Blog

  • Sensuroitu todellisuus.

    V-lehti on ulkona avoimesta päihdekeskustelusta, mitä tulee normaaliin
    viihdekäyttöön.

    Koko lehti on vedetty jakelusta, uusi painos tulee jakoon ilman oheista
    tekstiä.

    —————————————————————————————-

    "Se tuntuu niin hyvältä"



    Huumeiden viihdekäyttö on suomalaisen juhlimisen arkea.



    JOKAINEN 80- ja 90-luvuilla koulunsa käynyt oppi, että huumeet tuhoavat

    elämän. Diilerit väijyvät koulujen porteilla ja antavat ensimmäisen annoksen

    ilmaiseksi. Kokeilija jää koukkuun ja muuttuu neulalla itseään piikittäväksi

    narkomaaniksi, joka tekee rikoksia, jotta pystyy jatkamaan huumeiden

    käyttöä.



    Seurakuntatädit maalasivat uhkakuvia siitä, kuinka pilvenpolttoa kokeileva

    nuori päätyy helvetin esikartanoon. Jokaisella addiktilla on se ensimmäinen

    kerta, varoitettiin. Kannabiksesta edetään kovempiin aineisiin, jotka

    tappavat. Ja huumeisiin kajonnut on väistämättä tekemisissä järjestäytyneen

    rikollisuuden kanssa.



    Meille tehtiin erittäin selväksi, että huumeet ovat yhteiskunnan vihollinen

    numero yksi.



    Huumeista aineina ei kerrottu juuri mitään. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä

    ne ovat, mutta niitä opittiin pelkäämään ja vihaamaan.







    Kun huumeidenvastaista propagandaa täyteen ahdettu nuori alkoi käydä

    bileissä ja kohdata huumeiden käyttöä, hän oli ymmällään. Käyttäjät

    näyttivät ihan tavallisilta nuorilta. Ekstaasia popsivat tai pilveä

    polttavat tyypit eivät tehneetkään kuolemaa. He eivät varastelleet autoja

    tai ryöstelleet kioskeja. Kun aineiden vaikutus lakkasi, he eivät lähteneet

    kartoittamaan kotikaupungin heroiinitarjontaa.



    Eivätkö huumeet olleetkaan niin vaarallisia kuin koulussa kerrottiin?



    Vuodesta 1997 huumekulttuureja tutkinut, aiheesta pro gradu -tutkielman ja

    väitöskirjan kirjoittanut valtiotieteiden tohtori Mikko Salasuo hymähtää

    vastatessaan.



    – Ne eivät varmasti ole niin vaarallisia kuin aikoinaan on peloteltu. Suurin

    ongelma muodostuikin siitä, että huumeet maalattiin hirvittävän

    vaarallisiksi, aivan fataaleiksi. Kun nuori tajusi, että asiat eivät

    olleetkaan kuten hänelle oli kerrottu, kaikki niiden oikeistakin riskeistä

    ja haitoista opittu työnnettiin syrjään.



    Niin. Huumeissa todella piilee vakavia riskejä. Miksi haittoja tarvitsee

    suurennella?



    Vaikka valistus on viimeisen kymmenen vuoden aikana järkevöitynyt, huumeet

    ovat edelleen tabu. Käyttötuomio voi jättää elinikäisen leiman tavalliseen,

    hauskanpidosta nauttivaan nuoreen. "Huumausainerikollinen" ei kuulosta

    hyvältä.



    Puolitutuille ei uskalleta mainita, että ei oltu pelkän viinan voimalla

    liikenteessä, kun viikonloppuna nähtiin. Yritykset testaavat

    työntekijöitään, jotta julkisivu säilyy puhtoisena – "meidän palkkalistoilla

    ei narkkareita roiku".







    Kaikesta huolimatta huumeista on tullut olennainen osa juhlimiskulttuuria

    myös turvallisessa pohjolassa. Yökerhojen vessoissa valkoiset viivat

    katoavat sieraimiin putkelle rullatun 50 euron setelin läpi. Ympyrässä

    seisoskeleva trendikkäisiin vaatteisiin sonnustautunut porukka polttaa

    puistossa oudonmallista savuketta, joka haisee makealle. Juuri ostetun

    asunnon tupareissa juodaan ehkä yksi tai kaksi olutta. Ennen kuin lähdetään

    ulos bilettämään, huitaistaan pillerit huiviin.



    Huumeiden viihdekäyttäjät tuntevat käyttämiensä huumeiden vaikutukset ja

    riskit. He ovat tavallisia työssäkäyviä suomalaisia, pääosin nuoria

    aikuisia.



    – Viihdekäyttäjien periaatteena on, että käyttö on satunnaista eikä aiheuta

    fyysisiä, psyykkisiä tai taloudellisia ongelmia. Aineet ovat yleensä mietoja

    ja käyttö liittyy juhlimiseen. Suonensisäinen käyttö on täysin poissuljettu

    vaihtoehto, Salasuo sanoo.



    Hänen mukaansa suonensisäinen käyttö luokitellaan ongelmakäytöksi. Suomessa

    suurin osa ongelmakäytöstä tapahtuu suoneen piikitettävällä amfetamiinilla,

    kun muualla Euroopassa "ykkösaine" on heroiini.



    Suonensisäinen käyttö aiheuttaa fyysisen riippuvuuden, jonka hallitseminen

    tuottaa vaikeuksia. Lopettaminen on hankalaa, sillä aineeseen tottunut keho

    vaatii sitä lisää. Nimenomaan suonensisäinen käyttö voi johtaa pelättyyn

    huumehelvettiin, jossa elämä pyörii vain aineiden käytön ympärillä.



    Suonensisäiseen käyttöön ajautuu vain harva huumeiden kokeilija. Toisin kuin

    meille on opetettu, huumeiden käyttö voi myös pysyä hallinnassa.











    Mauno, 26,



    on ammatiltaan peruskoulun opettaja.



    – Yläasteella oli huumevalistusta ja vaikka se oli yhtä pelottelua, näin sen

    läpi jo silloin. Tajusin, että kannabis on varmaan siisti juttu ja sitä

    täytyy kokeilla, hän naurahtaa.



    Hän poltti pilveä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sen jälkeen hän on

    kokeillut myös ekstaasia, amfetamiinia, sieniä ja LSD:tä.



    – Essoja olen ottanut puolenkymmentä kertaa, mutta niistä minulle tulee

    seuraavana päivänä paha krapula. Spiidiä kokeillessani luulin, että tulen

    hulluksi. Olo oli aivan liian stimuloitu, se ei sovi minulle. LSD-tripillä

    jumituin sisätilaan ja alkoi ahdistaa. En voinut nukkua ja sälekaihtimet

    näyttivät partaveitsenteriltä. Ei ollut siistiä.



    – En kuitenkaan kadu yhtään huumekokeilua. Kaikista olen oppinut jotain. Jos

    ei muuta, niin tiedänpä ainakin mistä puhutaan.







    Kokeilujensa jälkeen Maunolla ei ole ollut hinkua käyttää edellä

    mainitsemiaan huumeita uudelleen. Se on periaatepäätös, sillä ne ovat

    synteettisiä ja hän haluaa pysyä luonnollisissa päihteissä. Synteettisiä

    huumeita hankkiessa ei aina tiedä, mitä saa.



    – Poltan pilveä nykyään ehkä kerran parissa viikossa. Pössyttelen

    kotioloissa, ihan rentoutuakseni. Sieniä saatan syödä kaksi kolme kertaa

    vuodessa, jos niitä on saatavilla. Viimeksi söin niitä Jenkeissä, ja oli

    niin pirun hauskaa. Pilven yhdistäminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on

    aina yhtä juhlaa.



    Onko huumeiden käyttö ikinä vaikuttanut normaaliin arkeen?



    – Ei mihinkään velvollisuuksiin. Poltin pari vuotta päivittäin pilveä, ja

    silloin huomasin itsessäni siitä johtuvia oireita. Unohtelin asioita, koska

    lähimuisti kärsi. Silloin ymmärsin, että polttamista täytyy vähentää ja

    teinkin sen. En kokenut olevani huumekoukussa. Elimistö vaan varoitteli,

    että vähennä. Täytyy tuntea itsensä, siinä kaikki.



    Aikooko Mauno sitten lopettaa huumeiden käytön joskus?



    – Miksi lopettaisin? Asiaa täytyy punnita uudelleen, jos elämään tulee

    suuria muutoksia kuten perhettä tai muuta. Tällä hetkellä lopettamiseen ei

    ole tarvetta eikä syytä, varsinkaan näin vähäisellä käytöllä.











    Heikki, 29,



    huoltaa työkseen hissejä. Hän poltti pilveä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana

    kaverin luona. Sittemmin hän on kokeillut kokaiinia, ekstaasia,

    amfetamiinia, oopiumjohdannaisia pillereitä sekä sieniä.



    – Nykyään käytän huumeita ehkä kolme, neljä kertaa vuodessa, yleensä essoja

    tai kokkelia. Niistä tulee paras olo, molemmat toimivat aina. Käytän

    ainoastaan bilettäessä, eli viina on aina mukana kuvioissa.



    Muutama vuosi sitten Heikki käytti huumeita useamminkin.



    – Välillä tuntui, että psyyke pettää. Tosin se saattoi kyllä johtua

    liiallisesta alkoholin käytöstäkin.



    Hän ei pitänyt eri päihteiden haittavaikutuksista, joten hän

    yksinkertaisesti vähensi niiden – alkoholinkin – käyttöä.



    – Sellainen on itsestä kiinni, käyttöä voi todellakin vähentää omalla

    päätöksellä.







    Heikki käyttää kuitenkin synteettisiä, viihdekäyttäjien keskuudessa kovina

    pidettyjä huumeita. Hän tietää, että niihin liittyy riskejä mutta käyttää

    silti.



    – Niistä tulee niin vitun hyvä olo. Känni ei aina tunnu hyvälle. Silloin

    tällöin kaipaa lisäkicksejä. Tiedän kuitenkin, etteivät ne ole kovin

    terveellisiä pitkällä tähtäimellä, joten pidän käytön kurissa.



    Eikö niistä ikinä tule huonoja kokemuksia?



    – Psykedeeliset huumeet eivät sovi minulle. Testasin sieniä, ja se oli

    melkoinen trippi: tunsin olevani välillä 15 metriä, välillä 15 senttiä

    pitkä. Menin baarin nurkkaan istumaan ja tuijotin seinää. Se oli hieman

    liikaa, en halua sitä enää, hän puistelee päätään vaivaantuneesti hymyillen.



    Tunteeko Heikki ikinä minkäänlaista riippuvuutta?



    – En ikinä. Essoista tulee kyllä helvetin hyvät fiilikset, ymmärrän jos joku

    jää koukkuun siihen oloon. Huumeiden kanssa täytyy pitää tiukka itsekuri.







    Elina, 25,







    on koulutukseltaan kokki. Elina poltti kannabista ensimmäisen kerran

    17-vuotiaana.



    – Olin kuullut siitä ja kiinnostus heräsi. Kokeilin heti, kun sitä oli

    tarjolla.



    Hän polttaa pilveä useamman kerran viikossa, jos siihen on mahdollisuus.

    Yleensä hän ostaa sitä kavereiltaan, jotka kasvattavat kotona.



    – Siitä tulee hyvä olo, sen vaikutuksen alaisena on kiva hääräillä

    kotioloissa. Se toimii hyvänä relaksanttina, jos on stressiä tai kiireitä.



    Elina ei käytä huumeita bilettämiseen.



    – Kannabis passivoi minua, eli suu menee kiinni seurassa, eikä se ole kivaa.

    Siksi poltankin yleensä kotona. Kylvyssä polttelu on parasta.







    On erittäin epätodennäköistä, että kannabikseen kehittyy fyysinen

    riippuvuus, mutta Elina myöntää kärsineensä psyykkisestä riippuvuudesta.



    – Poltin päivittäin muutama vuosi sitten. Kun vähensin, oli aluksi hankalaa

    päästä normaaliin unirytmiin, kun ennen nukkumaan menoa ei polttanutkaan

    savuja.



    Porttiteoria, jonka mukaan yhden huumeen kokeilu johtaa kovempiin aineisiin,

    on Elinasta "täyttä paskaa".



    – Minua ei kiinnosta enää kokeilla mitään muita huumeita. Siihen ei liity

    mitään pelkoa, en vain tarvitse sellaista pään sekoittamista.



    Hänen ystäväpiirissään on useiden eri huumeiden viihdekäyttäjiä.



    – Minulle on aivan sama, mitä ihmiset käyttävät, kunhan elämä ei pyöri vain

    huumeiden ja huumeihmisten ympärillä. Sosiaaliset suhteet täytyy pystyä

    säilyttämään ja velvollisuudet pitää hoitaa.



    Kaikki eivät siihen pysty.



    – Tunsin kaksi heroiinia käyttävää tyyppiä. Toinen on mullan alla ja

    toisesta ei ole kuulunut kolmeen vuoteen mitään.



    Välittääkö hän, kuka hänen omasta käytöstään tietää?



    – Välitän. Työ- ja opiskelukavereille en puhu asiasta, ellen tiedä heidän

    olevan samalla aaltopituudella. Vanhemmille haluaisin kertoa, mutta he eivät

    ymmärtäisi. He ajattelisivat huumekoukkua saman tien, koska eivät tiedä

    asiasta mitään. Heille huume on huume.











    Paavo, 34,



    on it-alan yrittäjä. Hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa

    17-vuotiaana.



    – Olin aivan kauhuissani, kun näin koulukavereiden polttavan pilveä.

    Suomalainen huumepropaganda oli tehnyt tehtävänsä, hän nauraa.



    – Jonkin aikaa seurailin muiden toimia. Kun tajusin, että tyypit eivät

    kuolleetkaan tai alkaneet ryöstellä viinakauppoja, halusin itsekin kokeilla.



    Hän kokeili myös LSD:tä, kokaiinia, ekstaasia ja amfetamiinitabletteja.

    Kaikki ovat jääneet kokeiluiksi.



    – Sanoisin, että kokeilen huumeita vieläkin silloin tällöin. Voi tietysti

    kysyä, missä menee kokeilun raja. Viime kerrasta on tällä hetkellä puoli

    vuotta.



    Paavo käyttää huumeita useimmiten ulkomailla.



    – Reissuilla tulee silloin tällöin otettua ekstaasia ja kokaiinia, kerran

    pari vuodessa. Suomessa en viitsi niiden kanssa pelleillä, tulee liikaa

    ikävyyksiä jos jää kiinni. En tosin kieltäydy, jos niitä sattuu kohdalle.



    Suomessa yleisintä huumausainetta, kannabista, Paavo ei käytä ollenkaan.



    – Huumeiden käyttö liittyy kohdallani aina sosiaalisiin tilanteisiin, joissa

    pidetään hauskaa. Pilvestä tulee väsynyt ja laiska olo. Jumittaminen jossain

    kämpässä toljottaen Pink Floydin The Wallia videolta ei nappaa.







    Parhaasta huumekokemuksesta on jo aikaa.



    – Edellisestä LSD-tripistä on 18 vuotta, mutta muistan vieläkin elävästi

    kuinka hauskaa oli.



    Paavo pohtii, että hän on saattanut jo lopettaa käyttönsä, muttei tiedä sitä

    vielä. Hän ei ole koskaan tuntenut riippuvuutta mihinkään aineeseen eikä

    suunnittele käyttöään. Mikä hänet saa käyttämään huumeita aika ajoin?



    – Se on vaan niin saatanan hienoa. Miksi jotkut juovat itsensä känniin?

    Päihteitähän ne kaikki ovat, niillä haetaan hyvää fiilistä. Paitsi että

    viinasta menee enemmän sekaisin kuin yhdestäkään huumeesta, jota olen

    kokeillut.



    Mies korostaa kohtuutta ja itsensä tuntemista huumeita käytettäessä.



    – Kaikkien aineiden kanssa olen ensin tarkkaillut, kuinka ne vaikuttavat

    muihin. Nuorena kaverit imppasivat ja näin mitä se tekee. En koskaan

    impannut.







    Kaikki edellä esitellyt ihmiset ovat tavallisia veronmaksajia. He käyttävät

    huumeita satunnaisesti, mutta eivät anna niiden vaikuttaa normaaliin

    elämäänsä. Rahat huumeisin he saavat töistä, eikä kukaan tunne olevansa

    rikollinen, sillä käytöllään he vahingoittavat vain itseään.



    Porttiteoriaan heistä ei usko yksikään, vaikka jokaisen huumekokeilut ovat

    alkaneet kannabiksella. Miksi uskoisivat, hehän ovat itse eläviä esimerkkejä

    siitä, että huumeita voi käyttää silloin tällöin ja pitää elämänsä

    raiteillaan. Kun tuntee huumeet ja niiden vaarat, tietää pelisäännöt.

    Itsekuri pitää erossa ongelmista.



    Mutta miksi asia on niin, että nämä ihmiset menettäisivät työnsä ja saisivat

    elinikäisen ristin kantaakseen, jos he esiintyisivät tässä jutussa omilla

    nimillään? Miksi huumeisiin liitetään edelleen kaikki yhteiskunnan paha?



    – Yhteiskunta tarvitsee aina vihollisen, jota käyttää syntipukkina. Huumeet

    on helppo demonisoida: ne eivät ole kukaan, niillä ei ole nimeä, ne ovat

    hämärämiesten tuomia, aiheuttavat kummallisia oireita eikä kukaan oikein

    tunne niitä. Niitä on helppo syyttää ongelmista, jotka eivät edes oikeasti

    liity niihin. Kukaan ei uskalla puolustaa niitä, sanoo tutkija Mikko

    Salasuo.



    Aivan. Huumeet ovat huumeita, kannabiksesta heroiiniin, ja poliitikko tekee

    poliittisen itsemurhan asettuessaan muulle kuin jyrkän vastustamisen

    linjalle. Salasuo viittaa Markus Draken tapaukseen, jossa

    kansanedustajaehdokas kannatti mietojen huumeiden laillistamista. Media ja

    poliittiset vastustajat syöksyivät oitis huumeidenvastaiseen populismiin ja

    Draken peli oli pelattu.



    Drake tosin ilmaisi kantansa turhankin radikaalisti polttamalla jointtia

    Vihreiden vaalikopilla.



    Samanlainen haloo nousi, kun toinen vihreiden kansanedustaja, Rosa

    Meriläinen, tunnusti polttaneensa pilveä kansanedustajakauden aikana. Olisi

    vain kannattanut pitää turpa kiinni.



    Salasuo siteeraa tunnettuja päihdetutkijoita Nils Christieta ja Kjetil

    Bruunia: "Huumeet ovat vaarallisimmillaan politiikassa."







    Huumeet ovat pohjimmiltaan aineita, jotka saavat aikaan erilaisia reaktioita

    ihmisissä. Kannabista, amfetamiinia, opiaatteja ja ekstaasia on käytetty

    paljon lääkinnällisiin tarkoituksiin. Salasuon mukaan löytyy paljon

    dokumentaatiota siitä, kuinka Yhdysvaltain ilmavoimien pilottien

    keskittymiskykyä parannetaan amfetamiinijohdannaisilla valmisteilla.

    Morfiini on yleinen kipulääke. Suomeen saatiin juuri ensimmäinen kannabiksen

    lääkekäyttäjä. Brittiarmeija kokeili toisen maailmansodan aikana, olisiko

    LSD:stä hyötyä sodankäynnissä. Salasuo kertoo, että ekstaasia on käytetty

    lääkkeenä terapiayhteyksissä vielä 1980-luvulla.



    Lista on pitkä.



    Huumeet voi siis nähdä eräänlaisina lääkeaineina, joissa on havaittu

    vapaa-ajanviettoon soveltuvia sivuvaikutuksia. Miksi ne ovat sitten

    kiellettyjä, kun niitä ei käytetä lääketieteellisiin tarkoituksiin tai

    sotatoimiin?



    – Perimmäisenä ajatuksena on vallankäyttö. Valtaapitävät ovat nähneet, että

    kansalaiset eivät pysty hallitsemaan tällaista nautinnonhankintaa ja se on

    päätetty kieltää. Kiinnostavaa asian kehityksessä onkin, että niin kauan

    kuin jokin aine liittyy ylempiin sosiaaliluokkiin ja pysyy lääketieteen

    kehyksissä, se on hyväksyttyä. Kun siitä tulee tavallisten ihmisten omaan

    nautintoon liittyvää, se kriminalisoidaan, Salasuo sanoo.



    Suomessa myös huumausaineiden käyttö, ei ainoastaan hallussapito,

    välittäminen tai salakuljetus, on rangaistavaa. Tästä päätettiin

    eduskunnassa vuonna 1972 heittämällä kolikkoa, kun äänet menivät tasan.

    Siitä lähtien huumausaineen käyttörikoksesta on tuomittu niin kannabiksen

    polttajat kuin heroiinin piikittäjätkin. Saman rikosnimikkeen alla.







    "Suurin ongelma muodostui siitä, että huumeet maalattiin fataaleiksi."











    "Pilven yhdistäminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on aina yhtä juhlaa."













    "Miksi jotkut juovat itsensä känniin? Päihteitähän ne kaikki ovat, niillä

    haetaan hyvää fiilistä."

  • Uutiset – kotimaa 2003

    Uutiset – kotimaa 2003



    Kannabiksen käyttö ja nuorten skitsofrenia

    Lähde: British Medical Journal 2003; 327

    http://bmj.bmjjournals.com/cgi/eletters/327/7423/1070-c#42608

    BMJ:ssä julkaistussa kirjeessä Oulun yliopiston tutkijat kertovat
    tutkimuksestaan kannabiksen käytöstä nuorten keskuudessa.
    245 nuoren potilaan tietojen analyysissa ei voitu todentaa kannabiksen
    käytöllä ja psykoottisten oireiden puhkeamisella olevan
    yhteyttä.

    Koska kannabiksen varhain aloitetulla käytöllä ja myöhemmin
    kehittyvällä skitsofrenialla on havaittu olevan yhteyttä
    keskenään, ehdottavat tutkijat, että kannabikselle altistumisen
    täytyy olla pitkäaikainen tai sitten skitsofrenia puhkeaa vasta
    latentin vaiheen jälkeen.

     

    Apulaisoikeusasiamies: Rippikoululeirin huumeratsioille
    ei ollut perusteita

    Helsingin Sanomat 27.12.2003

    Kaikki lapset, ohjaajat ja tavarat tutkittiin koiran avulla

    Turun poliisin huumeratsiat rippikoululeireille olivat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen
    Ilkka Raution mukaan perusteettomia. Rautio korostaa, että poliisin
    toiminnalle on aina oltava laissa nimenomainen toimivalta, eivätkä
    rikosten ennaltaehkäisyn nimissä tehdyt yleiset ratsiat ole hyväksyttäviä.

    Raution tutkimassa tapauksessa poliisi oli tehnyt kesällä
    2001 Turun seudulla eri rippikoululeireillä huumetarkastukset. Tullin
    huumekoirien avulla poliisi tutki sekä leiriläiset että
    ohjaajat sekä heidän majapaikkansa.

    Asiasta kanteli yhden leirin ohjaaja. Hänen leiriltään
    ei löytynyt huumeita.

    Poliisi puolusti ratsiaa vetoamalla poliisilain ensimmäiseen pykälään,
    jonka mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa rikosten
    ennalta ehkäiseminen.

    Rautio korostaa, että tämä poliisilain tehtävänmäärittely
    ei ole toimivaltasäännös eikä poliisilla ole sen perusteella
    oikeutta puuttua ihmisten lailla suojattuihin oikeuksiin.

    "Se, että poliisilla on lainmukainen ja yhteiskunnallisesti toivottu
    motiivi menettelylleen, ei siis vielä sellaisenaan oikeuta poliisin
    toimenpidettä, vaan sille tulee löytyä toimivaltaperuste
    laista."

    "Poliisi ei siten voi sattumanvaraisesti esimerkiksi tarkastaa, mitä
    vastaantulevalla henkilöllä on hallussaan, vaikka tällaisten
    yllätystarkastusten ehkä voitaisiin katsoa edistävän
    yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä
    tai (huumausaine)rikosten ennalta ehkäisemistä", Rautio teroittaa.

    Hän muistuttaa, että viime kädessä on kyse oikeusvaltioperiaatteesta,
    jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin.

    Tarkastuksella on Raution mukaan puututtu henkilön yksityisyyteen
    ja kotirauhaan, vaikka se sinänsä on ollut varsin rajattu.

    Se on tehty vain koirien avulla eli tavaroita tai ihmisiä ei ole
    muuten tutkittu.

    "Minun mielestäni ei kuitenkaan ole ratkaisevaa eroa siinä,
    käytetäänkö henkilön tai tilojen tarkastuksessa
    koiraa vai esimerkiksi jotain teknistä laitetta, jolla myös ´käsin
    koskematta´ voidaan tarkastaa, onko henkilöllä hallussaan
    jotain kiellettyä."

    Rautio toteaa, että juuri tästä syystä esimerkiksi
    lentoasemien turvatarkastuksesta tai autoilijoiden puhallutuksista on aivan
    erikseen säädetty laissa.

    Ratsiat oli tehty Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän pyynnöstä.
    Raution mukaan seurakuntayhtymällä ei ollut mitään
    oikeutta antaa ratsiaan suostumusta leiriläisten ja leirillä
    olleiden seurakunnan työntekijöiden puolesta. Riittävää
    ei liioin ollut se, että lasten vanhemmille ilmoitettiin yleisluontoisesti
    tarkastuksen mahdollisuudesta.

    "Erityisesti korostan, että myös lapsien perusoikeuksilla
    on lähtökohtaisesti sama suoja kuin täysi-ikäisilläkin
    – tässä tapauksessa on sitä paitsi kysymys sen ikäisistä
    lapsista, että oikeusjärjestyksessämme yleisesti annetaan
    paljonkin merkitystä sille, mikä heidän oma tahtonsa on",
    Rautio painottaa ja jatkaa, etteivät lapset missään tapauksessa
    ole olleet minkään laitosvallan alaisia.

    Rautio saattaa näkemyksensä poliisin tietoon.

    Rikoksesta epäillyn asuntoa voi salakuunnella

    Lähde: Turun Sanomat, 31.12.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,145064,2003-12-31

    Vuoden alusta poliisi saa oikeuden salakuunnella rikoksesta epäiltyä
    myös tämän asunnosta. Aiemmin teknistä salakatselua
    saattoi harjoittaa vain silloin, kun epäilty oleskeli julkisissa tiloissa.

    – Nyt salakuuntelu laajenee muuten pyhänä pidettyyn paikkaan
    eli kotiin, oikeusministeriön rikos- ja prosessioikeuden yksikön
    lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist sanoo.

    Hän pitää 1. tammikuuta voimaan tulevia esitutkinta-
    ja pakkokeinolakien muutoksia periaatteellisesti merkittävinä
    uudistuksina, jotka tehostavat poliisin toimintaa.

    Teknisen kuuntelun ulottaminen asuntoon loukkaa yksityisyyttä entistä
    lujemmin. Siksi sitä voidaan Törnqvistin mukaan käyttää
    vain, kun tutkittavana ovat törkeät rikokset, kuten törkeät
    huumausainerikokset.

    Uuden keinon käyttöön poliisi tarvitsee vielä tuomioistuimen
    luvan. Kun hanketta käsitellään tuomioistuimessa, mukana
    on oltava tuomioistuimen määräämä julkinen asiamies.
    Tämä asianajaja tai julkinen oikeusavustaja valvoo rikoksesta
    epäillyn tai muiden kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja.

    Telekuuntelua voidaan käyttää nyt kymmenkunnan rikoksen
    tutkintaan. Lakiuudistus lisää listalle törkeät talousrikokset
    ja vahingonteot sekä törkeät lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt.
    Lupa kuunteluun heltiää tässäkin tuomioistuimelta.

    – Puhelinkuunteluun on myönnetty vuosittain noin 400 lupaa, Törnqvist
    arvioi. Lukua nostaa se, että saman jutun tutkintaan joudutaan monesti
    pyytämään useita lupia.

    Forssan poliisi paljasti viisi huumekauppiasta

    Lähde: Turun Sanomat 31.12.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,145094,2003-12-31

    Forssan poliisi on tutkimuksissaan paljastanut viisi huumekauppiasta.
    Se on kuulustellut huumeidenkäytöstä noin 30 nuorta, joista
    valtaosa on syntynyt 1980-luvun alkupuolella.

    Poliisi pidätti marraskuussa forssalaisen pariskunnan, joka oli
    myynyt katukaupassa muutamia satoja grammoja hasista. Huumeen he olivat
    ostaneet pääkaupunkiseudulta. Hasiksen käytöstä
    poliisi on kuullut noin 25 nuorta. Se takavarikoi pariskunnalta 80 grammaa
    hasista.

    Osan pariskunnan hankkimasta huumeestä välitti omille asiakkailleen
    forssalaismies, jonka arvioidaan myyneen kaikkiaan 200 grammaa. Myynti
    tapahtui viime kesän ja syksyn aikana.

    Poliisi löysi tutkinnan yhteydessä forssalaisesta kerrostaloasunnosta
    kannabisviljelmän. 1960-luvun lopulla syntynyt forssalaismies kasvatti
    kannabista myyntiin ja omaan käyttöönsä. Hän oli
    kasvattanut marijuanaa 50 – 100 grammaa.

    Asunnosta löytyi lisäksi katkaistu haulikko ja satoja panoksia
    sekä kannabiksen kasvatukseen tarvittavia välineitä.

    Forssalainen 1983 syntynyt mies jäi kiinni hasis- ja Subutex-kaupasta.
    Hän oli myynyt 25 – 30 grammaa hasista ja muutamia Subutex-tabletteja.
    Häneltä takavarikoitiin 12 grammaa hasista ja 17 Subutex-tablettia.

    Seitsemälle henkilölle vankeustuomiot huumeiden
    myynnistä

    Lähde. Turun Sanomat 30.12.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,144969,2003-12-30

    Turun käräjäoikeus on tuominnut kuusi miestä ja
    yhden naisen vankeusrangaistuksiin törkeistä huumausainerikoksista,
    jotka tehtiin pääosin vuonna 2003 eri puolilla Lounais-Suomea.

    Virolais-venäläinen huumeliiga levitti huomattavia määriä
    amfetamiinia, heroiinia, ekstaasia, kokaiinia ja doping-aineita mm Turkuun,
    Tampereelle, Forssaan ja Hämeenlinnaan. Ilmeisesti vain pieni osa
    toiminnasta paljastui.

    Kymmeniä huumevyyhdin jäseniä joutuu vielä oikeuden
    eteen Tampereella, Vantaalla ja Forssassa. Tähän mennessä
    paljastuneista huumemääristä olisi saatu katukauppaan kymmeniätuhansia
    käyttöannoksia.

    Pisimmän tuomion sai venäläinen Sergei Ottsajannoi, 33,
    joka tuomittiin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen. Forssassa
    asuva irakilaissyntyinen Rasheed Hemen Ali, 26, sai kaksi vuotta ja neljä
    kuukautta, ja entisen Jugoslavian alueelta Suomeen turvapaikanhakijana
    muuttanut vantaalainen Roman Tuhas, 28, kaksi vuotta ja kaksi kuukautta
    vankeutta.

    Turussa asuva 34-vuotias jugoslaavi tuomittiin vuoden ja kymmenen kuukauden
    ehdottomaan vankeuteen ja Gambiasta Forssaan muuttanut 23-vuotias mies
    vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

    Ehdollisella selvisi myös organisoijana toimineen venäläisen
    vaimo, joka sai vuoden vankeutta.

    Huumausainerikoksesta kolmen kuukauden vankeuteen tuomittiin myös
    suomalaismies, jonka ehdonalainen vapaus samantien määrättiin
    menetetyksi.

    Ottsajannoi tuomittiin maksamaan valtiolle taloudellisena hyötynä
    9 000, Rasheed 5 760 euroa ja Tuhas 1 160 euroa.

    Poliisin mukaan Ottsajannoi toimi ilmeisesti Virosta operoivan venäläisliigan
    organisaattorina Helsingissä. Hän käytti Suomeen muuttanutta
    19-vuotiasta vaimoaan kuriiritehtävissä ja tämä välitti
    mm. kahvipaketiksi ja suolapurkiksi naamioituja huumepaketteja edelleen.

    Viime helmi-maaliskuussa nainen luovutti 500 gramman amfetamiinipaketin
    ja 50 ekstaasitablettia Pasilan asemalla Tuhasille, joka vei huumeet edelleen
    Turkuun. Tuhas oli jo vuosina 2000-2002 myynyt Turkuun tuotuina mm. 34-vuotiaalle
    jugoslaaville 45 grammaa heroiinia, viisi grammaa kokaiinia ja ekstaasipillereitä.
    Heroiinin ostohinta oli grammalta 450-700 markkaa (75-115 euroa ) ja kokaiinin
    90-100 euroa.

    Eräälle afrikkalaiselle turvapaikansaajalle Tuhas myi alkuvuodesta
    2002 ainakin 100 grammaa heroiinia 30 000 markalla ( 5 000 eurolla ). Ekstaaseja
    myytiin 8-10 euron kappalehinnalla.

    Kaupanteko huipentui kesäkuussa, kun Vantaalta tuotiin Turkuun
    kilo 7 000 eurolla ostettua amfetamiinia.

    Rasheed välitti useita kertoja Helsingistä Hämeenlinnaan
    kymmenien grammojen amfetamiinieriä. Vantaalta hän osti viime
    keväänä 1 500 ekstaasia, 370 grammaa amfetamiinia ja lähes
    200 ampullia dopingaineita, joita myi Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa
    ja Forssassa.

    Sota huumeita vastaan on oopiumia kansalle

    Lähde: Aikalainen Nro 20/ 8.12.2003

    http://www.uta.fi/lehdet/aikalainen/

    Heikki Mäki-Kulmala kirjoittaa Tampereen yliopiston kulttuurilehti
    Aikalaisessa huumepolitiikastamme mm. seuraavaa:

    1. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten oli suomalainen huumekeskustelu
    kohtalaisen asiallista, mutta erityisesti eduskuntavaalien aikoihin sen
    taso suorastaan romahti. Vaalipäivän aattona farssi oli jo niin
    täydellistä, että puolueet vain toistelivat toistelemasta
    päästyään, miten ankarasti ja päättäväisesti
    he tuomitsevat huumeet. Kaikkien julmimpia tuomioita "huumehörhöille"
    oli vaatimassa muuan Tony Halme.

    Joidenkin mukaan tässä olisi vielä se järjen hitunen.
    Näin yhteiskunta antoi aineiden kauppiaille, käyttäjille
    ja kokeilijoille niin jämerän signaalin, että säikähtävät
    mokomat ja jättävät turmiolliset puuhansa siihen paikkaan.

    Vaan eivät ole jättäneet … ja mahtoiko tuossa viestissä
    olla heille oikein mitään uutta? Brittiläinen sosiologi
    ja kriminologi Jock Young epäilee paljon keskustelua herättäneessä
    kirjassaan The exclusive society: social exclusion, crime and difference
    in the late modernity, että tällaisten viestien vaikutukset saattavat
    olla täysin päinvastaisia. Hänen mukaansa ongelma on pikemminkin
    se, että huumeiden käyttäjät tuntevat yhteiskunnan
    tuomion ja kirouksen niskassaan liiankin armottomana. He kokevat, ettei
    "normaalilla" yhteiskunnalla ole heille mitään muuta kuin rikostuomioita
    sekä kenkää koulusta, työstä ja kaikista muistakin
    yhteisöistä. Että vain huume- tai rikollinen maailma voi
    tarjota heille jonkinlaisen turvaverkoston.

    4. USA:n sota Irakissa verottaa liittovaltion rahakirstua noin neljällä
    miljardilla dollarilla joka kuukausi. Tämä menoerä tulee
    siis jo ennestään korkealle hinatun sotilasbudjetin päälle.
    Kuvitelkaa mikä maailmanlopun hälinä maassa nousisi siitä,
    jos vastaava rahavirta kääntyisi ekstrana julkisen terveydenhoidon
    tai opetustoimen suuntaan!

    Meiltä jotkut muistavat keskustelun huumetesteistä ja vauhdikkaimmat
    vaatimukset siitä, miten kaikki peruskoulun yläasteiden, lukioiden
    ja ammattikoulujen oppilaat pitäisi muka seuloa. Kun luotettavan testin
    hinta on 200 euroa (ja siitä ylöspäin), niin esimerkiksi
    13 000 tamperelaiskoululaisen testaaminen (yhteen kertaan) maksaisi 2,6
    miljoonaa euroa – eli mitään muuta terkkamäärärahoilla
    ei sitten pitkään aikaan tehtäisikään.

    Päihdealan ihmiset tietävät kaiken lisäksi hyvin,
    ettei paikkoja ole aina niillekään, jotka omasta halusta olisivat
    hoitoon lähdössä. Mitä siis tehtäisiin kärähtäneille
    ja millä resursseilla? On väitetty, että testit yhdessä
    poissulkevan huumepolitiikan kanssa on ihanteellinen ratkaisu ainakin huumekaupalle.
    Uusia ja erittäin motivoituneita myyjiä ei sen jälkeen tulisi
    puuttumaan.

    Huumekäryt kaksinkertaistuivat tänä vuonna
    Helsingin liikenteessä

    Lähde: Helsingin Sanomat 5.12.2003

     Jalankulkijoiden loukkaantumiset vähentyivät erityisesti
    ydinkeskustassa.

    Huumekäryt ovat kaksinkertaistuneet Helsingin liikenteessä.

    Tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä huumetapauksia
    tavattiin ratin takaa yli 450 enemmän kuin viime vuonna vastaavana
    aikana. Rattijuoppojen osuus kasvoi samaan aikaan yli kuusi prosenttia.

    Huumekuljettajien osuus kasvaa kohisten, klassisten rattijuoppojen määrä
    maltillisemmin.

    Jalankulkijoiden loukkaantumiset sen sijaan vähenivät Helsingissä
    viime vuodesta peräti viidenneksen. Erityisesti ydinkeskustassa onnettomuudet
    harvenivat selvästi.

    Marraskuun loppuun mennessä loukkaantuneita kirjattiin 151.

    Normaalisti poliisin tilastoihin kertyy Helsingissä vähän
    alle kaksisataa liikenteen kolhimaa jalankulkijaa.

    Liukastumisissa ja kompastumisissa itsensä loukanneita jalankulkijoita
    ei kirjata poliisin listoille.

    Huumeiden vaikutuksen alaisena ajavien autoilijoiden määrä
    on koko ajan kasvanut.

    Huumekäryjen äkillinen kaksinkertaistuminen johtuu poliisin
    keinojen tehostumisesta.

    Kohonneet luvut heijastavat tämän vuoden alussa tehtyä
    lainmuutosta. Rattijuopumussäännöksiä muutettiin vastaamaan
    valtioneuvoston liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettyä huumeiden
    nollatoleranssia: verestä löytyvät vähäisetkin
    huumejäljet täyttävät nyt rattijuopumuksen tunnusmerkistön.

    Lainmuutos tuli voimaan tämän vuoden alusta. Seuraukset alkoivat
    näkyä pienellä viipeellä.

    Ylikomisario Heikki Seppä Helsingin liikenne- ja erityispoliisista
    sanoo alkuvuoden vielä sujuneen vanhan kaavan mukaisesti. Kevään
    myötä tilanne muuttui olennaisesti.

    "Toukokuu oli todellinen vedenjakajakuukausi. Tuolloin huumetapaukset
    ensimmäistä kertaa kaksinkertaistuivat viime vuoteen verrattuna",
    Seppä kiteyttää.

    Toukokuun jälkeen luvut ovat kaksinkertaistuneet joka kuukausi.

    Liikenteen huumevalvontaa helpottaa myös poliisin toimivaltuuksien
    kasvaminen. Aiemmin kuljettajan passituskynnys huumetestiin oli korkea.

    Käytännössä näytöksi kelpasi holtiton
    ja liikenteen vaarantanut ajotapa. Nyt testeihin voidaan viedä, mikäli
    poliisi kuljettajasta tekemiensä havaintojen perusteella tekee päätöksen
    passittaa testiin.

    Keskustassa kulkevien jalankulkijoiden turvallisuus kohentui selvästi.
    Viidenneksen vähentyneet loukkaantumiset yllättivät ylikomisario
    Sepän.

    Onnettomuuksien äkilliseen laskuun ei oikein löydy yhtä
    hyvää syytä. Seppä arvelee kameravalvonnan mahdollisesti
    rauhoittavan liikenteen käytöstapoja.

    Toiseksi tekijäksi hän nostaa Kampin alueen rakennustyöt:
    jalankulkuvirrat ovat kääntyneet onnettomuusalttiilta kulmilta
    toisaalle.

    Munkkiniemessä Huopalahdentiellä sattunut koulutytön
    hengen vaatinut onnettomuus saattaisi Sepän arvion mukaan aiheuttaa
    jonkinlaisia heijastusvaikutuksia.

    Tietokulma

    Uhrit ja rikkeet

    – Helsingin tämän vuoden liikenneonnettomuudet marraskuun
    loppuun mennessä: 5022 (-0,3 prosenttia)

    – Kuolleita: 15 (+1)

    – Loukkaantuneita: 756 (-2,6 prosenttia)

    – Ajoneuvossa: 478 (+5,1 prosenttia)

    – Jalankulkijoita: 151 (-20,5 prosenttia)

    – Polkupyöräilijöitä: 127 (-4)

    – Kärynneitä rattijuoppoja: 2005 (+6,3), joista huumetapauksia
    454 (+98

    prosenttia)

    – Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen: 247 (+18,2
    prosenttia)

    Hallitus hyväksyi työntekijän huumetestauksen

    Lähde: Helsingin Sanomat 5.12.2003

    Työnantaja on saamassa oikeuden määrätä työntekijänsä
    huumausainetestiin, mutta vain tietyillä ehdoilla.

    Hallitus hyväksyi torstaina lakiesityksen työntekijän
    tietosuojasta, joka huumausainetestauksen ohella sisältää
    säännökset myös kameravalvonnasta ja työnantajan
    oikeudesta lukea työntekijän sähköpostia.

    Esitys annetaan eduskunnalle perjantaina.

    Pitkään hierottu esitys hyväksyttiin hallituksessa nuijan
    kopautuksella, eikä pohjana olleeseen työryhmän muistioon
    tehty muutoksia. Työryhmässä olivat mukana myös työmarkkinajärjestöt.

    Laissa erotellaan työnhakija ja työsuhteessa jo oleva.

    Työnhakijalta työnantaja voi edellyttää huumetestiä
    vasta sitten, kun työntekijä on valittu tehtävään.
    Edellytyksenä testin vaatimiselle on myös, että työssä
    tarvitaan tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä
    tai hyvää reagointikykyä.

    Vastaavia edellytyksiä ovat, että työnteko huumausaineiden
    vaikutuksen alaisena voi vaarantaa hengen, terveyden, tieto- tai esimerkiksi
    liikenneturvallisuuden.

    Jo työssä olevalta työnantaja voi vaatia huumetestiä,
    mutta edellytykset ovat tiukemmat kuin työnhakijan tapauksessa.

    Kameravalvonnan tarkoituksena pitää olla työntekijöiden
    tai asiakkaiden turvallisuus tai tarve selvittää omaisuutta tai
    tuotantoprosessia vaarantava tilanne.

    Vessaan, pukeutumistiloihin tai henkilökohtaiseen työhuoneeseen
    kameraa ei saisi asentaa.

    Työntekijän sähköposteja puolestaan saisi avata
    vain, jos työntekijältä on kysytty lupa.

    Jos lupaa ei tule, edellytyksenä on, että viestit koskevat
    työhön liittyvien neuvottelujen päättämistä,
    asiakkaiden palvelemista tai toimintojen turvaamista.

    Työntekijän huumetesteihin ja kameravalvontaan
    pelisäännöt

    Lähde: Metro 5.12.2003

    Eduskunta saa perjantaina eteensä lakiehdotuksen, jossa työnhakija
    tai -tekijä voidaan tietyin ehdoin velvoittaa huumetestiin.

    Työnantaja voisi tietyin ehdoin lukea poissa olevan työntekijän
    sähköpostia ja valvoa kameroilla työpaikka-aluetta.

    Työsuhteessa olevan testaamiseen tarvittaisiin perusteltu epäilys
    päihtyneenä työskentelystä tai huumeriippuvuudesta.
    Lisäksi ehtona olisi, että työntekijä tarvitsee työssään
    mm. erityistä tarkkuutta tai harkintakykyä. Testaaminen edellyttäisi,
    että työn teko huumeiden vaikutuksen alaisena vakavasti vaarantaisi
    henkeä tai terveyttä tai voisi aiheuttaa muuta merkittävää
    vahinkoa.

    Työnhakutilanteessa testiä ei saisi pyytää vain
    tehtävään valitulta henkilöltä.

    Sähköpostia voitaisiin lukea, jos työntekijä ei
    olisi työpaikallaan ja olisi perusteltu syy olettaa, että sähköpostiin
    on tullut tärkeä viesti. Työnantajan olisi ensin otettava
    yhteys työntekijään.

    Kameravalvonnan oltava avointa

    – Työpaikkojen kameravalvonnan olisi lakiesityksen mukaan oltava
    mahdollisimman avointa.

    – Kameraa ei saisi käyttää työntekijöiden wc-tilojen,
    pukuhuoneiden tai henkilökohtaisten huoneiden valvontaan.

    Huumekuskien määrä on Helsingissä
    rajussa kasvussa

    Lähde: Uutislehti 100, 3.12.2003

    Huumaantuneena ajavien määrä on Helsingin liikenteessä
    yhä rajussa kasvussa. Marraskuun aikana tavattiin ratista 55 huumeiden
    vaikutuksen alaisena ollutta kuskia. Helsingin poliisista lukua luonnehditaan
    hyvin korkeaksi. Viime vuoden marraskuussa määrä oli 24,
    sitä edellisenä 19.

    Tänä vuonna huumetapauksia on liikenteessä tavattu yhteensä
    454, kun viime vuonna samaan aikaan luku oli 229.

    Rattijuoppoja on Helsingissä saatu tänä vuonna kiinni
    yhteensä 1551. Viime vuoden tammi-marraskuussa 1658 kuskia kärähti
    ratista.

     

     

     
    "En ole huono esikuva"

    Lähde: Ilta-Sanomat 22.11.2003

    Hiphopin vientitoivo Paleface jäi kesällä kiinni kannabiksesta.
    Sitä hän ei aio pyydellä anteeksi.

    Heinäkuussa Paleface jäi kiinni kannabiksen polttamisesta
    Pori Jazzeilla. Sitä mies ei pyytele anteeksi, nolostele tai yritä
    selitellä. Hän uskoo, ettei kärähtäminen vaikuta
    mitenkään hänen asemaansa teini-ikäisten idolina –
    eikä leimaa häntä huumeiden käyttäjäksi.

    – Tällähän mä siihen leimaudun, kun sä kysyt
    multa tuon kysymyksen, hän hymähtää.

    Karri Miettinen sanoo, että hän peräänkuuluttaa
    asiallista huumekeskustelua ilman minkäänlaista hysteriaa.

    – Tämä asia on ollut pinnalla vuosikymmeniä. Monet ihmiset
    ovat tulleet julkisuuteen tämän asian kanssa. Mä edustan
    tuhansia ihmisiä tässä, hän uskoo.

    Mies on vakuuttunut myös siitä, että huumeet ovat tämän
    ajan teini-ikäisille tuttuja. Kaikkiaan hän korostaa kannabiksen
    jokapäiväisyyttä.

    – Skidit tietää nää hommat jo. Poliisit on käyneet
    jo niiden himassa, yläasteilla, kaivanut niiden taskuja ja jahdannut
    niitä ympäri puistoa jo vuosia ennen kuin mä hölmöilen
    omalla kohdallani. En ole mitenkään huolissani siitä, eikä
    se tee musta huonoa esikuvaa.

    – Se on niin arkinen juttu, osa tätä yhteiskuntaa – ja pitäisi
    ottaa sellaisena.

    – Toivottavasti kansanedustaja Halmeen myrkyttäjä saadaan
    kiinni, Miettinen heittää ja virnistää.

    Vasemmistonuorilla kannabis kiistakysymyksenä

    Lähde: Vasemmistonuorten päihdepoliittinen ohjelma

    http://www.vasemmistonuoret.fi/asiakirjat/paihdepoliittinen/ohjelma.html

    Vasemmistonuoret julkistavat päihdepoliittinen ohjelmansa 1.12.
    Ohjelman otsikko 'Päihdeongelma hoitoon: PAMPPUPOLITIIKASTA HAITTOJEN
    VÄHENTÄMISEEN' kertoo ohjelman sisällön. Vasemmistonuoret
    haluaisivat päihdepolitiikan käännöstä rankaisevasta
    hoitavampaan suuntaan.

    Jälleen kerran suhtautuminen kannabikseen herättää
    ristiriitoja: käytyään läpi EU-maissa tapahtuvan kehityksen
    todetaan ohjelmassa, etteivät kannabiskahvilat välttämättä
    sovi suomalaiseen kulttuuriin.

    Suomalaisen käytännön tarkastelu olisi varmaan avannut
    vasemmistonuorten silmätkin havaitsemaan sen, mihin ne 'huumetyön'
    miljoonat Suomessakin uppoavat. Keskeisin käytännön haittoja
    vähentävä toimenpide olisi kannabiksen kasvatuksen ja kaupan
    ottaminen yhteiskunnan valvontaan.

    Huumekeskustelu on alkanut lähestyä enemmän henkilökohtaisia
    mieltymyksiä tuomiopäivän julistamisen sijaan. Sopisiko
    vasemmistonuorille kannabis keppanabaareihin?

    Huumeiden käytön psykologinen ongelma unohdettu
    kokonaan

    Lähde: Turun Sanomat 6.11.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,138470,2003-11-06

    Nykyisen huumepolitiikan luomilla asenteilla ja hoitojärjestelmällä
    jopa lisätään huumeiden käyttöä, vaikka niiden
    tarkoitus olisi aivan toinen. Tätä mieltä on Turun lääketiedepäivillä
    esitelmöinyt psykoanalyytikko Juhani Salakari.

    – Meillä ei osata ottaa huomioon sitä, että merkittävä
    osa huumeiden käytön ongelmista on seurausta siitä, että
    psyykkisistä syistä johtuva oire on kriminalisoitu.

    Salakarin mielestä seurauksien sijaan pitäisi enemmän
    perehtyä ongelman taustoihin.

    – Vaikeutena huumeongelman hoidossa ei ole vain vieroittaminen huumeista,
    vaan miten tullaan toimeen sen emotionaalisen tarpeen kanssa, joka on huumeiden
    käytön taustalla.

    Salakarin mukaan pakonomaisessa, kroonisessa huumeidenkäytössä
    on taustalla kehityksellisesti varhaisia psyykkisiä ongelmia. Tunteita
    ei hallita kunnollisesti eikä niitä kyetä myöskään
    ilmaisemaan tyydyttävästi puhumalla tai ilman aineiden apua.

    Salakarin mukaan myös monet huumeiden käyttäjien tekemät
    rikokset ovat suoraa seurausta huumepolitiikasta.

    – EU-maista vain Kreikassa pääsy korvaushoitoihin on vaikeampaa
    kuin Suomessa. Meillä 10 prosenttia pääsee hoitoon, loput
    90 prosenttia hakee lääkkeen tai huumeen katukaupasta.

    Salakari ottaa esimerkiksi diabeetikot, jotka tarvitsevat säännöllistä
    insuliinihoitoa.

    – Jos lääkärit sanoisivat potilailleen, että nyt
    et enää saa insuliinia, koska se on sinun oma syysi kun olet
    ylipainoinen. Sen jälkeen ainakin osa diabeetikoista hankkisi insuliininsa
    laittomasti, Salakari vertasi.

    Teknobileistä takavarikoitiin huumeita Helsingissä

    Lähde: Ilta-Sanomat 3.11.2003

    Helsingin poliisi takavarikoi yli 30 grammaa hasista, toistakymmentä
    ekstaasipilleriä ja toista kymmentä grammaa amfetamiinia VR:n
    makasiineilla järjestettyihin teknobileisiin tehdyssä iskussa
    lauantai-iltana.

     – Löysimme myös ison määrän pulverimaista
    ainetta, joka lähtee laboratoriotutkimuksiin. Vielä emme tiedä,
    mitä se on, komisario Lasse Jortikka Keskustan poliisipiiristä
    kertoi.

    Jortikka pitää takavarikoituja määriä suhteellisen
    suurina.

    – Rikosilmoituksia kirjattiin neljä. Yhdelletoista kirjoitettiin
    sakot. Sakoissa on kyse huumausaineen käyttörikoksista. Löysimme
    myös muutaman etsintäkuulutetun henkilön. Heidät oli
    etsintäkuulutettu huumausainerikoksista, Jortikka sanoi.

    Huumausainelöydöt johtivat myös kotietsintöihin
    eri puolilla kaupunkia.

    Iskuun osallistui parisenkymmentä poliisimiestä pääosin
    siviiliasussa. Mukana oli myös huumekoiria.

    Asennemuutos toi kannabiksen kaikkialle

    Lähde: Suomen perushoitajainliiton lehti SuPer 09/2003

    http://www.superliitto.fi/superlehti/lehti_9_2003/sivu8_kamaa.htm

    Päihdetyöntekijät, poliisi ja kuluttajat elävät
    kannabiksen suhteen kahden todellisuuden välissä. Lain mukaan
    kannabis on kiellettyä, mutta asenteiden tasolla huume alkaa olla
    kevyttä kamaa.

    Kuka tahansa voi hankkia internetistä tietoa cannabis sativan eli
    huumeeksi käytetyn hamppukasvin siemenkaupoista, kasvatuksesta ja

    huumeeksi valmistamisesta. Käyttäjät jakavat verkossa
    kokemusia ja keräävät nimilistoja kannabiksen käytön
    laillistamisen puolesta.

    Puolesta puhujat ovat tulleet esille myös kasvoillaan. Kannabiksen
    puolesta on marssittu esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella. Kouluilla
    ja nuorten tilaisuuksissa kiertävät entiset huumeiden käyttäjät
    antavat asialle vakavammat kasvot.

    Laillistamisen kannattajat vertaavat kannabista mielellään
    alkoholiin tai tupakkaan. Käytetyimmät argumentit aineen puolesta
    ovat,  että tappavaa annosta ei tunneta, rippuvuus on hyvin yksilöllistä,
    krapulaa ei tule eikä päihtymys tee väkivaltaiseksi.

    Huumetyön konsultti Marja Kaupin mielestä kannabiksesta ei
    pitäisi puhua mietona huumeena. Lyhytkin kannabishistoria voi olla
    psyykelle tuhoisa, ja laukaista jopa psykoosin.

    Ei voi verrata alkoholiin

    – Alkoholia ja kannabista ei pitäisi verrata keskenään.
    Eri aineet vaikuttavat eri tavalla, eikä riippuvuuden syntymistä
    voi kenenkään

    kohdalla suoralta kädeltä ennustaa, Jyväskylän
    seudun päihdepalvelusäätiöllä työskentelevä
    Kauppi painottaa.

    Kannabiksen käyttö, hallussapito ja myynti ovat Suomessa kiellettyjä.
    Lailla voi myös saivarrella, sillä cannabis sativan kasvattaminen

    koristeeksi ei ole kiellettyä. Poliisin mukaan paljon valoa ja
    vettä vaativaa kasvia pidetään harvoin pelkkänä
    viherkasvina.

    – Hamppua viljellään huumeeksi. Esimerkiksi Jyväskylän
    seudulla käytettävästä kannabiksesta suurin osa on
    seudulla viljeltyä, vanhempi konstaapeli Tuomas Korhonen Jyväskylän
    poliisilaitokselta sanoo.

    Yhtä totuutta ei tule

    Kauppi muistuttaa, että nautintoaineiden ja päihteiden historia
    on kieltoja ja sallimuksia täynnä. Päihteiden kohdalla poliittinen
    keskustelu, yleinen asenne, lainsäädäntö ja käytännön
    elämä ovat usein kaukana toisistaan. Esimerkiksi alkoholi on
    kielletty alle 18-vuotiailta, mutta kukas sitä nyt enää
    muistaa?

    – Suomen virallinen huumepolitiikka on kontrolloivaa ja rankaisevaa.
    Rinnalle on nousemassa yksilöä, haittoja ja hoitojärjestelmiä
    tarkasteleva liberaalimpi ajattelu, yli 20 vuotta huumetyötä
    tehnyt Kauppi sanoo.

    Perinteiselle huumevalistukselle on käynyt elämyksiä
    korostavassa ja tietoa tulvivassa kulttuurissa kalpaten. Avoin ja pohtiva
    keskustelu ovat Kaupin mukaan huomattavasti tehokkaampaa valistusta kuin
    ylhäältä valutettava tieto tai pelottelu. Tärkeintä
    on, että nuori alkaa ajatella omia valintojaan.

    – Raitis elämäntapa tuntuu Suomessa unohtuneen kokonaan. Meillä
    ajatellaan, että kaikki ottavat. Jos et ota, saat selitellä.
    Nuori

    sosiaalistuu myös päihteisiin, Kauppi ihmettelee.

    Klassinen porttiteoria on konsultin mielestä aikansa elänyt.
    Kannabis ei vie automaattisesti koviin huumeisiin, mutta alttius niille
    kasvaa. Kannabiksen käyttäjä on vastannut jo yhdelle aineelle
    kyllä ja tuntee alan tavat. Mikäli kannabiksesta ei seurannut
    mitään pahaa, nuori saattaa kokeilla vahvempia aineita silkkaa
    uteliaisuuttaan.

    Haetaan apua ahdistukseen ja jännitykseen

    Huvittelun ja uteliaisuuden ohella nuoret hakevat kannabiksesta apua
    ahdistukseen, pelkotiloihin ja jännitykseen. Kannabis vaikuttaa

    rauhoittavasti, minkä vuoksi siitä saattaa olla hetkellisesti
    apua.

    Nuorella, joka hoitaa itseään kannabiksella, on Kaupin mielestä
    huomattavasti suurempi riski tulla ongelmakäyttäjäksi kuin
    hauskanpitoon aineen valinneella nuorella. Jos käytön taustalla
    on tunnistamaton mielenterveyden häiriö, itse häiriö
    ei kannabiksella katoa.

    Kauppi arvioi, että kannabiksen osalta lainsäädäntöön
    tulee asteittaisia muutoksia kuten muuallakin Euroopassa. Toistaiseksi
    Suomen

    päihdepolitiikka ei hänen mukaansa edes kestä kannabiksen
    laillistamista. Kuka vastaisi esimerkiksi jakelusta?

    – Hoitotyössä jokaisen pitäisi tuntea myös tätä
    kenttää. Hoitajien omat asenteet, ennakkoluulot ja kokemukset
    nousevat potilastyössä helposti esille. Ammatillisen otteen tulisi
    olla mahdollisimman neutraali, Kauppi pohtii.

    Tilaisuus tulee varkain

    Nuoruus on päihteille altis ikäkausi. Nuoren tunne-elämä
    on vielä vakiintumaton, ja kavereiden merkitys on suuri. Nuori elää
    hetkessä ja

    miettii tekemisiään monta kertaa vasta jälkikäteen.
    Samasta syystä valtaosa kannabista kokeilleista nuorista jättää
    aineen kokeiluun tai

    muutamaan käyttökertaan.

    Kuraattori Margareta Saaren mukaan ensimmäinen kerta tulee usein
    yllättäen. Ollaan bileissä tai kaveriporukassa, kun joku
    pistää sätkän kiertämään. Kun vuoro
    tulee kohdalle, nuoren pitää ratkaista äkkiä kavereiden
    keskellä, ottaako vai ei.

    – Jos nuorella on heikko itsetunto ja pelko kavereiden menettämisestä
    on suuri, houkutus on melkoinen, Saari sanoo.

    Jyväskylän ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa
    työskentelevän Saaren mielestä kannabiksen käytön
    riskejä ei tulisi

    vähätellä. Laillistamisen yksi riski on, että tarjonta
    luo kysyntää. Kuraattori mainitsee esimerkkinä Hollannin,
    jossa kannabiksen käyttö on moninkertaistunut aineen osittaisen
    laillistamisen jälkeen.

    Laillistaminen lisää käyttöä

    Mielenterveys- ja päihdetyön linjalla lähihoitajaksi
    opiskelevat Elina Kiviniemi ja Jukka Paanala eivät lämpene kannabiksen
    laillistamiselle. Molemmat ovat päihdetyössä nähneet,
    kuinka helposti kannabis avaa tietä vahvemmille huumeille.

    – Ei ihan kaikkea tarvitse sallia, Paanala kysyy.

    – Kannabiksen puoltajilla on vahvat rivit ja vetoavat argumentit. Kyllä
    nuoriin vaikuttaa, jos joka pylväässä lukee kannabis vapaaksi.
    Käyttäjät vähättelevät porttiteoriaa, vaikka
    kovien huumeiden käyttäjät ovvat hyvin usein aloittaneen
    polttamalla kannabista, Kiviniemi miettii.

    – Puhutaan viihdekäytöstä ja ongelmakäytöstä.
    Koko viihdekäyttö-sana on ärsyttävä! Sana vie
    ajatusta harhaan. Sana viihdehän viittaa hauskaan ja asiaan kuuluvaan,
    Paanala sanoo.

    – Koulussakin puhutaan, että eurooppalainen huumekulttuuri on tulossa
    Suomeen. Joskus kiukuttaa, onko pakko lannistua ja tulla perässä
    ihan kaikessa? Kiviniemi ihmettelee.

    Yökyläily syyniin

    Opiskelijoiden mielestä vanhempien kannattaisi tuntea jälkikasvunsa
    kaveripiiriä ja seurata yökyläilyjä ja muita menoja
    hieman tarkemmin. Jos nuori jää kiinni kannabiksen poltosta,
    huutamisen sijasta olisi hedelmällisempää kysyä, miksi
    kokeilit.

    – Luottamus lapsia ja nuoria kohtaan on näin kännykkäaikana
    kovin suuri, Elina Kiviniemi sanoo.

    Cannabis Sativa

    Huumeena käytettävää kannabista saadaan intialaisesta
    hamppukasvista nimeltä Cannabis sativa. Kasvista saatavat kannabinolit
    ovat

    rasvaliukoisia aineita, jotka imeytyvät hyvin keuhkoihin ja keskushermostoon.
    Merkittävin psyykkisiin toimintoihin vaikuttava yhdiste on tetrahydrokannabinoli.

    Kannabis vaikuttaa yleensä rauhoittavasti, mutta saattaa aiheuttaa
    myös ahdistusta. Pitkään jatkuva käyttö heikentää
    muistia ja loogista

    päättelykykyä. Paikan, ajan, nopeuden ja etäisyyden
    arviointikyky heikkenee. Tappavaa kannabisannosta ei tunneta. Säännöllinen
    kannabiksen käyttö voi johtaa psyykkiseen ja lievään
    fyysiseen riippuvuuteen. Vierotusoireina tavataan unettomuutta, ärtyisyttä,
    ripulia, vatsakipuja ja vapinaa.

    Kannabiksen imelä, poltettua heinää muistuttava haju
    tarttuu pitkäksi aikaa hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin. Hajun
    peittämiseksi

    kannabista poltetaan muun tupakan joukossa sätkinä tai piipussa.

     

     
    30 annosta hasista riittää huumerikokseen

    Lähde: Helsingin Sanomat 31.10.2003

    Korkein oikeus (KKO) on ottanut alempia oikeusasteita tiukemman kannan
    siihen, minkä kokoista hasismäärää voi pitää
    vähäisenä.

    Rajaus vaikuttaa siihen, tuomitaanko huumetta omaan käyttöönsä
    hankkinut huumerikoksesta vai lievemmin huumeen käyttörikoksesta.

    KKO katsoo päätöksessään, että 16,5 grammaa
    eli vähintään 30 käyttöannosta hasista ei ole
    vähäinen määrä. Se tuomitsee erän omistaneen
    opiskelijan huumerikoksesta.

    Hyvinkään käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus
    pitivät molemmat määrää vähäisenä
    ja katsoivat opiskelijan syyllistyneen käyttörikokseen.

    Hasis ei ole erittäin vaarallinen huume, KKO toteaa. Vähäisenä
    määränä pidettävien hasiksen käyttöannosten
    lukumäärä voi siis olla jonkin verran suurempi kuin erittäin
    vaarallisten huumeiden kohdalla.

    30:sta lähes 50 käyttöannokseen riittävä määrä
    on kuitenkin hasiksenkin osalta liikaa.

    Asiaa oli ratkaisemassa viisi KKO:n jäsentä. Kaksi oikeusneuvosta
    oli eri mieltä muiden kanssa ja olisi tuominnut opiskelijan käyttörikoksesta.

    Rangaistuksen kannalta määrittelyllä ei ole tässä
    tapauksessa merkitystä. Kaikki oikeusasteet pitivät sopivana
    rangaistuksena 30:tä päiväsakkoa. Maksettavaa opiskelijalle
    tuli 180 euroa.

    Terveyskeskus teki huumetestin lukion oppilaille Pohjanmaalla

    Lähde: Helsingin Sanomat 24.10.2003

    Nuorisojärjestö ja lukiolaisliitto kantelivat
    oikeusasiamiehelle

    Maalahden ja Korsnäsin kuntien yhteisen Petolahden lukion oppilaille
    tehtiin pari viikkoa sitten huumetesti Maalahden terveyskeskuksessa Pohjanmaalla.
    Kaikkiaan 135 oppilaasta yksitoista täysi-ikäistä kieltäytyi
    testistä, ja kolme antoi sen nimettömänä.

    Testeissä etsittiin hasista ja merkkejä rauhoittavien lääkkeiden
    käytöstä.

    Tulokset saatiin tällä viikolla, ja kaikki olivat negatiivisia.

    Petolahden lukion testi on ensimmäinen koko koulua koskeva huumetesti
    Suomessa. Terveyskeskus testasi, tutki ja toimitti tulokset koululle sekä
    maksoi noin euron hintaiset testit. Laki estää koulua järjestämästä
    huumetestejä, mutta terveyskeskusta se ei estä.

    Testejä edelsi puolen vuoden villi huhumylly nuorten huumeiden
    käytöstä, lukion rehtori Lars Varstala kertoo.

    Terveyskeskuksen ylilääkärin Lauri Rantalan kanssa syntyi
    ajatus oppilaiden testaamisesta, koska huhumylly haluttiin tyrehdyttää.
    Rantala on ruotsinkielisen rannikon ainoan huumausaineiden ja alkoholin
    käyttäjiä hoitavan klinikan lääkäri.

    "Koululla on yhteys nuoriin ja koteihin, terveyskeskuksella ammattitaito
    ja oikeus testeihin. Ketään ei ole pakotettu testiin, eikä
    koulu ole testannut ketään", rehtori Varstala painottaa.

    Koulun huumeiden vastaiseen ohjelmaan liittyen alaikäisten oppilaiden
    vanhemmilta kysyttiin lupa testeihin. Kaikki suostuivat.

    Testeistä on kuitenkin kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle.
    Rkp:n nuorisojärjestö Svensk ungdom ja lukiolaisten liitto Finlands
    svenska skolungdomsförbund haluavat oikeusasiamiehen tutkivan, ovatko
    testit laillisia.

    Finlands svenska skolungdomsförbund pitää testiä
    laittomana. Yhdistyksen puheenjohtajan Georg Boldtin mukaan testaaminen
    ei kuulu kouluaikaan. Hän uskoo testin pilaavan koulun opiskeluilmapiirin
    ja synnyttävän pelkoa.

    Svensk ungdom puolestaan on ohjelmavalmisteluissaan äänestänyt
    monta vuotta huumetesteistä. Kielteinen kanta on voittanut.

    Järjestön sihteeri Kalle Haglund uskoo mielipiteiden testejä
    kohtaan muuttuvan, jos kiinni jääneille olisi selvä ja toimiva
    hoito-ohjelma. Hän korostaa, ettei kantelu kohdistu Petolahden lukion
    menettelyyn, vaan asiaan halutaan saada selkeä kanta.

    Huumetesti on nostanut voimakkaan keskustelun muuallakin. Monet yhdistykset
    ja järjestöt ovat ottaneet Petolahden lukion rehtoriin yhteyttä.
    "Ruotsinkielisten koulujen rehtorien kokouksessa kyselijöitä
    ja ensimmäisen askeleen ottamisesta kiittelijöitä riitti.
    Nyt nähdään, miten oikeusasiamies asiaan suhtautuu", Varstala
    tuumii ja sanoo, että Petolahdessa testejä jatketaan, ellei oikeusasiamies
    niitä kiellä.

    Vaikka ketään ei pakoteta testeihin, pienenä painostuksena
    voi pitää koulun vapaaehtoisprojektien päätösmatkoja,
    joille osallistuvilta vaaditaan puhdas huumetodistus.

    Koulussa on meneillään 12 projektia, joista viisi päättyy
    ulkomaanmatkaan. Kuka tahansa voi osallistua projekteihin, mutta matkalle
    ei pääse ilman huumetestin todistusta.

    "Emme halua vaarantaa matkan onnistumista huumeriskillä", Varstala
    sanoo.

    "Oppilaskunnan kyselyn mukaan 89 lukiolaista 124 testatusta pitää
    huumetestiä osoituksena siitä, että koulu ja yhteiskunta
    välittävät heistä. Vain 26 testatuista vastusti testaamista",
    sanoo oppilaskunnan puheenjohtaja Pernilla Smulter.

    Smulterin mukaan testi ei ole vaikuttanut koulun hyvään ilmapiiriin.

    Premiär i dag med drogtest i skolan

    Lähde: Vasabladet 7.10.2003

    Delade meningar bland gymnasieeleverna‚ Ska få bukt
    med missbruket

    Det är frivilligt och anonymt för eleverna i Gymnasiet i Petalax
    att låta sig drogtestas. Men faktum är att skolan den här
    veckan inför narkotikatest som en del av skolvardagen. Under tisdag
    och torsdag skall alla elever lämna ett urinprov för narkotikatest.

    "Jag tror det här bara är början. Inte en engångsföreteelse,"
    säger gymnasiets rektor Lars Varstala.Han tycker det är hög
    tid att ta narkotikaproblemet på allvar och göra något
    åt det. Han vill också se drogtestet som en tydlig signal om
    var skolan och samhället står i förhållande till
    droger: Droger är oacceptabla och skall motarbetas. Det tycker också
    många av gymnasiets elever. "Det finns en hel del droger bland skolans
    elever. Jag tycker att testen är helt bra. Via dem kan man ju hjälpa
    dem som har problem, säger Emma Dahl.

    Somligamer liberala

    Hon äter lunch tillsammans med skolkamraterna Sarah Antell och
    Emma Backman. Enligt dem finns det lite olika inställning till droger
    bland eleverna. "Somliga är väl liberalare än andra," säger
    Sarah Antell. Ingen av flickorna ser några direkta etiska eller moraliska
    problem med drogtestningen. Föräldrarna förhåller
    sig enligt flickorna också positivt till drogtesten. Fredrik Sten
    däremot är tveksam till drogtest i skolan. "På något
    sätt känns det nog kränkande. Fast föräldrarna
    vet ju förstås sedan att man är drogfri," säger han.
    Fredrik Sten säger det inte själv rakt ut, men frågan om
    föräldrars tillit till sina barn blir hängande i luften.
    "Tyvärr är det så att merparten av föräldrarna
    inte har någon aning om vad deras barn sysslar med," säger Lars
    Varstala. Själva drogtestningen går i sin enkelhet till så
    att Malax-Korsnäs hälsovårdscentral på tisdag och
    torsdag den här veckan skickar en sjukskötare till gymnasiet.
    Eleverna får en i taget sedan lämna ett urinprov på vilket
    det görs ett snabbt test.

    Snabbtest och blodprov

    "Testresultatet är färdigt inom tre minuter. Det finns en
    liten felmarginal. Därför skall de som testat positivt lämna
    ett blodprov för att säkerställa resultatet, säger
    Lasse Rantala som är överläkare på hälsovårdscentralen.
    Resultatet av snabbtestet meddelas direkt till eleven. Om uppföljande
    blodprov visar sig positivt kontaktar hälsovårdscentralens personal
    också vårdnadshavarna. De ämnen som snabbtestet i första
    hand är gjort för att avslöja är cannabisprodukter
    och olika läkemedel, till exempel diapam och andra receptmediciner.
    Cannabis och läkemedel lämnar spår i kroppen som syns flera
    veckor. "Fast det varierar ju från person till person hur länge
    giften finns kvar i kroppen, säger Lasse Rantala. Han är mycket
    mån om att poängtera att drogtesten kan ske anonymt om vårdnadshavare
    eller en myndig elev så vill. Hälsovårdscentralen lämnar
    heller inte ut uppgifter om de enskilda eleverna till skolan.

    "Vår avsikt är på intet sätt att peka ut enskilda
    elever. Vi vill ta reda på hur vanlig förekomsten av narkotika
    är. Dessutom vill vi ge dem som missbrukar en möjlighet att få
    hjälp," säger Lasse Rantala. En av dem som inte tänker låta
    testa sig är Johannes Hamberg. Han är 18 år gammal och
    får själv bestämma hur han gör.

    "Jag tycker det är ett fullständigt slöseri med resurser.
    Vill man satsa på drogförebyggande verksamhet i den här
    skolan skall det handla om alkohol. Vi har ett mycket större alkoholproblem
    än drogproblem. Dessutom borde insatserna göras redan i högstadiet,"
    säger Johannes Hamberg.

    Myndiga bestämmer själva

    De gymnasister som råkat fylla 18 får alltså själva
    bestämma hur det gör med drogtestet. Deras klasskamrater som
    inte hunnit bli myndiga får däremot underordna sig sina föräldrars
    vilja.

    "Nej, det är inte ett demokratiskt system. Men vi måste ju
    följa lagen," säger Lars Varstala. För att få så
    många som möjligt att testa sig har skolan dragit till med en
    speciell typ av repressalier för dem som inte testar sig. För
    att kunna delta i de frivilliga internationella projekten som skolan ordnar
    måste en elev uppvisa ett negativt resultat från drogtestet.
    Det betyder till exempel att alla de elever som är med i det frivilliga
    programmet som nu siktar på en resa till Island, måste uppvisa
    ett papper på att de testat negativt.

    "Kan de inte det så blir det ingen resa för deras del. De
    elever som inte vill testa sig och inte längre får vara med
    i programmet hamnar onekligen i en gråzon," säger Lars Varstala.

    Vihreä valopää

    Lähde: Helsingin Sanomat Nyt-liite 24.10.-30.10.2003

    Vihreän liiton nuori lupaus Rosa Meriläinen ottaa kantaa huumepolitiikkaan
    ja turkistarhaukseen, vaikka tietää, että siitä nousee
    haloo.

    Meriläisen tekeillä olevan väitöskirjan aihe on
    narkomaanien kansalaisuus. Hän on Puhunut kiivaasti kontrolliin pohjaavaa
    huumepolitiikkaa vastaan.

    Samoissa vaaleissa, joissa Markus Drake poltti kuuluisan kannabissätkänsä,
    Meriläinen puhui humaanin päihdepolitiikan puolesta.

    "Se oli ihan uskomatonta", hän muistelee. "Ihmiset tulivat sylkemään
    päälle."

    Meriläisen mukaan Drake teki karhunpalveluksen itselleen, puolueelleen
    ja koko kansalaistottelemattomuuden käsitteelle. Huumekeskustelua
    se ei edistänyt.

    "Eduskunnassa havaitsin, miten fakkiutunutta huumekeskustelu oli, ja
    siksi halusin syventyä siihen. En arvannut, että siitä tulisi
    näin suuri painolasti. Nytkin varmaan tapetaan, jos puhun tästä
    aiheesta."

    Puhutaan nyt kuitenkin. Mikä on pielessä?

    "No hyvä on."

    "Esimerkiksi, jos Suomessa sanoo vähänkin muuta kuin vain
    `ei huumeille`, saa heti leiman otsaansa. Kun olen sanonut, etten pidä
    kannabiksen kotikasvatusta rangaistavana tekona, se on tulkittu niin, että
    kannatan kannabiksen viljelyä."

    Mitä Meriläinen sitten kannattaa?

    "En usko, että huumeiden käytöstä rankaisemalla
    päästään haluttuun lopputulokseen."

    Meriläinen haluaa lisää resursseja päihdehuoltoon
    ja vankeinhoitoon. Ja hoitoketjun tarkistamista niin, ettei ihminen putoa
    takaisin huumekierteeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun
    hänen täytyisi saada asunto, jota ei ole. Huumeriippuvaisilla
    vangeilla taas pitäisi olla mahdollisuus suorittaa vankeusrangaistuksensa
    sopimushoidossa hoitolaitoksessa.

    "Meillä istuu vankiloissa paljon huumeiden päivittäiskäyttäjiä,
    jotka myyvät sitä päihdettä, johon itse ovat koukussa.
    Vankila on paikka, jossa huumeita saa, eikä ole paljon muutakaan tekemistä
    kuin niitä käyttää – ja solmia hyviä kontakteja
    koko maahantuontiketjuun."

    Tämä on Meriläisen mielestä hyvä esimerkki
    siitä, mikä kontrollipolitiikassa on pielessä.

    "Vankila on ihmisten kontrolloimiseen erikoistunut paikka, jossa kontrollointiin
    koulutetut ihmiset kontrolloivat toisia ihmisiä. Jos sielläkin
    hihat vetää ja tuonti pelaa, niin ehkä se kertoo juuri siitä,
    että kontrolli ei ole ratkaisu."

    Meriläinen pysähtyy sekunnin sadasosaksi ja haukkaa happea.
    Sitten mennään taas:

    "Vakavan päihdeongelman taustalla on aina muita ongelmia. Heikoimmassa
    jamassa olevia narkomaaneja voisi auttaa se, että ihmiset oppisivat
    olemaan inhoamatta ja pelkäämättä heitä. Empatia
    pitäisi voida ulottaa myös muihin kuin itsensä kaltaisiin."

    EU:ssa on yli miljoona huumeiden ongelmakäyttäjää

    Lähde: Helsingin Sanomat 23.10.2003

    Suomessa ja Ruotsissa ongelmana amfetamiini, muualla heroiini

    Kannabis on muuttunut yhä voimakkaammaksi viime aikoina

    Euroopassa on miljoona tai puolitoista huumeiden ongelmakäyttäjää.
    Jokaista tuhatta aikuista kohden heitä on kahdesta kymmeneen.

    Ongelmakäyttäjistä yli puolet on piikittäjiä.
    He käyttävät huumeita, erityisesti heroiinia, jatkuvasti
    ja neulalla. Eniten ongelmakäyttöä on Italiassa, Luxemburgissa,
    Portugalissa ja Britanniassa.

    Suomessa ja Ruotsissa tyypillistä on amfetamiinin runsas käyttö,
    kun muualla heroiini aiheuttaa suurimmat ongelmat.

    Tiedot käyvät ilmi EU-huumeviraston (EMCDDA) vuosittaisesta
    raportista, jossa selvitellään muun muassa huumeidenkäytön
    määriä, ilmiöitä ja ehkäisyä jäsenmaissa.

    Viraston mukaan ongelmakäytön arviointi ja tulosten analysointi
    on vaikeaa. Nähtävissä kuitenkin on, että puolessa
    maista ongelmakäyttö on kasvanut 1990-luvun puolivälistä
    lähtien. Suomi on yksi näistä maista.

    Hasista on kokeillut jossakin elämänsä vaiheessa joka
    viides eurooppalainen aikuinen. Hasis onkin kiistatta EU:n yleisin huume.

    Raportti kertoo mielenkiintoisen havainnon kannabiksen vaikuttavasta
    aineesta thc:stä. Näyttöä on, että EU:ssa kaupatun
    kannabiksen keskimääräinen voimakkuus on kasvanut viime
    aikoina 5-10 prosenttiin ja onpa tavattu jopa 30 prosentin voimakkuuksiakin.
    Tämä huolestuttaa virastoa kansanterveyden kannalta.

    Kannabis on toiseksi yleisin syy hoitoon hakeutumiselle, ensimmäinen
    on heroiini.

    Ekstaasin käyttö näyttää jääneen
    lähinnä suurten kaupunkien nuorille juhlijoille, ja sen aiheuttamat
    kuolemantapaukset ovat kaikesta saamastaan julkisuudesta huolimatta harvinaisia.
    Huumekuolemista alle kahdessa prosentissa mainitaan ekstaasi.

    Vuosittain huumeisiin kuolee EU:ssa 7000-9000 käyttäjää.

    Suomesta katsottuna voi pitää hieman yllättävänäkin
    tietoa siitä, miten moni nuorista aikuisista on kokeillut joskus kokaiinia.
    Raportin mukaan se on yhdestä jopa yhdeksään prosenttia.

    Euroopan markkinoiden kokaiini on melko tasalaatuista, ja sen hinta
    on laskenut kaikkialla muualla paitsi Norjassa.

    Tietokulma

    Pilvenpoltto numeroina

    Ainakin yksi viidestä aikuisesta eurooppalaisesta on kokeillut
    kannabista vähintään kerran elämässään.

    Nuorten eli 15 – 34-vuotiaiden aikuisten kohdalla luvut ovat korkeammat:
    Tanska 44, Britannia 42, Ranska 40, Espanja 35 prosenttia.

    Viimeisen vuoden aikana tapahtuneen käytön arviot samassa
    ikäryhmässä: Ranska 20, Britannia 19, Espanja 17, Irlanti
    17, Ruotsi 1, Suomi 5, Portugali 6 ja Norja 8 prosenttia.

    Nurmijärvellä poikkeuksellisen suuri huumetakavarikko

    Lähde: Helsingin Sanomat 18.10.2003

    Nurmijärvellä on tehty noin kuukausi sitten poikkeuksellisen
    suuri huumetakavarikko. Poliisi löysi Länsi-Euroopasta tulossa
    olleen rekan kontista peräti 120 kiloa hasista.

    Kertatakavarikkona tapaus menee Suomen mittakaavassa neljän tai
    viiden suurimman joukkoon.

    Vuositasolla meillä takavarikoidaan kaikkiaan noin 500-600 kiloa
    hasista, joten myös siihen nähden nyt löydetty määrä
    on merkittävä, rikoskomisario Ari Karvonen Espoon huumerikosyksiköstä
    toteaa.

    Salakuljettajien jäljille päästiin Hyvinkään
    poliisin ja tullin tutkimusten perusteella. Karvosen mukaan huumeita kuljettanut
    rekka oli tullut laivalla Hankoon. Takavarikko tehtiin Nurmijärvellä
    sijaitsevalla varastoalueella.

