Kategoria: Uutiset

  • Tieteellinen artikkeli Kannabiksen kotikasvattamisesta Suomessa ja Tanskassa

    THL:n tutkijat Pekka Hakkarainen ja Jussi Perälä ovat yhdessä tanskalaisten tutkijoiden kanssa julkaisseet artikkelin, jossa käsitellään kannabiksen kotitarvekasvatusta ilmiönä Suomessa ja Tanskassa.

    European addiction research Vol. 17, No. 3, 2011 "Small-Scale Cannabis Growers in Denmark and Finland. Pekka Hakkarainen, Vibeke Asmussen Frank, Jussi Perälä, Helle Vibeke Dahl"

    Tutkimuksessa havaittiin, että kasvattelu oli Suomessa enemmän muoti-ilmiö kuin Tanskassa. Suomessa suositaan sisäviljelyä, kun taas Tanskassa kasvatellaan avomaalla. Molemmissa maissa kasvateltiin omaan käyttöön koska ei haluttu olla tekemisissä rikollisten kanssa, mutta suomalaiset kasvattajat pelkäsivät useammin joutuvansa poliisin kanssa tekemisiin, kuin tanskalaiset.

    Tässä englanninkielinen tiivistelmä:

    Aims: To compare domestic cannabis cultivation in Denmark and Finland to describe national characteristics in small-scale cannabis growing. Design: A Web survey conducted among small-scale cannabis growers in Denmark (June to November 2008) and Finland (May to June 2009). Participants: Current cannabis growers (Denmark, 401; Finland, 1,054). Measurements: Comparisons in regard to social background, growing history, practices, purposes and motives of growing, and perceptions of risks. Findings: Cannabis was cultivated primarily for own use, but sharing with friends and avoiding criminal circles also were significant motives for growing. Finnish growers prioritized indoor cultivation, whereas the Danes were more in favor of open-air plantations. Risks of getting caught by the police were observed to be greater in Finland. Growing for medical purposes was twice as prevalent in Finland as in Denmark. Conclusions: Cannabis growing is a stronger and more novel phenomenon in Finland than in Denmark, but both countries have been influenced by international trends. Finnish and Danish small-scale cannabis cultivators can be considered to be ideologically oriented lifestyle growers. Differences in the magnitude of the phenomenon may reflect differences in the availability and quality of cannabis in national drug markets. The Internet had promoted the spreading of the trend.

    Lehtiartikkeliin (maksullinen)

  • Chakib El-Khayari vapaaksi !

    Lähde: ENCOD 15.2.2011Amnestyn sivu

    Helmikuun 17. päivänä vuonna 2009 Rifin alueen ihmisoikeusliiton puheenjohtaja Chakib El Khayari sai kolmen vuoden vankeustuomion ”Marokon valtion uhmaamisesta”.

    Vuonna 2008 El Khayari aloitti menestyksekkään keskustelun kannabiksen laillistamisesta teollisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin (http://www.encod.org/info/MOROCCO-OPENS-THE-DEBATE-ON.html).

    Chakib El Khayari tunnetaan kansainvälisesti Amazigh kansan ja sen alueen läpi Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten siirtotyöläisten kulttuuristen oikeuksien puolustajana. Hänet tunnetaan myös tiedotusvälineille antamistaan lausunnoista, joissa hän ilmiantoi Marokon poliisin ja armeijan aktiivisen osallistumisen hasiksen laittomaan salakuljetukseen Eurooppaan.

    (http://www.dailymotion.com/video/x6r44w_enquete-exclusive-nador-maroc-
    le-de_news
    – mukana kuvamateriaalia aidosta salakuljetustilanteesta)

    Chakib El Khayarin vankeustuomion kolmannen vuoden alkaessa Marokon virkamiesten painostamista pitää lisätä hänen vapauttamiseksi mahdollisimman pian.

    Alla on kirjemalli, jonka voi lähettää Marokon kuninkaalle, lähetystöön tai EU:n parlamentin kansanedustajallesi. Tässä osoitteita:

    Marokon suurlähetystö Suomessa

    Ambassade du Maroc en Finlande
    Unioninkatu 15, 4th floor
    00130 Helsinki
    

    Suomen edustaja EU parlamentin Maghreb-ryhmässä: sari.essayah@europarl.europa.eu

    Kirjemalli:

    His Majesty Mohamed VI, King of Morocco
    Royal palace
    Rabat, Morocco
    
    (päivämäärä)
    
    Your Majesty,
    The sole purpose of this letter is to ask you to release Chakib
    El-Khayari, a human rights activist, unjustly condemned and imprisoned
    in Morocco since 2009.
    
    Chakib El-Khayari, President of the Human Rights Association of the
    Rif region and member of the Federal Council of the Global Conference
    of the Amazigh (CMA), was arrested by the Moroccan police on 17
    February 2009 in his house in Nador.
    
