Kukkaruukkulaki ja suomalaisen huumepolitiikan tuulenpesä
Eduskunta hyväksyi ns. kukkaruukkulain vuoden 2006 syksyllä suuren julkisuuden saattelemana. Laki oli huumeongelmaa ajatellen ongelmia kasvattava, ja julkisessa sanassa se teilattiinkin perusteellisesti, mikä on harvinaista Suomessa. Lain tarkoitus on puuttua ns. huumekasvien kasvatukseen mutta käytännössä sen soveltaminen veisi suomalaiset kannabismarkkinat yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
Toinen arvostelua herättänyt asia on lakiin päässyt ajatusrikoksen käsite, kasvatuksen yrityksen kriminalisointi, jollaista ei tulisi esiintyä demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa. Onko tämä ennakkotapaus demokratiaa kaventaville laeille tulevaisuudessa.
Laki hyväksyttiin ilman yhtäkään puheenvuoroa ja ilman mitään julkista keskustelua. Käytännössä suurin osa kansanedustajista ei edes huomannut, mitä tuli hyväksytyksi. Yleisesti lakia pidetäänkin virheenä, joka on osoitus Suomessa muutenkin ilmenevästä huonosta lainvalmistelusta. Näyttää siltä, että laista vastuussa olevat kiusaantuneina haluavat vaieta koko asiasta. Operaatio kertoo selvää kieltä suomalaisesta huumepolitiikasta: se on tuuliajolla. Ainoastaan huume- ja päihdeongelmaiset voivat tässä yhtälössä huonosti.
Kannabiskieltolaki ja sitä pönkittävä porttihypoteesi ovat tehokkaasti estäneet sekä kansalaisia että poliitikkoja näkemästä, että päihde- ja huumeongelmaisuudella on yhteisiä syitä.
Suomalaisen huumepolitiikan sietämätön raskaus
EMCDDA:n vuosiraportin mukaan Suomi lukeutuu huumekuolemissa EU:n kärkikastiin (http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/page011-fi.html#10.3). Suurin osa ns. huumekuolemista johtuu buprenorfiinista, bentsodiatsepiineistä, rauhoittavista lääkkeistä ja alkoholista. Lisäksi alkoholi itsessään aiheuttaa monikymmenkertaisesti ns. huumekuolemia enemmän ruumiita. Suomalainen huumepolitiikka ei todellakaan säästä ihmishenkiä. Tätä todellisuutta peittämään poliitikot ja virkamiehet tarvitsevat kukkaruukkulakejaan ja kannabiksen kasvattajien ja käyttäjien jahtaamisesta saatuja rikostilastoja.
Keskustelu kannabiksen vahvuudesta ja tämän aiheuttamista ongelmista kuvaa viranomaisten ja poliitikkojen huonoa asiantuntemusta. Tietämättömyys huumepolitiikassa on vuosikymmenten mittaan aiheuttanut enemmän ongelmia kuin kuviteltu vahvan kannabiksen osuus kannabismarkkinoilla. Tätä tietämättömyyttä poliitikot puolestaan yrittävät kompensoida lisäämällä valvontaa, mikä on seurausta poliittisesta kulttuurista, ei tutkitusta tiedosta.
Kannabiksen valvonta haittojen ja hyötyjen mukaan
Kansainvälisessä kannabiskeskustelussa on nostettu jälleen kerran esille kannabiksen vahvuus ja tämän yhteys kasvaneeseen mielenterveysriskiin. Tutkimuksissa on kuitenkin johdonmukaisesti havaittu yleisesti käytetyn kannabiksen pysyneen saman vahvuisena vuosikymmenestä toiseen.
Samoin kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä ei olla pystytty havaitsemaan sellaista, mitä ei oltaisi tiedetty. Ikärajojen noudattaminen on paljon ratkaisevampi tekijä mielenterveysongelmien kannalta kuin aprikointi kannabiksen vahvuudesta. Kannabiksen yhteiskunnallinen valvonta mahdollistaisi tämän.