    Tapauksen vuoksi on ollut vangittuna kaksi suomalaismiestä, joista
    toinen on jo vapautettu. Edelleen tutkintavankeudessa on noin nelikymppinen
    mies, joka on huumeyhteyksistä poliisille entuudestaan tuttu. Häntä
    epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.

    "Tällaista määrää on tuskin tarkoitettu ihan
    kotikäyttöön, joten epäilemme tietysti, että juttuun
    liittyy isompikin joukko ihmisiä. Tutkimukset ovat kuitenkin toistaiseksi
    täysin kesken. Tällä hetkellä yritämme selvittää,
    mistä aine oli tulossa ja mihin se oli menossa", Karvonen kertoo.

    Kaikkiaan poliisin haaviin jää hänen mukaansa korkeintaan
    noin 5-10 prosenttia maahan tuodusta hasiksesta.

    "Voi vain kuvitella, kuinka paljon sitä tosiasiassa tuleekaan",
    Karvonen hymähtää.

    Huumekuskeja

    Lähde: Helsingin Sanomat 13.10.2003

    Ennätysmäärä huumekuskeja jäänyt
    kiinni liikenteessä

    Uusi nollaraja lisännyt kuljettajan riskiä narahtaa huumeiden
    käytöstä

    Nyt myös entistä suurempi osa kiinni jääneistä
    saa tuomion

    Poliisin haaviin jää liikenteessä tuntuvasti enemmän
    huumeiden vaikutuksen alaisia kuljettajia kuin aiempina vuosina. Nyt entistä
    useampi heistä saa myös tuomion.

    Kiinni jääneiden kuljettajien määrä on helmikuun
    alusta kasvanut lähes kuukausi kuukaudelta verrattuna viime vuoteen.
    Syksyllä huumekuskeja on narahtanut 40 prosenttia viime syksyä
    enemmän.

    Jos kasvu vakiintuu tälle tasolle, vuosittainen kiinni jääneiden
    määrä kasvaa viime vuoden noin 1850:stä yli 2500:aan.
    Vielä vuonna 2000 kiinni jääneitä oli 1074 ja vuonna
    1995 vain 327.

    Sisäministeriön poliisiylitarkastajan Pertti Luntialan mukaan
    tänä vuonna tapahtunut muutos ei johdu ainakaan merkittävästi
    siitä, että huumeiden vaikutuksen alaisia kuljettajia sekoilisi
    kaduilla ja teillä aiempaa enemmän. Helmikuussa tuli voimaan
    huumeiden nollaraja liikenteessä, minkä ansiosta huumekuskin
    narauttaminen ja tuomitseminen tuli helpommaksi.

    Aiemmin lääkäri joutui tekemään verikokeen
    yhteydessä kliinisen kokeen ja arvioimaan, miten löydetty huumemäärä
    vaikutti kyseiseen kuljettajaan. Poliisi puolestaan joutui selostamaan,
    millaista kuljettajan ajo oli ja mitä sen jälkeisissä keskusteluissa
    havaittiin. Poliisin ja lääkärin antamien tietojen perusteella
    oikeus ratkaisi, oliko kuljettajan ajokyky huonontunut huumeiden takia.

    Nyt tuomioon pitäisi riittää, että kuljettajan verestä
    löytyy huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Huumeiden käytöstä
    johtuvaa ajovirhettä ei enää tarvitse osoittaa.

    Helsingissä kiinni jääneiden määrä on
    kasvanut vielä muutakin maata enemmän.

    "Tämän vuoden toukokuussa kiinni jääneiden määrä
    alkoi olla kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna ja elokuussa kolminkertainen",
    ylikomisario Heikki Seppä Helsingin poliisista kertoo.

    Elokuussa Helsingissä kärähti 69 kuljettajaa, mikä
    on enemmän kuin koskaan aiemmin. Aiempi ennätys oli 43 kuskia
    yhden kuukauden aikana, ja sekin tältä vuodelta.

    Kärähtäneet ovat Sepän mukaan yleensä 25-35-vuotiaita.
    He ovat yleensä päihdekierteessä. Lisäksi heillä
    on muunkinlaisia elämänongelmia.

    Vielä 1990-luvun puolivälissä huumekuskit olivat yleensä
    alkoholin ja huumausaineiden sekakäyttäjiä, mutta nyt moni
    on käyttänyt pelkästään huumeita.

    "Amfetamiinin käyttö on yleistä, kuten myös laittomasti
    hankittujen lääkkeiden käyttö. Hasiksen käyttäjät
    ovat kolmas suuri ryhmä", Seppä kuvailee.

    Seppä arvelee, että kiinni jääneiden huumekuskien
    määrä on kasvanut voimakkaammin pääkaupungissa
    kuin muualla maassa, koska huumeidenkäyttäjiä on enemmän
    ja poliisipartioita liikkuu kaduilla varsin runsaasti.

    Lisäksi poliiseja on koulutettu tunnistamaan huumeidenkäyttäjät.
    Tosin koulutusta on annettu muuallakin Suomessa.

    "Huumeiden lisäksi kuljettajat syyllistyvät varsin usein myös
    ajokortitta ajoon. Autokin saattaa olla varastettu ja sisältää
    varastettua tavaraa. Turhan usein he lähtevät ajamaan poliisia
    pakoon", ylikomisario Heikki Seppä valittelee.

    Ennen huumeiden nollarajaa oli ongelmana, että huumekuljettajista
    vain kolmannes sai tuomion, vaikka heidän elimistöstään
    löytyikin huumeita.

    "Aiemmin vähäisissä huumemäärissä oli
    vaikea vetää raja, oliko ajokyky huonontunut vai ei. Nyt olen
    nostanut kaikissa tapauksissa syytteen, jos kuljettaja on käyttänyt
    vähänkin huumausaineita", kihlakunnansyyttäjä Kari
    Penttinen Helsingistä kertoo.

    "Tuomiot lisääntyvät tuntuvasti Suomessa", hän
    arvioi.

    Tausta

    Huumetestaus ontuu tienvarsilla

    Kokemus ja kouliintunut silmä ovat yhä poliisin tärkeimmät
    työkalut huumeita käyttäneen kuljettajan tunnistamisessa.
    Vain hyvin harva poliisipartio voi ottaa tienvarressa kuljettajalta sylkinäytteen
    huumetesterillä. Se kertoo, onko kuski käyttänyt jotain
    yleisimmistä huumeista.

    Poliisilla on yhä vain noin 80 pikatestilaitetta, joista suurimman
    osan virkavalta on saanut lahjoituksina. Sisäministeriön poliisiylitarkastajan
    Pertti Luntialan mukaan testilaitteita pitäisi olla jopa 1500, jotta
    niitä olisi koko maan tarpeisiin.

    Huumetestereiden määrä on kuitenkin kasvamassa. Marraskuun
    alussa käynnistyy EU:n Rosita-hankkeen toinen vaihe, jossa poliisi
    testaa uusia laitteita tienvarsilla.

    Lähinnä pääkaupungin ja Tampereen seutujen poliisit
    saavat tuolloin lainaksi yhteensä toistakymmentä uutta testilaitetta.
    Niiden pitäisi olla nopeampia ja helpompia käyttää
    kuin nykyinen laite, joka antaa tuloksen varttitunnissa.

    Nykyinen laite maksaa noin 4000-5000 euroa.

    Pari vuotta kestävän kokeilun jälkeen Euroopan unioni
    analysoi tulokset ja päättää, millaiset laitteet soveltuvat
    parhaiten tienvarsille. Tuloksen perusteella Suomenkin poliisin on tarkoitus
    alkaa hankkia huumeiden pikatestilaitteita vuosikymmenen loppupuolella,
    jos vain rahat riittävät.

    Vaikka uusia laitteita saataisiin tännekin runsaasti, niistä
    ei ole apua oikeudessa. "Ne ovat vain apukeino huumekuskin tunnistamisessa",
    Luntiala sanoo.

    Tietokulma

    Kuolemaan johtaneita huumeturmia viime vuosilta

    Heinäkuussa 2001 Kärkölässä junan alle jääneen
    auton kuljettaja oli nauttinut amfetamiinia. Turmassa kuoli viisi ihmistä.

    Tammikuussa 2001 kaksi ihmistä kuoli jäätyään
    poliisin takaa ajaman, heroiinia ja amfetamiinia nauttineen miehen auton
    alle Helsingin Arabiassa.

    Maaliskuussa 2000 mies törmäsi autolla pyörätiellä
    kulkeneeseen naiseen ja hänen 4-vuotiaaseen poikaansa ja 1-vuotiaaseen
    tyttäreensä Vehkalahdella. Pikkutyttö kuoli vammoihinsa
    ja äiti loukkaantui vakavasti. Kuskin veressä oli merkkejä
    kannabistuotteiden, morfiinin ja rauhoittavien lääkeaineiden
    käytöstä.

    Joulukuussa 2000 ajokortiton mies ajoi roimaa ylinopeutta suojatiet
    ylittäneen vanhuksen päälle Helsingin Kontulassa. Nainen
    kuoli törmäyksessä saamiinsa vammoihin. Päihdetutkimus
    paljasti miehen olleen ajon aikana muun muassa tukevassa buprenorfiinihumalassa.
    Buprenorfiini on voimakas huumaava särkylääke, jota käytetään
    esimerkiksi heroinistien vieroitushoidossa Subutex-nimisenä.

    Vaikutuksen alaisena

    Lähde: Vihreä Lanka 3.10.2003

    http://www.vihrealanka.fi/2003/40/paakirj.html

    Vihreän liiton päihdepoliittinen ohjelma

    http://www.vihrealiitto.fi/paihde.shtml

    Vihreiden viime viikonvaihteessa hyväksymä päihdepoliittinen
    ohjelma on johtopäätöksiltään selväjärkinen
    paperi, vaikka ohjelman huumepolitiikkaa koskevat vuolaat pohdiskelut saattavat
    asiayhteydestään irrotettuina edelleen kelvata poliittisten vastustajien
    lyömäaseiksi. Joka tapauksessa on hyvä, että vihreät
    ottivat tässä vaiheessa selkeästi kielteisen kannan mietojen
    huumeiden laillistamiseen. Esimerkiksi kannabiksen käytön yleistymistä
    vastaan kannattaa kamppailla siitä huolimatta, että tuon taistelun
    voittaminen näyttää eurooppalaisen kehityksen valossa vaikealta.
    Jos kannabiksen käyttö kiellosta huolimatta yleistyy merkittävästi
    ja kiellon tarkoituksenmukaisuus asettuu tulevaisuudessa kyseenalaiseksi,
    sen kumoamista pitää harkita nimenomaan haittojen minimoimisen
    näkökulmasta.

    Mietoihin huumeisiin ei kannata suhtautua lepsusti sen vuoksi, että
    alkoholin ja tupakan aiheuttamat kansanterveydelliset haitat ovat paljon
    suuremmat. Tilanne ei kohene huumetoleranssia kasvattamalla, vaan siten,
    että alkoholin ja tupakan terveyshaitat otetaan entistä vakavammin.

    Alkoholi aiheuttaa Suomessa vaikeimmat päihdeongelmat. Holtittomasta,
    humalahakuisesta alkoholinkäytöstä on tullut niin olennainen
    osa suomalaista juomakulttuuria, ettei jatkuvasti kasvavan alkoholinkulutuksen
    aiheuttamien ongelmien laajuutta välttämättä edes tunnisteta.
    Se, että kansanterveydelliset näkökohdat on sivuutettu olankohautuksella
    ensi vuodeksi kaavailtuja alkoholijuomien hinnanalennuksia koskevassa keskustelussa,
    on tästä oiva esimerkki.

    Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös se,
    kuinka alkoholin kulutuksesta ja markkinoinnista on tullut yhä läpitunkevampi
    osa arkea ja vapaa-ajanviettoa. Nukketeatteriesitykset, hengelliset juhlat
    ja yleisöluennot ovat nykyisin niitä harvoja julkisia tilaisuuksia,
    joiden luonteeseen alkoholijuomien myynti ei kuulu kiinteänä
    osana.

    Alkoholin hallitsevasta roolista kannattaa olla huolissaan, vaikkei
    kannattaisi raivoraittiutta tai tiukkaa alkoholipoliittista sääntelyä.
    Pakkokeinojen sijaan kaivataan asennemuutosta, joka nostaisi myös
    alkoholilla sumentamattoman ajankäytön arvostusta.

    Vihreiden päihdepoliittisessa ohjelmassa tunnustetaan alkoholin
    kohtuukäytön merkitys osana sosiaalista kanssakäymistä
    ja rentoutumista. Mutta toisaalta: "Olisi sinänsä suotavaa, että
    alkoholin merkitys vapaa-ajan vietossa ja alkoholin käyttöön
    liittyvä sosiaalinen paine vähenisivät. Päihteettömän
    elämäntavan tulee olla yleisesti hyväksyttyä ja luontevaa."

    Vaihtoehtojen tarjoaminen ei ole helppoa. Päihdepoliittisen ohjelman
    hyväksyneen vihreän valtuuskunnan kokouksen illanviettopaikaksikin
    oli valittu SF-baari.

    Vihreä liitto hyväksyi kokonaisvaltaisen päihdepoliittisen
    ohjelman

    Lähde: Helsingin Sanomat 29.9. ja 30.9.2003,

    Muita lähteitä:

    http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2003/09/187942

    http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=0&d=15048

    Vihreät eivät laillistaisi mitään
    huumetta

     Puoluevaltuutetut äänestivät kannabiksen kotikasvatuksesta

    Vihreä liitto ei kannata minkään nykyisin kielletyn huumausaineen
    käytön tai myynnin laillistamista.

    Puolue haluaa vähentää päihteiden käyttöä
    sekä niiden aiheuttamia haittoja. Vihreät vaativat myös
    lisää voimavaroja alkoholi- ja huumeongelmaisten hoitamiseen.

    Puolue kehottaa Suomea erottamaan muiden EU-maiden tapaan kannabiksen
    ja muut huumeet toisistaan niin huumevalistuksessa kuin huumausainemarkkinoilla.

    Useat nuoret tutustuvat kannabikseen ja voivat pahimmillaan luulla esimerkiksi
    heroiinia kannabiksen kaltaiseksi, huomauttaa vihreiden sunnuntaina hyväksymä
    päihdepoliittinen ohjelma.

    Huumeiden myynnistä määrättävät rangaistukset
    vihreät porrastaisivat aineen vaarallisuuden mukaan.

    Ohjelma perustelee, että "jos heroiinin ja kannabiksen myynnistä
    saa saman rangaistuksen, samalta huumekauppiaalta voi ostaa molempia, jolloin
    siirtyminen aineesta toiseen helpottuu".

    Valtuuskunta äänesti puoluehallituksen linjaamasta ohjelmasta
    eilen useita kertoja ennen sen hyväksymistä. Suurin osa äänestyksistä
    koski kohtia, joissa verrataan kannabista ns. koviin huumeisiin.

    Valtuutetut äänestivät muun muassa kohdasta, jossa kerrotaan
    huumekuolemien määrän olevan kannabiksen laillistaneessa
    Hollannissa puolet pienempi kuin Suomessa, vaikka hollantilaisia on neljä
    kertaa enemmän. Suomessa ongelmana ovat ns. kovat huumeet. Lause jäi
    ohjelmaan.

    Muutama valtuutettu pelkäsi, että jos paperissa puhutaan kannabiksesta
    vähänkin "myönteisesti", ohjelmaa luetaan iltapäivälehtien
    toimituksissa kuin piru Raamattua. Puolueella on traumoja eduskuntavaaleista,
    jolloin se joutui myrskyn silmään parin ehdokkaansa huumelausunnoista.

    Yksi valtuutettu ehdotti sunnuntaina, etteivät vihreät vaatisi
    rangaistusta kannabiksen kotikasvatuksesta. Hän sai puolelleen neljä
    valtuutettua, mutta loput 28 äänestivät ehdotuksen kanveesiin.

    Osa ei halunnut puolueen hirttäytyvän mielipiteeseen, joka
    vastustaa viinien myynnin vapauttamista ruokakauppoihin. Puolueen linjauksena
    kuitenkin on, ettei viinien vapauttamista pidetä järkevänä.

    Huumeiden käytön rankaisemisessa puolue tyytyy nykytilaan.
    Vihreät eivät pidä järkevänä, että huumeiden
    käytöstä ja erittäin pienten erien hallussapidosta
    syytettäisiin ja tuomittaisiin tai annettaisiin rikosrangaistuksia.

    "On kohtuutonta rangaista huumeiden käyttäjää, koska
    se lisää syrjäytymisriskiä ja saattaa estää
    hoitoon hakeutumista", ohjelma toteaa.

    Puheenjohtaja Osmo Soininvaara oli tyytyväinen ohjelmaan.

    "Vihreät eivät ole sallimassa huumeiden käyttöä
    eivätkä tuomassa yhtään uutta päihdettä Suomessa
    lailliseksi. Haluamme valita selkeän haittojen minimointitien ja ottaa
    oppia niistä maista, joissa on ollut suuria ongelmia, ja välttää
    niiden tekemät virheet."

    Soininvaaran mielestä Suomessa ei voi käydä päihdepolitiikasta
    minkäänlaista analyyttista keskustelua, koska aihe on "niin latautunut".

    "Voi vähän hirtehisesti sanoa, että suomalaisen huumepolitiikan
    ideattomuudesta ja jyrkkyydestä ovat lähinnä hyötyneet
    huumekauppiaat", totesi entinen huumepolitiikasta vastannut ministeri.

    Tietokulma

    Vihreiden päihdelinjauksia

    Tupakan myynnistä tultava luvanvaraista, ja EU:n minimiveroa tupakkatuotteille
    nostettava. Nuuskan myynti lopetettava Ahvenanmaalla ja maakunnan laivoilla.

    Viinien vapauttaminen ruokakauppoihin ei ole järkevää.
    Alkoholiveroalessa tulisi painottaa väkevien viinojen sijasta mietoja
    juomia.

    Poliisin voimavarat keskitettävä järjestäytyneen
    huumerikollisuuden torjuntaan.

    Huumevalistuksessa mm. kannabiksen ja heroiinin niputtaminen yhteen
    on vaarallista, koska useat nuoret tutustuvat kannabikseen ja voivat kuvitella
    heroiinia kannabiksen kaltaiseksi.

    Kannabiksen ja muiden huumeiden markkinat on erotettava toisistaan esimerkiksi
    porrastamalla huumeiden myynnistä määrättävät
    rangaistukset aineen vaarallisuuden mukaan.

    Mitään nykyisin kielletyistä huumeista ei ole syytä
    laillistaa. Tilanne voi muuttua, jos muu Eurooppa valitsee toisin.

    Huumeiden käytön rankaisemattomuuden perusteista tärkein
    on kysymys hoitoon ohjautumisesta. Rangaistuksen pelko muun muassa usuttaa
    salaamaan huumeongelman.

    Huumeiden myyntiä ei tule laillistaa, ei edes kannabiksen.

    On keskityttävä alkoholistien avohoitopalveluiden resurssointiin
    ja laatuun.

    Huumehoitojen voimavaroja sekä korvaushoitoa on lisättävä,
    ja lääkehoitoon

    on päästävä jonottamatta.

    Myös terveyskeskuksista saatava puhtaita neuloja ja ruiskuja, koska
    käyttäjistä suurella osalla on C-hepatiitti.

    Uusi avaus huumekeskusteluun

    Lähde: Helsingin Sanomat 30.9.2003, Pääkirjoitus

    Kun Helsingin Sanomat selvitytti viime eduskuntavaalien alla kansalaisten
    listaa tärkeistä asioista, huumeet nousivat aivan kärkipäähän.
    Huumeiden leviäminen nuorten keskuuteen, jopa kouluihin, koetaan niin
    vakavaksi huolenaiheeksi, että puolueilla ei ole ollut halua lähteä
    kiistelemään huumepolitiikan mahdollisesta liberalisoinnista.
    Yhden vihreän ehdokkaan puheenvuoro kannabiksen vapauttamisen puolesta
    sai jyrkän tuomion kaikilta puolueilta vihreitä myöten.

    Vaalien mentyä vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara, joka lyhyenä
    ministerikautenaan Paavo Lipposen toisessa hallituksessa vastasi myös
    huumepolitiikasta, on halukas käynnistämään keskustelun
    huumepolitiikasta ja sen mahdollisista muutostarpeista. Ei ole salaisuus,
    että juuri vihreiden keskuudessa sellaiseen keskusteluun on laajempaakin
    painetta kuin Soininvaaran oma kiinnostus ministerikautensa jäljiltä.

    Vihreät julkistivat viikonvaihteessa ensimmäisenä puolueena
    päihdepoliittisen ohjelman, jossa huumepolitiikalla on merkittävä
    osa. Ohjelman ajatukset ovat tuttuja Soininvaaran aikaisemmista puheenvuoroista.
    EU:n ministerikokouksissa hän havaitsi, että Suomen huumepolitiikka
    on Ruotsin ja Kreikan ohella tiukempaa kuin muissa maissa.

    Soininvaara samoin kuin nyt vihreiden ohjelma kyseenalaistavat nykyisen
    huumepolitiikan tiukkuuden, mutta eivät rohkene sanoa sitä aivan
    suoraan. Ohjelmassa huomautetaan, miten EU:n valtavirran maissa huumeen
    käyttäjää ei rangaista huumeen käytöstä.
    Liberaalin huumepolitiikan maa Hollanti nähdään vähintäänkin
    mielenkiintoisena esimerkkinä. Tosin ohjelma päätyy siihen,
    että huumeiden myyntiä ei tule laillistaa; "edes kannabiksen
    laillistaminen ei ole ajankohtaista".

    Vihreiden ohjelma on tervetullut päänavaus asialliseen yhteiskunnalliseen
    keskusteluun tähänastisesta huumepolitiikasta ja sen järkevyydestä.
    Muidenkin puolueiden velvollisuus on lähteä siihen mukaan.

    Vihreät äänestivät kannabiksen viljelystä

    Lähde: Turun Sanomat 29.9.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,134968,2003-09-29

    Vihreä liitto ei kannata yhdenkään huumeen myynnin laillistamista,
    mutta ei pidä järkevänä syyttää ja rangaista
    huumeiden käytöstä. Vihreän liiton valtuuskunta hyväksyi
    puolueen päihdepoliittisen ohjelman sunnuntaina.

    Ohjelman useat yksityiskohdat päätettiin vasta äänestysten
    jälkeen. Puoluevaltuuskunta torjui selvästi esimerkiksi ehdotuksen,
    jonka mukaan kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön olisi
    sallittua. Koeäänestyksessä ehdotusta puolsi viisi noin
    30:stä valtuuskunnan jäsenestä.

    Valtuuskunnan enemmistö myötäili muutenkin pääosin
    puoluehallituksen ehdottamia linjauksia. Kannabikselle myötämielisempien
    vastapainoksi joukossa oli muutamia, joiden mielestä ohjelmasta olisi
    pitänyt jättää pois viittauksetkin kannabista ymmärtävään
    suuntaan.

    Ohjelmaan on kirjattu pitkähkö pohdiskelu kannabiksen laillistamisesta.
    Johtopäätös kuitenkin on, että Suomessa, "jossa kannabis
    vielä on selvästi vähemmistön käytössä",
    laillistamisen hyöty voi olla haittoja pienempi. Äänestyksen
    jälkeen ohjelman jäi toteamus, että "tilanne voi kuitenkin
    muuttua, jos esimerkiksi muu Eurooppa valitsee toisen tien".

    Kysymys huumeiden käytön rankaisemisesta jäi ilman yksiselitteistä
    vastausta. Ohjelmassa tarjotaan pitkällinen pohdiskelu asiasta ja
    lopputuloksena kaksi vaihtoehtoa: rankaisemisesta joko luovutaan tai jatketaan
    nykykäytäntöä, jossa käyttö on

    rangaistavaa, mutta syytettä ei välttämättä
    nosteta.

    Vihreiden mielestä on kohtuutonta rangaista huumeiden käyttäjää,
    koska se lisää syrjäytymisen riskiä ja saattaa estää
    hakeutumista hoitoon.

    Olutteltat väärässä paikassa

    Vihreät haluaisivat kohdistaa alkoholiverojen alennukset ennen
    muuta mietoihin juomiin. Lisäys tuli ohjelmaan loppusuoran käsittelyssä
    äänin 18-13, mikä olikin tiukin äänestys. Puoluejohdon
    perustelu, että veronalennukset on jo asiallisesti ratkaistu, ei vakuuttanut
    kokousväen enemmistöä.

    Vihreät eivät pidä järkevänä viininmyynnin
    sallimista myös elintarvikekaupoissa. Osa valtuuskunnan jäsenistä
    oli eri mieltä. Puoluejohdon linjan voitto varmistui jo koeäänestyksessä.

    Vihreillä on myös haluja jarruttaa oluttelttojen tuloa kesä-
    ja urheilutapahtumiin. Ohjelmassa ehdotetaan, että valtio ja kunnat
    antaisivat tapahtumalle vähemmän tukea, jos paikalla on olutteltta.

    Keskustelu ravintoloiden yöaukiolon lyhentämisestä ei
    innosta vihreitä. Sen sijaan anniskelun aloittamista aamuisin nykyistä
    myöhempään kannattaisi heidän mielestään
    harkita.

    Vihreä ruoho on omituinen ilmiö

    Lähde: Itä-Savon pääkirjoitus 29.9.2003

    Vihreä liitto punnitsi suhtautumistaan huumeisiin viikonvaihteessa.
    Vaikka kannabiksen kotiviljelyn laillistaminen sentään kaatui
    äänestyksessä, vihreiden linjaukseen jäi selkeitä
    huumemyönteisiä viitteitä.

    Kevään eduskuntavaalien alla roihahtanut "vihreiden huumeongelma"
    sai nyt jatkohoitoa, kun puoluevaltuuskunta hyväksyi vihreiden pohdiskelevan
    päihdeohjelman.

    Vihreä liitto ei kannata huumeiden myynnin laillistamista. Vihreiden
    mielestä mietojen huumeiden käytöstä ei pitäisi
    kuitenkaan nostaa syytteitä eikä rangaista.

    Huumeiden käyttäjiä paapovaa suhtautumistaan vihreät
    perustelevat sillä, että rangaistukset lisäävät
    syrjäytymisen riskiä ja estävät hakeutumasta hoitoon.
    Eikö huumeiden käytöstä luulisi koituvan muutakin haittaa
    kuin rangaistusten seuraamukset käyttäjälle?

    Jos käytön rankaisemisesta ja syyttämisestä luovuttaisiin
    vihreiden esittämällä tavalla, kannabiksen käyttö
    muuttuisi siis vapaasti suomennettuna lailliseksi. Mitä hyvää
    kansalaisille ja yhteiskunnalle mahtaisi koitua huumeiden vapauttamisesta?

    On turhaa hurskastelua yrittää rajata ongelmia pienemmiksi
    huumeiden mietouden perusteella. Huumebisneksen taustalla on kansainvälistä
    järjestäytynyttä rikollisuutta, jolle yhteiskunnan ei pidä
    antaa pienintäkään myönnytystä. Jakeluketju on
    pitkä, ja siksi huumeita ei voi pitää itsellisenä ilmiönä,
    joka kulminoituisi vain käyttäjään.

    Samalla tavalla on vihreän lapsellista kuvitella, että huumeiden
    käyttö rajautuisi vain mietoihin huumeisiin. Hollannin vapaan
    huumepolitiikan seuraukset voi jopa tavallinen kadunmies nähdä
    omin silmin Amsterdamin kaduilla: narkkarit tuskin ovat aloittaneet elämänsä
    tuhoavan uran suoraan kovilla huumeilla.

    Puolueen "huumeongelma" nousi esiin viime keväänä, kun
    kansanedustajaehdokkaana ollut puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja
    Markus Drake vaati vaalikeskustelussa mietojen huumeiden laillistamista.

    Puheenjohtaja Osmo Soininvaara joutui tuolloin myöntämään,
    että huumekohu oli ehdokasasettelun takia täysin itse aiheutettua.
    Soininvaara arvioi vaalien jälkeen, että kiusallinen kohu saattoi
    syödä puolueelta jopa muutaman eduskuntapaikan.

    Keväistä huumekohua vasten on ymmärrettävää,
    että puolue ryhtyi pohdiskelemaan suhtautumistaan huumeisiin muiden
    päihteiden ohella.

    Olisi voinut kuvitella, että puntaroinnin lopputuloksena olisi
    haluttu tehdä selkeä pesäero huumeisiin, mutta näin
    ei tapahtunut. Vihreiden myötäsukaista huumeajattelua on vaikea
    mieltää edes äänestäjäkunnan kosiskeluksi.

    Rkp ehti ennen Vihreää liittoa

    Lähde: Helsingin Sanomat 1.10.2003, Mielipide

    Pääkirjoituksessa sanotaan (HS 30.9.) virheellisesti, että
    Vihreä liitto on ollut ensimmäisenä liikkeellä, kun
    se viime viikonloppuna hyväksyi päihdepoliittisen ohjelman.

    Rkp hyväksyi oman seikkaperäisen ohjelmansa jo maaliskuussa
    2002. Ohjelma on siitä lähtien ollut luettavissa puolueen internet-sivuilla
    (ruotsiksi).

    Se muodosti puolueen päihdepoliittisen lähtökohdan maaliskuussa
    käydyissä eduskuntavaaleissa.

    Mainittakoon myös, että Rkp hyväksyi ensimmäisen
    ympäristöpoliittisen ohjelmansa ennen kuin Vihreää
    liittoa oli perustettu.

    Stefan Johansson

    Helsinki

    Rkp:n päihdepoliittisen linjauksen voi tarkistaa osoitteesta

    http://www.sfp.fi/extra/document/?id=19&instance=1&lang=se

    Joka 50. kiinni armeijan huumeseulonnoissa

    Lähde: YLE 4.10.2003

    Armeijan huumeseulonnassa on jäänyt kiinni joka viideskymmenes
    testatuista. Kaikki positiiviset tulokset on saatu varusmiehiltä;
    henkilökunnan tulokset ovat tähän asti olleet puhtaita.

    Puolustusvoimat on tehnyt huumetestejä viime vuoden lokakuusta
    lähtien. Elokuun loppuun mennessä testejä oli tehty runsaat
    2100 ja positiivisia tuloksia oli tullut 42.

    Testeistä 36 paljasti kannabiksen ja kuusi amfetamiinin käytön.

    Sotilaslakimies Risto Lerssin mukaan kärynneiden määrää
    ei voida pitää erityisen suurena. Hän uskoo valtaosan käyttäjistä
    seuloutuvan jo ennen palvelukseen astumista.

    Suurin osa positiivisen tuloksen antaneista on keskeyttänyt palveluksensa.
    Joissakin tapauksissa alokkaalle on kuitenkin annettu mahdollisuus jatkaa,
    jos tämä on sitoutunut tarkkaan seurantaan.

    Puolustusvoimissa on noin 4 000 työntekijää ja vuosittain
    palvelukseen astuu noin 30 000 varusmistä. Huumetestiin joutuvat valitaan
    satunnaisesti tai työtehtävän luonteen

    perusteella.

    Tavoitteena oli tehdä vuosittain 4 000 – 5 000 testiä, mutta
    testaaminen on sujunut hieman odotettua hitaammin. Tavoitemääriin
    päästään luultavasti ensi vuonna.

    Eduskunnan huumeseminaari toi esille inhimillisyyden

    Eduskunnan auditoriossa 25.9.2003 järjestetty seminaari 'Huumeet
    ja kriminaalipolitiikka' toi esille Suomen huumepolitiikassa tiedotusvälineiden
    kohkaamisen alla tapahtuneen ratkaisevan muutoksen suuren yleisön
    suosimasta amerikkalaistyylisestä paukuttelupolitiikasta kohti ns.
    eurooppalaista ihmisarvoja kunnioittavaa hoitopolitiikkaa.

    Tunnetun norjalaisen professorin Nils Christien lisäksi esitelmöijät
    edustivat suomalaisen huumepolitiikan tekemisen terävää
    kärkeä. Hallitusneuvos Jussi Pajuoja oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta
    osastolta kertoi Suomen vankilukujen ja vankipopulaation kehityksestä.
    Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto valtakunnansyyttäjänvirastosta
    vastuualueenaan huumerikollisuus kertoi huumeiden käyttäjistä
    ja kauppiaista ja kuinka seuraamusjärjestelmää pitäisi
    kehittää. Professori ja entinen syyttäjä Matti Tolvanen
    Joensuun yliopistosta tarkasteli mahdollisia vaihtoehtoja vankimäärän
    kasvulle.

    Yleisönä oli suomalaisen huumepolitiikan "raskasta sarjaa"
    ja tilaisuus kiinnosti aiheellisesti tiedotusvälineitä:

    Professori Nils Christie ennusti Suomelle ongelmia alkoholin
    vapautuessa

    Lähde: Helsingin Sanomat 26.9.2003

    Huumeiden vastaista sotaa ei voi voittaa, joten on parempi keskittyä
    huumeiden haittojen torjuntaan. Näin voisi tiivistää maailmankuulun
    norjalaisen emeritusprofessorin Nils Christien sanoman salintäydelle
    yleisölle eduskunnan auditoriossa torstaina.

    Christien viesti ei tullut kuulijoille yllätyksenä. Hän
    esitti saman ajatuksen pari vuosikymmentä sitten Kettil Bruunin kanssa
    kirjoittamassaan, nyt jo klassikoksi nousseessa kirjassa Hyvä vihollinen.

    Torstaina Christie arvioi, että Suomen päihdepolitiikka on
    hyvää vauhtia menossa kohti ongelmia – ei suinkaan huumeiden,
    vaan alkoholin takia.

    Hän kauhisteli alkoholiveron alentamista tilanteessa, jossa alkoholi
    aiheuttaa jatkuvasti suuria ongelmia. Hän muistutti, että Suomessa
    noin 3500 ihmistä kuolee vuosittain alkoholinkäyttöön.

    Norjalaisprofessori kannusti keskittymään huumehaittojen
    vähentämiseen täyskiellon sijasta

    Christie kertoi vastustavansa kaikkien huumeiden, myös kannabiksen,
    käyttöä. Hän suositteli niiden tilalle vaikkapa kävelyä
    vuoristossa, sillä siinä on elämystä kylliksi.

    Christien mukaan täytyy kuitenkin hyväksyä, etteivät
    kaikki ihmiset pysty lopettamaan huumeiden käyttöä. Sen
    vuoksi on keskityttävä näiden ihmisten auttamiseen.

    "Emme voi voittaa sotaa huumeita vastaan. Huumeita on aina, ja ne on
    nähtävä enemmän sosiaalipoliittisena kuin rikosoikeudellisena
    ongelmana. Meidän on arvioitava eri vaihtoehtojen aiheuttamat vahingot
    ja valittava se tie, jossa vahingot ovat pienimmät", Christie korosti.

    Christie on huolestunut länsimaiden kohoavista vankiluvuista, jotka
    johtuvat hänen mukaansa pitkälti huumesodasta.

    Ongelma koskee erityisesti Yhdysvaltoja, sillä siellä vankeja
    on noin 730 sataatuhatta asukasta kohti. Luku on huippukorkea, noin kymmenkertainen
    esimerkiksi Pohjoismaiden vankilukuihin nähden.

    Christie muistutti, että vankilukuun voi vaikuttaa kriminaalipoliittisilla
    valinnoilla. Esimerkkinä tästä on Suomi. Vielä 1960-luvulla
    Suomi oli vankien määrässä Itä-Euroopan tasolla,
    mutta tietoisella päätöksellä kurssi muutettiin vastaamaan
    pohjoismaista linjaa.

    Christie kummeksuu Ruotsin käymää sotaa
    huumeita vastaan

    Christie oudoksui sitä, että huumeiden vastaisessa sodassa
    Yhdysvaltojen rinnalle on liittoutunut Ruotsi, jossain määrin
    Norjakin. Hänen mielestään "hyvinvointiparatiisin ilmentymänä"
    tunnettu Ruotsi antaa sodalle oikeutuksen. Yhdysvallat valtaa.

    Christien mukaan ei ole realistista ajaa huumeiden täyskieltoa,
    vaan on parempi keskittyä haittojen vähentämiseen.

    Esimerkkinä haittojen vähentämisestä Christie mainitsee
    hygieeniset käyttöolot – siis esimerkiksi puhtaat ruiskut – ja
    helpon korvaushoidon. Hän korosti, että heroinisti tarvitsee
    annoksensa vaikka vankilassa.

    Vaarallisten aineiden käytön täytyy kuitenkin pysyä
    viranomaisten valvonnassa, mahdollisesti reseptilääkkeinä.

    "Eihän räjähteitäkään myydä kioskista."

    Huumeista ei Christien mukaan saa tehdä sellaista demonia tai tabua,
    että se estää järkevän keskustelun ongelmasta.
    Hän muisteli parinkymmenen vuoden takaista tilannetta, jolloin Hyvä
    vihollinen -kirja aiheutti Norjassa valtavan skandaalin. Silloin oli Christien
    mukaan aivan mahdotonta ajaa virallisesta täyskieltopolitiikasta poikkeavaa
    kantaa, sillä huumeidenkäyttäjiä verrattiin murhaajiin.

    Nyt tilanne on Christien mukaan rauhoittunut, mutta edelleenkin hän
    kertoo saavansa happamia kommentteja.

    "Viimeksi eräs kuulija sanoi olevansa iloinen siitä, että
    olen niin vanha. En nimittäin voi enää kovin kauaa esittää
    mielipiteitäni."

    Neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti sosiaali- ja terveysministeriöstä
    huomautti, että Suomen huumepolitiikka eroaa kiinnostavalla tavalla
    Ruotsin linjasta.

    Suomi on hänen mukaansa tehnyt viime vuosina "elegantin" suunnanmuutoksen,
    eli nykyinen politiikka ei enää lähde täyskiellosta,
    vaan haittojen minimoinnista.

    Irti hyvästä vihollisesta

    Lähde: Turun Sanomat 26.9.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,134747,2003-09-26

    Heidi Hautalan kolumni

    Oslon yliopiston oikeussosiologian professori Nils Christie ja hänen
    edesmennyt suomalainen kollegansa Kettil Bruun kirjoittivat huumepolitiikasta
    1980-luvun alussa klassikon nimeltä Hyvä vihollinen.

    Torstaiaamuna kaivoin kyseisen opuksen hyllystäni, koska Christie
    oli pääpuhujana eduskunnassa järjestetyssä päihdepolitiikan
    seminaarissa. Liikuttuneena pyysin kuluneeseen kirjaani tervehdyksen tekijältä,
    jonka ajatuksiin olen hätätilanteissa usein voinut turvautua.

    Christien ja Bruunin mukaan huumeiden vaarallisin käyttötapa
    on nimittäin poliittinen. Huumeidenkäyttö ja siihen liittyvä
    rikollisuus eristetään niistä yhteiskunnallisista ongelmista,
    jotka sitä tuottavat. Huumeet demonisoidaan ja ongelman uskotellaan
    poistuvan rangaistuksia tiukentamalla.

    Toisin ajattelevat saadaan näyttämään "huumemyönteisiltä".
    Leimaaminen on niin tehokasta, että keskustelu päihdepolitiikan
    vaihtoehdoista tyrehtyy alkuunsa.

    Nils Christie totesi, että 20 vuodessa on sentään tapahtunut
    muutos. Rationaalinen keskustelu huumepolitiikasta on kaikesta huolimatta
    jo mahdollista. Siitä todisti myös tilaisuus, jossa tämä
    toteamus lausuttiin.

    Suomen voitiin todeta siirtyneen aimo askeleen kohti rationaalista huumepolitiikkaa,
    jossa pyritään minimoimaan käyttäjille itselleen ja
    koko yhteiskunnalle aiheutuvat haitat.

    Narkomaaneille ei haluta ehdoin tahdoin lisää kärsimyksiä
    kuten HIV-tartuntaa. Puhtaiden huumeruiskujen saatavilla ololla estetään
    epidemiaa leviämästä myös valtaväestöön
    esimerkiksi prostituution mukana.

    On opittu myös näkemään huumeidenkäytön
    ja viinanjuonnin taakse. Pääongelmaksi – Christien sanoin – osoittautuu
    ihmisten irrallisuus muista ihmisistä ja sosiaalisista verkostoista,
    olipa sitten kyse työ- tai asumismuodoistamme tai muusta elämänpiiristämme.

    Olen lainannut usein tätä viisasta norjalaista, joka kirjoitti
    jo 20 vuotta sitten, että lasten saattaminen aikuisuuteen on kuin
    vetäisi suurta kalanvonkaletta maihin liian ohuella siimalla. Siima
    on sitten vain ohentumistaan ohentunut.

    Oikeastaan siima on jo katkennut. Elämänmuotomme tuottaa moniongelmaisia
    lapsia ja nuoria, joista tulee helposti päihdeongelmaisia. Jos tähän
    pulmaan ei löydetä ratkaisuja, voidaan puhua sivilisaatiokriisistä.
    Oma vaatimaton ehdotukseni on, että kaikessa päätöksenteossa
    koetetaan kaivaa esiin keinot, joilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä.

    Annan arvoa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle,
    joka ilmoitti päihdepolitiikan seminaarissa valmiutensa siirtää
    syrjäytyneet sekä päihde- ja mielenterveysongelmaiset vankiloista
    ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin.

    Toivottavasti ministeri Hyssälä näkee, että näitä
    palveluja olisi tuotava myös vankiloihin, joissa vaikeasti huumeongelmaiset
    jäävät vaille hoitoa ja löytävät keinoja
    jatkaa käyttöään myös muurien sisäpuolella.
    Jos huumesotaa ei ole onnistuttu voittamaan vankiloissa, on varmasti illuusiota
    kuvitella, että sen nykykeinot purisivat muuallakaan.

    Valitettavasti suomalainen sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä
    kriminaalipolitiikka ovat kulkeneet huumekysymyksissä aivan eri suuntiin.
    Poliisi edelleen lähinnä pamputtaa, ja entinen poliisiministeri
    Ville Itälä on antanut sille täyden kannustuksen.

    Huumerikoksista tuomittujen määrä suomalaisissa vankiloissa
    on kasvanut koko 1990-luvun voimakkaasti, vaikka samaan aikaan esimerkiksi
    rattijuoppojen ja varkaiden määrä on saatu laskemaan – ilman,
    että näiden ollessa vapaalla jalalla kyseisten rikostenkaan määrä
    olisi mitenkään kasvanut.

    Poliisiministeri Kari Rajamäki on avainasemassa pohdittaessa, voitaisiinko
    samalla kriminaalipolitiikalla saada myös vähäisistä
    huumerikoksista, lähinnä käytöstä ja sen rahoittamisesta
    tuomitut pois vankiloista vaihtoehtoisten seuraamusten avulla. Kova huumebisnes
    ja järjestäytynyt rikollisuus on sitten aivan eri asia.

    Niin ikävä kuin asia onkin, päihdeongelmat ovat aivan
    liian vakava asia jätettäväksi kannatustaan populistisesti
    maksimoivien, vastuutaan pakoilevien poliitikkojen pelinappulaksi. Hyvästä
    vihollisesta on vihdoin päästävä irti.

    Egypti opettaa ?

    Lähde: Terveydenedistämisen keskuksen Promo lehti no 27

    http://www.health.fi/promo/27/Promo27.pdf

    Suunnittelija Kaj-Mikael Wredlund Terveydenedistämisen keskuksesta
    analysoi kirjoituksessaan 'Kannabiksestako laillinen päihde?' kansainvälistä
    kannabiksen uudelleenarviointia suomalaisesta näkökulmasta:

    "Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia,
    mutta voi kuitenkin halutessaan tehdä samankaltaisia myönnytyksiä
    esim. kannabiksen käytön ja hallussapidon suhteen, kuin mitä
    joissakin Euroopan maissa jo on tehty. Siihen ei mielestäni ole vielä
    mitään syytä. On myös hyvä muistaa, että
    kun kannabis liitettiin kansainvälisen huumausainekontrollin piiriin
    vuonna 1925, Egypti oli se maa, joka halusi sitä kaikkein eniten.
    Siellä oltiin jo vuosisatoja nähty niitä ongelmia, jotka
    ovat kannabiksen endeemisen käytön seurauksia. "

    Hollannissa kädet ahkerina

    Promon seuraavassa artikkelissa tutkija Tuukka Tammi kumoaa sitä
    suomalaisessa huumekeskustelussa yleisesti käytettyä symbolista
    viestiä, että Hollannissa ollaan nostettu kädet pystyyn
    huumeongelman edessä eli suomeksi sanottuna ei tehdä mitään:

    "Hollannissa on keskustelua puolesta ja vastaan käyty lähinnä
    sosiaali- ja terveysviranomaisten kesken. Poliittinen asetelma on siten
    ollut jokseenkin erilainen kuin monissa muissa maissa, joissa napit vastakkain
    tässä kysymyksessä esiintyvät lainvalvonta-ja hoitoviranomaiset.

    Huumeongelmaan suhtaudutaan maassa vakavasti ja sen hoitamiseen panostetaan
    huomattavia resursseja; kädet ovat pikemmin ahkerina, eivät pystyssä.
    Toinen kysymys sen sijaan on, soveltuvatko muualla ja erilaisessa kulttuurisessa
    ilmastossa hyviksi havaitut keinot sellaisinaan muihin maihin, esimerkiksi
    Suomeen."

    Huumekeskustelun sietämätön vaikeus

    Lähde: Tiimi 3-4/03

    http://www.a-klinikka.fi/tiimi/3403/paakirj.html

    Helsingin kaupungille valittiin taannoin nuorisotoimenjohtajaa. Ehdolla
    oli useita henkilöitä, myös määräaikaisen
    viran silloinen haltija Lasse Siurala. Helsingin Sanomat luonnollisesti
    seurasi korkean viran täyttöprosessia. Lehdessä uutisoitiin
    pariinkin otteeseen, kuinka Siuralan "rasitteena ovat hänen vuonna
    1997 esittämänsä  huumelausunnot, joita jotkut pitivät
    tuolloin nuorisotoimenjohtajalle sopimattomina".

    Lausuntojen sisällöstä lehti ei kertonut vaan luotti
    lukijoidensa muistin ulottuvan viiden  vuoden taakse. Tuolloin Siurala
    valmisteli nuorisotoimen kannanottoa tekeillä olleeseen Helsingin
    kaupungin huumestrategiaan. Hän mm. peräänkuulutti useamman
    kuin yhden totuuden sallimista kerrallaan huumekeskusteluissa, strategioissa
    ja hoitotavoissa. Siurala myös halusi jatkaa keskustelua siitä,
    voidaanko kannabistuotteita pitää terveydelle haitallisempina
    kuin tupakkaa tai alkoholia.

    Vihreää Liittoa edustava Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
    Pekka Sauri pohti pari vuotta sitten Päihdepäivillä päihdepoliittisen
    keskustelun käymisen vaikeutta.  Saurin mukaan poliitikkojen
    on vaikea puhua huumeista. Vähäinenkin lipsuminen  vallitsevasta
    huumepoliittisesta linjasta tulkitaan huumemyönteisyydeksi, ja se
    saattaa käydä esittäjälleen kohtalokkaaksi.

    Erilainen huumepuhe on silmäätekevälle takuuvarma keino
    päästä puheenaiheeksi. On vaikea kuvitella, millä muulla
    aiheella saisi suomalaisessa yhteiskunnassa vastaavaa kohua aikaan. Toisaalta
    mikään ei ole helpompaa kuin pitäytyä vallitsevassa
    linjassa ja poimia poliittisia irtopisteitä vaatimalla kovempaa kuria
    huumerikollisille.

    On vaikea ymmärtää, miksi huumekeskustelu on niin tavattoman
    yksioikoista.  Asiallista, argumentoivaa keskustelua ei käydä,
    sen sijaan leimakirveitä aletaan heilutella surutta, jos jossain päin
    ollaan edes näkevinään jotain yhdestä totuudesta poikkeavaa.
    Niin teki oikeastaan Helsingin Sanomatkin Siuralan tapauksessa. Lehti ei
    vaivautunut kertomaan hänen kannanotoistaan, totesipa vain niiden
    olleen joidenkin mielestä sopimattomia. Ellet ole puolellamme, olet
    meitä vastaan.

    Kansalaisena arveluttaa, entä jos kaikki vallankäyttäjät
    eivät olekaan samalla huumekannalla. Toisinajattelijat tuskin lausuvat
    mielipiteitään ääneen ristiinnaulitse-ilmapiirin vallitessa.
    Kuitenkin he luultavimmin toimivat aidon mielipiteensä pohjalta ja
    sitä edistäen. Kenen etu siinä toteutuu?

    Lasse Siuralalle puheet eivät koituneet kohtalokkaiksi: hänet
    valittiin edelleen jatkamaan Helsingin nuorisotoimenjohtajana. Onnellisesti
    kävi myös vihreille, jotka korjasivat viime eduskuntavaaleissa
    vaalivoiton huolimatta kansanedustajaehdokkaana olleen Markus Draken toiminnasta
    ja europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren huumekannanotoista.
    Lasse Siuralaa huumepuheet näyttävät seuraavan vielä
    vuosienkin jälkeen. Saa nähdä, miten Vihreille käy.

    Tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa erilaisten huumeita koskevien
    argumenttien oikeellisuuteen. Sen sijaan korostetaan julkisen keskustelun
    arvoa sinänsä. Länsimaisessa demokratiassa päätöksenteon
    tulee perustua avoimeen, vapaaseen ja monipuoliseen keskusteluun, jossa
    esiin tuotujen argumenttien arvo punnitaan.

    Nykyinen tilanne, jossa monet vakavissaan huumekysymysten kanssa työskentelevät
    henkilöt välttelevät julkiseen keskusteluun osallistumista
    sen yksisilmäisyyden vuoksi, on perin huolestuttava. Miten sellainen
    järjestelmä, joka ei siedä monipuolista pohdintaa, voi säilyttää
    uskottavuutensa?

    Auli Saukkonen

    Kansanviisautta ja outoja nuoria

    Lähde: Tiimi 3-4/03

    http://www.a-klinikka.fi/tiimi/3403/italia.html

    Soile Pietikäinen kirjoittaa Tiimi-lehdessä Italian päihdehuollon
    ammattilaisten asenteista ja työetiikasta. Siellä saadut tulokset
    antavat viitteitä siitä, miksi suomalaisessa päihdehuollossa
    tunnutaan toistuvasti törmättävän asenneongelmiin:

    Miten italialaiset päihdehuollon ammattilaiset suhtautuvat nuorten
    alkoholinkäyttöön Italian muutospaineiden alaisessa viinikulttuurissa?
    Kuinka paljon päihdetyöntekijät itse asiassa tietävät
    nuorisokulttuurissa ajankohtaisista uusista alkoholinkäytön muodoista?

    Muutama vuosi sitten Torinon yliopiston tutkimusryhmä julkaisi
    laajan tutkimuksen alkoholiongelmien kanssa tekemisissä olevista ammattilaisista
    ja tämän päivän nuorista. Tulokset ovat vähintäänkin
    mielenkiintoisia. Tutkimus on italialaisittain harvinaisuus, koska lähes
    kaikki maassa tehty alkoholitutkimus on luonteeltaan lääketieteellistä
    tai epidemiologista.

    Useat tekijät vaikuttivat ammattilaisten alkoholipolitiikkaa ja
    oman työnsä keinoja koskeviin asenteisiin. Suurin osa omasta
    pätevyyden puutteestaan tietoisista tunsi itsensä epävarmoiksi
    eikä asettunut minkään äärimmäisen näkökulman
    kannalle. Asenteiden ääripäät löytyivät kahdesta
    ryhmästä: nuoret naispuoliset sosiaalityöntekijät olivat
    kieltolakiorientoituneita ja keski-ikäiset mieslääkärit
    olivat valmiita pitämään normaalina hyvinkin korkeaa alkoholinkulutusta,
    varsinkin jos se on perinteisen mallin mukaista.

    Ne jotka kokivat itsensä ammatillisesti päteviksi kohtaamaan
    alkoholiin liittyviä ongelmia, olivat jyrkimpiä kieltomentaliteetin
    kannattajia, vaikka hekään eivät uskoneet rajoitusten vähentävän
    kulutusta. Ammatillinen itsevarmuus ei myöskään aina liittynyt
    millään tavalla tosiasialliseen asiatiedon hallintaan. Lisäksi
    jyrkän kieltolakimentaliteetin kannattajat keskittyivät alkoholistien
    terapian parissa työskenteleviin ja henkilökohtaisesti alkoholista
    pidättäytyviin henkilöihin. Tämä viittaa siihen,
    että voimakkaan autoritaarisilla asenteilla on yhteys yhtäältä
    tiettyjen terapiakoulukuntien kantoihin ja toisaalta ne perustuvat usein
    henkilökohtaisen kokemuksen yleistämiseen.

    Kieltolain aika

    Lähde: Ahonen, Jukka (2003) Raittiuden voima. Raittiuden ystävät
    1853-2003. Keuruu. ISBN 951-1-18920-4

    150 vuoden kokemuksella Raittiuden ystävien juhlakirjassa ja historiikissa
    kerrotaan raittiuspyrkimysten huippukokemuksesta, kieltolaista:

    Kieltolain voimaan saattaminen ja valvominen olivat keskeisiä juonteita
    1920-luvun ja 1930-luvun alun raittiusliikkeen toiminnassa. Aluksi kieltolakiin
    suhtauduttiin suurenmoisena voittona, jonka vaalimiseen raittiusväen
    tuli osallistua kaikesta sydämestään. Raittiuden ystävät
    toimeenpani jo heti sisällissodan jälkeen kieltolakikursseja,
    joilla valaistiin lain toteuttamista koskevia kysymyksiä. Lain kirjaimen
    noudattaminen osoittautui kuitenkin hyvin monitahoiseksi asiaksi. Kieltolain
    toteuttamisen ja valvomisen johto annettiin sosiaaliministeriön alaisen
    raittiusosaston hoidettavaksi. Raittiusväki osallistui kieltolain
    aikana monin tavoin paikallistason alkoholiolojen valvontaan, minkä
    ansiosta raittiusliike sai suuren yleisön silmissä selvästi
    kielteisemmän maineen kuin vuosisadan kahdella ensimmäisellä
    kymmenluvulla. Maan merkittävimpänä raittiusjärjestönä
    Raittiuden ystävät sai tästä luonnollisesti oman osansa.
    Raittiusliikkeen huonoa mainetta oli omiaan heikentämään
    myös liikkeen johdon julkisissa kommenteissa toistunut itsepintainen
    kiinnipitäminen huonosti toimineesta kieltolaista. Tilanne johti raittiusliikkeen
    "kahden rintaman sotaan". Kieltolain rikkojiakin vaarallisemmaksi viholliseksi
    nousivat lain vastustajat, joiden enemmistön päämäärä
    kuitenkin oli sama kuin raittiusliikkeellä. Tämän tavoitteen
    korostamista kuvaa mainiolla tavalla esim. vuonna 1919 perustetun Täysikiellon
    Vastustamisyhdistyksen nimen muuttaminen kaksi vuotta myöhemmin Täysikiellottoman
    Kansanraittiuden Edistämisliitoksi.

    Kieltolain merkittävin "saavutus" oli rikollisuuden lisääntyminen.
    Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset käsittivät
    jatkuvasti n. 80 % kaikista rikoksista. Yleisen lainkuuliaisuuden selkeä
    heikkeneminen ja viranomaisten toivoton taistelu laitonta väkijuomaliikettä
    vastaan synnyttivät vahvoja epäilyjä, vastasiko kieltolain
    ylläpitäminen siitä aiheutuvia kustannuksia. Yleismaailmallisen
    talouspulan vaikutukset asettivat 1920-30-lukujen taitteessa kieltolain
    lopulliseen kokeeseen. Valtion menojen supistaminen ja uusien tulonlähteiden
    etsiminen tulivat välttämättömiksi. Kieltolain vastustajat
    olivat jo useiden vuosien ajan esittäneet alkoholiverotuksen käyttöönottoa,
    joka laskelmien mukaan olisi lisännyt valtion tuloja merkittävällä
    tavalla. Kieltolain kumoamisen puolesta puhuivat myös kauppasuhteiden
    säilyttäminen protektionismiin siirtyvien viinimaiden kanssa
    sekä Ranskalta luvattu huomattava valtionlaina.

     

     

     
    Tulevat äidit ja isät suojattava päihteiltä

    Lähde: Helsingin Sanomat 3.9.2003

    Jouko Tuomisto, professori kansanterveyslaitoksessa ja osa-aikaisesti
    Kuopion yliopiston yleislääketieteen laitoksella, pohtii yliökirjoituksessaan
    päihdepolitiikkamme ongelmia ja tavoitteita. Hänen mielestään
    olisi tärkeää saada nuoret ymmärtämään
    ongelmat, joita päihteistä ja jopa niiden normaalista käytöstä
    aiheutuu.

    Samassa yhteydessä hän pohtii myös kannabiksen asemaa:

    Kannattaisi myös vakavasti tutkia, olisiko parempi myydä tiettyjä
    kannabistuotteita valvotuista liikkeistä kuin kadulla. Se irrottaisi
    niiden kaupan vahvojen huumeiden, kuten heroiinin ja amfetamiinin, katukaupasta.
    Asia olisi syytä tutkia ennakkoluulottomasti vaikka ei olekaan varmaa,
    että haitat näin minimoitaisiin.

    Tupakka ja laittomat huumeet – sosiaalisten ja laillisten
    erojen kaveneminen

    Lähde: Kansainvälinen tupakkakonferenssi Helsingissä

    Juttu löytyy keskiviikon numerosta lehden loppupäässä.pdf-tiedostona:

    http://www.wctoh2003.org/dailynews/index.html

    Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mielestä keskusteltaessa
    kansallisesta lainsäädännöstä ja toimintasuunnitelmista
    on järkevää käsitellä laittomia ja laillisia huumeita
    erillään. Hän on kuitenkin avoin joidenkin laillisten erojen
    kaventamiselle:

    "Tällä hetkellä keskustellaan siitä, että onko
    mitään järkeä pitää kannabis laittomana aineena
    samalla kun nikotiini on laillinen. Minä olisin sellaisen muutoksen
    puolella, jossa nikotiinin myyminen vaatisi lisenssin. Olisin myös
    valmis keskustelemaan mahdollisuudesta sallia kannabiksen laillinen myynti
    tietyin rajoituksin keinona vähentää rikollisuutta."

    Ohessa alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan:

    Tobacco and Illegal Drugs – Narrowing the Social and Legal
    Distinction

    In debates on drug policy one occasionally hears views from both the
    tobacco lobby as well as some anti-drug crusaders sharply opposing any
    suggestion that illegal drugs would be in any way comparable with tobacco.
    According to this way of thinking, doing so trivialises the dangers of
    illegal drugs and blunts the anti-drug message that society needs to send
    to its youth.

    On the other hand, it could also be argued that the implication that
    tobacco happens to be legal makes it a significantly lesser evil than any
    illegal drug, amounts to an endorsement of a drug that is both deadly and
    very addictive, even though it is legal.

    Markku Soikkeli, Senior Planning Officer in the Prevention of Substance
    Abuse at Finland's National Research and Development Centre for Welfare
    and Health (STAKES), wants to send out the message that tobacco is a indeed
    a real drug:

    “Tobacco should be seen as one of the most addictive drugs. It is also
    the one that is most associated with damage to health."

    Dr. Matti Rimpelä, a research professor at STAKES, agrees: “In
    terms of addictiveness I would classify nicotine in the same category as
    heroin and cocaine, for example." It is merely the relatively low price
    and easy availability of cigarettes that keeps nicotine addicts from acting
    like junkies and crackheads.

    Tobacco – a minor vice?

    These views are in sharp contrast with the popular way of thinking in
    Finland, in which all interaction with illegal drugs has long been demonised.
    Tobacco has been traditionally seen as a fairly minor vice at worst, and
    something of a rite of passage for youth.

    It was not until 1977 that a minimum age – 16 – was set for possession
    of tobacco. Up until then the only restriction on youth smoking was a law
    passed in the 1960s making it illegal for schoolchildren to smoke while
    travelling between their homes and school. Now the age for buying tobacco
    is 18, but enforcement of the age limit leaves much to be desired. In what
    was seen as a socially progressive move at the time, some Finnish schools
    the early ´70s actually set up smoking lounges for pupils in the
    upper grades. The rationale was that it was better for teenagers to smoke
    in a lounge where young-er kids could not see them, than in school toilets,
    or nearby forests and alleys.

    In the 1990s the smoking age was raised to 18. Nevertheless two years
    later parents whose children attended a traditional Finnish Lutheran summer
    confirmation camp were offered the possibility to sign a paper giving permission
    for him or her to smoke during the camp in a specified area.

    Although legislation has become more restrictive, Markku Soikkeli says
    that the familiarity of smoking still helps people avoid drawing the most
    logical conclusions on tobacco.

    “The fact that tobacco is effectively sold to young kids, and that we
    know that it will eventually kill about one half of smokers, should be
    intolerable. It should not be possible for this kind of merchandise to
    exist in a society that normally protects public health and the life of
    its citizens. But it is possible, because over a long period of time we
    have learned to consider it natural."

    He says that part of the problem has to do with the different taboos
    surrounding legal and illegal drugs.

    Tobacco and Illegal Drugs  – Narrowing the Social
    and Legal Distinction

    “Tobacco appears to be as addictive as heroin and more lethal, so we
    should consider it the more dangerous drug. However, it is very difficult
    to say this out loud."

    Smoking starts below the legal age

    Studies show that tobacco use tends to start far below the legal smoking
    age – usually between the ages of 12 and 14. Markku Soikkeli feels that
    the right kind of education is very important. He says that it should include
    the legal drugs alcohol and tobacco, and that it should avoid propagandistic
    emotion, relying instead on objective facts and critical information about
    the substances, trusting the kids themselves to draw the right conclusions:

    “By critical information I mean information that relies on exposing
    the tactics and lies of the tobacco industry to the young kids. We don't
    need to feed them our attitudes or to indoctrinate them to an anti-tobacco
    way of thinking, because exposing them to simple facts will do the job.
    It has the added benefit of allowing young people to use their own resources
    – their intelligence and sense of justice."

    Professor Rimpelä sees the main social distinction between legal
    and illegal drugs as stemming from the differences in the legal status.
    He also has hopes that tobacco might soon become far less accepted socially
    and culturally:

    “At the moment alcohol and tobacco do not have the kinds of subcultures
    that illegal drugs do. They are so widespread that it is difficult to talk
    about a subculture. However, in Finland smoking is decreasing so much that
    it could turn into a subculture of sorts as it becomes a marginalised phenomenon.

    This has not happened yet, but it is inevitable at some point. It would
    be good if smoking were to become such a rare phenomenon that the Minister
    of Culture would not even consider meeting the winner of a car race who
    receives sponsorship money from a tobacco company."

    Rimpelä says that when discussing national legislation and plans
    of action, it may be sensible to deal with illegal and legal drugs separately.
    However, he is also open to narrowing some of the legal distinctions:

    “At the moment there is considerable debate on whether or not there
    is any sense in having cannabis as an illegal substance while nicotine
    is legal. I would be very much in favour of a change in which selling nicotine
    would require a licence. I would also be willing to discuss the possibility
    of allowing cannabis to be sold legally – with certain restrictions – as
    a way of reducing crime."

    To rationally deal with the problem posed by nicotine as an addictive
    drug, Matti Rimpelä feels that it is important to disengage from the
    powerful moral attitudes of various interest groups and to examine the
    phenomenon of all types of substance abuse as a societal whole:

    “On the level of individual human beings it is often difficult to distinguish
    between legal and illegal substances. The substances themselves are not
    important – helping people is. Focusing on specific substances has not
    proven to be very successful."

    At the moment alcohol and tobacco do not have the same kinds of subcultures
    as illegal drugs.

    Vain kolmen prosentin tähden

    Lähde: Turun Sanomat 4.9.2003

    Turun poliisin huumerikosyksikön päällikkö, rikoskomisario
    Veli-Matti Soikkeli kertoo kriminaalivalvonnan tuloksellisuudesta Turun
    Sanomien uutisessa:

    – Mitä enemmän huumetorjuntaan sijoitetaan, sitä enemmän
    juttuja paljastuu. Tähän asti on arvioitu, että 10 prosenttia
    huumeista paljastuu, mutta nyt kansainvälinen tutkimus totesi, että
    paljastuneita onkin vain kolmisen prosenttia. Se hätkähdyttää.
    Työsarkaa olisi loputtomasti ja enemmänkin voitaisiin tehdä
    kuin nyt, Soikkeli sanoi.

    Paimion ja Piikkiön metsistä

    Lähde: Turun Sanomat 3.9.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,132682,2003-09-03

    Poliisi on löytänyt Paimion Preitilästä toistakymmentä
    maahan istutettua cannabis sativa -kasvia.Metsäntutkimuslaitoksen
    mailla kasvaneet hampuntaimet löytyivät yleisövihjeen perusteella.

    Myös Piikkiön Jättänväljästä seurakunnan
    mailta löydettiin samaa hamppukasvia, joka oli istutettu kolmeen tynnyrinpuolikkaaseen.
    Piikkiön hamput olivat ennättäneet hujahtaa runsaan metrin
    korkuisiksi pensaiksi.

    Poliisin mukaan kummassakin tapauksessa on kyse huumekasvin kasvatuksesta
    kotitarpeiksi. Tekijöistä ei ole vielä tietoa.

    – Yleisemmin hamppua kasvatetaan sisätiloissa, kuten kylpyhuoneissa
    ja saunoissa. Ulkona kasvatus on harvinaisempaa, maaseutumainen tapa, määrittelee
    ylikonstaapeli Ismo Mäntylä Paimion poliisista.

    Hamppuviljelmät havaitaan yleensä kotietsintöjen yhteydessä.
    Sen sijaan ulkoa metsän

    siimeksestä kasveja on vaikeampi löytää.

    Valistus on tehnyt tässä suhteessa tehtävänsä.

    – Hamppua on varmasti kasvatettu kauan, mutta nyt kasvi tunnistetaan
    yhä herkemmin, Mäntylä uskoo.

    Viimeksi Paimiossa tehtiin kaksi hamppulöydöstä vuonna
    2000.

    Paimion ja Piikkiön löydöissä on todennäköisimmin
    kyse huumausainerikoksesta, josta saa vähintään sakkorangaistuksen
    ja enintään kaksi vuotta vankeutta.

    – Kannabiksen kasvatus on kiellettyä kaikissa muodoissaan. Myös
    siemenien tuonti maahan on laitonta, Mäntylä sanoo.

    Turussa poliisin haaviin jää muutamia kymmeniä hampun
    kotikasvattajia vuodessa.

    Kannabis hyväksytympää

    Lähde: Turun Sanomat 31.8.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,132454,2003-08-31

    Huumeidenkäyttäjä hyväksyy raittiuden perinteistä
    alkoholinjuojaa paremmin

    Täysin raittiit ja huumeita kokeilleet nuoret naiset suhtautuvat
    päihteiden käyttöön yllättävän samalla
    tavalla. Molemmat ryhmät esimerkiksi vieroksuvat perinteistä
    suomalaista humalahakuistabaarikulttuuria.

    Huumeita käyttävät hyväksyvät myös täysraittiuden
    "perinteisiä" alkoholinjuojia paremmin.

    – Molemmilla on tietynlainen ymmärrys toisen ryhmän valintaa
    ja elämäntapaa kohtaan, kertoo Katri Paija, joka tutki sosiologian
    gradussaan alle 30-vuotiaiden turkulaisnaisten päihdeasenteita.

    Naiset jaettiin neljään erilaiseen joukkoon. Ideana oli selvittää,
    mikä yhdistää ja erottaa eri lailla päihteisiin suhtautuvia.

    Tutkimuksen naisista yli kolmannes kuului kokeilijoiden ryhmään.
    Kokeilija käyttää alkoholia ja on joskus kokeillut myös
    huumeita.

    Liki saman verran baaritiskeillä viihtyi ns. perinteisiä naisia,
    jotka juovat alkoholia, mutta eivät koske huumeisiin. Loppu kolmannes
    jakautui kahteen ääripäähän – täysraittiisiin
    ja huumeita käyttäviin.

    Tutkimuksen aineisto kerättiin pari vuotta sitten Turun keskustan
    ravintoloista ja muista

    viihdepaikoista. Lomakkeen sai täytettäväksi viitisensataa
    nuorta – alkuillasta tietenkin, ettei humalataso häiritsisi vastaamista.

    Kyselyn tekoon suhtauduttiin innostuneesti. Vaikeinta oli tavoittaa
    alle 19-vuotiaita huumeidenkäyttäjätyttöjä.

    – Kysely kertoo nimenomaan tämän tutkimuksen nuorista naisista.
    Kaikkiin turkulaistyttöihin tuloksia ei sovi yleistää, muistuttaa
    Paija.

    Joka viides täysin raitis

    Seitsemän tyttöä kymmenestä kertoi hallitsevansa
    päihteiden käyttönsä ravintolaillan aikana. Liki kolmannes
    siis oli asiasta epävarma.

    Tavoitetuista tytöistä viidennes ilmoittautui raittiiksi.
    Heistä liki puolet väitti, ettei ole koskaan maistanutkaan alkoholia.

    Oleellinen syy raittiuteen oli se, ettei haluta olla päihteiden
    vaikutuksen alaisena. Kolme raitista neljästä myönsi pelkäävänsä
    kontrollin menettämistä.

    Myös päihteiden kallis hinta kannusti osaa tytöistä
    täysraittiuteen. Viidennes raittiista epäili, etteivät raittiit
    ehkä olisi raittiita jos olisivat kokeilleet päihteitä ja
    tietäisivät mistä jäävät paitsi.

    – Yli puolet raittiista ajattelee, että päihteitä käyttävät
    ovat vähän eksyksissä oman elämänsä suhteen,
    että käyttö on jonkinasteinen ongelma. Raittiit antavat
    arvoa valitsemalleen elämäntavalle, Katri Paija sanoo.

    Toisaalta puolet raittiista tytöistä epäili, että
    käyttäjät uskovat heidän nauttivan vähemmän
    elämästä ja omistavan vähemmän ystäviä.
    Päihteitä käyttävät eivät todellisuudessa
    kuitenkaan ajattele näin synkästi.

    Kannabis saa ymmärrystä

    Huumeidenkäyttäjien ryhmästä 93 prosenttia käytti
    kannabista, vahvempia huumeita vain muutama.

    – On silti mahdollista, että vahvojen huumeiden käyttäjiä
    löytyy enemmän tutkimuksen ulkopuolisista ravintoloista, huomauttaa
    Paija.

    Kannabis on noussut selvästi erilaiseen asemaan kuin muut huumeet.
    Kaikki ryhmät – myös huumeidenkäyttäjät – pitivät
    vahvoja huumeita hyvin vaarallisina, mutta pilvenpolttoon suhtauduttiin
    lievemmin.

    Nuorimmat pitivät kaikkia huumeita vähemmän haitallisina
    kuin vanhemmat vastaajat. Joka viidennen mielestä ekstaasi on vaaratonta.

    – Nuoremmille huumeet eivät ole tabu. Tulevaan päihdekulttuuriin
    vaikuttaa paljon se, olemmeko valmiit hyväksymään, että
    ihmisten tunteita säädellään kemiallisesti. Nuorimmat
    naiset antoivat päihdeasenteissaan viitteitä siihen, että
    alkoholi menettää asemiaan, Katri Paija sanoo.

    Huumeidenkäyttäjille ja kokeilijoille oli tyypillistä
    runsas alkoholinkäyttö. Kannabista käyttävät naiset
    juovat miesmäisesti itsensä humalaan.

    – Kannabiksen laillistamista kannattavat perustelevat kantaansa muun
    muassa sillä, että se on paljon vaarattomampaa kuin alkoholi.
    Norjalaistutkimuksen mukaan kannabis ei kuitenkaan tulisi syrjäyttämään
    alkoholia, vaan nousisi sen rinnalle. Varsinkin naisilla näyttäisi
    käyvän näin, Paija kertoo.

    Yli puolet ulkonakäyvistä yli 22-vuotiaista nuorista naisista
    piti parin paukun päivittäistä juomista ihan normaalina.
    Nuoremmat pitivät tätä vaarallisempana.

    – Tässä oli havaittavissa pieni ikäpolvien ero. Nuorimmilla
    vastaajilla on vielä alkoholivalistuksen mukaisia asenteita.

    Tupakoinnissa selvät erot

    – Mitä laajemmin käyttää päihteitä, sitä
    enemmän uskoo niiden hyvää tekevään vaikutukseen.
    Eniten näin uskovat huumeita käyttävät, Katri Paija
    sanoo.

    Loogista, totta kai. Silti kolmannes raittiistakin uskoi, että
    huumeiden ja alkoholin avulla ihmiset voivat nauttia olostaan enemmän.

    Valtaosa kyselyn tytöistä oli aloittanut alkoholin käytön
    13-15-vuotiaina, siis selvästi alaikäisenä, huumeidenkäyttäjänaiset
    vielä nuorempina.

    Tupakanpoltossa oli suuria eroja käyttäjäryhmien kesken.
    Huumeidenkäyttäjistä tupakoi 88 prosenttia, alkoholinjuojista
    41 prosenttia ja raittiista tytöistä kolme prosenttia.

    Nuorten tupakointi on Suomessa yleistä, tosin harvinaisempaa kuin
    vielä 1970-luvulla. Silloin ilmapiiri oli niin liberaali, että
    koulujen pihoillekin asennettiin tuhkakuppeja.

    Tyttökavereista huolehditaan

    Haastatellut eivät myöntäneet, että päihteiden
    avulla tavoittaisi syvempiä merkityksiä maailmasta.

    Baariin lähdetään ystäviä tapaamaan ja pitämään
    hauskaa. Keinot tosin vaihtelevat: osa kertoi viihtyvänsä tupaten
    täynnä olevissa klubeissa, osa kävi savuttomissa baareissa.

    – Tytöt eivät pidä juomista yhtä tärkeänä
    syynä ravintolaan menolle kuin nuoret miehet. Tai ainakaan he eivät
    sitä tunnusta, koska naisen ei kuulu myöntää, että
    haluaa juopotella. Toisaalta voi olla, ettei alkoholi todellakaan ole heille
    niin tärkeä syy ulkonakäymiseen, sanoo Katri Paija.

    Miehet myöntävät suoremmin, että alkoholi on tärkeää,
    ja kaiken lisäksi, että he hakevat baarista kumppania.

    – Vaikka tyttöjen sosiaalinen liikkumatila on lisääntynyt,
    se ei ole yhtä väljä kuin poikien. "Liikaa" rajoja rikkovaa
    tyttöä pidetään helpommin sosiaalitapauksena kuin vastaavalla
    tavalla käyttäytyvää poikaa, Paija sanoo.

    Suurin osa naisista pyrkiikin "kontrolloituun humalaan" säädellen
    juomistaan. Samalla pidetään huolta liikaa nauttineista tyttökavereista.

    Keinohuumeella tehokuntoon

    Lähde: Turun Sanomat 31.8

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,12,0,0,132498,2003-08-31

    Kolmenkymmenen vuoden kuluttua jok'ikisen työpaikan palkolliset
    puurtavat tauotta tappavan pitkiä työpäiviä. Kukaan
    ei valita, vaan kaikki ovat päivästä toiseen iloisia ja
    ahkeria. Burn outista ei ole puhuttu enää aikoihin, eikä
    krapulan kyllästämistä poissaoloista kärsi kukaan.
    Juhlimisesta nauttivat voivat olla huoleti, sillä seuraavana päivänä
    ei päätä kivistä.

    Tehokas, vireä työilmapiiri on uuden, synteettisesti valmistetun
    keinohuumeen ansiota. Terveysruisku ei tuhoa käyttäjäänsä
    fyysisesti eikä aiheuta hänessä psyykkisiä jälkiseurauksia.
    Keinopäihde mullistaa Suomen huumausainelainsäädännön
    uuteen uskoon.

    – Nähtäväksi jää, keksitäänkö
    tällainen turvallinen huume, joka syrjäyttäisi alkoholin
    ja muut narkoottiset aineet. Koska ihmisen tarve päihtyä on ikiaikainen,
    terveyspäihteelle olisi suuri tilaus, uumoilee Stakesin erikoistutkija
    Pekka Hakkarainen.

    Hän huomauttaa, että Suomen huumeidenkäytön historia
    kehittyy kolmenkymmenen vuoden sykleissä. Huume- ja alkoholipiikit
    näkyvät nousevan aina hyvinvointikausien kynnyksellä, laman
    jälkeen, jolloin on varaa haistella kansainvälisiä virtauksia.

    Vapaamielisen 1960-luvun puolivälin jälkeen kannabiksen käyttö
    lisääntyi rivakasti, ja myös amfetamiini ja LSD tulivat
    jäädäkseen. Kokeileminen oli erityisesti nuorisokulttuurien
    ilmiö. Huumeisiin suhtauduttiin ennakkoluulottomammin, sillä
    aineiden vaikutuksista ja vaaroista ei tiedetty yhtä lailla kuin nykyään.

    – Ainetta kokeillut julkisuudenkin henkilö saattoi esiintyä
    Seuran tai Avun palstoilla omilla kasvoillaan ja kertoa, minkälaiset
    fiilikset huumeesta sai, Hakkarainen kertoo.

    Vuonna 1969 Ylioppilaslehti julkaisi abinumeron, jonka erityisteemana
    olivat huumeet.

    – Lehdessä kerrottiin, missä kussakin yliopistokaupungissa
    myytiin parhaat pilvet. 1970-luvun puolivälissä tilanne rauhoittui,
    mutta 1990-luvulla tapahtui uusi käänne. Kokeilut lisääntyivät
    huimasti, ja ongelmakäyttö kasvoi rajusti. Uusia, synteettisesti
    valmistettavia designerhuumeita alkoi ilmestyä markkinoille tutkijan
    mukaan läjäpäin.

    – Erityisesti heroiinin käyttö levisi räjähdysmäisesti,
    mutta myös buprenorfiinit, kuten Subutex ja Temgesic ja hallusinogeenit,
    kuten ekstaasi ja amfetamiini levittäytyivät laajalle Suomeen.

    Nykyisin 20-29-vuotiaista miehistä kolmannes ja naisista neljännes
    ilmoittaa kokeilleensa kannabistuotteita. Hakkarainen spekuloi, että
    mikäli kehitys jatkuu nykyiseen tapaan, huumeiden käytön
    seuraava piikki näkyy 2020-2030-lukujen taitteessa yhä kasvaneina
    lukuina.

    – Tuolloin enemmistö kokeilee miedoiksi luokiteltuja huumeita,
    ja säännöllinen käyttö lisääntyy. Kannabiksen
    laillista asemaa joudutaan väistämättä miettimään,
    mikäli yli puolet väestöstä rikkoo lakia.

    Kuohuvan 1960-luvun jälkimainingeissa määriteltiin huumausainelaki,
    jonka tiukka huumeidenvastainen kanta juurrutti asenteet kiinteästi
    ihmisten mieliin. 1990-luvulla poliisivalvonnan lisäksi on ryhdytty
    myös ennaltaehkäisyn, valistuksen ja hoidon keinoin puuttumaan
    huumeiden käyttöön.

    Huumeet ovat pysytelleet otsikoissa myös 2000-luvulla. EU:n parlamentissa
    käydään kaiken aikaa kiivaita keskusteluja Euroopan huumausainepolitiikasta.
    Iso-Britanniassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Portugalissa lainsäädäntöä
    on jo lievennetty mietojen huumeiden hallussapidon ja oman käytön
    osalta

    .

    – Euroopan unionin sisällä sovellettavien huumausainelakien
    haitari on hurja, jos ajatellaan esimerkiksi Hollannin ja Ruotsin käytäntöjä.
    Suomi on valinnut tarkkailijan roolin eikä aio ainakaan etulinjassa
    hyökätä laillistamaan kannabistuotteita.

    Suomessa lainsäädäntö määrittää,
    mitkä aineet luokitellaan huumeiksi. Yksi tulevaisuuden kysymyksistä
    on, käytetäänkö huumeita päihdyttäviin vai
    lääkinnällisiin tarkoituksiin. Erikoistutkija uskoo, että
    medikalisointi lisääntyy, ja viittaa jo nyt yleistyneeseen mielialalääkkeiden
    kulutukseen.

    – Ei ole mahdotonta, että huumeita käytettäisiin tulevaisuudessa
    enemmän psyykenlääkkeiden tapaan. Kehitettiinhän moni
    nykyinenkin huume alun alkaen lääkkeeksi. Heroiini oli 1800-luvun
    lopulla yskänlääke, ja amfetamiini tunnettiin aluksi laihdutusrohtona.

    Hakkarainen lohduttaa, että huumeiden lisääntyminen on
    vain yksi tulevaisuuden ennuste. Yhtä hyvin käyttö voi olla
    30 vuoden kuluttua vähäisempää.

    – Kun Viron viinahanat aukeavat, voi olla, että ihmiset lopulta
    kyllästyvät alkoholin tuomiin, itseaiheutettuihin terveysongelmiin.
    Samoin voi käydä huumeiden osalta, kun itsekontrolli kasvaa.

    Tulevaisuus muotoutuu ihmisten näköiseksi.

    Tilaisuus tekee uteliaan

    Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 14.8.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,131086,2003-08-14

    Kun suomalainen autoilija takavuosina jäi kiinni ylinopeudesta,
    hän harvoin paljasti konstaapelille todellisia tulojaan. Jonkinlaiseksi
    maantavaksi oli sukeutunut, että oma palkka ilmoitettiin niin alakanttiin
    kuin oma tunto suinkin salli.

    Ja sallihan se.

    Jos poliisille sakotusta varten kerrottuja lukuja olisi käytetty
    virallisten tulotilastojen pohjana, Suomi olisi osoittautunut mitä
    varmimmin OECD:n alhaisimpien ansioiden ja tasaisimman tulonjaon maaksi.

    Nelisen vuotta sitten esivalta teki lopun tästäkin riettaudesta:
    sakkovilppi säädettiin rangaistavaksi teoksi. Mutta edes oikeusvaltiossa
    laki ei ole aina kaikille sama, pikemmin niin kuin se luetaan.

    Taannoisen uutisen mukaan (MTV 13.8.), poliisi ja syyttäjät
    ovat käyttäneet matkapuhelimitse toimivaa ansiotulojen kyselyjärjestelmää
    ainakin osin lainvastaisesti.

    Modernin tietotekniikan ansiosta sakkovilpin kontrollointi on nykyisin
    peräti yksinkertaista. Poliisi näppäilee suoraan tien päältä
    kännykän tekstiviestinä kyselyn verohallinnon tietorekisteriin.
    Ja naps, päiväsakon määrittelemiseksi tarpeellinen
    tulotieto on varmistettu.