    He has then been condemned by the court of Casablanca to a prison term
    of 3 years and to a fine of 753930 DH (or 68000 €) for the following
    motives :
    
    - «offense of the institutions», due to his public statements on the
    involvement of high ranking officials in the police, the army and the
    government ;
    
    As a Human Rights activist, Chakib El-Khayari has not done other than
    his duty to draw the attention of all concerned parties on the serious
    irregularities committed by the state services responsible for the
    fight against corruption and illegal trafficking of hashish. In the
    same time, he has not ceased to alert the public opinion on the degree
    of serious poverty of the peasants in the Rif and plead courageously
    in favour of the legalization of cannabis production in Morocco.
    
    - «violation of the codes for exchange and deposit of funds in a
    foreign bank without the authorisation of the Exchange Office».
    
    In fact, Chakib El-Khayari is the owner of a bank account in Melilla,
    Spain, on which he had deposited 225 euro at the time of his arrest,
    proceeding from the compensation of an article he had written for the
    Spanish newspaper «El-Pais».
    
    Chakib El-Khayari was condemned by virtue of article 265 of the penal
    code that foresees that «offense of the institutions is sanctioned
    with a prison term of between one month and one year and a fine of 250
    to 5.000 dirhams».
    
    Supposing that Chakib El-Khayari is guilty, why is his punishment
    superior to the highest possible foreseen by the law?
    
    Nothing justifies the heavy sanction that has been applied to Chakib
    El-Khayari. It is a manifest act of repression that is contrary to the
    international instruments to protect Human Rights that were ratified
    by Morocco and in particular, the international agreement on civil and
    political rights between Morocco and the European Union.
    
    We denounce firmly the detention of Chakib El-Khayari and urge his
    inmediate and unconditional release.
    
    We remain, Majesté, sincerely yours.
    
    (nimi)
    
    (maa)
    
    
  • HS: EIT tuomitsi Suomen kotietsinnöistä

    HELSINGIN SANOMAT 15.2.2011

    Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on antanut Suomelle kaksi tuomiota yksityis- ja perhe-elämän kunnioituksen loukkauksista. Molemmissa tapauksissa kysymys oli kotietsinnöistä.

    Ensimmäinen kotietsinnöistä tehtiin asianajajan toimistoon ja toinen rikoksesta epäillyn henkilön kotiin. Molempien kotietsintöjen yhteydessä tehtiin myös takavarikoita.

    Kummassakaan tapauksessa kotietsintälupaa ei ollut etukäteen pyydetty. Päätöstä kotietsintöjen määräämisestä tai kotietsintöjen suoritustapaa ei ollut mahdollista saada jälkikäteen tehokkaasti tutkituksi tuomioistuimessa, EIT toteaa.

    Suomen laissa ei EIT:n mukaan ole riittäviä oikeudellisia takeita kotietsintäluvan myöntämistä edeltävää tai etsinnän jälkeistä tilannetta varten.

    Kotietsinnät rikkoivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattua oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.

    EIT määräsi valtion korvaamaan ensimmäiselle valittajalle 4 000 euroa ja jälkimmäiselle 3 000 euroa korvauksena aineettomasta vahingosta. Lisäksi maksettavaksi koituivat molempien oikeudenkäyntikulut, yhteensä 5 000 euroa.

  • ENCOD: Tämä ei ole enää vuoropuhelua








    Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE

    NR 71 JANUARY 2011

    http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html

     

    ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen

    tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai

    jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen

    kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:

    vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen

    ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.

     

    Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena

    oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä

    oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan

    päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n

    vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten

    asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin

    keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa

    hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle

    eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän

    tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja

    vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja

    läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota

    tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa

    1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli

    luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen

    foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi

    ENCOD.

     

    Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre

    on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10

    miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän

    raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta

    puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä

    johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden

    kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa

    kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja

    tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen

    taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien

    tautien ja kuolemien väheneminen.

     

    Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on

    väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet

    keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista

    sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja

    muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää

    järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa

    yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.

     

    Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,

    joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,

    koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että

    ”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.

     

    Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme

    EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia

    uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän

    keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen

    osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai

    vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä

    kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin

    raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards

    kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa

    vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.

     

    Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta

    ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti

    selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus

    huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on

    siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja

    rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan

    järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja

    EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan

    Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan

    budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja

    heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja

    -strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.

    Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa

    (1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun

    huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.

     

    Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on

    Drug Policies  in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä

    neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.

     

    Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön

    edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden

    organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt

    edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät

    perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne

    näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on

    kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.

     

    Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,

    terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai

    EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien

    terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän

    etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se

    kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat

    kansalaisyhteiskuntaa.

     

    Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka

    lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon

    kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä

    huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.

     

    Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa

    keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission

    edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä

    selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.

    Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä

    osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.

     

    Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:

    puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä

    luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu

    hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,

    ettei foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,

    mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan

    siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.

     

    Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että

    jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja

    rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt

    tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009

    järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu

    propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden

    vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.

     

    ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden

    vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää

    vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on

    vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan

    alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta

    huumepolitiikastaan.”

     

    Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta

    huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken

    todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee

    perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät

    kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.

     

    Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa

    kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin

    rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n

    huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa

    kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että

    komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.

    Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista

    ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut

    kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle

    kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta

    huumepolitiikkaan.

     

    Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön

    lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka

    haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti

    kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä

    osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa

    2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja

    huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että

    jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.

     

    Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU

    parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion

    tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien

    huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan

    ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.

     

    Hyvää uutta vuotta!

    toivoo

    Joep Oomen

     

    2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa

    Lähde: ENCOD 10.1.2011

    http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD-CANNABIS-TRIBUNAL.html

     

    Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen

    kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin

    huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,

    aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste

    tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,

    mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.

     

    Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron

    postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan

    osoitteesta:

    info@voc-nederland.org

    Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat

    tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös

    ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen

    vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.

     

    Dokumentin voi katsoa sivulta:

    http://www.archive.org/details/Cannabis_Tribunaal_2010

  • Kannabiksen viljelyyn sopivien tarvikkeiden myynti ei ole rikos

    Yleensä puutarhanhoitoa eivät harrasta nuoret miehet. Jos tätä ei tajua, voi kukkaruukkuja ja multaa myyvä saada syytteen huumausainerikoksen edistämisestä.

    Onneksi oikeuslaitos on kuitenkin tolkuissaan: Pirkanmaan käräjäoikeus antoi 17.12.2010 päätöksensä jutussa, jossa paria kymmentä Viherpeukku-liikkeen omistajaa ja työntekijää syytettiin huumausainerikoksen edistämisestä. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun muutama vuosi sitten säädettyä "kukkaruukkulakia" kokeiltiin käytännössä.

    Käräjäoikeus katsoi, ettei rikosta ole tapahtunut, ja vapautti syytteistä kaikki ne, joita syytettiin pelkästään kannabiksen kasvatukseen sopivan välineistön myymisestä. Viheralan suuryritykset, sähkö- ja vesilaitokset ynnä muut voivat siis huokaista helpotuksesta! Nähtäväksi jää valittaako syyttäjä käräjäoikeuden päätöksestä.

    HS: Oikeus: Kannabiksenviljelyyn sopivien tarvikkeiden myynti ei rikos

    YLE: Oikeus: Kannabiksen viljelylaitteita saa myydä

    Prof. Jyrki Virolainen: Viherkauppiaiden huumesyyte nurin – miksi?

  • USA: Laillistaminen etenee ja Willie Nelsonin TeaPot Party








    Uskalla lopettaa huumesota

    Lähde: The Nation 27.12.2010

    http://www.thenation.com/issue/december-27-2010

     

    The Nation on USA:n vanhin viikottain ilmestyvä aikakauslehti, joka

    perustettiin jo vuonna 1865. Vuoden 2010 joulunumero on omistettu

    huumesodan lopettamiselle: jo lehden kansi julistaa kaksimielisesti

    D.A.R.E. to end the War on Drugs lainaten USA:n liittovaltion

    kritisoitua nuorisolle suunnattua huumevalistus ohjelmaa D.A.R.E.

     

    Neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun presidentti Nixon julisti

    huumesodan alkaneeksi, on tullut kipeällä tavalla selväksi, että

    valtion lähestymistapa huumepolitiikan hoitamiseen on julma ja tuottaa

    ei-aiottuja seurauksia. Tavoitteiden muuttaminen kohti järkevämpää

    lähestymistapaa – tarjotaan huumeriippuvaisille hoitoa rankaisemisen

    sijaan ja tunnustetaan joukkomittaisen pidättämisen olevan syvästi

    epäoikeudenmukaista – tuntuu loputtomalta tehtävältä. Mutta tämän

    numeron kirjoittajat tuovat esille sen, että meillä on olemassa jo

    tarvitsemamme vastaukset ja resurssit. Nyt on tullut korkea aika

    sanoa, että olemme saaneet tarpeeksemme.

     

     

    Nuorison kannabiksen käyttö lisääntynyt – huumetsaari syyttää lääkekannabista

    Lähde: Norml 14.12.2010

    http://blog.norml.org/2010/12/14/drug-czar-blames-rising-teen-pot-use-
    on-medical-cannabis-laws-rather-than-on-his-own-failed-policies/

     

    Vuodesta 1975 on USA:ssa tiedusteltu nuorisolta huumeiden ja

    päihteiden käyttöä. Ne vaihtelevat vuodesta toiseen ylös ja alas. Kun

    suunta on alas julistaa USA:n huumetsaari liittovaltion

    huumepolitiikan olevan oikeassa. Kun suunta on ylös, kuten viime

    vuonna, osoittelevat huumesoturit muita syyllisiksi. Nyt Obaman

    nimittämä huumetsaari ja Seattlen entinen poliisipäällikkö Kil

    Kerlikowski syyttää lääkemarihuanaa nuorison kannabiksen käytön

    lisääntymisestä.

     

    Lääkekannabiksen laillistaminen alkoi jo neljätoista vuotta sitten.

    Nyt huumetsaari väittää, että parin viime vuoden keskustelu olisi

    vasta yllyttänyt nuoret käyttämään kannabista. Tulokset aikaisemmista

    käytön tutkimuksista osoittavat myös, että kannabiksen käytön

    lisääntyminen tai väheneminen tapahtuu samalla tavalla oli osavaltio

    laillistanut lääkekannabiksen tai ei. Lääkekannabiksella ei ole mitään

    vaikutusta kannabiksen käytön yleiseen tasoon.

