman johtava kieltolakimaa, joka

kehuu maanosamme alhaisimmilla kannabiksen käyttöluvuilla. Toisaalta

sen ilmoittamat takavarikkoluvut ovat eurooppalaista keskivertoa ja

isommat kuin Suomen takavarikkoluvut myös väkilukuun suhteutettuina.

Tässä on selvää ristiriitaa, mikä herättää epäilyjä Ruotsin

ilmoittamia käyttäjämääriä kohtaan. Joko Ruotsin hallitus esittelee

haluamansa mielikuvan harjoittamastaan politiikasta tai käyttäjät ovat

oppineet salaamaan käyttönsä.

 

EU on tuonut huumepolitiikkaan uutta byrokratiaa kuten muuhunkin

politiikkaan. EU:n antia ovat ne huumesuunnitelmat ja -strategiat,

joita nyt laatii, päivittää ja tallentaa liki kaikki EU maat. Kun

tämän byrokratian jatkuvan kasvun yhdistää jo vuosia jatkuneeseen

epämääräiseen jossitteluun siitä, onko suunnat laskemassa vai

nousemassa kun kannabista käyttäneiden määrä on jo yli 75 miljoonaa ja

miljoonia uusia näyttää löytyvän joka vuosi, niin missä on asian ydin?

Onko manipuloitujen käyttäjätilastojen tarkoitus osoittaa kalliiden

strategiapapereiden olevan niihin uhrattujen resurssien arvoisia?

 

Raportissa kerrotaan kahdesta uudesta hankkeesta, jotka kertovat

kriminaalivalvonnan yliotteesta hankkeiden suunnittelussa:

 

39/116

Virastojen välisten työryhmien kehittäminen Euroopassa

Malli virastojen välisistä työryhmistä on peräisin Amerikasta. Sillä

tarkoitetaan eri maiden lainvalvonta- ja sotilasviranomaisten

yhteistyötä, jonka avulla ne vaihtavat huumausaineisiin liittyvää

tiedustelutietoja ja koordinoivat takavarikoita, ennen kuin

huumausaineet päätyvät käyttäjien markkinoille. Panamassa vuonna 1994

perustettu Joint Interagency Task Force-South (JIATF-S, virastojen

välinen eteläinen työryhmä), joka sijaitsee nyt Key Westissä

(Floridassa), on yksi tämäntyyppisen yhteistyön malli. JIATF-S on

sotilasjohtoinen työryhmä, joka koordinoi huumausaineiden ilma- ja

merikuljetusten torjuntatoimia Yhdysvaltojen eteläpuolella. Toimintaan

osallistuvat Yhdysvaltain puolustusvoimat, tiedustelu- ja

lainvalvontaviranomaiset sekä liitännäismaat, kuten Espanja, Ranska,

Alankomaat ja Yhdistynyt Kuningaskunta.

 

45/116

EMCDDA Insights: Kannabiksen tuotanto ja markkinat Euroopassa

EMCDDA julkaisee uuden, kannabiksen tuotantoa ja markkinoita

käsittelevän insight-julkaisun vuonna 2011. Raportissa tarkastellaan

kannabistuotteiden tarjontaa Euroopan maissa sekä saatavilla olevien

tuotteiden tyyppiä, alkuperää, markkinaosuuksia ja muita tuotteiden

jakeluun ja markkinarakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Raportissa

kiinnitetään erityistä huomiota kannabiksen kasvatukseen Euroopan

rajojen sisällä, mistä on tullut viime vuosina aiempaa näkyvämpää.

 

Totuus on se, että kannabiksen käyttö on teollistuneissa länsimaissa

ja muuallakin maailmassa räjähtänyt käsiin sen jälkeen kun kiellettiin

kansainvälisesti vuonna 1961. YK ja sitä edeltänyt Kansainliitto ovat

viimeiset sata vuotta toistaneet lukua 200 miljoonaa käyttäjää

vuodessa, mikä merkitsee lisäksi satoja miljoonia kannabista

kokeilleita ja satunnaisesti käyttäviä. Tämäkin raportti jättää auki

oleellisen kysymyksen, mitä Euroopan huumesota maksaa. Monet

tutkimukset antavat ymmärtää, että huumeiden ja päihteiden tyystin

erilaiset valvontamallit ainoastaan lisäävät niistä aiheutuvia

ongelmia: laittomien aineiden käyttäjät ovat vaarassa ajautua

yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyä kun taas laillisten päihteiden

käyttäjien tietoisuus aineiden haitoista voi olla vakavasti

vääristynyt. 15 vuoden raporttien rustaamisen jälkeen EU:lla ei ole

tarjota veronmaksajilleen luotettavaa ja tutkittua tietoa siitä, ketä

ja mitä rankaiseminen hyödyttää.