    Vaikka järjestelmä on ollut käytössä vuosikausia,
    vasta viime talvena verohallitus heräsi selvittämään,
    toimiiko se niin kuin pitää. Tammikuun tarkastusiskussa seurattiin
    kaksi viikkoa poliisin ja syyttäjien tekstari-liikennettä.

    Kävi ilmi, että poliisi oli tehnyt verottajan tietokantaan
    9000 tulokyselyä. Kun tulosta verrattiin poliisin sakkorekisteriin,
    huomattiin outo käppi. Noin 2000 tapauksessa kansalaisen tuloja oli
    udeltu ilman sakotuksen tarkoitusta.

    Verohallituksen ylitarkastajan Ulla-Maija Heikkilän mukaan valtaosaan
    ylimääräisistä kyselyistä löytyy "ymmärrettävä
    selitys", esimerkiksi systeemin testaaminen. Lopuissa kyse on ollut tuttavien,
    naapurien, kenties kollegojen tulotietojen tarkistamisesta – motiivina
    silkka uteliaisuus.

    Suomen rehti ja rehellinen poliisikunta voi tietysti pitää
    pikkumaisuutena sitä, että mediassa haaskataan palstatilaa näin
    vähäpätöisten rikkeiden setvimiseen.

    Samalla kannalla tuntuvat olevan selvityksen tehneen verohallituksen
    ja poliisin toimia valvovan sisäministeriön edustajat.

    Viranomaiset myöntävät, että lakia on rikottu, mutta
    edesvastuuseen ei ketään vedetä. Asianomaisten hallinnollinen
    ohjaus ja puhuttelu riittävät.

    Ja mikä ettei. Voihan sitä niinkin suhtautua. Mikseivät
    poliisit saisi käyttää tilaisuutta siinä kuin marjan
    poimija, joka pistää joka kymmenen mustikan omaan suuhunsa.

    Tai kirjakaupan myyjä, joka työsuhteen luontaisetuna ottaa
    oikeudekseen tirkistellä bestsellereitä tiskin alla.

    Poliisi on kuitenkin viranomaisena poikkeusasemassa. Virkatoimessa häntä
    velvoittaa erityinennuhteettomuuden ja laillisuuden vaatimus.

    Kun liikennettä valvova konstaapeli hyödyntää tulojen
    kyselyjärjestelmää henkilökohtaisiin tarkoituksiin,
    hän käyttää väärin virka-asemaansa. Hän
    rikkoo perusteettomasti kansalaisille laissa turvattua tietosuojaa.

    Tulojen urkkiminen ei sinällään suuresti kansalaisen
    etua loukkaa; ovathan verotustiedot kenen tahansa saatavissa, kunhan vaivautuu
    verotoimistoon katsomaan.

    Ilmitulleet tapaukset herättävät kuitenkin kysymään,
    mihin muuhun poliisi mahtaa käyttää hallussaan ja/tai käytettävissään
    olevia henkilötiedostoja.

    Ken kerran keksitään, sitä aina epäillään.
    Eikä epäilyttäviä kertoja kaikkiaan ole aivan vähän,
    jos niitä jo kahdessa viikossa kertyy kaksituhatta.

    Poliisi on yhteiskunnallinen instituutio, johon suomalaiset uskovat
    perinteisesti kuin vuoreen.

    Tuoreimman, viime vuoden keväällä tehdyn eurobarometrin
    kyselyssä 88 prosenttia vastaajista ilmoitti luottavansa järjestysvaltaan.
    Yhtä korkeaan lukemaan ylti vain puolustusvoimat.

    On hienoa, että kansalaiset arvostavat poliisia ja poliisin työtä.
    Asemasta kannattaisi pitää kiinni ja muistaa, että luottamus
    ja uskottavuus ovat hupaa tavaraa.

    Ne on helppo menettää, mutta tosi työlästä
    ansaita takaisin.

     

    Nalle Puh korjaa satoaan

    Lähde: Helsingin Sanomat 13.7.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1057922094827

    Nalle Puh: herttaisia eläinhahmoja, ajattomia elämänviisauksia?

    Pah!

    Kannattaa muistaa, että sadut ovat todellisuudessa allegorioita,
    jotka kertovat tarinan lisäksi vertauskuvallisesti ympäröivästä
    yhteiskunnasta. Eikä Nalle Puh ole poikkeus.

    Vähemmän tunnetun tarinan mukaan vielä käsikirjoitusvaiheessa
    A. A. Milnen teksti oli tiettävästi realistinen kuvaus huumeyhteisöstä.
    Kustantajan vaatimuksesta siihen tehtiin muutoksia, ja nyt tarina tunnetaan
    klassisena eläinsatuna.

    Alkuperäisestä teemasta on silti jäljellä paljon
    viittauksia, jos niitä vain osaa etsiä.

    Ajatellaanpa vaikka Nalle Puhia: hän on hajamielinen, ystävällinen
    pullukka, jonka pakkomielteenä on saada jatkuvasti "hunajaa".

    Vaikka Puh on perusluonteeltaan laiska ja mukavuutta rakastava, hän
    ottaa suuriakin riskejä saadakseen ainetta. Kun päivittäinen
    annos on kasassa, hän nauttii sen hurmioituneena leveä hymy kasvoillaan.

    Entä mistä Puh saa hunajansa? Kirjassa hän rientää
    Kanin luokse, jolla hän tietää yleensä olevan "ainetta".
    Kani tarjoaakin hänelle kierroksen. Ensimmäinen näyte on
    aina ilmainen.

    Nautittuaan liikaa "hunajaa" Puh koettaa päästä ulos
    Kanin pesäkolosta mutta jää oviaukkoon "jumiin" moneksi
    vuorokaudeksi. Tapaus onkin tosiasiassa metafora, jolla viitataan Puhin
    kannaövereihin.

    Muita käyttäjiä sadussa on Pöllö, joka puhuu
    sekavia ja nuokkuu oksallaan kaikki päivät – tyypillinen
    opiaattien väärinkäyttäjä. Surkea kohtalo! Pöllöä
    tuskin nähdään subutexhoidossa. Vakavasti masentunut Ihaa-aasi
    on taas malliesimerkki siitä, mihin alkoholin suurkulutus voi johtaa.

    Tiikerikin on selvä tapaus. Kirjan salattua syntytarinaa epäilevienkin
    täytyy myöntää, että kaverilla on aika vauhti
    päällä. Voimakkaiden piristeiden vaikutuksen alaisena hän
    jopa kiipeää puun latvaan, josta ei omin neuvoin pääse
    alas.

    Kirjan tapahtumapaikkana on puolen hehtaarin metsä. Tätä
    voidaan pitää kirjailijan ilkikurisena vitsinä, sillä
    se on suora viittaus kirjan väitettyyn alkuperäiseen nimeen Nalle
    Puh ja puolen hehtaarin sato.

    Valistusta nuorisofestareilla

    Lähde: Helsingin Sanomat, Nyt-liite nr. 30, 25.7.2003

    Koneisto-festivaali kerää jälleen elektronisen tanssimusiikin
    kuuntelijat Helsinkiin. Kaapelitehtaalle saapunee myös runsaasti huumepoliiseja.
    Moni ihmettelee miksi.

    Toukokuun suuriskussa Kaapelitehtaan Koneisto Experienceen kärysi
    huumeista reilusti alle prosentti kävijöistä. Viime kesän
    Koneistossa oli kävijöitä 15 500, ja huumeita löytyi
    67 ihmiseltä eli 0.4 prosentilta kävijöistä.

    Tilastojen valossa kiinni jääneitä on todella vähän.
    Stakesin erikoistutkijoiden Pekka Hakkaraisen ja Leena Metson valtakunnallisessa
    päihdetutkimuksessa selvisi, että 12 prosenttia 15-69 vuotiaista
    suomalaisista on käyttänyt huumeita: kolme prosenttia viime vuoden
    aikana ja yksi prosentti viime kuukauden aikana.

    Poliisin näkökulmasta pienempiin kohteisiin iskeminen vie
    siis liikaa aikaa ja on vaivalloista. Mutta voiko poliisin toiminta olla
    näin kylmän taloudellista?

    (Helsingin poliisin huumerikosyksikön rikoskomisario Jari) Pynnönen
    tunnustaakin, että virkavallan pontimena on myös poliisin itselleen
    antama valistustehtävä. Koska tarjontaan on vaikea puuttua, poliisi
    uskoo pelottelun vähentävän kysyntää.

    "Käyttäjäpuolihan se aiheuttaa kysynnän, ja tarjonta
    on sen mukaista, mitä on kysyntä", Pynnönen sanoo.

    Tutkija Salasuo on eri mieltä:"Vaikka poliisi ratsaisi kaikki bileet
    joka päivä, sillä ei olisi suurtakaan vaikutusta. Muutoksen
    on tultava juhlintakulttuurista itsestään."

    Huumekauppiaan arkea Suomessa

    Lähde: Helsingin Sanomat 24.7.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1058506357132

    Pilvikauppa käy nojatuolissa istuen

    Aamuyöllä neljältä Petonen on hiljainen lähiö.
    Puolikuu parkkipaikan yllä ja autojen lasit aamukasteessa, ei näy
    edes ravintolasta kotiin palaavia.

    Takana on poliisinkin mukaan ehkä kesän rauhallisin yö.

    Ravintolasta soitettiin poliisille, koska helsinkiläisseurue oli
    jättänyt biljardin maksamatta. Partio poimi viisihenkisen seurueen
    kadulta, vei takaisin, ja ravintoloitsija sai puuttuvat pari euroa.

    "Eikö teilläkään nyt parempaa tekemistä ole",
    maijan takaa kuului, mutta lähinnä tilanne nauratti seuruetta.

    Toinen tehtävä olikin sitten monimutkaisempi ihmissuhdesotku,
    johon liittyi mies, toinen mies, juopottelua, nainen ja yhteisiä lapsia
    sekä kiista siitä, missä lapset yönsä viettäisivät.
    Ei siitä sen enempää.

    Partioiden vakioreitteihin kuuluvat seudun useat ulkoilureitit. Koiran
    taluttajat hätkähtävät, kun kulman takaa ilmestyy poliisiauto.

    Parkkipaikoilla poliisit ajavat lamput pimeinä, jotta autovarkaille
    jäisi vähemmän aikaa.

    Tupakalla partiot tykkäävät käydä venerannassa,
    jonka vastarannalla nousevat satojen neliöiden uudet luksusasunnot.
    Kalleimman tontin hinta oli kuulemma lähes 120 000 euroa.

    Sake, 21, piti muutama vuosi sitten huolta, että Petosen rötösrintamalla
    oli vilkasta. Nyt hän istuu Kuopion poliisin putkassa yhdestä
    epäselvästä ryöstöjutusta ja autovarkaudesta.

    Ei ole ensimmäinen kerta. Mies laskee olleensa Kuopion putkassa
    vajaat sata yötä. Linnassa on käyty neljästi, muutaman
    kuukauden reissuja.

    Sake oli pari vuotta sitten pilvikauppias Petosella. Omasta kämpästä
    oli tullut häätö, mutta bisnes pyöri kaverin kämpillä.

    "Ei tarvinnut kuin nojatuolissa istua ja syödä pillereitä.
    Puhelin soi koko ajan. Jos oli tuttu, sanoin että tuu käymään",
    Sake kertoo. "Olis siinä päässyt rahoiksi, mutta kun tuli
    ryypättyä ja syötyä ryyniä." Poliisi kyttäsi
    ulkopuolella, ja lopulta käry kävi.

    Mies suunnittelee velkojensa maksua ja kaupungin vaihtoa. Petosen huumekuviot
    ovat silti vielä tutut.

    "Pilven saanti on vaikeata, mutta piriä ja pillereitä löytyy."
    Amfetamiini onkin seudun muutaman sadan käyttäjän suosikkihuume
    ja monen häiriön alku.

    "Petosella on helppo lähteä perimään velkaa, kun
    kaveri asuu parin talon päässä."

    Yksi asia on selvä: kersoille ei aineita myydä. Sake sanoo
    mukiloineensa kahdesti tyypin, joka myi. Kolmannella kerralla osasi jo
    lähteä karkuun. "Kenellekään ei myydä, jos ei
    itse kysy."

     

    Kansanedustajat haluttomia tuomitsemaan Tony Halmetta

    Lähde: Helsingin Sanomat 8.7.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1057223680549

    "Ei sillä perusteella voi ketään erottaa, että mies
    on viety sairaalaan"

    Kansanedustajat varovat jakelemasta hätiköityjä tuomioita
    tai erovaatimuksia hämminkiä aiheuttaneelle kollegalleen Tony
    Halmeelle (perus). Tuoreen kansanedustaja Halmeen kohtalo ja kunto kiinnostavat
    kuitenkin kansaa niin paljon, että viime päivinä kansanedustajat
    ovat joutuneet vastaamaan Halmetta koskeviin uteluihin kaikkialla.

    Halme kiidätettiin sairaalaan torstaiaamuna, kun hän oli ampunut
    laukauksen käsiaseellaan kotonaan Helsingissä. Halme on edelleen
    sairaalassa eikä poliisi ole kuulustellut häntä. Helsingin
    rikospoliisin väkivaltarikosyksikön päällikön
    Kari Tolvasen mukaan Halmetta päästään kuulustelemaan
    luultavasti loppuviikosta. Siihen mennessä Halmeen toivotaan toipuneen
    ja tilanteen rauhoittuneen.

    Monet kansanedustajat ovat antaneet tyrmistyneitä kommentteja tapahtuneesta,
    mutta kukaan ei toistaiseksi ole ryhtynyt toimiin. Jos kymmenen kansanedustajaa
    vaatisi kirjelmässään Halmetta luopumaan kansanedustajan
    tehtävästä, eduskunnan perustuslakivaliokunnan olisi pakko
    ottaa asia käsiteltäväksi.

    Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) ei ole kuullut,
    onko tällaisia hankkeita vireillä.

    "Luulen, että niillä tiedoilla, joita tällä hetkellä
    on, tuskin mitään (on tekeillä). Tietysti sen jälkeen,
    kun poliisitutkinta valmistuu, tiedetään tarkemmin tapahtumien
    kulku ja se, millaisia syytteitä kenties syyttäjä esittää.
    Sen jälkeen on helpompi tehdä arvio tilanteesta", Sasi sanoi
    maanantaina.

    Jos perustuslakivaliokunta saisi edustajien vaatimuksen, se kuuntelisi
    ensin asianosaista eli Halmetta itseään sekä muita henkilöitä,
    jotka voisivat valaista tapahtumia. Sitten kuultaisiin asiantuntijoita.
    Lausuntojen pohjalta valiokunta tekisi mietinnön, jonka pohjalta koko
    eduskunta käsittelisi asiaa.

    Sasi myöntää, että Halme-kohu on vaikuttanut kansanedustajien
    arvostukseen.

    "Sehän on selvää, että ei tämä paranna
    kansalaisten käsitystä kansanedustajista."

    Hän muistuttaa kuitenkin, että negatiivinen julkisuus kohdistuu
    helposti julkkiskansanedustajiin. "Palaute, mitä itse olen saanut
    kansalaisilta, on aika paljon sitä, että kun valitaan julkkiksia,
    niin tässä on nyt, mitä saadaan."

    Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Sasi ei halua vielä ottaa
    millään tavalla tapahtumaan kantaa.

    Yhtä varovaisia ovat myös monet muutkin perustuslakivaliokunnan
    jäsenet. He odottavat poliisitutkinnan valmistumista.

    "Tässä on ihan sama kuin Irak-jupakassakin. Minkään
    lausunnon antaminen ennen kuin tiedetään, mitä todella on
    tapahtunut, on sopimatonta", sanoo Hannu Hoskonen (kesk). Hän korostaa
    vielä, ettei ole halua olla "lynkkaaja".

    Anne Huotari (vas) toivoo poliisin tutkivan "ihan normaalisti, mitä
    on tapahtunut". "Jos on aihetta, niin eduskunta tekee normaalit kuviot.
    En mitenkään halua olla aktiivisesti tuomitsemassa häntä."

    Huotari tosin ihmettelee Halmeen puheiden ja käytöksen ristiriitaa.
    "Hän itse on esiintynyt koko ajan tämmöisenä ikään
    kuin moralistina ja vaatinut lisää poliiseja ja tämäntyyppistä.
    Ehkä uusi kansanedustaja ei tiedä vielä kansanedustajan
    roolia tai ehkä hän ei välitäkään."

    "Ei sillä perusteella voi ketään erottaa, että mies
    on viety sairaalaan. Minä ihmettelen kyllä, jos jotkut kansanedustajat
    vaatisivat näiden lehtitietojen perusteella erottamista", tokaisee
    Reino Ojala (sd).

    Ojalakin toivoo, että ensin selvitettäisiin, mistä on
    ollut kysymys ja sitten katsottaisiin, onko jatkotoimiin tarvetta. "Eihän
    siinä muuten mitään järkeä ole."

    KKO alensi kahden hasismiehen tuomioita

    Lähde: Helsingin Sanomat 4.7.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1057169221894

    Oikeuden mukaan kaikki lieventävät ja koventavat seikat huomioitava

    Huumeiden käyttäjille ei pidä korkeimman oikeuden (KKO)
    mukaan tuomita rangaistusta pelkästään huumeen määrän
    ja laadun perusteella, vaan asiassa pitää ottaa huomioon kaikki
    rangaistusta lieventävät ja koventavat perusteet.

    KKO alensi kahdelle hasiksen käyttäjälle tuomittuja rangaistuksia.

    Ensimmäisessä jutussa 24-vuotias mies piti hallussaan vuosina
    1999 ja 2000 yhteensä noin puoli kiloa hasista. Hän käytti
    kaiken itse. Miehellä oli hallussaan enimmillään sata grammaa
    huumetta.

    Espoon käräjäoikeudessa mies tuomittiin 45 päivän
    ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus ei muuttanut tuomiota.

    Mies vaati edelleen KKO:ssa, että rangaistus lievennettäisiin
    sakoiksi. Näin tapahtui: mies joutuu maksamaan 80 päiväsakkoa
    eli yhteensä 480 euroa sakkoa. Oikeus korosti, että huomioon
    on otettava kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Esimerkiksi tässä
    tapauksessa mies oli itse edistänyt rikoksensa selvittämistä
    kertomalla avoimesti käytöstään.

    Lisäksi mies hakeutui kiinnijäämisensä jälkeen
    hoitoon eikä hän ole hoidon aikana tehdyissä testeissä
    jäänyt kiinni huumeiden käytöstä.

    Toisaalta mies piti kerrallaan niin huomattavia määriä
    hasista, että siitä on saatu useita satoja käyttöannoksia.
    KKO totesi, että tällöin on ollut vaara siitä, että
    muutkin henkilöt saavat ainetta haltuunsa.

    Mies menetti paljastumisensa takia työpaikkansa, mutta KKO:n mukaan
    yksin tämä ei ole sillä tavoin kohtuutonta, että asia
    vaikuttaisi rangaistuksen mittaamiseen. KKO:n päätös syntyi
    äänin 4-1. Enemmistön muodostivat presidentti Leif Sevon
    ja oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Mikko Könkkölä.
    Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Mikko Tulokas
    olisi pitänyt voimassa hovioikeuden määräämän
    ehdollisen vankeusrangaistuksen.

    Toisessa jutussa 31-vuotiaan miehen sakkorangaistusta hasiksen käytöstä
    alennettiin. Mies myönsi tuprutelleensa vuonna 2001 puolen vuoden
    aikana 75 grammaa hasista.

    Miehen rangaistus huumausaineen käyttörikoksesta aleni 65:stä
    30 päiväsakkoon eli mies joutuu maksamaan 180 euroa sakkoa. Asian
    ratkaisi sama kokoonpano kuin ensimmäisen jutun, mutta tällä
    kertaa kaikki olivat yksimielisiä.

    Nuorten tupakointi ja alkoholin juominen vähentyneet

    Lähde: Stakes 1.7.2003

    Arja Rimpelä, Tomi Lintonen, Lasse Pere, Susanna Rainio ja Matti
    Rimpelä: Nuorten terveystapatutkimus 2003. Tupakkatuotteiden ja päihteiden
    käytön muutokset 1977-2003. Stakes. Aiheita 13/2003.

    http://www.stakes.fi/tiedotteet/2003/34.htm

    http://www.stakes.fi/verkkojulk/pdf/Aiheita13-2003.pdf

    Alle 18-vuotiaiden tupakointi, toistuva alkoholin käyttö ja
    humalajuominen vähentyivät selvästi kahden viime vuoden
    aikana. Myös huumekokeilijoiden tunteminen ja huumetarjonnan kohtaaminen
    vähenivät ensimmäisen kerran.

    Nuorten terveystapatutkimus tehdään joka toinen vuosi 12-18-vuotiaille
    nuorille. Keväällä 2003 toteutettuun postikyselyyn vastasi
    6826 nuorta. Tupakointi ja päihteiden käyttö lisääntyivät
    1990-luvulla. Vuoden 2001 kyselyssä oli jo viitteitä tämän
    kehityksen tasaantumisesta. Tämän kevään tutkimuksessa
    kaikki tupakointia ja päihteiden käyttöä kuvaavat mittarit
    osoittivat vähenemistä alle 16-vuotiailla ja myös 16 vuotta
    täyttäneillä pojilla. Tämän ikäryhmän
    tytöillä ja 18-vuotiailla pojilla tilanne pysyi ennallaan. Tupakointi
    ja alkoholin juominen lisääntyivät edelleen 18-vuotiailla
    tytöillä.

    Tutkimus tehtiin kotiin lähetettynä postikyselynä. Todelliset
    tupakointia ja päihteiden käyttöä kuvaavat luvut ovat
    hieman suurempia kuin vastanneista lasketut, koska vastaamatta jättäneissä
    on tupakoivia ja päihteitä käyttäviä enemmän
    kuin vastanneissa. Kahden perättäisen tutkimuksen vertailu on
    kuitenkin luotettavaa. Myös Kouluterveyskyselyn tuoreiden tulosten
    mukaan 14-15-vuotiaiden tupakointi ja alkoholin juominen ovat vähentyneet.

    Työpaikkojen huumetestaus

    Lähde: Helsingin Sanomat 25.6.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1056447859508

    Työelämän tietosuojalain täydentämistä
    valmistellut työryhmä esittää työnantajille myös
    oikeutta työntekijöiden pakollisiin huumetesteihin.

    Oikeus testeihin olisi silloin, kun työntekijä toimii tehtävässä,
    jossa huumaantuneen oleminen voi aiheuttaa vaaraa joko hänelle itselleen
    tai muille ihmisille.

    Myös työnantajan omaisuuden ja tietojen suojeleminen voisi
    oikeuttaa työntekijän huumeidenkäytön testaamisen.

    Tiettävästi esitys kuitenkin kieltäisi sen, että
    työsopimuksen yhteydessä ennakolta voitaisiin antaa suostumus
    huumetesteihin.

    Hallitusneuvos Raila Kangasperkon johtama työryhmä jättää
    esityksensä torstaina. Työryhmä on tehnyt täydennyksiä
    lokakuussa 2001 voimaan tulleeseen lakiin työntekijän yksityisyyden
    suojasta työelämässä.

    Täydentämistarvetta nähtiin lain voimaantulon jälkeen
    kolmella tasolla: työnantajan oikeudessa tarkkailla työntekijöiden
    sähköpostia, teknisen valvonnan eli muun muassa kamera-, video-
    ja kulunvalvonnan määrittelyssä sekä kolmantena työpaikkojen
    huumetestien säätelyssä.

    Nykyiset käytännöt niin teknisessä valvonnassa,
    sähköpostitarkkailussa kuin huumetesteissäkin ovat kirjavia
    ja yrityskohtaisia, koska säännöksiä ei ole olemassa.

    Hallitusneuvos Raila Kangasperko ei tiistaina halunnut kertoa esityksen
    yksityiskohdista.

    Työryhmän jäsenten mukaan esitys on yksimielinen, mutta
    monien kompromissien tulos.

    Eduskunnassa esityksestä odotetaan kiivasta keskustelua. Näkemyseroja
    on etenkin huumetesteistä.

    Työryhmä on niiden osalta noudatellut näkemyksiä,
    joiden mukaan tietyillä edellytyksillä ja tietyntyyppisissä
    töissä työntekijä tulee voida määrätä
    huumetestiin jo oman turvallisuutensa vuoksi. Esityksessä ei kuitenkaan
    luetella ammatteja tai työtehtäviä, joissa pakollinen testaus
    voidaan tehdä.

    Huumetestien lisäksi esityksessä määritellään
    myös muiden päihteiden käytön testaaminen työpaikoilla.
    Päihdetestausta koskevia esityksiä pidetään luonnoksen
    yksiselitteisimpänä osana.

    Jos täytätte mun lasini

    Lähde: Matti Turunen (2002) Jos täytätte mun lasini.
    Suomalaisen panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden vuosisata. Helsinki.
    ISBN 952-91-5088-1

    Panimoteollisuuden julkaisema olut- ja virvoitusjuomateollisuuden historia
    sivuaa myös Suomen alkoholikieltolakikokeilua kriittisessä valossa:

    Laillisen alkoholiliikkeen aikana ennen ensimmäistä maailmansotaa
    oli syntynyt käsitys siitä, mikä oli sopivaa ja mikä
    sopimatonta alkoholinkäyttöä. Kieltolain aikana väkevien
    juomien käyttö ja salajuopottelun ilmapiiri muuttivat aikaisempia
    juomatapoja hillittömämpään suuntaan, mikä näkyi
    myös rikostilastoissa. Väkivaltarikokset lisääntyivät
    erityisesti maaseudulla.

    Lisäksi valtio menetti huomattavasti tuloja, koska laittoman myynnin
    myötä alkoholitulot menivät ulkomaisille alkoholiteollisuuden
    harjoittajille sekä oman maan trokareille. Kieltolaista aiheutui kauppapoliittisia
    vaikeuksia viinimaiden kuten Ranskan ja Espanjan kanssa. Lisäksi virkavalta
    hukkasi voimansa jokseenkin toivottomassa taistelussa salakuljetusta ja
    -kauppaa vastaan.

    Kieltolakia vastustettiin myös myös poliittisin keinoin eikä
    vain lasin ääressä. Vastustajien toiminta keskittyi vuonna
    1919 perustetun Täysikiellon vastustamisyhdistyksen toiminnan ympärille.

    Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli professori Ossian
    Aschan. Myöhemmin yhdistys muutti nimensä Täysikiellottoman
    kansanraittiuden edistämisliitoksi. Liitto ei voinut saada valtionavustusta,
    joten se joutui rahoittamaan toimintansa jäsenmaksu-, keräys-
    ja lahjavaroin. Mallasjuomapanimoista ainakin F. Sergejeffin Oluttehdas
    tuki yhdistystä taloudellisesti. Myös Panimoteollisuusyhdistys
    antoi liitolle 3000 markan lahjoituksen valistus- ja propagandatyöhön.
    Lahjoittajista ei voida esittää kovin tarkkoja tietoja, koska
    monet halusivat pysyä tuntemattomina.

    Kannabis, paljon käytetty – vähän puhuttu

    Lähde: http://members.surfeu.fi/halkoryhma

    Turussa pidettiin 10.6. päivän pituinen kannabisseminaari,
    joka oli tarkoitettu päihteidenkäyttäjiä työkseen
    hoitaville ammattilaisille ja muille päihdeongelmaisia työssään
    kohtaaville. Seminaarin oli järjestänyt Turun kaupunki ja Halkoryhmä.
    Paikkana oli vielä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymänjuhlasali,
    mikä lisäsi tilaisuuden virallista luonnetta.

    Seminaariin kutsutut puhujat edustivat myös korkeatasoista asiantuntemusta
    tutkimuksen ja käytännön tuntemuksen aloilta. Aamupäivällä
    kannabiksen käytön laajuudesta ja käyttäjien hoidossa
    käymisestä kertoivat Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen
    ja suunnittelija Airi Partanen. Kannabis on eniten käytetty mutta
    vähiten hoitoa aiheuttava laiton huumausaine myös Suomessa.

    Oulun yliopistosta farmakologian tohtori ja psykiatri Pekka Laine kertoi
    kannabiksen käytön vaikutuksista nykytutkimuksen valossa ja kannabiksen
    käyttäjien hoidosta. Myytit vuosikymmenten takaa tulivat kumottua
    uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa. Esitelmän ajan tasalla
    ollut tieto saikin yhden kuulijoista kysymään, että pitääkö
    meidän nyt pitää kannabista täysin haitattomana!

    Helsingin nuorisoaseman johtaja Katarina Fagerström kertoi käytännön
    tasolta kannabiksen käyttäjien hoidosta. Joka kolmas kannabiksen
    takia hoitoon hakeutuva menee sinne vanhempiensa painostamana ja siksi
    myös vanhempien hoitoon on satsattu.

    Tampereen yliopistosta tutkija Taru Kekoni kertoi parhaillaan menossa
    olevan tutkimuksensa valossa kannabiskeskustelusta ja -aktivistimista Suomessa.
    Tilaisuus päättyikin SKY:n, Vihreiden Panttereiden ja Hamppukaupungin
    kotisivujen esittelyyn ja kotiin lähtiessään kuulijat saivat
    vielä SKY:n materiaalia mukaan purtavaksi.

    Kannabis tylsistyttää aivoja

    Lähde: Kaleva 16.6.2003

    http://www.kaleva.fi/html/JTpage325017.html

    Laajat, puolueettomat tutkimukset viattomaksi huumeeksi väitetyn
    kannabiksen pitkäaikaisen käytön vaikutuksista eivät
    puolla aineen käytön laillistamista.

    Psykiatrian dosentti ja Suomen psykiatriyhdistyksen pääsihteeri
    Jyrki Korkeila sanoi lääketieteen toimittajille pidetyssä
    seminaarissa, ettei hänen mielestään laillistamisaikeissa
    ole mitään mieltä. Useat huolellisesti toteutetut lääketieteen
    tutkimukset osoittavat, että kannabiksen runsas käyttö aiheuttaa
    aivojen tylsistymistä ja osalla käyttäjistä puhkeaa
    skitsofrenia.

    "Kun skitsofrenian muut riskitekijät Suomessa koko ajan vähenevät,
    kannabiksen käyttö voi lisätä niitä. Kannabiksen
    vaikutuksesta aivoissa tapahtuu epäsuotuisia muutoksia, joita kaikkia
    ei vielä edes tunneta tarkoin", Jyrki Korkeila varoitti.

    Kannabiksella on myös eräitä hyötyvaikutuksia, joita
    tutkitaan maailmalla tiiviisti. Kannabis voi lievittää esimerkiksi
    syöpäkipuja ja leikkauskipua ja siitä voi olla apua migreenin
    ja näköä rappeuttavan kaihin hoidossa. "Lääkkeellisiä
    vaikutuksia on hyödyllistä tutkia, koska niiden pohjalta saattaa
    tulevaisuudessa löytyä uusia lääkesovellutuksia", Korkeila
    totesi.

    Suurkulutus laskee älykkyysosamäärää. Huumekäytössä
    kannabiksesta on laajojen tutkimusten mukaan pelkästään
    terveydellistä haittaa. Jyrki Korkeilan mukaan kannabiksen suurkuluttajat
    ovat Suomessa yleensä alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvia nuoria miehiä,
    joilla käyttö vähenee iän myötä. Suurkulutuksena
    pidetään viittä tai sitä suurempaa annosmäärää
    viikossa.

    "Suurkulutus laskee selvästi älykkyysosamäärää.
    Myös muisti ja uuden oppiminen vaikeutuvat. Kaksikymmentä vuotta
    jatkunut huolellinen seurantatutkimus, jossa oli 102 kannabiksen käyttäjää,
    osoitti, että ajatustoiminta, verbaalinen muisti ja oppiminen hidastuivat
    sitä enemmän, mitä pitempään käyttö
    jatkui. Muutokset eivät kuitenkaan olleet pysyviä. Kun kannabiksen
    käyttö loppui, 28 vuorokauden kuluttua älykkyysosamäärä
    nousi ja muisti ja oppiminen paranivat", dosentti Korkeila kertoi.

    Kannabiksen keskeinen vaikuttava aine on tetrahydrokannabinoli eli THT,
    joka sisältää yli 150 eri ainesosaa. THT aiheuttaa euforiaa,
    kivun ja pahoinvoinnin lievittymistä, kuulon herkistymistä, impulsiivisuutta,
    masennusta ja ahdistuneisuutta, muistin heikentymistä ja tahdon häiriöitä.

    Myös vieroitusoireiden kirjo on laaja. Ne liittyvät aivojen
    keskeisten välittäjäaineiden häiriöihin ja aiheuttavat
    muun muassa unihäiriöitä, ärtyisyyttä ja pelkotiloja,
    hikoilua, vapinaa ja keskittymiskyvyn puutetta. THT:ssä on samanlaisia
    syöpää aiheuttavia karsinogeeneja kuin tupakassa ja sen
    suurkulutus voi aiheuttaa hengitysteiden syöpää. Esimerkkinä
    nuorista syöpää kuolleista kannabiksen käyttäjistä
    Jyrki Korkeila mainitsi vähän yli 40-vuotiaana menehtyneen rockmuusikko
    Bob Marleyn. Nuorena alkanut käyttö moninkertaistaa riskit. Kahden
    hiljattain julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kannabiksen pitkäaikaisilla
    käyttäjillä oli nelinkertainen todennäköisyys
    sairastua masennukseen ja hautoa itsemurhaa.

    "Ruotsalalaisia asevelvollisia koskeva tutkimus osoitti, että kannabiksen
    runsas käyttö kuusinkertaistaa skitsofrenian riskin. Toinen tutkimus,
    jossa seurattiin 759:ää ihmistä lapsuudesta lähtien,
    osoitti, että niillä joilla kannabiksen säännöllinen
    käyttö oli alkanut ennen 15 vuoden ikään, oli 26 vuoden
    iässä seitsenkertaisesti enemmän skitsofreniaa

    ja 11 kertaa enemmän skitsofreenisia oireita kuin muilla. Tutkimus
    osoitti, että mitä nuoremmalla iällä huumeen käyttö
    aloitetaan, sitä suurempi on riski", Jyrki Korkeila kertoi.

    Korkeilan mukaan kannabis myös vaikeuttaa skitsofrenian kulkua
    ja haittaa merkittävästi sairauden hoitoa. Skitsofrenian kehittyminen
    edellyttää kuitenkin kannabiksen ohella myös muiden riskitekijöiden
    olemassaoloa.

    Skitsofreniaa sairastavien potilaiden aivo-selkäydinnesteessä
    on todettu normaalia korkeampia määriä sisäsyntyisiä
    kannabinoideja ilman, että he olisivat käyttäneet huumetta.
    Jos tasapainossa oleville skitsofreniapotilaille annetaan THT:tä,
    se aiheuttaa heillä psykoosioireiden pahenemista.

    Jyrki Korkeilan mukaan on ilmeistä, että skitsofreniapotilailla
    sisäsyntyisten kannabinoidien vastaanottajareseptorit aivoissa toimivat
    poikkeavasti ja lisäävät skitsofrenialle alttiilla ihmisillä
    merkittävästi huumeen käytön riskejä.

    Alkoholi – se vesiliukoinen päihde

    Lähde: Helsingin Sanomat 18.5.2003 ja 17.6.2003, Kaleva 16.6.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030519KO4

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1055268643587

    http://www.kaleva.fi/html/JTpage325148.html

    Humalan osuus kuolonkolareihin kasvussa

    Humalan osuus moottoriajoneuvolla ajetuissa kuolemankolareissa on hälyttävässä
    kasvussa tieliikenteessä.

    Viime vuonna sattui yli 270 sellaista liikenneonnettomuutta, jossa vähintään
    yksi moottoriajoneuvossa mukana ollut henkilö kuoli.

    Ajoneuvon kuljettaja oli humalassa 29:ssa prosentissa näistä
    kolareista. Toissa vuonna vastaava luku oli 26 prosenttia.

    Liikennevakuutuskeskuksessa pidetään kolmen prosenttiyksikön
    nousua pahana merkkinä.

    "Vahvassa humalatilassa olevien kuljettajien valvontaa pitäisi
    tehostaa. Poliisin tulisi pyytää kaikilta törkeään
    rattijuopumukseen syyllistyneiltä päihderiippumattomuustodistus
    jo ensimmäisellä kertaa", toivoo onnettomuustutkinnan johtaja
    Lasse Hantula.

    Nykyisin tällainen todistus pyydetään vasta toisesta
    rattijuopumuksesta.

    Lisäksi päihderiippuvaisille tulisi osoittaa hoito-ohjelma
    ja palauttaa ajolupa vasta lääkärin todettua henkilön
    päihteistä vapaaksi.

    Suomalaiset käyttävät alkoholia toiseksi
    vähiten EU:ssa

    Alkoholimyrkytyksiä silti eniten Suomessa

    Suomalaiset ovat alkoholinkäyttötilastoissa Euroopan maiden
    hännillä. Tilastokeskuksen vertailututkimuksen mukaan vain Ruotsissa
    käytetään EU-maista vähemmän alkoholia kuin Suomessa.
    Eniten alkoholia asukasta kohden maailmassa kulutettiin vuonna 2001 Luxemburgissa,
    12,4 litraa. Suomalainen juo vuodessa viisi litraa vähemmän.

    EU-maista kulutus on erityisen runsasta myös Irlannissa, Portugalissa,
    Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa.

    Maailmanlaajuisessa tilastossa Suomi on sijalla 23, kun verrataan alkoholin
    kokonaiskulutusta asukasta kohden. Viiniä ja väkeviä alkoholijuomia
    suomalaiset juovat 16:nneksi eniten, olutta 13:nneksi eniten.

    Erikoistutkija Esa Österberg Stakesista muistuttaa, että EU
    on alkoholinkulutuksessa Euroopan kärkeä ja Eurooppa maailman
    kärkeä. Vaikka Suomi on EU:n sisällä tilastoissa matalalla,
    maailmanlaajuisesti kulutus on suurta.

    Matalaa alkoholinkulutusta Österberg selittää sillä,
    että Suomessa alkoholia käytetään ruokajuomana harvoin.

    "Korkean kulutuksen maissa viiniä tai olutta käytetään
    yleisesti aterian yhteydessä. Suomessa alkoholin käyttö
    painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. Niinpä meillä on vähäisemmällä
    kulutuksella paljon enemmän humalatiloja kuin useimmissa muissa maissa."

    Alkoholi tappaa noin 3000 suomalaista vuodessa. Puolet heistä kuolee
    alkoholisairauksiin ja puolet erilaisiin onnettomuuksiin. Maksan ja haiman
    sairauksiin Suomessa kuolee vähemmän ihmisiä kuin korkean
    kulutuksen maissa, mutta monet muut haitat ovat Suomessa suurempia.

    "Noin 400 suomalaista vuodessa kuolee alkoholimyrkytykseen. Se on saman
    verran kuin ihmisiä kuolee liikenteessä. Tämä luku
    on länsimaiden suurin", Österberg huomauttaa.

    Suomalaisten itsemurhat ovat taas lisääntyneet

    Naisten itsemurhat kääntyivät nousuun kolme vuotta sitten

    Itsemurhat näyttävät taas yleistyvän. Ne vähenivät
    koko 1990-luvun ajan mutta kääntyivät naisten tilastossa
    nousuun kolme ja miesten tilastossa kaksi vuotta sitten.

    Naiset tekivät toissa vuonna vähemmän itsemurhia kuin
    huippuvuonna 2000 mutta silti enemmän kuin 1990-luvulla keskimäärin.
    Ero ei tosin ole iso.

    "Itsemurhien väheneminen on ehkä pysähtymässä",
    arvioi Kansanterveyslaitoksen professori Jouko Lönnqvist. "Trendin
    näkemiseen tarvittaisiin vielä vuoden, kahden luvut."

    Itsemurhaan johtaviksi tiedettyjen tekijöiden määrä
    on kasvanut. "Viinan kulutus lähti nousuun 1995, ja se heijastuu itsemurhiin
    jollakin viiveellä", Lönnqvist kertoo. "Masennus on itsemurhan
    suurin vaaratekijä, alkoholi toinen."

    Tieto on 1980-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin jatkuneesta
    laajasta itsemurhien ehkäisyprojektista. Sitä varten selvitettiin
    kaikki vuonna 1987 tehdyt itsemurhat.

    Itsemurhia selitetään myös kulttuurisilla ja sosiaalipoliittisilla
    seikoilla, kuten näköalattomuudella, toivottomuudella ja syrjäytymisellä.
    Masennus tai mielialan häiriö voivat silloin johtaa umpikujan
    tunteeseen.

    "Alkoholin kulutuksen merkitys on Suomessa suuri, koska viina on suomalaisen
    miehen ykkösturva ilossa ja surussa, voitossa ja tappiossa", Stakesin
    kehittämispäällikkö Maila Upanne luonnehtii.

    Kulutus on noussut 1990-luvun loppupuolen lisäksi uudelleen viime
    vuosina. Viinaa menee jo kaksin verroin vuoteen 1970 verrattuna – yli yhdeksän
    litraa sataprosenttista alkoholia asukasta kohti.

    Kannabiksen siementen myynti on laillista

    Lähde: Iltalehti 5.6.2003

    Yritykset toimivat lain puitteissa

    Nuoret etsivät huumeita internetistä

    Poliisi pelkää, että internetissä toimivat kannabiksen
    siemeniä myyvät yritykset saattavat kannustaa nuoria huumausaineiden
    pariin. Kannabiksen siemenien myyminen ja hallussapito on täysin laillista,
    jos niistä ei kasvateta huumausainetta.

    -Internetistä löytyy aika paljon siemeniä myyviä
    sivuja. Ei sitä voi laittomaksi sanoa, mutta se on moraalisesti ja
    eettisesti väärin. Nuori saattaa saada sieltä kimmokkeen
    kokeiluihin ja kasvattamiseen, sanoo rikoskomisario Jari Pynnönen
    Helsingin poliisin huumerikosyksiköstä. Eräs suomalainen,
    kannabiksen siemeniä internetin välityksellä myyvä
    yritys mainostaa toimintaansa lauseella "kannabiksen kasvattaminen ei ole
    ikinä ollut näin helppoa". Sivuillaan yritys pyytää
    asiakkaitaan tutustumaan huumausainelainsäädäntöön
    ennen tilauksen tekemistä. Yritys mainitsee erikseen, ettei ota vastuuta
    asiakkaalle mahdollisesti koituvista seuraamuksista.

    -Kyseiseltä sivulta pääsee linkkien kautta lukemaan,
    miten kasveihin saa thc:tä mahdollisimman suuren määrän.
    Sielläkin kielletään, että kyse olisi huumausainekäyttöön
    kasvattamisesta, vaikka thc on kannabiksessa huumaavan vaikutuksen antava
    aine, Pynnönen sanoo.

    Kasvatusohjeet löytyvät helposti

    Pynnönen ei osaa sanoa, milloin mennään laittomuuksien
    puolelle, kun on kyse siemeniä myyvistä ja internetisssä
    toimivista yrityksistä.

    -Kyllähän joillakin sivuilla tulee hyvin selväksi, että
    kyse on huumausaineiden kasvattamiseen tarkoitetuista siemenistä,
    vaikka sitä ei suoraan sanota. On vaikea sanoa, missä raja menee.
    Nämä ovat hankalia asioita.

    -Onhan se tietenkin ongelma, että esimerkiksi ohjeet kannabiksen
    kasvattamiseen löytyvät internetistä hyvin nopeasti ja vaivattomasti.
    Ne saattavat houkutella kasvattamiseen.

    Pynnönen painottaa, etteivät internetsivut vaikuta juurikaan
    huumerikosyksikön työmäärään.

    -Valtaosa niistä, jotka tietävät, miten kannabista kasvatetaan
    huumausainekäyttöön, tietävät sen ilman internetiäkin.

    Moraalinvartijoidemme moraaliset ongelmat

    Lähde: Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat 11.6.2003, HS ja Kansan
    Uutiset 21.5.2003, HS 29.5.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1055268538772

    http://www.iltalehti.fi/2003/06/11/826599_uu.shtml

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030528OL40

    http://www.kansanuutiset.fi/kolumni.htm

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030521KO9

    Ratista kärähtänyt Hakola luultavasti pois
    huumeyksiköstä

    Rikoskomisario Juha Hakolan jatko Helsingin poliisin huumerikosyksikössä
    näyttää epätodennäköiseltä, jos hänet
    tuomitaan rattijuopumuksesta. Hakola puhalsi rattijuopumuksen rajan ylittävät
    lukemat ratsiassa Helsingin satamassa sunnuntaina Tallinnasta saavuttuaan.

    Helsingin poliisipäällikkö, poliisikomentaja Jukka Riikonen
    kertoo, että poliisin rattijuopumustapauksissa kurinpitotoimiin vaikuttavat
    olosuhteet, promillemäärä ja se, tapahtuiko rikkomus virantoimituksessa.
    Hakola oli ratsiaan ajaessaan lomalla.

    Riikonen ei sulje täysin pois kurinpitotoimista järeintä,
    erottamista. Hän tosin pitää tapausta nykyisten tietojen
    valossa melko lievänä. Huumeyksiköstä Hakola joutunee
    joka tapauksessa lähtemään.

    "Jos tuomio tulee, joudumme tarkastelemaan hyvin kriittisesti Hakolan
    jatkoa nykyisellä tehtäväalueella. On hyvin todennäköistä,
    että hänen toimenkuvansa muuttuu", Riikonen sanoo.

    Puhelinkuuntelusta maan tapa

    Sisäministeriön kansliapäällikkö Kari Häkämiehen
    (kok.) pidättäminen virasta vakavien rikosepäilyjen vuoksi
    on melkoinen paukku. Häntä epäillään törkeästä
    pahoinpitelystä ja pahoinpitelystä sekä yllyttämisestä
    yksityisyyden suojasta teletoiminnassa annettujen säännösten
    rikkomiseen.

    Kaksi ensin mainittua ovat yleispaheksuttavia, mutta viimeinen erityispaheksuttava,
    kun tiedetään Häkämiehen tausta. Hän on tällä
    hetkellä poliisitoiminnasta vastaavan ministeriön korkein virkamies.
    Aiemmin hän on ollut oikeusministeri ja sitä ennen eduskunnan
    perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. On vaikea kuvitella Suomeen henkilöä,
    jolla pitäisi olla enemmän tietoa siitä, mikä on oikein
    ja mikä väärin.

    Sisäministeri Kari Rajamäki (sd) ei pidä mahdollisena,
    että Kari Häkämies palaisi vielä hoitamaan virkaansa
    sisäministeriön kansliapäällikkönä. Rikosepäilyt
    ovat vieneet vahvasti Häkämiehen luotettavuutta, Rajamäki
    sanoi keskiviikkona Oikeustoimittajien lounastilaisuudessa Helsingissä.

    Rajamäki huomautti, että sisäministeriössä
    on parhaillaan vireillä hanke, jonka tarkoituksena on vähentää
    parisuhdeväkivaltaa. Hankkeen vetäjä on juuri kansliapäällikkö.

    Rajamäen mukaan on "aika suuri rasite", jos hanketta vetäisi
    kumppaninsa pahoinpitelyyn syyllistynyt henkilö.

    Huumeiden käytön koko kuva

    Lähde: Stakes 28.5.2003

    tiedote:

    http://www.stakes.fi/ajankohtaista/index.html#huume

    raportti:

    http://www.stakes.fi/verkkojulk/pdf/Huumausainetilanne2002.pdf

    Suomen vuoden 2002 kansallinen huumausainevuosiraportti on osa Euroopan
    huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) koordinoiman EU:n kansallisten
    seurantakeskusten verkoston (REITOX) tiedontuotantoa. Kansallisten raporttien
    perusteella valmistetaan vuosittain EU:n huumausainevuosiraportti.

    Kaikkiaan huumausaineiden ja lääkeaineiden väärinkäytön
    aiheuttamat sosiaali- ja terveyden-huollon kustannukset sekä huumevalistuksen
    ja huumetutkimuksen kustannukset olivat vuonna 1999 arviolta 64,5 – 87,9
    miljoonaa euroa. Siitä päihdehuollon erityispalveluiden kustannukset
    olivat 26,0 – 27,0 miljoonaa euroa, sairaanhoitokustannukset 16,5 – 29,5
    miljoonaa euroa, toimeentulotuen ja lastensuojelun kustannukset 13,6 –
    17,9 miljoonaa euroa, päivärahat, maksetut korvaukset ja työkyvyttömyyseläkkeet
    3,2 – 8,3 miljoonaa euroa sekä huumetutkimuksen ja -valistuksen kustannukset
    5,2 miljoonaa euroa. Huumausainehaittojen kokonais-kustannukset (mukaan
    lukien laillisuusvalvonnan toimet) arvioitiin samana vuonna 127,4 – 195,9
    miljoonaksi euroksi. Vertailun vuoksi samana vuonna alkoholin välittömät
    kustannukset olivat 500-640 miljoonaa euroa.

    Julkisessa keskustelussa painotetaan kannabiksen käyttäjien
    eurooppalaisittain suhteellisen vähäistä määrää
    osoituksena huumeongelmamme vähäisyydestä. Raportissa tuodaan
    esille 1990-luvulla harjoitetun huumepolitiikkamme vaikutus huumeongelmamme
    muotoutumiseen:

    "Koska amfetamiinia käytetään Suomessa paljon pistämällä,
    myös amfetamiinin käyttäjät voitaisiin laskea eurooppalaiseen
    ongelmakäyttäjien määrävertailuun mukaan. Tällöin
    pääkaupunkiseudun ongelmakäyttäjien määrä
    olisi jo eurooppalaista suurkaupunkitasoa."

    Suomalainen huumeiden käyttö näyttäytyy raportissa
    sekakäyttönä. Toisaalta tämä yleistys syntyy pitkälti
    hoitoverkoston aineiston pohjalta. Suomalaisen sekakäyttötilanteen
    analysointi tuo esille huumepolitiikan terminologisen "oikeaoppisuuden".
    Huumeiden käyttötapojen kuvauksessa pidättäydytään
    poliittisesti latautuneessa ongelmakäyttö – viihdekäyttö
    kahtiajaossa. Sekakäytössä käytetyille lääkkeille
    löytyy ymmärrystä niiden "itsehoitotarkoituksesta". Eli
    lääkkeellä voidaan myös lääkitä mutta
    huumeella vaan huumataan.

    Kannabiksella tiedetään olevan myös itsehoidollisia käyttötarkoituksia
    jopa itsevierotuksessa sekakäyttäjien keskuudessa. Tämä
    ei kuitenkaan nouse  tutkimuksen piiriin, koska se edellyttäisi
    laadullisempaa lähestymistapaa ja käsitteellistä avoimmuutta.
    Vaikka kannabiksen käyttö on yleisin laittomien huumeiden käyttömuoto
    tässä maassa, tuntuu se edelleen kaikista vähiten tutkitulta
    ja varsinkin vähiten ymmärretyltä.

    Huumeongelma räjähti tänäkin vuonna

    Lähde: Helsingin Sanomat 24.5.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030524OL23

    Huumerikollisuus on räjähtänyt rajuun kasvuun tänä
    vuonna. Huumausainerikoksia tehtiin alkuvuonna noin 10 prosenttia enemmän
    kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana.

    Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sanoi lauantaina Hämeenlinnassa
    Poliisien päivillä, että huumeiden käyttöä
    ja siitä versovaa rikollisuutta ei saada kuriin yksin poliisin keinoin.
    Hän vetosi sekä vanhempiin että ammattikasvattajiin, jotta
    nämä tukisivat lasten ja nuorten päihteettömyyttä.

    "Päihteiden käytön kontrollointi ei ole vanhanaikaista
    rajoittamista vaan vastuullista vanhemmuutta, etten sanoisi jopa trendikästä
    kasvatuskulttuuria. Lasten tupakanpolton ja alkoholin käytön
    torjuminen on hyvä keino estää nuorta myöhemmin kokeilemasta
    huumeita".

    Tupakanpoltto, alkoholi ja huumeet ovat usein saman ketjun lenkkejä,
    jotka seuraavat toisiaan, varoitteli poliisiylijohtaja.

    Suomen huumepolitiikka kantaa outoa hedelmää

    Lähde: Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat 23.5.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030523KO1

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,124570,2003-05-23

    Rikollisryhmä Lahdesta joutuu lähes kokonaisuudessaan
    vankilaan

    Huumerahaa pesty ainakin erotiikkabaarin avulla

    Tulli ja poliisi kertoivat torstaina onnistuneista operaatioistaan,
    joiden johdosta lahtelainen rikollisryhmä on toimitettu lähes
    kokonaisuudessa vankilaan ja syytteitä odottamaan.

    Kyse on pari vuotta vanhasta, noin parikymmenpäisestä ryhmästä,
    jonka nahkaliivien selässä lukee Rogues Gallery (suomeksi konnagalleria).
    Heistä on nyt vapaana vain kaksi.

    Poliisi epäilee ryhmää erittäin laajoista puuhista
    useilla rikosten aloilla. Päätoimiala on ollut huumekauppa maahantuonteineen
    ja levityksineen. Toimenkuvaan on kuulunut myös omaisuusrikoksia ja
    väkivaltaa.

    Ryhmä on järjestäytynyt kuten ilmeiset esikuvansa, moottoripyöräjengit,
    tosin ilman moottoripyöriä.

    Sillä on johtaja, ja ryhmäkuri on ollut kovaa. Tekemättömistä
    töistä on ainakin yhdessä tapauksessa seurannut varpaan
    irtileikkaaminen.

    – Suomessa on noin 70 järjestäytynyttä rikollisryhmää,
    joista 30 on sitä myös EU-kriteerien mukaan. Järjestäytynyt
    rikollisuus on nykyään monialaista, monikansallista ja perustuu
    verkostoitumiseen, krp:n apulaispäällikkö Jari Liukku alusti.

    Huumeinen televisio

    Lähde: Helsingin Sanomat 15.5.2003

    Huumeet ovat lähiviikkojen teemana TV2:ssa. Faktaohjelmien päällikön
    Ilkka Saaren mukaan he haluavat puhua vakavasta asiasta. Mutta voiko Suomessa
    keskustella huumeista?

    Muistakaapa vain eduskuntavaaleja. Yhden provosoivan nuoren takia hysteria
    iski suomalaisiin poliitikkoihin ja mediaan.

    Voima-lehti totesi Draken pössyttelykampanjan siirtäneen suomalaisen
    päihdekeskustelun asenteita kymmenen vuotta taaksepäin.

    Journalismikritiikin vuosikirjassa kulttuurihistorioitsija Tapio Onnela
    sanoo, että suomalaiset tiedotusvälineet haluavat huumeista puhuessaan
    vastustaa pahaa. Siksi ne eivät ole kriittisiä. Kaikki pyrkivät
    välttämään huumemyönteiseksi leimaantumista, ja
    niin käy, jos poikkeaa vallitsevista käsityksistä.

    TV2 on luvannut keskustelua, jossa pohditaan, miksi huumeista keskustelu
    on niin vaikeata. Mitenkähän tuo onnistuu. Monet päihdekysymysten
    asiantuntijat eivät enää tule televisioon eivätkä
    osallistu julkiseen keskusteluun. He sanovat, että heidän ensisijainen
    tehtävänsä on yrittää auttaa huumeista kärsiviä
    eikä taistella tuulimyllyjä vastaan.

    Toisinajattelijan leima otsassa ei auta arkisessa työelämässä.

    Tiistai-illan virolaisdokumentti Valkea tie ei ollut järin onnistunut
    avaus TV2:n teemaohjelmistolle. Se vilisi pieniä virheitä ja
    laajempaa asiantuntemuksen puutetta. Asenteita sen sijaan löytyi.

    Tadzhikistanin liikennemiliisejä haastateltaessa olisi syytä
    mainita, että juuri heidän epäillään hoitavan
    pääosan sikäläisestä salakuljetuksesta. Miliisin
    kiinnijääminen ei siis ole sattuma.

    Päihdekulttuurissa symboleilla ja mielikuvilla on keskeinen sija.
    Huumeista kerrottaessa pitää miettiä tarkkaan, miten näitä
    symboleja, kuten neuloja ja ruiskuja, kuvataan ja käytetään
    kerronnassa.

    Uutisissa kerrottiin jokin aika sitten eri puolilla maata järjestetyistä
    vapauttakaa hamppu -mielenosoituksista. Mukaan oli saatu myös asiantuntijan
    kommentti. Hän uskalsi sanoa, ettei miedoista huumeista vahvempiin
    siirtymisen porttiteorialle ole löydetty näyttöä. Rohkea
    esiintyminen virkamieheltä. Toivottavasti, näitä rohkeita
    löytyy myös TV2:n tulossa olevaan keskusteluun.

    On hyvä, että päihteistä puhutaan myös televisiossa.
    Ne ovat osa kriminaalipolitiikkaa mutta myös terveydellinen ja sosiaalinen
    ongelma. Samalla ne ovat haaste suomalaiselle sananvapaudelle ja tiedonvälitykselle.

    Tuike Alitalo

    TV2:ssa esitetyn The Grass dokumentin sivut:

    http://www.missliberty.com/FilmGrass.html

    Huumepolitiikka ja sananvapaus

    Lähde: Turun Sanomat 4.5.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,123105,2003-05-04

    Turussa marssittiin hampun puolesta

    Noin 150 henkeä kokoontui lauantaina iltapäivällä
    marssimaan kannabiksen laillistamisen puolesta Turun keskustassa. Hamppumarssi
    järjestettiin kaupungissa nyt neljännen kerran.

    Rauhallisesti alas Taidemuseonmäkeä edennyt kulkue vaati plakaateissaan
    kannabiksen käytön sallimista ja rangaistusten lieventämistä.
    Hamppu haluttiin panna verolle ja laaduntarkkailuun.

    – Eroa hampun ja kovien huumeiden käyttäjien välillä
    pitäisi kasvattaa, ja ihmisiä pitäisi ohjata pois eri aineiden
    sekakäytöstä. Vapauttamalla kannabis voitaisiin siirtää
    varoja rikoskontrollista huumeongelman hoitoon, sanoi Risto Mikkonen mielenosoituksen
    järjestäneestä Vihreet pantterit ry:stä.

    Aivan samaa mieltä eivät olleet Irti huumeista ry:n jäsenet,
    jotka olivat kokoontuneet torin laidalle vastamielenosoitukseen.

    – Meillä on sananvapaus, mutta on silti aika surullista, että
    tällaisen asian puolesta saa marssia ja vielä poliisin johdolla,
    mietti Tanja Laitala yhdistyksen Turun alueosastosta.

    Ruohoa TV 2:ssa

    Lähde: YLE

    Sunnuntaina 18.5 kello 23.35 esittää TV 2 mainion kanadalaisen
    dokumentin Grass, Ruoho, joka käsittelee USA:n marihuana kieltolain
    syntymistä 1930-luvulla ja tämän vaikutuksia nykyaikaan.
    Kesto 80 min.

    Kannabiksen suosio kasvaa tasaisen varmasti

    Lähde: Stakes 8.5.2003, Helsingin Sanomat 9.5.2003, Turun Sanomat,
    12.5.2003

    http://www.stakes.fi/tiedotteet/2003/18.htm

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509KO3

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509KO1

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,123711,2003-05-12

    Artikkelin voi tilata Stakesin viestinnästä: viestinta@stakes.fi.

    Stakesin tutkimus suomalaisten huumeiden käytöstä sai
    hyvin julkisuutta mediassa. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 3/2003
    julkaistava tutkimus "Huumeiden käytön uusi sukupolvi" ansaitseekin
    julkisuutta: siinä julkaistavat tiedot laittomien huumeiden ja lääkkeiden
    käytön laajuudesta ja kehityksestä olisivat olleet järkevä
    pohja vaalikeskustelulle.

    Kannabis on eniten käytetty laiton huume ja tiedotusvälineiden
    bailuhuumeiksi ristimät amfetamiini ja ekstaasi ovat se näkyvin
    osa julkisessa huumekuvassa. Yksi kokaiinivideo jaksaa pyörittää
    lehtipainoja viikon. Mutta kun tilastot osoittavat lääkkeiden
    väärinkäytön olevan toiseksi yleisin laiton itsensä
    päihdyttämisen muoto, on tämä virallisen huumekeskustelumme
    suurin musta aukko.

    Samoin tilastoista käy hyvin esille se, ettei kannabis ole mikään
    portti näihin kovempiin tai bailuhuumeisiin. Niin paljon useampi sitä
    käyttää kaikissa ikäryhmissä. Mutta kun joka ikäluokassa
    näytetään hankittavan ne ensimmäiset humalakokemukset
    jo 12 vuotiaasta alkaen, ei tämä ole herättänyt lehtien
    päätoimittajia moraaliseen ristiretkeen. Laajamittainen doping
    urheilun piirissä ei mahdu tämän keskustelun piiriin samoin
    kuin nuorimmissa ikäluokissa kannabiksen kokeilua yleisempi liuottimien
    kokeilu.

    Kaikki nämä alkavat näyttää ideologisilta rajauksilta.
    On tärkeämpää taittaa peistä oikeiden termien
    käytöstä kuin esitellä ongelmia vähentäviä
    toimenpiteitä tai kertoa rehellisesti muissa maissa tapahtuvasta muutoksesta.
    Kansanterveydelliseltä kannalta tarkastellen olisi hyödyllistä
    tarkastella terveyshaittoja kaikkien päihteiden osalta.

    Huumekokeilujen määrä kasvanut

    Kaksitoista prosenttia suomalaisista eli joka kahdeksas suomalainen
    on kokeillut tai käyttänyt jotain huumetta elämänsä
    aikana, selviää Stakesin tuoreesta päihdetutkimuksesta.
    Kymmenen vuotta sitten sama prosenttiluku oli viisi.

    Tutkimus arvioi, että Suomessa on siten noin 450 000 ihmistä,
    jotka ovat joskus kokeilleet jotain huumetta. Valtaosalla kokeilusta on
    kuitenkin kulunut vähintään vuosi.

    Eniten ovat lisääntyneet 20-29-vuotiaiden huumekokeilut. Tämän
    ikäryhmän miehistä kolmannes ja naisista neljännes
    on kokeillut kannabista jossain elämänsä vaiheessa.

    Kyse on kuitenkin lähinnä kokeilusta, sillä viimeisen
    kuukauden aikana kokeilleita oli miehistä viisi ja naisista kaksi
    prosenttia.

    Stakesin tutkimus piirtää melko tarkkaa kuvaa suomalaisten
    huumeidenkäytöstä. Sitä on seurattu kyselytutkimuksilla
    nyt kymmenen vuotta.

    Tuoreen tutkimuksen tuloksen voi tiivistää siihen, että
    kokeilijoiden määrä kasvaa, mutta viime aikoina käyttäneiden
    määrä on pysytellyt samana.

    Tuloksista käy ilmi, että huumeiden kanssa puuhailevat pääasiassa
    nuoret. Merkkejä ei ole siitä, että vanhemmista ikäryhmistä
    löytyisi uusia käyttäjiä.

    Pelottelulinjasta tutkimus on kaukana: "On tärkeätä korostaa,
    että suomalaisnuorten huumeiden käyttö on tutkimusten tulosten
    mukaan edelleenkin valtaosaltaan satunnaista, yhteen tai joihinkin käyttökertoihin
    rajoittuvaa kokeilua", kirjoittavat erikoistutkijat Pekka Hakkarainen ja
    Leena Metso.

    Heidän mukaansa suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole perusteita
    puhua huumeiden käytön normalisoitumisesta.

    Asuinpaikka vaikuttaa melkoisesti huumeiden käyttöön.
    Pääkaupunkiseudulla lähes joka neljäs ilmoitti kokeilleensa
    joskus kannabista, kun sama luku maaseudulla oli muutaman prosentin. Yleisintä
    kannabiksen polttelu on opiskelijoiden keskuudessa.

    Tutkijoiden mielestä yksi merkittävä piirre tuloksissa
    on, että amfetamiinin ja ekstaasin käyttö on selvästi
    lisääntynyt alle 40-vuotiaiden joukossa.

    Neljä prosenttia ilmoitti joskus kokeilleensa tai käyttäneensä
    amfetamiinia, ekstaasissa luku oli kolme prosenttia.

    Kun tarkastellaan samaa asiaa 20-29-vuotiaiden ryhmässä, saadaan
    melko yllättäviä lukuja: miehistä kahdeksan ja naisista
    neljä prosenttia ilmoitti olleensa amfetamiinipuuhissa. Ekstaasin
    suhteen samat luvut olivat kahdeksan ja kolme prosenttia.

    Myös kokaiinin käytöstä raportoitiin nyt aiempaa
    enemmän. Tutkijoiden mielestä tämä on esimerkki ns.
    bailuhuumeiden esiinmarssista.

    "Tulokset viittaavat siihen, että teknomusiikin rytmittämään
    uuteen juhlimis- ja klubikulttuuriin kytkeytyvät stimulanttien käyttötapa
    olisi alkanut saavuttaa Suomessakin aiempaa laajempaa levinneisyyttä",
    tutkijat toteavat.

    Suomessa eletään nyt toista huumeaaltoa, johon kuuluu erityisesti
    amfetamiinin ja ekstaasin nousu. Ne eivät juuri ole kiinnostaneet
    vanhempia huumeidenkäyttäjiä.

    "Näyttää siltä, että 1990-luvun huumeaalto
    imaisi mukaansa uusia kokeilijoita lähinnä nuorista ikäluokista.
    Huumeiden ensikokeilut tehtiin keskimäärin 18-vuotiaana."

    Huumeet eivät ole enää nuorille. Tästä kertoo
    se, että noin puolella alle 30-vuotiaista vastaajista on henkilökohtaisessa
    tuttavapiirissään huumeita käyttäviä ihmisiä.

    Lähes yhtä monelle on tarjottu joko ostettavaksi tai ilmaiseksi
    joskus jotain huumetta.

    Huumeiden viihdekäytöstä puhuminen on kevytmielistä

    Lähde: Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.5.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030511PA2

    Huumeongelma ei ole vähenemässä, vaikka viime vuoden
    tilastoista niin voisi päätellä. Poliisin tietoon tulleita
    huumausainerikoksia kirjattiin seitsemän prosenttia vähemmän
    kuin edellisvuonna. Törkeät huumerikokset näyttävät
    vähentyneen vielä enemmän. Samaa kehitystä tukevat
    keskusrikospoliisin tilastot: vuonna 1998 krp tutki 440 huumausainerikosta,
    viime vuonna vain 144.

    Tilastot ovat kuitenkin harhaanjohtavia. Krp on viime vuosina keskittynyt
    järjestäytyneeseen huumerikollisuuteen. Niiden tutkinta vie aikaa
    ja sitoo useiden huumetutkijoiden työpanoksen. Työ kuitenkin
    kannattaa, vaikka tilastot vääristyvät. Ison huumekoplan
    paljastamisella on suurempi merkitys kuin katutason vähittäiskauppiaiden
    jahtaamisella.

    Työ ei missään nimessä lopu, päinvastoin. Huumeet
    ovat maailmalla jo niin yleisiä, että puhutaan niiden käytön
    normalisoitumisesta. Eli huumeisiin suhtaudutaan kuin mihin tahansa ihmisten
    elämään kuuluvaan normaaliin toimintaan.

    Suomessa ei onneksi olla vielä niin pitkällä, mutta siihen
    suuntaan ollaan menossa. Stakesin tutkimuksen mukaan huumeita kokeilleiden
    määrä kasvaa jatkuvasti. Erityisen huolestuttavia ovat tiedot
    20-29-vuotiaista. Heistä joka kolmas mies ja joka neljäs nainen
    ilmoittaa joskus kokeilleensa kannabista.

    Kannabista kovempiakin huumeita on tarjolla diskoissa ja kotihipoissa
    ikään kuin normaaliin juhlimiseen kuuluvana. On ryhdytty suuren
    maailman tyyliin puhumaan huumeiden viihdekäytöstä. Ikään
    kuin ekstaasi, amfetamiini, kokaiini tai LSD olisivat alkoholiin verrattavia
    päihteitä. Huumeiden vähättely johtaa helposti huumeiden
    säännölliseen käyttöön ja riippuvuuteen,
    joka tuhoaa käyttäjän elämän lopullisesti.

    Etenkin mietojen huumeiden käytölle löytyy puolustajia.
    Väitetään, että kannabiksen käyttö on jopa
    vähemmän haitallista kuin alkoholin nauttiminen. Yhden hasissätkän
    polttaminen ei vie terveyttä, mutta se voi johtaa kovempiin huumeisiin.
    Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan miltei kaikki laittomia huumeita kokeilleet
    ovat joskus elämänsä aikana käyttäneet kannabista.
    Tiedetään myös, että koviin huumeisiin sortuneet ovat
    lähes poikkeuksetta aloittaneet miedoista aineista.

    Keskustelu mietojen huumeiden käytön sallimisesta kävi
    eduskuntavaalien alla kiivaana. Vihreiden yhden ehdokkaan huumemyönteiset
    kannanotot saivat puolueet vannomaan tiukan huumepolitiikan nimeen. Huumeille
    ei pidä antaa tuumaakaan periksi. Pienikin lievennys johtaa nopeasti
    huumerikollisuuden entistä suurempaan kasvuun.

    Suomeen ja etenkin Helsinkiin virtaa entiseen tahtiin amfetamiinia,
    ekstaasia ja heroiinia. Huumepoliisi yrittää vähenevän
    väen voimin estää huumeiden leviämistä. Työtä
    ei yhtään helpota, jos asenteet huumeisiin muuttuvat myönteisiksi.
    Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta on oikeassa, kun
    hän laitoksen tuoreessa vuosikertomuksessa arvostelee huumemyönteistä
    ilmapiiriä. Huumeista pitää voida keskustella, mutta huumeille
    annettu viihteellinen merkitys antaa väärän mielikuvan huumeiden
    käytön hyväksyttävyydestä ja vaarattomuudesta.
    Vaaratonta huumausainetta ei ole olemassakaan.

    Kokeilijoiden määrä kasvussa

    Lähde: Turun Sanomat pääkirjoitus 12.5.2003.

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,123711,2003-05-12

    Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaisia kokemuksia huumeista.
    Stakesin tuoreen selvityksen  mukaan 12 prosenttia kansalaisista on
    käyttänyt tai kokeillut jotakin huumetta elämänsä
    aikana. Vuosikymmen sitten vastaava luku oli viisi. Eniten ovat lisääntyneet
    20 – 29 -vuotiaiden huumekokeilut

    Prosenttiosuuden reipas tuplaantuminen vaikuttaa todella huolestuttavalta
    muutokselta. Tutkimuksen tekijät toppuuttelevat kuitenkin ryhtymästä
    liian pitkälle meneviin johtopäätöksiin. He korostavat,
    että suomalaisten nuorten huumeiden käyttö edelleen valtaosaltaan
    satunnaista, "yhteen tai joihinkin käyttökertoihin rajoittuvaa
    kokeilua".

    Satunnaisuus on tietysti suhteellista, ja tunnuslukujen antama kuva
    aina tulkinnanvarainen. Toisaalta huumeet ovat aineita, joiden kanssa yksikin
    kerta voi olla liikaa ja kokeilusta tulla nopeasti pysyvä riippuvuus.

    Stakes on tutkinut suomalaisten huumeiden käyttöä systemaattisesti
    1990-luvun alkupuolelta lähtien. Olennaista tulosten vertailussa on
    sen toteaminen, millaisia asennemuutoksia on tapahtunut tai tapahtumassa.
    Tältä osin viestit eivät ole kovin myönteisiä.

    Viime syksynä koottuun kyselyaineistoon perustuva tutkimus osoittaa,
    että nuorten suhtautuminen niin sanottuihin mietoihin huumeisiin on
    löyhtynyt. Alle kolmekymppisten keskuudessa joka kolmas mies ja neljäs
    nainen on kokeillut kannabista. Myös amfetamiinin käyttö
    on lisääntynyt.

    Tilastollisesti merkittävimmin suosiotaan on kasvattanut ekstaasi.
    Tutkijoiden mukaan teknobailaajien suosima kiihote näyttää
    tulleen jäädäkseen ja on vahvistanut asemiaan nuorten klubijuhlijoiden
    keskuudessa. Ekstaasia kertoi käyttäneensä kahdeksan prosenttia
    miehistä ja kolme prosenttia naisista.

    Vaikka "miedot" huumeet eivät ole Suomessa väestötasolla
    samanlainen ongelma kuin monissa Euroopan maissa, täälläkin
    ne näyttävät valitettavasti tekevän tuloaan pysyväiseksi
    osaksi nuorten aikuiskaupunkilaisten urbaania elämäntapaa. Trendin
    torjumiseksi on tuskin muuta tehtävissä kuin huumeisiin ryhtymisen
    riskeistä valistaminen.

    Tutkimus: Veridoping oli yleistä MM-Lahdessa

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509UR1

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509UR2

    Puolella huippuhiihtäjistä oli tutkimuksen mukaan poikkeavat
    veriarvot

    Lähes puolella Lahden MM-hiihtojen mitalisteilla oli poikkeavat
    veriarvot vuoden 2001 arvokisoissa. Kymmenellä huippuhiihtäjällä
    veriarvot olivat "erittäin poikkeavat". Poikkeamat viittaavat vahvasti
    veridopingin käyttöön, mutta eivät todista sitä
    sataprosenttisesti.

    Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta "Huippuhiihtäjien poikkeavat
    veriarvot – veridopingia vai?" jonka, Jim Stray-Gundersen, Tapio Videman,
    Ilkka Penttilä ja Inggard Lereim tekivät kisojen aikana.

    Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan tänään perjantaina
    ilmestyvässä Clinical Journal of Sport Medicine  -tiedelehdessä.

    Videman uskoo, että veridoping on yleistä kaikissa kestävyyslajeissa
    ja hiihto on joutunut silmätikuksi vain tehokkaan veriarvojen seurannan
    johdosta.

    "Olisi väärin hiihtoa kohtaan sortua johtopäätökseen,
    että veridoping on vain tämän lajin ongelma ja lajit, joissa
    ei tehdä veritestejä, ovat puhtaita."

    Hampun pitkät juuret

    Lähde: Ahokas, Hannu (2002) Cultivation of Brassica species and
    Cannabis by ancient Finnic people, traced by linguistic, historical and
    ethnological data; revision of Brassica napus as B. radice-rapi. Acta Botanica
    Fennica 172: 1-32, Vammala. ISBN 951-9469-66-4.

    Vaikka valistuksen yksi teesi on, että kannabiksen käyttökulttuuri
    on uusi tulokas Suomessa, löytyy hamppukasvin viljelystä Suomessa
    todisteita vuosituhansien takaa aina 1950-luvulle. Siitepölyanalyysit
    kertovat hampun löytäneen tiensä tänne ennen pellavaa
    6000 vuotta sitten. Hamppu oli tärkeä viljelykasvi jousenjänteiden,
    verkkojen ja saamelaisten suopunkien raaka-aineena. Hampun viljelyn jumala
    on vanha karjalainen Ägräs.

    Hampusta saatiin ruokaa ja vaatteita; kangas-sana juontaa juurensa indoeurooppalaisiin
    kanab ja ganja kantasanoihin. Hampunsiemenistä osattiin jalostaa öljyä
    lamppuun ja lääkkeeksi. Yksi perussuomalaisista ruokalajeista
    oli kypsennettyjen nauriiden dippaaminen paahdetuista hampunsiemenistä,
    ohranjyvistä ja suolasta valmistettuun tahnaan.

    Tämä menneisyys näkyy vielä 345:ssä hamppujohtoisessa
    suomalaisessa paikannimessä. Hampun muinaisesta nautintoainekäytöstä
    ei ole säilynyt selviä viitteitä, vaikka finno-ugrilaiset
    kansat olivatkin satoja vuosia Mustan meren pohjoispuolella asuneitten
    Skyyttien naapureita.

    Huumetalouden lonkerot

    Lähde: Huumetalouden lonkerot, hyvinvoinnin ilmapuntari 8, ISBN
    952-9548-13-3

    http://www.huumaa.net

    http://www.elamantapaliitto.fi/240403.html

    Elämäntapaliitto julkaisi kattavan mutta silti helppolukuisen
    katsauksen kieltolain luoman laittoman huumetalouden lonkeroihin. Verrattuna
    vallitsevaan uutisointiin aiheesta tarjoaa tämä kirjanen kiihkoilematonta
    analyysia nykytilanteesta. Kieltolain luoma todellisuus on niin karmaiseva
    kasvavine vanki- ja kuolleisuuslukuineen, että kirjoittajien kuvittelemasta
    vastakohdasta, huumeiden täydellisestä laillistamisesta, tulee
    vähintään yhtä karmaiseva.

    Viileän nykytilanteen analyysin vastapainoksi olisikin odottanut
    realistista ja toteuttavissa olevaa vaihtoehtoa. Esimerkiksi kannabismarkkinoiden
    erottaminen kovien aineiden markkinoista ei vaatisi YK:n sopimusten romuttamista.
    Tästä löytyy käytännön esimerkkejä aivan
    kotoEU:sta. Mutta tätä nykytilanteen arviota soisi kaikkien huumekeskusteluun
    osallistuvien lukevan, varsinkin poliitikkojen.

    Markus Drake saa syytteen hasiksen polttamisesta

    Lähde: Ilta Sanomat 26.4.2003

    Vihreän liiton kohuehdokas Markus Drake saa syytteen vaalimökillä
    tapahtuneesta huumeen polttelusta.

    Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg ilmoitti perjantaina
    siirtäneensä asian käsittelyn käräjäoikeuteen.
    Syytteen sisältö ja rikosnimike eivät ole vielä julkisia.

    Draken on epäilty polttaneen kannabista eduskuntavaalien alla vihreiden
    vaalimökin luona Helsingin ydinkeskustassa.

    Poliisi aloitti tutkimukset luettuaan asiasta lehdissä. Tutkinnassa
    on tiettävästi keskitytty lievimpiin huumerikoksiin eli käyttöön
    ja hallussapitoon. Ne voivat johtaa sakkorangaistukseen.

    Salamyhkäistä peitetoimintaa

    Lähde: Helsingin Sanomat, 10.4.2003 ja pääkirjoitus
    22.4.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030422PA4

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030410OL27

    Poliisilla on käytössä kiitettävästi työkaluja
    vakavien rikosten selvittämiseen. Vielä muutama vuosi sitten
    tuntui mahdottomalta ajatus, että suomalainen poliisi soluttautuisi
    rikollisten joukkoon tai tekisi valeostoja. Niin ääritoimia ne
    yhteiskunnassamme ovat. Koventunut ja kansainvälistynyt huumerikollisuus
    vaatii kuitenkin tiukkoja vastatoimia. Enää ei puhelinkuuntelu
    ja televalvonta riitä, vaan niiden rinnalle on otettu vielä tehokkaampia
    keinoja.

    Poliisi on voinut käyttää peitetoimintaa ja valeostoja
    kahden vuoden ajan. Niihin ei tarvita, päinvastoin kuin puhelinkuunteluun,
    tuomioistuimen lupaa. Päällystön harkinta riittää.
    Siksi on erityisen tärkeää, että poliisin toiminta
    on riittävän läpinäkyvää, jotta ylilyönneiltä
    vältytään. Valvontaa varten sisäasiainministeriö
    antaa vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomuksen peitetoiminnan
    ja valeostojen käytöstä.

    Ensimmäinen kertomus on valmistunut. Vuoden 2002 tapahtumista kertova
    selvitys tyydyttänee oikeusasiamiestä, mutta julkisuuteen toiminnasta
    ei paljon tietoa heru. Ministeriön tiedotteessa vain todetaan, että
    peitetoiminnan kohteena oli hyvin rajallinen määrä törkeisiin
    huumausainerikoksiin epäiltyjä. Valeostoista tehtiin toistakymmentä
    päätöstä, joista vain osa johti valeosto-operaatioon.
    Sen tarkemmin poliisi ei toiminnastaan halua kertoa.

    Peitetoiminta ja valeostot ovat luonteeltaan sellaisia poliisin työtapoja,
    joiden yksityiskohtainen ruotiminen on ongelmallista. Tietty salamyhkäisyys
    on ymmärrettävää esimerkiksi poliisin turvallisuuden
    vuoksi, mutta se ei saa johtaa lähes täydelliseen vaikenemiseen.
    Poliisi on saanut oikeutensa eduskunnalta sillä puheella, että
    toiminta on riittävän valvottua. Oikeusasiamiehen lisäksi
    myös kansalaisilla on oikeus tarkempaan tietoon. Pelkkä maininta,
    että poliisi on käyttänyt oikeuksiaan pidättyvästi
    ja hallitusti ei riitä.

    Poliisi käyttänyt valeostoa vain muutaman kerran

    Poliisi on käyttänyt kaksi vuotta sitten voimaan tulleita
    oikeuksiaan peitetoimintaan ja valeostoihin vain harvoin. Tuoreen, eduskunnan
    oikeusasiamiehelle jätetyn kertomuksen mukaan valeostoista tehtiin
    viime vuonna vain toistakymmentä päätöstä, joista
    lopulta vain vajaat kymmenen johti varsinaiseen operaatioon.

    Valeostolla tarkoitetaan poliisin tekemää ostotarjousta jonkun
    ulkopuolisen hallussa laittomasti olevasta tai kaupankäynnin kohteena
    olevasta omaisuudesta. Kaikki valeostotapaukset liittyivät huumausainerikosten
    tutkintaan.

    Poliisi kokeili viime vuonna myös peitetoimintaa. Se tarkoittaa
    poliisin salaista tiedonhankintaa ja soluttautumista. Soluttautujat käyttävät
    harhauttavia tai peiteltyjä tietoja.

    Tämän toiminnan yksityiskohdista poliisi haluaa pysyä
    vaiti. Poliisiylitarkastaja Robin Lardotin mukaan toiminnasta tai sen luonteesta
    ei haluta kertoa mitään täsmällisiä lukuja.

    "Tässä on myös suuria vaaroja poliisien työturvallisuuden
    kannalta", hän sanoo.

    Turvallisuussyistä hän kieltäytyy kertomasta edes sitä,
    missä päin maata operaatioita on ollut. Perusteluna on myös
    ammattimaisten rikollisten vainoharhaisuus, joka näkyy helposti väkivaltana
    epäiltyjä vuotajia tai soluttautujia kohtaan.

    "Jatkuvasti sattuu tapauksia, joiden taustalla voi se, että rikolliset
    ovat ryhtyneet joko kostoksi tai ennalta ehkäisevässä mielessä
    toimiin toisiaan vastaan", Lardot sanoo.