     

    Lisäksi monissa osavaltioissa kannabiksen käyttö on vuosien mittaan

    dekriminalisoitu ja muutamissa näistä osavaltioista on USA:n

    alhaisimmat käyttöluvut. Mutta huumetsaari ei tietenkään tee tästä

    mitään johtopäätöksiä.

     

    Jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan nuorten enemmistö on myös vastannut,

    että kannabista saa hankittua melko tai hyvin helposti. Tämä kertoo

    totuuden kieltolain onnistumisesta. Huumetsaari on tunnustanut sen,

    että tupakan ja alkoholin laillisella ja valvotulla myynnillä on

    niiden käyttö saatu laskemaan nuorten keskuudessa. Kannabiksesta

    puhuttaessa nuo sanat eivät kuulu hänen valikoimaansa.

     

    Huumetsaari sanoo myös lääkekannabiksen saaneen yleisössä aikaan

    väärän käsityksen kannabiksen haitattomuudesta. Tutkimusten mukaan

    kannabis on päihteenä sekä alkoholia että tupakkaa haitattomampaa ja

    suuri yleisö on myös ymmärtänyt asian näin mielipidemittausten mukaan:

    enää yksi viidestä eli 20% pitää kannabista alkoholia haitallisempana

    ja yli 60% on sitä mieltä, että kannabiksen polttaminen on paljon

    haitattomampaa kuin tupakan. Suuri yleisö on ymmärtänyt tosiasiat

    mutta huumetsaari ei.

     

    Kirjailija Upton Sinclair sanoi, että on vaikea saada henkilö

    ymmärtämään jokin asia jos hänen palkkansa riippuu siitä, ettei hän

    ymmärrä.

     

     

    Washingtonin osavaltio laillistaa 2011?

    Lähde: Change.org 7.12.2010

    http://criminaljustice.change.org/blog/view/move_aside_california_
    washington_could_legalize_marijuana_next_year

    Sensible Washington:

    http://sensiblewashington.org/blog/

     

    Mielipidemittausten perusteella Washingtonin osavaltion asukkaiden

    enemmistö eli 56% kannattaa kannabiksen laillistamista ja aktivistit

    aikovatkin jo ensi vuonna saattaa asian kansanäänestykseen. Mutta nyt

    poliitikot ovat ottamassa vetovastuun.

     

    Osavaltion parlamentin demokraattien kansanedustaja Mary Lou Dickerson

    aikoo tuoda lakialoitteen, jossa esitetään kannabiksen laillistamista,

    valvontaa ja verotusta.

     

    ”Olemme tuhlanneet miljoonia dollareita sellaisten ihmisten

    pidättämiseen ja vangitsemiseen, jotka eivät ole tehneet mitään muuta

    kuin käyttäneet kannabista rentoutuakseen. Tämä on vahingoittanut

    ihmisiä ja maksanut veronmaksajille valtavasti. Se aiheuttaa suuret

    kustannukset yksittäisten ihmisten ja veronmaksajien maksettavaksi –

    tällainen on väärin suunnattua politiikkaa, joka pitää

    yksinkertaisesti muuttaa. Olen vakavissani tämän asian suhteen.”

     

    Yksi lakimuutosta ajavista isoimmista ryhmistä on Sensible Washington,

    jonka johdossa on kaksi lakimiestä ja pitkäaikaista

    laillistamisaktivistia Douglas Hiatt ja Jeffrey Steinborn.

    Kaliforniassa ja Coloradossa aktivistit tähtäävät vuoden 2012

    vaaleihin, jolloin presidentinvaalien takia odotetaan nuorten

    suurempaa äänestysaktiivisuutta kuin välivaaleissa. Hiatt ja Steinborn

    pitävät kiinni siitä, että ensi vuonna on aika toimia jos

    liittovaltion lainsäädäntö ei toimi ensin.

     

    Heidän mielestään kokonaisuutta kansallisesti ja paikallisesti

    ajatellen kieltolaki tulisi kumota Washingtonin osavaltiossa vuonna

    2011.

     

    ”Kansalliset laillistamisjärjestöt tähtäävät muutokseen vuonna 2012.

    Niiden resurssit voidaan käyttää tiukemmissa osavaltioissa jos

    kannabis laillistetaan täällä jo 2011. Ja jos Washingtonin

    osavaltiossa ei ole aloitetta käynnissä vuonna 2011, asia jää

    paitsioon vuodeksi ellemme pidä sitä aktiivisesti esillä. Varhainen

    voitto täällä olisi vahva esikuva vuoden 2012 vaaleihin muissa

    osavaltioissa.”

