Blog

Lähde: Turun Sanomat 14.8.2004
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2004-08-14,104:2:243616,1:0:0:0:0:0:

Työntekijän yksityisyyttä työelämässä koskeva laki uudistuu lokakuun alussa. Siihen lisätään säännökset työntekijän huumetesteistä, sähköpostin suojasta ja kameravalvonnasta.

Laki vahvistettiin perjantaina presidentin esittelyssä.

Uuden lain mukaan työnantaja ei saa tehdä yleisiä huumeseulontoja. Työntekijöiden huumetestaus on sallittua vain silloin, kun työtehtävät vaativat erityistä tarkkuutta, luotettavuutta sekä harkinta- ja reagointikykyä.

Lisäksi tehtävän on oltava sellainen, että sen suorittaminen huumeiden vaikutuksen alaisena tai huumeriippuvaisena olisi vaarallista tai voisi aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

Työministeriön hallitusneuvoksen Raila Kangasperkon mukaan näissä tapauksissa vahingon tai vaaran pitäisi johtua huumeidenkäytöstä.

– Ei ole kysymys siitä, onko huumeidenkäyttö rikollista, vaan siitä, miten se voisi vaikuttaa tehtävän hoitamiseen.

Työnhakijoista saa testata vain valitun

Huumetestausta vaativat tehtävät määritellään työpaikoilla yhteistoimintamenettelyssä.

Kangasperko nimeää testaamisen edellytykset täyttäviksi tehtäviksi muun muassa liikenneammatit sekä eräät armeijan ja poliisin tehtävät.

– Testaaminen voisi olla aiheellista myös virkamiehille, joilla on käyttöoikeudet valtion ylläpitämiin tietorekistereihin. Toisaalta, esimerkiksi omassa tehtävässäni en katsoisi olevan tarvetta testaamiselle, Kangasperko määrittelee.

Työnhakijoista saa testata ainoastaan tehtävään valitun. Työsuhteen aikana testejä saa uuden lain mukaan tehdä ainoastaan, kun on perusteltu epäilys työntekijän huumeidenkäytöstä tai huumeriippuvuudesta.

Perusteltu epäily on työnantajan määriteltävissä.

– Sellainen on esimerkiksi mahdollisesta huumeidenkäytöstä johtuva muutos käytöksessä tai persoonallisuudessa.

Työnantaja määrää ja maksaa

Jos huumetestaus katsotaan tarpeelliseksi, työnantaja kustantaa testin ja määrää testauspaikan ja testaajan. Työnantaja voi myös asettaa kohtuullisen määräajan, jolloin todistus testistä on esitettävä.

Testin tulos annetaan työntekijälle, joka päättää, toimittaako sen työnantajalleen. Yksistään testitulosten toimittamatta jättäminen ei oikeuta työnantajaa irtisanomaan työntekijää. Hakijan ei tarvitse toimittaa testituloksiaan työnantajalle.

Työntekijä tai -hakija voi myös kieltäytyä huumetestistä.

Uusi laki myös velvoittaa työnantajan tekemään työterveyshuollon kanssa työpaikalle huumeidenvastaisen ohjelman.

Lähde: TV2 12.8.2004

Huumeita käytettiin ja salakuljetettiin Suomessa laajasti jo 1920-luvulla. Tunnustetuksi ongelmaksi huumeet nousivat vasta sodanjälkeisessä Suomessa. Sodassa haavoittuneille annettiin morfiinia, kaukopartiomiehille jaettiin piristävää amfetamiinia ja rivimiehet saivat yskänärsytykseen heroiinitabletteja. Huumekoukkuun jäi satoja veteraaneja. Kovin montaa 1940- ja 1950-luvun narkomaania ei ole elossa kertomassa suomalaisen huumekulttuurin alkuajoista.

76-vuotias helsinkiläinen Usko on poikkeus. Hänen ennätyspitkä huumekierteensä alkoi haavoittumisesta kesällä 1944 Karjalan kannaksella. Usko oli haavoittuessaan 17-vuotias. Hän pääsi kovista huumeista eroon vasta 71-vuotiaana. Hän on siis käyttänyt huumeita kuudella eri vuosikymmenellä.

Vapaaehtoisena sotaan lähtenyt ja jalkoihin haavoittunut Usko jäi koukkuun heti sotilassairaalassa: "Kun morfiinia sai niin ruusut kukkivat. Ei olut kipuja. Morfiinia, metadonia, heroiinia…Olin jo vuonna -44 täysi narkomaani. Ja heroiinia, sitä oli sodassa tarjolla liikaa. Korsuissa hyllyillä ja lääkintämiesten laukut täynnä. Yskä kun oli tai kolotti, niin heitettiin heroiinitabletteja käteen, että ota tuosta. Eihän sitä ymmärtänyt mitä se oli.", Usko muistelee.