    Oikeusasiamiehelle jätetyssä raportissa ei arvioida sen enempää
    valeostojen kuin peitetoiminnan menestystä. Niillä on kuitenkin
    ollut merkitystä muun muassa siihen, mihin esitutkintaa tietyissä
    tapauksissa on suunnattu.

    Poliisin puhelinkuuntelu kolminkertaistui

    Lähde: Helsingin Sanomat 25.4.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030425KO6

    Epäiltyjen tiuhaan vaihtuvat kännykät selittävät
    kasvun

    Poliisin kuunteli viime vuonna selvästi enemmän rikoksesta
    epäiltyjen puhelimia kuin vuotta aiemmin.

    Muutos ei kuitenkaan kerro rikostilanteen olennaisesta muuttumisesta,
    vaan kyse on siitä, että epäillyt pyrkivät pudottamaan
    poliisin langoilta: he vaihtavat kännykkänumeroita tiheään,
    ja poliisi joutuu joka kerta hankkimaan tuomioistumelta uuden telekuunteluluvan.

    Poliisin mukaan kuuntelu tuotti hyviä tuloksia. Tutkinnanjohtajien
    mielestä telekuuntelulla ja -valvonnalla oli kahdessa tapauksessa
    kolmesta ratkaiseva tai tärkeä asema rikoksen selvittämisessä.
    Käännettä huonompaan kuitenkin pelätään.

    "Viime aikoina on ollut viitteitä siitä, ettei telekuuntelu
    olisi enää tehokas työkalu törkeiden rikosten selvittämisessä,
    koska rikolliset ovat oppineet välttämään poliisin
    käyttämiä selvittämiskeinoja."

    Joustoa huumeseuraamuksiin

    Lähde: Helsingin Sanomat 23.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030323PA3

    On tärkeää, että rikosoikeudellisilla keinoilla
    ei edistetä huumeiden käyttäjien syrjäytymistä,
    kirjoittaa Aarne Kinnunen.

    Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan suomalaisen
    huumepolitiikan toimenpidevalikoimaan kuuluvat kokonaiskieltoon perustuva
    huumausainekontrolli, kokeilua ja käyttöä ehkäisevät
    toimet sekä riittävien hoitomahdollisuuksien järjestäminen.

    Käytön ja hallussapidon rangaistavuudella on pyritty hillitsemään
    huumeiden kokeilua ja käyttöä sekä edistämään
    huumeidenvastaisia asenteita. Suomalaiset suhtautuvatkin huumeisiin erittäin
    kielteisesti, ja käytön rangaistavuudelle perustuvaa huumepolitiikkaa
    pidetään yleisesti oikeana linjauksena.

    Syyskuussa 2001 tuli voimaan huumausaineiden käyttörikosta
    koskeva lainmuutos. Se mahdollisti rangaistusmääräysmenettelyn
    käytön vähäisissä huumausainerikoksissa. Nyt poliisi
    voi heti tapahtumapaikalla kirjoittaa rangaistusvaatimuksen, jonka perusteella
    syyttäjä määrää sakon.

    Uudistuksen keskeisinä tavoitteina oli säästää
    oikeusjärjestelmän voimavaroja, puuttua nopeasti huumeiden käyttöön
    ja yhtenäistää syyttämiskäytäntöjä.

    Ennen lainmuutosta johtava periaate oli, että rankaisemisesta luovutaan,
    ellei sitä vastaan ole painavia syitä. Käytännössä
    syyttämättäjättämispäätöksiä
    tehtiin vaihtelevasti ja oikeuskäytäntö oli epäyhtenäinen.

    Uudistuksen jälkeen pääperiaatteeksi muodostui, että
    rangaistuksesta luovutaan vain, jos on erityinen peruste tehdä niin.
    Peruste on esimerkiksi se, että käyttäjä hakeutuu hoitoon.

    Uudistuksen vaikutuksia on vielä aikaista arvioida, mutta jo nyt
    tiedetään, että poliisi valvoo käyttörikollisuutta
    varsin tehokkaasti ja rangaistuksia annetaan runsaasti. Sakotuksen piiriin
    on otettu myös sellaisia tapauksia, jotka ennen uudistusta olisi jätetty
    syyttämättä. Se vastaa valtakunnansyyttäjänviraston
    tulkintaa, jonka mukaan rangaistuksesta luopumista pitäisi harkita
    lähinnä vain silloin, kun kyseessä ovat alle 18-vuotiaat
    ja huumeiden ongelmakäyttäjät.

    Lainmuutoksen ja poliisitoiminnan tehostumisen myötä huumeiden
    käyttäjiin kohdistuva oikeudellinen kontrolli on siis kiristynyt.

    Miksi huumeiden käytöstä halutaan rangaista? Taustalla
    on näkemys, että dekriminalisointi antaisi viestin käytön
    sallimisesta, mikä todennäköisesti lisäisi käyttäjien
    ja kauppiaiden määrää. Salliva suhtautuminen houkuttelisi
    erityisesti nuoria huumeiden käyttöön.

    Toisaalta ongelmia aiheutuu myös siitä, että huumeiden
    käytöstä rangaistaan. Vaarana on, että kontrolli kohdistuu
    entistä voimakkaammin käyttäjiin kauppiaitten sijasta.

    Valtaosa huumeita kokeilleista tai käyttäneistä ihmisistä
    lopettaa käytön ennen pitkää. Huumeiden käytöstä
    saatu rangaistus voi muuttaa elämänkulkua ratkaisevasti ja ehkä
    tarpeettomastikin. Esimerkiksi työpaikan saaminen voi vaikeutua nuoruuden
    huumekokeilujen takia, jos niistä on sattunut jäämään
    kiinni.

    Yksi rikosoikeudellisten keinojen käytön ongelma onkin kontrollin
    valikoivuus. Elämänhallinnan ongelmista kärsivät joutuvat
    muita helpommin poliisitoimien kohteeksi, ja huumeiden käyttäjän
    leimasta voi olla vaikea puhdistautua. Juuri näihin ryhmiin voidaan
    soveltaa syyttämättä jättämistä.

    Pahimmillaan ongelmat kasaantuvat ja sakkorangaistukset vain pahentavat
    tilannetta. Maksamattomien sakkojen takia vankilaan joutuneista 96 prosentilla
    on C-hepatiitti, joka on yleensä saatu suonensisäisistä
    huumeista.

    Länsimaiseen oikeusajatteluun kuuluu, että yksilö voi
    ottaa tietoisesti riskejä, eikä rikosoikeutta yleensä käytetä
    tapauksissa, joissa henkilö vahingoittaa vain itseään. Yhä
    useammat EU-maat ovat luopuneet huumeiden käyttäjien rankaisemisesta
    ja kiinnittäneet huomiota huumehaittojen ehkäisyyn ja hoitojärjestelmien
    kehittämiseen.

    Useimmissa maissa huumausaineiden käyttöä ei ole laillistettu.
    Osittain se perustuu YK:n vuoden 1988 huumausaineyleissopimukseen, joka
    velvoittaa sopimusmaita säätämään rangaistavaksi
    huumausaineiden hallussapidon omaa käyttöä varten.

    Kullekin maalle on kuitenkin jätetty oikeus muotoilla se politiikka,
    jota käytännössä sovelletaan. Myös Suomessa huumeiden
    käytön laillistaminen olisi vastoin YK:n yleissopimusta, ja se
    olisi ristiriidassa nykyisen huumestrategiamme kanssa.

    Seuraamusjärjestelmään on kuitenkin perusteltua jättää
    vaihtoehtoja erilaisia tilanteita varten. Tärkeää on, ettei
    ratkaisuilla vahvisteta huumeiden käyttäjien syrjäytymistä,
    vaan pikemminkin tuetaan avun ja tuen hakemista.

    Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies oikeusministeriön kriminaalipoliittisessa
    osastossa.

    AARNE KINNUNEN

     

    KATKOLLA TODELLISUUS?

    KAMPANJA TOIMIVAN JA TEHOKKAAN HUUMEPOLITIIKAN PUOLESTA.

    Lähde: http://www.hppry.org

    HUMAANIA PÄIHDEPOLITIIKKAA HPP ry avaa kampanjan tehokkaan ja toimivan
    huumepolitiikan puolesta. KATKOLLA TODELLISUUS -kampanjan tarkoituksena
    on nostaa esiin YK:n huumausainesopimusten velvoittaman politiikan tehottomuus
    ja esitellä sen aiheuttamia ongelmia. Kampanja haastaa nykyisen politiikan
    nostamalla esiin ratkaisuja, joilla on  kyetty vähentämään
    ongelmia. Lähtökohtana on se, että politiikan on  vähennettävä
    konkreettisesti huumeiden käytöstä yksilölle ja 
    yhteiskunnalle koituvia haittoja.

    Kampanja on osa Euroopan laajuista kansalaisjärjestöjen yhteiskampanjaa,
    joka nostaa esille nykyisen huumepolitiikan luomia ongelmia ja sen kyvyttömyyttä
    ehkäistä huumeongelmien jatkuvaa pahenemista. Nykyinen huumepolitiikka
    ei ole saavuttanut tavoitteitaan, vaan huumeiden tuotanto, kauppa ja käyttö
    sekä näistä johtuvat ongelmat kasvavat jatkuvasti.

    Lisää aiheesta:

    Miksi huumepolitiikkaa pitäisi muuttaa?

    http://www.hppry.org/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=18

    Mitä on tehokas päihdepolitiikka?

    http://www.hppry.org/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=20

    Kohti toisenlaista huumepolitiikkaa

    http://www.hppry.org/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=21

    Europarlamentaarikot vetoavat YK:n huumesopimusten muuttamiseksi

    http://www.hppry.org/modules.php?name=News&file=article&sid=38&mode

    =&order=0&thold=0

    Poliitikkojen sätkynukkena

    Lähde: Journalisti

    http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/kesk/lahdenma.htm

    Julkinen keskustelu vihreiden huumepoliittisista lausunnoista osoittaa,
    kuinka media on alistunut poliitikkojen sätkynukeksi. Haluamme puuttua
    tähän huolestuttavaan ilmiöön esittämällä
    aluksi huumepolitiikasta kolme tosiasiaa, joista ei mediassa havaintojemme
    mukaan saa puhua:

    1) Yhdysvaltojen kymmeniä vuosia sitten lanseeraama, rajoittava
    huumepolitiikka on epäonnistunut. Rangaistusten koventaminen sekä
    poliisin ja tullin valtuuksien lisääminen eivät ole vähentäneet
    huumeiden käyttöä. (Taloustieteilijä Milton Friedman
    onkin ihmetellyt, mitä järkeä on syytää vuosi
    vuodelta enemmän rahaa kontrollijärjestelmään, joka
    ei toimi.)

    2) Monet Euroopan maat, etunenässä Hollanti, ovat jo vuosia
    soveltaneet niin sanottua haittojen vähentämisen politiikkaa.
    Sen on tutkimuksin voitu osoittaa vähentävän huumeiden käytöstä
    aiheutuvia haittoja, kuten rikollisuutta, heroiinikuolemia, hiv- ja hepatiittitartuntoja
    sekä vaarallisimpien huumeiden käyttöä.

    3) Suurimmalle osalle huumeiden käyttäjistä aineet eivät
    aiheuta vakavaa riippuvuutta. Tilanne on sama alkoholinkin kohdalla.

    Media välittää huumeista kuitenkin tyystin toisenlaisen
    kuvan. Käyttöä tarkastellaan tutkija Mikko Salasuon mukaan
    vain narkomanian näkökulmasta, mikä on yhtä absurdia
    kuin puhua alkoholista pelkästään alkoholismin kannalta.
    Näinhän ei tehdä. Alkoholikeskustelua dominoi paraikaa kiitettävän
    pragmaattinen pohdinta siitä, kuinka paljon alkoholiveroa tulisi alentaa,
    jotta pidettäisiin haitat mahdollisimman pieninä mutta anniskeluravintolat
    pystyssä, jos Viro liittyy EU:hun.

    Kun eräät vihreät poliitikot ehdottivat, että huumeiden
    käytöstä ei tulisi rangaista, alkoivat kokoomuksen ja Sdp:n
    kärkipoliitikot syyttää vihreitä "huumeongelmasta".
    Media lähti mukaan keskusteluun, jossa vihreitä moittineilla
    ei tosiasiassa ollut asiantuntemusta eikä tutkimustietoon perustuvaa
    tukea syytteilleen.

    Esimerkiksi Sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma väitteli
    Yokotai-tv-ohjelmassa eurokansanedustaja Heidi Hautalan kanssa pelkästään
    omiin mielikuviinsa perustuvin argumentein. Tosiasioista hänellä
    ei ollut tietoakaan.

    Tutkijat Nils Christie ja Kettil Bruun kirjoittavat klassikkokirjassaan
    "Hyvä vihollinen", että vaarallisinta huumeiden käyttöä
    on niiden poliittinen käyttö. Juuri tästä on kyse.

    MTV3 teki äskettäin suomalaisille mielipidetiedustelun, jossa
    se kysyi, mikä on suurin yhteiskunnallinen ongelmamme. Yli puolet
    vastasi: "Huumeet." Näin hallituspuolueiden ei tarvitse perustella
    epäonnistumistaan asuntopolitiikassa, perhepolitiikassa, pitkäaikaistyöttömyyden
    kitkemisessä tai alkoholihaittojen vähentämisessä.
    Niihin verrattuna huumeet aiheuttavat tosiasiassa mitättömän
    vähän kärsimystä. Todellista kuvaa ei kuitenkaan saa
    mediaa seuraamalla.

    Tiedotusvälineet välittävät kritiikittä uutisia
    "huumehörhöistä" (kuka tahansa joka käyttäytyy
    poikkeavasti), neulojaan sitrushedelmiin puhdistavista narkomaaneista (Iltalehden
    noin vuoden takainen, perätön uutinen), elämänsä
    tuhonneista, kasvottomista narkomaaneista ja erilaisissa juhlissa mahdollisesti
    käytetyistä laittomista päihteistä.

    Tosiasiassa suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt
    huumeita eikä ole ollut niiden kanssa muutenkaan missään
    tekemisissä. Kaikilla on niistä kuitenkin maagisen pelonsekainen
    käsitys, jota media uusintaa toimiessaan kritiikittä ja asiantuntemuksetta
    poliitikkojen populismin äänitorvena.

    Epärealistiset huumeuutiset estävät huumekysymysten käytännönläheisen
    tarkastelun ja kasvattavat aiheetonta pelkoa käyttäjiä kohtaan.
    Kuilu nuorten aikuisten todellisen kokemusmaailman ja median välittämän
    todellisuuden välillä kasvaa kestämättömän
    syväksi. Pelkäämme, että tällainen vieraannuttaa
    nuoria politiikasta ja näivettää äänestysaktiivisuutta.

    Nykyisessä huumekeskustelussa nimenomaan nuoria ehdokkaita on lyöty
    huumeaseella. Poliitikot ja tiedostusvälineet ovat antaneet vain kaksi
    mahdollisuutta: voi olla "huumemyönteinen" tai "huumekielteinen".
    Realismille ja pragmaattisuudelle ei ole jätetty sijaa.

    Poliitikot ja heidän käytössään oleva media
    eivät salli asiallista keskustelua huumeista. Rakentavat, poleemiset
    äänet vaiennetaan kutsumalla keskusteluun entisen syyttäjän
    Ritva Santavuoren, entisen huumepoliisin Torsti Koskisen ja poliitikko-huumepoliisi
    Juha Hakolan kaltaisia hahmoja, joilla on joko vanhentuneet, tutkimustietoon
    perustumattomat näkemykset tai henkilökohtainen poliittinen missio.

    Kun tutkija Salasuo toi julkiseen keskusteluun käsitteen "huumeiden
    viihdekäyttö", Helsingin Sanomain pääkirjoitus vaati,
    ettei moista termiä tule käyttää. Lehden näkemys
    on epä-älyllinen, kuvaahan termi hyvin yhtä tapaa käyttää
    huumeita.

    Tutkija Pauliina Seppälä on huomauttanut, ettei kahtiajako
    "viihdekäyttö-ongelmakäyttökään" anna kuvaa
    koko huumeilmiöstä. Esimerkiksi heroinisteilla on oma, vireä
    käyttökulttuurinsa ja puhetapansa, samoin kannabista käyttävillä
    hiphopparinuorilla, joilta puuttuu yleensä kannabikseen liitetty hippi-ideologia.
    Seppälän mukaan esimerkiksi ekstaasin käyttö ilmentää
    yhteiskunnassamme vallitsevia pyrkimyksiä välttää tavallisuutta
    ja toisaalta hakea jonkinlaista yhteisöllisyyttä yksilöllisyyttä
    korostavassa hegemoniassa. Tällaista puhetta lehtien ongelmakeskeiset
    uutiset eivät kuitenkaan salli.

    Mutta eikö journalismin tulisi kuvata tällaisia yhteiskunnassa
    vallitsevia ilmiöitä eikä pyrkiä keinotekoisesti kieltämään
    niitä? Suomalaiset tiedotusvälineet voisivat ottaa oppia esimerkiksi
    brittilehdistä The Independent on Sunday ja The Economist, jotka ovat
    moniarvoisesti antaneet tilaa kaikelle huumeiden käyttöön
    liittyvälle keskustelulle ja pyrkineet ravistelemaan vanhoja, vääriin
    käsityksiin perustuvia kantoja.

    Median on tunnettava vastuunsa: sen tehtävä ei ole myydä
    vaan välittää todellista tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon
    tueksi. Huumekysymyksistä kerrottaessa tulisi antaa oikeaa ja monipuolista
    tietoa esimerkiksi eri käyttökulttuureista ja -tavoista.

    Kun käsitellään huumeriippuvuutta tai käyttäjien
    tekemiä rikoksia, tiedotusvälineiden pitää muistaa
    kertoa asioista oikeassa suhteessa

    alkoholiongelmiin ja rikollisuustilastoihin nähden.

    Suomalainen media ei voi väistellä vastuutaan. Otetaanpa esimerkiksi
    Jussi Ahde ja Susanna Tervaniemi. Heidän tapauksensa kertoi, että
    kaksi mukavanoloista, menestyvää nuorta käytti silloin tällöin
    muotihuumeita, kuten lähes 20 prosenttia ikätovereistaan. Se
    tietenkin vaarantaa heidän terveyttään siinä missä
    alkoholin juonti ja tupakointikin, mutta kumpikaan heistä ei ollut
    ajautunut mihinkään kummallisiin ongelmiin – ennen kuin joutui
    tekemisiin poliisin, poliitikkojen ja median kanssa.

    Poliisi sai kuunnella Ahteen puhelinta mitättömän henkilökohtaisen
    käytön ja epämääräisen vihjeen perusteella,
    MTV3:n ja Nelosen uutiset esittivät ilman perusteltua syytä heidän
    kotijuhlissaan kuvatun videon – ja molemmat nuoret näyttävät
    menettävän työnsä. Taas yksi esimerkki siitä,
    että huumeiden käytön rangaistavuus lisää nuorten
    vaaraa joutua syrjäytetyksi.

    Vielä toinen esimerkki. Osmo Soininvaaran ministerikaudella heroiinikuolemien
    määrä kääntyi dramaattiseen laskuun hänen
    lisättyään

    opiaattiriippuvaisten korvaushoitopaikkoja. Helsingin yliopiston päihdelääketieteen
    professorin Mikko Salaspuron mukaan huumeongelmaisten asema ei ole parantunut
    koskaan niin merkittävästi kuin Soininvaaran kaudella.

    Siitä huolimatta Eero Heinäluoman ja kokoomuksen puheenjohtajan
    Ville Itälän kaltaiset populistit esittävät mediassa
    heittoja vihreiden

    huumeongelmasta ilman, että toimittajat niitä kyseenalaistaisivat
    – analyyttisyys on uutisista kaukana.

    Huumekysymyksessä ei todellakaan toteudu Suomessa sananvapaus.
    Toivottavasti samoin ei ole sellaisten asioiden kohdalla, joita allekirjoittaneet
    eivät aktiivisesti seuraa.

    ARI LAHDENMÄKI

    sanomalehtimies

    huume- ja alkoholiasioiden asiantuntija

    Helsinki

    RIKU RANTALA

    tv-toimittaja ja -tuottaja

    rikosasioiden asiantuntija

    Helsinki

    RIKU SIIVONEN

    toimittaja, Ylioppilaslehti

    Koillis-Helsingin koulujen huumehuhut perättömiä

    Lähde: Helsingin Sanomat 21.3.2003

    Malmin, Pihlajiston ja Pihlajamäen kouluissa ja päiväkodeissa
    oltiin alkuviikosta huolissaan siitä, että oppilaille olisi jaettu
    lelujen ja

    tarrojen mukana huumeita.

    Tarroja toimitettiin tutkittavaksi Helsingin huumepoliisille, joka totesi
    ne vaarattomiksi, päivystävä komisario Vesa Hietala kertoi.

    Koulujen ulkopuolella muutama mies oli kiertänyt jakamassa ilmaiseksi
    GoGo's Crazy Bones -lehtisiä ja tarroja.

    Joissain kouluissa ehdittiin jo varoittaa oppilaita ja heidän vanhempiaan
    siitä, että tarroissa saattaa olla LSD:tä.

    Huumepolitiikkamme pitkät perinteet

    "Ei ole olemassa mitään liberaalia keskitietä! Jos pahalle
    antaa pikkusormen, se vie koko käden. Jos kannabispellet pääsis
    tätä maata hallitsemaan, tästä tulisi kehitysmaa, jota
    huumekauppiaat ja heimot hallitsis ja tänne pitäisi antaa kehitysapua."

    Tony "Viikinki" Halme Ilta-Sanomissa 17.3.2003.

    "WHO:n asiantuntijat ja Norjan lääkintöhallituksen pääjohtaja,
    tunnettu vasemmistolainen Karl Evang väittävät, että
    jos hasis leviäisi yhtä laajalle täällä kuin alkoholi
    on levinnyt, koko järjestäytynyt yhteiskuntaelämä,
    sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi toimintakyvyttömäksi
    parissa vuosikymmenessä."

    Nils Bejerot (1971) Huumausaineet – ihmisen ongelma. Kääntänyt
    Juhana Idänpää-Heikkilä. Tampere. Alkup. ruotsalainen
    painos 1969.

    "Näin siis vasemmisto vallankumoushuumassaan pitää jopa
    huumausaineiden käyttöä suotavana suomalaisen ja pohjoismaisen
    ja yleensäkin eurooppalaisen kulttuurin ja elämäntavan tuhoamiseksi.
    Pornografia, yleisradion ja tv:n rivoudet ja kiihotus, vasemmiston hallussa
    olevat teinilehdet, ylioppilaslehdet ja kulttuurilehdet ja äärimmäisenä
    keinona huumausaineet ovat vasemmiston hyökkäysaseita suomalaista
    yhteiskuntaa ja nuorisoa vastaan"

    SMP:n edustaja Kortesalmi eduskunnassa vuonna 1971.

    Sitä saa mitä tilaa

    Turun Sanomat 20.3.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,119146,2003-03-20

    Metkaa tämä edustuksellinen demokratia. Äänestäjä
    todella saa sitä mitä tilaa.

    Toisaalta. Vaikenemalla Halmeen kaltaisia ilmiöitä ei kannata
    yrittää kitkeä. Hän tekee oikeastaan palveluksen demokratialle
    kanavoituaan yli 16 000 ihmisen turhautumisen normaaliksi edustukselliseksi
    vaikuttamiseksi.

    Eduskunnassa Halmeen kaltaiset populistit ovat loppujen lopuksi pienempi
    paha kuin myyräntöissä sen ulkopuolella.

    Ja mikä tärkeintä, hänen nousunsa kansanedustajaksi
    on "terveellinen haaste suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti eduskunnalle",
    kuten kollega Erkki Pennanen Helsingin Sanomissa toteaa.

    Halmeen elkeet pakottavat muut päättäjät ottamaan
    kantaa kysymyksiin, jotka koskevat ulkomaalaisia, maahanmuuttajia, rasismia,
    vähemmistöjä ja suvaitsevaisuutta.

    Jostakin syystä ne olivat aiheita, jotka taannoisessa vaalitaistelussa
    sujuvasti ohitettiin.

    Juhani Heimosen kolumni

    Vihreä kahjo

    Lähde: Turun Sanomat 16.3.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,118713,2003-03-16

    Harvoin eduskuntavaalien yksittäinen ehdokas on tuottanut puolueelleen
    yhtä paljon harmia kuin Vihreän liiton nuorisojärjestön
    ex-puheenjohtaja Markus Drake. Hän on kunnostautunut muun muassa huumemyönteisillä
    puheilla ja polttamalla provokatorisesti kannabista puolueen vaalimökillä
    keskellä Helsinkiä.

    Puheenjohtaja Osmo Soininvaara luonnehti Drakea osuvasti "yksittäiseksi
    kahjoksi", jonka edesottamukset ampuvat niin räikeästi yli, että
    vaalikansakin sen tajuaa. Saman oivalsi viimein myös vihreiden nuorisojärjestön
    hallitus, joka hyllytti Draken luottamustehtävästä ja ilmoitti,
    ettei pidä hänen käytöstään kansanedustajaehdokkaalle
    eikä puheenjohtajalle sopivana.

    Eri asia, riittääkö yhden kahjon paljastaminen palauttamaan
    vihreiden maineen huumeidenvastaisena puolueena. Vaalitulos vastatkoon.

    Äänestämättä jättävät
    eivät koe puolueiden tavoitteita omikseen

    Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 16.3.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,118715,2003-03-16

    Puolueet lähtevät tämänkertaisiin eduskuntavaaleihin
    ainakin kärjen osalta harvinaisen tasaväkisistä asetelmista.
    Voittajien ja häviäjien lisäksi tänään on
    syytä jännittää äänestysprosenttia. Jos uurnilla
    käyvien osuus supistuu edelleen, niin kuin on supistunut 1960-luvulta
    asti, edustukselliselta demokratialta uhkaa rapautua pohja.

    Äänestysaktiivisuus on pudonnut runsaassa kolmessa vuosikymmenessä
    tasollisesti melkein viidenneksen. Kun kuohuvalla 1960-luvulla oli tavallista,
    että 85 prosenttia äänioikeutetuista äänesti,
    nyt melkein joka kolmas viittaa uurnien kutsua

    kintaalla.

    Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti kipusi nipin
    napin 68:een. Näiden vaalien ennakkoäänestys enteili jo
    käännettä parempaan, mutta puhti loppui kesken. Nyt tilaisuudesta
    otti vaarin 25,5 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on 1,4
    yksikköä neljän vuoden takaista tulosta heikompi.

    Äänestysvilkkauden jatkuvaan alamäkeen on etsitty ja
    esitetty moninaisia selityksiä. Professori Tuomo Martikaisen mukaan
    vaalipassiivisuudella on taipumus sekä periytyä että kasautua.

    Vaaleissa nukkuvista keskimääräistä suurempi osa
    on nuoria, heikosti koulutettuja ja työttömiä. Yhteisiä
    nimittäjiä voivat olla myös ammattitausta ja asuinpaikka.
    Esimerkiksi rakennusalalla työskentelevistä 19 – 24 -vuotiaista
    ainoastaan 40 prosenttia käytti viime eduskuntavaaleissa äänioikeuttaan.

    Tuoreen ja kiinnostavan näkökulman äänestämättömyyteen
    avaa Turun yliopiston sosiologian laitoksella valmistunut tutkimus, jonka
    otsikkona on "Suomalaisten omat puolueet". Tutkijakolmikko Annamari Konttinen,
    Riley E. Dunlap ja Sari Aarnio tekee empiirisesti selkoa, millaiset tekijät
    vaikuttavat suoraan tai välillisesti äänestyskäyttäytymiseen.

    Toisin kuin laskevista äänestysprosenteista voisi päätellä,
    suomalaisten enemmistö pitää vaaleihin osallistumista ylivoimaisesti
    tehokkaimpana vaikuttamisen kanavana. Kauaksi taakse jäävät
    sellaiset keinot kuin yhteydenpito viranomaisiin, kunnan luottamushenkilöihin
    ja kansanedustajiin tai suhteiden käyttäminen vaikutusvaltaisiin
    ihmisiin.

    Miksi niin moni kuitenkin jättää äänestämättä?
    Siksi, että he eivät löydä puolueiden joukosta sellaista,
    minkä arvot ja tavoitteet he kokisivat omikseen, sosiologit vastaavat.

    Arvovastaavuudessa on yhteiskunta- ja väestöryhmien kesken
    selkeitä eroja. Vähän koulutetut kokevat useammin kuin korkeasti
    koulutetut, työntekijät useammin kuin toimihenkilöt ja pientuloiset
    useammin kuin hyvätuloiset, etteivät minkään puolueen
    pyrkimykset vastaa heidän arvostuksiaan. Puoluetarjonta näyttää
    palvelevan parhaiten niitä, joilla muutenkin menee yhteiskunnassa
    hyvin.

    Samastuminen puolueen tai vaaleihin osallistuvan poliittisen ryhmittymän
    arvoihin ei ole tutkimuksen valossa ainoa äänestyspäätöksen
    peruste. Myös sillä on merkitystä, kuinka tehokkaina 
    ja vaikutuskykyisinä toimijoina niitä pidetään.

    On tuskin yllätys, että suuret puolueet Sdp, keskusta ja kokoomus
    sijoittuvat tehokkuudessa ja poliittisessa vaikutusvallassa kärkiryhmään.
    Ideologioiden ehtymisen mukana ne näyttävät kuitenkin menettäneen
    myös arvoyhteyden yhä kasvavaan osaan äänestäjäkuntaa.
    Siinä on kiteytettynä keskeinen syy äänestysaktiivisuuden
    hiipumiseen.

    Ville Komsi vihreiden huumehässäkästä

    Lähde: http://www.villekomsi.net/vastauksia4.html

    Puhdas ja turvallinen maailma on oikein hyvä tavoite, mutta jos
    ollaan rehellisiä, äärimmäisen puhdasta ja turvallista
    on vain keskoskaapissa. Jonkinlainen annos suhteellisuudentajua ja ymmärtäväisyyttä
    ei ole koskaan pahaksi. Pahaa EI VOI vastustaa, ellei sitä jollakin
    tavalla tunne, tiedä ja tajua. Asiat eivät yleensä ole niin
    yksioikoisia kuin pieni ihminen haluaisi ja populisti väittää.

    Tyhmyyttä ja jähmettävää pelkoa on kumpaakin
    paljon enemmän kuin varsinaista pahuutta: Hysteria, joka estää
    katsomasta asioita rauhallisesti, joka estää kuuntelun ja keskustelun,
    saattaa hyvinkin tuottaa pahempaa jälkeä kuin alkuperäinen
    huolenaihe.

    Suola on myrkkyä liikaa syötynä, viina on myrkkyä
    liikaa juotuna, hengästyminen rasittaa sydäntä jne.

    Joillakin aineilla kuten morfiinilla ja sen johdannaisilla on hyvin
    voimakas fyysistä riippuvuutta aiheuttava vaikutus. Silti olisi sydämetöntä
    olla antamatta morfiinia kivuista kärsivälle vanhukselle. Muiden
    kohdalla on syytä olla sitäkin pidättyväisempi. (Tosin
    myös minä sain opiaatteja sairaalassa kolme kuukautta sitten,
    ja olen siitä kiitollinen.)

    Psykologista ja sosiaalista riippuvuutta on luultavasti paljon enemmän.
    Jotkut jäävät vedonlyönti- tai peliautomaattikoukkuun.
    Hyvin monet meistä taas ovat jossain määrin koukussa kahvin
    ja ylensyönnin suhteen, minä ainakin. En silti heittäydy
    paniikkiin. Yritän vain päivästä toiseen miettiä,
    mitä todella haluan.

    Edellä sanottu EI OLLUT tarkoitettu heroiinin, amfetamiinin tai
    muun sellaisen vaarojen vähättelyksi. Yritän vain selventää
    sitä, etteivät äärimmäinen puhtaus ja turvallisuus
    välttämättä edes ole itsestäänselvästi
    parhaita saati mahdollisia tavoitteita jokaiselle. Minä ainakin haluan
    joskus kuunnella musiikkia niin kovaa, että korvani saattavat sadassa
    vuodessa heikentyä. Haluan tuntea auringon ihollani ja muuttua kesän
    kuluessa hissuksiin toisen väriseksi, vaikka olen kuullut paljon ihosyövän
    riskeistä. Haluan nuuhkia palavien koivuhalkojen hajua, olkoon vaikka
    miten karsinogeenistä. Nautin kahvipaahtimon tuoksusta välittämättä
    tietää, onko se terveellistä vai ei. Irvistän leville.
    Hyljeksin pelastusliivejä kesäpäivinä. Pidän pyöräilykypärää
    mutta polvisuojuksista varmaan kieltäytyisin.

    Minua iäkkäämpi ruotsinkielinen painamon (tuntuu hölmöltä
    puhua kirjapainosta, kun siellä ei tehdä kirjoja) omistaja kysyi,
    mitä arvelen herra Draken edesottamuksista. "On hänessä
    ainakin särmää" mies itse sitten totesi.

    Ensimmäiselle, joka tuli vaalikopin luona kyselemään
    minulta huumeista, sanoin päin näköä, että tekisi
    mieli heti vaalien jälkeen liittyä kannabisyhdistykseen vain
    siksi, että hysterian epä-älyllisyys (ja joskus myös
    harkittu tekopyhyys) ottavat niin paljon päähän.

    Selitin, etten polta edes tupakkaa ja että juon melkoisen maltillisesti.
    Sanoin joskus miettiväni, olenko moraaliton nauttiessani lievästä
    humaltumisesta ja tietäessäni samalla olevani turvassa (ruumis
    kieltäytyy huolimasta liikaa alkoholia). Saatanhan näyttää
    esimerkkiä jollekulle, jonka ruumis huolii kaiken kunnes hajoaa. Eikä
    tähän ole varmaa vastausta.

    Kiipeän minä joskus puuhunkin, vaikka puusta voi pudota, minä
    tai joku muu. En antaisi karsia oksia sen takia.

    Kerroin, ettei minulla ole minkäänlaista tarvetta etsiä
    itselleni muunlaisia kemiallisia päihteitä (kuin alkoholi) saati
    kaupitella niitä muille, mutta juuri kurjuuden vähentämiseksi
    yritän katsoa tosiasioita silmiin. Kaiken sen mukaan, mitä tähän
    mennessä tiedän, kannabis tuskin FYSIOLOGISESTI välttämättä
    johtaa kovempiin huumeisiin sen pahemmin kuin alkoholikaan. Sitä vastoin
    käytännössä "porttiteoria" todellakin toimii JUURI
    SIKSI JA VARSINKIN SIKSI, että mietojen ja vahvojen huumeiden kauppa
    on samoissa rikollisissa käsissä. (Mitäs tykkäisitte,
    jos nelosolutta ja käsiaseita myytäisiin vierekkäin divarin
    perähuoneessa?)

    Sanoin, että tämän kytkennän purkaminen on kaikkein
    tärkein asia. Jos se saadaan aikaan eriyttämällä rangaistustasoa
    riittävästi, hyvä niin. Jos hampun vapauttaminen on ainoa
    keino, hyväksyn siinä tapauksessa senkin mieluummin kuin nykytilanteen.
    Ja joka tapauksessa kannatan voimakasta panostusta huumeista riippuvaisten
    hoitamiseen julmistelevan kuolkoot-pakkaseen-linjan sijasta.

    Sanoin vielä, että se hysteerinen kuoro, joka kieltää
    meitä näkemästä eroa eri huumeiden välillä,
    tekee hallaa juuri sille asialle, jota sanoo kannattavansa. Tekee vahinkoa
    niille lapsille, joita sanoo puolustavansa.

    (Huume kuin huume. Ryssä kuin ryssä. Rättipää
    kuin rättipää. Hyviä mörköjä, hyviä
    vihollisia. Minussa ei ole mitään vikaa.)

    Puhuttiin, väiteltiin. Mies oli lopulta samaa mieltä. En hävennyt
    ollenkaan.

    Onko parempaa keinoa menettää uskottavuutensa kuin ryhtyä
    selittämään, ettei oikeastaan ole sanottu mitään
    ja ettei ole mitään sanottavaakaan?

    Huumeilla leikittelyä

    Lähde: Kansanuutiset, pääkirjoitus 13.3.2003

    Vihreiden johtajat ovat valitelleet, ettei Suomessa voi käydä
    asiallista  huumekeskustelua. Vaikerrus johtuu siitä, että
    puolueella on huumeongelma, joka rasittaa vaalitaistelua. Kuten niin tavallista,
    myös vihreät syyttävät peiliä kun naama on vino.
    Se huumekeskustelu, jota vihreät kaipaavat, on nopeasti käyty.
    Mitkään syyt eivät puolla huumeiden vapauttamista, eivät
    edes käytön. Sen pituinen se.

    Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Jouni Välkki
    jyräsi käytön vapauttamista puoltavat argumentit niin maan
    tasalle, ettei sitä sen perusteellisemmin voi tehdä Helsingin
    Sanomissa julkaistussa  yleisönosastokirjoituksessa ( 28.2.).
    Yhtä jyrkkä ja vakuuttava oli Tehyn toinen varapuheenjohtaja
    Liisa Kivekäs Kansan Uutisten haastattelussa  (4.3.).

    Huumeiden vapauttajia ei löydykään niiden ihmisten joukosta,
    jotka joutuvat siivomaan jäljet, joita huumeet aiheuttavat.

    Huumeiden käytön rangaistavuuden poistamista kannattavia on
    muidenkin puolueiden kuin vihreiden ehdokkaina. He ovat tietenkin aivan
    yhtä hölmöjä ja vastuuttomia kuin vihreät aateveljensä
    ja -sisarensa.

    Maailmalta ei löydy esimerkkiä maasta, jossa huumeongelma
    olisi saatu sillä hallintaan, että käytön, joissakin
    tapauksissa myös ainakin mietojen huumeiden myynti, olisi vapautettu.
    Kaikki esimerkit ovat päinvastaisia.

    Väitetään, että käytön rangaistavuus estää
    hoitoon hakeutumista. Välkki pitää väitettä absurdina.
    Poliisi ja syyttäjät pyrkivät, päinvastoin, aktiivisesti
    ohjaamaan käyttäjiä hoitoon, jolloin rangaistuksistakin
    voidaan luopua. Poliisi tarjoaa jopa kyydin hoitoon haluavalle. Ongelma
    on vain se, ettei hoitohaluja ja -paikkoja ole riittävästi.

    Huumeiden käyttäjät eivät myöskään
    todistaisi helpommin huumekauppiaita vastaan, jos käytöstä
    ei rangaistaisi. Välkki huomauttaa, ettei ole juurikaan puhtaita huumeiden
    käyttäjiä, lukuun ottamatta aivan varakkaimpia. Muut rahoittavat
    käyttöään myymällä aineita. Kivekkään
    mukaan käyttäjät eivät todista myyjiä vastaan,
    koska ovat heistä niin  riippuvaisia ja joutuvat pelkäämään
    väkivaltaa.

    Välkki tuo keskusteluun myös tärkeän lisänäkökulman:
    ellei käyttö olisi rangaistavaa, ei voitaisi tehdä myöskään
    kotietsintöjä. Niissä taas takavarikoidaan paljon aineita
    pois markkinoilta, myynnistä saatua rahaa ja aineiden hankkimiseksi
    varastettua tavaraa.

    Käytön vapauttajat vähättelevät huumeongelmaa,
    vaikka eivät sitä itse ehkä tiedostakaan. Terveysalan ammattilaisena
    Kivekäs tuntee raa'an todellisuuden. Nuorimmat huumeiden käyttäjät
    ovat kahdeksanvuotiaita ja huumeriippuvuus syntyy helposti. Miedotkin huumeet
    saattavat johtaa psykoosiin, ja miedoista siirrytään yleensä
    vahvempiin. Usein käytetään sekaisin viinaa, lääkkeitä
    ja kaikkia saatavilla olevia huumeita.

    Onnettomin argumentti huumeiden käytön vapauttamisen puolesta
    on se, että alkoholi on kymmeniä kertoja suurempi ongelma. "Mikä
    logiikka vaatii, että pitäisi olla saatavilla lisää
    'laillisia' päihteitä? Miten päihdeongelma ratkaistaan päihteiden
    saatavuutta lisäämällä ja käyttöä helpottamalla?",
    Välkki tivaa.

    Unohdettu haittakeskustelu

    Lähde: Turun Sanomat 16.3.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,118678,2003-03-16

    Itsemurhien määrän lasku pysähtynyt

    Itsemurhien määrän pitkään kestänyt lasku
    on Suomessa pysähtynyt. Vuonna 2001 itsemurhaan päätyi 1
    204 suomalaista, joista valtaosa oli edelleenkin miehiä.

    Pieni tilastopiikki on yllättänyt alan asiantuntijat, sillä
    itsemurhatapausten määrä oli miltei yhtäjaksoisessa
    laskussa koko 1990-luvun. Tapausten määrän vakiintumista
    1 200:n tienoille on tulkittu kahdella tavalla.

    – On pohdittu, kertovatko luvut vain kausiluonteisesta vaihtelusta vai
    onko uusi nousu alkanut. Itsemurhien määrä kulkee usein
    käsi kädessä alkoholin saatavuuden kanssa, joten voisi sanoa,
    että hyviä aikoja ei Suomessa ole ainakaan odotettavissa, sanoo
    Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist.

    Itsemurhien määrän kasvua voi ennustaa myös yleisen
    taloudellisen tilanteen takia. Yleensä tilastopiikki löytyy nousukauden
    viimeisiltä vuosilta, kun töitä on paiskittu äärirajoille
    asti ja kun ensimmäiset merkit epäonnistumisista ovat ilmassa.

    Entistä useammin lääkkeillä

    1990-luvun itsemurhalukujen hiipumista on selitetty etenkin masennuksen
    eli depression hoidon tehostumisella ja isoilla itsemurhien ehkäisyhankkeilla.
    Masennukseen puuttumisella ja psyykelääkkeiden käytön
    yleistymisellä on kuitenkin ollut myös haittapuolensa.

    – Psykotrooppisten lääkkeiden käyttö itsemurhan
    välineenä on ollut kasvussa samaan tahtiin niiden käytön
    yleistymisen kanssa. Vaikka itsemurhien määrä on ollut laskussa,
    nimenomaan lääkkeillä itsensä tappaneiden määrä
    on ollut koko ajan nousussa, sanoo Lönnqvist.

    Erilaiset lääkkeet ovat Suomessa jo toiseksi merkittävin
    itsemurhatapa, ja vuonna 2001 itsemurhan tehneistä melkein joka kolmas
    päätti päivänsä lääkkeellä. Hieman
    enemmän kuolinsyytilastoihin kirjattiin hirttäytymisitsemurhia,
    noin 360 kappaletta.

    – Lääkkeillä itsemurhan tekevät etenkin naiset,
    miehet taas päättävät päivänsä väkivaltaisemmin
    hirttäytymällä tai ampumalla. Molemmilla miltei yhtä
    yleistä on itsemurhan liittyminen alkoholin käyttöön,
    sillä valtaosa oman käden kautta kuolleista kuoli alkoholia veressään,
    Lönnqvist tulkitsee.

    Eniten idässä ja pohjoisessa

    Vuonna 2001 itsemurhan tehneistä melkein 80 prosenttia oli miehiä.
    Lukumäärissä tarkasteltuna eniten itsemurhia tekivät
    40-55 -vuotiaat miehet ja 35-55 -vuotiaat naiset.

    – Miehillä alttius itsemurhaan on isompi silloin, kun koulutus
    ja tulotaso on alhainen. Naisten itsemurhat vaikuttavat enemmänkin
    reagoinnilta lähipiirin ongelmiin. Riskiryhmän huiput löytyvät
    sekä korkeasti koulutetuista että alemman tulotason parista,
    arvioi Lönnqvist.

    Alueellisesti tarkasteltuna itsemurhia tehdään edelleenkin
    eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa. Isoin suhteellinen itsemurhakuolleisuus
    on Kainuussa, Lapissa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa, mutta naisten
    itsemurhia tapahtuu suhteellisen paljon myös Uudellamaalla.

    – Vaikka työttömyys ei suoranaisesti lisää itsemurhariskiä,
    pohjoisen ja idän muuttotappioseuduilla itsemurhien taustalla on keski-ikäisten
    miesten syrjäytymistä. Etelä-Suomessa kovilla taas ovat
    etenkin korkeasti koulutetut naiset, summaa Lönnqvist.

    Uutinen ja kuinka se tehdään

    Ehdokas poltti pilveä vaalimökillä – arvaa
    kuka?

    Lähde: Ylioppilaslehti 5/2003

    http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2003/030314/juttu_ehdokas.html

    Viime viikon torstai, Helsingin keskusta. Vihreiden vaalikopin ympärillä
    Kolmen sepän patsaan vieressä on säpinää. Ehdokkaat
    jakavat vaalimainoksiaan, vaaleihin on enää reilu viikko aikaa.

    Aurinko on jo laskenut, mutta ilma on pilvinen. Ja makean tuoksuinen.
    Ihan selvästi kukkaa, kannabista!

    Patsaan vieressä sätkä kiertää kädestä
    käteen. Paikalla näyttävät olevan ainakin Vihreiden
    opiskelijanuorten puheenjohtajat Markus Drake ja Heini Salmela.

    Poltitko pilveä vaalimökin vieressä, kansanedustajaehdokas
    Markus Drake?

    "Ei kai se mikään salaisuus ole. Mutta kyseessä ei ollut
    mikään provokaatio. Ja kyllähän me mentiin vaalikopilta
    pois."

    Patsaan toiselle puolelle?

    "No niin."

    Viime viikkoina vellonut huumekeskustelu ja -kohu ei näköjään
    ole pelästyttänyt Drakea. Entäpä sitten puheenjohtajatoveria?
    Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Suomen Attacin hallituksen jäsen
    Heini Salmela, poltitko Markus Draken kanssa pilveä Kolmen sepän
    patsaalla?

    "En kommentoi."

    Voi Ode-parkaa.

    Markus Drake poltti pilveä vaalimökillä

    Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030312OL45

    Huumemyönteisiä lausuntoja antanut vihreiden kansanedustajaehdokas
    Markus Drake poltti pilveä eli kannabista viikko sitten Helsingin
    keskustassa, kertoo tuore Ylioppilaslehti. Lehden mukaan vihreiden vaalimökin
    läheisyydessä Kolmen sepän patsaalla sätkä kiersi
    kädestä käteen. Lehdessä haastateltu Drake myöntää
    kannabiksen käytön patsaan läheisyydessä.

    "Ei kai se mikään salaisuus ole. Mutta kyseessä ei ollut
    mikään provokaatio. Ja kyllähän me mentiin vaalikopilta
    pois", Drake sanoo Ylioppilaslehdessä.

    Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaaraon useaan otteeseen kieltänyt
    puolueen olevan huumemyönteinen tai vaativan kannabiksen laillistamista.
    Hän on myös sanonut puolueen tehneen virheen siinä, että
    Drake otettiin kansanedustajaehdokkaaksi.

    Vihreiden ehdokas käytti huumetta vaalimökin
    luona

    Lähde: Ilta Sanomat 13.3.2003

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.asp#id519634

    Vihreiden kansanedustajaehdokas Markus Drake poltti viikko sitten julkisesti
    kannabista Helsingin keskustassa Kolmen sepän patsaalla vihreiden
    vaalimökin luona.

    Asiasta kertoo Ylioppilaslehti, jonka kuvailevan jutun mukaan "patsaan
    vieressä sätkä kiertää kädestä käteen",
    ja mökin luona on huumeen makea haju.

    Paikalla oli mm. vihreiden opiskelijanuorten puheenjohtaja Markus Drake.
    Lehti kysyi Drakelta myöhemmin, polttiko hän pilveä.

    -Ei kai se mikään salaisuus ole. Mutta kyseessä ei ollut
    mikään provokaatio. Ja kyllähän me mentiin vaalikopilta
    pois patsaan toiselle puolelle, Markus Drake vastasi.

    Vihreiden puheenjohtajan Osmo Soininvaaran mielestä Draken tempaukset
    eivät enää puoluetta vahingoita.

    -Suuri yleisö alkaa ehkä jo ymmärtää, että
    tässähän on kyse yksittäisestä kahjosta, Soininvaara
    sanoo.

    Drake pössytteli pilveä vihreiden vaalimökillä

    Lähde: Iltalehti 13.3.2003

    Soininvaara: En edes uskalla ajatella sitä, että hän
    pääsisi eduskuntaan

    Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on niin kyllästynyt ehdokkaansa
    Markus Draken tempauksiin, että ei haluaisi nähdä tätä
    Arkadianmäellä – eikä edes puolueessaan.

    Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Drake on viime viikkoina aiheuttanut
    pahaa verta huumemyönteisillä kommenteillaan. Huomenna Ilmestyvässä
    Ylioppilaslehdessä Drake myöntää pössytelleensä
    pilveä vihreiden vaalimökin takana, kolmen sepän patsaalla
    Helsingin keskustassa.

    Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on asiasta erittäin tuohtunut.

    – Olemme tästä uusimmasta tempauksesta tietoisia ja erittäin
    vihaisia.

    – Sinänsä pilven poltto ei kuulu minulle vaan poliisille.

    – Se kaveri on ihan mahdoton, olen täysin menettänyt toivonsa
    hänen

    suhteensa, Soininvaara jyrähtää.

    – Hänen käytöksensä on kakaramaista ja epäsolidaarista
    muita ehdokkaita kohtaan. Tämä kohuhan tuntuu vahingoittavan
    meitä enemmän kuin muita puolueita, Soininvaara sanoo.

    Drake ei ole piilotellut huumemyönteisiä kantojaan, vaan päinvastoin.
    Eilen hän osallistui Humaania päihdepolitiikkaa ry:n paneelikeskusteluun
    ja toissapäivänä Suomen Kannabisyhdistyksen vastaavaan tilaisuuteen.

    Erottaa ei voi, kun ei ole jäsen

    Drake sanoo, ettei puolueen taholta ole pyydetty laittamaan huumekommenteissa
    sordinoa päälle, vaikka vaaleihin on vain muutama päivä.
    Soininvaaralla on asiasta hieman toisenlainen näkemys.

    – Ollaan kyllä yritetty – ja paljon, Soininvaara huudahtaa.

    – Hän ei vain kuuntele lainkaan, vaan hakee tietoisesti julkisuutta.
    Hänen ehdokkuutensa on ollut virhe. Tiesimme hänen radikaalista
    taustastaan, mutta tällaista käytösta emme osanneet odottaa.

    Soininvaara kertoo hieman yllättäen, ettei Drake itse asiassa
    ole puolueen jäsen, vaikka onkin ehdokas ja puolueen nuorten puheenjohtaja.

    – Siksi emme voi häntä edes erottaa. Hänellä ei
    kyllä ole tämän jälkeen tulevaisuutta puolueessa, Soininvaara
    vakuuttaa.

    Vaalien alla puolueet yleensä toivovat ehdokkaidensa pärjäävän,
    mutta Soininvaaraa ajatus kansanedustaja Drakesta lähinnä kauhistuttaa.

    – Emme ole uskaltaneet edes ajatella sitä mahdollisuutta, että
    hän pääsee läpi!

    Soininvaaran mielestä tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä.

    – Eivät marginaaliehdokkaat yleensä pääse läpi.
    Tony Halme tuskin on mikään ääniharava – eikä
    ole Markus Drakekaan.

    Drake itse ei halua kommentoida Soininvaaran lausuntoja.

    "LSD:tä Bushille ja Saddamille!"

    "Mä oon Markus Drake ja osaltani syyllinen tähän hässäkkään",
    aloitti Drake puheenvuoronsa eilisessä Humaania päihdepolitiikkaa
    ry:n

    tilaisuudessa, jossa mm. kyseenalaistettiin huumeiden käytön
    kriminalisointi.

    Drake pahoitteli, että demokraattisen järjestelmän kautta
    on vaikea vaikuttaa päihdepolitiikkaan, koska huumeet jakavat mielipiteet
    niin mustavalkoisesti.

    – Uskon enemmän painostukseen ja kansalaisliikehdintään
    niiden taholta, jotka nykyisistä laeista kärsivät.

    Tilaisuuden jälkeen Drake sanoi olevansa alustajien kanssa asiakysymyksistä
    samaa mieltä.

    – Kyllä koen omikseni nämä täällä esitetyt
    mielipiteet, Drake sanoi.

    Tilaisuudessa ihmeteltiin myös sitä, miksi huumeista kirjoitetaan
    aina niin negatiivisessa valossa. Yleisön joukosta nousi myös
    ratkaisuehdotus Irakin-kriisiin:

    – Syötetään Saddamille ja Bushille LSD:tä. Kalifornialainen
    rauhanliikehän nappeja syömällä pitää tätä
    palloa kasassa!

    Markus Tiittula

    MARKUS DRAKE EI EDUSTA VINOA

    Lähde: Tiedote 12.3.2003

    Vihreät nuoret ja opiskelijat (ViNO) pitää vakavana virheenä
    kansanedustajaehdokas Markus Draken julkista kannabiksen käyttöä
    vihreiden vaalimökillä Helsingissä torstaina 6. maaliskuuta.

    ViNO ei pidä tällaista käytöstä kansanedustajaehdokkaalle
    ja puheenjohtajalleen sopivana. Toistaiseksi ViNOn puheenjohtajina järjestöä
    edustavat Heini Salmela ja Anne Hildén.

    ViNOn hallitus päätti asiasta yksimielisesti kokouksessaan
    keskiviikkona 12. maaliskuuta. ViNOn puheenjohtajiston ja hallituksen luottamusta
    arvioidaan yhdistyksen kevätkokouksessa 29. maaliskuuta.

    Vihreät nuoret ja opiskelijat ry.

    Europaparlamentet för ungdomar: Gemensam drogpolicy
    behövs

    Lähde: HBL 8.3.2003

    – Drogfrågan har väckt den allra livligaste diskussionen.
    Kanske för att vi alla kommer från så olika kulturer,
    konstaterar Daniela Niemimäki från gymnasiet Grankulla samskola.
    Hon deltar i europaparlamentet för ungdomar som i dag avslutar sitt
    veckolånga sammanträde i Helsingfors, i riksdagens plenisal.

    – Ungdomarna från Nederländerna röstade alla ganska
    väntat för en europeisk drogstadga. Vi finländare var inte
    riktigt så enhålliga, säger hon.

    – Jo, men vi var inte lika negativt inställda som engelsmännen
    heller, de röstade alla emot, tillägger Linn-Sofi Wieliczko.

    Daniela och Linn-Sofi märkte redan i ett tidigt skede hur brokiga
    tankar om just exempelvis droganvändning det finns bland 16-19 -åringarna
    i Europa.

    – Största delen av oss som deltar i konferensen har väldigt
    starka åsikter om just sådana här saker. Men vi försöker
    diskutera behärskat och organiserat, så vi faktiskt kan komma
    någonvart med vårt arbete, säger Wieliczko.

    Drogdiskussionen resulterar i varje fall i att majoriteten av ungdomarna
    godkänner förslaget om en gemensam drogpolicy i de europeiska
    länderna.

    – Vi sitter faktiskt inte här helt i onödan. De förslag
    som vi godkänner går vidare till det "rigtika" EU-parlamentet.
    Så här har vi faktiskt en chans att påverka.

    Psykiatrille rock on nykyajan Kalevala

    Lähde: Helsingin Sanomat 9.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030309TK1

    ONNITTELEMME – TOR-BJÖRN HÄGGLUND, 75

    Tor-Björn Hägglund syntyi Pietarsaaressa 10. maaliskuuta 1928.
    Hän valmistui lääkäriksi 1960 ja erikoistui lastenpsykiatriaan.

    Hägglund väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi
    1976. Psykoanalyysista tuli hänen elämäntehtävänsä.
    Hägglund aloitti Oulun yliopiston psykoterapian apulaisprofessorina
    1976 ja Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian dosenttina 1977. Professorin
    arvonimen hän sai 1987.

    Hän on vaikuttanut merkittävästi nuorten hoidon kehittymiseen.
    Hän oli perustamassa Suomen nuorisopsykiatrista yhdistystä, Nuorison
    psykoterapiasäätiötä ja psykoterapiasäätiö
    Monasteria.

    Hägglundin tutkimusalueita ovat ihmisen psyykkinen kasvu ja luovuus
    sekä suomalaiset kansantarut ja myytit. Hägglund on kirjoittanut
    paljon tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä lukuisia kaunokirjallisia
    teoksia.

    Professorin erityisen kiinnostuksen ja huolen kohteena ovat olleet 14-20-vuotiaat.
    Hän sanoo nyky-yhteiskunnan antavan nuorille aiempaa enemmän.
    Heillä on mahdollisuus viettää nuoruuttaan ja kiinnostua
    heille tärkeistä asioista.

    "Nuoret ovat kehittyneempiä. Tietämys on lisääntynyt
    ja tunne-elämä syventynyt. Nuoret ovat pohtivaisempia, keskustelevampia
    ja pitkäjännitteisempiä", Hägglund sanoo

    "Tietysti on häiriköitäkin, mutta minä ja vaimoni
    olemme huomanneet, miten ystävällisiä nykyajan nuoret ovat
    vanhuksille. Helsingissä raitiovaunussa nuoret tytöt nousevat
    ensimmäisenä ylös ja antavat paikkansa."

    Viime aikoina tiedotusvälineet ovat käsitelleet nuoria lähinnä
    huume- ja väkivaltauutisissa. Hägglund murehtii, ettei nuorille
    ole riittävästi töitä. Työ lisäisi itseluottamusta,
    ehkäisisi tarvetta hakea syvyyttä elämään vaikkapa
    huumeista.

    "Eivätkä nuoret sen väkivaltaisempia ole kuin aiemmin,
    ehkä päinvastoin. Tiedotusvälineissä väkivalta
    nostetaan liioitellulla tavalla esiin, kun ennen sitä piiloteltiin."

    Seuraavassa lainaus syntymäpäiväsankarin pätevästä
    analyysistä 1970-luvulta:

    "Luja moraali on alun perin yksilöä vahvistava asia. Mutta
    tilanne on aivan toinen, kun moraalia liioitellaan. Esim. huumetta ei tällöin
    kuvata enää ainoastaan huonona valintana, vaan jo sen kokeilua
    pidetään paheellisena, äärimmäisen vaarallisena,
    uhkana yhteiskunnalle ja terveydelle tai suoraan ikuista riippuvuutta aiheuttavana.
    Tällöin moraali muuttuu moralismiksi, moraalin aiheuttama turva
    ja vahvistus uhkaksi, pelottavaksi vaatimukseksi ja haasteeksi, jota vastaan
    yksilö joutuu puolustautumaan.

    Vanhemmat eivät tiedosta, että nuori aiheuttaa heille tuskaa
    kasvaessaan ja aikuistuessaan. Nuori ei myöskään tiedosta
    aikuistumisen pelkoaan, ja huumeesta voi tulla heitä yhdistävä
    syntipukki. Huume-päihde -kysymykseen on tällöin liitetty
    sellaisia moraaliarvoja ja ristiriitoja, jotka eivät siihen varsinaisesti
    kuulu. Huume ei enää merkitse jotakin ainetta vaan moninaisten
    tunteiden sekasotkua."

    Tor-Björn Hägglund & Kari Pylkkänen: Nuoret ja huumeet.
    Porvoo 1976. s. 98-100.

    Itälä: Vihreät koettavat luistella huumeasiasta

    Lähde: Helsingin Sanomat 8.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030308KO8

    "Puolue voi ajaa Soininvaaran yli"

    Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä jatkoi perjantaina vihreän
    liiton huumausainelinjausten arvostelua. Hän syytti vihreiden puheenjohtajaa
    Osmo Soininvaaraa yrityksestä luistella vastuusta.

    Huumepolitiikasta on saatava takeet, ennen kuin kokoomus voi mennä
    vihreiden kanssa samaan hallitukseen, Itälä sanoi perjantai-iltana
    MTV3:n vaalitentissä.

    Vaalitentissä Itälä joutui koville hallituksen viimekesäisestä
    päätöksestä, että virolaiset vangit lähetetään
    Viroon rangaistustaan kärsimään. Itälä myönsi,
    että ainuttakaan vankia ei ole lähetetty kotimaahansa, koska
    passituksesta voi valittaa. Ensimmäinen vanki lähetetään
    Viroon "lähivuosien aikana", Itälä lupasi.

    Soininvaara vastaa Itälälle

    Lähde: Tiedote 8.3.2003

    Vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara pitää tahdittomana
    loanheittona Ville Itälän hyökkäystä vihreiden
    huumepolitiikkaa vastaan. Itälä on esittänyt alatyylisiä
    vihjailuja ja selkeästä totuuden vastaisia väitteitä.

    Väite, että vihreät olisivat vastustaneet poliisin oikeutta
    salakuunnella huumerikollisten puheluita  ei pidä paikkaansa.
    Olemme päinvastoin halunneet poliisin kiinnittävän huomiota
    huumesodassa ammattimaisiin suurrikollisiin, ja siksi olemme olleet hyväksymässä
    varsin pitkälle meneviä tutkintakeinoja. Olisimme olleet valmiit
    ulottamaan nämä oikeudet myös naiskaupan tutkimiseen, varsinkin
    kun se on voimakkaasti kytköksissä huumerikollisuuteen.

    Ainoa salakuunteluun liittyvä oikeus, jota vastustimme oli oikeus
    kuunnella ja katsella melko vapaasti sivullisten makuuhuoneita sillä
    perusteella, että joku rikoksista epäilty saattaisi käydä
    kylässä. Tämä esitys oli Itälältä selvä
    ylilyönti. Eduskunnan perustuslakivaliokunta rajasikin yksimielisesti
    tämän keinon käyttöä Itälän esittämästä.
    Onko Paula Kokkosen johtama perustuslakivaliokunta siis läpeensä
    huumemyönteinen?

    Ei myöskään pidä paikkaansa, että en olisi
    ministerinä tehnyt mitään huumetestejä koskevan lainsäädännön
    selkeyttämiseksi. Asetin tätä selvittämään
    kolmikantaisen työryhmän, joka ei valitettavasti päässyt
    asiasta yksimielisyyteen lähinnä työlainsäädäntöön
    liittyvistä koukeroista johtuen. Ymmärtääkseni asia
    ei ole selvinnyt vieläkään. Kokoomuksen vaalitentissä
    toisena edustajana ollut Pirjo-Riitta Antvuori muuten vastusti näitä
    koulujen huumetestejä. Jäikö tämä havaitsematta
    vieressä seisoneelta Itälältä?

    Hallituksen koko huumepolitiikan koordinointi kuuluu peruspalveluministerille.
    Olen siten esitellyt iltakoululle hallituksen huumepolitiikan kokonaisuuden.
    Vastuullinen huumepolitiikka koostuu kahdesta toisiaan tukevasta raiteesta,
    toisaalta hoito- ja valistuslinjasta ja toisaalta kurilinjasta.

    Vastuullani ollut hoito- ja valistuslinja on tuottanut hyviä tuloksia.
    Huumekokeilujen määrä on kääntynyt selvään
    laskuun, heroiinikuolemat ovat lähes loppuneet, huumeiden käyttäjien
    HIV-tartunnat ovat pudonneet kolmasosaan ja niin edelleen.

    Itälän vastuulla oleva pamppulinja ei ole onnistunut yhtä
    hyvin. Poliisin oman ilmoituksen mukaan huumeiden tarjonta vain lisääntyy.
    Huumeiden hinnat eivät ole katukaupassa nousseet, mikä osoittaa,
    että käytön väheneminen ei johdu siitä, että
    pamppulinja olisi onnistunut vähentämään tarjontaa,
    vaan siitä että valistuslinja on onnistunut vähentämään
    kysyntää. Kun amatöörit on raivattu pois, huumekauppa
    on ajettu kovan linjan häikäilemättömien rikollisten
    käsiin.

    Vihreä eduskuntaryhmä on ollut kokonaisuudessaan ja yksimielisesti
    harjoitetun huumepolitiikan takana. Itälä ei ole onnistunut yhtä
    hyvin saamaan omiaan hallituksen huumepolitiikan taakse. Kokoomuksen kansanedustajat
    ovat äänekkäästi vastustaneet sekä ruiskujen ja
    neulojen vaihto-ohjelmaa että heroiiniriippuvaisten korvaushoitoja.
    Neulojen vaihto on pelastanut Suomen vakavalta HIV-epidemialta. Kaudellani
    laillistettiin niin sanottu Subutex-hoito,  minkä ansiosta heroiinitilanne
    on parantunut olennaisesti. Kokoomuslaiset ovat vastustaneet juuri sitä
    osaa huumepolitiikasta, jonka tulokset ovat olleet parhaat.

    Kun Itälä ei löydä vikaa vihreiden hallituksessa
    noudattamasta huumepolitiikasta, hän vihjaa, että vihreät
    kenties tulevat kävelemään tässä kysymyksessä
    puheenjohtajansa yli. Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan 98% vihreiden
    eduskuntavaaliehdokkaista vastustaa kevyiden huumeiden sallimista. En todellakaan
    pelkää, että ne kaksi prosenttia kävelevät ylitseni.

    Huumekeskustelun pohjat

    Lähde: Turun Sanomat 8.3.2003

    Aimo Massisen kolumni

    Vihreät, hyväuskoinen hippiliike

    Vihreät ovat jääneet vaalien edellä huumekoukkuun.
    Kun vihreiden monet keskeiset henkilöt ovat ilmaisseet – ehkä
    hieman vahingossa väärään aikaan – kantansa vapaamman
    huumepolitiikan puolesta, puolueelle tuli hätä.

    Vihreät valittelevat nyt, miksi vain heitä jahdataan huumeista
    eikä osata käydä oikealla tavalla avointa huumekeskustelua?

    Aivan samoin kuin Nato-jäsenyyden kannattajat pitävät
    avoimena keskusteluna vain Nato-jäsenyyden kannattamista, vapaamman
    huumepolitiikan kannattajat pitävät oikeana keskusteluna vain,
    jos kannattaa huumepolitiikan lieventämistä.

    Joka tapauksessa ei ole jäänyt epäselväksi, etteivätkö
    vihreät olisi vapaamman huumepolitiikan kannalla. Ei vielä avoimesti
    puolueena, mutta riittävän monen keskeisen vaikuttajan suulla.

    Puolueen presidenttiehdokas ja europarlamentaarikko, nyt Suomen eduskuntaan
    pyrkivä Heidi Hautala on sitä mieltä, että huumeiden
    käytön rangaistuksista pitäisi luopua.

    Hautala ja toinen vihreiden meppi Matti Wuori ovat yhdessä Ahvenanmaan
    kansanedustajan Gunnar Janssonin kanssa allekirjoittaneet vetoomuksen YK:lle
    vapaamman huumepoliittisen perussopimuksen puolesta. Vetoomukseen kuuluu
    esitys huumeiden käytön ja kannabistuotteiden (hasis ja marihuana)
    myynnin rangaistavuuden poistamisesta.

    Huumekeskustelun varsinaisesti aloitti vihreiden nuorisojärjestön
    puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Markus Drake, joka television vaalikeskustelussa
    vaati kannabistuotteiden käytön rangaistavuudesta luopumista.

    Drake on ehtinyt aiheuttaa mieliharmia myös monella muulla tavalla.
    Hän on mm. organisoinut nuorten mielenosoitusmatkoja ulkomaille huippukokouksiin,
    kakuttanut Maailmanpankin pääjohtaja James Wolfensohnin Helsingissä,
    osallistunut

    itsenäisyyspäivän kuokkavieraana Linnan edustan mielenosoitukseen
    ja tunkeutunut ulkomaalaisvirastoon töhrimään seiniä.

    Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on nyt julkisen metelin noustua
    koettanut vähätellä, että vapaamman huumepolitiikan
    kannattajat rajoittuvat vihreissä vain muutamiin yksilöihin.

    Soininvaara kommentoi kuitenkin tuoreeltaan Heidi Hautalan kannanottoja
    Ilta-Sanomissa toteamalla, että hän pitää huumeiden
    käytön rangaistavuuden poistamista "harkinnan arvoisena". Soininvaaran
    mukaan "se edistäisi hoitoon hakeutumista ja huumekauppiaiden kiinni
    saamista".

    Vihreiden kansanedustajaehdokas Kimmo Helistö on tehnyt kannabiksen
    laillistamisesta oikein vaaliaseen ja ajoi kantaansa kiihkeästi läpi
    myös Yokotai-ohjelmassa.

    Lievempää huumepolitiikkaa ajavat lähtevät siitä,
    että meillä on jo aika eurooppalaistua myös tässä
    suhteessa. Euroopan maista Hollanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat
    jo luopuneet huumeiden käytön ja hallussapidon rankaisemisesta.
    Pelkästä käytöstä

    kuulemma rankaisevat enää vain Suomi, Ruotsi ja Kreikka.

    Huumekaupasta rankaiseminen on sentään muuallakin vielä
    yleistä, mutta nyt siis siinäkin ajetaan kannabistuotteiden vapauttamista.

    Meille "vanhoillisille" opetetaan, ettei pitäisi sortua yksipäiseen
    huumeasenteeseen ja hysteriaan. Pitäisi muka ymmärtää,
    että on myös lähes vaarattomia huumeita. Marihuanan ja hasiksen
    haittavaikutukset nähdään alkoholihaittoja vähäisemmiksi,
    vaikka kannabiskin aiheuttaa tunnetusti erilaisia masennustiloja.

    Sitä paitsi osaako 14-15-vuotias nuori päättää,
    millä päänsä sekoittaa. Kaikki tutkimukset kertovat,
    että suurin osa huumeisiin sortuneista on sekakäyttäjiä.
    Siinä menevät viina, lääkkeet, lievät ja vahvat
    huumeet yhtä lailla.

    Keskikaljasta yleensä aloitetaan. Sitten tulevat viinit, viinat,
    pillerit ja lievät huumeet. Hasiksen ja marihuanan jälkeen kovennetaan
    kokaiiniin, amfetamiiniin, ekstaasi-pillereihin ja jopa heroiiniin.

    Jos lievien huumeiden käyttö, hallussapito ja jopa kaupustelu
    vapautettaisiin, se olisi selvä signaali koko yhteiskunnalle ja varsinkin
    huumemafioille. Huumeiden käyttö räjähtäisi meilläkin
    samoille luvuille kuin vapaamielisten vihreiden ihannoimissa eteläisemmän
    Euroopan maissa.

    Tätäkö todella halutaan vai eikö vain ymmärrys
    riitä?

    Rauhan ja rakkauden hipit sauhuttelivat jo 1960-luvun lopulla hasista
    ja marihuanaa. Useimmille kokemus jäi harmittomaksi kokeiluksi, mutta
    monet hyväuskoiset hipit myös sortuivat.

    Itse olen köyhänä maalaispoikana on jäänyt
    huume-elämyksestäkin kokonaan osattomaksi. Kerran Floridassa
    jotain kamaa kovasti tyrkytettiin, mutta silloin olin jo niin vanha ja
    viisas, että ymmärsin kohteliaasti kieltäytyä.

    Olen nimittäin vanhanaikaisesti sitä mieltä, että
    itse elämä on parasta huumetta.

    Päihteetön elämä

    Lähde: Turun Sanomat 13.3.2003, Mielipiteet

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,9,0,0,118386,2003-03-12

    Samaa tahtia kun vihreiden gallupluvut Varsinais-Suomessa ovat kasvaneet,
    niin tahallinen vihreiden leimaaminen epämääräisellä
    huumeleimalla lisääntyy. Aimo Massinenkin (TS 8.3.) maalasi meistä
    vihreistä huumehöyryisen kuvan. Tämä on erittäin
    loukkaavaa vihjailua, kun esimerkiksi meidän nykyinen eduskuntaryhmämme
    pitkälti koostuu pienten lasten äideistä, jotka koko sydämestään
    haluavat suojella niin omia kun kaikkien muidenkin lapsia huumeilta ja
    muiltakin päihteiltä. Sama koskee myös kaikkia Varsinaissuomalaisia
    vihreitä eduskuntavaaliehdokkaitamme, joista ei yhdenkään
    voi väittää olevan vapaamman huumepolitiikan kannalla.

    Viimeisimpiä vääriä väitteitä saimme kuulla
    Ville Itälän suusta TS:n suuren vaalipaneelin 9.3. yhteydessä.
    Jotta väärät väittämät eivät jäisi
    elämään, haluan muistuttaa että vihreä eduskuntaryhmä
    oli mukana hyväksymässä poliisin oikeutta salakuunnella
    huumerikollisia. Olisimme olleet valmiita ulottamaan nämä oikeudet
    myös naiskaupan tutkimiseen, varsinkin kun se on voimakkaasti kytköksissä
    huumerikollisuuteen.

    Lisäksi kokoomuksen Ylen vaalitentissä toisena edustajana
    ollut Pirjo-Riitta Antvuori vastusti koulujen huumetestejä. Jäikö
    tämä havaitsematta vieressä istuneelta Itälältä?

    Erittäin vakava asia on kaikkien äitien ja isien pelko siitä,
    että hänen lastaan houkutellaan käyttämään
    huumeita. Kun emme millään pysty suojaamaan lapsiamme kaikilta
    ulkopuolelta tulevilta vaikutteilta, niin jokainen kai yrittää
    antaa lapsilleen hyvän itsetunnon ja rohkeuden sanoa ei kun hänelle
    tyrkytetään päihteitä. Jos lapsemme kuitenkin sortuisivat
    kokeilemaan jotakin kiellettyä, niin eikö silloin ole parempi
    että he uskaltavat kertoa vanhemmilleen tai jollekin muulle aikuiselle
    tapahtuneesta kuin, että he pelkäävät rankaisua niin
    paljon etteivät uskalla kertoa meille?

    Jos nuori jää näin yksin taistelemaan esimerkiksi huumemyyjien
    kanssa, riski on suuri, ettei hän pysty pääsemään
    irti näistä hänelle erittäin vaarallisista ihmisistä.
    Meidän yhteiskuntamme valitettavasti sulkee eri-ikäiset ihmiset
    aika tiukasti omiin karsinoihinsa. Nuoret viettävät suurimman
    osan ajastaan keskenään ja näin heille ei synny tarpeeksi
    hyviä luottamuksellisia suhteita aikuisiin. Tällaisia aikuisia
    kuitenkin tarvittaisiin tukemaan heitä päihteettömän
    elämän rakentamisessa.

    Janina Andersson

    Vihreän eduskuntaryhmän pj.

    Kansanedustajaehdokas

    Media huumekoukussa

    Lähde: Turun Sanomat 14.3.2003, Mielipiteet

    Aimo Massinen epäilee vihreiden jääneen huumekoukkuun
    (TS 8.3.). Hän perustelee arviotaan vihreiden europarlamentaarikkojen
    linjauksilla haittoja vähentävän politiikan puolesta.

    Huumekoukussa taitaakin olla media, sillä huumeriippuvuuden eräs
    piirre on tosiasioiden kieltäminen ja harhaluuloihin perustuva käsitys
    maailmasta.

    Massisen kannattaisi aluksi tutustua vaikkapa Euroopan huumeseurantakeskuksen
    EMCDDA:n tilastoihin joiden mukaan haittoja vähentävää
    huumepolitiikka jo 25 vuotta harjoittaneessa Hollannissa huumeiden ongelmakäyttö
    on selvästi muuta Eurooppaa vähäisempää, myös
    huumekuolemia sattuu siellä vähemmän ja heroiininkäyttäjien
    keski-ikä on korkeampi.

    Eipä siis ihme, että haittojen vähentämiseen tähtäävään
    politiikkaan ollaan siirtymässä myös monessa muussa Euroopan
    maassa. Kanadan senaatin kymmeniä asiantuntijoita kuullut komitea
    julkaisi vastikään laajan selvityksen, joka päätyi
    suosittelemaan huumepolitiikan muutosta Hollannin mallin suuntaan.

    Päihteiden käyttöön ei ole pystytty vaikuttamaan
    kieltolakilinjalla, tästähän meillä on Suomessakin
    karvaita kokemuksia alkoholikieltolain ajalta: ongelmat lisääntyivät
    ja rikolliset keräsivät voitot.

    Utopia päihteettömästä yhteiskunnasta on vaarallista
    hyväuskoisuutta, kun huumeita ei saada pidettyä poissa edes vankiloista.

    Tapio Onnela

    Turku

    Heikoin lenkki

    Lähde: Matti Wuoren kolumni Iltalehdessä 6.3.2003

    Olemme suistumassa väkivallan, ahneuden ja pelon aikakauteen.

    Epävarmuus ja sodan uhka heijastuvat meillekin. Siitä ehkä
    johtuu, että järkevän keskustelun käyminen vakavista
    yhteiskunnallisista ongelmista tuntuu näin vaalien alla käyneen
    entistäkin mahdottomammaksi.

    Äänestäjille ei haluta kertoa epämiellyttäviä
    asioita. Kun niitä tässä raadollisessa maailmassa kuitenkin
    on, vieläpä yllin kyllin, niihin

    tarjotaan yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja. Halpahintainen populismi
    ei koskaan puhkea niin verevään kukoistukseen kuin vaalien lähestyessä.

    Tietämättömyys, suvaitsemattomuus ja pelko ovat mahtavia
    voimavaroja, joista kelpaa ammentaa. Vastuuttomaksi niillä pelaaminen
    käy silloin, kun se vain ruokkii asenteita, jotka pahentavat syrjäytymistä
    ja inhimillistä kärsimystä.

    Menestyjät ja selviytyjät alkavat olla valtiovallan erityisessä
    suojeluksessa. Mielenterveyspotilaat, huumeiden käyttäjät
    ja muut luuserit taas ovat se heikoin lenkki, jonka olemassaolokin haluttaisiin
    kieltää. Jos Yhdysvalloissa poliittinen aloitteellisuus näyttää
    toistaiseksi luisuneen uskonnollisten fundamentalistien ja kiihkoilijoiden
    käsiin, niin Suomessakin poliittisin tunnuksin esiintyvä kristillisyys
    näyttää edenneen pisimmälle siitä laupeudesta,
    jota rippikoulussa opetettiin. "Se mitä teet yhdelle näistä
    pienimmistäni…" kuuluu joutaviin kehotuksiin, kun kamppaillaan maallisesta
    vallasta.

    Heikkoja on sorrettava elon tiellä. Siinä periaate joka ansaitsisi
    tulla kaiverretuksi uuden perustuslain pyhiin oppeihin. Tehokkainta sortoa
    on juuri kieltäminen ja torjunta.

    Olen yli 35 vuoden ajan ollut lakimiehen työssäni tekemisissä
    lukemattomien sellaisten lasten ja nuorten kanssa, jotka olisivat vielä
    olleet pelastettavissa. Harvalle se onnistuu. Leimautuminen ja pikku hiljaa
    tihenevä rangaistuskierre ovat tehneet selvää näistä
    pienimmistämme.

    Leimautuminen on ensiaskel – tai potku – nujertamisen ja ulos lyömisen
    tiellä. Siinä vaiheessa kun vasta ajattelemattomuuttaan rikokseen
    syyllistynyt nuori on merkitty, hänet on myös ehkä peruuttamattomasti
    sysätty niin sanotun tavallisen elämän vuorovaikutusverkoston
    ulkopuolelle. Pelistä ulos äänestetty heikoin lenkki ei
    kuitenkaan katoa mihinkään mustaan aukkoon, vaan vuorovaikutuksesta
    tulee etumerkiltään negatiivista, puolin ja toisin. Heitteille
    jättö maksaa, eikä hinta ole

    edes laskettavissa pelkästään rahassa.

    Näiden vuosikymmenien aikana olen ammatissani joutunut kerta toisensa
    jälkeen todistamaan, kuinka juuri huumeiden käyttäjien kyttääminen
    pahentaa kokonaistilannetta. Ennen eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun
    omaksumista meillä pidettiin pienen kannabismäärän
    hallussapidosta kiinni jääneitä alaikäisiä koulutyttöjä
    pidätettynä lain sallimat 14 vuorokautta pelkästään
    sen selvittämiseksi, keneltä he olivat aineen ostaneet. Nyt kun
    sekä kokonais- että huumerikollisuus Suomessa ovat tuntuvasti
    laskeneet, käyttäjien kiusaaminen näyttää palanneen
    poliisin rutiinikeinoihin.

    Tällä tavalla voidaan toki saada tietoa niistä kavereista
    tai tuttavista, joilta omaan käyttöön hankittu aine on saatu,
    joskin on muistettava että itsekin rikoksesta epäillyllä
    ei ole mitään velvollisuutta edistää oman tai kenenkään
    muunkaan syyllisyyden selvittämistä. Epäiltyä ei voi
    kuulla todistajana.

    Isot tekijät ovat aivan liian suuria tähän verkkoon.
    Tutkimukset osoittavatkin, että ruohonjuuritason käyttäjien
    ja välittäjien hätyyttäminen on vain siirtänyt
    huumeiden levittämisen tosi ammattilaisille, jotka pyrkivät maksimoimaan
    voittonsa levittämällä ennen kaikkea kovia aineita.

    Sillä välin kun meillä hoettiin "nollatoleranssia" häikäilemätön
    itämafia sai ensimmäistä kertaa tukevan jalansijan suomalaisilta
    markkinoilta. 1990-luvulla pelkät heroiinikuolemat 60-kertaistuivat
    muutamassa vuodessa. Uhrit olivat pääosin lapsia ja alle 25-vuotiaita
    nuoria.

    Onneksi myös käyttäjien hoitoon ja kuntouttamiseen on
    alettu kiinnittää huomiota. Haittojen vähentäminen
    on yhteinen etu. Mutta se edellyttää samalla sitä että
    tunnustamme käyttäjät kanssaihmisiksi. Yhteiskunta on juuri
    niin luja kuin sen heikoin lenkki.

    Matti Wuori

    Kuka on rikollinen, kuka uhri?

    Lähde: Iltalehti,6.3.2003

    Jan D. Oker-Blom ihmettelee logiikkaani suhtautumisessani huumeisiin
    ja prostituutioon. Iltalehden pääkirjoituksessa viitataan nimeltä

    mainitsematta samaan mysteeriin.

    Oker-Blom siteeraa minua ensiksikin epäasiallisesti. En ole vaatinut
    kannabiksen oston ja hallussapidon laillistamista vaan sitä, että
    pelkästä huumeen käytöstä ei tulisi tuomita rangaistukseen.
    Kun pahimmin leimaava huumekeskustelu on viime päivinä antanut
    hiukan tilaa myös asiallisemmille mielipiteille, on ollut kiinnostavaa
    havaita, että useat tutkijat ovat kanssani samaa mieltä pelkästä
    käytöstä rankaisemisesta. Tämä on myös käytäntö
    kaikissa muissa EU-maissa paitsi Suomessa, Ruotsissa ja Kreikassa, eikä
    turhaan. Vuoteen 2001 tämä oli lainsäätäjän
    tarkoitus myös Suomessa, mutta sitten lakia tiukennettiin.