     

    Arizona 15. lääkekannabiksen hyväksynyt osavaltio

    Lähde: Norml 13.11.2010, MPP 14.11.2010

    http://blog.norml.org/2010/11/13/arizonas-prop-203-appears-headed-for-
    victory-in-latest-counts/

    http://blog.mpp.org/medical-marijuana/arizona-becomes-15th-medical-
    marijuana-state/11142010/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+
    blogmpp+%28MPP+Blog%29

    http://control.mpp.org/site/MessageViewer?em_id=52642.0&dlv_id=43002

     

    Kalifornian lakialoite kannabiksen laillistamiseksi ja verottamiseksi

    vei mediahuomion pois muilta kannabisaloitteilta samoissa vaaleissa.

    Kun Arizonan äänet oli saatu laskettua, selvisi että lakialoite

    lääkekannabiksen sallimiseksi meni läpi. Näin Arizonasta tuli 15.

    osavaltio, missä kannabiksen lääkekäyttö on sallittua.

     

    Arizona suojelee kannabisreseptin saaneita potilaita pidätyksiltä ja

    luo kannabiksen jakeluverkoston. Potilaat eivät saa kasvattaa omaa

    lääkettään jos he asuvat enintään 40 kilometrin etäisyydellä

    lähimmästä jakelupisteestä. Potilas saa hankkia käyttöönsä noin 70

    grammaa kannabista korkeintaan kahden viikon välein silloin kun hän

    hankkii sen jakelupisteestä. Potilaat eivät saa myydä kannabista

    jakelupisteeseen vaan niillä täytyy olla omat tarkasti vartioidut

    kasvatustilat. Jakelupisteitä hyväksytään korkeintaan yksi kymmentä

    apteekkia kohti mutta kuitenkin siten, että jokaisessa kunnassa olisi

    vähintään yksi. Muiden osavaltioiden hyväksymät potilaskortit

    tunnustetaan Arizonassa mutta niillä ei saa ostaa kannabista

    osavaltion jakelupisteistä.

     

     

    Kalifornian vaalitappion opetuksia

    Lähde: New York Times 13.11.2010

    http://www.nytimes.com/2010/11/14/us/14pot.html?_r=1

     

    Mielipidemittauksen mukaan 46% kalifornialaisista kannattaa

    kannabiksen laillistamista ja kannabiksen laillistamisaloite sai 46,5%

    vaaleissa annetuista äänistä. Gallup-kyselyn mukaan jopa 58% läntisten

    osavaltioiden asukkaista kannattaa laillistamista.

     

    Välivaaleissa yksi oleellinen väestönosa kyllä-puolelle ei vaivautunut

    tarpeeksi isolla joukolla vaaliuurnille: nuoret.

     

    ”Näyttää siltä, että se toivomamme noste oli ylioptimistinen”, sanoo

    Drug Policy Alliancen toiminnanjohtaja Ethan Nadelman. Hänen mukaansa

    pitkän aikavälin muutos oli laillistajien puolella samoin kuin

    julkinen mielikuva kannabiksen käyttäjistä. Tällä hetkellä kannabis

    liitetään lääkekannabiksen käyttäjiin, keskiluokkaisiin vanhempiin ja

    sovinnaisiin nuoriin.

     

    Mutta samalla kun Nadelmann arvioi vuoden 2012 presidentinvaalien

    vetävän enemmän nuoria äänestäjiä, hän myös varoittaa suunnan

    muutosten olevan mahdollisia.

     

    ”Ei pidä unohtaa yhtä asiaa: vuonna 1979 ihmiset luulivat kannabiksen

    olevan laillistumassa,” kertoo Nadelmann osavaltioiden ja

    liittovaltion pyrkimyksistä dekriminalisoida kannabis presidentti

    Carterin kaudella.

     

    ”Ja tiedätkö, kuinka kävi? Se putosi. Kannatus katosi.”

     

    Näissä vaaleissa kummankaan pääpuolueen näkyvät hahmot eivät

    kannattaneet lakialoitetta eikä se menestynyt myöskään Los

    Angelesissa, missä vain 47% äänesti kyllä, eikä latinoväestön

    keskuudessa, joista varsinkin vanhempi sukupolvi vastusti sitä

    joukolla kyselyjen perusteella.

     

    Lakialoite epäonnistui myös monilla paikkakunnilla, joissa kasvatetaan

    kannabista laillisesti – lääkekäyttö on ollut laillista jo vuodesta

    1996 – minkä syyksi on epäilty sitä, että jotkin kasvattajista

    vastustaa laillistamista, koska he pelkäävät sen laskevan hintatasoa

    ja voittoja.

     

     

    Kymmenen opetusta hävinneestä kannabislakialoitteesta

    Lähde: Norml, MPP 8.11. ja 10.11.2010

    http://blog.mpp.org/tax-and-regulate/poll-majority-of-californians-still-support-
    legal-marijuana/11082010/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+
    blogmpp+%28MPP+Blog%29

    http://blog.norml.org/2010/11/08/10-lessons-learned-from-marijuana-election-defeats/

    http://blog.norml.org/2010/11/10/pot-taxes-are-coming-to-california/

    Kartta USA:n kannabispolitiikan tilanteesta yrittää selventää

    vuosikymmenien mittaan syntynyttä lainsäädännöllistä hajaannusta:

    http://stash.norml.org/wp-content/uploads/Marijuana_States_2010-11.jpg

     

    Kalifornian entistä kuvernööriä, kehonrakennuksen maailmanmestaria ja

    näyttelijä Arnold Schwartzeneggeriä ei voi pitää kovin

    kannabiskielteisenä, koska hän hyväksyi kannabiksen käytön

    dekriminalisoivan lain juuri ennen äänestystä sen laillistamisesta ja

    sen jälkeen vielä kertoi julkisesti TV keskustelussa, ettei kukaan

    enää pidä pajauttamista kovin kummoisena juttuna.