 

 

Huumesota vai -rauha

 

 

Väitteessä kannabiksen käytön tasaantumisesta on jo annos

tendenssimäisyyttä: Euroopan huumevirkamiehillä on paineita osoittaa

olevansa oikea mies oikeassa työssä.

 

Myös Suomessa virkamiehet ovat jo muutaman vuoden ajan toistaneet

mantraa kannabiksen suosion tasaantumisesta tai hiipumisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön antama huumausainepolitiikan kertomus

vuodelta 2008 valtioneuvostolle kertoo kannabiksen suosion olevan jo

laantumassa (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1426492)

mutta terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskysely 2010

kertoo kannabiksen käytön ja suosion olevan kasvamassa ja itse asiassa

kasvaneen koko 2000 luvun jälkipuoliskon

(http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=22924) eli nämä

viranomaislausunnot ovat keskenään täysin ristiriitaiset. Lisäksi

poliisi on toistuvasti huumeuutistensa kanssa lööpeissä viestinään

huumeongelman ja varsinkin kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen

räjähdysmäinen kasvu (esim. Turun Sanomat 11.11 2010

http://www.ts.fi/online/kotimaa/173169.html). Näillä viesteillä

poliisimme on saanut uusia erikoisoikeuksia tunkeutua perustuslaissa

suojattuun kansalaisten yksityisyyteen.

 

Ristiriitaisuus kertoo siitä, etteivät virkamiehet tiedä kannabiksen

käytön suuntauksista mitään mutta väittävät tietävänsä koska saavat

siihen rahaa meiltä veronmaksajilta.

 

THL väitti tutkimuksessaan ja lehdistötiedotteissaan kannabiksen

lisäävän mielenterveysongelmia. Aivan kuin koululaiskysely antaisi

jotain pohjaa näille väitteille. Niinpä THL toimenkuvansa vastaisesti

lisää nuorison ongelmia: nuorten ongelmien kääntäminen huumeongelmiksi

lisää sukupolvien välistä epäluuloa ja jännitettä sekä heikentää

mielenterveysongelmista kärsivien nuorten mahdollisuutta saada pätevää

hoitoa ongelmiinsa tulematta leimatuksi huumeongelmaiseksi. THL samoin

kuin koko kieltolakibyrokratia aiheuttaa huumeongelmien kärjistymisen.

 

Tuore uutinen huumetestauksesta liikenteessä kertoo poliisin käytössä

olevien testereiden olevan niin epäluotettavia, että ne tuottavat

kannabiksen kohdalla vääriä tuloksia jopa kahdessa kolmesta

tapauksesta ja tietysti valituksia oikeusviranomaisille (YLE

19.11.2010 http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/poliisin_huumetestit_epaluotettavia_2154475.html

). Testin hinta on pieni verrattuna sen käyttämisen aiheuttamiin

kustannuksiin, turhiin ajokorttien peruuttamisiin, työpaikkojen

menetyksiin, terveyskeskuskäynteihin, oikeuskuluihin, valituksiin.

Eikä tälle toiminnalle ole edes asetettu mitään tavoitteita tai

kulukattoa kuin pelkkä symbolisen viestin lähettäminen.

 

EMCDDA:n, THL:n, poliisin ja koko kieltolakibyrokratian toimintaan

pitää pystyä soveltamaan kustannus-vaikutus laskemointia kuten

muillakin aloilla. Myös ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin pitää olla

jatkuvaa ja puolueetonta. Nyt tällaista arviota ei ole ja poliisin

toiminta tapahtuu heidän itsensä tehokkaaksi arvioimana, mitä

toimittajat kuuliaisesti toistavat. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa

tällainen ei voi jatkua loputtomiin.