    Kuinka sitten on ymmärrettävissä, että henkilö,
    joka suhtautuu epäilevästi huumeiden käytöstä
    tuomittavien rangaistusten hyötyyn, voi kannattaa seksin oston kriminalisoimista?
    Katsotaanpa, kuka on kummassakin tapauksessa uhri. Pidän huumeriippuvuudesta
    kärsivää ihmistä uhrina, en toisten huumekoukusta hyötyvää
    kauppiasta.

    Prostituution käyttäjää ei minusta voi pitää
    uhrina, vaan uhri on prostituoitu, joka vain harvoin on ammatistaan ylpeä
    yksityisyrittäjä. Ranskassa on mielestäni tehty virhe, kun
    yleisen turvallisuuden nimissä on aivan äskettäin säädetty
    rangaistuksia prostituoiduille. Jos eurooppalaisessa prostituutiokeskustelussa
    on yksi asia, josta melkein kaikki ovat samaa mieltä, se on, että
    prostituoitu tarvitsee apua ja suojaa, ei rangaistuksia.

    Näin myös suhtautuminen rangaistuksiin voi olla erilainen
    puhuttaessa huumeista ja prostituutiosta. Erilaisissa vaalikoneissa olen
    kertonut olevani seksin oston kriminalisoimisesta jokseenkin samaa mieltä,
    jos tällainen vaihtoehto on ollut tarjolla. Perusteluissa olen kertonut,
    että Ruotsin kokemusten perusteella pitää kuitenkin ensin
    voida selvittää, vähentääkö toimenpide prostituutiota,
    siirtyykö toiminta vain maan alle ja onko sellaista lakia käytännössä
    mahdollista valvoa. Uusi eduskunta joutuu paneutumaan asiaan perusteellisesti.

    Heidi Hautala

    Euroopan parlamentin jäsen

    Amfetamiinia lapsille

    Lähde: Helsingin Sanomat 5.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030305KO7

    Amfetamiinilääkkeen suosio kasvaa ylivilkkaiden
    lasten hoidossa

    Amfetamiini rauhoittaa keskittymiskyvyttömän lapsen opiskelemaan

    Amfetamiinipohjaisten lääkkeiden käyttö tarkkaavaisuushäiriöistä
    kärsivien ylivilkkaiden lasten hoidossa on yleistynyt huimaa vauhtia
    Suomessa. Viime vuosikymmenen puolivälissä Lääkelaitos
    oli myöntänyt 27 erityislupaa Ritalin-nimisen lääkkeen
    käyttöön, mutta viime vuonna lupia oli jo käytössä
    927.

    Lääkkeiden käyttö jakaa lasten kanssa työskentelevien
    mielipiteitä jyrkästi. Osa pelkää, että lääkkeillä
    turrutetaan lapsia ja että lääkkeitä käytetään
    harkitsemattomasti. Jyrkimmät vastustajat katsovat, että ylivilkkaiden
    lasten hoitaminen lääkkeillä on pahimmanlaatuista medikalisaatiota
    – luonteenpiirteiden muuttamista kemiallisesti.

    Amfetamiinijohdannaisten mahdollisiksi sivuvaikutuksiksi mainitaan ruokahalun
    väheneminen. Siksi niitä esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään
    myös laihdutuslääkkeinä. Joidenkin tutkimusten mukaan
    amfetamiinilääkkeet voisivat lisätä myös nikotiini-
    ja kokaiiniriippuvuuden riskiä.

    Tarkkavaisuushäiriöisiä lapsia hoitavat lastenpsykiatrit
    taas ovat enimmäkseen sitä mieltä, ettei lääkkeitä
    ainakaan Suomessa käytetä liikaa, pikemminkin päinvastoin.
    Muissa Pohjoismaissa amfetamiinijohdannaisia käytetään niin
    sanottua ADHD-oireyhtymää potevien lasten moninkertaisesti Suomeen
    verrattuna, Yhdysvalloissa jopa 50 kertaa enemmän.

    Ehdokkaat kannattavat ankarampia huumerangaistuksia

    Lähde: Helsingin Sanomat 3.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030303OL44

    Eduskuntavaaliehdokkaat haluavat nykyistä tiukempaa linjaa huumepolitiikkaan,
    selviää Helsingin Sanomien vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden
    kannoista. Noin 60 prosenttia vastanneista ehdokkaista on ankarampien rangaistuksien
    kannalla. Samalla

    he vaativat lisää resursseja ja valtuuksia poliisille ja
    tullille.

    Vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista viidennes pitää nykyistä
    käytäntöä hyvänä.

    Ehdokkaista 17 prosenttia on sitä mieltä, että kovien
    ja mietojen huumeiden välille on tehtävä nykyistä selkeämpi
    ero ja keskitettävä voimavarat kovien huumeiden torjuntaan.

    Vain prosentti vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista kannattaa lievien
    huumeiden laillistamista.

    Ehdokkaiden mielipiteitä

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030304KO14

    "Huumeet tuovat mukanaan rikollisuutta, väkivaltaa ja onnettomuuksia.
    Miksi tätä kehitystä pitäisi sietää?"

        Björn Cederberg (kd) Pohjois-Savosta

    "Valitettavasti huumeet ovat osa monen pienenkin kaupungin arkea ja
    aiheuttavat inhimillisiä tragedioita tuhansissa perheissä. Poliisin
    tulisi keskittää resurssinsa varsinaisten liigojen paljastamiseen
    sekä huumeiden maahantuonnin estämiseen."

        Hilkka Ahde (sd) Helsingistä

    "Ei pidä mennä ansaan, että sallimalla miedot huumeet
    estettäisiin kovien huumeiden käytön yleistyminen."

        Seppo Särkiniemi (kesk) Uudeltamaalta

    "Huumeiden torjunnassa tehokasta on ennen kaikkea paremman sisällön
    tarjoaminen nuorten ihmisten elämään."

        Sampo Terho (perus) Pirkanmaalta

    "Erityisen kovalla kädellä on rangaistava niitä, jotka
    houkuttelevat lapsia huumekoukkuun sekä myyvät tai välittävät
    huumeita lapsille ja nuorille."

        Kristiina Lummi (kok) Lapista

    "On vain yksi tapa lopettaa: ei edes aloita. Käyttäjät
    ovat pian hyväksikäytettyjä. Vain kovat rangaistukset myynnistä
    ja levityksestä auttavat."

        Jouni Harju (vas) Helsingistä

    "Poliisi tarvitsee enemmän tietoa ja resursseja, mutta ennen kaikkea
    painopiste pitäisi laittaa ennalta ehkäisevään työhön,
    nuorten asenteisiin huumeisiin ja myös hyvään hoitoon."

        Mikaela Björklund (r) Vaasasta

    "Huumeiden käyttöä tai hallussapitoa ei pidä sallia.
    Kovat huumeet ovat kuitenkin niitä, jotka aiheuttavat eniten ongelmia
    sekä käyttäjille että muulle yhteiskunnalle. Jos voimavaroja
    on kohdennettava, niin kohdennetaan ne sitten huumekauppiaitten kiinnisaamiseen
    ja kovien huumeiden käyttäjien hoitoon ohjaamiseen."

        Sirpa Hertell (vihr) Uudeltamaalta

    Kokoomus kalastaa nuoria alkoholilla

    Lähde: Iltalehti 4.3.2003

    Lisää vauhtia päihdekeskusteluun

    Olli Oikarinen houkuttelee äänestäjiä alkoholitarjouksilla.

    Nuorisoidoli Olli Oikarinen houkuttelee nuoria vaaliuurnille alkoholin
    voimalla. Tuotevalvontakeskus ei pidä tempausta loppuun asti harkittuna.

    Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Olli Oikarinen on tehnyt nimestään
    brandin omassa vaalikampanjassaan. Jakamissaan lentolehtisissä Oikarinen
    houkuttelee nuoria helsinkiläiseen ravintolaan maistamaan Olli-drinkkiä,
    Olli-olutta, Olli-hanasiideriä ja Nelos-Ollia. Kaiken tämän
    jälkeen Oikarinen uskoo, että "Olleissa olet symppis". Kyse ei
    ole uudesta olutmerkistä vaan alkoholiin yhdistyvästä vaalimainonnasta.

    Lentolehtisen mainostamat hinnat ovat kyseisen ravintolan hintoja edullisempia.
    Siideri maksaa paikan päällä euron ja nelos-olut 80 senttiä
    enemmän. Tarjoushinnat ovat voimassa Oikarisen mainostamina päivinä,
    jolloin hän on itse paikalla.

    Oikarisen kampanja osuu arkaan ajankohtaan, sillä viime viikkoina
    virinnyt päihdekeskustelu nostaa alkoholimainokset herkästi kriittisen
    arvostelun kohteeksi.

    "Väkeviin juomiin ei saa viitata"

    Tuotevalvontakeskuksen lakimies Pirkko Ekholm ei osaa suoralta kädeltä
    sanoa, onko Oikarisen mainos hyvän tavan vastainen.

    – Lentolehtisessä pitäisi ilmoittaa ainakin juomien annoskoko.
    Väkeviin juomiin ei saa viitata drinkki-sanalla, Ekholm selvittää.

    – Näiden asioiden oikeellisuudesta vastaa anniskeluluvan haltija.

    Ekholmin mukaan Oikarisen vaalimainoksen yhdistäminen ravintolan
    juomasekoituksen mainostamiseen voi olla myynnin edistämistä,
    joka on lain mukaan kielletty. Tuotevalvontakeskus harkitsee lähipäivinä,
    johtaako mainos jatkotoimiin.

    Ilmoituksesta ei käy ilmi, että Oikarisen mainostama drinkki
    on alkoholiton. Asiantuntijan mukaan kirjoitusasu olisi pitänyt miettiä
    toisin.

    – Mainoksen drinkki-sana pitäisi korvata esimerkiksi sanoilla "mieto
    drinkki", Ekholm jatkaa.

    "Ihan lain puitteissa mennään"

    Oikarinen itse ei pidä "Olleissa olet symppis" -iskulausetta alkoholipoliittisena
    kannanottona. Olli-sanalla viitataan lehtisessä olueen ja siideriin.

    – Jokainen voi käsittää sen miten haluaa. Itse haluan
    sillä sanoa, että Ollissa on lumovoimaa ilman alkoholiakin.

    Lakipykäliin Oikarinen sanoo perehtyneensä ennen vaalimainosten
    painamista.

    – Olen tarkistanut, että ihan lain puitteissa mennään.
    Kannattaa käydä tsekkaamassa, mistä on kyse, hän vastaa.

    Molli-Ollin kampanja on saanut varmasti huomiota, sillä hän
    jakoi ilmoituksia viime keskiviikkona Helsingin keskustassa sijaitsevan
    Tennispalatsin edustalla. Samana päivänä Tennispalatsi juhlisti
    syntymäpäiväänsä edullisilla

    elokuvanäytöksillä.

    Lentolehtisillä Oikarinen pyrkii vetoamaan etenkin nuoriin äänestäjiin.
    Tarkoituksena on houkutella ihmisiä ravintolaan keskustelemaan.

    – Kansanedustajia ei pääse tapaamaan kovin usein. Ravintolaan
    tulevat pääsevät vaihtamaan ajatuksia rauhassa, hän
    sanoo.

    Keskustan Vanhanen tekee poliittista heinää
    huumehysterialla

    Lähde: Keskustapuolueen vaalisivut 12.2.2003

    http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=7716&Keskusta_Session
    =d21e8ed7fe505adf10e5fedbbede7c44

    Vanhanen tyrmää vihreiden huume-esitykset

    Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen muistuttaa, että vanhempien
    kasvatustyötä on tuettava tiukalla huumelailla, eikä huumeidenkäyttöä
    tule laillistaa.

    Vihreiden europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren esitys
    huumeidenkäytön kriminalisoinnin lopettamisesta on vastuuton.
    Eivät isät ja äidit voi sanoa lapsilleen, että "huumeiden
    käyttö on pahasta, mutta ei se kiellettyä ole", Matti Vanhanen
    puuskahtaa.

    Valtion on tuettava perheitä pitämällä yksiselitteinen
    raja sallitun ja kielletyn sekä vaarallisen ja turvallisen välillä,
    Matti Vanhanen sanoo vihreiden esityksestä.

    Kun vihreät perustelevat esitystään sillä, että
    sallivampi linja "mahdollistaisi esimerkiksi heroiinikorvaushoidot vaikeimmin
    riippuvaisille", niin on pakko muistuttaa, että rikosseuraamus heroiiniriippuvaiselle
    on merkityksetön kun tosiasiassa panoksena on elämä.

    Vanhanen muistuttaa, että huumepolitiikkaa ei pidä nyt muokata
    huumeiden käyttäjien tai niitä joskus kokeilleiden näkökulmasta
    vaan lapsiperheiden kasvatusvastuun näkökulmasta.

    Kodeissa joudutaan taistelemaan kaveripiirien kokeilunhalua vastaan.
    Tässä kampailussa perheitä pitää tukea tekemällä
    yhteiskunnan puolesta selvääkin selvemmäksi se, mikä
    on hyväksyttävää ja mikä ei, vaatii Vanhanen.

    Krapulaa ja kaksinaismoraalia

    Lähde: Helsingin Sanomat 3.3.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030303PA2

    Oksennusta, verta ja kyyneleitä

    Pitempiaikainen oleskelu yliopistollisen keskussairaalan sisätautiosastolla
    avaa silmät: hämmästyttävän moni on osastolla
    alkoholin aiheuttamien sairauksien vuoksi.

    Alkoholi tappaa vuosittain yli 3 000 ihmistä. Joka vuosi noin sata
    lasta syntyy vakavasti vammaisena äidin alkoholinkäytön
    vuoksi.

    Päättäjien silmät eivät ole kuitenkaan avautuneet.
    Päinvastoin, vuodesta 1968 lähtien alkoholin tarjontaa on lisätty
    ja helpotettu siitä huolimatta, että samana aikana asukasta kohden
    laskettu alkoholinkulutus on kaksinkertaistunut.

    Jokainen suomalainen juo vuodessa keskimäärin alkoholimäärän,
    joka vastaa noin 50:tä pulloa Koskenkorvaa.

    Ja lisää viinaa saadaan. Ensi vuonna alkoholijuomien veroton
    tuonti EU-maista, myös Virosta, vapautuu.

    Tähän haittaan vastataan todennäköisesti laskemalla
    alkoholiveroa.

    Eikä tässä vielä kaikki!

    Nyt Euroopan unionin komissio on ottanut tutkittavakseen valituksen,
    jonka suomalainen liikemies on tehnyt siitä, että hän ei
    saa tuoda 96-prosenttista pirtua Virosta Suomeen.

    EU:n komissio on siis vakavissaan ottanut tutkittavakseen, miten merkittävä
    sisämarkkinoiden epäkohta on se, että kaikkein pahinta tulilientä
    ei saa olla kaupan.

    Joka vuosi noin 500 ihmistä kuolee alkoholimyrkytykseen.

    Suomi siirtyy näin eurooppalaiselle tasolle, suorastaan eturiviin.
    Suomi on kulutuksen määrässä jo ohittanut vanhan viinimaan
    Italian.

    Vanhoissa viinimaissa alkoholin kulutus laskee. Asiantuntijoiden mukaan
    se johtuu siitä, että näissä maissa suuri alkoholin
    kulutus liittyy maalaiseen elämäntyyliin, ja kun ihmiset muuttavat
    kaupunkeihin, kulutus vähenee.

    Suomessa sen sijaan suuri alkoholin käyttö liittyy enemmän
    kaupunkilaiseen elämänmuotoon, ja näin maaltapako Suomessa
    vain pahentaa ongelmaa.

    Vapaan alkoholipolitiikan puolustajat sanovat, että alkoholin vapaa
    saatavuus kuuluu moderniin elämänmuotoon. Ihmisellä täytyy
    olla oikeus valita.

    Entä mikä on rattijuopon tappaman tai vammauttaman ihmisen
    ja hänen läheistensä oikeus?

    Mikä on humalaisen pahoinpitelemän tai tappaman ihmisen oikeus?

    Ja mitkä ovat heidän oikeutensa, joiden kohtalo on elää
    samassa perheessä alkoholistin kanssa?

    Lähes joka toinen suomalainen sanoo, että hänen lähipiirissään
    joku käyttää liikaa alkoholia.

    Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 alkoholin suurkuluttajaa. Heitä
    on neljä kertaa enemmän kuin on pitkäaikaistyöttömiä.

    Mutta kukaan ei tunnu välittävän.

    Ei, vaikka sekin tiedetään, että nuorten alkoholinkäyttö
    mataloittaa kynnystä siirtyä huumeisiin.

    Viinejä myydään jo kätevissä useiden litrojen
    pakkauksissa, kaupat vaativat oikeutta myydä vahvempaa olutta ja viinejä,
    ravintolat saavat olla auki puoleen aamuun ja urheilukilpailuissa alkoholi
    virtaa.

    Sata vuotta sitten syntyi vastaliike juopottelulle.

    Sen aika on taas.

    Ei kieltolain, mutta jonkinlaisen kansallisen itsepuolustuksen.

    Ja miten kauan me sallimme, että etelä- ja keskieurooppalaisten
    viininviljelijöiden ylituotanto-ongelmat ja kansainvälisen alkoholikaupan
    edut painavat eurooppalaisessa yhteisössä enemmän kuin ihmisten
    hyvinvointi?

    MERKINTÖJÄ – ANTTI BLÅFIELD

    Liiat unilääkkeet heikentävät vanhusten
    muistia

    Lähde: Helsingin Sanomat 25.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030225KO6

    Kahden viikon lääkitysohje on unohtunut lääkäreiltä

    Terveydenhuolto pahentaa ja nopeuttaa itse vanhusten dementoitumista
    uni- ja psyykenlääkkeillä. Lääkärit määräävät
    varsin löyhäkätisesti ja vuosi vuodelta enemmän unilääkkeitä
    suomalaisille, etenkin iäkkäille ihmisille.

    Viime kesänä julkaistu ranskalaistutkimus osoittaa, että
    pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käyttö vähentää
    merkittävästi tajunnan ja ymmärtämisen tasoa aivoissa.

    Suomalaiset vanhuslääketieteeseen eli geriatriaan perehtyneet
    lääkärit ovat myös huomanneet ilmiön.

    Unilääkkeisiin käytetään Suomessa noin 20 miljoonaa
    euroa vuodessa. Tuhannen suomalaisen joukko nappaa päivässä
    keskimäärin 53,5 unilääkeannosta.

    Alueelliset erot unilääkkeiden käytössä ovat
    valtavat. Tuhat ahvenanmaalaista tarvitsee vain 37 unipilleriä, kun
    taas Etelä-Pohjanmaalla 64 annostakaan ei ihan riitä. Etelä-Pohjanmaa
    johtaakin kirkkaasti unilääkkeiden käyttötilastoa.

    Yli 60 pilleriä tarvitsee myös tuhannen eteläsavolaisen
    ja kymenlaaksolaisen joukko.

    "Suomessa lääkärit eivät ole saaneet aikaan samanlaista
    ryhtiliikettä unilääkkeiden määräyksiin kuin
    kollegansa muissa pohjoismaissa. Suomalaiset syövätkin naapurimaiden
    asukkaisiin verrattuna selvästi eniten unilääkkeitä",
    kertoo tutkimuspäällikkö Timo Klaukka Kelasta.

    Tanskassa viranomaiset puuttuivat ravakasti unilääkkeiden
    määräämiseen 1990-luvun puolivälissä, ja
    lääkkeiden käyttö kääntyi laskuun.

    Ruotsissa ja Norjassa unilääkkeiden käyttö on pysynyt
    suunnilleen tasaisena, mutta Suomessa kulutus kasvaa kaiken aikaa parin
    prosentin vuosivauhtia. Jo useamman vuoden se on ollut suurinta Pohjoismaissa.

    Tuoreet tutkimukset osoittavat, että jatkuvasti käytettynä
    unilääkkeet heikentävät ihmisen toimintakykyä
    ja nopeuttavat dementian kehittymistä. Sekä dementoituvat ihmiset
    että unilääkkeiden suurkuluttajat kuuluvat samaan ikäryhmään,
    eläkeikäisiin.

    Vähintään keskivaikeasta dementiasta kärsii nyt
    noin 75 000 suomalaista. Heidän määränsä ennustetaan
    kasvavan 128 000:een vuoteen 2030 mennessä.

    "Bentsodiatsepiineja sisältävät unilääkkeet
    lamaannuttavat ihmisten toimintakykyä ja ajattelua sen ajan, mitä
    ainetta on veressä. Jos käyttö lopetetaan, ei ole näyttöä
    pysyvien muutosten syntymisestä. Vanhuksille näitä lääkkeitä
    määrätään kuitenkin jatkuvaan käyttöön",
    sanoo geriatrian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta.

    Lääkäreille opetetaan kyllä, ettei unilääkkeitä
    pidä määrätä yli kahden viikon käyttöön.
    Sulkavan mielestä ohje on jäänyt lähinnä käsien
    pesemiseksi ongelmasta. Kaikki tietävät, ettei kahden viikon
    ohjetta noudateta.

    Jos potilaan univaikeudet jatkuvat yli kaksi viikkoa, pitäisi selvittää,
    mistä unettomuus johtuu. Syynä voi olla kipu, ahdistus, astma,
    mahavaivat tai moni muu ongelma. Ne eivät kuitenkaan poistu unilääkkeitä
    syömällä.

    Kahden viikon sääntöä ei juuri noudateta, kun unilääkettä
    kirjoitetaan vanhuksille. Lääkereseptejä uusitaan terveyskeskuksissa
    rutiinityönä potilasruuhkan keskellä.

    Kelan tilastojen mukaan esimerkiksi Evijärvellä Etelä-Pohjanmaalla
    saa yli puolet 75 vuotta täyttäneistä miehistä korvausta
    unilääkkeistä. Kela-korvausta ei makseta lainkaan pienistä
    ja halvoista pakkauksista, vaan kyseessä ovat sadan pillerin purkit
    pitkäaikaiskäyttöön.

    Evijärven terveyskeskuksen johtava ja ainoa lääkäri
    Eila Alaviuhkola-Rantalahti ei oikein osaa selittää, miksi juuri
    Evijärvellä

    syödään poikkeuksellisen paljon unilääkkeitä.

    "Tämä on laajempi ongelma täällä Etelä-Pohjanmaalla.
    Meillä on paljon mielialaongelmia täällä. Kyllä
    vanhukset tarvitsevatkin unensa, jatkuva valvominen sairastuttaa varmasti
    lisää", Alaviuhkola-Rantalahti sanoo.

    Vanhusten lääkitystä on tutkinut geriatrian opettaja
    Sirpa Hartikainen Kuopion yliopistosta. Hänen mielestään
    unilääkeongelmaa ei oteta ihan tosissaan.

    "Jatkuva unilääkkeiden käyttö on monella tapaa vaarallista.
    Lääkkeet heikentävät tasapainoa sekä aivojen kautta
    että heikentämällä lihaksistoa. Ne panevat tiedon kulun
    aivoissa takkuamaan. Unilääkkeisiin sitä paitsi tottuu nopeasti
    ja niiden teho häviää muutamassa kuukaudessa", Hartikainen
    sanoo.

    Viime kesänä julkaistiin laaja Ranskassa tehty tutkimus pitkäaikaisesta
    bentsodiatsepiinien käytön vaikutuksista vanhuksiin. Bentsodiatsepiini
    ja sen kaltaiset aineet ovat unilääkkeiden perustana.

    Tulokset osoittivat, että näiden lääkkeiden pitkäaikainen
    käyttö laski selvästi aivojen älyllisen toiminnan tasoa.

     

    Seuraavassa valikoima eduskuntavaalien synnyttämästä
    kannabiksen laillistamiskeskustelusta, joka muuttui huumeiden laillistamiskeskusteluksi
    ja kadotti lopulta kohteensa. Vaaleihin on vielä aikaa, joten tarina
    taatusti jatkuu.

    Leimaamisen tuoksinnassa suomalaiset tiedostusvälineet
    eivät vieläkään onnistuneet kertomaan suomalaisten
    kansanedustajien allekirjoittamasta EU parlamentin vetoomuksesta. Lue lisää
    ulkomaan uutisista.

    Symboliset viestit sekaisin

    Lähde: Iltalehti 25.2.2003, Uutispäivä Demari 19.2.2003

    Samalla kun poliisin määrärahoista ja poliisin toiminnan
    kohdentamisesta käydään keskustelua, suomalaisen huumekeskustelun
    keskeiset osallistujat eivät osaa päättää, mihin
    huumeiden tarjonnan vähentämisen kustannukset hukkuvat.

    Entinen valtakunnan syyttäjä Ritva Santavuori väittää
    Iltalehden kolumnissaan: "Selitys huumausaineiden käyttörikosten
    lisääntymiseen löytyy poliisin uudesta huumestrategiasta.
    Poliisijohto on viisaudessaan siirtänyt huumejuttujen painopisteen
    ja määrärahat suurten liigajuttujen tutkinnasta katuvalvontaan.
    Näin poliisi tyytyy poimimaan talteen kadulta, autoista ja huvipaikoista
    pikku tekijöitä, joilla on taskussaan aineita gramma tai pari
    omaan käyttöön tai pieneen myyntiin. Isot tekijät saavat
    olla rauhassa. Näin meillä löysäillään. Ja
    sehän on huumemafialle mieleen."

    Vaaleissa huumehaukkojen ääniä kalastamaan lähtenyt,
    kolmen lapsen isä, Eero Heinäluoma SDP:stä, on jatkuvasti
    väittänyt poliisin toiminnan kohdistuvan nimenomaan vakavaan
    huumerikollisuuteen.

    Näinhän poliisikin yleensä selittää. Poliisin
    toiminnasta kertovien tilastojen mukaan vuonna 2002 huumausainerikoksista
    epäiltiin 6047 eri henkilöä. Näistä 42 prosenttia
    epäiltiin enintään käyttörikoksesta. Mikä
    sitten on käyttörikosta vähäisempi huumerikos? Tuoksurike
    ?

    Kirjatuista huumausainerikoksista käyttörikoksia oli 52%.
    Omien tilastojensakin valossa poliisin toiminta kohdistuu käyttöön,
    suurimmassa osassa tapauksista kannabiksen käyttäjiin.

    Marihuanan ja kannabiskasvien takavarikkoluvut ovat nousseet. Kannabisviljelmiä
    paljastettiin aiempaa enemmän. Sen sijaan amfetamiinitakavarikoiden
    määrä väheni.

    Tämä oli kai se tilastollinen notkahdus, johon Kokoomuksen
    puheenjohtaja Ville Itälä vetosi kieltäessään
    huumekeskustelun kokonaan. Sairasvuoteelta noustuaan hän todellakin
    julisti, että nyt kun me vihdoin olemme saaneet huumeiden käytön
    kasvun loppumaan, niin ei saa antaa mitään viestiä siitä,
    että olisimme sallimassa sen. Myös hänellä on tähtäimessään
    huumeista huolestuneet kansalaiset.

    Tällä kertaa rikosylitarkastaja Björn Weckström
    varoitti tuudittautumasta tilastoharhaan siitä, että huumeongelma
    Suomessa olisi ratkaisevasti pienentynyt.

    "Tilanne kentällä on vähintään sama kuin aiempina
    vuosina. Jos asiaa katsoo vähän pidemmällä aikavälillä,
    nousu on huima ja olemme edelleen siellä huimassa nousussa. Vaihtelu
    vuoteen 2001 on niin pieni, että siitä ei voi tehdä pitkälle
    meneviä johtopäätöksiä."

    (Suomessa ei todellakaan olla kädet pystyssä huumeiden edessä,
    mutta mitä tämä symbolisten viestin välittämiseen
    tarkoitettu organisaatio, suomalainen huumepolitiikka, oikein maksaa?)

    Hinnat mukaan huumetilastoihin

    Lähde: Voima 02/2003, Rahan voima

    Vuonna 2001 poliisi ja tulli takavarikoivat 567 kiloa hasista, viime
    vuonna 482 kiloa. Amfetamiinin takavarikot putosivat 150 kilosta 129 kiloon,
    heroiinin noin kahdeksasta kilosta kolmeen kiloon. Samaan aikaan huumerikosten
    määrä väheni tuntuvasti.

    Huumepoliisin voimavarat ovat suorassa suhteessa huumerikosten ja takavarikointien
    määrään. Siksi keskusrikospoliisi joutuikin helmikuussa
    selittelemään noita lukuja. Poliisin mukaan tilastoista ei voi
    päätellä, että huumeita liikkuisi markkinoilla entistä
    vähemmän tai että niiden kysyntä olisi aiempaa pienempää.

    Poliisin tiedotteen mukaan syynä alhaisempiin lukuihin on se, että
    poliisi käytti vähemmän työaikaa huumerikosten tutkintaan.
    Toisena syynä mainittiin, että tilastoissa näkyvät
    vain tietoon tulleet tapaukset. Mutta näinhän oli myös edellisvuonna!

    Kysymys huumetilastoista on tärkeä paitsi poliisille myös
    koko huumepolitiikalle, mutta mitä takavarikot itse asiassa kertovat
    huumekaupan määrästä? Lyhyellä aikavälillä
    takavarikointien määrän vähentyminen voi osoittaa,
    että maassa on vähemmän huumeita. Mutta yhtä perusteltua
    olisi väittää, että tällöin huumeita on enemmän
    liikkeellä, koska viranomaiset eivät ole saaneet niitä pois
    markkinoilta.

    Yhden vuoden aikana ja yhdessä maassa huumetakavarikkoihin vaikuttaa
    huumeiden todellisen määrän lisäksi toki myös
    poliisin aktiivisuus. Tähän taas voivat vaikuttaa esimerkiksi
    muutokset huumerikosten tutkintaan varatuissa määrärahoissa.
    Myös onnella saattaa olla oma osuutensa. Esimerkiksi vuonna 2000 Suomen
    poliisi onnistui takavarikoimaan liki 39 kiloa kokaiinia, kun vuonna 2001
    saalis oli vain 1,7 kiloa.

    Toisin kuin poliisi esittää, huumekauppa näyttäisi
    todellisuudessa vähentyneen Suomessa. Huumerikoksista epäiltyjen
    määrä laski jo vuodesta 2000 vuoteen 2001, eivätkä
    takavarikot kaikilta osin enää nousseet. Viime vuonna laskeva
    trendi siis vahvistui.

    Takavarikointien antamaa kuvaa voi tarkentaa ottamalla tarkasteluun
    myös hintatiedot. Mikäli huumeiden hinnat laskevat ja takavarikot
    lisääntyvät, tarjonta on kasvamassa. Hintojen nousu taas
    voi kertoa siitä, että viranomaisten toimet ovat onnistuneet
    vähentämään huumeiden tarjontaa. Keskusrikospoliisi
    voisikin parantaa katsaustensa luotettavuutta ja huumekeskustelun tasoa
    ryhtymällä julkaisemaan tietoja myös huumeiden hintakehityksestä.

    Sinänsä takavarikot ovat hyvä mittari huumeongelmalle.
    Tutkimusten mukaan EU:n tasolla heroiinitakavarikkojen määrä
    on yhteydessä huumekuolemiin. Yhdysvalloissa marijuanan takavarikot
    ja kannabiksen käyttö kouluissa kulkevat käsi kädessä.

    Kertovatko tilastot, että Suomen tiukka huumepolitiikka on onnistunut
    tavoitteissaan? Niin sanottujen kovien huumeiden osalta tämä
    tuntuu pitävän paikkansa, mutta kannabiksen takavarikot ovat
    sen sijaan nousussa. Törkeiden huumerikosten määrä
    väheni viime vuonna. Rikostilastot tuntuvat täyttyvän tapauksista,
    joissa poliisi ratsaa niin sanottujen mietojen huumeiden käyttäjiä.

    Heikki Hiilamo

    Haittakeskustelu vaaliaseena

    Lähde: Helsingin Sanomat, mielipide 19.2.2003

    Erikoislääkäri ja isoisä Hannu Vierola kirjoittaa
    HS:n mielipideosastolla Duodecim-lehdessä julkaistusta tutkimusuutisesta
    kannabiksen mielenterveydellisistä haitoista. Erikoislääkäri
    Hannu Vierola antaa "kylmää kyytiä" kannabiksen laillistajille,
    jotka tekevät "päätöksiä mutu-tuntumalla" ja tiivistää
    Duodecim lehdessä olleen uutisen British Medical Journalissa julkaistuista
    tutkimuksista ytimekkäästi "syy on itse aineessa". Myös
    siirtyminen koviin aineisiin johtuu "itse kannabiksen käytöstä".

    Duodecim-lehdessä (119, s. 175) kirjoitetaan puolestaan: "Ei siis
    toistaiseksi tiedetä, olivatko kannabiksen käyttäjät
    jo ennen aloitusta alttiita skitsofrenialle, mutta selvää on,
    että jonkinlainen yhteys kannabiksen säännöllisellä
    käytöllä ja mielenterveysongelmilla on. Tarvitaan vielä
    lisätutkimuksia, jotta selviää, kumpi on muna ja kumpi kana."

    Tämä oli jo toinen kerta kun Hannu Vierola vääristelee
    tieteellistä tutkimusta tarkoitushakuisesti HS:n julkaisemassa mielipiteessä.
    Huumehaukat saavat raittiuden näyttämään lähinnä
    tyhmältä ja yksisilmäiseltä, millä on haitallinen
    vaikutus uskottavalle tiedotukselle eri päihteiden haitoista. Kyseiset
    tutkimukset löytyvät SKY:n ulkomaan uutisista.

    Suomen Kannabisyhdistyksen vastine Helsingin Sanomiin:

    Kannabiksen asema muuttunut EU-maissa

    Nyt käytävissä vaaleissa huumepolitiikasta ja varsinkin
    suhtautumisesta kannabiksen lailliseen asemaan on tullut merkittävä
    keskustelun aihe. Useimmat EU-maat soveltavat kannabiksen suhteen vapaampaa
    politiikka ja kehitys on menossa kohti selvempää kannabiksen
    ja vakavia haittoja aiheuttavien aineiden erottamista toisistaan.

    EU-maissa suhtautumista kannabiksen sallimiseen on muuttanut tasapuolinen
    haittakeskustelu. Suomen kannabisyhdistys on uutisoinut uusinta tutkimuksista
    kotisivuillaan (http://www.sky.org). Esimerkiksi Britanniassa johtopäätelmänä
    on ollut, että koska tiedämme kieltolain aiheuttavan enemmän
    haittoja kuin kannabiksen käyttö, ei aloiteta käyttäjien
    vainoa uudestaan vaan tehdään uskottavaa tiedotusta.

    Suomessa harjoitetun valistuksen takia vaikeita haittoja aiheuttaviin
    huumeisiin suhtaudutaan tietämättömästi ja hyvin haitalliseen
    alkoholiin suhtaudutaan välinpitämättömästi.

    Arvostettu RAND-tutkimuslaitos julkaisi viime joulukuussa myös
    porttiteoriaa käsittelevän tutkimuksen. Siinä arvioidaan,
    että politiikka, joka tähtää kannabiksen saatavuuden
    vähentämiseen, ei vaikuta kovien huumeiden käyttöön.
    Resurssien ollessa suunnattuna kannabista vastaan voi kovien huumeiden
    käyttö sitä vastoin jopa lisääntyä.

    Kanadan lääkärilehdessä, CMAJ:ssa, julkaistiin tammikuussa
    tutkimus kieltolain käytännön vaikutuksista. Kieltolain
    perusta on tarjonnan rajoittaminen kriminaalipoliittisin keinoin, ja oletuksena
    on, että huumeiden takavarikointi rajoittaa tarjontaa, nostaa huumeiden
    hinnat riskiryhmään kuuluvien nuorten tavoittamattomiin ja vähentää
    yliannoksia.

    Näiden toimien vaikutus huumeiden vallitsevaan hintatasoon ja saatavuuteen
    on vähäinen tai olematon. Kanadassa huumeongelman hoitoon tarkoitetuista
    varoista 93% kuluu tähän tarjonnan rajoittamiseen.

    Huumeongelmasta ei saisi puhua sen takia, että sen kasvu olisi
    juuri nyt pysähtynyt. Poliisien resursseja ei myöskään
    käytetä pienten juttujen jahtaamiseen. Poliisitilastoista voidaan
    lukea, että 42%:ia pidätetyistä epäiltiin enintään
    käyttörikoksesta ja 52%:ia kirjatuista huumausainerikoksista
    oli käyttörikoksia. Samalla kun marihuanan ja kannabiskasvien
    takavarikot ovat nuosseet, amfetamiinitakavarikot ovat laskeneet.

    Kansalaisten kiinnostus huumekysymystä kohtaan johtuu myös
    siitä huolesta, että politiikkamme on symbolista viestintää
    juhlapuheissa ja ongelmaiset jätetään heitteille. Tämä
    on se ratkaiseva ero Suomen ja Ruotsin sekä muiden EU-maiden välillä.
    Vastuullisen politiikan tekijän tulee vastata kolmeen kysymykseen:
    Kuinka paljon nykyisen kieltolain ylläpito maksaa, mitkä ovat
    kieltolain saavutukset, mitkä ovat nykyisen kieltolain haitat ?

    Risto Mikkonen

    VTK

    Suomen Kannabisyhdistys

    Suuri Huumesota

    Lähde: Aamulehti 23.2.2003:

    Seisoskellessani tupakalla muutama vuosi sitten Helsingin Iso-Roobertinkadulla
    silloisten kollegojeni kanssa, väittelimme usein siitä, kummat
    ovat ohikulkijan kannalta vaarallisempia: kimppuun hyökkäävät
    narkomaanit vai kimppuun hyökkäävät alkoholistit. Tulimme
    lopulta siihen tulokseen, että narkomaanit, koska alkoholistit ovat
    sekä ennustettavia että usein niin huonokuntoisia, että
    väsyneinkin toimittaja jaksaa juosta niitä pakoon.

    Joutuessani silloin tällöin käymään Sörnäisten
    metroaseman liepeillä, sama kysymys käy mielessäni, yhdellä
    lisäkysymyksellä varustettuna: kummallahan täällä
    aseman liepeillä makaavilla ovat asiat huonommin, narkomaaneilla vai
    alkoholisteilla? Kysymys on akateeminen. Molemmat ovat pohjalla, ja molempien
    hoitoonsaamiseksi pitäisi tehdä jotain. Jos on niin, että
    huumeidenkäytön dekriminalisointi edistää narkomaanien
    saamista hoitoon, olen dekriminalisoinnin kannalla. Median väitteistä
    huolimatta kantani ei silti tee minusta narkomaania, joka haluaisi myydä
    huumeita lapsille.

    Luettuani kylliksi lehtien traagisia pikku-uutisia ja katseltuani suomalaista
    ravintolaelämää, olen myös väkevästi sitä
    mieltä, että ennen kuin saa luvan käyttää alkoholia,
    pitäisi läpäistä jonkinlaiset älykkyys- ja psykologiset
    testit.

    —

    Läntisessä Euroopassa huumekeskustelu on moniarvoista keskustelua,
    jossa ongelmaa tarkastellaan monelta kantilta. Leimaavan hysterian sijasta
    siellä otetaan huomioon muitakin tekijöitä kuin äänestävät
    lapsiperheet, ja taistelussa huumerikollisuutta vastaan käytetään
    aseina muutakin kuin hysteriaa, esimerkiksi ihmisen kykyä ajatteluun.

    Euroopan maista Hollanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat dekriminalisoineet
    huumeiden käytön ja hallussapidon. Iso-Britannian lehdissä
    on jo vuosia käyty monipuolista huumekeskustelua, ja esimerkiksi muutamat
    Iso-Britannian korkeat poliisiviranomaiset ovat puoltaneet kevyiden huumeiden
    käytön laillistamista, koska se edistäisi taistelua huumerikollisuutta
    vastaan. Suomessa huumekeskustelun käyminen on kuitenkin täysin
    mahdotonta, koska media on löytänyt huumeista sen viimeisen yhteisen,
    suuren vihollisen, johon tuhlata hysteriaa.

    On ymmärrettävää, että media ei halua luopua
    helposta vihollisesta ja nähdä sillä monia kasvoja. Siksi
    huumeidenkäyttäjä on mediassa hyvin harvoin oman ja läheistensä
    elämän tuhonnut tahdoton raukka, vaan vaarallisen määrätietoinen
    rikollinen, joka on juuri piilottamassa ruiskua lapsesi vaippoihin. Narkomaanille
    saa mediassa tehdä ihan mitä vain paitsi edesauttaa sen hoitoon
    ohjaamista.

    —

    Median naiivin yksipäiseen huumeasenteeseen sai törmätä
    taas viime viikolla, kun vihreät sekoilivat huumekannanotoissaan.
    Yhden uhmakkaan nuoren, vihreiden 26-vuotiaan Markus Draken huumemyönteiset
    kannanotot yhdistettynä Matti Wuoren ja Heidi Hautalan haluun poistaa
    käytön rangaistavuus saivat median sekaisin ilosta.

    Vihreät haluavat myydä huumeita lapsillemme! Koska narkomaanit
    eivät ole relevantti äänestäjäjoukko, sdp:n puoluesihteeri
    Eero Heinäluoma syöksyi ensimmäisenä julkisuuteen vaahtoamaan
    vihreiden huumemyönteisyyden vaikutuksista lapsiperheiden asemaan.

    Media seurasi mukana kuin demareiden maksettu mainos. Huumehysteria
    nousi saman tien sellaisiin asteisiin, että sotkettuja kategorioita
    oli enää turha selkeyttää ja käydä keskustelua
    asiasta narkomaanien hoitoonohjauksen kannalta. Pakinoitsijat saivat vihreiden
    ansiosta käyttää huonoimmatkin pössyttelyvitsinsä.
    Otsikoissa vihreistä tehtiin yhteiskunnalle vaarallinen tekijä,
    jonka tulisi heti asettua ruotuun. Ilta-Sanomat jaksoi huumehysteriaa pisimpään,
    siihen saakka kunnes Kaisa Varis jäi kiinni veriarvoistaan.

    Vielä tämän viikon tiistain lööppiin oli onnistuttu
    tunkemaan Markus Draken kuva sekä kysymys "Tuhoaako HÄN vihreiden
    vaalit?" Liki aukeaman jutussa sitten kerrottiin, että "vihreiden
    listalta eduskuntaan pyrkivä Markus Drake, 26, on puolueen pahin painajainen
    kuukautta ennen vaaleja", vaikka sekä puolueen että suomalaisen
    huumeongelman pahin painajainen on kyllä itsensä hysteeriseen
    tilaan saattanut media, joka ei näe metsää puilta.

    Jyrki Lehtola

    Raittiusliikkeelle olisi töitä

    Lähde: Kansan Uutiset, Pääkirjoitus 25.2.2003

    Kansan Uutiset kirjoittaa pääkirjoituksessaan osuvasti suomalaisesta
    kaksinaismoralismista päihdekeskustelussa. Kirjoituksen hilpeyttä
    lisää se, että KU  edustaa kannabiksen haitoista käydyssä
    vaalikeskustelussa juuri näitä uskottavuuden kadottaneita Turmiolan
    Tommi -kampanjoijia:

    Raittiusliike on menettänyt uskottavuutensa takavuosien yliampuvilla
    Turmiolan Tommi -kampanjoillaan. Vahinko, sillä sille olisi nyt töitä
    enemmän kuin koskaan. Yhteiskunta on jo alkoholisoitunut. Alkoholimyönteistä
    elämäntapaa markkinoidaan joka tuutista, myös lapsille ja
    nuorille. Alkoholi pyörittää jopa urheilua. Vain kymmenen
    prosenttia suomalaisista on enää raittiita.

    Raittiustyö ei onnistu alkoholin haittoja liioittelemalla eikä
    tiukkapipoisella moralismilla. Sisältyyhän alkoholiin myönteisiäkin
    puolia. Se edistää esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä.
    Mutta harkitsemisen ja kokeilemisen arvoisena terveenä elämäntapana
    raittiutta voisi hyvinkin propagoida.

    Olisi vain löydettävä ihmisiä, joista itsestään
    olisi esimerkeiksi. Raittiustyöhön pitäisi saada yhteisöjä,
    jotka olisivat vapaita uskonlahkomaisesta ahdasmielisyydestä ja omahyväisyydestä.

    Poliitikot: Lisää hoitopaikkoja

    Lähde: Helsingin Sanomat 22.2.2203

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030222KO3

    Päihdepoliittinen keskustelu on viime aikoina jumiutunut juupas-eipäs-väittelyksi
    siitä, kannattaako vihreä liitto mietojen huumeiden laillistamista
    vai ei. Samalla on unohtunut asiantuntijoiden tärkeimpänä
    pitämä ongelma: hoitopaikkojen liian vähäinen määrä
    sekä eri viranomaisten ja terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten
    lisäkoulutustarve.

    Vaaliohjelmissakin huumeet mainitaan ohimennen. Vasemmistoliitto, Rkp
    ja vihreät eivät edes mainitse. Kokoomus, Sdp ja perussuomalaiset
    vaativat lisää poliiseja ja riittäviä määrärahoja
    huumerikollisuuden torjuntaan. Kokoomus ja kristillisdemokraatit esittävät
    pakkohoitoa alle 18-vuotiaille sekä lakia huumetesteistä.

    Keskustankin vaaliohjelma tarjoaa huumeongelman ratkaisuksi keppiä.
    Puolue kuitenkin esittää myös konkreettisia sosiaalipoliittisia
    toimia: huumevieroituksen osaamiskeskuksia maakuntiin.

    Hoitoon on vuosien jonot

    Hoitoon haluavia huumeriippuvaisia on paljon, mutta hoitoon hakeutumista
    jarruttavat hoitojonot, jotka kestävät puolesta vuodesta kolmeen
    vuoteen. Pelkkää arviointia hoidon tarpeesta voi joutua odottamaan
    vuoden.

    Suomessa huumeiden maahantuonti ja levitys on yhä enemmän
    virolaisten ja venäläisten rikollisryhmittymien käsissä.
    Suomalaisille on jäänyt lähinnä käyttäjien
    rooli.

    Huumeriippuvaisia käännytetään hoidosta

    "Minun mielipiteeni on, että kaikki aineet pitäisi saada apteekista.
    Jokaisella on vapaus valita mitä tekee."

    Laillistamisella loppuisi myös virolaisten rikosliigojen tukeminen,
    eikä epäpuhtaita aineita enää käytettäisi,
    Sari perustelee.

    Sari uskoo hallittuun käyttöön. Hän kertoo olevansa
    joskus kuukaudenkin ilman amfetamiinia eikä säilytä ainetta
    kotonaan.

    Poikansa päiväkodissa hän järjestää joskus
    retkiä ja muuta puuhaa. "Ei ne kukaan tiedä, että vedän
    kamaa. Se homma loppuisi heti, jos tietäisivät."

    Jotkut Sarin ystävät ovat hakeutuneet korvaushoitoon, mutta
    heidät on käännytetty, koska heillä ei hoitohenkilöstön
    mielestä ollut "tarpeeksi hoitoonhakeutumiskertoja".

    Koska Sari on pirinisti, hänelle ei ole tarjolla hoitoja. Jos olisi,
    hän harkitsisi menemistä mutta pelkäisi, että poika
    otettaisiin huostaan.

    Vuosia sitten Sari istui lyhyen huumetuomion. "Jos ei vedä kamaa
    sitä ennen, niin viimeistään vankilassa vetää."

    Lapsena Sari tiesi mennä naapuriin yöksi, jos isä tuli
    töistä Alkon paperipussin kanssa. Nyt hänen oma poikansa
    sanoo joskus, että "polttaisit äiti jointin (hasissätkän),
    koska olet silloin paljon pehmeämpi".

    "Onko käytön rankaiseminen oikea tapa vähentää
    huumeongelmaa?"

    Helsingin Sanomat asetti tämän kysymyksen ja kaikki puolueet
    vastasivat kyllä. Kokoomus, RKP, Vasemmistoliitto ja SDP uskovat symbolisten
    viestien merkitykseen huumepolitiikan perusteena. Keskusta uskoo kepin
    ja porkkanan voimaan mutta heillä on tarjota vain pamppua ja keppiä.
    Ainoastaan Vihreät kyseenalaistavat rankaisemisen vaikutukset, koska
    siten käyttäjistä tehdään huumekauppiaiden kanssarikollisia
    ja vaikeutetaan hoitoon hakeutumista.

    Äijämuuri myös huumekeskustelussa

    Lähde: Helsingin Sanomat 22.2.2203, osasto Sanottua.

    "Heinäluoma käyttäytyy kuin ikääntyvä
    mies, joka hermostuu, kun työpaikalle on tullut älykkäämpi
    nuori nainen uusine luovine ideoineen. Kun mies ei pysty kilpailemaan naisen
    kanssa
    reiluin keinoin, hän aloittaa kiusaamisen ja leimaamisen, jonka tavoitteena
    on saada uhri hämmennyksiin ja nakertaa hänen itsetuntoaan, sitoa
    hänen energiansa."

    Kansanedustaja Satu Hassi (vihr) nettisivuillaan Eero Heinäluomasta,
    jonka mielestä vihreillä on huumeongelma.

    (Sunnuntaina 19.2.2003 TV1:n Yokotai-ohjelmassa Vihreiden Heidi Hautala
    ja SDP:n puoluesihteeri Heinäluoma keskustelivat huumepolitiikasta
    Hautalan allekirjoitettua EU-parlamentin vetoomuksen. Heinäluoman
    vastaansanomattomia argumentteja kannabiksen laillistamista vastaan olivat
    mm. "olen 3 lapsen isä" ja "siinä on se suppilovaikutus". )

    Kahakka Tikkurilassa

    Lähde: Helsingin Sanomat, 22.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030222KO8

    Ainoa kunnon hintalaputon keskusteluteema tässä kampanjassa
    on tähän mennessä ollut huumeet.

    Reaktiot ovat olleet niin voimakkaita, että kaikki keskeiset puolueet
    ovat irtisanoutuneet vapaampaa politiikkaa kannattaneiden ehdokkaidensa
    linjoista.

    Liberaalia linjaa puolustamaan on jäänyt yksittäisiä
    ehdokkaita, joista useat eivät kannata mietojen huumeiden käytön
    "laillistamista", mutta "dekriminalisointia" kylläkin.

    No, dekriminalisointi on sama asia kuin laillistaminen. Rikoslaissa
    laittomaksi tekeminen tapahtuu käytännössä siten, että
    teosta määrätään rangaistus. Jos tarkoitus on
    sanoa, että näitä rangaistuksia ei kuitenkaan käytännössä
    pitäisi tuomita, kyseessä on "depenalisointi" – vapaasti käytettäväksi
    niille, jotka uskovat sivistyssanoilla ääniä keräävänsä.

    (Jos joku haluaa kerätä ääniä asiantuntemuksella
    niin kerrottakoon, että laillistamisella viitataan jonkin kasvin kasvatuksen,
    kaupan ja nauttimisen ottamiseen kokonaan pois rikosoikeudellisen lain
    piiristä esimerkiksi kauppaa säätelevän lainsäädännön
    piiriin. Tämä sisältää runsaasti erilaisia vaihtoehtoja
    sovittaa kuluttajien edut ja turva sekä ulkopuolisten kokemat haitat.

    Esimerkiksi Hollannissa ja monessa muussakin EU-maassa kannabiksen käyttö
    ja hallussapito omaan käyttöön on dekriminalisoitu. Hollannissa
    vähittäismyynti ja kasvatus sitä varten sallitaan taloudellisuusperiaatteeseen
    vedoten. Laillistaminen vaatii YK-sopimusten muuttamista.

    Kannabiksen ja huumeiden laillistamisen niputtamisella halutaan väistää
    keskustelu käytännön vaihtoehdoista nykyisen lainsäädännön
    puitteissa.)

    Yhä useampi rikos jää selvittämättä

    Lähde: Helsingin Sanomat 20.2.03

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030220KO12

    Poliisi pystyy pääosin selvittämään törkeät
    rikokset Suomessa, mutta massarikollisuuden eli tavanomaisten rötöstelyn
    selvittämisessä on paikoin suuriakin ongelmia.

    Esimerkiksi rikostiedustelua eli tiedon hankkimista rikosmaailmasta
    pitäisi kohdistaa muuhunkin kuin huumerikollisuuteen eli siis kaikkeen
    ammattimaiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lisäksi
    tiedustelun organisointi on nyt liian hajanaista.

    Huumekolumni

    Lähde: Metro-lehti, 19.2.2003

    Poliittisesti vihreä vihreä puolue ilmoitti edustajiensa suulla,
    että joku on joskus kokeillut jotakin kiellettyä ainetta, jonka
    ei tarvitsisi olla laissa kiellettyä. Tämä oli väärin
    tehty. Pitää selittää. Oululaisen mahtipariskunnan
    yksi lapsi saa kuulemma syytteen 250 ekstaasitabletin myynnistä, ja
    entinen tyttöystäväkin on polttanut yhden marisätkän.
    Tämä on ikävää, vaikka ei vakavaa, ottaen huomioon
    asian erityispiirteet.

    Virallinen Suomi puolustaa mustavalkoista ja taipumatonta suhdetta huumekontrolliin,
    vaikka muut valtiot Euroopassa osoittaisivat vapaamielisyyden oireita.
    Tämä oli odotettavissa. Huumeet ovat vaalien alla nousseet kansalaisten
    huolten listan yläpäähän. Poliisille on pakko saada
    lisää rahaa, välineitä ja oikeuksia huumevaaran hoitamiseen.
    Jokainen saa mitä ansaitsee. Mitä tämä tarkoittaa?
    Se tarkoittaa, että huumeista on olemassa vain yksi totuus, eikä
    aiheesta ole aihetta keskustella. Tämä kolumni on siis aiheeton.
    Mutta pakinoida voi aina aiheettakin.

    Huumeita on neljä. Ensin on kahvi eli niin sanottu mamma- ja pappa-aine.
    Sitä saa käyttää. Se piristää ja maistuu
    hyvälle. Toiseksi on tupakka. Se haluttaisiin kieltää, mutta
    käyttäjät ja tuottajat ovat vielä liian vahvoilla.
    He mieluummin kuolevat kuin luovuttavat. Suosituin huume on alkoholi eli
    kotoisammin viina. Kaikki ulkomailla tietävät, että täällä
    Suomessa asuu juoppo kansa joka juo vodkaa. Kun sanoo, että vodka
    on muotijuoma vain Amerikassa, ihmiset katsovan kuin hullua. Suomen viranomaiset
    ovat säätäneet jo kauan sitten, että Suomessa ei saisi
    juoda viinaa. Nyt kun EU sanoo, että pitää saada juoda ja
    vielä halvalla, viranomainen on niin ymmällä, että
    alkaa pian itsekin juoda.

    Sitten on kokonainen kaatoluokka kaikenlaisia mömmöjä.
    Jos niitä haluaa käyttää, on mentävä lääkärille
    ja valitettava masennusta. Lääkärin vallassa on sitten päättää
    saako ottaa jotakin vai ei. Lääkärin määräämät
    mömmöt ovat hyviä, niihin ei tule tottumusta eivätkä
    ne aiheuta muitakaan oireita. Lääkärit sanovat, että
    läheskään kaikki ihmiset jotka näitä aineita tarvitsisivat,
    eivät ole niitä vielä hakeneet itselleen. Silti ne ovat
    jo nyt aivan yleisimmin käytettyjen lääkkeiden joukossa.
    Ihmiset ovat sekaisin ja depiksessä, ja silloin on vaikea osata tai
    jaksaa mennä selittämään oireitaan. Jos taas on pää
    kunnossa, ja selitykset sujuvat, ei lääkkeitä tarvitse.
    On tietysti hyvä, että kurjaan fiilikseen saa muutakin apua kuin
    alkoholia. Näin voi kehoaan ikään kuin vuoroviljellä:
    kun pää ja maksa eivät enää kestä viinaa,
    voi ottaa pillereitä. Sitten kun taas kestää, voi ottaa
    olutta. Monella aineella jaksaa pitempään. Ja todettakoon vain,
    että ihminen on silläkin tavoin puutteellinen luomus, ettei se
    kerta kaikkiaan jaksa ilman kemian teollisuuden apua. Aineet ovat välttämättömiä,
    ellei sitten tule niin uskoon että päätyy luostariin. Suomessa
    niitä ei juurikaan ole.

    Mömmöistä omituisimpia ovat niin sanotut oikeat huumeet,
    jotka kaikki ovat kovaa kamaa ja tappavat pian käyttäjänsä.
    Joka ei luule näin, on väärässä. Mitä tahansa
    kokeileekin, se on portti vielä kovempaan kamaan. Pian on koukussa,
    sitten sekaisin, rikollinen, sairas ja vankilassa. Tämän kohtalon
    voi välttää vain se, joka ei kertaakaan kokeile mitään.
    Nancy Reagan sanoi sen pistämättömästi: Just say no
    (sano vain ei). Vaikka Amerikasta ei koskaan voi tulla mitään
    hyvää, niin sentään tämä helmi on otettu
    ilolla vastaan Suomessakin.

    Ikävää vain, että Suomi joutuu aina eristäytymään
    muusta maailmasta ja seuraamaan Ruotsin tukehtunutta esimerkkiä. Virallinen
    Suomi kuvittelee edelleen olevansa saari Venäjän kupeessa, kaukana
    kavalasta maailmasta. Ajatellaan, että riittävin viranomaisvaltuuksin
    kansa pysyy herran nuhteessa, vaikka mitä tapahtuisi muualla. Joku
    byroo kertoo mitä pitää ajatella ja mitä ei saa tehdä.
    Ja koko kansa muka tulee perässä kuin pässi narussa.

    Timo Airaksinen

    Kokoomusnuoretkin kritisoivat tiukkaa huumepolitiikkaa

    Lähde: Aamulehti 19.02.2003

    http://www.aamulehti.fi/a/2003/02/20/93387.shtml

    Vihreät ei ole ainoa puolue, jonka nuorisojärjestöt haluaisivat
    muutosta  Suomen huumepolitiikkaan. Sairaslomaltaan palattuaan kokoomuksen
    puheenjohtaja Ville Itälä ehätti ensitöikseen haukkua
    vihreiden huumelinjaukset käsittämättömiksi.

    Huumelainsäädännössä toisinajattelijoita löytyy
    kuitenkin myös kokoomuksen nuorisojärjestöistä, vaikka
    siitä vaalien alla mieluimmin vaiettaisiin.

    Kanta-Espoon kokoomuksen nuoret esittivät jo Lahden puoluekokouksessa 
    kesällä 2001, että miedot huumeet tulisi laillistaa.

    Miedoilla huumeilla yhdistys tarkoitti kannabistuotteita eli marihuanaa
    ja hasista.

    – Niiden valvomiseen on turha käyttää resursseja, koska
    se ei johda mihinkään.

    – Kun mietojen huumausaineiden myynti on kriminalisoitua, sitä
    pyörittävät rikollisjengit, joilla on suurimpana intressinä
    saada ihmiset käyttämään vahvoja huumausaineita, toteaa
    Kanta-Espoon kokoomuksen nuorten sihteeri Ville-Petteri J. Mäkinen.

    Yhdistys ei ottanut aloitteessaan kantaa siihen, vastaisiko kannabiksen
    myynnistä valtio vai yksityiset yritykset, mutta tarkempi hiominen
    olisi ollut ajanhukkaa, sillä reaalisia läpimenomahdollisuuksia
    aloitteella ei ollut.

    – Emme edes ehtineet puolustaa sitä, kun juutuimme ruuhkaan Lahden
    moottoritiellä. Pitäähän sitä kuitenkin välillä
    kokeilla kepillä jäätä.

    Vihreiden leimaus huumepuolueeksi saa Mäkiseltä suoran tuomion.

    – Mielestäni keskustelu on ala-arvoinen, kuten yleensä huumausaineisiin
    liittyvät keskustelut.

    – Ei puhuta faktoista. Poliitikot kerta kaikkiaan kosiskelevat suurta
    yleisöä, joka ei tiedä näistä asioista yhtään
    mitään.

    "Loanheitto ei sovi sivistyneelle porvarille"

    Helsingin kokoomuksen nuorten hallituksen jäsen Niko Lipsanenkin
    on närkästynyt vihreiden mustamaalauksesta.

    – Sivistyneelle porvarille ei sovi toisten lokaaminen.

    Helsingin kokoomuksen nuoret julkistivat viime syksynä kannanoton
    nimeltään Vaihtoehtoja nykyiselle huumausainepolitiikalle.

    Teksti muistuttaa erehdyttävästi vihreiden puheenjohtajan
    Osmo Soininvaaran kolumneja: mietojen huumeiden laillistamista ei suoranaisesti
    kannateta, mutta siitäkin vaihtoehdosta toivottaisiin kiihkotonta
    keskustelua.

    Helsingin kokoomuksen nuorten antamassa julkilausumassa kerrotaan, että
    "tiukan kontrollin maissa, kuten Ruotsissa ja Yhdysvalloissa,  huumausainekuolemien
    määrä on suuri".

    Sen sijaan Saksassa, jossa narkomaaneille on luotu turvallisia ja siistejä
    paikkoja käyttää huumeita ja vaihtaa ruiskuja, neulat ja
    käyttäjät on saatu pois lasten leikkipaikoilta ja "huumekuolemien
    määrä on laskenut dramaattisesti".

    Yleisesti ollaan arvokonservatiiveja

    Julkilausuma muistuttaa myös alkoholin ja tupakan terveyshaitoista
    ja toteaa, että "terveysnäkökulmasta katsoen Suomen lainsäädäntö
    kannabiksen kohdalla onkin tekopyhää".

    – Halusimme nostaa esille niitä näkökulmia, jotka julkisessa
    keskustelussa olivat saaneet vähemmän huomiota, Niko Lipsanen
    sanoo.

    Yksittäisiä vapaa-ajattelijoita kokoomusnuorista varmasti
    löytyy enemmänkin, mutta kokonaisista järjestöistä
    Helsingin kokoomuksen nuoret ja Kanta-Espoon kokoomuksen nuoret ovat huumepolitiikassa
    outolintuja.

    Itse asiassa Helsingin kokoomuksen nuoret ovat vain yksi seitsemästä
    kokoomuksen nuorten Helsingin piirin paikallisyhdistyksestä.

    Muut yhdistykset ja piirihallinto edustavat perinteistä arvokonservatismia,
    ja Helsingin kokoomuksen nuorten ainoa eduskuntavaaliehdokas Inka Koskenvuo
    korostaa jättäneensä koko kannanotosta eriävän
    mielipiteensä.

    Huumeet vaalikeskustelussa

    Lähde: Helsingin Sanomat 16.2.2003, Pääkirjoitus

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030216PA2

    Äskeisessä HS:n teettämässä selvityksessä
    eduskuntavaalien tärkeistä asioista kolmen suurimman puolueen
    äänestäjät nostivat aivan kärkipäähän
    huumeet. Se oli nähtävästi yllätys puolueille, sillä
    ne eivät ole kiinnittäneet vaaliohjelmissaan juuri huomiota huumekysymykseen.
    Ohjelmansa viimeisenä julkistanut Sdp ennätti noteerata asian
    yhden lauseen maininnalla, että huumeiden vastaiseen työhön
    on lisättävä voimavaroja.

    Tilanne nähtävästi muuttuu nyt, kun vihreät harhautuivat
    poliittiseen miinakenttään, josta kilpakumppanit tuskin kiirehtivät
    auttamaan heitä ulos.

    Ensin vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtaja vaati tv-keskustelussa
    kannabiksen käytön sallimista. Sitten kävi ilmi, että
    vihreät europarlamentaarikot Heidi Hautala ja Matti Wuori olivat allekirjoittaneet
    YK:lle suunnatun vetoomuksen, jossa vaadittiin muun muassa luopumaan kannabiksen
    myynnin rangaistavuudesta.

    (Ilmeisesti HS:n päätoimittajakaan ei seuraa EU parlamentin
    toimintaa.)

    Tuhoaako Drake vihreiden vaalit?

    Lähde: Ilta Sanomat 18.2.2003

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/uutiset_tulostus.asp?id=506625&osasto
    =Kotimaa

    Vihreiden johtajat hermoilevat, että puolueen nuorten ja opiskelijoiden
    valtakunnallisen järjestön puheenjohtaja Markus Drake, 26, karkottaa
    vihreiden äänestäjät.

    Drake kannattaa kannabiksen laillistamista ja tunnustaa myös itse
    polttelevansa pilveä.

    Draken uusin veto on yrittää muuttaa yhteiskuntaa matkustamalla
    pummilla julkisissa liikennevälineissä.

    – Ehdokkuuteni vahvistaa vihreitä, Drake itse vakuuttaa.

    – Haluan puhua tästä huumeteemasta, koska se on läsnä
    tässä yhteiskunnassa. Suomessa harjoitetaan nyt täysin kaksinaamaista
    päihdepolitiikkaa. Esimerkiksi kannabiksen ja kovien huumeiden kytköksestä
    on päästävä eroon, kertoo Drake, joka tietää,
    että aiheesta on erilaisia mielipiteitä vihreiden sisällä.

    – On hyvä, että on erimielisyyksiä. Mitään
    kehitystä ei voi tapahtua, ellei asioista voida puhua.

    Drake sanoo, ettei puoluejohto ole yrittänyt saada häntä
    vaikenemaan huumenäkemyksistään.

    – Johdon suunnalta ei ole tullut mitään käskytystä.
    En ole myöskään keskustellut asiasta puheenjohtaja Osmo
    Soininvaaran kanssa.

    Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Janina Andersson ei myönnä
    Markus Draken olevan ongelma vihreille.

    – En mä nyt niin sanoisi … On tärkeää, että
    on oikeus omaan mielipiteeseen. Ongelma tulee, jos luullaan, että
    yhden mielipiteet ovat kaikkien mielipiteitä, Andersson toteaa.

    – On olemassa paljon näyttöä vihreistä pitkältä
    ajalta. Ihmiset näkevät, mitä me olemme ja tietävät
    mitä Ode (Soininvaara) tai Tuija Brax tai minä teemme. Jos tulee
    nuori uusi henkilö, jolla on tuollaiset mielipiteet, niin eihän
    se kaikkia leimaa.

    Ei huumeille

    Lähde: Ilta Sanomat 18.2.2003, Lukijat

    Ilta-Sanomien uutiseen (14.2.), jossa käsiteltiin vihreiden kansanedustajaehdokkaiden
    suhtautumista huumeisiin, haluamme todeta, että emme kannata huumeita,
    huumeiden laillistamista, emmekä ole toimineet kannabisyhdistyksessä
    tai ole sen jäseniä.

    Kannabisyhdistyksestä tiedusteltiin kantaamme kannabiksen laillistamiseen.
    Kerroimme, ettemme kannata sitä, mutta käytöstä ei
    tulisi rangaista. Kannabis ei ole vaaraton päihde. Nykyinen käyttäjien
    rankaisuun ja kontrolliin perustuva huumepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään
    huumeiden käyttöä tai huumeiden käytöstä
    aiheutuvia haittoja. On tärkeää, että asenteet pysyvät
    huumekielteisinä, mutta samalla ymmärrettäisiin, että
    huumeriippuvaiset ovat ihmisiä, eivät petoja. Huumeriippuvaisten
    hoitojärjestelmä ei Suomessa toimi ja tämä on nykyisen
    huumepolitiikan keskeinen ongelma. Erityisesti lääkkeellisestä
    korvaushoidosta on puutetta ja esimerkiksi kotikaupungissamme Tampereella
    hoitoon on vuoden jono.

    Huumepolitiikan eri vaihtoehtojen vaikutuksia huumeiden kokonaiskulutukseen
    ja haittoihin on pystyttävä analysoimaan järkiperäisesti.
    Jokainen, joka kritisoi nykyistä pamppulinjaa, ei ole "huumemyönteinen".

    Rosa Meriläinen

    huumepolitiikan tutkija, kansanedustajaehdokas

    Oras Tynkkynen

    opiskelija, kansanedustajaehdokas

    Kallis varoittelee arvoliberalismin leviämisestä

    Lähde: Helsingin Sanomat 15.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030215OL8

    Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Bjarne Kallis varoittelee arvoliberalismin
    leviämisestä. Kallis arvioi lauantaina Pohjanmaalla, että

    muut puolueet kilpailevat lainsäädännön muuttamisesta
    yhä vapaamielisemmäksi yhteiskunnan eri aloilla.

    "Suomessa vapaamielisimmän puolueen paikasta ovat kilpailleet Vihreä
    liitto, Vasemmistoliitto ja Ruotsalainen kansanpuolue. Myös aiemmin
    arvokonservatiivinen Keskusta on nykyisen puheenjohtajansa johdolla ottanut
    monia askeleita arvoliberaaliuden suuntaan", Kallis sanoi. Tämä
    näkyi mm. hedelmöityshoitolain käsittelyssä.

    Kallis kauhisteli erityisesti vihreiden europarlamentaarikkojen ja Ahvenanmaan
    edustajan Gunnar Janssonin huumelinjauksia ja tulkitsi heidän esittäneen
    kannabistuotteiden laillistamista.

    "Milloin Suomen kansa herää huomaamaan, mihin ollaan menossa,
    jos nämä voimat edelleen vahvistuvat", Kallis varoitteli.

    Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin johdonmukaisia, hän vakuutti.

    "Kansalla on nyt mahdollisuus sanoa jyrkkä "ei" tälle ihmistä
    vahingoittavalle kehitykselle tukemalla kristillisdemokraatteja, jotka
    ovat osoittaneet olevansa luotettavin perusarvoja vaaliva puolue", Kallis
    lupasi kuulijoilleen.

    Huumerikosten määrä laskenut, aineiden
    kysyntä pysynyt ennallaan

    Lähde: Helsingin Sanomat 15.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030215KO3

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030215KO4

    Huumerikokset vähenivät melkoisesti viime vuonna. Rikosten
    väheneminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huumeita liikkuisi
    markkinoilla entistä vähemmän tai että niiden kysyntä
    olisi aiempaa pienempää.

    Näin totesi keskusrikospoliisi vuotuisessa huumekatsauksessaan
    perjantaina, kun poliisi ja tulli esittelivät viime vuoden takavarikkotilastoja.

    Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin huumerikosten kasvu näytti
    tilastoissa taittuneen vuosien kovan nousun jälkeen. Poliisin ja tullin
    mukaan nyt ei ole kuitenkaan syytä iloita, sillä tilastoissa
    näkyvät vain tietoon tulleet tapaukset.

    Miksi sitten huumetilastot näyttävät yhtäkkiä
    alaspäin kaatuvaa suuntaa?

    Viime vuonna huumerikoksia ja niistä epäiltyjä oli seitsemän
    prosenttia aiempaa vähemmän. Myös takavarikkomäärät
    putosivat melkoisesti.

    Krp:n tutkija Tuija Hietaniemi kertoi useita syitä kehitykselle.
    Selvitysten mukaan uusia käyttäjiä ei enää ilmaannu
    niin paljon kuin ennen.

    Syy on myös siinä, että poliisin käyttämä
    työaika huumejuttujen paljastamiseen ja selvittämiseen väheni
    kaksitoista prosenttia edellisvuodesta. Näin huumeorganisaatiot ovat
    saaneet puuhailla melko rauhassa.

    Sekin vaikuttaa, että poliisi kirjaa tietojärjestelmiinsä
    laajoja rikoskokonaisuuksia eri tavoin eri laitoksissa.

    Eräs kokonaistilannetta selittävä syy on myös se,
    että koska heroiinia ei ole enää niin paljon tarjolla, sitä
    ei myöskään enää löydetä niin paljon
    käyttäjien hallusta.

    Tämä taas johtaa siihen, että rikos luokitellaan harvemmin
    törkeäksi. Kaikkiaan kirjattujen törkeiden huumausainerikosten
    määrä laski kaksitoista prosenttia.

    Kirjaamisten määrä aleni siksi, että rikoskokonaisuudet
    ovat entistä vaikeampia selvittää muun muassa kansainvälisten
    yhteyksiensä vuoksi.

    Kaikkiaan viime vuonna huumerikoksesta epäiltiin yli 6 000:ta henkilöä,
    joista vajaa puolet oli epäiltynä vain käyttörikoksesta.
    Kirjattujen huumerikosten määrä oli runsas 13 800.

    Takavarikoidut määrät laskussa

    Vuonna 2000 poliisi ja tulli takavarikoivat yhteensä 196 kiloa
    hasista. Seuraavana vuonna luku oli 567 ja viime vuonna 482 kiloa.

    Amfetamiinia takavarikoitiin 78 kiloa vuonna 2000. Seuraavana vuonna
    määrä nousi 150:een ja viime vuonna laski 129:ään.

    Heroiinia saatiin kadulta pois kuusi kiloa vuonna 2000 ja seuraavana
    vuonna 7,9 kiloa. Viime vuonna määrä laski kolmeen kiloon.

    Subutexiä takavarikoitiin viime vuonna yli 38 000 tablettia, viime
    vuonna luku puolittui vajaaseen 19 000:een.

    Heidi Hautala ei rankaisisi huumeiden käytöstä

    Lähde: Helsingin Sanomat 12.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030212KO17

    Vihreiden europarlamentaarikko ja kansanedustajaehdokas Heidi Hautala
    on sitä mieltä, että huumeiden käytön ei pitäisi
    olla rangaistavaa.

    Hautala ja hänen kollegansa Matti Wuori (vihr) allekirjoittivat
    joulukuussa 106:n muun EU-parlamentaarikon kera vetoomuksen, jossa vaaditaan
    muutosta YK:n huumepoliittisiin perussopimuksiin. Vetoomuksessa lähdetään
    siitä, että kieltoihin ja kriminalisointiin perustuva huumepolitiikka
    on maailmanlaajuisesti epäonnistunut.

    "Olen sitä mieltä, että huumausaineiden käytön
    ei pidä olla kriminelliä. Kriminalisointi vaikeuttaa hoitoon
    hakeutumista. Kaikki rikosoikeudelliset toimenpiteet pitäisi kohdistaa
    suurrikollisuuteen ja kauppaan", Strasbourgista tavoitettu Hautala sanoo.
    Hänen mielestään politiikan muuttaminen mahdollistaisi esimerkiksi
    heroiinikorvaushoidot vaikeimmin riippuvaisille.

    Vihreissä on viime päivinä kuohunut puolueen nuorisojärjestön
    johtajan ja kansanedustajaehdokas Markus Draken kannabis-myönteisten
    lausuntojen vuoksi. Puolue on ilmoittanut vastustavansa mietojen huumeiden
    laillistamista.

    Käytön sallivan lainsäädännön pitäisi
    Hautalan mielestä koskea kaikkia aineita. "En halua korostaa, että
    olisi olemassa jokin itsestään selvä raja miedon ja vahvan
    huumausaineen välillä, koska vaikutukset ovat yksilöllisiä."

    Hautala pitää suomalaista huumekeskustelua vainoharhaisena,
    koska se ei ole "missään suhteessa siihen, miten valtavia toimia
    alkoholihaittojen torjunta vaatisi".

    Hänen mukaansa alkoholia kuten muita huumeita pitäisi tarkastella 
    samoilla kriteereillä, haittavaikutustensa mukaan.

    "Juuri tässä suhteessa YK-sopimuksilla on täysin epätieteellinen
    pohja", Hautala sanoo.

    Muiden puolueiden edustajien kommentit Hautalan ja Vuoren allekirjoittamasta
    EU-parlamentaarikkojen vetoomuksesta YK:lle osoittavat suomalaisten poliitikkojen
    tietämättömyyttä siitä, mistä he puhuvat:

    Vihreiden huumelausuntoja syytetään vastuuttomiksi

    Lähde: Helsingin Sanomat 13.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030213KO22

    Keskusta, Rkp ja kristillisdemokraatit arvostelevat vihreiden poliitikkojen
    viimeaikaisia huumepoliittisia kannanottoja.

    Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen pitää vastuuttomana
    vihreiden europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren kannanottoa,
    jonka mukaan huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista.

    Hautala ja Wuori allekirjoittivat viime vuoden lopulla monen muun kollegansa
    kanssa vetoomuksen, jossa vaaditaan muutosta YK:n huumepoliittisiin perussopimuksiin.
    Vetoomuksessa katsotaan, että kriminalisointiin perustuva huumepolitiikka
    on maailmanlaajuisesti epäonnistunut.

    Hautalan mielestä edes vahvojen huumeiden käytöstä
    ei pitäisi rangaista, koska rangaistukset vaikeuttavat riippuvaisten
    hakeutumista hoitoon. "Rikosoikeudelliset toimenpiteet pitäisi kohdistaa
    suurrikollisuuteen ja kauppaan", hän sanoi (HS 12. 2.).

    "Eivät isät ja äidit voi sanoa lapsilleen, että
    huumeiden käyttö on pahasta, mutta ei se kiellettyä ole",
    Vanhanen sanoo.

    Myös Gunnar Jansson allekirjoitti vetoomuksen kannabiksen
    dekriminalisoinnin puolesta

    Rkp:n puheenjohtaja Jan-Erik Enestam pitää vihreiden suhtautumista
    lepsuna.

    "Meidän on tehtävä kaikkemme torjuaksemme asenteita,
    jotka voivat saada huumeiden käytön näyttämään
    hyväksytyltä."

    Rkp kannattaa ruiskujen vaihtoa ja korvaushoitoa, mutta vastustaa käytön
    ja aineiden levittämisen sallimista.

    Hautalan ja Wuoren tavoin vetoomuksen on allekirjoittanut myös
    eduskunnasta luopuva ahvenanmaalaisten kansanedustaja Gunnar Jansson. Hän
    sanoo tukevansa "skandinaavista" tiukkaa linjaa, mutta halunneensa allekirjoituksella
    edistää asiasta käytävää keskustelua YK-konferenssissa
    keväällä. Eduskunnassa Jansson istuu Rkp:n ryhmässä.

    "On terveellistä, että vihreiden huumepoliittinen yleislinja
    alkaa hahmottua myös suomalaiselle yleisölle ennen vaaleja",
    sanoo kristillisdemokraattien puoluesihteeri, euroedustaja Eija-Riitta
    Korhola.

    "Euroopassahan on näkynyt jo pitkään, että vihreiden
    asenne huumeita kohtaan on salliva, paikoin jopa suopea", hän arvioi
    lisäksi.

    Korholan mukaan järjestäytyneen rikollisuuden lisääntymistä
    ei ole voitu estää vapaamielisen huumepolitiikan maissa.

    Keskusta ja Rkp hämmästelevät vihreiden
    huumelausuntoja

    Lähde: Helsingin Sanomat 12.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030212OL13

    Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen ja Rkp:n puheenjohtaja Jan-Erik
    Enestam hämmästelevät molemmat vihreiden lausuntoja huumepolitiikasta.

    Vanhanen toteaa kannanotossaan keskiviikkona, että europarlamentaarikkojen
    Heidi Hautalan ja Matti Wuoren kannanotto huumeidenkäytön kriminalisoinnin
    lopettamisesta on vastuuton. Molemmat ovat allekirjoittaneet italialaisen
    radikaalipuolueen vetoomuksen asiasta.

    "Eivät isät ja äidit voi sanoa lapsilleen, että
    "huumeiden käyttö on pahasta, mutta ei se kiellettyä ole".
    Valtion on tuettava perheitä pitämällä yksiselitteinen
    raja sallitun ja kielletyn sekä vaarallisen ja turvallisen välillä",
    Vanhanen vaatii.

    Enestam oudoksuu vihreiden lepsua suhtautumista omassa kannanotossaan
    ja toteaa, että taistelu huumeita vastaan on koko yhteiskunnan asia.

    "Meidän on tehtävä kaikkemme torjuaksemme asenteita,
    jotka voivat saada huumeiden käytön näyttämään
    hyväksytyltä", Enestam toteaa.

    Enestam huomautti, että Rkp on ainoa puolue, jolla on huumepoliittinen
    ohjelma. Puolue kannattaa ruiskujen vaihtoa ja korvaushoitoa mutta vastustaa
    käytön ja huumaavien aineiden levittämisen sallimista.

    Tvist om EU:s nya drogpolitik

    Lähde: Hufvudstadsbladet 12.2.2003

    Endel menar att EU:s kommande riktlinjer om narkotikabekämpning
    kan tvinga fram en liberalare drogpolitik i Finland. Andra menar att EU:s
    drogpolitik redan tillämpas i Finland.

    EU-länderna är djupt splittrade i knarkfrågor. På
    den ena planhalvan står drogliberalerna med Holland och Spanien i
    spetsen. Här tillåts mindre innehav av droger. I stället
    riktar länderna in sig på begränsa skadorna av missbruk.
    På den andra planhalvan står de kompromisslösa knarkmotståndarna.
    Länder som Finland, Sverige och Grekland förbjuder allt innehav
    av narkotika.

    "Drogliberal riktning"

    Inklämd mellan motpolerna har EU-kommissionen ändå lyckats
    mangla fram ett förslag till en så kallad rekommendation om
    hur Europa ska bekämpa droger. På torsdag tar Europaparlamentet
    ställning till förslaget som sedan ska upp i ministerrådet
    före sommaren.

    Kommissionen föreslår flera åtgärder. Bland de
    harmlösa förslagen finns mer information och forskning om drogproblem.
    Mer kontroversiellt är dock förslaget om att "främja" substitutionsvård,
    alltså utskrivning av exempelvis metadon till heroinmissbrukare.
    Substitutionsvård tillämpas redan i begränsad skala i Finland.
    Den inleddes som ett experiment år 2000, men fortsätter nu som
    en vårdform bland andra. För närvarande skrivs metadon
    och subutex (substitut för amfetamin) ut till mellan 400 och 500 missbrukare.

    Men Astrid Thors, Europaparlamentariker och riksdagskandidat för
    sfp i Nyland, menar ändå att kommissionens förslag om att
    bygga ut substitutionsvården är oroväckande.

    – Det här pekar i en mer drogliberal riktning. Man är inte
    ense om substitutionsvården i Finland. Problemet är att missbrukare
    blir kvar i sitt missbruk. Dessutom kommer metadon och subutex ut på
    gatan, säger hon.

    "I linje med vår politik"

    Till skillnad från Astrid Thors hävdar Antti Holopainen,
    överläkare vid Järvenpää socialsjukhus, att substitutionsvården
    fungerat mycket bra.

    – Mellan 70 och 80 procent av missbrukarna som fått vård
    i Finland har kommit ur sitt missbruk. De får nu i stället metadon
    eller subutex i stället för olagligt gatuheroin och amfetamin.
    Fortfarande är det ett långt steg för många missbrukare
    att komma ut i arbetslivet, men en del har även lyckats med det, säger
    han.