     

    Schwartzenegger sanoi haastattelussaan myös, että lakialoitteen

    häviäminen vaaleissa tarkoittaa sen olleen huonosti laadittu. Tämä

    arvio ei ollut ainoastaan Schwartzeneggerin vaan selvästi

    kannabisliike rakoili äänestyksessä, koska tuoreen tutkimuksen mukaan

    kannabiksen laillistamisen kannatus Kaliforniassa on yli kansallisen

    keskiarvon ja jos kaikki laillistamisen kannattajat olisivat

    äänestäneet kyseisen lakialoitteen puolesta, olisi se mennyt

    kirkkaasti läpi.

     

    Lakialoitteen häviöstä huolimatta joissakin kaupungeissa ja

    maakunnissa aiotaan aloittaa lääkekannabiskaupan verottaminen. Koska

    pimeät kannabismarkkinat ovat johtaneet sen suhteettoman korkeaan

    hintatasoon ja voittomarginaaliin, vaikuttaa sen julkinen verotus

    kuluttajan eli tässä tapauksessa potilaan kukkaroon.

     

    Tästä kokemuksesta kannabiksen laillistajat ovat ottamassa oppia ja

    julkaisivat kymmenen opetusta hävitystä laillistamiskampanjasta:

     

    1. Aloitteen tulee selvästi puolustaa lääkekannabiksen käyttäjien

    oikeuksia. Tulee tehdä täysin selväksi, ettei kannabiksen

    laillistaminen vaikuta lääkekannabisluvan saaneiden asemaan.

     

    2. 18 – 25 vuotiaat ovat suurin kannattajaryhmä ja lakialoite ei saa

    rangaista heitä liikaa pelkästään rauhoittaaksemme vastustajia.

    Lakialoitteessa on säädetty kannabiksen hankkiminen alaikäiselle

    rangaistavaksi ankarammin kuin voimassa olevassa laissa alkoholin

    hankkimisesta alaikäiselle. Tulevassa lakialoitteessa tulee tämä

    rangaistus säätää siten, ettei synny mielikuvaa kannabiksesta

    vahingollisempana kuin alkoholi. Kaliforniassa alkoholin ikäraja on 21

    vuotta ja tätä nuoremmalle alkoholin ostamisesta voidaan langettaa

    1000 $ sakko ja päivä yhdyskuntapalvelua.

     

    3. Nykyiset laittomat kannabiksen kasvattajat tulee integroida

    laillisiin markkinoihin. Nykyiset pienimuotoiset kannabiksen

    viljelijät tulee saada mukaan

    luomalla olosuhteet, joissa pienviljelijät eivät jäisi

    ”Citymarkettisoitumisen” eli kaupallistumisen jalkoihin kannabiksen

    viljelyn tullessa lailliseksi. Myös monet kannabiksen käyttäjät ovat

    olleet huolissaan tästä, ja monet kannabista käyttämättömät puolestaan

    pelkäävät laillistamisen johtavan samanlaiseen tyrkyttävään

    kaupallistumiseen kuin alkoholin kohdalla on käynyt.

     

    4. Lakialoite ei voi voittaa ennen kuin ihmiset pelkäävät kieltolakia

    enemmän kuin laillistamista. Ihmiset eivät pidä muutoksesta ja

    nykyisen tilanteen kaikki epäkohdat tulee esittää selkeästi.

     

    5. Kannabista ei pidä kuvata pahana asiana, joka vaatii valvontaa.

    Kampanja toi hyvin esille mm. nykyiseen kieltolakiin sisältyvän

    rodullisen vinoutuman mutta tulisi tuoda esille se, että rodusta

    riippumatta kaikki kärsivät. Kieltolain pahuuden sijaan tulisi

    korostaa kannabiksen käytön hyviä vaikutuksia tavalliselle aikuiselle

    ihmiselle.

     

    6. Pitää olla selvä sen asian suhteen, mitä laillistamisella voidaan

    saavuttaa ja mitä ei. Lakialoitteen perusteluina käytettiin sillä

    saatavia verotuloja sekä meksikolaisten huumekartellien tulopohjan

    romahtamista. Molemmat tiedot tulivat tarkistamattomista lähteistä

    kuten USA:n huumetsaarilta ja ne ammuttiin alas kampanjan aikana

    saaden kampanjasta vastaavat näyttämään huijareilta. Kampanjassa pitää

    keskittyä tarkkaan annetuihin lupauksiin ja selittää tarkkaan, miten

    pienetkin laillistamisen hyödyt ovat enemmän kuin mitä nykyinen

    tilanne meille tarjoaa.

