Lähde: Turun Sanomat 4.11.2004
Martti Vainio ihmettelee vielä nykyisinkin sitä, miten avoimesti dopingaineet olivat esillä 1980-luvun alkupuolella.
1984 olympiakisojen antisankari paljastaa uutta tietoa elämäkerrassaan
Martti Vainio, 54, Suomen kestävyysjuoksukuningas parinkymmenen vuoden takaa, paljastaa tänään ilmestyneessä elämäkerrassaan dopingkärynsä taustoja. Hän myös vihjaa muiden suomalaishuippujen dopingin käyttöön Helsingin MM-kisoissa 1983.
Vainio kärysi virallisesti Los Angelesin olympialaisissa elokuussa 1984, mutta peitellysti jo Rotterdamin maratonin jälkeen edellisenä keväänä. Kyseinen kärähdys venyi ja vanui yli olympiakisojen, kunnes paljastui pakosta samassa rytäkässä
Vainio tilittää elämäkerrassaan "Piikkareita ja tanssikenkiä" suorasukaisesti, että pilleripurkit ja piikit pyörivät yleisurheilukuvioissa 1980-luvulla maan tapa.
Helsingin MM-kisat olivat Vainiolle suuri haaste ja näytön paikka. Hän oli epäonnistunut kolme vuotta aiemmin Moskovan olympiaradalla. Ylikunto häivytti itänaapurissa mitalit.
Dopingin avulla oli tarkoitus saada testiarvot kohdalleen ja menestystä arvokisoissa. Helsinkiin panostettiin myös kaikki lääketieteellinen osaaminen. Kotikisojen mitalireseptiksi annettiin "kaikki tai ei mitään" -periaate.
– Muistan kestävyysjuoksukolmion kokoontumisen Vierumäellä, missä ilman pöytäkirjamerkintöjä päätettiin yksimielisesti, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta suomalainen juoksu pysyy maailman kärjessä. Mutta hommat piti ehdottomasti hoitaa niin, että mistään ei varmasti jäädä kiinni, Vainio kirjoittaa.
Piikki viikkoa ennen MM-kisoja
Vainio oli ostanut viisi ampullia sisältäneen testosteronivalmisteen Italian Palermossa syksyllä 1982 katujuoksukisan jälkeen. Hän ei kerro, kuka suositteli tai toimi neuvonantajana apteekissa.
Vainio harmittelee jälkikäteen, kuinka hän luotti sokeasti kestävyysjuoksuryhmän asiantuntijoihin huippukunnon virittämisessä. Hänet sai epävarmaksi erityisesti Jyväskylän yliopiston jatkuva testaaminen. Testeissä tutkittiin mm. veren kuvaa ja hormonitasapainoa ylikunnon välttämiseksi.
– Yksi testosteronipiikki, ensimmäistä kertaa urani aikana, pistettiin pakaraani viikkoa ennen MM-kisoja. Testien mukaan testosteroniarvoni olivat rajamailla kovan harjoittelun takia, ja tämä pistos korjaisi arvoni muutamassa päivässä.
Vainio heittäytyi MM-vitosella pronssille, eikä jäänyt testeissä kiinni. Ensi kokeilusta rohkaistuneena dopingaineet tulivat kuvaan myös olympiavalmisteluissa. Juoksu kulkikin valkoinen hikipanta päässä hopeamitalivauhtia Alberto Covan kiusaajana Los Angelesissa.
Vainio kuitenkin kärähti kympin huippujuoksunsa jälkeen. Dopingkärystä syntyi maailmanlaajuinen skandaali. Käryn seurauksena meni olympiamitali, ja Vainio tuomittiin 18 kuukauden kilpailukieltoon.
– Yhteensä elämässäni on laitettu piikkiä kehooni neljä kertaa. Kun Helsingin MM-kisat menivät hyvin ja minut testattiin moneen kertaan, ei mieleeni todellakaan tullut, että tekisin jotain väärää ja jäisin mistään kiinni.
– Viimeinen Los Angelesin talven kolmesta piikistä laitettiin minuun noin kuukausi ennen kilpailuja. Siis luullakseni riittävän ajoissa. Kaiken piti todellakin olla kunnossa, kuten ennen Helsinkiäkin. Eli testosteronitasoni olisi varmasti kohdallaan.
Vainio unohtaa kirjassa ensimmäisen kärynsä Hollannissa. Testin suorittaja Suomen Urheiluliitto salasi käryn. Vainion positiivisesta testituloksesta tiesivät vain silloinen valmennuspäällikkö Antti Lanamäki ja kestävyysjuoksun lajipäällikkö Timo Vuorimaa, joka kertoi uutisen Vainiolle.
Käry vuoti julkisuuteen vasta myöhemmin syksyllä 1984.