    Också Astrid Thors kollega i Europaparlamentet Heidi Hautala (grön)
    vill avdramatisera kommissionens förslag om att satsa på mer
    substitutionsvård.

    – Det här är inte drogliberalism, utan i linje med dagens
    finländska narkotikapolitik. Man måste både bekämpa
    narkotikatillgång och erbjuda vård för missbrukare, säger
    hon.

    Hautala får även medhåll från Europaparlamentariker
    Riitta Myller (sdp).

    – Vård är ett sätt att få in patienterna i ett
    nätverk, säger hon.

    Inte bindande

    Ett beslut i form av en rekommendation innebär inte att medlemsstaterna
    måste ändra sin lagstiftning. Men Astrid Thors anser ändå
    att det finns en risk att Finlands drogpolitik påverkas av EU:s kommande
    riktlinjer.

    – En rekommendation är inte bindande, men även en mjuk styrning
    kan vara verkningsfull.

    Varför anser du men inte dina parlamentskolleger att kommissionens
    förslag avviker från den finländska droglinjen?

    – Jag ser det i ett sammanhang där diskussionen kommit att präglas
    av en liberal syn på cannabis och andra droger.

    Fakta om finländsk drogpolitik

    I europeisk jämförelse har Finland en restriktiv drogpolitik.
    Alla försäljning samt allt innehav och missbruk är olagligt.
    Till skillnad från andra restriktiva länder som Sverige har
    dock Finland en relativt "liberal" inställning till hur sjukdomar
    ska förebyggas. Medan sprututbyte endast finns som omdebatterad försöksverksamhet
    i Sverige erbjuds sprututbyte sedan flera år i finländska storstäder.
    Både Finland och Sverige erbjuder substitutionsvård i strikt
    reglerad form.

    Vihreä huumepuolue

    Lähde: Kansan Uutiset, pääkirjoitus 13.2.

    Osmo Soininvaaralla ja muilla Vihreän liiton johtajilla riittää
    päänsärkyä. Vihreät ovat leimautumassa hyvää
    vauhtia Suomen huumepuolueeksi. Se voi jopa estää puoluetta saamasta
    vaalivoittoa, jota on toivonut ja jota ainakin jotkut gallupit ovat sille
    lupailleetkin.

    Huumeiden käytön vapauttamista kannattanevat monet tyypilliset
    vihreiden äänestäjät, pääkaupunkiseudulla
    asuvat koulutetut nuoret. Muualla maassa huumeleima karkottaa nekin, jotka
    voisivat nyt ensimmäistä kertaa äänestää
    vihreitä.

    Suhtautuminen huumeisiin on ollut vihreille aina ongelma. Monet vihreät
    vapauttaisivat ainakin miedot huumeet, jotkut käyttävät
    niitä avoimesti itsekin, mutta puolueena vihreät on joutunut
    tasapainoilemaan heidän ja maan virallisen huumepolitiikan välimailla.
    Huumeongelma on tullut vihreiden syliin pahasti juuri nyt, kun puolueen
    pitäisi kampanjoida aivan muilla asioilla itsensä vaalivoittoon.

    Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Markus Drake vaati
    viimeviikkoisessa nuorten vaalikeskustelussa kannabiksen käytön
    sallimista. Vihreiden eduskuntaehdokas Kimmo Helistö, joka on ollut
    myös merkittävillä johtopaikoilla Helsingin kunnallispolitiikassa,
    ilmoittautuu internetin seksipalveluportaalissa julkaistussa mainoksessaan
    myös kannabiksen ystäväksi ja käyttäjäksi.

    Drake ja Helistö olisi vielä ehkä voitu kuitata niin,
    että "ne nyt ovat heidän  henkilökohtaisia mielipiteitään,
    joihin heillä on oikeus, mutta eivät vihreät puolueena…".
    Keskiviikkona tuli kuitenkin vihreiden vaalirekeen kaksi niin isoa kiveä,
    ettei niitä noin vain pois vyöräytetä. Vihreiden eurokansanedustajat
    Heidi Hautala ja Matti Wuori ovat allekirjoittaneet italialaisen radikaalipuolueen
    vetoomuksen, jossa vaaditaan unionimaita luopumaan huumeiden käytön
    kriminalisoimisesta – ei vain mietojen, vaan kaikkien.

    Kilpailevat puolueet, keskusta ja RKP, iskivät heti. Keskustan 
    varapuheenjohtaja Matti Vanhala ja RKP:n puheenjohtaja Jan-Erik Enestam
    hämmästelivät vihreiden huumelausuntoja. He pitivät
    Wuoren ja Hautalan toimintaa vastuuttomana. Kuoroon yhtynevät muidenkin
    puolueiden vaikuttajat, kunhan ehtivät. Soininvaaralle riittää
    selittelemistä vaali-iltaan asti – ja sen jälkeenkin, jos voidaan
    katsoa huumeiden pilanneen vihreiden vaalituloksen.

    Vihreät eivät nimittäin voi voittaa vaaleja, elleivät
    saa vihdoin runsaasti kannatusta muualtakin kuin eteläisimmästä
    Suomesta. Puolueella on paremmat ehdokaslistat kuin edellisissä vaaleissa
    muuallakin kuin Helsingissä ja Uudellamaalla, mutta se ei auta, jos
    puolueen vaalikampanja sujuu yhtä onnettomasti kuin se on alkanut.

    Vihreillä on asiallinen ja kunnianhimoinenkin peräti seitsemäntoista
    kohdan vaaliohjelma. Siinä on nostettu tärkeimmiksi asioiksi
    mm.

    terveydenhuolto ja perhepolitiikka, joita kansalaisetkin pitävät
    tärkeimpinä. Mutta eivät vihreät ole näillä
    asioilla julkisuuteen päässeet, vaan aivan muilla: Tuija Braxin
    totuuskomissiolla, Merikukka Forsiuksen Harkimo-suhteella ja nyt huumeilla.
    Ei näillä teemoilla äänivyöryä hankita, ei
    ainakaan maakuntien Suomesta.

    Vihreät vakuuttavat huumevastaisuuttaan

    Helsingin Sanomat 14.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030214OL42

    Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara ja europarlamentaarikko Heidi
    Hautala vakuuttivat perjantaina puolueen huumevastaisuutta. Vihreä
    liitto ei aja mietojen huumeiden laillistamista, kaksikko vakuutti.

    Vihreille kiusallinen huumekohu alkoi, kun puolueen nuorisojärjestön
    puheenjohtaja Markus Drake esitti televisiossa kannabiksen laillistamista.
    Keskustelu kiihtyi, kun Hautala ehdotti, ettei huumeiden käytöstä
    pitäisi rangaista.

    "Sen voin sanoa, että olemme asiasta eri mieltä kuin nuorisojärjestömme
    puheenjohtaja", Soininvaara sanoi.

    Vihreät järjestivät tiedotustilaisuuden, kun muut puolueet
    olivat iskeneet vihreiden lepattavaan huumelinjaan.

    Sdp:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman mielestä vihreillä
    on "huumeongelma". Kokoomuksen ryhmäjohtaja Ben Zyskowicz puolestaan
    ilmoitti tiedotteessa, ettei kokoomus lähde mukaan "sellaiseen hallitukseen,
    joka kannustaa ja yllyttää nuorisoamme huumausaineiden käyttöön".

     Soininvaaran mielestä keskustelu on ollut epäoikeudenmukaista.
    Myös Hautalan mielestä vihreiden leimaaminen huumemyönteisiksi
    on "halpahintaista" ja "loukkaavaa", kun puolue vakavissaan yrittää
    pienentää huumehaittoja ja ymmärtää myös
    "uhrin" eli narkomaanin näkökulmaa.

    Urheilijanuoret käyttävät päihteitä
    muita enemmän

    Lähde: Helsingin Sanomat 6.2.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030206KO14

    "Seuroilla ei kykyä suojata nuoria vaarallisilta
    aineilta"

    Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen uusi tutkimus paljastaa,
    mihin väite alkoholikulttuurimme nuoria suojaavasta vaikutuksesta
    on johtanut myös urheilukasvatuksen:

    Urheiluseuroihin kuuluvat 15-vuotiaat nuoret käyttävät
    kannabista, alkoholia ja nuuskaa vähintään yhtä paljon
    kuin seuroihin kuulumattomat ikätoverinsa, usein enemmänkin.

    Vain tupakoinnissa tilanne on jonkin verran toisin päin, ilmenee
    Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisemassa tieteellisessä
    artikkelissa. Uusi tutkimuskeskus toimii Jyväskylän yliopiston
    liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa.

    Keskuksen johtaja, terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas ihmettelee,
    etteivät urheiluseurat ole kyenneet suojaamaan nuoria eivätkä
    toimimaan vastavoimana terveydelle vaarallisten aineiden vastaisessa taistelussa.

    "Näyttää siltä, että urheiluseuroilla ei ole
    paukkuja, pyssyjä eikä edes halua sellaiseen."

    Seurojen tavoitteista puuttuu Kannaksen mielestä nuorten kasvatustehtävään
    liittyvä terveysnäkökulma. Toiminnassa korostetaan suorituksia,
    menestystä, saavutuksia ja sijoituksia. Samalla unohtuu kehittyvän
    nuoren kokonaisvaltainen terveyden edistäminen.

    Kyse on yhteiskunnallisesta kulttuuri-ilmiöstä, Kannas painottaa.
    Esimerkiksi aikuisten maailmassa suositaan alkoholin nauttimista ja mainontaa
    urheilukilpailuissa. Nuori poimii helposti käyttäytymismallin,
    jossa nautintoaineet ovat hänellekin sallittuja.

    "Tämä ei ole hyökkäys urheilua eikä urheiluseuratoimintaa
    vastaan", Kannas täsmentää. Päinvastoin.

    Poliisi povaa huumekuskeille kovia aikoja

    Lähde: Helsingin Sanomat 2.2.2003

    Eduskunnan päätös:

    http://www.eduskunta.fi/thwfakta/vpasia/vepsfakta.htm

    Lakiteksti:

    http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vepssk.scr?{KIELI}=sd&
    {SAADK}=1198/2002

    http://www.finlex.fi/linkit/sd/20021198

    Helsingin Sanomien juttu liikenteen 0-toleranssilaista paljastaa lain
    todelliset tarkoitusperät:

    "Kyllä se kannustaa poliisiakin, jos jutuista tulee
    myös tuomioita"

    Vanhempi konstaapeli Jani Relander painaa jarrua ja tekee u-käännöksen
    Itä-Helsingissä.

    "Oli sen näköinen kaveri, että täytyy pysäyttää.
    Lisäksi Honda Accord on sellainen auto, joita varastetaan paljon tällä
    alueella", kertoo poliisipartion toinen osapuoli, ylikonstaapeli Jussi
    Hietala.

    Hietala ja Relander ovat tarkkailleet pääkaupungin liikennettä
    lauantain aamuseitsemästä lähtien. Kolmessa tunnissa haaviin
    on jäänyt pari hurjastelijaa.

    Samana päivänä voimaan tullutta huumeiden nollarajaa
    he eivät ole vielä soveltaneet yhteenkään huumekuskiin.
    Sitä ei tarvitse myöskään Accordin kuljettajaan.

    "Se oli ihan kunniakansalainen. Oli menossa taekwondoharjoituksiin",
    Relander naurahtaa ja ohjaa poliisiauton takaisin liikenteeseen.

    Hietala uskoo, että virkavalta kiinnittää uuden lain
    ansiosta enemmän huomiota huumekuskeihin.

    Nyt huumeiden vaikutuksessa ajaminen rinnastetaan rattijuopumukseen.
    Syyte tulee, jos veressä on huumeita tai huumeiden jäämiä.

    Lauantaihin asti huumekuskin narauttaminen ja tuomitseminen oli vaikeampaa
    ja monimutkaisempaa. Lääkäri joutui tekemään verikokeen
    yhteydessä kliinisen kokeen ja arvioimaan, miten löydetty huumemäärä
    vaikuttaa kyseiseen kuljettajaan.

    Poliisi joutui puolestaan selostamaan, millaista kuljettajan ajo oli
    ja mitä sen jälkeisissä keskusteluissa havaittiin.

    Poliisin ja lääkärin antamien tietojen pohjalta oikeus
    ratkaisi, oliko kuljettajan ajokyky huonontunut huumeiden takia. Vain kolmannes
    epäillyistä huumekuskeista sai tuomion.

    Hietala ja Relander uskovat, että nollarajan ansiosta aiempaa useampi
    saa rangaistuksen.

    "Kyllä se kannustaa poliisiakin, jos jutuista tulee myös tuomioita",
    Relander sanoo.

    "Poliisikin on vain ihminen ja miettii oman työnsä tarpeellisuutta,
    vaikka oikeuden ratkaisujen ei pitäisikään antaa vaikuttaa",
    Hietala jatkaa.

    Pääkaupungin liikenne vaikuttaa aamupäivän pakkaskelissä
    hyvin rauhalliselta ja on hieman vaikea kuvitella, että rattien takana
    olisi ainakaan kovin monta huumeidenkäyttäjää. Hietala
    huomauttaa, että valitettavan paljon heitä kuitenkin on.

    Helsingissä jäi viime vuonna kiinni 2016 rattijuoppoa, joista
    251 oli käyttänyt joko huumeita ja alkoholia sekaisin tai pelkästään
    huumeita.

    Yleensä huumekuskit jäävät kiinni, kun poliisi kiinnittää
    huomiota epävakaaseen ajotapaan. Monesti myös yleisövihjeistä
    on apua. Ratsioihinkin huumekuskeja ajaa.

    "Kiinnitämmeköhän liian paljon huomiota pelkästään
    rähjäisen ja roiston näköisiin huumekuskeihin. Ihan
    yhtä hyvin autoa voi ajaa hyväosainen huumeidenkäyttäjä",
    Hietala pohtii.

    Kun Hietala ja Relander ajavat autonsa takaisin Pasilan poliisitalon
    autohalliin, kello on 15. Jos päivän liikenteessä olis huumekuskeja,
    tällä kertaa he onnistuivat välttämään poliisipartion
    haavin.

    Tausta: Nollarajaa ei sovelleta reseptilääkkeisiin

    Huumeiden nollarajaa sovelletaan liikenteessä päihdetarkoituksessa
    käytettyihin aineisiin. Srn sijaan lääkärin lääkinnälliseen
    käyttöön määräämien reseptilääkkeiden
    osalta nollarajaa ei sovelleta, vaikka lääkkeessä olisikin
    huumausainetta.

    "Jos sen sijaan löytyy lääkettä, jossa on huumausainetta,
    mutta lääkäri ei ole sitä määrännyt,
    silloin sovelletaan nollarajaa", Helsingin liikkuvan poliisin liikennepoliisitarkastaja
    Pentti Nevala kertoo.

    Uuden lainsäädännön aikana ihmisten onkin tärkeää
    tietää, mitä he nauttivat lääkärin määrääminä
    lääkkeinä.

    Jos lääkärin määräämien aineiden
    kanssa tapahtuu ylityksiä ja ajokyky heikkenee, tapauksen käsittely
    menee vanhan, monivaiheisen prosessin mukaisesti.

    "Yskänlääkkeestä ei vielä paljon jäämiä
    näy, mutta tietysti jos pullon juo, niin silloinhan siitä pitää
    rangaista", Nevala sanoo.

    Liikenteeseen huumeiden nollaraja

    Lähde: Helsingin Sanomat 1.2.2003

    Liikenteessä astuu tänään lauantaina voimaan huumeiden
    nollaraja. Huumeiden vaikutuksessa ajaminen rinnastetaan rattijuopumukseen,
    ja syyte tulee, jos veressä on huumeita tai huumeiden jäämiä.
    Nollarajan piiriin kuuluvat kaikki huumausainelaissa luetellut aineet.

    Uusi laki selkeyttää ja yksinkertaistaa käytäntöä,
    kun aineiden vaikutusta kuljettajan ajokykyyn ei enää arvioida
    tapaus tapaukselta kuten tähän asti.

    Vuosittain tutkituista ja epäillyistä noin 1400-1500 kuljettajasta
    on oikeudessa tuomittu vain noin 450. Kaksi kolmasosaa epäillyistä
    on välttänyt tuomion.

    Pikatestauslaitteita eli huumetestereitä poliisilla on kuutisenkymmentä.
    Koko maan kattavaan peittoon tarvittaisiin viisisataa laitetta lisää.

    Helsingin Liikkuvan poliisin liikennepoliisitarkastaja Pentti Nevala
    ei pidä laitteita välttämättöminä. "Nykyisillä
    huumetestereillä saa tuloksen selville 15-20 minuutissa. Se on aivan
    liian pitkä aika, jotta mitään seulontaa voisi ajatella",
    sanoo Nevala.

    Huumetesterin ampullit ovat kalliita. Yksi testi maksaa 35-40 euroa.
    Vastaavasti yksi alkometrin pilli maksaa viitisen senttiä. "Ennen
    kuin hankalaa huumetestausta käynnistetään poliisin täytyy
    olla muiden havaintojen perusteella melko varma epäilyistään.
    Jos alkoholia ei löydy ja kuljettaja on kuitenkin selvästi jollakin
    tavalla vaikutuksen alainen, niin huumaus- tai lääkeaineestahan
    silloin täytyy olla kysymys", sanoo Nevala.

    "Huumausaineiden käyttäjät jäävät jatkossakin
    kiinni nykyisen kaltaisilla tavoilla eli heidät tunnetaan ja tiedetään
    paikkakunnalla. Lisäksi heitä jää kiinni ajotavan perusteella",
    sanoo Nevala.

    Uutta nollarajaa sovelletaan Nevalan mukaan päihdetarkoituksessa
    käytettyihin aineisiin. Lääkärin määräämiin,
    lääkinnällisesti käytettyihin reseptilääkkeisiin
    nollarajaa ei sovelleta.

    Huono isäntä ja hyvä vihollinen

    Lähde: Helsingin Sanomat 31.1.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030131KU1

    USA:n sota huumeita vastaan edisti merkittävästi
    kansainvälisten huumeliigojen syntyä

    KIRJAT:

    Richard Davenport-Hines, The Pursuit of Oblivion.

    A Global History of Narcotics1500-2000. Weidenfeld (Lontoo). 466 s.

    Englannin kuningas Yrjö IV (1762-1830) nyrjäytti nilkkansa
    tansseissa ja sai lääkärin määräyksestä
    100 tippaa laudanumia, oopiumista valmistettua eliksiiriä. Tästä
    alkoi kuninkaan kasvava riippuvuus huumeesta. Kuolinvuotenaan hän
    nautti oopiumia joka aamu paistin,kyyhkyspiiraan, viinin, samppanjan ja 
    brandyn kera. Aikalaistensa mukaan kuningas käyttäytyi kuin "hemmoteltu,
    itsekäs, vastenmielinen peto".

    Huumausaineiden käyttöön on aina liitetty riippuvuuden
    tuomia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Samalla huumausaineita
    on tarjottu lääkkeinä ja ne ovat tarjonneet käyttäjilleen
    hetkellistä hyvän olon tunnetta. Tämä hyvän ja
    pahan ristiriita on Richard Davenport-Hinesin kirjan punainen lanka, kun
    hän kuvaa perusteellisesti ja anekdootteja säästämättä
    huumausaineiden käytön historian 1500-luvulta tähän
    päivään.

    Huumausaineiden moderni historia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa alkoi1800-luvulla,
    kun oopiumin ja muiden aineiden käyttölaajeni eri kansanosiin
    ja haittoja alettiin tunnistaa. Viehtymys mitä erilaisimpiin arkipäivästä
    vieroittaviin aineisiin on siitä asti ollut yhtä yleistä
    sosiaalisesta asemasta, koulutuksesta ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
    Kysynnän ohella merkittäviä käyttöä lisääviä
    tekijöitä ovat  olleet tarjonnan kasvu ja 1900-luvulle astilääketiede.
    Oopiumin uskottiin parantavan keuhkosairauksia, ehkäisevän malariaa
    ja tasapainottavan järkkyneen mielen. Yhdysvaltain sisällissodassa
    sotilaille jaettiin 10 miljoonaa oopiumtablettia punataudin hoitoon.

    Vielä Vietnamin sodan aikana vuosina 1966-1969 yhdysvaltalaisille
    sotilaille annettiin amfetamiinia fyysisen ja psyykkisen kunnon nostamiseksi.
    Morfiinia mainostettiin 1800-luvulla apuna koleraan, ripuliin, yskään,
    influenssaan, reumatismiin, hermosärkyyn ja keuhkoputkentulehdukseen.
    Morfiinin käyttö aiheuttikin laajasti riippuvuutta. Lääkkeeksi
    riippuvuuteen kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1884 juoma, jossa viiniin
    oli sekoitettu kokaiinia. Raittiuskampanjoinnin tuloksena rinnalle tuotiin
    alkoholiton versio, jossa viini oli korvattu kolajuomalla: syntyi varhainen
    CocaCola.

    Saksalainen lääkeyritys Bayer puolestaan toi markkinoille
    vuonna 1898 lääkkeen astmaa, tuberkuloosia, keuhkoputkentulehdusta
    ja katarriavastaan. Kuvauksen mukaan lääke ei tulisi aiheuttamaan
    riippuvuutta. Tuotenimeksi annettiin Heroiini.

    Kului vielä muutama vuosikymmen ennen kuin kansallisissa lainsäädännöissä
    ja kansainvälisissä sopimuksissa alettiin säädellä
    lääkkeiden käyttöä. Esimerkiksi kannabista myytiin
    Yhdysvaltain apteekeissa suhteellisen vapaasti vuoteen 1942 asti.

    Kirjan mukaan vasta sensaatioita etsivän sanomalehdistön yleistyminen
    sekä yleinen moralismin nousu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa mahdollistivat
    huumausaineiden ja alkoholin kieltolait. Davenport-Hines kuitenkin korostaa,
    että kieltopolitiikka on aiheuttanut myös merkittäviä
    haittoja: laittomuuden ilmapiiri on ajanut monia huumeista riippuvaisia
    vaarallisempiin käyttötapoihin – heroiinin pistäminen on
    vaikeammin havaittavissa kuin oopiumin polttelu. Aineiden laatua ei myöskään
    päästä viranomaisten taholta tarkistamaan, vaan hämäräperäiset
    sekoitukset pääsevät markkinoille. Tiukka kontrolli ja täydelliset
    kiellot ovat lisäksi estäneet mahdollisesti hyödyllisten
    lääkkeiden kehittämisen. Erityisen kriittisesti kirjoittaja
    tarkastelee Yhdysvaltain ankaraa huumausainelainsäädäntöä.
    Yhdysvalloissa on suhteellisesti maailman eniten vankeja, joista suuri
    osa on tuomittu laittomien huumausaineiden käytöstä.

    Presidentti Richard Nixonin ensimmäisen kerran vuonna 1969 julistama
    "sota huumeita vastaan" puolestaan edisti merkittävästi huumekauppaan
    erikoistuneiden kansainvälisten rikollisliigojen syntymistä.
    Esimerkiksi Kolumbiassa tuotetun kokaiinin vienti Yhdysvaltoihin alkoi
    toden teolla vasta sen jälkeen, kun meksikolaisten pienviljelijöiden
    kasvattaman kannabiksen kuljetus maahan estettiin. YK:n huumausainejärjestön
    UNDCP:n mukaan laitonta huumekauppaa käydään nykyään
    400 miljardin euron arvosta vuosittain.

    Tämä muodostaa kahdeksan prosenttia maailmankaupasta – yhtä
    suuren osan kuin öljyteollisuus tai turismi. Kirjoittaja tuo esille
    merkittävän ongelman myös huumevalistuksessa: käyttäjät
    ovat usein paremmin informoituja kuin valistajat. Huumausaineiden käyttäjä
    yleensä tietää esimerkiksi heroiinin ja kannabiksen olevan
    vaikutuksiltaan hyvin erilaisia, mutta valistuksessa nämä aineet
    usein niputetaan samaan laittomien huumausaineiden kategoriaan.

    Markkinoille tulevan uuden aineen kohdalla valistukseen ei enää
    välttämättä uskota. Davenport-Hinesin mukaan tämä
    uskottavuusongelma edisti merkittävästi kannabiksen käyttäjien
    siirtymistä kokaiiniin Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Merkittävin
    huumausaineiden kulutusta ohjaava tekijä on kirjoittajan mukaan kuitenkin
    muoti. Ihmiset ovat kautta aikojen hakeneet hyvän olon tunnetta ja
    hetkellistä pakoa arkipäivästä. Keinot ja aineet ovat
    vaihdelleet historian kuluessa. On kiistatonta, että kieltoihin perustuva
    politiikka aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vähintäänkin
    yhtä tärkeää on huomioida kieltojen merkitys terveyttä
    edistävänä tekijänä. Myös haittojen minimoimiseen
    ja kysynnän hallitsemiseen perustuva politiikka tuottaa negatiivisia
    sivuvaikutuksia.

    Kirjoittaja peräänkuuluttaa lääketieteeseen perustuvaa
    harkintaa ja kattavaa lähestymistapaa huumausainepolitiikkaan: pelkkä
    kriminalisointi ilman sosiaalista tukea saattaa aiheuttaa enemmän
    haittaa kuin hyötyä. Toisaalta huumausaineita on hyvin erilaisia
    ja samaa toimintamallia ei voida soveltaa niihin kaikkiin. Kuten aina hyvän
    ja pahan välisessä taistossa, tunteet pääsevät
    usein valloilleen ja tosiasioihin perustuva harkinta jää helposti
    vähemmälle. Näin käy monesti myös keskusteluissa
    huumausaineiden haitoista ja hyödyistä. Huumausainepolitiikkaa
    muotoiltaessa luisutaan mielikuvien väliseen kompromissiin tietoisen
    harkinnan sijasta. Asiantuntijoina esiintyvät useammin oikeusoppineet
    ja toimeenpanovaltaa käyttävät viranomaiset kuin lääkärit
    ja kemistit.

    Davenport-Hinesin teoksen erityinen anti on siinä, että se
    pyrkii käsittelemään huumausaineiden käytön historiaa
    kiihkottomasti ja hyvin dokumentoituihin historiallisiin lähteisiin
    perustaen. Kirjan käytettävyyttä lisää hyvin laadittu
    asiasana- ja henkilöluettelo. Teos ei tarjoa politiikkasuosituksia,
    mutta se suhtautuu selkeän kriittisesti yksisilmäiseen politiikkaan,
    perustuipa se ensisijaisesti haittojen minimoimiseen ja sosiaalisiin syihin
    puuttumiseen tai kriminalisointiin. Davenport-Hinesille mieluisin huumausainepolitiikka
    pyrkisi näiden kaikkien keinojen käytössä tasapainoon.

    Valtiotieteiden tohtori Antti Kaski toimii ulkoasiainsihteerinä
    Suomen Wienin suurlähetystössä, jossa hän hoitaa YK:n
    huumausainejärjestöön (UNDCP) liittyviä kysymyksiä.

    Ihmisoikeudet ja kansalaisten valvonta

    Lähde: Helsingin Sanomat 19.1.03

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030119KO2

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030119KO1

    TAUSTA

    Ihmisoikeudet vahvistuivat Suomessa 1990-luvulla Suomessa ihmisoikeuksien
    asema vahvistui ja vakiintui 1990-luvulla sen jälkeen, kun Suomi liittyi
    Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen toukokuussa 1990. Ennestään
    Suomessa oli jo voimassa Yhdistyneiden kansakuntien keskeiset sopimukset
    vuodelta 1966.

    YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa (KP-sopimuksessa)
    turvataan perinteiset vapaus- ja poliittiset oikeudet, kuten oikeus vapaaseen
    liikkumiseen ja sananvapauteen.

    Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa
    sopimuksessa (TSS-sopimuksessa) puolestaan turvataan oikeus koulutukseen
    ja terveydenhoitoon. Sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen että
    YK:n sopimuksiin liittyy valvonta. Yksittäinen ihminen voi esimerkiksi
    valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jos hän katsoo valtion
    rikkoneen sopimusta. KP-sopimuksen rikkomisesta voi tehdä valituksen
    YK:n ihmisoikeuskomiteaan.

    Suomen allekirjoittamia muita keskeisiä ihmisoikeussopimuksia ovat
    muun muassa rotusyrjinnän vastainen yleissopimus vuodelta 1965, naisten
    oikeuksien sopimus vuodelta 1979, kidutuksen vastainen sopimus vuodelta
    1984 sekä lapsen oikeuksia koskeva sopimusvuodelta 1989.

    Ihmisoikeusyksikön päällikkö: Terroritaistelu
    oli vain notkahdus

    Ulkoministeriön ihmisoikeusyksikön päällikkö
    Johanna Suurpää ei usko terrorismin vastaisen taistelun uhkaavan
    ihmisoikeuksia pitkällä aikavälillä. Syyskuun 2001
    jälkeisten tapahtumien jälkeen ihmisoikeuksiin kyllä pyrittiin
    puuttumaan terrorismin varjolla, mutta Suurpään mielestä
    kyse oli vain väliaikaisesta notkahduksesta.

    "Näkisin tämän tietynlaiseksi heilahdukseksi isommassa
    liikkeessä, joka ilman muuta on kohti ihmisoikeuksien vahvistuvaa
    asemaa kansainvälisessä kentässä. Se on pitkän
    ajan iso trendi."

    Ihmisoikeuksien vahvistumiseen vaikuttaa Suurpään mukaan ennen
    kaikkea yleinen mielenkiinto.

    "Ihmisoikeuksia ei koeta kansallisen suvereniteetin piiriin kuuluvaksi
    valtion omaksi asiaksi, vaan nähdään, että ne ovat
    kansainvälisiä ja koskevat kaikkia valtioita ja kaikkia yksilöitä."

    Kansainvälisillä areenoilla Suomi on ajanut voimakkaasti erityisesti
    naisten, lasten ja vähemmistöjen asemaa. Suurpään mukaan
    Suomen mahdollisuuksia ei pidä aliarvioida, sillä Suomi on uskottava.

    "Meillä ei ole siirtomaahistoriaa tai muita rasitteita, joiden
    takia meidän nähtäisiin toimivan omalla asiallamme, kun
    puhumme ihmisoikeuksista. Myös Suomen painopistealueet – naisten,
    lasten ja vähemmistöjen oikeudet – ovat uskottavasti puolustettavia."

    Kansalaisten valvonta lisääntyy nopeasti

    Lähde: Jippii 17.1.2003

    http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/?aid=80671

    Väitös informaatioyhteiskunnan vaikutuksista:

    Oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Rauno Korhosen väitöstutkimuksen
    mukaan kansalaisiin kohdistuva viranomaisvalvonta kasvaa nopeasti ja huomaamatta.
    Hän epäilee, että esimerkiksi kehitteillä oleva keskitetty
    sähköinen henkilökortti osoittautuu lopulta oivaksi valvontakeinoksi.
    Huomenna Lapin yliopistossa tarkastettava tutkimus väittää,
    että informaatioyhteiskunnan kehitys on uhka kansalaisten yksityisyydelle
    jatiedolliselle itsemääräämisoikeudelle. Valvonnan
    lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten
    jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa. Korhonen erittelee muun muassa
    lentokenttien kulunvalvonnan, matkapuhelimien paikantamisen, sähköpostien
    tarkkailun sekä tele- ja tieliikenteen valvonnan.

    Nuorissa näyttelijöissä ehkä huumeiden
    käyttäjiä

    Lähde: Iltalehti 17.1.2003

    Teatterinjohtaja Esko Roine raottaa kulissien takaisia puheita:

    Tampereen Työväen Teatterin johtaja Esko Roine arvelee, että
    nuorten näyttelijöiden keskuudessa käytetään huumeita.
    Käsityksensä

    hän perustaa teatterilaisten kanssa käymiinsä keskusteluihin.

    Kokenut näyttelijä ja teatterinjohtaja Esko Roine kertoi viime
    viikonvaihteen IL:n haastattelussa, ettei teattereissa enää suvaita
    viinan kanssa läträämistä, toisin kuin joskus aikaisemmin.

    Hänen mukaansa viinan tilalle ovat erityisesti Helsingissä
    tulleet huumeet. Jos eivät aivan ongelmaksi asti, niin käyttöä
    kuitenkin esiintyy, hän sanoi.

    Roine vahvistaa haastattelulausuntonsa, joskin korostaa puhuvansa vain
    siitä, mitä on epävirallisissa käytäväkeskusteluissa
    kuullut lähinnä muilta näyttelijöiltä. Ensikäden
    tietoa hänellä ei asiasta ole.

    – Kuinka todenperäisiä ne jutut ovat, sitä en tiedä,
    mutta pidän niitä täysin mahdollisena. Ovathan huumeet levinneet
    joka puolelle.

    Nuoret ovat kokeilijoita

    Roineen huumeidenkäyttöepäilyt koskevat nimenomaan nuorempaa
    näyttelijäsukupolvea.

    – Nuoret ovat aina olleet kokeilijoita, hän muistuttaa.

    Roine painottaa kuitenkin, ettei kyse ole laajasta ongelmasta, jos ongelmasta
    ollenkaan.

    – En tiedä Suomessa yhtään teatteria, joka olisi joutunut
    peruuttamaan näytöksen siksi, että joku näyttelijöistä
    olisi ollut "mömmöissä". Mutta tiedän historiasta tapauksia,
    että näytöksiä on jouduttu peruuttamaan tai keskeyttämään
    sen tähden, että joku esittäjistä on ollut juovuksissa.
    Minulla on sellainen mielikuva, että jotkut huumeet eivät näy
    niin helposti, joten ne ovat sillä tavalla "turvallisempia" ja näyttelijä
    pystyy vetämään roolinsa läpi. Alkoholi taas vaikuttaa
    jo puheeseen, tosin parhaimmat vanhat mestarit klaarasivat osansa läpi
    yli puolen pullon kumarassa.

    "En osaa tuomitakaan"

    Roine sanoo, ettei osaa mahdollista mietojen huumeiden käyttöä
    sen pahemmin tuomitakaan, kun hänellä ei ole niistä omakohtaista
    kokemusta.

    – En tiedä, onko pahempaa vetää marisätkä kuin
    tintata pullo punaviiniä.

    Roine korostaa, että esiintyvät taiteilijat ovat kautta aikojen
    käyttäneet erilaisia lääkeaineita, milloin rauhoittamaan,
    milloin piristämään.

    – On paljon lääkäreitä, jotka sumeilematta kirjottavat
    näyttelijöille lääkkeitä työn luonteen takia.

    "Asiasta ei puhuta"

    Roine sanoo, ettei huumeista puhuta teattereissa avoimesti.

    – Enkä tiedä, onko syytäkään, jos ne eivät
    ole todellinen ongelma työyhteisölle, vaikka ne jollekin yksilölle
    voivatkin olla. Se on vähän sama asia kuin aikanaan alkoholin
    kanssa. Muistan monta tapausta, joista olen jälkeenpäin ajatellut,
    että olisiko sittenkin pitänyt tarttua asiaan, kun selvästi
    näki, että alkoholi oli jollekin ongelma. Silloin vain oltiin
    hienotunteisia eikä oltu huomaavinaan koko juttua.

    "Eteeni ei ole tullut"

    Omassa teatterissaan Roine ei ole kertaakaan epäillyt henkilökuntaan
    kuuluvan käyttäneen huumeita.

    – En tiedä, katselenko maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi,
    mutta eteeni ei ole tullut yhtään sellaista tapausta. Toisaalta
    en usko, että muu Suomi on niin hirveästi erilainen kuin Helsinki,
    siellä vain on väkeä enemmän, joten mahdollisia tapauksiakin
    on enemmän.

    Oskari ja Vili vetivät vesiperän Veitenmäen
    yläasteen huumeratsiassa

    Lähde: Turun Sanomat

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,114159,2003-01-16

    Kaarinan Veitenmäen yläasteella oli keskiviikkona meneillään 
    välitunti, kun poliisin ja tullin autot kaartoivat koulun pihaan.

    Pian autojen ympärillä oli hämmentyneen uteliaita kasvoja.
    Oppilaiden ilmeistä saattoi tulkita, että nyt on luvassa piristystä 
    päivään.

    Keskiviikkona järjestetyssä, näytösluonteisessa 
    huumekoiravierailussa oli kyse Kaarinan poliisin ja Turun tullin 
    tekemästä huumekoiranäytöksestä, joka toteutettiin 
    sattumanvaraisesti neljässä eri luokassa aamupäivän
    oppituntien  aikana. Koko koulun 450 oppilaan haistelukierrokseen
    olisi  kulunut huomattavasti enemmän aikaa.

    Kun rehtori Tuula Walden koputti 7E -luokan oveen, historian  oppitunti
    keskeytyi noin kymmeneksi minuutiksi. Aiheena ollut  imperialismi
    sai odottaa, nyt oli edessä huumetarkastus.

    Poliisin mukaan rikosrekisterimerkintä on ikuinen

    – Teemme näytösluontoisen huumetestin. Kun annan teille ohjeet, 
    toivon, että myös noudatatte niitä, muistutti ylikonstaapeli
    Ismo Mäntylä Kaarinan poliisista napakasti, mutta lempeään
    ja isälliseen äänensävyyn.

    Lyhyen valistuspuheenvuoron jälkeen hän pyysi oppilaita laittamaan
    molemmat kätensä pöydälle.

    Sen jälkeen kukin oppilas poistui luokasta yksitellen. Luokan ovella
    olivat vastassa Turun tullin huumekoirat, kuusivuotias Oskari ja kaksivuotias
    Vili, jotka haistelivat jokaisen ohikulkevan.

    Kun kaikki oppilaat olivat siirtyneet käytävälle, luokan
    ovi suljettiin ja Oskari-koira teki oman kierroksensa pulpettien ja reppujen
    välissä. Huumekoiraohjaaja Seppo Virtanen Turun tullista seurasi
    operaatiota luokan edestä.

    Kun oppilaat palasivat luokkaan, ylikonstaapeli piti oppilaille vielä
    lyhyen loppupuheenvuoron.

    – Muistakaa, että kaikki mikä liittyy huumeisiin, on rikos.
    Jokainen kiinni jäänyt käyttäjä saa rikosrekisteriin
    merkinnän, joka ei koskaan sieltä häviä.

    Koira haistaa etupäässä hasista

    Kaarinan kihlakunnan poliisi löysi viime vuonna viisi huumeidenkäyttäjää
    ratsioiden yhteydessä. Osa huumeista löytyy luokasta, osa naulakossa
    olleesta takista. Useimmissa tapauksissa löydös oli hasista.

    – Koulutettu koira haistaa myös sen, jos joku on ollut paikassa,
    jossa on käytetty huumeita. Tällaisissa jälkihavainnoissa
    on kysy yleensä hasiksesta, ylikonstaapeli Mäntylä kertoo.

    Veitenmäen koululle tehty huumekoiravierailu innosti yhden poikaporukan
    jekkuilemaan. Välitunnin aikana tullin auton tuulilasinpyyhkijän
    alle oli piilotettu hamppukasvuston lehti. Tarkemmin katsottuna ilmeni,
    että kyseessä oli silkkikankaasta tehty jäljennös.

    Selkeät huumetestejä koskevat säädökset
    puuttuvat yhä laista

    Professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta tyrmää kouluihin
    kohdistuvat huumetestit ja -ratsiat. Hänen mielestään kyse
    on oikeusturvaan puuttumisesta.

    – On selvää, että lainsäädäntö on
    tältä osin puutteellinen. Meillä pitäisi olla yksityiskohtaisesti
    määritellyt säädökset siitä, miten huumetestauksia
    tehdään käytännössä. Koko aihetta tulisi
    lähestyä terveydenhuollon näkökulmasta, hoidollisena
    kysymyksenä, hän huomauttaa.

    Huumetestejä tehdään työpaikoilla, kouluissa ja
    puolustusvoimissa. Teoriassa testit perustuvat vapaaehtoisuuteen.

    Käytäntö on kuitenkin toinen. Kouluissa ja puolustusvoimissa
    huumeseulonnasta kieltäytyminen tulkitaan usein positiiviseksi tulokseksi.
    Työpaikkaa hakeva jää valitsematta, jos hän ei suostu
    testiin.

    Yleinen testi harvoin perusteltu

    Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio muistuttaa, että ainoastaan
    terveydenhuollon ammattilaiset saavat tehdä testejä. Tutkittavalla
    ei ole velvollisuutta eikä testin tekijällä oikeutta kertoa
    tuloksista työnantajalle tai koulun henkilökunnalle.

    Hänen mukaansa huumetestejä tehtäessä kajotaan yksilön
    koskemattomuuteen, joka on suojattu perustuslailla. Koskemattomuuteen voidaan
    puuttua ilman henkilön omaa lupaa vain, jos siihen on pätevä
    syy.

    – Koskemattomuuden perusoikeus ei ole absoluuttinen. Sitä voidaan
    loukata asiaa säätelevän erityislain mainitsemilla perusteilla.
    Huumetestien osalta lakia ei vielä ole olemassa, kertoo työoikeuden
    professori Seppo Koskinen Lapin yliopistosta.

    – Laissa voidaan esimerkiksi todeta, että perusoikeutta saadaan
    loukata, jos henkilö aiheuttaa työpaikallaan vaaraa. Työturvallisuuden
    vaarantava henkilö voitaisiin tällöin pakottaa huumetesteihin,
    hän selittää.

    Koskisen mukaan yleinen testi voi olla perusteltu vain erityistä
    turvallisuutta edellyttävillä aloilla.

    Ohjeet ovat kehitteillä

    Reijo Aarnio muistuttaa, että testeihin pitäisi suhtautua
    sairauden määrityksenä. Jos työntekijä tai oppilas
    osoittautuu sairaaksi, hänet pitää ohjata hoitoon.

    – Karmeimpia ovat tilanteet, joissa huumetestissä kiinnijäänyt
    erotetaan koulusta määräajaksi. Tällöin koulu
    reagoi oppilaan sairauteen sulkemalla hänet pois yhteisöstä,
    hän sanoo.

    Opetushallitus on antanut syksyllä 2000 ohjeet koulujen huumetestaukseen.
    Niiden mukaan testistä kieltäytymisestä ei tulisi olla seurauksia
    oppilaalle.

    – Mielestäni tulisi pyrkiä siihen, että mahdollinen huumeidenkäyttö
    paljastuu keskusteluissa oppilaan kanssa. Testien pitäisi olla toissijainen
    keino, ylitarkastaja Heidi Peltonen Opetushallituksesta muistuttaa.

    Kouluissa tapahtuviin huumeratsioihin ja -testeihin suhtaudutaan monissa
    EU-maissa ja Yhdysvalloissa varauksellisesti.

    Työelämään on luvassa yhteisiä pelisääntöjä
    toukokuussa, jolloin työministeriö julkaisee huumetestausta koskevan
    mietintönsä.

    Aiemmin samaa on yrittänyt sosiaali- ja terveysministeriön
    työryhmä, jonka mietintö on tyrmätty julkisuudessa.
    Seppo Koskisen mukaan terveydenhoitokeskeinen mietintö ei kelvannut
    työnantajille, jotka haluaisivat määritellä huumetestauksen
    rikoskysymykseksi.

    Ristiriitaisia tutkimustuloksia

    Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa on tutkittu oppilaiden huumetestausta
    ristiriitaisin tuloksin.

    Joulukuussa julkistettujen alustavien tulosten mukaan testatussa koulussa
    laittomien aineiden käyttö väheni ja alkoholin käyttö
    kasvoi, koska alkoholia on vaikea testata vuorokausi käytön jälkeen.

    Ristiriitaista oli se, että oppilaiden asenteet kulkivat päinvastaiseen
    suuntaan. Tutkimuksen mukaan oppilaat alkoivat pitää huumeiden
    käyttöä haitattomampana kuin aiemmin. Lisäksi oppilaiden
    kielteiset asenteet koulua kohtaan lisääntyivät.

    Amerikkalaisräppärit työharjoitteluun
    Nokian pääkonttoriin

    Lähde: Helsingin Sanomat 15.1.2003

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030115TA7

    Taloussivuilta:

    Nokia ja Pepsi suunnittelevat yhdessä  amerikkalaisen televisiotuottajan
    Michael Daviesin kanssa televisiosarjaa, jossa ei olisi lainkaan mainoskatkoja.
    Sponsoreiden kaupalliset viestit, tuotteet ja logot näkyisivät
    sen sijaan ohjelmassa, kertoi The New York Times -sanomalehti.

    Lehden mukaan ensi kesänä Yhdysvalloissa suorana lähetettävään
    ohjelmasarjaan olisi kaavailtu kuutta tunnin pituista jaksoa. Nokia ja
    Pepsi maksavat ohjelma-ajasta 600 000-1 000 000 dollaria tunnilta. Kahden
    pääsponsorin lisäksi ohjelmalle etsitään vielä
    neljää pienempää sponsoria. Ohjelmat esitetään
    nuorten suosimalla WB Network -kanavalla, joka kuuluu AOL Time Warner -konserniin.

    Ajatuksen taustalla on mainostajien huoli siitä, että yhä
    useammalla tv-katsojalla on videonauhuri, joka automaattisesti jättää
    mainokset pois nauhoitettavasta ohjelmasta.

    Michael Davies kertoi The New York Timesissa, että sponsoreiden
    viestejä ei aiota mitenkään vaivihkaa ujuttaa ohjelmaan,
    vaan yritysten logot ovat selkeästi näkyvissä ja juontajat
    toistelevat avoimesti yhtiöiden ja tuotteiden nimiä.

    Davies kertoo lehdessä, että suunnitelmissa on ollut muun
    muassa kahden rap-artistin, Redmanin ja Method Manin, lähettäminen
    Suomeen Nokian pääkonttoriin, jossa räppärit osallistuisivat
    Nokian järjestämään työharjoitteluun.

    "Siitä saisi hauskan kolmiminuuttisen filmin", Davies sanoo lehdessä.
    Nokian pääkonttorissa ei Redmanin ja Method Manin työharjoittelusta
    ollut tiistaina vielä mitään tietoa.

    "Kyllä ahkerille, yritteliäille ja kohteliaille nuorille kuitenkin
    aina töitä löytyy", Nokia Mobile Phonesin viestintäpäällikkö
    Marianne Holmlund kommentoi asiaa.

    Yhdysvalloissa platinaluokan levymyyntiin yltäneiden Redmanin ja
    Method Manin musiikkityyli edustaa niin sanottua itärannikon gangsta-rappia.
    Laulujen teksteissä käsitellään jengien väkivaltaisia
    yhteenottoja, ylistetään kannabispohjaisia huumeita ja rehvastellaan
    irtosuhteiden määrällä.

    Redman ja Method Man esiintyivät viime vuonna myös huumehöyryisessä
    elokuvassa How High.

    (Video löytyy useimmista videovuokraamoista)

    Sotilasura alkoi huumetarkastuksella

    Lähde: TS 14.1.2003

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,114017,2003-01-14

    Joka kolmannes ikäluokasta kokeillut huumeita

    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,114011,2003-01-14

    Poliisit, tullimiehet ja sotapoliisit olivat Porin prikaatiin maanantaina
    palvelukseen astuneiden alokkaiden ensimmäinen kosketus tulevaan varusmiehen
    elämään.

    Huumekoiratkin osallistuivat operaatioon, jossa jokaisen saapujan laukut
    ja autot tutkittiin.

    Porin prikaatissa huumetarkastuksia on tehty jo muutaman vuoden ajan.
    Alokkaat tutkitaan palvelukseen astuttaessa ja muuten tehdään
    pistokokeita, lähinnä silloin kun on saatu vihiä huumeista.

    Tarkastuksissa alusta asti mukana ollut ja niiden suunnitteluun osallistunut
    yliluutnantti kertoi huumelöytöjen olleen verraten harvinaisia.
    Erikoisimmasta päästä oli sählymailaan kätketty
    kannabis, kovia aineita edusti puolestaan heroiini, joka löytyi päivän
    myöhässä joukko-osastonsa löytäneeltä mieheltä.

    Vaikka puolustusvoimat kehuskeleekin avoimella tiedottamisellaan, tekevät
    huumetarkastuksiin osallistuvat poikkeuksen. Sotapoliisit kieltäytyivät
    esiintymästä julkisuudessa nimellään saati kuvallaan.
    Edes puolustusvoimien huumekoiria, joita Huovinrinteelläkin on jo
    yksi, ei saa kuvata. Poliisit noudattivat Huovinrinteellä vastaavaa
    tiedotuspolitiikkaa, mutta tullimiehet eivät salanneet nimiään
    eivätkä huumekoira Viliä.

    Turun tullin ylpeys, labradorinnoutaja Vili touhusi laukkujen ja miesten
    joukossa innolla, joka sai duracell-mainosten kestopäristäjät
    näyttämään jäätyneiltä kilpikonnilta.

    Varusmiesten huumeiden käyttö painottuu vapaa-aikaan. Varuskunnissa
    tehdään vuosittain alle 20 huumetakavarikkoa. Kyseessä on
    lähes aina kannabis.

    Pellolla kannabista viljelleelle vankeutta

    Lähde: Turun Sanomat 10.1.2003

    Turunseudun käräjäoikeus tuomitsi torstaina ehdolliseen
    vankeuteen 21-vuotiaan miehen, joka kasvatti kannabista pellolla ja myi
    kasveista kuivattamaansa huumetta kaverilleen. Kaarinalaismiehen viljelyksillä
    rehotti runsaimmillaan 70 huumekasvia. Mies sanoi innostuneensa hampun
    viljelystä, kun kävi Turussa kannabisyhdistyksen marssilla ja
    sai eräältä toiselta osallistujalta kasvin siemeniä.
    Hän kylvi siemenet Ala-Lemussa sijaitsevan pellon laitaan ja pyöräili
    säännöllisesti vesipullon kera kasveja kastelemaan. Valmiista
    sadosta mies kuivatti kotonaan sanomalehtien välissä marihuanaa,
    jota käytti itse ja myi ystävälleen. Oikeus tuomitsi 21-vuotiaan
    huumausainerikoksesta sekä marihuanan, hasiksen, amfetamiinin ja heroiinin
    käyttörikoksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
    Mies joutuu korvaamaan valtiolle 250 euroa, jotka hän sai kahden vuoden
    aikana voittona marihuanan myynnistä. Huumeet ostanut 20-vuotias kaarinalaismies
    tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeuteen huumausainerikoksesta
    ja hasiksen ja marihuanan käyttörikoksesta.

  • Uutiset – kotimaa 2002

    ’

    Uutiset – kotimaa 2002

    Hamppukaupunki
    Lähde: http://www.hamppukaupunki.cjb.net/

    Tampereella on perustettu Hamppukaupunki-yhdistys (tuleva ry), joka aikoo järjestää hamppumarssin 3.5.2003. Tällä hetkellä sivusto toimii hamppuhenkisten ihmisten kohtaamispaikkana.

    Huumeboikotti
    Lähde: Kepa 2.12.2002
    http://www.kepa.fi/uutiset?t=1&sid=2662

    Miten huumekauppaa liittyy köyhyyteen? Entä onko huumeiden tuottaminen ympäristölle haitallista? Kysymykset liittyvät läheisesti syksyn kuluessa aloitelleeseen HuumeBoikotti-kampanjaan.

    Kampanja pyrkii tuomaan uusia näkökulmia huumekeskusteluun nostamalla esille huumeiden tuotantoon ja kauppaan liittyviä ongelmia ja epäoikeudenmukaisuutta. "Moni ei tule ajatelleeksi, että huumeita käyttämällä saattaa tukea itselleen vastakkaisia arvoja, kuten järjestäytynyttä rikollisuutta, eläinkokeita, luonnon tuhoamista ja jopa sotaa", toteaa HuumeBoikotin koordinaattori Riikka Miettinen.

    Tuhoisaa tuotantoa

    Huumekasveja tuotetaan yleensä köyhillä alueilla: oopiumunikkoa Afganistanissa ja Burmassa, kokapensasta Boliviassa, Perussa ja Kolumbiassa ja huumehamppua Marokossa. Huumekasvien kasvatuksessa käytetään luontoa saastuttavia kemiallisia torjunta-aineita ja lannoitteita, jatkojalostuksesta puhumattakaan.

    "Huumeiden tuotanto tuhoaa öljy- tai kaivosteollisuuden tavoin luontoa, koska se aiheuttaa eroosiota, maaperän köyhtymistä, vesistöjen saastumista sekä kasvien ja eläinten tuhoutumista ja jopa sukupuuttoon kuolemista", Miettinen kertoo. Eniten näistä kielteisistä vaikutuksista kärsivät tuottaja- ja kauttakulkumaiden tavalliset köyhät ihmiset.

    Kemiallisten huumeiden tuotanto on yhtä tuhoisaa. Poliisin arvion mukaan esimerkiksi ekstaasikilon tuottamisesta syntyy jopa 13 litraa jätettä, joka piilotetaan käsittelemättä maalle tai veteen.

    Yhteistyökumppaneita kaivataan

    HuumeBoikotti korostaa, että paras tapa vähentää tuotantoa on kysyntään vaikuttaminen. "Myöskään väkivallalla ei voida lopettaa huumeiden tuotantoa. Sen sijaan tuottajamaissa pitäisi tukea vaihtoehtoisia toimeentulomuotoja", Miettinen toteaa. HuumeBoikotti kerää nimiä vetoomukseen, jossa vaaditaan kehitysyhteistyömäärärahojen nostoa ja rahojen käyttöä myös huumekasvien vaihtoehtoisen toimentulon tukemiseen.

    "Teemme mielellämme yhteistyötä erilaisten järjestöjen kanssa. Huumeiden tuotanto ja kauppa liittyy niin kansainväliseen solidaarisuuteen, luonnon ja eläinten suojeluun kuin rauhaan ja ihmisoikeuksiinkin", Miettinen sanoo.

    Oikeusasiamies arvostelee yritysten lahjoja lääkäreille
    Lähde: HS ja HBL 31.12.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20021231KO10

    Oikeusasiamiehen mielestä uusi lääkelaki kaipaisi heti täsmennyksiä

    Eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan vuodenvaihteessa voimaan tuleva lääkelaki ei poista kaikkia ongelmia, jotka koskevat lääkkeiden markkinointia lääkäreille ja muille terveysalan ammattilaisille. Laki kaipaisikin hänen mielestään täsmennyksiä.

    Pauniolle tuli 1998 ja 1999 kanteluita, joissa arvosteltiin lääketeollisuuden harjoittamaa lääkäreiden kestitystä ja ulkomaanmatkojen kustantamista. Samaa aihetta käsiteltiin myös Ylen MOT-ohjelmissa.

    Oikeusasiamies ei voi valvoa lääketeollisuuden menettelyä, joten Paunio rajasi tutkintansa koskemaan virkamiehiä. Hän selvitti, onko virkamiehinä toimivien terveydenhuollon ammattilaisten yhteydenpito lääketeollisuuteen hyväksyttävää ja miten markkinoinnin asianmukaisuutta valvotaan.

    Paunio toteaa päätöksessään, että lääkeyritykset tukevat merkittävästi lääkäreiden osallistumista erilaisiin tilaisuuksiin. Lääkelaitoksen mukaan lääketeollisuus kustansi vuonna 2000 terveydenhuoltohenkilöstölle matkoja yli 13 miljoonan euron edestä. Tämä merkitsee noin 16 000:ta matkaa.

    Lääkeyritysten mukaan matkat voidaan luokitella joko asiantuntijakongressimatkoiksi, lääkeyritysten järjestämiksi koulutuksiksi tai puhtaasti markkinointiin liittyviksi tilaisuuksiksi. Lääkelaitoksen käsityksen mukaan varsinkin markkinointitilaisuudet voivat vaarantaa lääkkeiden määräämisen riippumattomuuden.

    Lääkealan menettelytavat näyttäisivät Paunion mukaan poikkeavan muusta julkishallinnosta, jossa yleensä suhtaudutaan kielteisesti ulkopuolisten tarjoamiin taloudellisiin etuihin. Myös tuomioistuimet ovat suhtautuneet ankarasti virkamiesten osallistumiseen ulkopuolisten kustantamille matkoille, Paunio toteaa.

    Lääkkeiden myynnin edistämiseksi käytetään myös paljon mainoslahjoja. Paunio viittaa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuoreeseen päätökseen, jossa oli kyse tällaisten mainoslahjojen verovähennysoikeudesta.

    Lääkeyritys oli kirjannut vähennettäviksi urheiluasusteita, -kenkiä ja -välineitä, laukkuja, kodinelektroniikkaa, kelloja ja kameroita, joita se oli lahjoittanut lääkäreille, lääketieteen opiskelijoille sekä terveydenhoito- ja apteekkihenkilökunnalle.

    KHO:n mielestä virkamiehen muistaminen mainoslahjalla voi olla niin lähellä lahjontaa, että siitä johtuvien menojen vähennyskelpoisuutta ei voida hyväksyä.

    Tärkein peruste lääkkeiden markkinoinnin rajoittamiselle on Paunion mukaan säilyttää väestön luottamus siihen, että lääkkeiden määrääjät ovat riippumattomia. Alalla on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä viime vuosina. Myös vuodenvaihteessa voimaan tuleva lääkelaki parantaa tilannetta.

    Laissa on Paunion mukaan kuitenkin puutteita. "Ennen kaikkea kiinnitän huomiota siihen, että viranomaisten valvontakeinot ja valvonnassa käytettävät seuraamukset näyttävät kohdistuvan yksipuolisesti lääkkeitä markkinoiviin yrityksiin, vaikka vuoden 2003 alussa voimaan tuleva lääkelain muutos koskee myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä."

    Paunio pyytää sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan vuoden kuluessa, mihin toimiin se on ryhtynyt oikeusasiamiehen havaintojen takia.

    Huumausaineille nollaraja liikenteessä
    Lähde: YLE 20.12.2002

    Liikennejuopumusäännökset muuttuvat helmikuun alusta. Moottoriajoneuvon kuljettaja voidaan jatkossa tuomita rattijuopumuksesta, jos verestä löytyy ajon aikana tai jälkeen huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta.

    Nykyisin huumausaineen vaikutuksessa ajanut henkilö voidaan tuomita rattijuopumuksesta vain, jos voidaan osoittaa hänen ajokykynsä huonontuneen.

    Käytännössä ajokyvyn huonontumisesta on ollut vaikea saada näyttöä. Selkeä nollaraja huumausaineiden vaikutuksena ajamiselle poistaa ongelman.

    Nollaraja ei koske masennus- tai unilääkkeitä, jos niiden käyttöön on oikeus. Ajokyky ei silti saa heiketä.

    Huumausaineen käyttöä mittaavia pikatestejä ei ole toistaiseksi käytössä. Veri- ja virtsanäytteiden ottaminen liittyy esitutkintaan, johon ryhdytään uuden käytännönkin mukaan vasta, jos poliisi epäilee esimerkiksi ajotavan perusteella kuljettajaa huumausaineen käytöstä.

    Tasavallan presidentin on määrä sinetöidä laki perjantaina päivällä.

    Huumausaineiden nollarajan käyttöönotto perustuu valtioneuvoston tekemään periaatepäätökseen, jolla tieliikenteen turvallisuutta koetetaan parantaa.

    "Ilmianna naapurisi…"
    Lähde: Turun Sanomat 6.12.2002

    Nimettömän kirjeen lähettäneen naisen tarkoituksena ei oikeuden mukaan ollut aiheuttaa vahinkoa

    Huumeidenkäyttöä epäilleelle ei kunnianloukkaussyytettä

    Läheisten ja naapurien huoli nuorten mahdollisesta huumeidenkäytöstä voi kärjistyä aina käräjille asti. Turun seudun käräjäoikeus hylkäsi syytteen kunnianloukkauksesta, johon naapurinrouvan väitettiin syyllistyneen, kun hän nimettömässä kirjeessä 15-vuotiaan vanhemmille epäili lapsen olleen kaupungilla huumeiden vaikutuksen alaisena. Huumetestissä tytöstä ei löytynyt jälkiä huumeista.

    Turun lähistöllä asuva neljän lapsen äiti näki eräänä lauantaina Turun Hansa-korttelissa naapurintytön poikaystävänsä kainalossa. Tyttö ei reagoinut rouvan tervehdykseen.

    – Hänen silmänsä olivat kummalliset ja kun pysähdyin metrin päähän, hän ei tajunnut läsnäoloani. Kun tunnin kuluttua tulin kaupasta, tilanne oli jopa pahentunut. Sen tyyppistä olotilan sekavuutta olen nähnyt sairaalassa, jossa olin hoitotyössä, rouva kertoi.

    Nainen kertoi pohtineensa kotimatkalla mitä voisi asiassa tehdä ja mitä hän samanikäisten koululaisten äitinä toivoisi tuttujen tekevän vastaavassa tilanteessa. Häntä harmitti, ettei ollut kysynyt jo paikan päällä, tarvitsiko tyttö apua.

    – Itse toivon, että saisin ajoissa tietää, jos oma lapseni käyttäisi aineita, jotta voisin puuttua asiaan, seurata rahankäyttöä, kaveripiiriä ja menemisiä. Naapurien asioihin sekaantuminen on hyvin hankala asia, joten päätin varoittaa heitä kirjeitse.

    Rouva kirjoitti naapureille nimettömän kirjeen, jossa hän mainitsi epäilystä ja sanoi tytön olleen niin pilvessä, ettei pystynyt liikkumaan. Hän mainitsi "käytön jatkuneen jo jonkin aikaa" ja kehotti vanhempia tarttumaan asiaan. Nainen myönsi kärjistyksen ja sanoi, että sanontoja olisi pitänyt tarkentaa.

    Tytön perheen asianajajan mukaan nimetön kirje aiheutti hirveän järkytyksen, koska tyttö kiisti jyrkästi huume-epäilyt. Pitkällisen selvittelyn aikana tyttö jopa poistui hetkeksi kotoaan. Vanhemmat toimittivat tytön huumetestiin, jossa ei löytynyt merkkejä huumeista. Kirjoittajan pian selvittyä perhe vaati huomattavia korvauksia henkisestä kärsimyksestä.

    Käräjäoikeuden mukaan kunnianloukkauksesta voidaan rangaista vain tahallisena tekona eikä nainen pyrkinyt aiheuttamaan vahinkoa. Syyte hylättiin.

    Turvallisinta kertoa poliisille

    Rikosylikomisario Jari Virtanen Turun poliisista keskustelee usein huumeista huolestuneiden sukulaisten ja nuorten lähituttavien kanssa. Toisista ihmisistä välittäminen ja mahdollisiin rikoksiin puuttuminen on Virtasen mukaan arvostettavaa kansalaistoimintaa, mutta siinä on käytettävä tarkkaa harkintaa.

    – Turvallisinta on ilmoittaa havainnoista viranomaisille, joilla on taitoa viedä asiaa eteenpäin. Ilmoittajan henkilöllisyys jää vain meidän tietoomme ja etsimme sitten sopivan keinon tarkistaa ilmoitus.

    Virtanen sanoo ymmärtävänsä perheen järkytyksen, mutta toisaalta myös ilmoittajan huolen. Varhainen puuttuminen huumeisiin on tehokkain tapa estää niiden käyttöä nuorten parissa.

    – Tällaisia ilmoituksia ja vihjeitä tulee meillekin runsaasti, sillä ihmiset ovat todella huolissaan huumeista ja tarkkailevat ympäristöään. Välillä vihjeiden avulla pystytään estämään huumeiden käyttö, kun ongelmaan päästään käsiksi ajoissa. Ehkä tässäkin nuori huomasi, että hänestä välitetään ja toisaalta vanhemmat voivat olla onnellisia, ettei huumeita löytynyt.

    Poliisin huumepuhelimeen 281 5300 tulee paljon yhteydenottoja. Jos epäily herää koulussa, niistä voi puhua kotona, opettajalle tai terveydenhoitajalle.

    – Se on hirveän huono asia, että joissakin kouluissa huumeisiin suhtaudutaan edelleen vähättelevästi ja toteamalla, ettei meillä ole huumeongelmaa. Aivan varmasti huumeita liikkuu kaikkialla ja koulujen luja ja tehokas ote on tärkeä osa huumetorjuntaa. Siellä tiivistyy se valistustyö, jota pitäisi antaa myös kotona.

    Huumetesti ei Virtasen mukaan näytä käyttöä kuin silloin, jos se tehdään päivän tai parin sisällä aineiden ottamisesta.

    Virallisen valistuksen vinkit omaisten, naapureiden ja sivullisten käryttämiseksi:
    http://www.irtihuumeista.fi/menu/tunnistaminen.html
    http://www.uskojaurheilu.fi/huume/index.html

    Naapureita ja muita voi ilmiantaa seuraaviin numeroihin:
    poliisin hätänumeroon 10022
    tullin huumevihjepuhelimeen 9800-4600
    Keskusrikospoliisin internet-rikosvihjepuhelin: 09-8388 6887
    Internet-rikosvihjeet myös osoitteella: vihje.internet@krp.poliisi.fi
    Muita vihjepuhelimia:
    Tulli 9800- 4600 (huumevihjepuhelin)
    Poliisi-TV 0800- 145

    Saman päivän TS tarjosi esimerkin poliisin luotettavuudesta:
    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,111427,2002-12-06

      Huumeiden käyttäjä hyvinvointiyhteiskunnassa
    Lähde: Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Olavi Kaukonen ja Pekka Hakkarainen (toim.). Gaudeamus. 272 s.
    http://www.yliopistokustannus.fi/1kirja.php?isbn=951-662-863-x

    Uusi kirja huumeiden käyttäjistä ja huumepolitiikasta tarjoaa katsauksen ajankohtaiseen ilmiöön eri näkökulmista kymmenen eri kirjoittajan artikkeleissa.

    Mikko Salasuo ja Kati Rantala selvittävät viihdekäyttö-termin merkityksiä ja ulottuvuuksia. Tavalliselle pössöttelijällehän huumekeskustelun vääntö viihde- ja väärinkäyttötermeistä kuulostaa toissijaiselta arkielämän näkökulmasta, jossa rentoutus-, kohtuu-, inspiraatio-, hupi-, mietiskely-, liika- ja lääkekäyttö vuorottelevat tilanteen ja vuorokauden ajan mukaan. Ulkomaisia kokemuksia ongelmien ratkaisemiseksi on kuitenkin vaikea ymmärtää jos puhumme vain omakohtaisella käsitteistöllä.

    Pekka Hakkarainen selvittää Turun huumekuolemia 90-luvun lopussa, jolloin ihmisten kuollessa lääkkeisiin ja heroiiniin virallinen valistus jatkoi vanhaa toitotustaan kannabiksen vaaroista, mistä Turun Vihreet Pantterit sai alkusysäksensä. Artikkelissa kartoitetaan piinallisen tuttu kuva huumeisiin menehtyneiden ihmisten elämänpiiristä, huumekuvioista. Nykyaikaisen huumemörön nahasta kuoriutuu se lukuisista syrjäytymistä käsittelevistä raporteista ja dokumenteista tuttu hahmo, nuori mies vailla vakituista työpaikkaa ja osoitetta.

    Heini Kainulainen tuo artikkelissaan huumeiden käyttäjien rankaisemisesta esille sen, kuinka Suomessa, kuten muissakin maissa, kontrolliviranomaisten valvonta kohdistuu pienimuotoiseen kannabiksen käyttöön ja hallussapitoon, vaikka julkisuudessa väitetäänkin sen kohdistuvan vain vakavimpaan rikollisuuteen ja ehkäisevän ongelmallisuutta.

    Verrattuna vellovaan huumekeskusteluun suomalaisesta huumekulttuurista julkaistaan liian harvoin asiallista tekstiä, mutta tätä kirjaa voi suositella pukinkonttiin kaiken ikäisille, joita huumeet puhuttavat tai mietityttävät.

    Tutkimus: Kannabis altistaa masennukselle
    Lähde:Helsingin Sanomat 23.11.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021123KO6

    Nuoruuden runsas käyttö lisää myös skitsofreniaan sairastumisen vaaraa

    Kannabiksen käytöllä ja psykiatrisella sairaudella on selvä yhteys toisiinsa, todetaan tänään ilmestyvässä Britannian lääkärilehdessä. Päätelmä perustuu lehden tutkimusraportteihin Australiasta, Ruotsista ja Uudesta-Seelannista.

    Niissä löydettiin yhteys nuoruusvuosien kannabiksen ja myöhemmän skitsofrenian, masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä.

    Ahdistuksen ja masennuksen yhteys kannabiksen käyttöön todettiin australialaistutkimuksessa, jossa oli mukana 1 601 murrosikäistä koululaista Victorian osavaltiosta. Heitä seurattiin seitsemän vuotta.

    Lähes 60 prosenttia tutkituista nuorista oli kokeillut kannabista ennen 20-vuotispäiväänsä, ja seitsemän prosenttia käytti sitä päivittäin.

    Päivittäin kannabista käyttäneillä nuorilla naisilla oli aikuisiässä viisinkertainen vaara kokea masennusta ja ahdistusta.

    Viikoittainen tai tiheämpi käyttö kaksinkertaisti vaaran.

    Ruotsin armeijaan vuosina 1969-70 tulleilta 50 000 nuorelta mieheltä kysyttiin kannabiksen käyttöä ja selvitettiin myöhempiä vaiheita sairaaloiden poistorekisteristä vuosilta 1970-1996.

    362 miestä sairastui skitsofreniaan. Kannabista käyttäneistä 5 391 miehestä tauti todettiin 73:lta.

    Skitsofrenian vaaraa kannabis lisäsi noin 30 prosenttia. Vaara oli sitä suurempi mitä enemmän kannabista käytettiin.

    Uudessa-Seelannissa taas seurattiin yhdessä kaupungissa vuosina 1972-73 syntyneiden vaiheita 26-vuotiaaksi.

    Heistä kerättiin tietoa psykoottisista oireista 11-vuotiaana sekä itse kerrotusta huumeiden käytöstä 15- ja 18-vuotiaana. 26-vuotiaana he osallistuivat haastatteluun, jolla selvitettiin mielenterveyden häiriöitä. Heitä verrattiin samanikäisiin, jotka eivät olleet kokeilleet kannabista.

    Tilastollisessa käsittelyssä selvisi, että kannabiksen käyttö 15- ja 18-vuotiaana lisäsi skitsofrenian oireiden määrää 26-vuotiaana. Psykoottiset oireet 11-vuotiaana eivät vaikuttaneet tulokseen.

    15-vuotiaana kannabista käyttäneillä oli nelinkertainen todennäköisyys saada skitsofreniaan viittaava arvio 26-vuotiaana kuin kannabista käyttämättömillä. Sellainen havaittiin joka kymmenennellä kokeilijalla.

    Erityisen alttiita olivat psykologisesti haavoittuvat nuoret.

    Poliisi paljasti ison kannabisviljelmän
    Lähde: Helsingin Sanomat 19.11.2002 ja Iltasanomat 20.11.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20021119OL8
    http://www.iltasanomat.fi/arkisto/uutinen.asp?kategoria=Kotimaa&id=456750

    Poliisi on selvittänyt törkeän huumerikoksen, jossa Hyvinkään alueelle levitettiin kaikkiaan 17 kiloa kuivattua marihuanaa vuosina 2000-2002.

    Hyvinkään poliisi löysi kotietsinnässä Mikkelin seudulla sijaitsevalta maatilalta suuren cannabis sativa -viljelmän, joka kasvoi kahdessa rehusiilossa. Cannabis sativa-kasveja oli useita satoja.

    Viljelmää kasvatti maatilan 55-vuotias emäntä, joka myös kuivatti kasvit myyntikuntoon. Poliisin mukaan cannabis sativan kasvattaminen ja jalostaminen oli asiantuntevaa ja ammattimaista.

    Maatilan emännän 32-vuotias hyvinkääläinen poika haki marihuanan ja levitti sitä lähinnä Hyvinkään alueelle. Ainetta myytiin pääasiassa ammattikoulussa ja muissa oppilaitoksissa opiskeleville nuorille.

    Maatilan emäntä ja hänen poikansa ovat olleet vangittuina tutkinnan aikana.

    MTK: Kekseliästä, mutta tuomittavaa

    Maataloustuottajain keskusjärjestön MTK:n mukaan maaseudun hätä ei ole Suomessa vielä niin suuri, että sen vuoksi täytyisi turvautua kannabiksen viljelyyn.

    – Tämä on yksittäistapaus. Maatilamatkan pitää olla elämysmatkailua, mutta ei pilvimatkailua, MTK:sta todetaan.

    Lehmistä luopumisen jälkeen käyttämättömäksi jääneen rehusiilon muuttaminen kasvihuoneeksi on MTK:n mukaan "erittäin kekseliästä", mutta tuomittavaa eikä millään tavalla suositeltavaa.

    Tilan mahdolliseen taloudelliseen ahdinkoon MTK suosittelee huumeiden sijasta omaa koulutettua, vapaaehtoispohjalla toimivaa tukihenkilöverkostoaan.

    Kannabis tupakkaa myrkyllisempää
    Lähde: Yle 11.11.2002, klo 10.52
    http://ww2.yle.fi/pls/show/yle_haku?string=kannabis

    Kannabiksen polttaminen aiheuttaa paljon muitakin haittoja kuin vain huumekoukkuun jäämisen vaaran, kertoo Britannian keuhkosäätiön tutkimus. Kolmen kannabissavukkeen polttaminen vahingoittaa keuhkoja yhtä paljon kuin 20 tavallista savuketta. Kannabiksen savun tervassa on 50 prosenttia enemmän syöpää aiheuttavia ainesosia.

    Myrkyllisyys korostuu, sillä kannabiksen polttajat imevät savua syvemmälle keuhkoihinsa ja pidättelevät savua ennen uloshengitystä. Tästä seuraa, että myrkylliset ainesosat, kuten häkä ja terva pääsevät tehokkaammin imeytymään keuhkojen kudoksiin.

    Nykyaikaisessa kannabiksessa on jopa 15 kertaa sen päihdyttävää ainetta THC:tä eli tetrahydrokanabinolia kuin 1960-luvulla. Tästä syystä 1960-luvulla tehdyt kannabistutkimukset eivät ole enää käyttökelpoisia, tutkijat sanovat.

    Tutkijoiden mukaan monet kannabiksen polttajat uskovat, että se on vähemmän vaarallista kuin tupakanpoltto.

    Tutkijat painottavat, ettei tutkimuksen tarkoituksena ole antaa kannabiksen polttoon liittyviä moraalisia kannanottoja, vaan vain objektiivista tietoa.

    Tapakasvatusta keskitysleirille
    Lähde: Turun Sanomat 9.11.2002

    Huumekoirat nuuhkivat Turun lukioissa ja kouluissa

    Kaikki Turun kaupungin lukiot ja koulut ovat pyytäneet poliisia tekemään tiloissaan huumetarkastuksen. Tarkastuksilla halutaan ennaltaehkäistä huumausaineiden käyttöä ja myyntiä. Oppilaiden mielipiteet tarkastuksista vaihtelevat suuresti.

    – On hyvä, että järjestetään huumetarkastuksia, sillä haluan lukion olevan täysin huumeeton. Ja koirat eivät millään tavoin loukanneet yksityisyyttäni. Se olisi ollut sitten eri asia, jos laukkuja olisi pengottu, Kastun lukion oppilas Sonja Norman miettii.

    – En pidä yhtään "reput auki, riviin, pyllistä" -ideasta. On varmasti keinoja ennaltaehkäistä huumeidenkäyttöä hellävaraisemmin. Tullissa tarkastukset mielestäni menettelvät, mutta työpaikalla se on lähinnä inhottavaa, Olli Jortikka kritisoi.

    Kastu selvisi puhtain paperein – tällä kertaa

    Poliisin ja tullin koirat tarkastivat muutamia viikkoja sitten Kastun koulun ja lukion oppilaiden reppuja. Huumausaineita ei löytynyt yhdestäkään tutkitusta luokasta.

    – Vaikka Kastu sijaitsee syrjässä keskustasta, olen jo viime vuoden puolella epäillyt joidenkin oppilaiden esiintyvän aineiden vaikutuksen alaisena koulun alueella. Stakes osoittaa nuorten asenteiden huumeita kohtaan olevan muuttumassa suvaitsevaisemmiksi ja tietooni on tullut vahvoja epäilyjä, että koulun portin ulkopuolella on käynyt henkilö kauppaamassa huumausaineita, perustelee Kastun lukion rehtori Pekka Mäkinen päätöstään poliisilta virka-apua.

    Rehtori Mäkinen kertoo tarkastusten olevan myös yhteiskunnallinen koulutustilaisuus oppilaille ja sanoo, että tarkastuksia tullaan varmuudella tekemään jatkossakin.

      Mitä Myyrmäen pamaus meille opettaa?
    Lähde: Voima 9/2002

    Ja miksi ihmeessä tämä Myyrmäen pamaus täytyy liittää huumeongelman viitekehykseen? Gerdthän oli kaikesta päätellen raitis, urheilullinen ja "siisti" poika, joka pum-leikkiensä perusteella olisi sopinut lähinnä vapaaehtoiselle maanpuolustuskurssille muiden sotahullujen kanssa. Kuinkahan monta kiihkoilijaa nämäkin ryhtiliikkeet koulivat reippaiksi taisteluhenkisiksi isänmaansankareiksi ?

    Tiedon kieltämistä ja keskusteluryhmien moderointia voidaan melkeinpä huomaamatta laajentaa koskemaan vallanpitäjiä harmittavaa poliittista oppositiota. Suurimmassa vaarassa on tietysti avoin huumepoliittinen keskustelu – jota yhä sensuroidaan häpeilemättä suurissa tiedotusvälineissä. EU:n huumepolitiikasta ja -konferensseista kirjoitetaan korkeintaan pinnallisesti, ja valtaosa uutisista on edelleen dramaattisesti viihteellistä sosiaalipornoa.

    Väitänpä, että nimenomaan internetin polttavan sensuroimaton keskustelu on viime vuosina pakottanut mediaa myöntämään ristiriitojen olemassaolon.

    Hesarissa kerrottiin myös huomaamattomassa artikkelissa, ettei heinäkuisen Helsingin autopommiräjähdyksen takana poliisin antamien uusien tietojen mukaan ollutkaan järjestäytynyt rikollisuus, vaan yksityisten ihmissuhteiden selvittely. (Pommimieshän oli tässä tapauksessa nuori vartija, suorastaan yhteiskunnan tukipilari!) Silti tällä "huumepommilla" rääkättiin otsikoita viikkokaupalla ja joka lehdessä annettiin ymmärtää, että nyt onkin syytä roihuttaa lisää rahaa huumesodan liekeissä.

    Antti Olavi Nyman

    Helsingin Sanomat 18.7.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020718KA1

    Viikatemiehen repusta löytyy yhä useammin alkoholi
    Lähde: Turun Sanomat 3.11.2002
    http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,12,0,0,108777,2002-11-03

    Kannabiksen haittavaikutuksista jeesusteleva huumevalistus on unohtanut tarkoitushakuisesti alkoholin huomattavasti lukuisammat ja selvästi vakavammat haitat, mikä näkyy Turun Sanomien julkaisemassa jutussa:

    Viikatemiehen repusta löytyy yhä useammin viinapullo, sillä alkoholitaudit ja tapaturmaiset alkoholimyrkytykset ovat suomalaisten kuudes suuri kuolinsyy. Melkein viisi prosenttia miehistä ja 1,3 prosenttia naisista menehtyy suoraan alkoholiin.

    Luku on jyrkässä kasvussa, koska suomalaiset läträävät väkijuomien kanssa entistä innokkaammin. Alkoholitaudit ja -myrkytykset vievät miehiä kolme kertaa ja naisia peräti 11 kertaa enemmän kuin vuonna 1970.

    Alkoholi on työikäisten miesten ja naisten toiseksi merkittävin kuolinsyy. Vain sepelvaltimotauti tappaa enemmän 15-64-vuotiaita miehiä ja rintasyöpä tuon ikäisiä naisia.

    Lääninoikeuslääkäri Jääskeläinen ei tyydy pelkästään noihin lukuihin. Hän muistuttaa, että viinaksien viljely näkyy myös monissa muissa kuolinsyysarakkeissa. Sydänlihasten rappeumat johtavat usein krapulakuolemiin.

    Itsemurhan tehneistä miehistä 55 prosenttia on ollut alkoholin suurkuluttajia. Joka viidennen kolarin takaa pilkistää alkoholi. 80-90 prosenttia henkirikoksista on sellaisia, joissa uhri, tekijä tai molemmat ovat juovuksissa.

    Juovuksissa kaadutaan. Juovuksissa pudotaan. Juovuksissa hukutaan.

    – Viina vie tavalla tai toisella yli 10 prosenttia miehistä, Jääskeläinen laskee

    Siemenistä vankeutta
    Lähde: Ilta-Sanomat 26.10.2002

    Kannabiskasvin siemeniä myytiin internetissä

    Yrttiaatteelle omistautuneet yhdistykset myivätkin todellisuudessa huumekasvien siemeniä. Tampereella toimineen Pohjoisten yrttien ystävät ry:n puuhamiehet saivat vankeutta ja sakkoja. Miehet myivät internetissä kannabiskasvin siemeniä.

    – Yhdistys oli perustettu yrtteihin liittyvän asian takia. Se ei ehtinyt lähteä käyntiin, kun he rupesivat touhuamaan siementoimintaa, sanoo syyttäjä Ulla-Maija Aho.

    Varsinaista yhdistystoimintaa Pohjoisten yrttien ystävillä ei ollut. Yhdistyksessä touhusi vain kolme miestä. He tilasivat Hollannista kannabiksen siemeniä ja markkinoivat niitä yhdistyksen nettisivuilla.

    Kymmenen siemenen pussi maksoi Hollannista tilattuna 2,5 euroa. Kun yhdistys myi pussin eteenpäin, hinta oli 5 euroa eli siemenet maksoivat puoli euroa kappale.

    Yhdistyksellä oli 300-400 asiakasta. Syyttäjän mukaan siemeniä myytiin ainakin 3700 kappaletta.

    Käry kävi, kun Vantaan tulli ryhtyi tutkimaan Hollannista lähetettyjä siemenpaketteja. Oikeuteen juttu tuli Tampereella, koska yhdistyksen kotipaikka on siellä.

    Siemenkaupan päätekijä, 34-vuotias tamperelainen mies, sai huumerikoksista puolen vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Yhdistyksen puheenjohtaja, 27-vuotias jalasjärveläinen mies, sai viisi kuukautta ehdollista. 30-vuotias tamperelaismies selvisi sakoilla.

    Jutun päätekijä, 34-vuotias insinööri, määrättiin maksamaan valtiolle 8729 euroa laittomasti saatuna hyötynä. Hän oli siirtänyt rahat yhdistyksen tililtä omalleen.