 

Spice ilmiö on esimerkki kieltolain ennalta-arvaamattomista

seurauksista: kannabiksen kieltolain takia sitä on tutkittu

synteettisillä vastineilla niiden laillisuuden takia. Kieltolain takia

nämä ovat joutuneet lääketehtaiden laboratorioista pimeille

huumemarkkinoille ensiksi laillisina mutta nyt yhä enemmän

kiellettyinä aineina. Ja kierre jatkuu: kieltämällä yhä enemmän saamme

yhä enemmän kokeilemattomia aineita valvomattomaan käyttöön ja näin

kieltolakikoneistomme ja kaikki sen kimpussa puuhaavat virkamiehet,

tutkijat, huumetyöläiset, päihdesihteerit jne ym syyllistyvät

kollektiivisesti meidän kansalaisten käyttämiseen koekaniineina omassa

epäonnistuneessa yhteiskunnallisessa kokeilussaan. Tämä on jo tuomittu

YK:n ihmisoikeusraportoijan julkaisemassa raportissa. Nyt jonkun

pitäisi lopettaa tämä kierre.

 

Tähän EMCDDA:lta odottaisi sitä rohkeaa puolueetonta asiantuntijuutta,

mikä sillä oli 1990-luvun puolivälissä. EMCDDA ei tietenkään pysty

toimimaan vastoin sitä rahoittavien hallitusten tahtoa. Raportista

löytyy enää jonkun tahkoamiseen kyllästyneen virkamiehen yksinäinen

huokaus:

 

Kuten jo viime vuoden raportissa todettiin, alkoholi- ja

huumeongelmien välinen yhteys on varsin vahva. Tästä huolimatta EU:n

jäsenvaltioissa ei ole havaittavissa sellaista yhteistä

toimintamallia, jossa yhdistettäisiin huumausaine- ja

alkoholipolitiikat.  (16/116)

 

Lähde: UNODC 8.11.2010

http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/2010/November/joint-unodc-/-
incb-statement-on-the-international-drug-control-system-and-human-health-and-
human-rights.html

IDPC:n kritiikki INCB:stä 28.10.2010:

http://www.idpc.net/publication/idpc-briefing-incb-country-correspondence

 

 

Vaikka tiedotusvälineet eivät olekaan löytäneet YK:n

ihmisoikeusraportoijan julkistamaa YK:n huumevalvontabyrokratian

kritiikkiä, on se selvästi osunut maaliinsa koska UNODC (United

Nations Office on Drugs and Crime) ja INCB (International Narcotics

Control Bureau) julkaisivat sille yhteisen vastineen. Jo vastineen

aloitus yrittää olla tyrmäävä: byroot yhdessä selittävät, kuinka

kansainvälinen huumeiden valvontajärjestelmä TODELLISUUDESSA toimii.

Tämä ylimielinen asenne arvostelua kohtaan on koko YK:n

huumevalvontajärjestelmää leimaava asenne.

 

Selitys on sama kuin lukemattomissa juhlapuheissa jauhettu: 100 vuotta

kestänyt kansojen yhteisymmärrykseen ja laillisuuteen perustuva

kansainvälinen huumevalvonta on pelastanut miljoonien ihmisten hengen.

Rikoslain täytäntöönpano ja siinä säädettyjen rangaistusten

langettaminen on tämän järjestelmän keskeinen osa ja sitä

tasapainotetaan ottamalla huomioon sekä kysynnän että tarjonnan

kysymykset. Mutta silti kansainvälinen yhteisö ottaa huomioon

yksilöiden hoidon tarpeen.

 

Juuri tästä ihmisoikeusraportoija kritisoi järjestelmää: se perustuu

yksipuolisesti rankaisemiselle, se luokittelee kaikki huumeiden

käyttäjät fundamentalistisesti huumeorjiksi ja tälle käsitykselle

perustuvat hoitomallit ovat usein jo itsessään ihmisoikeusrikos.

 

UNODC ja INCB nostavat esille kansainväliset huumesopimukset: ne

sallivat valtioiden harjoittaa erilaisia politiikan muotoja ja korvata

laissa säädetyt rangaistukset muilla toimenpiteillä. Eli

dekriminalisoida ja depenalisoida mutta nämä byroot eivät edes pysty

käyttämään näitä sanoja oman ideologiansa rajoittamana. YK:n

huumebyrokratia pitää arvovaltaansa pystyssä fundamentalistisella

ihmiskäsityksellä, sanamagialla ja ortodoksisella sopimustekstien

tulkinnalla.