Suomalaisessa huumekeskustelussa on täysin unohdettu se perusasia, etteivät ihmiset käytä kannabista sen mahdollisten haittojen, vaan sen todellisten hyötyjen takia. Viime vuonna Suomessa hyväksyttiin kannabiksen lääkekäyttö yksittäistapauksessa. Aikaisemmin tuomioistuimissa on annettu vapauttavia päätöksiä kannabiksen lääkkeellisen käytön yhteydessä. Tätä suuntausta tulisi vahvistaa ja saattaa kannabis yrttimuotoisena apteekkiin potilaiden itselääkintään.
Kannabiksen lääkekäytön lisäksi tulisi tunnustaa myös kannabiksen käyttö luoviin käyttötarkoituksiin, ihmisen henkisen elämän kohentamiseen, rentoutumiseen, mietiskelyyn sekä viihdetarpeisiin. Valtiovallan tehtävä ei ole puuttua ihmisen itsemääräysoikeuden piirissä oleviin asioihin, joista ei ole vaaraa muille ihmisille.
Julkisessa sanassa pyöritelty kannabiksen vahvuus kertoo asiantuntemattomuudesta koko kannabisilmiön edessä. Tämä viranomaisten ns. kontrollipuhe, jota tiedotusvälineet ja tutkijat oistavat, ei pysty ymmärtämään esimerkiksi kannabisyhteisön käymää indica – sativa väittelyä. Sen ytimessä on aito kokemuspohjainen tieto, että erilaiset kannabislajikkeet vaikuttavat eri tavoin. Eri ihmiset reagoivat myös eri tavoin, minkä takia käyttäjien tulisi saada vapaasti valita parhaan tietonsa nojalla, mitä käyttää.
Kansalaisjärjestöt mukaan uuden huumesopimuksen laatimiseen
Kukkaruukkulaki on niin epäonnistunut laki, että jo senkin takia kansalaisjärjestöt tulisi saada mukaan lainvalmisteluun esimerkiksi kertomaan, millaista kannabiksen käyttö ja kasvatus todella on. Muutenkin kansalaisjärjestöt tulisi paremmin saada mukaan politiikan ja lain valmisteluun.
Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kieltolaki ehkäise nuorten huumekokeiluja, eikä se myöskään ehkäise ongelmaisuutta, vaan synnyttää sitä. Käyttäjien kannalta kieltolaki ohjaa resursseja täysin vääriin kohteisiin, poliisille ja uskonnollisille ryhmille. Vaikka kontrollipuhe nostaa esille kannabiksen haittoja, ei ongelmaisille ole kuitenkaan olemassa hoitoa.
THC on ainut molekyyli, joka on erikseen kielletty kannabiskasvin kaikista yhdisteistä, ja myös laiton kannabiksen kasvatus on keskittynyt sen piirteen jalostamiseen. Näin kieltolaki on syyllinen siihen kehitykseen, josta se yrittää demonisoida itse kasvia. Nyt kun THC:n lääkeominaisuudet on hyväksytty kansainvälisesti, ehdottaa maailman terveysjärjestö WHO THC:n luokittelemista haitattomammaksi kuin itse kannabiskasvi. Kansainvälinen kannabiskieltolaki perustuu järjettömille väitteille. (WHO technical report series 942, 2006. <http://www.who.int/medicines/areas/quality_safety/WHO_TRS_942.pdf>).
Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä eli YK:n alainen, mutta USA:n johtama kansainvälinen huumesota, on tulossa YK:n yleisistunnon käsittelyyn vuonna 2008. YK:n huumetoimisto on ilmoittanut vahvistavansa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tähän asti se on merkinnyt ruotsalaisten kieltolakijärjestöjen esittelyä kieltolakikokouksissa.
YK:n omien tietojen mukaan maailmassa on yli 160 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Määrä vastaa yhden keskisuuren valtion väkimäärää. Myös tälle ryhmälle tulee saada edustus maailmanjärjestöön. Muuten kannabiksen käyttäjien ja kasvattajien kohtelu rikkoo YK:n ihmisoikeussopimuksia.