    Päätekijä ilmeisesti harjoitti siemenkauppaa ammatikseen. Hän luopui vakituisesta insinöörin työstään voidakseen omistautua yrttiaatteelle.
     

    Suomalaisnuoret polttavat pilveä muita harvemmin
    Lähde: Helsingin Sanomat, 23.10.2002

    Suomalaiset nuoret polttavat vähemmän kannabista kuin EU:ssa keskimäärin. Tiistaina julkistetun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 19,2 prosenttia 15-24-vuotiaista suomalaisista on kokeillut kannabista ja 5,6 prosenttia on käyttänyt sitä kuluneen kuukauden aikana.

    Muita huumeita on kokeillut 9 prosenttia suomalaisnuorista, viime kuukauden aikana käyttäneitä oli 3,1 prosenttia.

    Keskiarvo koko EU:ssa on kannabiksen kokeilulle 28,9 prosenttia, säännölliselle käytölle 11,3 prosenttia. Muiden huumeissa luvut ovat lähellä Suomen tuloksia.

    Yleisintä pilvenpolttelu on Tanskassa ja Ranskassa, jossa lähes puolet vastaajista on kokeillut. Ranskalaisnuorista 19,8 prosenttia on käyttänyt kannabista kuukauden aikana, Espanjassa käyttäjiä on 15 prosenttia. Myös Britanniassa, Tanskassa ja Hollannnissa käyttäjiä löytyi yli 10 prosenttia.

    Raittiimpia ovat kreikkalaisnuoret.
    STT

    Lehdistötiedote
    http://europa.eu.int/comm/justice_home/unit/drogue_en.htm
    Raportti pdf-tiedostona
    http://europa.eu.int/comm/justice_home/unit/drogues/

    eurobarometer/index_en.pdf

    Raportin lukujen mukaan Suomen nuoret käyttävät "muiden huumeita" kuin omiaan: keskimäärin 8.8% muista eurooppalaisista nuorista on kokeillut niitä ja ja 2.7% käyttänyt viimeisen kuukauden aikana.

    Huumesota on myös propagandasotaa
    Lähde: Helsingin Sanomat 20.10.2002; Suomen Lääkärilehti 41/2002; British Medical Journal 2002; 325:510

    Suomalaisissa lehdissä julkaistut jutut Hollannin kansallisesta huumetutkimuksesta osoittautuivat tyypilliseksi suomalaiseksi huumepropagandaksi. Ohessa lähteet sekä Amsterdamin yliopiston alaisen CEDRO:n (Centrum voor Drugsonderzoek) tutkimus. Kuten BMJ:ssa todetaan noudattaa Hollannin huumeiden käytön kehitys kansainvälisiä suuntauksia. Käytön tasoissa ja varsinkin ongelmaisuudessa puolestaan löytyy eroja.

    Lääkemaailmassa tapahtuu
    Toimittanut : Juhana E. Idänpää-Heikkilä
    Suomen Lääkärilehti 41/2002 vsk 57, s 4105

    Huumausaineiden käyttö nousussa Alankomaissa

    Alankomaat on soveltanut jo vuosia liberaalia huumausainepolitiikkaa, jonka on väitetty jarruttaneen tai jopa vähentäneen maan huumeongelmaa. Noin 18 000 teini-ikäisen keskuudessa tehty seurantatutkimus osoitti, että kannabiksen käyttäjien määrä oli lisääntynyt 15.6%:sta 17%:iin verrattuna tilanteeseen 4 vuotta sitten ja 20-24 vuotiaista 42% oli käyttänyt kannabista ja 8.6% kokaiinia, kun vastaavat prosenttiosuudet neljä vuotta sitten olivat 32 ja 3.9%.

    HS 20.10.2002
    Mielipiteet

    Huumeiden käyttö vain lisääntyi

    Jussi Hirvi väitti (HS 14.10.) Alankomaiden esimerkin perusteella voitavan olettaa, että kannabiksen vapauttaminen ei juuri lisäisi mietojen tai vahvojen huumeiden käyttöä. Totuus on kuitenkin toinen.

    Vuonna 2001 18000 nuoren aikuisen keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että 20-24-vuotiaista 42 prosenttia oli kuluneen vuoden aikana käyttänyt kannabista ja 8,6 prosenttia kokaiinia. Neljä vuotta aikaisemmin vastaavat prosenttiosuudet olivat 32 ja 3,9. Tutkimuksen teki Amsterdamin yliopisto (Amsterdam University’s Centre for Drugs Use).

    Vapaamielinen huumepolitiikka siis lisäsi kannabiksen käyttöä 31 ja kovien huumeiden käyttöä 120 prosenttia. Mantra Hollannin vapaan huumepolitiikan toimivuudesta joutaa romukoppaan. Valitettavasti vain kansainvälinen huumekauppa Amsterdamissa ja sen ympäristössä toimii kunnolla.

    Tutkimustulos on julkaistu tiivistettynä British Medical Journal -lehdessä ja se on suomennettuna Suomen Lääkärilehden numerossa 41. On yltiöpäistä optimismia olettaa, että Suomessa, missä jo 10-12-vuotiaat lotraavat kaljalla, kannabiksen vapauttaminen vähentäisi huumeiden käyttöä ja niistä johtuvia taloudellisia ja terveydellisiä haittoja.

    Hannu Vierola
    erikoislääkäri
    isoisä
    Iisalmi

    BMJ 2002; 325:510
    In Brief

    Dutch drug misuse increases: In line with international trends, drug misuse in the Netherlands continues to gradually increase according to a survey last year of 18 000 Dutch teenagres and adults by Amsterdam University’s Centre for Drugs Use. Overall, 17% of people had used cannabis, compared with 15.6% four years ago. The proportion of 20-24 years olds who had "ever used" cannabis or cocaine increased from 32% to 42% and from 3.9% to 8.6% respectively.

    Abraham, Manja D., Hendrien L. Kaal, & Peter D.A. Cohen (2002), Licit and illicit drug use in the Netherlands 2001. Amsterdam.
    http://www.cedro-uva.org/lib/abraham.npo01.01.html
    Lehdistötiedote:
    http://www.cedro-uva.org/lib/abraham.npo01.press.en.html
    USA:n ja Hollannin huumetilanteen vertailu:
    http://www.cedro-uva.org/stats/national.nlusa.html

      Kuka heiluttaa koiraa ?
    Lähde: Helsingin Sanomat 2.10.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021002

    HS:n juttu taustoittaa Suomen virallisen huumepolitiikan perusteita:

    Anja Toivanen syntyi 3. 10. 1927 Helsingissä. Toivanen on ollut sukunsa omistaman teknisen tukkukaupan Onnisen hallituksessa yli 50 vuotta ja tätä nykyä hän on Onvest Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja määräysvallan omistaja. Konsernin suuret yhtiöt ovat Onninen Oy ja Are Oy. Toivasen vanhemmat olivat Onnisen kauppaneuvos Martti Auriala ja Maikki os. Onninen. Anja Toivanen käynnisti Helsingin Inner Wheel -klubin nimissä huumekoirakeräyksen 1995.

    Anja Toivasen avustuksella Suomen tullille on saatu jo 25 huumekoiraa. Yksi maksaa pyöreästi 7 000 euroa. Toivanen on Inner Wheelin kantavia voimia. Klubissa toimivat rotaryjen vaimot, ja tässä joukossa Toivanen käynnisti huumekoirien tukemisen viime vuosikymmenellä.

    Miksi juuri huumekoirat? "Nään kotini lähellä Kaivopuistossa muutoinkin ihan tarpeeksi huumehörhöjä."

    Rangaistuskäytäntöä yhtenäistetään
    Lähde: Yleinen ohje syyttäjille 11.9.2002, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Hufvudstadsbladet 12.9.2002 sekä Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 15.9.2002
    http://www.oikeus.fi/vksv/15368.htm
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020912KO1

    Kannabistuotteet lieviä huumeita

    Vuosi sitten tuli voimaan ns. pikasakkokäytäntö, jonka mukaan poliisiviranomainen voi antaa paikan päällä sakot huumeen käytöstä ja siihen liittyvästä vähäisestä hallussapidosta. Kuluneen vuoden aikana paljastui SKY:n palautepostinkin kautta se, että ihmiset saavat erilaisia rangaistuksia asuinpaikkakunnan mukaan. Valtakunnansyyttäjä toi uudet ohjeet huumerikosten rankaisemiseksi, jotta valtakunnallisesti päästäisiin tasavertaiseen rankaisemiseen.

    Rangaistuskäytännön ohjeistuksessa huumeet on jaettu kolmeen luokkaan ja nyt ensimmäisen kerran Suomessa kannabistuotteet on luokiteltu lieviksi aineiksi. Valtakunnansyyttäjän ohjeistuksen mukaan pikasakkokäytäntö koskee alle 10 gramman hasiseriä ja alle 15 gramman marihuanaeriä. Normaalirangaistus olisi 10 päiväsakkoa, josta voidaan poiketa molempiin suuntiin 5 päiväsakkoa mutta jos kannabiksen käyttö on jatkuvaa niin tällöin päiväsakkojen lukumäärä on 15-20.

    7§ edelleen voimassa

    Suomessa on syntynyt pikaratkaisuihin perustuva huumepolitiikka, jossa tehokkaan ongelmiin puuttumisen sijaan on lähdetty hakemaan poliisiviranomaisten suorittamaa rankaisemista helpottavaa mallia. Valtakunnansyyttäjän ohjeistuksenkin arvellaan yksipuolisesti lisäävän rankaisemista käytäntöä yksinkertaistamalla.

    Ohjeistuksessa painotetaan kuitenkin voimakkaasti sitä, että rangaistus ei ole mikään pakko. Ohjeistuksessa selostetaan Suomen rangaistuskäytännön historiaa ja sitä, kuinka lain soveltaminen on muodostunut ankarammaksi kuin mitä lainsäätäjä aikoinaan tarkoitti. Käytön rankaisemisen oli aikoinaan tarkoitus lisätä kielteisiä asenteita huumausaineiden käyttöä vastaan mutta sen vastapainoksi luotiin toimenpiteistä luopumista koskevaa lainsäädäntöä, kuuluisa 7§ (RL 50:7). Tämän lisäksi laissa on myös omat pykälänsä taloudellisuudelle ja kohtuudelle rankaisemisessa.

    Ohjeistuksessa todetaan 7§:stä mm., että: "Säännös koskee paitsi huumausaineen käyttöä, hallussapitoa ja hankkimisen yritystä omaa käyttöä varten, myös muita RL 50 luvun huumausaineen käyttöön liittyviä rikoksia kuten maahantuontia, valmistusta ja viljelyä omaa käyttöä varten. Säännöksen nojalla syyttämättä jätettävä rikos voi siis olla otsikoltaan huumausainerikos, mutta rikoksen on oltava omaan käyttöön liittyvä."

    Ohjeistuksessa painotetaan nuorten sekä ongelmakäyttäjien rankaisematta jättämistä. Nuorille olisi tehokkaampaa pitää syyttäjän, poliisin ja sosiaaliviranomaisen puhuttelu kuin vain kaavamaisesti rangaista. Tosin puhuttelua ei kannattaisi järjestää useampaa kertaa, mikä herättää ihmetystä, että eikö sittenkään haluta satsata nuoriin.

    Ongelmakäyttäjien kohdalla hoitoon hakeutuminen eikä enää sitoutuminen riittää rankaisemisesta luopumiseen. Realistisesti ohjeissa todetaan, että riippuvuudesta vapautuminen voi olla vaikeaa ja tällöin hoitoon hakeutuminen voi olla perusteena useammankin kerran.

    Hoitoon haluamaton aikuinen kannabiksenkäyttäjä

    Hoitoon haluamattomien aikuisten osalta taas ei ole selvää vastasyytä toimenpiteistä luopumiseksi. Ohjeistuksessa selvästi ymmärretään, että ilman varaventtiileitä rankaiseminen kohdistuisi ongelmattomimpaan käyttäjäryhmään, jonka pääasiallinen aine on vielä lieväksi huumeeksi luokiteltu kannabis, jolle ei edes ole toimivaa hoitovaihtoehtoa.

    7§:n soveltamista puoltaa aineen laatu eli lieväksi todettu kannabis ja teon vähäisyys eli rikoksen kohteena on ollut enintään muutamaa käyttökertaa vastaava määrä kannabista. Syyttämättäjättämistä puoltaa lisäksi esimerkiksi tekijän ikä, ensikertalaisuus tai käyttötilanteeseen liittyvä yllätyksellinen houkutus.

    Toimenpiteistä luopumista voidaan harkita vähäisyysperusteen mukaan (ROL 1:7) myös muuhun kuin välittömästi omaan käyttöön liittyvään huumausainerikokseen. Käytännössä kysymykseen voi tulla vain satunnainen, ilman voittoa tapahtunut huumausaineen välittäminen tai tarjoaminen osana yhteistä käyttöä tai muuten sellaisissa olosuhteissa, ettei teko ole saanut vastaanottajassa aikaan päätöstä huumausaineen käytöstä.

    Lainsäädäntöön sisältyy kohta, jota voidaan soveltaa kannabiksen lääkekäyttöön: ROL 1:8:n kohtuusperustetta voidaan soveltaa poikkeuksellisesti esimerkiksi tilanteessa, jossa tekijän huumausaineen käyttöön liittyvä hengenvaarallinen tila tai siihen liittymätönkin vakava sairaus voi olla toimenpiteistä luopumisen perusteena, jos syytteen nostaminen olisi selvästi kohtuutonta.

    Oikeusturva ei kuulu narkkareille

    Rangaistuskäytännön tarkoitus oli aikoinaan lisätä kielteisiä asenteita. Tiedotusvälineet ovat viimeisen 30 vuoden aikana tehneet kaikkensa tämän kielteisen asenneilmapiirin levittämiseksi, millä on ollut huomattava vaikutus suomalaisen huumeongelman muodostumisessa, huumeongelmaa ei analysoida vaan kaikki pössöttelijöistä sekakäyttäjiin ovat niitä samoja narkkareita, hoito on uskovaisten hihhuleitten hallussa eikä siihen uskalleta hakeutua eikä rankaisemisen vaihtoehdoista saa keskustella.

    Tämä virallinen asenneilmapiiri tuli jälleen esille valtakunnansyyttäjän ohjeistuksen uutisoinnissa. Esimerkiksi HBL uutisoi koko jutun "Knarkare ska också vara lika inför lagen", kaikkihan ne ovat niitä samoja narkkareita kuten suomenruotsalaiset ovat kaikki niitä rikkaita perijöitä!

    Turun Sanomat siteerasi näkyvästi valtakunnansyyttäjän arviota oikeusturvan ylikorostuneisuudesta huumeasioissa: "Meillä ei viranomainen voi muka tehdä mitään ilman, että varmistutaan oikeusturvasta. Sellainen ajatustapa estäisi tällaisenkin uuden metodin käytön."

    Rankimman linjanvedon teki kuitenkin Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 15.9, jossa todetaan, että "Eduskunnassa odottaa hyväksymistään lakiesitys, joka antaa poliisille mahdollisuuden salakuunnella kotonaan olevaa törkeästä rikoksesta epäiltyä henkilöä. Oleellista esityksessä on, että kuuntelu ei vaadi todennäköisiä syitä, vaan pelkkä syy epäilyyn riittää kuuntelun sallimiseen. Lakiuudistus on periaatteellisesti merkittävä, sillä se rikkoo kansalaisten oikeutta kotirauhaan. Niinkin pyhään perusoikeuteen on poikkeustapauksessa pakko puuttua.

    Kansalaiset ovat valmiita antamaan poliisille lähes rajattomat oikeudet törkeiden rikosten torjuntaan ja tutkintaan. Kansalaiset ovat myös tiukkojen rajoitusten ja kovien rangaistusten kannalla."

    Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi seksuaalirikoksissa ei saa edes puhelinkuunteluoikeuksia.

    Huumesotaa halutaan lietsoa vaalien alla
    Lähde: Turun Sanomat ja HBL 21.9.2002

    Suomalaiset huumesoturit olivat värvänneet Ruotsista hätiin EU-piireissä rouva huumesotana tunnetun MaLou Lindholmin. Yhdessä tunnetun alkoholista toipuneen kansanedustajan Risto Kuisman kanssa IHRY järjesti eduskunnassa tilaisuuden huumesodasta kadonneen puhdin palauttamiseksi. Paikalle oli tullut muutama kansanedustaja ja toimittaja, joista varsinkin Turun Sanomien edustaja oli tarttunut täkyyn:

    EU-maissa pidetään huumeita tärkeimpänä uhkana turvallisuudelle

    Huumeet ovat päällimäinen turvallisuusuhka EU:n kansalaisten mielissä. Kaikki Euroopan maat ovat allekirjoittaneet YK:n sopimukset rajoittavasta huumepolitiikasta. Sitä korostaa myös YK:n lasten oikeuksien sopimus, jonka mukaan lapsella tulee olla oikeus elää laittomista huumeista vapaassa yhteiskunnassa.

    Kuitenkin eri EU-maiden käytäntö harjoittaa tätä huumepolitiikkaa vaihtelee Ruotsin ja Suomen tiukasta linjasta Hollannin ja Belgian vapaampaan suuntaan. Eri mieltä ollaan myös siitä, pitäisikö huumeet hyväksyä yhteiskunnassa jo olemassa olevana haittana ja vähentää niiden aiheuttamia vaurioita vai pyrkiä huumeista vapaaseen yhteiskuntaan.

    Suomen, mutta myös EU:n huumepolitiikan ristivetoon puututtiin kansainvälisessä huumepolitiikan seminaarissa Eduskunnassa. Järjestäjänä oli eduskunnan raittiusryhmä yhdessä Irti Huumeista ry:n kanssa.

    – EU sellaisenaan ei ole, eikä pitäisi olla uhka rajoittavalle huumepolitiikalle. Kuitenkin se on sitä, huomautti ruotsalainen MaLou Lindholm, joka on tunnettu vaikuttaja eurooppalaisessa huumekeskustelussa. Hän viittaa tässä EU-poliitikkoihin suuntautuvaan huumemyönteiseen lobbailuun.

    Kun EU:ssa pitäisi olla tavoite päästä eroon huumeongelmasta, huumeiden laillistamisliikkeet tekevät Lindholmin mukaan EU-maissa, mm. Britanniassa, Hollannissa ja Belgiassa, työtä huumeiden käyttöä rajoittavan lain kiertämiseksi.

    – Pyritään perustamaan ns. Coffee Shopeja, joissa voi polttaa laillisesti hasista ja testaamaan nuorison ekstaasitabletteja ennen "raveja", minkä jälkeen niitä voisi käyttää. Metadonin ja subutexin käyttö pyritään laillistamaan ja saamaan kannabis ei-rikolliseksi.

    Asiassa ei MaLou Lindholmin mukaan ole kyse siitä, valitaanko huumevapaa yhteiskunta vai vaurioiden vähentämisyhteiskunta. EU:n sisällä asiaa ajaa ylikansallinen radikaaliverkosto ja kansainvälinen kieltolain vastainen koordinaatio, joilla molemmilla on runsaasti rahaa käytössään.

    Huumeiden laillistamisliikkeiden intensiivisestä työstä huolimatta rajoittavan huumepolitiikan tavoitteena on huumevapaa yhteiskunta ja pääsy eroon huumeongelmasta, vaikka se edes tiukasti huumeita vastustavissa maissa tuskin on mahdollista. – Ei edes Ruotsissa, väläytti Lindholm.

    Myös Suomessa tulee Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtajan Tapio Jaakkolan mukaan olla tavoitteena huumeeton yhteiskunta. Toiminta sen eteen tulisi aloittaa lähiympäristöstä ja perheestä.

    Huumehoidon päämääräksi taas tulisi Jaakkolan mukaan ottaa ensisijaisesti paraneminen huumeriippuvuudesta.

    Tässä törmäävät toisiinsa lääkkeellinen hoito ja lääkkeetön huumehoito.
    – Kuvaavaa nykyisessä tilanteessa on, ettäkun huumeongelmaisten korvaushoitoon on meillä vuoden jono, niin lääkkeettömän hoidon paikkoja on auki koko ajan.
     

    HBL antoi palstatilaa myös muille samassa tilaisuudessa esiintyneille asiantuntijoille:

    "Liberalare drogpolitik är att ge upp"

    Vi får inte acceptera droger som en oundviklig del av samhället. Då kan vi lika gärna ge upp kampen. Det säger MaLou Lindholm, inom EU-kretsar känd som kvinnan bakom knarkkriget.

    "De knarkliberala organisationernas största fiende" är ett epitet som svenska MaLou Lindholm ofta får, och som hon är stolt över. I dag arbetar Lindholm som verksamhetsledare för anti-drogorganisationen Hassela International Network, men hon har också kämpat mot en liberalisering av knarket under sin tid som EU-parlamentariker.

    Enligt henne är EU ett hot mot den restriktiva drogpolitiken. Hon arbetar aktivt mot en harmonisering av EU-ländernas drogpolitik, eftersom hon tror att den i förlängningen skulle innebära att knarket blir fritt.

    Som ett exempel ger hon det förslag som EU-kommissionen bereder som bäst och som går ut på att medlemsländerna skall minimera de skador som droger förorsakar. I praktiken kan det här betyda stationer för utbyte av sprutor och t.ex. metadonbehandling för heroinister.

    – Det här är första steget mot en liberalisering av narkotika. Sedan kommer sprutrummen där knarkarna får injicera under övervakning och kontrollstationer för att garantera att heroinet är rent. I Schweiz vill man till och med odla heroin för att slippa den internationella knarkhandeln. I stället för att satsa på förebyggande arbete och hjälpa människor ur missbruket accepterar man drogproblemet och skyfflar undan knarkarna, säger MaLou Lindholm.

    Dubbla budskap

    I MaLou Lindholms idealsamhälle skulle man satsa energin och skattepengar på bättre förebyggande arbete i skolorna, snabb medicinfri vård av dem som hamnat i knarkträsket och tvångsvård som sista alternativ. Sprututbytesverksamheten tror hon inte på.

    – Det är som att säga att det är OK att du knarkar, bara du använder rena sprutor. I stället för att hjälpa folk ur missbruket, hjälper man dem att stanna kvar, säger hon.

    Enligt Lindholm finns det inte heller några entydiga bevis för att sprutytbytesverksamhet minskar förekomsten av hiv. Den kontakt som vårdarna får till missbrukarna kunde enligt henne skapas också på andra sätt.

    – I stället för sprutstationer borde vi inrätta speciella vårdstationer för missbrukare. De som sitter fast i knarkträsket vill sällan gå till en vanlig tandläkare eller bli uttittade på en hälsovårdscentral. Metadonprojekten, som går ut på att ersätta droger med syntetiska varianter som är rena och billiga, fördömer hon helt och hållet.

    – Det leder bara till ett annat slags beroende. Jag har aldrig sett en metadonmissbrukare bli fri, säger hon.

    Experter tvistar om vår drogpolitik

    Innebär vår drogpolitik att vi struntar i knarkarna eller ser vi äntligen sanningen i vitögat? Social- och hälsovårdsministeriet och anti-drogorganisationerna är på kollisionskurs ifråga om vår framtida linje.

    På pappret har Finland fortfarande en restriktiv drogpolitik. Men den utbredda användningen av syntetiska droger (t.ex. metadon) och sprutbytesstationerna har fått anti-drogorganisationerna på fötter.

    – Social- och hälsovårdsministeriet förivrar sig och skenar iväg med sina projekt. I teorin ser politiken bra ut, men verkligheten är en annan, säger informatören vid Fri från narkotika Johanna Hackman, som på de flesta punkter håller med MaLou Lindholm.

    Tapani Sarvanti, konsultativ tjänsteman vid social- och hälsovårdsministeriet, säger att det inte handlar om någon ny linje i statsrådet eller om bristande kontroll vid ministeriet, utan om att ta hänsyn till realiteterna.

    – Det är bättre att ta skeden i vacker hand. Man måste se världen som den är, inte som man önskar att den vore.

    Enligt honom är det ett faktum att alla inte blir av med sitt drogberoende och då är det läkarnas sak att hålla folk vid liv.

    – I vissa fall är det klokt att minimera skadorna, att minska brottsligheten genom att ge metadon och förhindra hiv-smitta genom rena sprutor. Vi kan inte skicka alla knarkare till en öde ö, säger han.

    Sarvanti har följt med beredningen av EU-kommissionens förslag om åtgärder som minskar de skador som droger förorsakar. Han påpekar att Finlands huvudsakliga linje fortfarande är att förebygga missbruk. Därför har Finland också stött Sveriges förslag om att betona prevention i EU-kommissionens nya papper.

    Gammal propaganda

    Tapani Sarvanti ser inte sprutbytesstationer och läkemedelsbehandling av missbrukare som liberalisering, utan snarare som mångsidighet och flexibilitet. MaLou Lindholms argument för en helt restriktiv politik avfärdar han som propaganda,

    – Vi kan inte alltid upprepa samma saker. Om företag fungerade enligt de principerna skulle de för länge sedan ha gått i konkurs, säger han.

    Han tycker inte heller att inställningen bland EU-tjänstemän och politiker är så svartvit som MaLou Lindholm låter förstå.

    Även EU-parlamentarikern Astrid Thors ser EU som en möjlighet snarare än som ett hot.

    – Tack vare polissamarbetet i EU kan vi gripa mycket större hajar än tidigare, säger hon.

    Själv företräder hon en rätt restriktiv linje, men anser att sprutbytesstationer kan behövas för att få kontakt med missbrukarna. Thors är medveten om de konflikter som finns mellan dem som vill liberalisera och skärpa drogpolitiken, men anser inte att det är ett hinder för samarbete på EU-nivå.

    – Vi måste bara begränsa samarbetet till de punkter där vi är överens, säger hon.

    Hasista polttanut varusmies sai kovat sakot
    Lähde: HS 14.9.2002

    Ilmatorjuntaleirillä hasista polttanut varusmies tuomittiin perjantaina Espoon käräjäoikeudessa ankariin sakkoihin huumeen käyttörikoksesta ja palvelusrikoksesta. Miehelle tuomittiin 50 päiväsakkoa eli yhteensä 300 euroa sakkoa.

    Paikallinen syyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta, sillä hänen mielestään rikokset olivat vähäisiä. Läntisen maanpuolustusalueen esikunta kanteli päätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon.

    Syyttäjä vaati miehelle lyhyttä ehdollista vankeusrangaistusta. Hasiksen poltto oli hänen mielestään vaarantanut muiden turvallisuuden.

    Kansanedustajien on vaikea keskustella huumeista
    Lähde: Helsingin Sanomat 5.9.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020905KO7

    Soininvaara epäili huumeiden nollarajan toimivuutta liikenteessä

    Vaaleihin tähtäävä eduskunta yrittää kohottaa omaa moraalista tasoaan käymällä tiukkasanaista keskustelua huumeista. Tällä kertaa käsittelyssä oli nollarajan määrääminen joillekin huumeille liikenteessä.

    Hallituksen esitys nollarajan määräämisestä huumeille liikenteessä sai myönteisen vastaanoton eduskunnalta keskiviikkona. Esitys lähetettiin lakivaliokunnan pohdittavaksi.

    Huumeissa ajamisesta voi nykyisin tuomita vain, jos voidaan osoittaa, että ajokyky on huumeista alentunut.
    Esityksen mukaan tuomio voitaisiin antaa, jos veressä on huumeita tai niiden hajoamistuotteita.

    Eduskunnassa oli kuitenkin soraääni: vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara näki esityksessä kemiallisia ja oikeudellisia ongelmia.

    Huumausaineiden lista on pitkä, ja suuresta osasta ei ole sellaista näyttöä, että ne heikentäisivät suorituskykyä. Osa aineista on kielletty urheilussa, koska ne parantavat suorituskykyä, Soininvaara luetteli.

    Lisää löylyä Soininvaara löi kertomalla EU:n huumeviraston tutkimuksesta. Sen mukaan ei ole näyttöä, että kannabistuotteet vaikuttaisivat ajokuntoon, hän sanoi ja lisäsi itse ihmettelevänsä tulosta.

    Vielä Soininvaara huomautti, että hajoamistuotteita voi olla veressä vielä viikkoja huumeiden käytön jälkeen. Tällöin ei hänen mukaansa rangaistaisikaan huumeissa ajamisesta vaan siitä, että on joskus käyttänyt huumeita – mistä on oma, lievempi rangaistuksensa.

    Saatettaisiin jopa tuomita huumeissa ajamisesta joku, joka on pari viikkoa sitten käyttänyt kannabista toisessa maassa, jossa käyttö on laillista, Soininvaara maalaili.

    Vaikka Soininvaara vakuutti olevansa muiden kanssa samaa mieltä siitä, että huumeissa ajavat on saatava pois liikenteestä, Klaus Hellberg (sd), Seppo Lahtela (kesk) ja Paula Kokkonen (kok) syyttivät häntä huumeiden vähättelystä ja kannabiksen suosimisesta.

    Soininvaara joutui ihmettelemään, miten EU:n huumeviraston tutkimus voidaan panna hänen syykseen. "Kyllä tämä huumausainekeskustelu on Suomessa vaikeaa", hän huokaisi.

    Esitys kiihotti kansanedustajat pitkään keskusteluun muun muassa ylinopeuksista ja punaisia valoja päin ajamisesta, joista lakiesityksessä ei sanota sanaakaan.

    Huumevalistus tuottaa outoja hedelmiä
    Lähde: Turun Sanomat 1.9.2002

    Turun Sanomien sunnuntainumero tarjoaa tyyppillisen esimerkin virallisen huumevalistuksen hedelmistä:

    Raitis kukkaistyttö sai huumehörhön leiman

    Huume-epäily koulussa voi panna lujille oppilaan ja vanhempien välisen luottamuksen. Vaikka epäily olisi täysin aiheeton, otsaan jääneestä leimasta ei ehkä enää pääsekään eroon.

    Niin kävi raittiille yhdeksäsluokkalaiselle Marille. Kun eteläsuomalaisessa kaupungissa kouluaan käyvä Mari eräänä aamuna saapui kouluun, päivä sai omituisen käänteen. Opettaja tuli jo ennen ensimmäisen tunnin alkua komentamaan tytön terveydenhoitajalle hemoglobiiniarvon mittaamista varten. Mari totteli kiltisti vakuuteltuaan ensin olevansa terve, mutta vastaanotolla opettajan käytös ei saanut selitystä. Hoitaja vihjaili vain, että Mari ei vaikuta työkykyiseltä.

    – Se oli tosi absurdia. En käsittänyt yhtään mistä on kyse. Omituinen kohtelu alkoi ahdistaa, ja yritin laukaista jännitystä kysäisemällä, olenko piilokamerassa, selittää Mari.

    – Se oli kuitenkin virhe. Terveydenhoitaja suuttui ja sanoi, ettei näillä asioilla ole leikkimistä, hän muistelee.

    Sitten kouluterveydenhoitaja piti tytölle puolentoista tunnin luennon huumeista.

    Vastaanväittäminen on hyödytöntä

    – Ymmärsin, että minun oletettiin käyttävän huumeita. Olin tosi järkyttynyt ja tunsin itseni aivan avuttomaksi. Minulle oli selvää, etteivät huumeet ole minua varten, mutta en pystynyt puolustautumaan, Mari muistelee odottamatonta tilannetta.

    – Tajusin, että on ihan turhaa nyt kertoa, etten käytä huumeita enkä edes tupakoi tai juo viinaa. Ei sillä olisi ollut mitään merkitystä. Huumeiden käyttäjä olisi vastannut samoin. Pysyin hiljaa.

    Mari käpertyi itseensä ja odotti ahdistavan tilanteen loppumista. Hän luotti siihen, että äiti kuitenkin uskoisi tytärtään.

    Terveydenhoitaja ehdotti hemoglobiininäytteen ottamista. Neuloja kammoava Mari pelästyi ehdotusta, ja hoitaja veti siitä omat johtopäätöksensä.

    – Hoitaja rauhoitteli sitten minua sanomalla, että verinäytteestä otetaan vain hemoglobiiniarvo, ei mitään huumetestiä. Uskon, että hän valehteli päin naamaa, miettii Mari.

    – Sitten hoitaja rupesi kaveriksi ja lupasi antaa minulle viikonlopun yli aikaa kertoa vanhemmilleni, ennen kuin hän ottaa itse heihin yhteyttä. Terveydenhoitaja piti ihan selvänä, että käytän huumeita.

    Musta lista leimasi syyttömän

    Huume-epäily voi rikkoa hyvin toimivan luottamuksen äidin ja tyttären välillä. Marin tapauksessa niin ei onneksi käynyt.

    – Se olisi ollut maailmanloppu, jos äiti ei olisi uskonut minua. Nytkin alkaa itkettää, kun ajattelen sellaista, vaikka siitä on vuosia aikaa, Mari sanoo.

    Marin äiti soitti terveydenhoitajalle ja vakuutti, ettei tyttö käytä huumeita.

    Terveydenhoitaja huomautti, että vanhemmat eivät ehkä huomaa lapsensa huumeidenkäyttöä.

    – Puhelinkeskustelu päättyi siihen, kun terveydenhoitaja totesi, että ehkä kyseessä sitten oli migreenikohtaus, kun minä olin niin poissaoleva. Kai se nyt panee vähän hiljaiseksi, kun noin hyökätään, Mari puuskahtaa.

    Anteeksipyyntöä ei koskaan kuulunut.

    – Se asia olisi pitänyt saada jonkinlaiseen päätökseen. Opettajien pitäisi uskaltaa muuttaa arviotaan, jos mitään todisteita ei löydykään. Aikuisten pitää pystyä myöntämään, että he ovat väärässä, Mari vaatii.

    Myöhemmin kävi ilmi, että terveydenhoitaja ja monet opettajat epäilivät Maria edelleen huumehörhöksi.

    – Eräs opettajista, joka oli naapurini ja koulukaverini äiti, löysi opettajanhuoneesta listan huumeiden käyttäjiksi epäillyistä oppilaista. Se oli jätetty tiedoksi kaikille opettajille. Minun nimenikin oli siellä, kertoo Mari.

    – Kaipa ne ajattelivat sen verikokeen jälkeenkin, että aineet eivät vain jostain syystä tällä kertaa näkyneet testissä. Jos haluaa nähdä jonkun huumeidenkäyttäjänä, siihen viittaavia piirteitä löytää kyllä kenestä tahansa.

    Kukkaistyttö herätti huomiota

    Marilla on selvä käsitys siitä, miksi juuri häntä epäiltiin huumeista. Hän käyttäytyi spontaanisti ja temperamenttisesti, oli äänekäs ja ulospäinsuuntautunut. Hänen hiuksensa oli värjätty violetiksi ja maihinnousukenkiin oli maalattua auringonkukkia.

    – Niillä on varmasti joku opas huumeiden käyttäjien tunnistamiseksi, jossa sanotaan, että kun nuori muuttuu radikaalisti, hän on alkanut käyttää jotain. Olin juuri värjännyt ja leikannut lyhyeksi pitkät vaaleat hiukset, koska olin murrosiässä ja etsin itseäni, kertoo Mari.

    – Tiedän, että koulussa oli ihan tavallisen näköisiä poikia, jotka polttivat hasista. Heitä ei koskaan osattu epäillä mistään, hän sanoo.

    Marin mielestä kouluterveydenhoitajalla ei missään vaiheessa ollut aikaa ja kiinnostusta kuunnella häntä oikeasti ja ottaa selvää, mikä hän on naisiaan.

    – En tiedä, miten huume-epäilyyn pitäisi puuttua, mutta jos tuollaiseen luennointiin on aikaa, luulisi olevan aikaa myös tutustua ihmiseen, Mari kummeksuu.

    Hänen yläasteellaan opiskeli yli 450 oppilasta. Suurissa kouluissa opettajien ei ole helppoa tutustua oppilaisiinsa ja luoda heihin luottamuksellista suhdetta. Marilta ei kuitenkaan löydy ymmärtämystä opettajien käytökselle. Nöyryyttävä prosessi vei pohjan luottamukselta molemmin puolin.

    – Opettajat vain tekivät hätäisiä johtopäätöksiä. Jos nuorien kuuntelemiseen ei ole rahaa eikä aikaa, niin miksi sitten edes yritetään mitään, pettynyt tyttö kysyy.

    Kannabinoidit halutaan lääkkeiksi apteekin hyllylle
    Lähde: Helsingin Sanomat 31.8.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020831KO10
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020831KO9

    Kannabiksesta haetaan apua kipuun, MS-tautiin ja silmänpaineeseen

    Vuosien kuluttua lääkäri saattaa määrätä potilaalle tabletteja, jotka sisältävät kannabinoideja eli kannabiksesta irrotettuja kemiallisia yhdisteitä.

    Kuopion yliopiston kannabinoidien lääkekäyttöä tutkiva tutkijaryhmä on tehnyt löytöjä, joiden se uskoo edistävän kannabinoidilääkkeiden matkaa apteekin hyllylle.

    Kannabiksen ja kannabinoidien lääkkeellistä käyttöä tutkitaan innokkaasti eri puolella maailmaa. Niistä etsitään apua muun muassa kivun hoitoon, aids- ja syöpäpotilaiden yleiskunnon vahvistamiseen, MS-taudin hoitoon ja silmänpaineeseen.

    Dosentti Tomi Järvinen Kuopion yliopistosta kertoo, että uuden tablettimallin avulla vaikuttavat kannabinoidit saadaan aiempaa tehokkaammin elimistön käyttöön.

    "Kannabinoidien ongelmana on niiden erittäin huono vesiliukoisuus ja imeytyminen. Lisäksi maksa yleensä ehtii pilkkoa aineet, ennen kuin ne vaikuttavat elimistössä."

    Järvisen mukaan tutkimukset ovat kuitenkin vasta alussa. Hän arvioi uusien kannabinoidilääkkeiden olevan myynnissä noin kymmenen vuoden päästä.

    Elimistön oman kannabinoidijärjestelmän löytyminen 1990-luvulla antoi uuden suunnan tutkijoille. Kuopiolaistutkijoiden tavoitteena on myös kehittää kannabinoidityyppinen lääkeaine, jolla olisi vain lääkevaikutus eikä huumaavia haittavaikutuksia.

    Silmänpainetta alentavaa kannabista on määrätty lääkkeeksi esimerkiksi Yhdysvalloissa silmänpainetautia eli glaukoomaa sairastaville potilaille. Kuopiossa on kehitetty silmätippaliuos, joka vaikuttaa vain silmässä.

    "Maailmalla kannabinoidien silmäliuosta on tutkittu ihmisilläkin", Tomi Järvinen sanoo.

    "Tutkimuksissa on osoitettu, että kannabinoidia voidaan antaa suoraan silmään. Vaikutuspaikka on siis silmässä. Idea on, ettei sitä tarvitse ottaa sisäisesti tai polttaa, jolloin kannabinoidi leviäisi ympäri kehoa ja tulisi huumaavia vaikutuksia."

    Lääkelaitokselta ja Helsingin yliopistollisen sairaalan kipuklinikalta arvioidaan, että kannabinoidilääkkeet voivat tulevaisuudessa olla "viimeisiä oljenkorsia" potilaille, jotka eivät saa apua muualta.

    "Elimistön kannabinoidijärjestelmällä on joku merkitys, mutta sen lääketieteellistä hyötyä ei vielä tiedetä", sanoo kipuklinikan osaston ylilääkäri Eija Kalso.

    Kalso kertoo, ettei ainakaan viimeaikaisissa syöpäpotilaiden pahoinvointi- ja kivunhoitotutkimuksissa ole todettu tähänastisia kannabinoidilääkkeitä muita paremmiksi. Yksittäiset potilaat sen sijaan ovat niistä saaneet apua.

    Kalso epäilee, ettei haittavaikutuksista päästä kokonaan eroon.

    "Jotkut joutuvat tekemään päätöksen haittavaikutusten ja tehon väliltä. Jotkut jäävät koukkuun. Heillä on sen jälkeen suurempi ongelma kuin aikaisemmin."

    Lääkelaitoksen ylilääkäri Markku Toivonen huomauttaa, että jos markkinoille tuleva kannabinoidilääke sisältäisi kannabiksen tärkeintä vaikuttavaa ainetta, tetrahydrokannabinolia (TCH), sitä määrättäisiin potilaalle huumausainereseptillä kuten morfiinia. Väärinkäyttöä ei voida Toivosen mukaan kokonaan sulkea pois.  "Paras keino torjua sitä olisi tiukka kontrolli ja pakkaaminen mahdollisimman pieniin annoksiin."

    Kannabiksen aineosia

    Kannabista on käytetty lääkkeenä yhtä kauan kuin huumausaineenakin eli vähintään kolmetuhatta vuotta. Sen lääkkeellinen käyttö lienee tyrehtynyt aikoinaan sen huumaavan vaikutuksen vuoksi.

    Kannabista käytetään yhä myös lääkkeenä. Esimerkiksi Kanada salli viime vuonna marihuanan käytön parantumattomasti sairaiden ja kroonikkopotilaiden hoidossa.

    Kannabis eli hamppu on ruohokasvi, joka sisältää kaikkiaan neljääsataa erilaista yhdistettä, jotka aikaansaavat kannabiksen vaikutuksen. Yhdisteistä kuusikymmentä luetaan kannabinoideihin, joista tärkein vaikuttava osa on tetrahydrokannabinoli (THC).

    Kannabinoideja voidaan tehdä myös laboratoriossa. 1990-luvulla tutkijat selvittivät, että kannabinoideja syntyy myös ihmisten elimistössä. Elimistössä on kannabinoidireseptoreita, joihin elimistön itsensä tuottamat kannabinoidit sitoutuvat ja säätelevätelimistön eri toimintoja niiden kautta.

    Elimistön oman kannabinoidijärjestelmän löydyttyä kannabinoidien lääkekehitys on voimistunut, ja esimerkiksi Britanniassa siihen suhtaudutaan myönteisesti. Maailmalla on myynnissä kaksi kannabinoidilääkettä syöpä- ja aids-potilaiden yleiskunnon parantamiseen.

      Poliisi: kotikasvatukseen ei liity järjestäytynyttä rikollisuutta
    Lähde: Iltalehti 13.8.2002

    Vastineessaan festivaalien huumeratsioista käytyyn keskusteluun rikoskomisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksiköstä tuo esille sen, että poliisi takavarikoi myös muita laittomia huumeita kuin pelkästään kannabistuotteita. Samalla hän huomauttaa, että "Kannabiksen (marihuana) kotikasvatusta lukuunottamatta huumeiden myyntiin ja salakuljetukseen liittyy yleensä aina ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus".

    Johtopäätöksenä hän kuitenkin lisää: "Kaikkein eniten se hyötyisi siitä, ettei poliisi tee mitään. Poliisi aikoo vastaisuudessakin puuttua huumausainerikollisuuden koko kirjoon ja valvoa huumeiden myyntiä ja käyttöä mm. erilaisten yleisötilaisuuksien yhteydessä."

    Maailma hampun näkökulmasta
    Lähde: Green spot
    http://www.greenspot.fi/pollan

    Suomeksi on ilmestynyt yhdysvaltalaisen Michael Pollanin kirja Halun kasvioppi. Maailma kasvien näkökulmasta. Kirjassa on neljä lukua, joissa käsitellään neljää eri viljelykasvia, omenaa, perunaa, hamppua ja tulppaania.

    ’No me perustetaan hamppukaupunki’
    Lähde: Lifesaver
    http://lifesaver.net

    Dub, reggae & hiphop -ryhmä Kapteeni Ä_ni julkaisi vinyyli EP:n, jolta löytyy jälleen uusi hamppulaulu, Hamppukaupunki. Kapteeni Ä_nen Massi täys mazq ja Tuutiruuhkaa sekä Kompostikoplan Täyteen saavat loogista jatkoa.

    Hampusta kehitetään terveysvaikutteisia elintarvikkeita
    Lähde: Helsingin Sanomat 9.8.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20020808OL32

    Hampun siementen öljystä ja proteiinista aiotaan tehdä tulevaisuudessa uusia terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Kotimainen kylmäpuristettu rypsiöljy voi saada hamppuöljystä kilpailijan, sillä hampun siemenissä puristetussa öljyssä on poikkeuksellisen paljon "hyvälaatuisia" rasvahappoja. Hamppuöljyn on huomattu vaikuttavan myös iho-oireisiin, joten siitä etsitään hoitoa ihottumaan.

    Hampun siementen elintarvikekäyttöä on tutkittu Kuopion yliopistossa, jossa halutaan nostaa hamppu uudeksi kotimaiseksi öljykasviksi. Hampun siemenet sisältävät runsaasti proteiinia, joten Kuopiossa yritetään tehdä kotimaisesta hamppuproteiinista myös ulkomaisen soijan kilpailijaa. Hamppuproteiinia voitaisiin käyttää soijan tavoin ihmisten elintarvikkeissa sekä eläinten rehussa.

    Suomessa hamppua on perinteisesti viljelty kuidun vuoksi, mutta Kuopiossa jalostettuun uuteen lajikkeeseen on saatu Suomessa poikkeuksellisesti myös siemeniä. Uuden lajikkeen huumaavan aineen eli tetrahydrokannabinolin (THC) pitoisuus alittaa EU:n määrittelemän rajan, joten sitä voitaisiin viljellä laillisesti.

    HS:n lehtipainoksessa kerrotaan asiasta perusteellisemmin. Esimerkiksi jos rehuteollisuus käyttäisi kotimaista hamppuproteiinia ulkomailta tuotavan soijaproteiinin sijasta, se tutkija dosentti James Callawayn mukaan tietäisi 100 000 hehtaarin viljelmiä Suomessa.

    Hampusta siivet tuulivoimalaan
    Lähde: Tieteen kuvalehti 9/2002

    Kasvikuidut korvaavat pian tekokuituja.

    Hampun kuidut ovat sitkeitä ja kestäviä. Tulevaisuudessa hamppukuitu kilpailee tekokuitujen kanssa, sillä se on kevyt ja edullinen. Lisäksi sen ympäristölle aiheuttama rasitus on vähäinen. Hampusta suunnitellaan mm. siipiä tuulivoimalaan.

    Halveksittu ja haukuttu kasvi on osoittautunut varsin monikäyttöiseksi raaka-aineeksi. Tanskassa Risön tutkimuskeskuksessa tutkitaan hamppukuidun käyttömahdollisuuksia. Tulokset osoittavat, että hamppukuituun perustuvat materiaalit voivat pian kilpailla tekokuitujen kanssa.

    Laillista hamppua

    Hamppukasvi yhdistetään normaalisti huumeisiin eli kannabistuotteisiin, kuten hasikseen ja marihuanaan. Useimmissa maissa, myös Suomessa, hampun viljely on kielletty juuri siksi, että siitä voidaan valmistaa huumaavia aineita. Viime aikoina joissakin maissa säädöksiä on hampun kohdalla löyhennetty. Esimerkiksi Kanada laillisti kannabiksen käytön saattohoidossa ja kroonisesti sairaiden potilaiden kipujen lievittämisessä viime vuonna.

    Teollisuuden tarpeisiin viljellään kuitenkin EU:n säädösten mukaan hamppulajiketta, joka sisältää vain 0.2 prosenttia kannabiksen vaikuttavaa ainesosaa THC:tä.

    Kuvateksti:

    Tässä testataan hampun lujuutta. Hamppukuituinen 2 * 15 mm:n komposiittilevy säröili vasta, kun siihen kohdistui 950 kilon voima, joka riittää pienen henkilöauton nostamiseen.

    Onko satamakaupunki Turku kannabiksen edelläkävijä?
    Lähde: Turkulainen 4.8.2002

    Elvy Musikan myönteinen arvio turkulaisen hamppukulttuurin tasosta on selvästi puhuttanut turkulaisia. Laajalti luettu paikallislehti Turkulainen kyseli asiantuntijoilta aiheesta. Poliisin edustaja on jälleen vailla loogisen ajattelun koulutusta:

    Vapauttamiseen suhtautuu epäillen rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli Turun huumeryhmästä, koska hänen mukaansa laillistaminen lisäisi tarjontaa ja tarjonta kysyntää.

    – Myynti ja välitys ovat pääosin rikollisliigojen organisoimaa, eikä yhteiskunnan tavoitteena voi olla niiden lisääminen. Pitäisikö jakelun olla valtion käsissä, jotta valvonta pelaisi? Mistä valtio ostaisi kannabiksen, kun välittäminen on laitonta?

    – Turussa on tuhansia kannabiksen käyttäjiä, joista useat ovat "elämäntapaintiaaneja", jotka kasvattavat komeroissa marijuanaa omiksi tarpeikseen. Vuodessa tosin jää kiinni vain noin 10-20 kotiviljelijää. Valtaosa Turussa liikkuvasta kannabiksesta tulee eri reittejä ulkomailta.

    Huumevalvontaa ollaan muuttamassa käyttäjien rankaisemisesta hoitoon ja organisoidun huumekaupan pysäyttämiseen.
    – Pilvenpolttajia jää kiinni muun huumevalvonnan ohessa, mutta siinäkin on kyse päihderikoksesta. Poliisi toimii voimassa olevan lain mukaan, eikä arvota eri huumeita.

    Viime syksyn lakimuutoksen myötä Turun viranomaisten päihdetiimi pyrkii saamaan varsinkin nuoret ja ensikertalaiset hoitoon, jolloin syyttäjä voi luopua rangaistusvaatimuksesta.

    – Kannabiksen ongelmakäytöksi luokitellaan 15-24 sätkän viikkokäyttö, mutta se on harvinaista. Ongelma on, että kukaan ei voi tietää, miten huumeet vaikuttavat omalla kohdalla. Kun välittäjä vielä jonakin kertana tarjoaa kannabis-eioota, niin pää kovempiin aineisiin aukeaa.

    – Ihmisten lokeroiminen on toisaalta musta-valkoista, sillä arviolta 80 prosenttia käyttäjistä on myös välittäjiä. Eikö olisi kaikkein paras saada välittäjät lopettamaan?

    Psykiatrian erikoislääkäri Jukka Voutilaisen mukaan nykyinen keskustelu keskittyy liikaa huumausaineisiin.
    – "Vaarallisen huumeen" käsite on hankala, sillä riippuvuusalttius on hyvin yksilöllistä. Ainekeskustelun sijaan huomio olisi keskitettävä käyttäjiin ja heidän ongelmiinsa. Luokiteltaessa voitaisiin puhua kokeilijoista, satunnaiskäyttäjistä ja pakonomaisista käyttäjistä.

    Vihreiden Panttereiden edustajaa ei oltu tavoitettu kesälomien johdosta.

    Poliisi kiistää ylilyönnit Koneistossa
    Lähde: Helsingin Sanomat 2.8.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020802KA1

    Netissä väitteitä peräsuolen tarkastuksista

    Poliisin toiminta viime viikonloppuna järjestetyllä Koneisto-festivaalilla on aiheuttanut närää festivaalikävijöiden keskuudessa. Esimerkiksi netissä lifesaver.netin keskustelupalstalla kerrotaan mielivaltaisista peräsuolen tarkastuksista, alasti riisuttamisista ja ruumiintarkastuksista.

    Festivaalilla kärähti huumeista 70 ihmistä.

    Komisario Petri Juvonen Helsingin rikospoliisin huumerikosyksiköstä kiistää jyrkästi ylilyönnit.

    "Mitään peräsuolitarkastuksia ei ole tehty. Nämä ovat näitä juttuja, joita aina paisutellaan ja levitetään festivaalien jälkeen."

    Juvosen mukaan henkilön katsastuksen eli kehon tutkimisen sisältä saa suorittaa vain lääkäri poliisin päällystöön kuuluvan henkilön määräyksestä.

    Sen sijaan Juvosen mukaan festivaaleilla tehtiin lukuisia henkilön tarkastuksia eli tutkittiin vaatteet, laukut ja saatettiin riisuttaa henkilö jopa alasti.

    "Henkilön tarkastuksen saa tehdä, jos on vahva epäily rikoksesta, josta törkeimmillään voi saada vähintään kuusi kuukautta vankeutta."

    Vahva epäily perustuu poliisin näkemään huumekauppaan, koiran haistamiseen tai järjestysmiesten suorittamassa sisääntulotarkastuksessa löytämiin huumeisiin.

    "Henkilön tarkastus kuitenkin tehdään poissa muiden näköpiiristä, sen suorittaa samaan sukupuoleen kuuluva poliisi ja se kirjataan rekisteriin."

    Juvonen sanoo ymmärtävänsä hyvin, että jotkut toimet ovat ärsyttäneet. Koneistossa tehtiin kymmeniä tarkastuksia, joissa tarkastettava osoittautui syyttömäksi.

    "Kyllähän se rajua on, jos napataan käsipuolesta ja viedään tarkastukseen – varsinkin jos on syytön. Koira kuitenkin haistaa huumeen, jos henkilö on ollut jonkun pilveä polttavan seurassa. Itse ei tarvitse polttaa."

    Juvonen muistuttaa, että poliisin toimista voi tehdä kantelun esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, jos tuntee oikeuksiaan loukatun.

    Eduskunnan oikeusasiamies:
    http://www.eduskunta.fi/

    Oikeuskanslerin virasto:
    http://www.vn.fi/okv/suomi/ok2f.htm

    Chilikasvattaja ratsattiin huume-epäilyjen vuoksi
    Lähde: Ilta-Sanomat 1.8.2002

    Virallisen huumevalistuksen lietsoma kannabishysteria alkaa saavuttaa tragikoomisia piirteitä Harjavallassa tapahtuneen poliisioperaation valossa:

    Perättömät huumehuhut johtivat aiheettomaan kotietsintään tiistai-iltana Harjavallassa, kun poliisipartio ratsasi täysin varoittamatta chilikasvattajan ja tämän avovaimon rivitaloasunnon.

    Pariskunnan epäiltiin harjoittavan kotonaan laitonta kannabiksen kasvatusta, vaikka kyse oli aivan tavallisista chili-kasveista.

    – En ollut itse paikalla, kun poliisit tulivat, mutta avovaimo oli. He esittivät ovella kotietsintäluvan, hääräsivät siellä ja tutkivat paikkoja, ilmeisesti kannabista etsivät. Meillä oli vielä vieraita sillä hetkellä, ja he tietysti ihmettelivät, että mitäs tämä oikein on, chilikasvattaja Kaitsu kertoo.

    Huume-epäilyjen kohteeksi joutuneelta pariskunnalta tentattiin sumeilematta tietoja mm. entisistä asuinpaikkakunnista ja naapurisovusta.

    – He kyselivät avovaimolta kaikenlaista. Milloin olemme muuttaneet paikkakunnalle, onko naapureiden kanssa ollut kränää, mistä loisteputkivalaisimet ovat peräisin ja olemmeko koskaan poltelleet kannabistuotteita, Kaitsu sanoo.

    – Minulla ei ole mitään käsitystä, että mistä nämä perättömät ilmiannot ja vihjepuhelut ovat tulleet. Se voi olla naapuri, ohikulkija, ihan kuka tahansa.

    Kaitsu ymmärtää, että asiaan perehtymättömän voi olla vaikea havaita eroja chili- ja kannabiskasvien välillä. Silti kotietsintä tuntuu kohtuuttomalta.

    – Onhan ne puskat sadan metrin päästä samannäköisiä, jos ei kumpiakaan puskia ole koskaan nähnyt.

    Sata juhlavierasta kärähti kannabiksesta
    Kansan Uutiset 31.7.2002

    Yli sata henkilöä pysäytettiin Faces-festivaalin portilla epäiltynä huumausaineiden käytöstä. Perjantai-illan tehotarkastuksessa huumausaineita löytyi noin 30 henkilöltä, joita sakotettiin hallussapidosta.

    Ylikonstaapeli Frank Holmlund Karjaan poliisista kertoo, että kyse oli lähinnä kannabistuotteista.

    – Huumekoirat haistoivat sadan henkilön äskettäin käyttäneen tai oleskelleen tilassa, jossa on poltettu marihuanaa, Holmlund kertoo.

    Poliisi tiesi tarkkailla festarivieraita edellisvuosien kokemuksesta. Vaihtoehtoväen suosimilla festivaaleilla monet suhtautuvat mietoihin huumausaineisiin myönteisesti. Järjestyshäiriöitä huumausaineet eivät ole aiheuttaneet.

    Perjantai-iltaan rajoittunut tehotarkastus yllätti festivaalivieraat.

    – Kyllähän kaikki tietää, että täällä on paljon kannabiskansaa, totesi eräs festivaalien työntekijä

    Hän kritisoi sitä, ettei poliisi tiedottanut ennakkoon täsmäiskustaan. Esimerkiksi Helsingin Koneisto-festivaalin osanottajille ilmoitettiin etukäteen, että poliisi tulee valvomaan tarkasti huumausaineiden käyttöä.

    Yli sata jäi kiinni huumeista etnofestivaaleilla
    Lähde: Helsingin Sanomat 30.7.2002

    Poliisi otti kiinni yli sata huumeidenkäyttäjää viikonlopun Faces-etnofestivaaleilla Billnäsin Ruukissa ja antoi 30:lle sakot huumeiden käytöstä.

    Poliisin mukaan etnofestivaaleilla oli aikaisempina vuosina käytetty näkyvästi huumeita, joten tänä vuonna poliisi järjesti tapahtumaan täsmäiskun, johon otti osaa kymmenkunta poliisia. Valvontaiskun aikana festivaalialueella oli noin 2000 juhlijaa.

    Nuorin kiinnijäänyt oli 15-vuotias ja vanhin 51-vuotias. Kaikille epäillyille annettiin huumevalistusta ja heille kerrottiin hoitoonohjauksesta.

    Huumeidenkäyttäjät eivät poliisin mukaan aiheuttaneet vakavia järjestyshäiriöitä. Sen sijaan muutamat alkoholin vaikutuksen alaisina olleet häiriköivät festivaaleilla.

    Huumevalvonnassa jäi kiinni 70 Koneistossa juhlinutta
    Lähde: Helsingin Sanomat 30.7.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20020729OL12

    Koneisto-tapahtumaan tehdyssä poliisin huumevalvonnassa jäi viikonlopun aikana kiinni noin 70 juhlijaa. Kymmenisen tapausta paljastui vakavaksi ja niistä kirjattiin huumausainerikos.

    Muille kiinnijääneille kirjoitettiin sakko huumausaineen käyttörikoksesta, koska heillä oli mukanaan vähäinen määrä omaan käyttöön tarkoitettua huumetta. Ketään epäillyistä ei pidätetty.

    "Poliisi ei ehkä odottanut ihan noin suurta kiinnijääneiden määrää. Prosentuaalisesti vastaaviin tilaisuuksiin verrattuna kiinnijääneiden osuus kaikista juhlijoista oli kuitenkin sama kuin aiemminkin eli noin prosentin paikkeilla", sanoi rikoskomisario Petri Juvonen Helsingin poliisista.

    Poliisi teki ratsian elektronisen musiikin Koneisto-festivaalin päätapahtumaan Kaapelitehtaalla perjantaina ja lauantaina. Lisäksi muutama kiinnijäänyt napattiin Helsingin Hietaniemen uimarannalta, jossa soivat ilmaiskonsertit lauantaina ja sunnuntaina.

    Takavarikoiduista huumausaineista suurin osa oli marihuanaa, hasista ja ekstaasitabletteja.

    Huumevalvontaan osallistui Helsingin poliisilaitos, Espoon poliisilaitos ja tulli. Valvonta liittyi pääkaupunkiseudun huumeidentorjuntahankkeen erillisprojektiin, jonka tarkoituksena on estää ja paljastaa huumeiden katuvälitystä.

    Alkoholin aiheuttamat haitat kasvussa
    Lähde: Helsingin Sanomat 18., 29 ja 30.7.2002

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020718KO4
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020729KO3
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020729KO2
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020730KO7
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020730KO2
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020730KO1

    Keskikesällä alkoholin aiheuttamat haitat korostuvat veronmaksajien rentoutuessa ainoalla sallitulla tavalla. Heinäkuussa HS:n eri artikkeleista hahmottuu alkoholikulttuurin kuva: sairaaloiden ensiapukäynneistä jopa puolet johtuvat humalaisista. Alkoholiverotuksella pitäisi paikata sen käytön aiheuttamat haitat mutta kulut jäävät kuntien ja päihdepotilaiden harteille. Valtion kuluja on karsittu leikkaamalla päihdekuntoutusta ja ongelmat kärjistyvät.

    Yksi yleisimpiä huolenaiheita kunnissa päihdeasioista vastaavilla työntekijöillä on lasten, nuorten ja naisten lisääntynyt alkoholin käyttö. Vastauksista ilmeni, että työntekijät tuntevat voimattomuutta. Lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön ei jakseta tai osata puuttua, tai voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä. On tavallaan annettu periksi.

    Kuntien päihdeasiamiehet kertoivat, että laman jälkeisten vuosien säästötoimet kostautuvat kalliimpina hoitoina ja vaikeammin hoidettavina ongelmina. On käynyt niin, että järjestelmän, jonka piti ehkäistä syrjäytymistä, on itse asiassa edesauttanut sitä.

    Alkoholiin kuolee vuosittain 3000 ihmistä, huumeisiin 200, kannabikseen ei ole ilmoitettu kuolleen vielä yhtään. Millä voidaan perustella paternalistinen huumepolitiikka kun verrattuna alkoholiin kannabiksen käyttäjiäkin käsitellään kuin eri planeetalla eikä hoitoa ole edes periaatteessa ?

    Keskusrikospoliisi: huumesota jatkuu Suomessa
    Lähde: Suomen Kuvalehti 26.7.2002

    Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö  Robin Lardot kannabiksen laillistamisesta SK:n haastattelussa:

    Kysymys:
    Miedot huumeet laillistettiin Englannissa vastikään. Pitäisikö Suomen seurata esimerkkiä?

    Vastaus:
    Missään nimessä ei tulisi, vaikka asia ei ole kovin yksinkertainen. Joissakin maissa, kuten Englanissa tai Hollannissa, on haluttu keskittää viranomaisten resurssit vahvojen huumeiden kurissapitämiseen. Tämä on kuitenkin huono tie ja tulee kyseeseen korkeintaan vasta silloin kun perustaistelu huumeita vastaan on kaikilla rintamilla jo menetetty.

    Meillä on sellainen käsitys, että hasiksen käyttäjien joukosta löytyvät ne, jotka muutaman vuoden kuluttua siirtyvät koviin huumeisiin. Siksi kaikkeen huumausainerikollisuuteen täytyy puuttua. Nollatoleranssi ehkäisee huumerikollisuuden kasvualustan.

    "Kannabista voisi käyttää lääkkeenä kuten morfiinia"
    Lähde: Ilta-Lehti 23.7.2002
    http://www.iltalehti.fi/2002/07/23/20020723_uuKannabis.shtml

    Kannabiksen terveysvaikutukset ovat vielä nykyäänkin hämärän peitossa. Huumaavan kasvin lainsuojaton asema on estänyt lääkefirmoja tutkimasta asiaa perin pohjin. Toisaalta huumeen tutkimiseen ei suuria rahoja välttämättä halutakaan uhrata.

    Ylilääkäri Kimmo Kuoppasalmi Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolta sanoo, että keskustelua kannabiksesta hallitsee tietämättömyys, varsinkin Suomessa.

    – Suomalaisille ajattelumalli, että kannabiksella olisi lääkkeellistä käyttöä, on uusi. Ei osata ajatella että kannabista voisi käyttää lääkkeenä ihan samalla tavalla kuin opiaatteja ja morfiinia.

    – Tiedämme siitä liian vähän. Sekä sen mahdollisista hyvistä että huonoista puolista. Tietämättömyyden vuoksi asioita usein ylikorostetaan, suuntaan tai toiseen. Muissa maissa perinteet keskustella näistä asioista ovat paljon pidemmällä.

    Kuoppasalmi suhtautuu myönteisesti kannabiksen tutkimiseen lääkekäyttöä varten, mutta edellyttää lääkkeeltä ensin pätevää tieteellistä näyttöä.

    – Jos jotkut lääkefirmat lähtevät kehittämään kannabista lääkkeellisesti, niin saamme tiedon onko se parempi vai yhtä hyvä kuin jo olemassa olevat lääkkeet tiettyjen sairauksien hoidossa, Kuoppasalmi sanoo.

    Riippuvuus kuin alkoholin käytössä

    Tutkimuksia haittaa se, että Intiasta peräisin oleva kasvi on useimmissa maissa huumausainelistalla. Pitkäaikaisessa tutkimustyössä myös epäonnistumisriskit ovat suuret.

    Tutkimuksia jarruttaa myös se, että riippuvuus on eräs kannabiksen käytön selvimmistä riskeistä. Noin kymmenen prosenttia kannabista joskus kokeilleista tulee siitä riippuvaiseksi. Riippuvuus on suunnilleen yhtä yleistä kuin alkoholin käyttäjillä, mutta
    harvinaisempaa kuin esimerkiksi tupakoijilla. Riippuvuuden uskotaan olevan suurempi ongelma nuorille käyttäjille.

    – Mitä nuoremmista on kysymys, sitä vähemmän tiedämme, mitä haittoja kannabis voi kehittyvälle keskushermostolle aiheuttaa, Kuoppasalmi sanoo.

    Syöpäsairaille ja aids-potilaille

    Myönteisimmät vaikutukset kannabiksella on huomattu olevan muun muassa syövän ja aids-potilaiden lääkehoitoihin liittyvien pahoinvointioireiden hoitamiseen. Myös glaukooman eli silmänpainetaudin hoidossa sitä on käytetty. Kannabis on laskenut silmänsisäistä painetta, kun muut keinot ovat olleet tehottomia. Tieteellinen näyttö kuitenkin puuttuu.

    – Kannabista pitäisi verrata jo olemassa oleviin lääkkeisiin, joten sen pitäisi olla vähintään yhtä tehokas. Esimerkiksi glaukoomalla on jo olemassa hyviä lääkkeitä, joten olisi hassua käyttää lääkettä, josta ei ole tieteellistä näyttöä, Kuoppasalmi sanoo.

    Kuvateksti:
    Kansanterveyslaitoksen ylilääkärin Kimmo Kuoppasalmen mielestä kannabiksen käytöstä lääkkeenä ei ole varsinkaan Suomessa tarpeeksi tietoa. Sen vuoksi kasvin vaikutuksia usein ylikorostetaan puoleen tai toiseen.

    Oikeusministeri selittää Britannian kannabispolitiikkaa
    Lähde: Turun Sanomat 23.7.2002

    Oikeusministeri ja SDP:n kansanedustaja Johannes Koskinen laittaa käsitykset Britannian kannabisluokituksen muutoksesta järjestykseen kolumnissaan Turun Sanomissa:

    Huumepolitiikan väärät viestit

    Britannian sisäministeri David Blunkett toi alkukuusta julki ehdotuksensa tarkistuksista huumeiden vastaiseen linjaan. Se uutisoitiin meilläkin näyttävästi muka mietojen huumeiden sallimisena.

    Tosiasiassa työväenpuolueen hallitus tavoittelee sellaista huumesanktioiden  porrastusta tekojen vakavuuden mukaan, mikä meillä ja monessa muussa maassa jo toimii.

    Satunnaista käyttäjää ei välttämättä rangaista, jos poliisi katsoo puhuttelun riittävän, ja sekä poliisin että oikeuslaitoksen toimet mitoitetaan huumerikosten vakavuuden ja aineiden vaarallisuuden suhteessa.

    Käyttäjien osalta ensisijaista on käytön katkaiseminen ja hoitoonohjaus, huumekauppiaiden pysäyttämiseksi tehokas rikosten torjunta, tutkinta, syyttäminen ja rankaiseminen. Blunkettin pakettiinkin sisältyi kannabiskauppiaiden maksimirangaistusten  kiristäminen aina 14 vuoteen.

    Uutisoinnin sävyttäminen on toistoa siitä, miten Portugalin ja Espanjan toimista on raportoitu aiemmin. Sielläkään ei huumekriminalisointeja ole purettu, mutta pyritty siirtämään huumeiden vastaisen työn painopistettä käyttäjien rankaisemisesta hoitoon ja laajamittaisen huumekaupan katkaisemiseen.

    Kaikissa näissä maissa sekä marihuana että kovat huumeet ovat levinneet yhteiskuntaan paljon laajemmin ja vaarallisemmin kuin Suomessa.

    Muutoksia huumepolitiikkaan on jouduttu tekemään pakon edessä, kun puuttuminen käyttörikoksiin on ongelman laajuuden tähden jäänyt sattumanvaraiseksi.

    Väärä ja sävytetty viestintä kytkeytyy ideologisempiin mietojen huumeiden  vapauttamispyrkimyksiin. Ei liene salaisuus, että meillä esimerkiksi vihreissä  lobbaillaan hollantilaismallisen huumepolitiikan puolesta, missä miedompien  huumeiden käyttö ja kauppa on osaksi laillistettu.

    Eurooppaan huumeliberalismia on lainattu Atlantin takana käytävästä keskustelusta. Yhtenä merkittävänä agenttina on häärännyt brittiläinen Economist-lehti, muutoinkin markkinaliberalismin äänenkannattajana tunnettu. USA:ssa huumevyörytyksen totaalisuus on saanut monet fundeeraajat nostamaan kädet pystyyn pilvenpolton kohdalla.

    Toisten välttämättömyydeksi kokemasta linjasta ei pidä vääntää hyvettä. On varmasti terveempää ja kestävämpää kehitystä muuttaa yhteiskuntaamme helpommaksi elää kuin helpottaa pakoa kemiallisiin harhamaailmoihin.

    Oikea viesti huumepolitiikasta olisi tämä: jokainen maa tehostaa työtään huumekaupan katkaisemiseksi, kysynnän vähentämiseksi ja käyttäjien vieroittamiseksi. Kansainvälistä yhteistyötä tiivistetään huumerikosten torjunnassa ja tutkinnassa sekä rikoshyötyjen jäljittämisessä.

    Pilvessä lääkärin määräyksestä
    Lähde: Helsingin Sanomat 21.7.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020721ER5

    On kesäinen sunnuntaiaamu. Elvy Musikka kävelee Helsinki-Vantaan lentoaseman tullitarkastuksen lävitse parisataa grammaa kannabista matkatavaroissaan.

    Musikka ei hermoile, sillä tulliviranomaiset ovat hänen matkantekonsa kannalta pieni murhe. Isompi murhe ovat pitkät lennot, joiden aikana kannabista ei saa polttaa.

    "Sen vuoksi söin kannabispikkuleivän ennen lähtöä New Yorkista. Olin ihan pilvessä jo ennen kuin pääsimme ilmaan", Musikka kertoo.

    Musikka on todennäköisesti ensimmäinen ihminen, joka on käyttänyt kannabista laillisesti Suomen maaperällä sen jälkeen, kun Suomi kriminalisoi sen 1966.

    "Ennen matkaa olin yhteydessä Suomen konsulaattiin Los Angelesissa. He ilmoittivat, että voin tuoda pilveä Suomeen, jos minulla on reseptini mukana", Musikka kertoo.

    Musikan oikeus polttaa pilveä perustuu kansainvälisiin periaatteisiin ja Suomen lakiin. Vaikka lääke olisi Suomessa lainvastainen, lääkettä tarvitseva saa tuoda sitä kahdella ehdolla: lääkettä saa olla mukana enintään kahden viikon tarpeiksi, ja sen käyttäjällä pitää olla lääkärin kirjoittama resepti.

    Musikalla on resepti. Hän on yksi seitsemästä amerikkalaisesta, joilla on Yhdysvaltain liittovaltion lupa käyttää kannabista lääkkeenä. Ilman kannabista Musikka sokeutuisi.

    Erityisen lämpimästi Elvy muistelee Turkua.

    "Olen polttanut paljon erilaista pilveä ja toiminut Amsterdamissa tuomarina kannabislajikkeiden välisessä kilpailuissa, mutta täytyy sanoa, että melkein parasta pilveä olen polttanut Turussa. Mississipin yliopiston kasvattajilla on paljon opittavaa turkulaisilta."
     

      Helsingin huumepoliisissa ihmetellään säästöjä
    Lähde: Alueuutiset 10.7.2002
    http://www.alueuutiset.com/news.shtml

    Valtiovarainministeriö haluaa karsia ankaralla kädellä syyttäjien ja tuomioistuinten menoja. Asiasta ollaan tehty ehdotuksia ja suunnitelmia moneen suuntaan, mutta ministeriön säästölinja tullee pitämään.

    Helsingin huumepoliisissa, johon säästötoimet tulevat myös kohdistumaan, odotetaan ensi vuotta lievällä kauhulla.

    – Pahalta näyttää. Huumerikollisuus kasvaa, kokeilijat ovat yhä nuorempia ja samalla poliisin toimintamahdollisuuksia leikataan. Mihin suuntaan tässä halutaan Suomen huumetilannetta viedä, huumepoliisista äimistellään.

    Helsingin Sanomissa 4. heinäkuuta julkaistun uutisen mukaan erityisesti syyttäjien ja tuomarien mielestä talous- ja huumerikosten ehkäisyyn suunnatut erityisohjelmat ovat vaarassa lamaantua supistusten vuoksi.

    Vielä pari vuotta sitten pääkaupunkiseudun poliiseille oli varaa kohdentaa erityismäärärahoja, joilla tehtiin laajoja ja tehokkaita iskuja "huumeluukkuihin", joissa myytiin käyttäjille huumausaineita ja joissa narkomaanit myös asustelivat. Ensi vuonna erikoismäärärahoja tuskin tulee olemaan.

    – Näiden erikoisiskujen yhteydessä paljastui surullinen seikka: yhä nuoremmat kokeilevat huumeita, kertoo rikosylikonstaapeli Matti Piipponen.

    -Joukossa saattoi olla jopa alle 15-vuotiaita.

    Kentällä toimivalla Piipposella ei ole halua ottaa kantaa mahdollisiin säästöuutisiin, mutta hänellä on selkeä näkemys siitä, miksi pääkaupunkiseudun tilanne on menossa jatkuvasti huonompaan suuntaan.

    – Asennekasvatus on aivan pielessä. Nuoret eivät kaikesta valistuksesta huolimatta tiedä, minkä kanssa he ovat tekemisissä, kun ensikokemuksia haetaan. Surullista on myös se, että nuoret luovat oman logiikkansa päihdekäytöksessään.

    – Eräskin totesi, että on helpompaa kävellä aineissa kuin keskikaljapullo kädessä. Joku saattaa puuttua kaljapullon kanssa esiintyvään, mutta huumeiden käyttöä ei huomaa niin helposti…

    Huumeet luovat nuorille paineita

    Opetushallituksen tuore tutkimus osoittaa, että nuoret osaavat suhtautua elämäänsä varsin optimistisesti. Nuorten perusarvot ovat edelleen hyvin kohdallaan. Huumeet luovat kuitenkin paineita ja jännitteitä nuorten keskinäiseen kanssakäymiseen. Suhtautuminen päihteisiin on lieventynyt, ja osa vanhemmista ei suhtaudu mietojen huumeiden käyttöön tai ensimmäisiin kokeiluihin kovin tuomitsevasti. Nuoret kokevat olevansa ristiriitaisessa tilanteessa, jos joku tuttavapiirissä kokeilee huumausaineita.

    Poliisin takavuosien erikoismäärärahoilla toteutetuilla iskuilla pyrittiin iskemään juuri käyttäjätasolle, eli sinne, missä ensimmäiset kokeilut tehdään.

    Nyt uhkaavat säästötoimet tulevat horjuttamaan nollatoleranssia, eli ripeätä puuttumista ensimmäisiin huumeidenkäytön oireisiin.

    Armeija testaa huumeita
    Lähde: Helsingin Sanomat 26.6.2002 ja 29.6.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20020625OL42
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020629KO15

    Armeija aloittaa huumetestit lokakuussa

    Puolustusvoimat aloittaa huumetestauksen lokakuun alussa. Testejä tehdään varusmiehille, ammattisotilaille ja muille työntekijöille, sotilasopiskelijoille ja reserviläisille.

    Puolustusvoimien kanta huumausaineisiin on ehdottoman kielteinen. Minkään huumeen käyttöä ei hyväksytä palveluksessa eikä vapaa-aikana. "Puolustusvoimat aikoo tehdä vuosittain 4 000-4 500 huumetestiä", kertoo sotilaslakimies Risto Lerssi, joka oli huumetyöryhmän sihteeri.

    Huumetestiin tarvitaan testattavan suostumus. Käytännössä sotilasuralle, rauhanturvaajaksi ja moniin varusmiestehtäviin kuten upseeriksi, sotilaspoliisiksi ja räjähdysainevaraston hoitajaksi ei pääse, jos ei suostu testiin.

    Hasista tuprutellut varusmies saa syytteen

    Valtakunnansyyttäjänvirasto on määrännyt syytteeseen varusmiehen, joka oli tuprutellut hasista muun muassa kovapanosammuntaleirillä. Mies oli oman kertomuksensa mukaan käyttänyt jonkin verran hasista myös muulloin varusmiespalvelunsa aikana vuonna 2001.

    Kokkolan syyttäjä oli päättänyt jättää syytteen nostamatta miestä vastaan, sillä hänen mielestään kyse oli vähäisestä rikoksesta.

    Läntisen maanpuolustusalueen esikunta kanteli päätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Kantelun mukaan hasiksen poltto ei ollut vähäinen rikos, koska vähäisenkin huumemäärän käyttäminen kovapanosammunnoissa luo merkittävän turvallisuusriskin.

    Valtakunnansyyttäjänvirasto oli samaa mieltä. Se määräsi, että miestä on syytettävä huumeen käyttörikoksesta.

    Huumeiden käyttö ei ole vain henkilökohtainen asia
    Lähde: Helsingin Sanomat 24.6.2002
    Kampanjan kotisivut
    http://www.huumaa.net

    Keskustelu huumeista keskittyy usein käytön ympärille, jolloin huumetalouden vaikutukset kehitysmaihin jäävät huomioimatta. Keskiviikkona 26. kesäkuuta keskustelua yritetään laajentaa, kun vietetään kansainvälistä huumeiden väärinkäytön ja huumausainekaupan vastustamisen päivää.

    Keskiviikkona voi tutustua esimerkiksi Elämäntapaliiton kolmivuotiseen Huu-Maa – Huumeet ja kehitys-kampanjaan, jonka mukaan huumeita voi tarkastella samalla tavalla kuin monikansallisen yhtiön markkinoimia lenkkitossuja, äidinmaidon vastikkeita tai banaaneja.

    Tuotantoa miettiessään tajuaa, että kärsijöinä tässäkin kaupassa ovat kehitysmaiden ympäristö sekä köyhät ihmiset, jotka viljelevät, jalostavat ja usein myös salakuljettavat huumeita.

    Vankilat täyttyvät huumerikollisista
    Lähde: Helsingin Sanomat 19.6.2002, 20.6.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20020619OL16
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020619KA6

    Suomalais-virolaisen liigan saldoksi 200 kiloa huumeita

    Hämeenlinnan poliisi ja Viron rajavartiolaitoksen huumeryhmä ovat yhdessä iskeneet suomalais-virolaiseen huumausaineliigaan. Virolaiset ovat vastanneet huumausaineiden tuonnista, toiminnan suunnittelusta ja johtamisesta. Suomalaiset ovat puolestaan huolehtineet myynnistä ja jakelusta Suomessa. Huumeista saatu raha on tilitetty eri kanavia pitkin Viroon.

    Vantaan käräjäoikeus antoi tiistaina päätöksen huumeiden levityksestä. Päätekijäksi osoittautunut tukkukauppias sai yhdeksän vuoden tuomion ja yhdeksän muuta keskeistä levittäjää eri pituisia tuomioita.

    Poliisitutkinnassa on tullut esille yli 200 kilon huumausainemääriä. Poliisi on jutun yhteydessä takavarikoinut yli 100 kiloa hasista ja yli neljä kiloa amfetamiinia. Takavarikoitu hasismäärä vastaa noin 300 000-400 000 käyttöannosta. Sen hinta katukaupassa olisi noin miljoona euroa.

               Huumekauppias sai yhdeksän vuoden vankeustuomion

    Päätekijä, vantaalainen Arho sai yhdeksän vuoden vankeustuomion.  Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen katsoo Arhon kumppaneineen edustaneen huumekaupassa ylintä tukkuporrasta, joka asioi suoraan maahantuojien kanssa.

    Virosta tuodut aineet levisivät Arhon kautta pääkaupunkiseudulle ja muualle Etelä-Suomeen. Laaja ja organisoitu levitys jatkui 16 kuukauden ajan. Yksi merkittävä hasiksen ostaja oli hiljattain yli viiden vuoden huumetuomion saanut vantaalainen Glenn Blomerus, joka myi ainetta eteenpäin muun muassa ns. "Eiran mafialle". Siihen kuului parikymppisiä nuoria Etelä-Helsingistä, jotka polttelivat pilveä ja kauppasivat sitä toisilleen.

    Nollaraja liikenteeseen huumeille mutta ei alkoholille eikä lääkkeille
    Lähde: Jippii, 19.06.2002
    http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/?aid=63772

    Huumeille on tulossa nollaraja liikenteessä. Tarkoituksena on, että moottoriajoneuvon kuljettaja tuomitaan rattijuopumuksesta, jos hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen huumeen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Hallitus antaa esityksensä lainmuutoksesta eduskunnalle ensi viikolla.

    Huumeen vaikutuksen alaisena ajanut voidaan nykyisin tuomita rattijuopumuksesta vain, jos voidaan osoittaa hänen ajokykynsä huonontuneen. Käytännössä näytön saaminen tästä on ollut vaikeaa. Muutosta perustellaan sillä, että laissa säädetty selkeä nollaraja poistaa ongelman.

    Nollarajaa ei ole tarkoitus soveltaa huumeiksi luokiteltaviin lääkevalmisteisiin, jos kuljettajalla on oikeus käyttää niitä. Näitä ovat esimerkiksi uni- ja masennuslääkkeet.

      Huumepolitiikkaa Ankkalinnasta
    Lähde: Helsingin Sanomat  30.5.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020530KA3

    Vapaa markkinatalous jatkaa voittokulkuaan Suomen huumepolitiikassa HS:ssa julkaistun uutisen mukaan:

    Orangelaisia poliiseja on Suomessa viikon ajan tutustumassa muun muassa keskusrikospoliisin dna-jaokseen. Suomen-vierailun yhteydessä Orangen seriffi Michael S. Carona luovutti eilen Säätytalossa isännille 6 000 dollarin (noin 6 300 euroa) sekin, joka käytetään huumevalistukseen Suomessa.

    Orangen apulaisseriffi George Jaramillo uskoo, että tiukka linja tehoaa. "Kun koululainen erotetaan, syöpä [huumeiden käyttö] ei leviä hänen ympärilleen", apulaisseriffi sanoo.