 

Mutta laillistaminen – jo pelkkä sanan mainitseminen näiden byroiden

raportissa kertoo maanjäristykseen verrattavissa olevasta tapahtumasta

tämän byrokratian sisällä. Laillistaminen tarkoittaa

ihmisoikeusraportoijan kritiikissä kokonaan nykyisistä

huumesopimuksista luopumista ja siirtymistä toisenlaiseen

järjestelmään, minkä esimerkiksi hän toi tupakasta solmitun

kansainvälisen sopimuksen. Tämä tarkoittaa UNODC:n ja INCB:n

lakkauttamista ja siksi raportti on saanut hälytyksen päälle huumeiden

valvontajärjestelmässä. Luultavasti näiden byroiden huomio ja

resurssit kuluvat kokonaan tämän YK:n sisäisen uhkan torjumiseen, ja

maailman huumekonnat saavat melskata rauhassa kuten tähänkin saakka.

 

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä sai alkunsa teollistuneiden

länsivaltojen yrityksistä jakaa keskenään oopiummarkkinoita Kiinassa

ja siirtomaissaan Aasiassa jo ennen YK:n perustamista. Huumesota

tunnettuine seurauksineen syntyi vasta myöhemmin, kansainvälisesti

vuoden 1988 huumesopimuksella. Puolet maailmassa nykyisin tuotetusta

oopiumista on laillista ja YK:n huumevalvontajärjestelmän valvomaa

lääkkeiden raaka-aineiden tuotantoa lähinnä teollistuneiden maiden

tarpeeseen. Se toinen puoli on laitonta ja sama järjestelmä väittää

valvovansa sitä mm. Afganistanissa mutta se päätyy teollistuneiden

maiden pimeille huumemarkkinoille täysin vailla valvontaa eli

ikärajoja, veroja, laadunvalvontaa, sosiaalimaksuja tai kuluttajan

suojaa.

 

Tämä sadan vuoden valvonnan kehitys on sivuvaikutuksenaan aiheuttanut

sen, että entisillä oopiumintuotantoalueilla ja muualla maailmassa

tuotetaan laittomille huumemarkkinoille suuria määriä yhä uusia

kemikaaleja, joita markkinoidaan mm. designhuumeina, muuntohuumeina,

synteettisinä huumeina, raiskaushuumeina ja jopa synteettiset

kannabinoidit ovat nykyään osa laittomia markkinoita spice-nimikkeen

alla. Tämä valvontajärjestelmä on vaikuttanut oopiumin tuotannon

jakautumiseen lailliseen ja laittomaan mutta sen sivuvaikutuksena on

syntynyt aivan uusia huumeongelmia, joista järjestelmä ei tietenkään

ota kunniaa itselleen vaan on raporteissaan syyttänyt mm. internettiä!

 

YK:n huumevalvontabyrokratia vannoo nyt ihmisoikeuksien nimiin mutta

tämä ei ole näkynyt käytännössä. UNODC ja INCB eivät ole koskaan

puuttuneet huumesodan nimissä tehtyihin selviin ihmisoikeusrikoksiin.

Kun vuonna 2003 Thaimaassa surmattiin yli 2500 ihmistä muutaman

kuukauden huumekampanjassa, toivoi INCB raportissaan tulosten jäävän

pysyviksi. Tuoreempaan Meksikon huumesodan aiheuttamaan

ihmisoikeuskatastrofiin kumpikaan byroo ei ole reagoinut sanallakaan.

Kumpikaan ei kykene näkemään ajamansa politiikan ja

ihmisoikeusrikosten yhteyttä, koska se on ideologisesti rajattu pois

heidän toimenkuvasta.

 

UNODC ja INCB eivät halua myöntää vanhaa opetusta, että kieltolaki

ruokkii rikollisuutta. Kansainvälinen laiton huumekauppa ruokkii muuta

kansainvälistä rikollisuutta, mitä vastaan UNODC vannoo taistelevansa.

Tämä noidankehä tulee saada loppumaan niin lasten kuin aikuisten

ihmisten suojelemiseksi.