     

    7. Laillista ensin ja selvitä huumetestausasia myöhemmin.

    Lakialoitteen huumetestausta käsittelevä osa antoi sen vastustajille

    välineen saada yritysten omistajat, johtajat sekä vastuulliset

    työntekijät aloitetta vastaan. Lakialoitteen tulee ottaa selvä kanta

    siihen, että sillä lopetetaan kannabista käyttävien ja kasvattavien

    ihmisten kriminalisointi. Kun kannabis on laillista, on sen

    testaamisasia helpompi käsitellä siten, ettei siitä tule

    epärealistisen tiukka.

     

    8. Kannabista ei voi ”käsitellä kuten alkoholia” jos sitä ei voi

    testata kuten alkoholia liikenteessä. Iskulause ”käsittele sitä kuin

    alkoholia” herättää monia kielteisiä mielikuvia alkoholista kuten

    rattijuopot. Siksi ”paukuissa ajavat kuskit” oli yksi vastustajien

    tehokkaimpia argumentteja. Heidän testaamisekseen on luotettavia

    tekniikoita ja nämä pitää kytkeä seuraavaan kampanjaan.

     

    9. Kaupallistaminen tulee käsitellä yhdenmukaisella mainonnan

    säätelyllä. Kalifornian lakialoitteessa jätettiin verotuksesta ja

    markkinoinnista päättäminen paikallisen päätöksenteon piiriin. Tämä

    oli seurausta USA:n liittovaltion lainsäädännöstä mutta sai valitsijat

    epäröimään, koska monet eivät luota paikallisviranomaisiin näissä

    asioissa. Siksi seuraavassa lakialoitteessa tulee lähteä

    ensisijaisesti koko osavaltion kattavasta kehyksestä. On helpompaa

    laillistaa kannabis ensiksi ja alkaa sitten käsitellä osavaltion

    lainsäädännön ja liittovaltion lainsäädännön yhteensovittamista

    oikeudessa.

     

    10. Lääkekannabiksen hyväksyminen on saavuttanut huippunsa ja se on

    väistämättä kytkeytynyt kannabiksen laillistamiseen. Samalla kun

    kannabiksen laillistamisen suosio on kasvanut, lääkekannabiksen

    laillistamisen suosio onkin hiipunut. Tämä voi olla seurausta siitä,

    että esimerkiksi Etelä-Kaliforniassa lainsäätäjät ovat antaneet

    lääkekannabispolitiikan kehittyä villisti mutta äänestäjät eivät ole

    ymmärtäneet asian tätä puolta. Seuraavan lakialoitteen tulee pystyä

    esittämään lääkekannabislakeihin sisältyvä lääkekannabiksen käyttäjien

    toisen luokan kansalaisen asema, jonka täysimittainen laillistaminen

    korjaa.

     

    Kannabis vai marihuana?

     

    USA:ssa kannabiksesta käytetään yleisesti marihuana- tai

    marijuanatermiä mutta sen korvaaminen kansainvälisesti tunnetulla

    kannabistermillä on myös noussut esille. Marihuana termi tuli

    meksikolaisesta slangista ja sen alkuperäinen käyttö oli rasistista ja

    sillä pyrittiin sekoittamaan asioita ja pelottamaan kunnon

    kansalaisia. Mutta siitä on tullut yleisesti käytetty termi ja sen

    korvaaminen kokonaan kannabistermillä saisi aikaan

    salaliittoepäilyksiä tai syytöksiä omien juuriensa kieltämisestä.

     

    Siksi seuraavan lakialoitteen tulee olla rehellinen ja avoin

    asiastaan: The Marijuana legalization act of 2012.

     

    AMA:n uusi kanta kannabiksen lääkekäyttöön

    Lähde: Safe Access Now 10.11.2010

    http://www.safeaccessnow.org/article.php?id=5838

    AMA:n raportti – lyhyt versio, jossa ehdotetut muutokset:

    http://www.ama-assn.org/ama1/pub/upload/mm/443/csaph-report3-i09.pdf

    Report adopted by the AMA – pitkä versio:

    http://AmericansForSafeAccess.org/downloads/AMA_Report.pdf

     

    USA:n suurin ja vanhin lääkärijärjestö The American Medical

    Association (AMA)  muutti vuosikymmeniä voimassa olleen kantansa

    kannabiksen lääkekäytöstä. Marraskuussa pidetyssä kokouksessa AMA

    hyväksyi raportin "Use of Cannabis for Medicinal Purposes", jossa

    todetaan kannabiksen lääkinnälliset vaikutukset ja vaaditaan lisää

    tutkimusta. Raportissa kehotetaan muuttamaan kannabiksen

    huumeluokitusta siten, että sen tutkimus- ja kehitystyö olisi

    mahdollista.

     

    Tätä muutosta edelsi AMA:n lääketieteen opiskelijajärjestön päätös

    vuonna 2008, jossa kannatettiin kannabiksen uudelleenluokittelua.

    ”Siitä on 72 vuotta, kun AMA virallisesti tunnusti marihuanalla olevan

    sekä jo tunnettuja että uusia lupaavia lääketieteellisiä

    käyttötarkoituksia,” sanoo opiskelijajärjestön edustaja Sunil

    Aggarwal.