Kansainvälinen oopiuminvalvontalautakunta huomautti useaan kertaan Suomea jo 30-luvulla, että maassa käytettiin suhteettoman paljon apteekista saatavaa heroiinia. Heroiinilääkkeitä sai jopa krapulaoireiden hoitoon, niinpä heroiinin kulutus oli Suomessa asukaslukuun suhteutettuna aivan maailman kärkitasoa. Heroiinia sisältävät lääkkeet poistettiin apteekeista vasta vuonna 1957. Huumeiden hallussapito kiellettiin vuonna 1966. Sitä ennen yhteiskunta oli suhtautunut narkomaaneihin yksittäistapauksina, joiden ongelmat pyrittiin ratkaisemaan terveydenhuollon toimenpitein.

Huoltopoliisin tilastojen mukaan Helsingissä oli sodan jälkeen 500 narkomaania. "Väärensin reseptejä, valehtelin lääkäreille, lahjoin niitä esimerkiksi konjakilla ja koko ajan piti kiertää ympäri maata että mistä, mistä saa huumeita. 50-luvulla käytin metadonia, sillä tuli toimeen aika hyvin. Töissä en ole käynyt koskaan. Murtoja en ole tehnyt enkä ryöstöjä. Sain rahaa äidiltä. Ja myin huumeita muille, jos suoraan sanotaan. Se oli hirveän yksinäistä elämää. Eihän minulla siksi ole vaimoa eikä lapsiakaan", Usko kertoo.

Varsinaista laajaa huumeyhteisöä ei Uskon mukaan Helsingissäkään vielä 50-luvulla ollut. Kun huumeiden käyttö yleistyi hippiajan myötä 1960-luvun lopulla pysytteli Usko uskollisesti kovissa aineissa. "Poltin kerran piipullisen hassista. Se ei maistunut. En minä saanut siitä mitään, ihan kuin tupakkaa olisi polttanut." Usko yritti useita kertoja eroon aineista äitinsä pyynnöstä. Tulokset olivat huonoja ja Usko diagnosoitiin parantumattomaksi narkomaaniksi. Lopulta Uskokin havahtui: "Joulut ja juhannukset meni kaikki. Äidin haudalla olisi pitänyt käydä, mutta huumeita vaan piti saada. Olin niin täynnä itseäni."

Hän hakeutui hoitoon ja huumekierre katkesi vasta vuonna 1998. "Olen yhä elossa kai siksi, että en ottanut liikaa vaan sen, minkä tarvitsin."

Lähde: Turun Sanomat 7.8.2004
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2004-08-07,104:2:242110,1:0:0:0:0:0:

Vantaalla on paljastunut laaja huumejuttu, jonka yhteydessä poliisi on takavarikoinut 124 kiloa hasista. Vastaavan kokoluokan hasisjuttuja tulee Suomessa ilmi harvoin.

Rikosvyyhti lähti paljastumaan viime syksynä, kun poliisipartio löysi tavallisessa liikenneratsiassa pysäytetystä autosta puoli kiloa hasista. Sen jälkeen esitutkinnan aikana poliisi takavarikoi yhteensä 124 hasiskilon lisäksi noin 6 300 tablettia ekstaasia, 360 grammaa kokaiinia sekä 35 000 euroa rahaa.

Huumeet oli kätketty moniin paikkoihin. Osa löytyi yksityisasunnoista Vantaalta ja Helsingistä, mutta niitä oli myös piilotettu Sipooseen maastokätköihin ja Nurmijärvelle kesämökkiin.

Poliisi epäilee jutun päätekijöiksi kolmea 30-40-vuotiasta miestä. He kaikki olivat vangittuina tutkinnan aikana, ja kahta heistä pidetään edelleen vangittuina. Pääepäillyillä on taustallaan aiempia väkivalta- tai huumejuttuja.

Poliisi luonnehtii huhtikuun alussa kiinniotettua pääepäiltyä "suureksi tukkukauppiaaksi", joka on vastannut hasiksen toimittamisesta alamyyjille ja jolle rahat on tilitetty. Toinen keskeinen epäilty puolestaan on poliisin mukaan toiminut "varastoesimiehenä", joka on vastannut tavaran toimittamisesta kätköpaikkoihin.

– Tämä on siinä määrin mittavaa toimintaa, että voidaan puhua järjestäytyneestä organisaatiosta, ylikonstaapeli Petri Huttunen Vantaan poliisista sanoo.

Epäillyt ovat olleet vaitonaisia kuulusteluissa. Epäselväksi on jäänyt, mistä aineet oli Suomeen tuotu ja kuinka kauan huumeiden levitys kaikkiaan ehti jatkua.