     

    Vuonna 2008 USA:n toiseksi suurin lääkärijärjestö ja suurin

    sisätautilääkäreiden järjestö American College of Physicians (ACP)

    julkisti samansisältöisen päätöksen.

    ”Kaksi USA:n suurinta lääkärijärjestöä pitää lääkekannabista

    terveydenhoitoasiana, johon tulee keskittyä. Molemmat järjestöt ovat

    alleviivanneet tarpeen muuttaa potilaan asema politiikkaa

    tärkeämmäksi”, sanoo ACP:n edustaja Caren Woodson.

     

    Lääkekannabiksen kieltämisestä vuonna 1937:

     

    Ainoa vuoden 1937 Marihuana Tax Act -lakia vastustava taho oli USA:n

    lääkäriliitto, AMA, jonka edustaja William C. Woodward sai osakseen

    ryöpyn vihamielisiä kysymyksiä ja vastaväitteitä hänen yrittäessään

    kyseenalaistaa kongressin kuulemistilaisuudessa esitettyjä väitteitä

    ja kauhukertomuksia.

     

    Lain säätäminen ei ollut herättänyt julkisuutta ja sen seurauksiin

    USA:n lääkäriliitto, AMA, heräsi liian myöhään. AMA vastusti

    kannabiksen kieltämistä, koska se oli ainakin 28:ssa lääkkeessä

    käytetty ainesosa vaikka uudet synteettiset tuotteet, esim aspiriini,

    olivat syrjäyttäneet sen monia käyttötarkoituksia. Myös tieto siitä,

    että marihuana on sama kuin kannabis, tuli heille yllätyksenä. Tohtori

    William C. Woodward, joka oli AMA:n lainopillinen neuvonantaja,

    vastusti lakialoitetta. Lakia valmistelevan komitean

    kuulemistilaisuudessa hän esitti, että ”marihuanalla on selvästi

    lääkinnällisiä mahdollisuuksia, joita ei tulisi estää kielteisellä

    lainsäädännöllä. Lääketieteen harjoittajien ja apteekkareiden tulisi

    saada kehittää tätä lääkettä parhaaksi katsomallaan tavalla.”

     

    Kaksi kuukautta myöhemmin hän kirjoitti senaatin rahavaliokunnalle:

    ”Ei löydy minkäänlaisia todisteita sille, että tämän huumeen

    lääkekäyttö aiheuttaisi kannabisriippuvuutta. Lääkeaineena sitä

    käytetään lukemattomilla eri tavoilla, ja tämän lain selvä tarkoitus

    ja vaikutus on asettaa niin paljon rajoituksia sen lääkekäytölle, että

    se ehkäisee tällaisen käytön kokonaan. Koska kannabiksen lääkekäyttö

    ei ole aiheuttanut eikä aiheuta riippuvuutta, tämän estäminen

    lääkinnällisiin tarkoituksiin ei tuota mitään hyötyä. Kuinka paljon

    tämän lääkkeen poistaminen tulee aiheuttamaan kärsimystä

    kansalaisille, kun sen jatkotutkimus voisi tulevaisuudessa löytää

    siitä vielä suurta hyötyä, on mahdotonta arvioida.”

     

    AMA:n vastustuksesta huolimatta Marihuana Tax Act aiheutti kaikkien

    kannabista sisältävien lääkkeiden poisvetämisen markkinoilta ja se

    poistettiin USA:n lääkeluettelosta vuonna 1941, missä se oli ollut

    melkein 100 vuotta. (Musto, David F. (1987) The American disease.

    Origins of Narcotic Control. Expandend edition. ss. 222 – 228)

     

    Willie Nelsonin TeaPot Party

    Lähde: Celebstoner

    http://www.celebstoner.com/201011285311/news/celebstoner-news/
    willie-nelson-wants-national-pot-party.html

    http://www.celebstoner.com/201011295337/news/celebstoner-news/
    willie-nelson-mug-shot-a-arrest-report.html

    Willie Nelsonin TeaPot Party facebooksivusto:

    http://www.facebook.com/TeapotParty

     

    Jo 50:ssä USA:n osavaltiossa on aloittanut toimintansa Willie Nelsonin

    inspiroima TeaPot Party. Liike sai alkunsa siitä kun maailmankuulu

    countrytähti ja kannabisaktivisti Nelson pidätettiin Teksasissa

    marihuanan hallussapidosta 26.11. Pidätyksen jälkeen hän heitti

    ajatuksen puolueesta, joka olisi hieman vasemmalle kallellaan.

    ”Verota, valvo ja laillista sekä lopeta rajasodat huumeiden takia.

    Miksi huumekauppiaat saavat korjata voitot? Vapauttaminen säästäisi

    tuhansien ihmisten hengen”, lausui hän ajatuksensa julkisuuteen, mistä

    alkoi jo kansanliikkeeksi noussut TeaPot Party -liike. Mm. Tommy Chong

    oli ensimmäisten liikkeeseen liittyneiden joukossa ja eri

    osavaltioiden TeaPot Party facebookryhmiin on liittynyt lyhyessä

    ajassa kymmeniätuhansia ihmisiä.