    Amerikkalaista on myös oppaan huumevalistus. Alkoholin sanotaan tekevän ihmiset väsyneiksi ja sairaiksi. Sen ei kerrota tuhoavan aivosoluja. Hasiksesta puolestaan sanotaan yksinkertaisesti, että aine "tuhoaa aivot".

    Huumepolitiikka ei pure
    Lähde: Helsingin Sanomat 26.5
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020526ER1
    piriöverit II maailmansodassa:
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020526ER2

    Ovatko lontoolaiset menneet sekaisin? Yli kymmenentuhatta ihmistä marssi toukokuussa Lontoossa saadakseen kannabiksen lailliseksi. Samanlaisia mielenosoituksia on Britanniassa järjestetty viime vuosina useita.

    Näin alkaa Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla julkaistu kattava selostus kansainvälisen huumepolitiikan kehityksestä ja tämän hetken tilanteesta Euroopassa. Rinnakkaisartikkelissa käydään läpi Suomen huumeidenkäytön historiaa, mikä on virkistävä poikkeus suomalaisessa historiattomassa huumekeskustelussa, jossa huumeongelma räjähtää käsiin tihenevään tahtiin.

    Hesari uutisoi Englannin kannabiksen uudelleenluokittelusta!
    Lähde: Helsingin Sanomat 22.5.2002 ja BBC 20.5.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020522UL7
    http://news.bbc.co.uk/hi/english/uk/newsid_1997000/1997427.stm

    Helsingin Sanomat oli sijoittanut uutisen Englannin huumelakeja selvittäneen arvovaltaisen komitean raportin julkaisusta sekä tulevasta kannabiksen uudelleenluokittelusta shokkikuvitusta käyttävän videon uutisointiin. Nuoren ja lahjakkaan heroiiniin kuolleen tyttären vanhemmat olivat antaneet luvan käyttää poliisin ottamaa autenttista kuvamateriaalia kouluihin tarkoitetussa huumeiden vaaroista varoittavassa opetusvideossa.

    HS sivuutti kuitenkin luvan tyttärensä järkyttävästä kuolemasta kertovien kuvien käyttöön antaneiden vanhempien motiivit. Mick and Pauline Holcroft kertoivat BBC:lle, että jos Englanti olisi omaksunut Hollannin politiikan, heidän tyttärensä olisi vielä elossa. Vierailtuaan Hollannissa he ovat vakuuttuneita maassa harjoitettavasta avoimesta huumepolitiikasta ja kannattavat kannabiskahviloita, jotta huumeiden käyttäjien ja katudiilereiden yhteys saataisiin katkaistua.

    Suomi taipui törkeiden rikosten rangaistusten yhtenäistämisessä
    Lähde: Helsingin Sanomat 30.4.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020430KO2

    Suomi taipui perjantaina EU:ssa hyväksymään itselleen sopimattoman periaatepäätöksen, jonka perusteella törkeiden rikosten rangaistusasteikkoja aletaan yhdenmukaistaa jäsenmaissa. Jos Suomi noudattaa jatkossa EU:n periaatelinjaa, se johtaa eräiden rikosten rangaistusten tuntuvaan koventumiseen ja romuttaa juuri pääosin uusitun rikoslain sisäisen johdonmukaisuuden.

    EU:ssa yritetään sovittaa yhteen eri maissa käytettävät rangaistukset esimerkiksi kansainvälisessä ja järjestäytyneessä rikollisuudessa. Kohteina ovat esimerkiksi huumerikokset, ihmiskauppa, rahanpesu, lahjonta ja rahanväärennökset.

    Poliisille yhdysmies Aurinkorannikolle
    Helsingin Sanomat 24.4.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020424KO9

    Suomen poliisi lähettää oman yhdysmiehensä myös Espanjan Aurinkorannikolle ensi vuoden alusta alkaen. Samalla Kyprokselle sijoitettu vanhin yhdysmiehen virka lopetetaan. Viran siirto Välimeren itälaidasta länsilaitaan kuvastaa hyvin sitä, miten parissa vuosikymmenessä hasiksen kulkureitti kasvatusalueilta Suomeen on muuttunut.

    Kyproksen virka perustettiin viitisentoista vuotta sitten, koska sieltä voitiin puuttua erityisesti Libanonista Pohjoismaihin suuntautuvaan hasissalakuljetukseen. Nyttemmin hasista tuodaan Suomeen pääosin Pohjois-Afrikasta, joten yhdysmiehenkin on syytä olla lähempänä huumeen lähtömaata.

    Etelä-Suomessa toiminut huumeiden tukkuporras kiinni
    Helsingin Sanomat 20.4. ja 21.4.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020420KA1
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020421KO11

    Ns. Eiran mafian tutkinnan yhteydessä on paljastunut se tavallinen tarina tämän hetkisestä huumekaupasta:

    Hämeenlinnan poliisi on selvittänyt pääosin laajan huumeita välittäneen tukkuportaan toiminnan. Tukkuporras on ollut varsin merkittävä tekijä Etelä-Suomen huumekaupassa, sillä poliisi laskee, että sen kautta on kulkenut kaikkiaan 140 kiloa hasista, kaksitoista kiloa amfetamiinia ja noin 2 700 ekstaasipilleriä.

    Tukkuportaan toimintakuviot ovat tyypillisiä tämän hetken huumekaupassa Suomessa. Päätekijät eli isojen erien maahantuojat ovat olleet virolaisia ja venäläisiä, jotka ovat sitten myyneet aineet eteenpäin suomalaisille.

    Määrästä vain murto-osa on saatu takavarikkoon.

    Osa Suomenkin huumekaupoista päätetään Viron yhteiskassassa

    Rikollisten yhteenliittymä, Tallinnan yhteiskassa (Obtshak) valvoo osaa huumekaupasta ja -salakuljetuksesta, joka suuntautuu Virosta Suomeen. Virosta tulee valtaosa Suomen markkinoilla myytävästä amfetamiinista.

    Harva pystyy sanomaan, kuinka suuri osuus Suomen amfetamiinibisneksestä on yhteiskassan valvonnassa, mutta arvata voi, ettei yhteiskassa seuraa vain taustalta hyvinkin tuottoisaa bisnestä lahden yli. Varmasti yhteiskassa kerää osansa myös Suomen pimeistä viina-, pirtu- ja tupakkamarkkinoista.
     
    Perussyy siihen miksi amfetamiinia virtaa Virosta Suomeen on yksinkertainen. Siitä ansaitsee vähintään kolme kertaa enemmän, kun sen tuo Suomenlahden yli.

    Huumeiden käytön kasvu taittunut
    Helsingin Sanomat 13.4.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20020413OL22

    Huumeiden käytön kasvu on vihreiden puheenjohtajan, peruspalveluministeri Osmo Soininvaaran arvion mukaan saatu Suomessa katkeamaan. Myös huumekuolemien määrä on kääntynyt selvään laskuun.

    Sen sijaan hän on huolissaan suomalaisten alkoholin kulutuksen kasvusta.

    Huumeisiin hän uskoo sosiaali- ja terveysministeriön ajaman hoito- ja valistuslinjan purreen tiukkaa poliisin ja tullin "pamppulinjaa" paremmin.

    Helle ei hyväksy huumeiden massatestauksia työpaikoilla
    Lähde: Kansan Uutiset 9.4.2002

    "Alkoholi ja lääkkeet paljon isompi ongelma"

    Kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Esko Helle ei hyväksy työpaikoille kaavailtuja huumetestejä. Helteen mukaan testeille ei ole esitetty riittäviä perusteita.

    Työelämän huumetestejä ajetaan Helteen mukaan mediassa ja politiikassa kestämättömillä perusteilla. Vallalla on "halki, poikki ja pinoon" -mentaliteetti, jolla on vain vähän tekemistä tosiasioiden kanssa. Helle vaatii työpaikkojen huumetestauksen perusteeksi asiallisia tilastotietoja. Helteen mukaan on selvää, että alkoholi ja lailliset lääkkeet ovat työelämässä huomattavasti laittomia huumeita suurempi ongelma.

    – On aivan turha tuoda huumetestiesitystä eduskuntaan, jos samalla ei esitetä perusteellisia tilastoja alkoholin, lääkkeiden ja laittomien huumeiden aiheuttamista työtapaturmista, Helle sanoo.

    Toistaiseksi Helle ei ole saanut käsiinsä tapaturmatilastoa edes alkoholin tai lääkkeiden osalta. Suurin ongelma on kuitenkin alkoholi, ja mm. psyykenlääkkeiden huimasti kasvanut myynti viittaa siihen, että työelämässä nekin ovat laittomia huumeita huomattavasti suurempi ongelma. Alkoholin ja lääkkeiden aiheuttamat ongelmat ovat kaikkien tiedossa, mutta asia on liian arkipäiväinen niin politiikan kuin tiedotusvälineiden kannalta. Siksi huumeongelma on edelleen "hyvä vihollinen".

    – Huumeiden vastaisuudella on politiikassa helppo profiloitua, Helle huomauttaa.

    Kansanterveyslaitoksen Timo Seppälä: Huumetestit ovat epäluotettavia

    Huumeiden seulontatutkimuksessa tulee enemmän vääriä positiivisia testituloksia kuin oikeita. Varmennustestien tulokset sen sijaan ovat hyvin luotettavia. Toisaalta niissäkään ei paljastu läheskään kaikkien huumeiden käyttö, sanoo Kansanterveyslaitoksen laboratorion johtaja, lääketieteen ja kirurgian tohtori Timo Seppälä.

    – Jos ajatellaan vaikkapa amfetamiinijohdannaisia, niin internetin kautta markkinoidaan monenlaisia amfetamiinin ja ekstaasin sukulaisia, ja ne eivät tule seulontavaiheen testeissä näkyviin. Myöskin LSD ja muut hallusinogeeniset aineet ovat testeissä hyvinkin huonosti näkyviä, tämä koskee oikeastaan kaikkia niin sanottuja design-huumeita.

    Testit paljastavat huumeet jopa kuukauden ajan käytön jälkeen. Toisaalta monet huumeet katoavat muutamassa päivässä.

    – Satunnainen kannabiksen pöllyttely näkyy testeissä muutaman vuorokauden pöllyttelyn jälkeen, vaikutukset ovat tietenkin poistuneet jo sitä ennen. Sen sijaan kannabiksen säännöllinen ja pitkäaikainen käyttö voi testeissä näkyä kuukaudenkin, Seppälä sanoo.

    Toisaalta esimerkiksi koviin huumeisiin laskettava amfetamiini näkyy testeissä keskimäärin muutamia päiviä, tosin näkyvyyttä voidaan kemiallisesti manipuloida. Seppälä ei usko, että huumetestaus ohjaisi kannabiksen käyttäjiä kovempiin huumeisiin, mutta muissa huumeryhmissä testeillä saattaisi olla myös käyttöä ohjaavaa vaikutusta.

    – Tietenkin jos on joku testisysteemi ja se paljastaa esimerkiksi jotkin opiaattijohdannaiset, niin siirrytään käyttämään sellaisia opiaattijohdannaisia, joita testisysteemi ei paljasta.

    Testaus on iso bisnes

    Huumetestaus on maailmalla laaja bisnes, jossa toistaiseksi suurimman hyödyn ovat keränneet yksityiset laboratoriot. Seppälän mukaan edes Yhdysvalloissa, jossa testejä eniten käytetään, ei ole esitetty kustannushyötysuhteita, jotka osoittaisivat testien kannattavuuden. Seppälä sanookin, että testien mahdollinen hyöty on ammattikohtaista. Ainakin liikenneala sekä aseiden käyttöön liittyvät ammatit, kuten vartijan ja poliisin työ ovat sellaisia, joissa testeistä on hyötyä ainakin alan imagolle.

    – Mutta kun mennään vaikka kaupan alalle tai ravintola-alalle, on aivan turha lähteä testejä tekemään.

    Seppälä ei suosittele testejä myöskään kouluihin.

    – Jos koulussa on ongelmia jollakin henkilöllä, niin otetaan häntä niskasta kiinni ja puhutellaan ja mietitään ystävällisesti, mitä voidaan tehdä. Käytetään sitten testiä apuvälineenä, jos ei muuten onnistu.

    Alkoholin kieltolaki kumottiin 70 vuotta sitten
    Lähde: Helsingin Sanomat 5.4.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020405KA7
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020405KO2
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020405KO1

    Päivälleen 70 vuotta sitten päättynyt kieltolaki pyrki raitistamaan Suomen kansan ja nostamaan sen moraalia kieltämällä yli kahden prosentin vahvuiset alkoholijuomat. Laki epäonnistui tavoitteissaan lähes täydellisesti.

    Alkoholinkulutus nousi, rikollisuus lisääntyi ja raaistui. Pirtun salakuljettajista tuli kansan sankareita.

    "Yleinen lainkuuliaisuus romahti kieltolain alussa", tiivistää sosiaalihistorian professori Matti Peltonen Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitokselta.

    Kieltolain suuri ongelma oli, että se teki tavallisista, alkoholia nauttivista kansalaisista rikollisia. Lain rikkomisesta tuli lähes kansanliike, ja myös yhteiskunnan huipulla oltiin välinpitämättömiä.

    "Kun ministerit kestitsivät ulkomaalaisia vieraitaan Helsingin hotelleissa ja Valtioneuvoston salissa, määrättiin vahtimestarit hakemaan takavarikoitua viinaa kottikärryillä", Peltonen hymähtää.

    Väitöskirja kieltolain seurauksista
    Lähde: Hufvudstadsbladet 17.2.2002

    Väitöskirjan Suomen ravintolalaitoksen kehittymisestä kirjoittaneen Merja Sillanpään (Merja Sillanpää (2002) Säännöstelty huvi. SKS) mukaan kieltolaki tuhosi suomalaisen ravintolakulttuurin ja loi myytin suomalaisten huonosta viinapäästä, mistä kieltolain myötä tuli itseään toteuttava ennuste. Kieltolain jälkeen perustetun ALKO:n yleisökyselyistä tuli esille se, että varsinaiset raittiusintoilijat tiesivät vähiten alkoholista. Sillanpään mukaan kieltäminen ja kontrolli eivät aina tuota haluttuja tuloksia.

    Etelä-Helsingin hasislevitys toi syytteet 39 nuorelle
    Lähde: Helsingin Sanomat 5.4.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020405KA3

    Helsingin käräjäoikeuden suurin sali oli muuttua ahtaaksi torstaina, kun etelähelsinkiläisten nuorten hasisharrastuksesta alkunsa saanut oikeudenkäynti alkoi.  Syytteitä luettiin 39:lle lähinnä Etelä-Helsingin kaupunginosissa asuvalle nuorelle, joista valtaosa on 17-22-vuotiaita.

    Poikkeuksellista jutussa on lähinnä se, etteivät syytetyt vastaa perinteistä kuvaa huumerikollisista. Mafia-nimityksestä huolimatta huumekauppoihin ei ilmeisesti ole kuulunut väkivaltaa eikä muutakaan oheisrikollisuutta. Nuorten ei ole todennäköisesti myöskään tarvinnut varastaa saadakseen rahaa hasishankintoihin, ja hasista on myyty – välillä myös pelkkään omakustannushintaan – lähinnä omassa kaveriporukassa.

    Työryhmä torjuu huumetestit
    Lähde: Helsingin Sanomat 28.3.2002

    Työntekijöiden yleiset seulonnat torjutaan ministeriön selvityksessä

    Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ei pidä työntekijöiden yleisiä huumeseulontoja tarpeellisina.

    Työryhmän keskiviikkona luovuttaman selvityksen mukaan testien tulisi olla tarkoin suunnattuja. Päihdetestejä voitaisiin tehdä työpaikoilla, jos siihen olisi työtehtävään, työturvallisuuteen tai päihteettömään työyhteisöön liittyvä perusteltu syy.

    Testeillä ei saisi mitata työntekijän yleistä luotettavuutta.

    Työryhmä esittää selvitystyönsä perusteella säädettäväksi erityistä lakia, joka koskisi päihdetestausta työelämässä.

    Kaikki työryhmässä mukana olleet työmarkkinajärjestöt ja työministeriön edustaja jättivät ehdotukseen eriävän kantansa.

    He kokivat päihdetesteihin liittyvät ongelmat niin vaikeiksi, että työtä olisi jatkettava vielä työministeriön asettamassa työryhmässä.

    Myös peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr) pitää asiaa keskeneräisenä. Työministeriön oma työryhmä selvittelee jo nyt huumetestiasiaa eri näkökulmasta.

    "Varmaan odotamme työministeriön selvityksen valmistumista, ennen kuin asiaa aletaan eduskuntaan viemään", Soininvaara sanoo.

    Koska päihdetesteillä puututaan yksilön perusoikeuksiin, testien tulisi työryhmän mukaan olla pääsääntöisesti vapaaehtoisia.

    Työntekijällä olisi kuitenkin velvollisuus osallistua päihdetestiin silloin, kun työtehtävän suorittamiseen liittyy turvallisuusriski tai jos on syytä epäillä, että työntekijä esiintyy työssään päihtyneenä.

    Ehdotettua lakia sovellettaisiin työntekijöihin, jotka työskentelevät työsopimuksen perusteella, virkasuhteessa tai siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa.

    Päihdetestejä voitaisiin tehdä myös työnhakijalle ja työharjoittelijalle silloin, kun heidät on periaatteessa jo valittu tehtävään.

    Päihdetestien tulokset olisivat salaisia. Työnantajalla olisi oikeus saada niistä johtopäätöstieto eli se, onko työntekijä sopiva, rajoituksin sopiva vai sopimaton työtehtäväänsä.

    Työryhmän mielestä testit ovat luotettavia. Niiden perusteella on kuitenkin vaikea tehdä päätelmiä käytön luonteesta, koska ne kertovat tilanteesta ainoastaan testausajankohtana.

    Koululaisten testaamiseen työryhmä ei ottanut kantaa, sillä se edellyttää vielä jatkovalmisteluja.

    Lailliset ja laittomat aineet sekoittavat ministeri Itälän
    Lähde: Turun Sanomat ja Aamulehti 24.3

    Tampereella järjestetty Aamulehden huumeseminaari keräsi suuren yleisön, herätti kiivasta keskustelua ja sai huomattavasti palstatilaa Turun Sanomissa ja Aamulehdessä. Ministeri Itälä oli löytänyt uuden perustelun kannabiksen kieltolain jatkamiseksi:

    Itälä ei vapauttaisi mietoja huumeita

    Sisäministeri Itälä on tiukan huumepolitiikan kannalla, hän ei esimerkiksi kannata mietojen huumeiden kuten kannabiksen laillistamista. Kannabiksen vapauttaminen antaisi Itälästä väärän signaalin nuorille ja kertoisi käsien nostamisesta ylös huumeongelman edessä.

    – Myös poliisin työ vaikeutuisi, jos huumekauppiailla olisi myynnissä sekä laillisia että laittomia huumeita. Lisäksi nuorten voi olla vaikea erottaa kymmenistä huumelajeista, mitkä ovat mietoja ja mitkä eivät.

    Ministeri Itälä hoitaisi alaikäiset huumeiden käyttäjät pakolla

    "Nuori" on huumesodan retoriikassa ensisijainen suojeltava kohde mutta yleensä nuoret ei "huumetilaisuuksissa" kerro mielipiteitään. Nyt nuorten ääntä kuultiin:

    Rowan Rafferty tamperelaisesta Hirvee Haloo -nuorisoyhdistyksestä: "On tärkeää, että on joku paikka, jossa voi hengata. Että ei tarvitse mennä Macin tai McDonaldsin kulmalle hengaamaan. Eikä tarvitse käyttää huumeita, kun on töitä. Olemme 16-vuotiaita ja meillä on kaikilla töitä. Siitä saa lisäksi ’respectiä’."

    Toivottavasti poliitikot kuuntelevat nuorten viestiä.

    Ajokortin hakijalle kaavaillaan huumetestiä
    Lähde: IltaSanomat, 12.3.2002

    Ajokortin hakijalta olisi vaadittava huumetesti samaan tapaan kuin nyt edellytetään todistusta terveydentilasta. Kansanedustaja Jouni Lehtimäki (kok) on tehnyt tätä tarkoittavan lakialoitteen eduskunnalle.

    Toimenpiteen perustelut ovat viime aikoina tulleet tutuiksi monen aloitteen yhteydessä:

    Lehtimäen mukaan allekirjoittajat tietävät, ettei tällä aloitteella poisteta huumeongelmaa. Se on kuitenkin yksi tärkeä osa taistelussa huumeita vastaan.

      Arkkiatri Pelkosen mielestä huumetestien hyödyt kyseenalaisia
    Lähde: Turun Sanomat 18.3.2002

    Arkkiatri Risto Pelkonen suhtautuu epäilevästi sisäministeri Ville Itälän (kok) huumetestihankkeisiin.

    – Ei koululaisten huumeongelmaa ratkaista testeillä. Erilaisia teknisiä konsteja on helppo löytää, mutta ongelmat ovat aivan muualla. En ole vakuuttunut, että Itälän keinoin pystytään ratkaisemaan huumeongelmaa.

    Kokoomuksen puheenjohtajan, sisäministeri Ville Itälän mukaan koululaisten testaamiseen pitäisi vaatia vanhempien lupa. Näin saataisiin sisäministerin mielestä perheet paremmin huumekeskusteluun mukaan.

    Arkkiatri on samaa mieltä kuin Pelastakaa Lapset ry:n lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Sinkkonen on muistuttanut, että lastensuojelulain mukaan jo 12-vuotiasta lasta pitää kuulla, puhumattakaan 15-16-vuotiaan mielipiteestä.

    Pelkonen kannattaa tiukkaa vaitiolovelvollisuutta, joka sulkee huumekoukkuun jääneen koululaisen hoitajan suun – jopa vanhempien suuntaan.

    – Kun nuori menee terveydenhoitajan tai koululääkärin luo huumeongelmansa kanssa, pitäisikö näiden rikkoa vaitiololupauksensa ja juosta heti kertomaan vanhemmille? arkkiatri kysyy ja vastaa itse.

    – Nuoren pitää uskaltaa kääntyä ammattiauttajan puoleen ilman pelkoa kiinni jäämisestä. Viisas auttaja neuvoo ottamaan vanhemmat mukaan, sillä se on kaikkien yhteinen etu.

    Toinen hoitokynnystä nostava päätös olisi arkkiatrin mielestä huumejärjestöjen potilasrekisterien yhdistäminen. Tilastojen teko helpottuisi, mutta lopputulos kärsisi. Loputtomien rekisterien kokoaminen on väärä tie, paaluttaa Pelkonen.

    – Mitä enemmän yksityisyyttä rikotaan, sitä korkeammaksi nousee kynnys hakeutua hoitoon. Tärkeintä on ammattiväen koulutus ja kyky oivaltaa huumeiden käyttö oireiden takaa sekä luottamuksellinen suhde apua hakeviin.

    Juristit pois lasten kasvatuksesta

    Kansanedustajia puhuttanut rikosoikeudellisen alaikärajan laskeminen 15 vuodesta alemmaksi saa sekin tylyn tuomion arkkiatrilta.

    – Se veisi ojasta allikkoon. Ikärajan lasku muuttaisi jo nyt ongelmallista suhdetta lasten, vanhempien ja koulun välillä. Ei lasten kasvatukseen saa juristeja sotkea.

    Rikosten torjunnan ratkaisee raha ja seksikkyys
    Lähde: Helsingin Sanomat 18.3.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20020317OL22

    Talousrikosten torjunnasta kadonnut puhti

    Into penkoa talousrikoksia on selvästi lopahtanut sitten 1990-luvun loppupuolen. Muutoksesta kertovat sekä tuoreet tilastot että monet muut havainnot.

    Poliisin tietoon tulleiden uusien talousrikostapausten määrä on viime vuosina tasaisesti pudonnut. Tutkinta-ajat ovat kuitenkin pidentyneet ja avoinna olevien tapausten määrät nousseet. Myös takaisin saadun rikoshyödyn määrä on hiipunut.

    Eräs syy löytyy kentältä, jossa arkista työtä tekevien tutkijoiden paras vire on kaikonnut. Poliisin talousrikostutkijoiden joukko on ikääntynyt ja leipääntynyt.

    Myös tutkijoiden vaihtuvuus on suurta. Talousrikostutkijoita on koulutettu satamäärin, mutta silti nuoria on vaikea houkutella uralle, jossa ansiot jäävät monesta muusta poliisityöstä jälkeen.

    Rikoksista epäiltyjen kantelut ja valitukset ovat tehneet työstä henkisesti raskaan. Niiden vastineeksi suuria ja näyttäviä saavutuksia tulee enää harvoin. Poliisin ohella sen ovat huomanneet syyttäjät.

    Talousrikosten torjunta ei myöskään innosta poliitikkoja ja johtavia virkamiehiä entiseen tapaan. Esimerkiksi huumerikollisuus on vetänyt huomiota talousrikoksista.

    Erinomainen vihollinen
    Lähde: Aamulehti 17.3.2002
    http://www.aamulehti.fi/uusi/20020317_ul05Kova.shtml

    Aamulehden sunnuntainumero käsittelee huumeita koko aukeaman jutussa, jossa kannabiksen asemaa käsitellään asiallisesti:

    Suomi ja muut tiukan huumekurin maat käyvät yhä kovemmin asein vihollista päin, vaikka huumeeton yhteiskunta on utopia.

    Huumeista vapaa yhteiskunta on ihana näky. Se on nimenomaan näky, sillä todellisuudessa sellaista yhteiskuntaa ei ole koskaan ollut olemassa. Tajuntaa muuttavia aineita on käytetty läpi historian.

    On olemassa vertailuja, joiden mukaan huumepolitiikalla ei yleensäkään voida paljon vaikuttaa huumeiden käytön yleisyyteen.

    Kannabiksen laillistaneessa Hollannissa hasiksen ja marihuanan käyttö on suhteessa harvinaisempaa kuin tiukan linjan Yhdysvalloissa.

    Kuinkahan moni suomalainen on muuten saanut ensi kosketuksensa "ruohoon" vaihto-oppilasvuotenaan Amerikassa?

    Huume on aine, jonka ei-lääkinnällinen käyttö on syystä tai toisesta säädetty rikolliseksi.

    Kriminalisoinnin perustelu ei välttämättä ole farmakologinen vaan kulttuurinen: kannabiksen kieltoa on vaikea perustella aineen vahvuudella maassa, jossa valtio myy kansalle väkeviä alkoholijuomia.

    Parempi perustelu on se, että kannabiksen laillistaminen ehkä lisäisi entisestään päihteiden kokonaiskulutusta.

    Rikostilastot kannabiksen laillistaminen puhdistaisi hetkessä: ainakin 70 prosenttia huumerikoksista haihtuisi.

    Suomessahan lilliputti kannabis on joutunut huumejättiläistenkin pääedustajaksi, koska päättäjät eivät suostu jaottelemaan aineita mietoihin ja vahvoihin. Sana kannabis merkitsee huumehelvettiä.

    Kuitenkin vain vahvat aineet (ja alkoholi) tappavat. Huumekuoleman syynä on yleensä se, ettei käyttäjä voi varmasti tietää rikollisilta hankitun aineen vahvuutta.

    Voimakkaan riippuvuuden aiheuttavat kalliit piikkihuumeet pyörittävät oheisrikollisuuden ikiliikkujaa.

    Huumeannoksen hinnan kokoaminen teettää omaisuusrikoksia. Ellei sekään riitä, käyttäjän on ryhdyttävä kauppiaaksi, uusien asiakkaiden värvääjäksi.

    Ikiliikkuja pyörii, päättäjät kinastelevat, mitä lääkettä huumeriippuvaisten hoitoon sopii käyttää ja mitä ei sovi.

    Huumesodan sato alkaa kypsyä
    Lähde: Helsingin Sanomat 9.2. ja 12.2.2002
    HS 12.2:
    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020212KO15
    HS 9.2.2002:
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020209KO1
    moni rikoslaji väheni
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020209KO2
    rikollisryhmien määrä kasvussa
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020209KO3

    Suomessa jo yli 30 vuotta harjoitettu ja koko ajan koveneva huumepolitiikka on luonut meille huumemarkkinat, joita hallitsee järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus kaupaten kaikkia aineita samoista luukuista. Rinnastus alkoholikieltolain aikoihin ei ole enää pelkkä kielikuva:

    Virolaiset ja vironvenäläiset rikollisryhmät ovat syrjäyttäneet muutamassa vuodessa lähes kokonaan suomalaiset kollegansa huumekaupasta Suomessa. Ryhmät pitävät nyt hallussaan useimmiten koko ketjua kovien huumeiden valmistuksesta, salakuljetuksesta ja tukkuportaasta välittäjiin asti.

    Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi virolaisissa salalaboratorioissa valmistetaan amfetamiinia pelkästään Suomen markkinoille. Suomalaisille jää yhä useammin lähinnä käyttäjän osa.

    Kyseessä on täysin liikemiesmäinen toiminta, johon kuuluu myös väkivallan empimätön käyttö.

    Keskusrikospoliisin rikostietopalvelun strategisessa tutkimusyksikössä toimivan dosentin Jari Leskisen mukaan kovien huumeiden ennen näkemätön lisääntyminen Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien johtuu virolaisten ja vironvenäläisten rikollisjohtajien
    onnistuneesta läpimurrosta Suomen huumemarkkinoille.

    Suurin osa Suomessa käytettävistä kovista huumeista – oli sitten kyse amfetamiinista, heroiinista tai ekstaasista – on virolaista tai Viron kautta tullutta. Virossa toimivat rikollisryhmittymät myös hallitsevat suurta osaa marokkolaisen hasiksen tuonnista Espanjan kautta Suomeen ja muihin Pohjoismaihin.

    Vankilan tarkoitus olisi rangaista

    Krp:n apulaispäällikön Kauko Aaltomaan mukaan arviot huumetilanteen rauhoittumisesta eivät pidäkään paikkaansa.

    "Viime vuonna jopa poliisin piirissä oli puhetta siitä, että kotimaan huumemarkkinat olisi kyllästetty. Tuoreet luvu kertovat aivan toista", hän sanoo.

    Aaltomaan mielestä poliisin tutkintamenetelmien tai tilastoinnin muutokset eivät selitä huumejuttujen määrän kasvua.

    "Sekä huumeiden tarjonta että kysyntä ovat yksinkertaisesti nousseet", hän sanoo.

    Suurin osa tunnetuista ryhmistä käy huumekauppaa. Listalla on myös useita moottoripyöräjengejä sekä joitain pirtun ja tupakan salakuljetukseen tai omaisuusrikoksiin erikoistuneita ryhmiä.

    Eräät ryhmät toimivat, vaikka niiden jäsenet ja jopa johtajat ovat vankilassa.

    "Vankiloita on hankala pullottaa. Se on realiteetti, jota ei kuitenkaan voi hyväksyä", Aaltomaa sanoo.

    "Vankilan tarkoitus on rangaista ja pitää rikolliset pois uusista teoista." 

    Huippumalli pidätettiin huumeista
    Lähde: Ilta-Sanomat 1.2.2002

    Nuoren huippumallin käryäminen 2 grammasta hasista ja tekoon nähden suhteeton julkinen leimaaminen kertoo paljon oleellista suomalaisen huumepolitiikan vinoutumista: vain harva käryää mutta kiinnijäänyt saa kantaa kollektiivista syyllisyyttä. Siinä näkyy myös se, kuinka kauas virallisesta politiikasta nuorten käsitykset kannabiksesta ovat erkaantuneet:

    Jesse Hietanen pidätettiin hasiksen hallussapidosta

    Jesse Hietanen toki tunnustaa poltelleensa muutaman vuoden ajan kannabista, mutta mitään muuta huumausainetta hän ei ole koskaan käyttänyt.

    – Mielestäni kannabis ei ole alkoholia vaarallisempaa. Monet ihmiset polttavat sitä ja tiedän, etten olisi tullut siitä riippuvaiseksi.

    – En tuomitse kannabiksen käyttöä, mutta kuten alkoholiakin, sitä voi nauttia mielestäni liian suurissa määrin, ja sellainen ei välttämättä ole järkevää, Jesse huomauttaa.

    Hän painottaa, että aine on mm. Sveitsissä, Tanskassa, Hollannissa ja Englannissa laillista.

    – Näissä maissa on jo tajuttu, ettei aine ole haitallista ja siksi se on laillistettu, Jesse jatkaa.

    Jesse Hietanen tietää saavansa teostaan sakkorangaistuksen.

    – Niin kauan kuin aineet ovat maassamme laittomia, en niihin enää koske. Jos kannabiksen käyttö tulee joskus lailliseksi, niin eihän sitä koskaan tiedä, hän miettii.

    Portin paikka
    Lähde: Turun Sanomat 27.1.2002

    Turun Sanomissa yritetään pelastaa porttiteoriasta edes karmit, samalla aineiden jakaminen pehmeisiin ja koviin saa uutta sisältöä:

    Jotkut vastustavat huumetestejä, koska eivät pidä satunnaista pilven pössyttelyä haitallisena. Wikman ei tee eroa kannabiksen ja muiden huumeiden käytön välillä.
    – Kannabis on portti kovempiin aineisiin. Siihen jää todella pahasti koukkuun, vaikka sitä voi polttaa pitkänkin aikaa ilman, että käyttö näkyy ulkoisesti.

    Wikmanin päihdekierre alkoi jo 12-vuotiaana. Hän hakeutui jännittäviltä tuntuneeseen kaveriporukkaan, jossa pää pantiin sekaisin monenlaisilla aineilla.
    – Alkoholin jälkeen mukaan tulivat lääkkeet, bensat ja liimat 14-15-vuotiaana. 17-vuotiaana aloin käyttää kannabista ja amfetamiinia, 18-vuotiaana aloin piikittää heroiinia, amfetamiinia, LSD:tä ja ekstaasia. Käytin kymmenen vuotta aineita päivittäin.

    Ministeri Itälä tuo huumepolitiikan mallit USA:sta
    Lähde: Turun Sanomat 20.1.2002

    Turun Sanomien reportaasi Ministeri Itälän USA:n matkasta selittää sen, miksi meillä toteutettava huumepolitiikka ei seuraa muissa EU-maissa hyväksi todettuja malleja:

    Huumevalistusta koululaisille

    Perjantaina suomalaisseurue siirtyi San Diegon ja Los Angelesin välissä olevaan Orange Countyyn. Suomen poliisin ja Orange Countyn Sheriffin välillä on tehty yhteistyötä jo yli 10 vuoden ajan, mm. koulutusvaihtona. Nyt meneillään on yhteinen, koululaisille suunnattu huumeidenvastainen valistustyö.

    Suomalaisille koululaisille jaetaan 100 000 kappaletta kirjasta, joissa kerrotaan huumeiden vaaroista. Disney-yhtiö lahjoitti piirroshahmonsa kampanjan käyttöön, ja Los Angelesissa pidetään maaliskuussa varainkeruutilaisuus tämän materiaalin hankkimiseksi Suomen koululaisille. Orange Countyssa painotettiin vanhempien vastuuta lapsistaan.

    Tilaisuutta isännöinyt apulaissheriffi George Jaramillo kertoi ostaneensa huumetestauskitin poikansa täytettyä 14 vuotta, jotta voisi tarpeen tullen testata tämän.

    (Jos USA:n huumepoliisin kotisivuilta voidaan lukea Suomen tulevasta huumepolitiikasta niin tuoreen kannanoton valossa hampputeollisuuden näkymät tulevat säilymään huonoina jatkossakin: http://www.dea.gov/advisories/pa100901.html )

    Lääkekannabis tulee – keskustelu käymättä
    Lähde: Jippii uutispalvelu
    http://www.jippii.fi/uutiset/teema/?kannabis

    Kotimaiset asiantuntijat odottavat kannabiksesta johdettujen lääkkeiden tulevan laajalti markkinoille jo viiden, viimeistään kymmenen vuoden sisällä. Itse kannabiskasvin käyttöön lääkkeenä he suhtautuvat kielteisesti tai vähintäänkin erittäin varauksellisesti.

    Viime kuun lopussa Kanada päätti laillistaa kannabiksen lääkkeenä, ja valtio alkaa kasvattaa sekä jakaa sitä vaikeasti sairaille kansalaisilleen. Samalla muualla maailmassa tutkitaan vielä kärsivällisesti kannabinoideja, kasvista saatavia yhdisteitä, joiden sovellutusmahdollisuuksia löytyy koko ajan lisää.

    Suomalainen tutkimusryhmä mukana kovassa kilpajuoksussa

    Kannabistutkimus alkoi 1970-luvulla, jolloin kasvin tärkein vaikuttava ainesosa THC löydettiin. Tutkija Tomi Järvisen työryhmä Kuopion yliopiston famaseuttisen kemian laitoksella aloitti 90-luvun alussa tutkimalla silmänpaineen hoitoa. Monet silmänpainetautipotilaat maailmalla olivat oma-aloitteisesti huomanneet, että kannabis helpottaa heidän vaivojaan. Ryhmä tutki, voisiko kannabiksesta erottaa silmänpaineeseen vaikuttavia yhdisteitä ja tehdä niistä silmätippoja. Samoihin aikoihin Israelissa löydettiin elimistön omat kannabinoidireseptorit, ja pian löytyivät myös elimistön sisäsyntyiset kannabinoidit. Ne nimettiin anandamiideiksi sanskriitin kielen autuutta tarkoittavan ananda-sanan mukaan.

    – Jokaisen elimistö tuottaa omia kannabinoideja, Järvinen selvittää. –Elimistö on kuitenkin kaikkein viisain systeemi, ja jos siellä jotain ainetta on, sillä on myös jokin tehtävä. Tällainen elimistön sisäinen proteiini-järjestelmä, joka vaikuttaa varmasti erittäin moniin toimintoihin, on aina hyvä uusien lääkeaineiden kohde.

    Tutkimus lähti voimakkaaseen kasvuun elimistön kannabinoidijärjestelmän löydyttyä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Alan tutkijoiden kansainvälisen ICRS-järjestön vuosikouksessa viime kesäkuussa Madridissa oli jo 300-400 osallistujaa.

    – Juuri lääkkeiden kehityspuolella on paljon lisää väkeä. Meidän tutkimusryhmä on kyllä eturintamassa, koska olimme niin ajoissa liikkeellä 1990-luvun alussa, Järvinen toteaa.

    Järvisen ryhmän projekti kuuluu TEKES:n rahoittamaan Lääke 2000 -ohjelmaan. Mukana on myös kotimaisia lääkealan yrityksiä. Kilpailu on luonnollisesti erittäin kovaa – rahanarvoiset sovellutukset halutaan patentoida ennen kilpailijoita.

    Kannabiksen lääke- ja huumekäyttö pyrittävä erottamaan

    Kannabiksen historia huumausaineena kuumentaa koko keskustelun. Se tuo tilanteeseen väistämättä selkeän poliittisen ulottuvuuden.

    Kanadassa tehtiin päätös laillistaa koko kasvin käyttö, vaikka sen vaikutusta ei vielä kunnolla tunnetakaan. Päätökseen liittyykin vaatimus panostuksesta aineen tutkimukseen. Kanada ei jäänyt odottamaan turvallisten lääkkeiden kehittämistä, vaikka niitä on tulossa jo lähivuosina. Taustalla saattaa olla paikallisten potilasjärjestöjen vuosia jatkunut painostus tai asiantuntijoiden pelko, että tilanne riistäytyy käsistä, kun vakavasti sairaat ihmiset alkavat hankkia ainetta rikollisilta markkinoilta.

    Stakesin tuoreen Alkoholi ja huumeet 2000 -tutkimuksen mukaan joka kymmenes   suomalainen on kokeillut kannabista. Luku on asiantuntijoiden mukaan huolestuttavan suuri.

    Kasvin käytön salliminen sellaisenaan lääkinnällisiin tarkoituksiin lisää painetta sen huvikäytönkin laillistamiseen. Itse asiassa Kanadan oikeusministeri Anne McLellan on jo myöntänyt, että maan nykyiset marihuanan käyttöä koskevat lait on tarkoitus tutkia uudelleen.

    Tällä hetkellä Kanadan lisäksi kannabista voi käyttää lääkärin luvalla Tanskassa ja Italiassa. Italiassa potilas saa kasvattaa oman tarpeensa vaativan määrän sen jälkeen, kun on saanut paikallisilta viranomaisilta luvan. Saksassa nabilonia, AIDS-potilaiden hoidossa käytettyä synteettistä kannabinoidia, voi tuoda maahan erityisluvalla.

    Yliproviisori Outi Hemmo Lääkelaitokselta sanoo, ettei Kanadan päätös vaikuta Suomeen mitenkään.

    – Kanadan päätös tuntuu aika ristiriitaiselta, eikä se joka tapauksessa vaikuta meihin mitenkään. Jos joku EU-maa hyväksyisi kannabiksen virallisesti lääkkeeksi, olisi tilanne toinen. Mutta uskon, että EU:n alueella hakija hakisi ns. keskitetyn menetelmän kautta, eli lupaa haettaisiin komission alaiselta lääkevirastolta, joka tekisi päätöksen samalla koko unionille. Tällöinkin kyseeseen tulisi varmasti joku kasvista eristetty kannabinoidi tai sen synteettinen versio eikä koko kasvi, Hemmo sanoo.

    Huumetestin tulos on useammin väärä kuin oikea
    Lähde: Turun Sanomat, 11.01.2002.
    http://www.turunsanomat.fi/lehti/ts/ko/127404.HTM

    Pelko huumeidenkäytön leviämisestä omalle työpaikalle tai oppilaitokseen on lisännyt innostusta huumetestaukseen. Keskeinen ongelma on se, että testeissä tulee enemmän vääriä kuin oikeita positiivisia tuloksia. Lisäksi moni huumausaine jää testissä piiloon.

    Jotta väärät tulokset saataisiin karsittua, testi pitäisi aina varmentaa laboratoriossa varmistusanalyysilla.

    – Tuhannesta testistä lopputuloksena on muutama oikea positiivinen tulos ja muutama kymmenen väärää positiivista tulosta. Väärät negatiiviset tulokset jäävät huomaamatta, koska niitä ei tarkisteta, selvittää dosentti Timo Seppälä Kansanterveyslaitokselta.

    Hän oli laatimassa yleisiä suosituksia huumetestaukseen, jotka Labquality Oy antoi viime vuoden lopulla.

    Positiivinen tulos selvitettävä

    Seppälä korostaa, että pelkän positiivisen tuloksen perusteella ei pidä tuomita huumeidenkäyttäjäksi. Varmistusanalyysin jälkeen pitäisi selvittää, mistä positiivinen tulos johtuu.

    Esimerkiksi testinäytteestä löytynyt morfiini voi olla peräisin paitsi heroiinin tai morfiinin käytöstä, myös kodeiinia sisältävästä yskänlääkkeestä tai kipulääkkeenä käytetystä morfiinista. Myös unikonsiemeniä sisältävistä leivonnaisista voi tulla positiivinen tulos.

    Testeillä voidaan havaita virtsasta tai syljestä tavallisimmat huumeet: amfetamiini, kannabis, kokaiini, LSD ja opiaatit. Osa testeistä paljastaa yhden aineen, osa useampia.

    Havaitsematta jäävät monet amfetamiinijohdannaiset, hallusinogeeniset huumeet ja heroinistien vieroitus- ja korvaushoidoissa käytetyt buprenorfiini ja metadoni. Uni- ja rauhoittavista lääkkeistä testit tunnistavat vain pienen osan.

    Seppälä korostaa valvonnan merkitystä näytteenotossa. Näytettä voi manipuloida esimerkiksi lisäämällä siihen jotakin huumeen peittävää ainetta. Aine voidaan piilottaa vaikkapa kynnen alle.

    Kannabis näkyy pisimpään

    Pisimpään virtsassa näkyy kannabis, säännöllisillä käyttäjillä jopa kuukauden. Heroiini, morfiini, kokaiini ja amfetamiini säilyvät yleensä muutaman vuorokauden.

       – Testien hyötyä työpaikoille on tutkittu erittäin huonosti. Alat joissa on ilmeinen onnettomuusriski, testeistä on varmasti jotakin hyötyä. Joillekin yrityksille testit voivat olla imagoasia, Seppälä pohtii.

    Lainsäädäntö huumetestaukseen työpaikoilla ja oppilaitoksissa on valmisteilla. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä antaa raporttinsa testauksesta tammikuun lopussa.

    Huumeita välittänyt "teiniliiga" paljastui
    Lähde: Helsingin Sanomat, Ilta-Lehti ja TV-nytt, 11.1.2002

    Helsingin parhailta asuinalueilta paljastui laaja 18-19 vuotiaiden nuorten hasista välittänyt ja käyttänyt joukko, joka ristittiin tiedotusvälineissä "teiniliigaksi" ja "Eira-mafiaksi".

    Eniten mielenkiintoa liigan toiminnassa näytti herättävän, että sen toimintaan ei liittynyt mitään perinteisesti huumekauppaan liitettyjä lieveilmiöitä, varkauksia, väkivaltaa ja velkojen perintää. Nuoret olivat myös pysyneet erossa kovista huumeista.

    Ilmeisesti tämän takia viranomaiset ovat päättäneet tutkia jutun viimeistä nuorta myöten.

    Espoon kaupungin atk-päällikölle sakot huumepuheista
    Lähde: Helsingin Sanomat 3.1.2002
    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020103KA5

    Espoon käräjäoikeus tuomitsi Espoon kaupungin atk-palvelujen päällikön kunnianloukkauksesta sakkoihin. Päällikkö oli luottamusmiespalaverissa epäillyt ääneen yhden alaisensa käyttävän huumeita tai lääkkeitä.

  • Uutiset – kotimaa 2001

    Uutiset – kotimaa 2001



    Pojan kannabiskäry sai perheen sokkiin

    Lähde: Helsingin Sanomat 30.12.2001

    HS raportoi ns. Lahden nopean puuttumisen mallia, josta etsitään
    apua huumenuorille:

    Pojan kannabiskäry sai perheen shokkiin

    "Kun olisi edes joku herätyskello soinut", huokasi lahtelainen
    Liisa-äiti parin vuoden takaista aikaa. Perheen herätti tosiasioihin
    vasta poliisilaitokselta tullut soitto: 17-vuotias poika oli otettu kiinni
    kannabiksen käyttäjänä.

    "Elämä lähti seuraavien kuukausien aikana oikeille urille
    sen ansiosta, että tapaukseen puututtiin nopeasti. Luulin silloin,
    että se on normaali menetetty."

    Osana nopeata puuttumista nuori vietti viikonlopun kahden erityistyöntekijän
    kanssa kaukana maalla mökillä. Äiti arvioi pojan tuolloin
    hahmottaneen sen, mikä hänen elämässään on
    tärkeätä.

    Sittemmin tämä laittoi tulevaisuuden suunnitelmansa uusiksi
    ja vaihtoi koulua. Kaveripiiri muuttui.

    Poika kävi jonkin aikaa seulonnoissa, käytännössä
    antamassa virtsanäytteen joka viikko. Liisa tiesi, että repsahtamiset
    ovat tavallisia. Oman pojan kohdalla sellainen tapahtui parin kuukauden
    kuluttua.

    "Se tuntui vielä kovemmalta, sillä vanheimpain ryhmän
    kokoontumiset olivat jo loppuneet. Onneksi voin soittaa milloin vain sosiaalityöntekijälle
    johon olimme tutustuneet."

     
    Kannabisviljelmiä paljastui Etelä-Suomessa

    Helsingin Sanomat, 15.12.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20011215KO17

    Poliisi on paljastanut ainutlaatuisen huumeliigan, joka viljeli kannabista
    ja jalosti sitä huumeiksi Hämeenlinnan ja Helsingin seuduilla
    sekä Elimäellä. Liigan viljelmillä oli kasvamassa sato,
    joka olisi tuottanut 32 kiloa marihuanaa. Ammattimainen viljelyrengas paljastui
    Hattulasta viime elokuussa, kun poliisi takavarikoi autiotilan pellolta
    muovista rakennetun 240 neliön kasvihuoneen. Sisällä oli
    162 kasvuvaiheessa olevaa cannabis sativa-kasvia. Ne olisivat tuottaneet
    16 kiloa marihuanaa. Poliisi jäljitti samoilta tekijöiltä
    kolme kannabisviljelmää Helsingistä ja Vantaalta. Teollisuushalleihin
    ja autotalliin rakennetuissa viljelmissä oli tuotettu 12 kiloa kannabista.
    Viljelmä paljastui naapurin vihjeen perusteella.

    Millä eroon huumeongelmasta ?

    Lähde: Nuori Lääkäri 11/2001 s. 13-14.

    Nuorten lääkärien yhdistyksen puheenjohtaja, työterveyslääkäri
    Jan Schugk pohtii oman työnsä antamien kokemusten kautta suomalaista
    käytännön huumepolitiikkaa ja huumehoidon ongelmia. Kirjoituksessaan
    hän päätyy pohtimaan huumepolitiikkamme peruskysymyksiä:

    En uskalla vaatia huumeiden laillistamista, mutta on todella syytä
    pohtia, missä ongelman todelliset juuret ovat. Onko huumeiden saatavuus
    todellinen ongelma, vai onko niiden kriminalisointi aiheuttanut meille
    perspektiiviharhan? Olisiko alkoholi mielestämme nykyistä vaarallisempaa,
    jos sen käyttö olisi laitonta ja hoitoon uskaltautuisivat hakeutua
    vain ne joilla ei enää olisi mitään menetettävää?
    Ja voidaanko huumeongelmaan todella yrittää vaikuttaa yrittämällä
    vaikuttaa aineen saatavuuteen, vai pitäisikö ennemmin paneutua
    tosissaan ongelmakäytön taustalla oleviin syihin. Mutta ehkäpä
    juuri se onkin liian vaikeaa?

    Kannabis-kylttikin vilahti itsenäisyyspäivän
    mielenosoituksissa

    Lähde: Kansan Uutiset 11.12.2001

    Kansan Uutiset kertoo itsenäisyyspäivän mielenosoitusuutisessaan
    mieltä osoitetun myös kannabiksen puolesta ja miten siihen oli
    suhtauduttu itse juhlaväen keskuudessa:

    Ihmetystä sen sijaan herätti, että kadulla olevien mielenosoittajien
    joukosta löytyi kannabis-kyltti. Protestin sanoma jäi Räsäselle
    (kristillisdemokraatti) siksi hieman auki.

    Huumetesteistä enemmän vääriä
    kuin oikeita tuloksia

    Lähde: Helsingin Sanomat, 15.11.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/teksti/juttu.asp?id=20011115KO10

    Huumetesteissä saadaan enemmän vääriä kuin
    oikeita positiivisia tuloksia, laboratorioiden laadunvarmennusta tekevän
    Labqualityn työryhmä toteaa. Ennen johtopäätösten
    tekemistä tulokset pitää varmistaa, eikä kiinni jäänyttä
    saa leimata huumeiden käyttäjäksi.

    Työryhmä laati suosituksen huumetestien tekotavasta, koska
    huonosti tehdyt huumetestit ovat turhia. Jo testauksen aloittaminen on
    mietittävä perinpohjaisesti, koska tieteellinen tutkimus ei osoita,
    että testeistä olisi hyötyä, työryhmän puheenjohtaja,
    dosentti Timo Seppälä  huomauttaa.

    Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä pohtii oppilaitosten
    ja työpaikkojen huumetestausta. Siltä odotetaan vuoden lopussa
    näkemystä oppilaiden  ja työntekijöiden huumetesteistä.
    Labqualityn suositus taas opastaa tekemään testit mahdollisimman
    luotettavasti.

     

    Huumeseulonnoissa etsitään yleensä yhtä tiettyä
    ainetta, eikä tulos kerro mitään  toisten aineiden
    käytöstä. Sitä yhtäkään ainetta ei aina
    löydy: esimerkiksi amfetamiinitestiltä jää huomaamatta
    toistakymmentä amfetamiinijohdosta ekstaasista alkaen.

    Opiaattien eli käytännössä heroiinin käyttöä
    mittaava testi taas tunnistaa  vain morfiinin, heroiinin ja kodeiinin.
    Se ei huomaa muita huumekäyttöön sopivia opiaatteja, esimerkiksi
    heroiinista vieroitukseen käytettävää Subutex-lääkettä,
    jota jotkut ruiskuttavat suoneen huumeena.

    Monet testit reagoivat ristiin lääkeaineiden käytön
    kanssa. Siksi liikahappoisuuteen otettu vatsalääke näyttää
    heroiinin käytöltä. Seppälä korostaakin, että
    morfiiniseulassa kiinni jäänyt on voinut käyttää
    heroiinia, mutta yhtä hyvin myös kodeiinia tai dekstrometorfaania 
    sisältävää yskänlääkettä tai syödä
    unikonsiemensämpylöitä.

     

    Vääriä positiivisia ja vääriä negatiivisia
    tuloksia tulee joka testissä. Väärä positiivinen saa
    huumeita käyttämättömän näyttämään
    käyttäjältä, väärä negatiivinen taas
    ei saa kiinni huumeiden käyttäjää.

    Jo nyt huumeiden käyttäjät tietävät, miten
    testejä huijataan. Timo Seppälä epäileekin, että
    vääristä negatiivisista tulee vielä isompi ongelma
    kuin vääristä positiivisista.

    Väärät positiiviset eivät ole olematon joukko. Testien
    markkinoijat puhuvat esimerkiksi opiaattitestin 98 prosentin spesifisyydestä.
    Kun opiaattien ongelmakäyttäjiä on 0,1 prosenttia yli 15-vuotiaista,
    testi löytää 21 positiivista, yhden käyttäjän
    ja 20 väärää tulosta, Seppälä sanoo.

     

    "Yhden testin perusteella ei pidä tehdä liikaa johtopäätöksiä",
    Seppälä korostaa. Kaikki uusia työntekijöitä testaavat
    firmat eivät kuitenkaan varmista koetta ja tyytyvät toteamaan,
    että testattu kuuluu riskiryhmään.

    Huumekeskustelua terrorismin jälkeen

    Lähde: Aamulehti 11.11.2001

    Syyskuinen terrori-isku Yhdysvaltoihin tappoi hetkeksi muut uutisaiheet.
    Vaikka Naton katastrofaalinen operaatio Afganistanissa on yhä kesken,
    tilaa alkaa vähitellen olla muillekin teemoille.

    On mielenkiintoista nähdä kuinka paranoidi, WTC:n romahduksen
    jälkeinen mieliala heijastuu yleiseen ilmapiiriin. Esimerkiksi huumekeskustelu
    saattaa saada maailmanpolitiikasta uutta puhtia.

    Viime kesän absurdeimpia hetkiä oli, kun kokoomuksen puuhakas
    puheenjohtaja Ville Itälä jälleen kerran yritti kerätä
    hyvän miehen lisää julistamalla huumeiden turmiollisuutta.
    "Pehmeiden arvojen" Itälä varoitti Suomen kansaa siitä,
    että narkomaanit saattavat millä hetkellä hyvänsä
    soluttautua yhteiskuntamme ja teollisuutemme avainpaikoille ja tehdä
    arvaamatonta tuhoa.

    Itälän mukaan on nähkääs niin, ettei huumehörhöä
    enää välttämättä erota kunnon kansalaisesta.
    Sinunkin asialliselta vaikuttava naapurisi tai työtoverisi saattaa
    olla narkomaani ja kansainvälisen huumeliigan jäsen. Mietipä
    sitä!

    Itälän ja hänen hengenheimolaistensa ratkaisumalli on
    jo pitkään ollut kansan kattava testaus niin kouluissa kuin työpaikoillakin.
    Sillä ei ole väliä, että pikatestit ovat epäluotettavia.
    Myöskään yksityisyyden suojan kaventuminen ei "kunnon kansalaisia"
    huoleta, koska testaushan uhkaa vain "rikollisia".

    Tulee väkisinkin ikävä entistä tietosuojavaltuutettua
    Jorma Kuopusta. Hän vastusti hurmahenkisyyteen saakka Suomessa yleistä
    mentaliteettia, jonka mukaan lainkuuliaisella ihmisellä ei ole mitään
    salattavaa.

    WTC:n raunioilla kuopuslainen ajattelu saattaa olla entistä ahtaammalla.
    On pelättävissä, että tulevaisuudessa kiristyvä
    valvonta myy yhä paremmin. Kansa kaipaa suojelua terroristeilta, huumeilta
    ja ties miltä – ei kuintenkaan alkoholilta, joka on valtiovallan erityisessä
    suojeluksessa.

    En puolusta päihteitä, mutta kirkasotsaisen idioottimainen
    huumekeskustelu käy hermoille. Huumetestien puolustajat puhuvat kuin
    ahdasmielisen pikkukylän ruustinnat, joiden omahyväisyydelle
    vetää vertoja vain heidän tietämättömyytensä.
    Taustalla säestää poliisien kuoro, joka tuntee asiat, mutta
    jonka taktiikkaan populististen paukapäiden jorina sopii hyvin.

    On uskottavuuden rajamailla, että Itälän porukka edes
    itse pystyisi kuvittelemaan huumeista vapaan Suomen. Humoristisella pontevuudella
    sama joukko, joka vaati liittymistä EU:n jäseneksi ja rajojen
    aukaisemista taivasta myöten, kauhistelee nyt kansainvälistymisen
    seurauksia.

    Eikös se ollut niin, että vapaassa Euroopassa piti liikkuman
    vain monikansallisen pääoman ja EU-Suomen eliitin? Kaiken pahan
    piti pysähtyä rajoille kuten ennenkin.

    Maailmalla mietojen ja kovien ero on käytännön syistä
    jo tunnustettu pitkään. Suomessakin laki muuttui siten, että
    ns. pienistä huumerikoksista voidaan rangaista pelkällä
    sakolla. Itälän seurakunnan puheisiin vääjäämätön
    kehitys ei kuitenkaan vaikuta. Ilmeisesti tämä porukka ei elä
    tässä maailmassa – eikä siinä maailmassa, jossa heidän
    lapsensa elävät.

    Keskeistä Itälä tyyppisessä keskustelussa on, että
    sen taustalla ovat nähtävissä laman jälkeisen Suomen
    uudistuneet arvot.

    Perinteisen hyvinvointivaltion näkökulmasta huumeveikko pitäisi
    järjestää hoitoon ja jos mahdollista, palauttaa yhteiskunnan
    täysivaltaiseksi jäseneksi. Modernissa Suomessa on toisin: koska
    syrjäytyminen katsotaan tehokkaan talouselämän väistämättömäksi
    sivutuotteeksi, ongelmaksi muodostuu roskaporukan pitäminen poissa
    kunnon ihmisten silmistä.

    Tämän vuoksi huumetestit ovat tärkeitä. Ongelman
    syihin ei edes haluta puuttua, joten voimavarat ohjataan seurausten lakaisemiseen
    maton alle. Tässä puuhassa poliisille on lääkäriä
    enemmän käyttöä.

    Suomi ja huumeet

    Suomessa on huumepolitiikasta tullut laaja ja paljon eri tahoja työllistävä
    sektori. Tämä näkyy Irti Huumeista ry:n,  keskusrikospoliisin,
    opetushallituksen, Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliiton ja Stakesin
    julkaiseman kirjan Suomi ja Huumeet. Tietopaketti huumeista uusimmassa
    painoksessa (3. uudistettu painos 2001 ISBN 951-96992-6-0).

    Toisaalta olemme liittyneet EU:iin, jossa huumepolitiikka ja -tutkimus
    etenkin kannabiksen osalta etenee riuskin askelin. Tämä näkyy
    Timo Seppälän kannabista koskevasta tekstistä, jossa esitettyjä
    väitteitä hän on joutunut tuoreeltaan korjaamaan kritiikin
    edessä terveydenedistämiskeskuksen kampanjassa Kokototuus.com.
    Myöskään 1990-luvulla tapahtunut edistys lääkekannabistutkimuksessa
    ei ole päässyt mukaan kirjaversioon.

    Myös muualla kirjan teksteissä paistaa läpi tietämättömyys
    EU-maissa tapahtuvasta kannabiksen uudelleen arvioinnista. Poliisin edustajat
    yrittävät jopa vääntää Suomesta liberaalia
    maata vertaamalla lakikirjoissa määriteltyjä rangaistuksia.
    Poliisin edustajien on kuitenkin helppo summata Suomen tilanne, että
    "huumausaineista voi puhua ja tietää, mutta melkein kaikki muu
    onkin kiellettyä" (s. 98).

    Meillähän on kiellettyä ottaa julkisesti kantaa vallitsevan
    politiikan epäkohtiin ja suoranaisiin hölmöyksiin, kuten
    niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin kannabiksen luokitteluun vaaralliseksi
    huumeeksi.

    Käytännössä EU:n tilanne on kuitenkin täysin
    erilainen, koska monissa maissa kannabis on luokiteltu miedoksi huumeeksi
    tai yksinkertaisesti on luovuttu sen käytön rankaisusta kunhan
    poliittinen tilanne muodostuu otolliseksi sen laillistamiseksi. Selvästi
    tämä painos ei ole vielä se lopullinen sana kannabiksen
    osalta: huumesodan ideologinen kuorrutus hilseilee hitaasti.

    Liikenteen nollarajasta esitys eduskunnalle kevättalvella

    Lähde: Helsingin Sanomat, 24.10.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20011024KO7

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20011024KO9

    Eduskunta saa keväällä käsiteltäväkseen
    esityksen huumausaineiden nollarajasta liikenteessä. Jos esitys menee
    läpi, nollaraja voisi astua voimaan aikaisintaan ensi syksynä.

    Huumeiden nollaraja liikenteessä tarkoittaa, että kuljettaja
    voitaisiin tuomita rattijuopumuksesta sen perusteella, että hänen
    verestään löytyy huumeita. Nykylain mukaan huumekuski voidaan
    tuomita rattijuopumuksesta ja määrätä ajokieltoon vain,
    jos hänen ajokykynsä todetaan heikentyneen ajon aikana.

    Vaikka huumausaineiden nollaraja säädettäisiinkin, käytännön
    merkityksen arvellaan jäävän alussa vähäiseksi,
    sillä kunnolliset pikatestit puuttuvat. Laitteet ovat epäluotettavia,
    hitaita ja kalliita.

    Alkoholille ei nollatoleranssia liikenneturmista huolimatta

    Valmisteilla olevaan lakipakettiin sisältyy myös muutos liikennejuopumusrajoista.
    Rattijuopumuksen raja määräytyy joko veren tai uloshengitetyn
    ilman alkoholipitoisuuden perusteella.

    Kuljettaja syyllistyy rattijuopumukseen, jos verestä mitataan 0,5
    promillea alkoholia. Nykylain mukaan vastaava raja puhalluskokeessa on
    0,25 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitettyä ilmaa. Sen rajaa
    alennetaan, jotta se vastaisi 0,5 promillea alkoholia veressä.

    Huumeessa ajo kolminkertaistunut viidessä vuodessa

    Viime vuonna jäi kiinni 1 074 varsinaisia huumausaineita käyttänyttä
    autonkuljettajaa. Viisi vuotta aiemmin luku oli 327 kuljettajaa.

    Kiinnijääneitten eniten käyttämät huumausaineet
    ovat amfetamiini ja kannabis. Nopeimmin ovat lisääntyneet heroiinikuljettajat:
    1995 heroiinista jäin kiinni kuusi, viime vuonna  jo  237 
    kuljettajaa.

    Päihdelääkäri: Huumetesteissä
    tulee paljon vääriä tuloksia. Vain osa huumeista näkyy
    testeissä

    Lähde: Helsingin Sanomat 26.10.2001

    Huumetesteistä:

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20011026KO14

    Huumenuorista:

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20011026KO15

    Huumetesteissä on liikaa puutteita, että niillä voitaisiin
    seuloa huumeiden käyttäjiä, päihdelääkäri
    Jaana Lepistö sanoi psykiatripäivillä Helsingissä torstaina.

    "Monimutkainen ilmiö yritetään yksinkertaistaa", Lepistö
    huomautti. "Testien rajoitukset ovat merkittäviä. Laajat seulonnat
    ovat kyseenalaisia jo kustannussyistä, ja suurin osa positiivisista
    tuloksista tulee kokeilukäytöstä."

    Kaikki huumeet eivät näy testeissä. Heroiini näkyy,
    mutta useimpien amfetamiinijohdosten käyttö ei. Johdoksia tulee
    myös koko ajan lisää, eivätkä testit pysy perässä.

    Myöskään erityisen lyhytvaikutteisia nukahtamislääkkeitä
    tai heroiinivieroitukseen tarkoitetun Subutex-lääkkeen suonensisäistä
    käyttöä eivät testit saa kiinni. Parin päivän
    sisään osunut kannabiksen käyttö näkyy, mutta
    amfetamiini tai opiaatit vain lyhyen ajan.

    "Testit eivät kerro paljonko ainetta on käytetty ja miten
    pitkään. Niiden jälkeen on tehtävä vielä
    iso työ", Lepistö huomautti.

    Väärät positiiviset tulokset ovat Lepistön mukaan
    yleisiä. "Kirjoitin lausunnon sotilasuralle halunneelle pojalle, joka
    jäi kiinni huumetestissä ja lähetettiin kotiin. Testin tulosta
    ei ollut varmistettu. Poika kävi uudestaan testeissä, eikä
    mitään löytynyt. Hän pääsi takaisin vasta
    puolen vuoden viiveellä."

    Pikatestejä voi myös huijata. Ennen testiä juotu vesilitra
    laimentaa virtsan. Internetistä voi myös tilata jauhetta, joka
    kynnen alle säilöttynä ja virtsapurkkiin ripautettuna sekoittaa
    testin.

    "Näytteet on otettava valvotusti, mutta naisten virtsanäytteen
    ottoa ei voi valvoa sataprosenttisesti", Lepistö huomauttaa.

    Testeistä ei ole edes varhaisen puuttumisen välineeksi. Huumetestiä
    paremman tuloksen tuo laaja kirjallinen kyselykaavake, joka antaa muutakin
    tietoa. Testi tavoittaa vain joka neljännen lomakkeen pohjalta epäillyn
    huumeiden käytön.

    Lepistö korostaa testien vapaaehtoisuutta. "Yhdeksäsluokkalaiselta
    meni koko vuosi hukkaan testiin menoa jankatessa. Koulukuraattori kertoi
    perheelle lokakuussa, että nuori oli paljon poissa ja hänet haluttiin
    huumetestiin. Hän ei suostunut, ja vasta toukokuussa todettiin, että
    hän oli masentunut ja käytti kannabista. Näin ei testejä
    pitäisi käyttää."

    Huumekoira poimii epäiltyjä kadun ihmisvilinästä

    Lähde: Turun Sanomat, 22.10.2001

    Viime vuosina yritykset ja kansalaiset ovat keränneet rahaa uusien
    koirien hankkimiseksi tullille ja poliisille. Ilmeisesti niitä alkaa
    olla jo liikaa, koska Turussa poliisi on alkanut käyttää
    niitä eettisesti ja laillisesti epäilyttävillä tavoilla
    haistattelemalla koiralla tavallisia kadunkulkijoita:

    Turun poliisin huumeyksikön päällikön, rikoskomisario
    Veli-Matti Soikkelin mukaan lyhytkestoinen katuisku oli selvä menestys
    ja palveli kansalaisten toiveita.

    Iskujen tavoitteena on kaivaa esille varsinkin huumeiden myyjiä,
    mutta suuri osa kärähtäneistä oli käyttäjiä.
    Neljältä löytyi kannabista, yhdeltä ekstaasipilleri
    taskusta… Viime iskussa pienistä määristä paljastui
    neljä ensikertalaista, joista kaksi oli naisia.

    Lehti kertoo huumeiskun toteuttamistavasta seuraavaa, minkä pitäisi
    herättää lainkäyttöä valvovat viranomaiset
    tutkimaan toiminnan laillisuutta:

    Ratsiassa kadulla kävelevä huumekoira merkitsee havaitsemansa
    kohteen ja tullin sekä huumeyksikön miehet tutkivat epäillyn.

    SYL:n hallitus rinnastaa miedot huumeet laillisiin päihteisiin

    Lähde: Ylioppilaslehti ja HBL 19.10.2001

    http://www.ylioppilaslehti.helsinki.fi/ylioppilaslehti/011019/
    011019sylhuumeet.html

    Ylioppilaskunnissa pohditaan suhtautumista mietoihin huumeisiin

    Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) toimintasuunnitelmassa ajetaan
    mietojen huumeiden laillistamista. "Mietojen huumeiden laillisuusstatusta
    tulee tarkastella sallittujen päihteiden terveysvaikutusten pohjalta",
    SYL:n vuoden 2002 toimintasuunnitelman alustavassa versiossa sanotaan.
    Parhaillaan toimintasuunnitelma on lausuntakierroksella eri yliopistojen
    ylioppilaskunnissa.

    Huumeet mainitaan toimintasuunnitelman viidennessä osassa, jossa
    asetetaan tavoitteita kestävälle yhteiskunnalle: "Huumeet ovat
    kasvava ongelma yhteiskunnassamme, erityisesti nuorten keskuudessa. SYL
    näkee huumeongelman terveydellisenä ja sosiaalisena, ei moraalisena
    ongelmana. Valtion päihdepolitiikassa täytyy ottaa käyttöön
    mietojen ja kovien huumeiden käsitteet. Päihdevalistuksen ja
    -politiikan täytyy perustua faktoihin ja kiihkottomaan asiantuntemukseen",
    toimintasuunnitelman luonnos linjaa.

    FSF vill legalisera lätta droger

    Finlands studentkårers förbund (FSF) tänker enligt sin
    preliminära verksamhetsplan börja arbeta för en legalisering
    av lätta droger.

    Universitetens studentkårer förväntades kommentera saken
    senast den 18 oktober.

    Ylioppilaslehti behandlar frågan under rubriken:"FSF:s styrelse
    jämställer milda droger med rusmedel". Enligt den preliminära
    verksamhetsplanen borde staten i sin drogpolitik införa begreppen
    lätta och tunna droger.

    FSF ser inte droger som ett moraliskt utan som ett hälso- och socialt
    problem. Droginformationen och -politiken borde dessutom bygga på
    kunskap och fakta.

    FSF:s styrelseordförande Esa Perkiö vill inte närmare
    förklara vad som avses i verksamhetsplanen.

    – Det betyder exakt det som det står. Enligt tolkning kan det
    betyda legalisering, sade Perkiö till Ylioppilaslehti.

    Han tillade att cannabis borde legaliseras ifall man kommer fram till
    att det inte är farligare för hälsan än alkohol och
    tobak. Perkiö hoppades på en diskussion om ämnet och undrade
    om det inte går att föra en sansad diskussion om saken i Finland.

    Styrelsemedlemmen Aleksis Nokso-Koivisto är av en annan åsikt
    i frågan. Enligt honom kan det tolkas som om FSF förespråkar
    en liberal drogpolitik. Studerandena har dock olika åsikter i den
    här frågan, påpekade Nokso-Koivisto.

    Huumerikoksista syyttäminen vaihtelee eri puolilla
    Suomea

    Lähde: Helsingin Sanomat, 17.10.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id
    =20011017KO4&pvm=20011017

    Huumausainerikosten syyttämiskäytäntö vaihtelee
    tuntuvasti maan eri syyttäjäyksikköjen välillä.
    Vammalassa nostettiin kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon aikana
    142 syytettä huumausainerikoksista ja tehtiin vain yksi syyttämättäjättämispäätös.
    Välittömässä naapurissa Tampereella nostettiin samana
    ajanjaksona 174 syytettä ja tehtiin 88 syyttämättäjättämispäätöstä.

    Syyttämättäjättämiskäytännössä
    tuli pulmia ihmisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta jo sellaisissakin
    yksiköissä, joissa työskenteli vain kaksi syyttäjää.
    Toinen piti huumausrikoksissa nollatoleranssia eli syytti aina ja toinen
    käytti harkintaa. Jotkin yksiköt katsoivat, että valtakunnansyyttäjän
    ohjeet eivät ole sopusoinnussa syyttäjän itsenäisen
    harkintavallan kanssa.

    Ruohot ja jauhot sekaisin

    HS:n uutinen tuo jälleen kerran esille sen, kuinka ristiriidassa
    virkamiesten toimet voivat olla lainsäätäjien ja korkeimpien
    lakiviranomaisten tarkoituksen kanssa. Jutussa verrataan muiden rikostyyppien
    syyttämättäjättämisiin mutta ei mainitse, että
    jo 30 vuotta on ollut mahdollista jättää varsinkin kannabistuotteiden
    käyttäjät rauhaan teon vähäisyyden perusteella
    tai rikoslain 50:7 § nojalla.

    Käytännössä kriminaalikontrolli kohdistuu etupäässä
    heihin. Suomalaiseen politiikkaan kuuluu kaikkien laittomien aineiden niputtaminen
    huumetermin alle eikä uutisessa annetuissa luvuissa kerrota, kuinka
    paljon tapauksista on vähäisiä kannabiksen käyttö-
    tai hallussapitotapauksia. Rikollisuustilanne 1999 (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos,
    Helsinki 2000) valossa 70%-80% tapauksista on luonteeltaan tällaisia
    rasittaen tarpeettomasti valtion kassaa.

    Vantaa: turpa kiinni kun puhut kannabiksesta!

    Lähde: Helsingin Sanomat 16.10.2001, s. B2 ja Vantaan Sanomat
    21.10.2001

    Rehtori Juurikkalan vastine

    http://www.tietovantaa.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=vsan&Date
    =011021&Depa=ylio&Story=JUURIK01.txt&Model
    =mielijuttu.html

    Vantaan valtuustoryhmät varoittavat virkamiehiä
    huumepuheista

    Vantaan valtuuston kaikki ryhmät varoittivat maanantaina virkamiehiään
    poikkeamasta kaupungin huumeidenvastaiselta linjalta. Nimeä mainitsematta
    varoitus koski Ilolan koulun rehtoria Juha Juurikkalaa, joka taannoin lehtihaastattelussa
    puhui kannabiksen vapauttamisen puolesta.

    Valtuustoryhmät edellyttävät, että kaupungin hallintokunnat
    ja virkamiehet toimivat yhdessä rintamassa huumeidenvastaisessa työssä.
    Ei ole hyväksyttävissä, että kaupungin virkamiehet
    toimivat päihdestrategian vastaisesti tai antavat huumemyönteisen
    ilmapiirin sallivia lausuntoja, ryhmät toteavat.

    Vantaa kuuluu European cities against drugs -verkostoon, joka propagoi
    ruotsalaista huumesotamallia siihen kuuluvine sensuureineen.

    Rehtori Juurikkala puolustautuu

    Vantaan Sanomien ja 100 uutislehden mukaan rehtori Juurikkala pitää
    suoraselkäisesti kiinni mielipiteestään ja mielipiteen vapaudestaan,
    mikä on valitettavan harvinaista suomalaisessa huumekeskustelussa.
    Siksi Juurikkalan puolustuspuheesta lainaamme sen kannabiskannanoton kokonaisena.

    Vantaan Sanomissa olen joutunut todella outoon valoon. Mielipiteeni
    on tulkittu huumemyönteiseksi ja minusta on tehty "huumemyönteinen
    rehtori", joka ehkä jopa kannustaa nuorisoa huumeiden käyttöön.

    En ajattele huumeista myönteisesti, en toivo nuorison käyttävän
    näitä aineita enkä ole niin myöskään Iltalehdessä
    sanonut. Korostan, että en toivo yhdenkään lapsen tai aikuisen
    käyttävän huumeita ja niin työssäni kuin yksityiselämässänikin
    toimin varmasti huumeita vastaan. En tiedä ainuttakaan tapausta, jossa
    lapsen huumekierre olisi johtanut myönteisiin tuloksiin.

    Mutta silti olen sitä mieltä, että miedot huumeet (kannabis
    eli hasis ja marihuana) voitaisiin laillistaa. Tällä en tarkoita
    niiden vapaata levittämistä ruokakaupan hyllyille, vaan yhteiskunnan
    valvonnassa olevaa myyntiä. Uskon siten saatavan ainakin hiukan lisää
    kontrollia siihen päähän huumekierrettä, josta se yleensä
    alkaa.

    Hyvin iso osa vantaalaisnuorista on kokeillut kannabista – tai ainakin
    niistä jotka minä tunnen; neljän oman lapseni kaveripiirin
    lisäksi neljännesvuosisadan ajan opettajana ja rehtorina Vantaalla
    toimineena tunnen aimo liudan erilaisia ja eri-ikäisiä nuoria.
    He tuntevat myös minut ja tietävät, että minä
    en moralisoi kun he kertovat toilailuistaan. Tämänkaltaisesta
    nuorison elämästä luulen tietäväni enemmän
    kuin useimmat näiden nuorten omista vanhemmista.

    Porttiteoria (kokeilut kannabiksella johtavat väistämättä
    yhä vahvempiin aineisiin), johon ilmeisesti Vantaan kaupungin huumestrategiakin
    perustuu, on auttamatta aikansa elänyt. Niin moni nuori on kokeillut
    kannabista eikä silti ole koukussa, että jos huumevalistus tukeutuu
    tähän väitteeseen, on uskottavuus nuorison silmissä
    menetetty ensi metreillä. Nuoret nauravat tällaiselle valistukselle.

    Valtaosa vantaalaisnuorista ei kuitenkaan ole huumeiden käyttäjiä.
    Mutta jokainen kokeilija on joutunut ainetta hankkiessaan tai ilmaisia
    "alkupaloja" koulun portilla vastaanottaessaan tekemisiin laitonta bisnestä
    tekevän, vastuuttoman huumediilerin kanssa, jonka intresseissä
    ei suinkaan ole vain parin kerran kokeilu vaan varhaisnuoren koukkuun saaminen.
    Yhteys rikollisiin piireihin syntyy.

    Jos kannabis olisi esimerksiksi laillistetun huumeen eli alkoholin tapaan
    kontrolloidussa myynnissä, jäisi moni liukuma rikollisiin kontakteihin
    syntymättä, maassa olisi vähemmän rikollisia ja voisi
    kuvitella että siirtymä koviin aineisiinkin vähenisi.

    En väitä enkä ole myöskään koskaan niin
    sanonut, että tällä koko huumeongelma ratkaistaisiin. Mutta
    toki sinisilmäisyydessäni uskoin, että siitä voisi
    sentään keskustella asiallisesti.

    Kannabis ei aiheuta mielenterveysongelmia nuorilla

    Lähde: Duodecim 2001;117:1598

    Duodecim-lehti referoi teemanumerossaan nuoren päihdeongelman hoidosta
    Drug and Alcohol Dependence-lehdessä (2001; 62:175) julkaistua suomalaisnuorten
    parissa tehtyä tutkimusta. Tutkimuksen mukaan kannabikseen tutustuneilla
    nuorilla ei ollut muita nuoria yleisemmin mielenterveyden ongelmia.

    Tutkimuksen mukaan pojat kokeilevat kannabista tyttöjä todennäköisemmin.
    Varhaiset yhdyntäkokemukset olivat yleisempiä kannabiseen tutustuneitten
    nuorten parissa.

    Äidittömyys ja välinpitämättömyys altistavat
    kannabiskokeiluille. Välinpitämättömyys saattaa olla
    oire masennuksesta, masennuksen puolestaan on aiemmissa tutkimuksissa todettu
    liittyvän huumausaineiden käytön aloittamiseen. Tutkijoiden
    mukaan havaitut yhtäläisyydet ovat todennäköisemmin
    syitä kannabiskokeiluille kuin käytön seurauksia, sillä
    tutkituista noin 20 prosenttia kertoi käyttävänsä kannabista
    silloin tällöin, 80 prosenttia kokeilleensa korkeintaan pari
    kertaa.

    Suhteellisia totuuksia verkossa

    Lähde: http://www.puolitotuus.com

    Ihmisiä on viime aikoina väsärinpuutteessa ilahduttanut
    satunnaisesti baareista löytyvä iloisilla kannabiksen lehdillä
    myötätuulessa purjehtiva Suomen kartta -kortti. Kyseessä
    ei ole SKY:n jo viisi vuotta suunniteltu tempaus vaan Terveyden edistämisen
    keskuksen projekti huumekeskustelun lietsomiseksi. Osana tempausta on myös
    provosoivia ilmoituksia eri lehdissä.

    Kokototuuden puolella kokeillaan perinteisempää valistusta
    mutta puolitotuuden puolella saa esittää faktaa ja ennakkoluulojaan
    vapaasti. Myös kokototuus osoittaa merkkejä muutoksen mahdollisuudesta
    ottaessaan vastaan perusteltua kritiikkiä.

    Oikeusministeri Koskinen: Yhdenmukaisuus tärkeää
    huumesakoissakin

    Lähde: Helsingin Sanomat, 29.9.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20010929KO9
    &pvm=20010929

    Syyttäjien on huolehdittava kansalaisten yhdenmukaisesta kohtelusta,
    kun he vahvistavat huumeiden käyttäjien sakkoja. Näin muistuttivat
    sekä oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) että valtakunnansyyttäjä
    Matti Kuusimäki syyttäjäpäivillä perjantaina Helsingissä.

    Syyskuun alusta tuli voimaan uusi säännös huumausaineiden
    käyttörikoksesta. Sen rangaistusasteikko antaa mahdollisuuden
    määrätä sakkoja rangaistusmääräysmenettelyssä
    aivan kuten esimerkiksi ylinopeusjutuissa. Poliisin kirjoittaman sakon
    vahvistaa syyttäjä, ja jos epäilty vastustaa sakkoja, asia
    käsitellään käräjäoikeudessa.

    Kuusimäki muistutti, ettei syyttäjä voi ruveta luomaan
    omaa kriminaalipolitiikkaansa, vaan linjan pitää olla yhtenäinen.

    Sakkojen sijasta syyttäjä voi myös antaa
    käyttäjälle huomautuksen

    Koskinen muistutti, että syyttäjillä on mahdollisuus
    antaa huumeen käyttäjälle suullinen huomautus.

    Eduskunnan lakivaliokunnan mielestä tehokas puhuttelu saattaa olla
    hyvä keino puuttua erityisesti nuoren käyttäytymiseen.

     "Valiokunnan kantaan on täysi syy yhtyä. Jos puhuttelu
    ja linkit sosiaalityöhön tehoavat ja sen ansiosta huumausaineiden
    käyttöura katkeaa alkuunsa, yksinkertaisella kriminaalipoliittisella
    toimella on onnistuttu välttämään mittavat yhteiskunnalliset
    vahingot", Koskinen korosti.

    Hamppuöljy on funktionaalinen elintarvike

    Lähde: http://www.hemp.co.uk/first%20clinical%20trials.html

    Finolan kotisivut:

    http://www.finola.com

    Tohtori Jace Callawayn kehittämä Finola hamppuöljy nostaa
    juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan selvästi veren monityydyttämättömien
    rasvahappojen tasoa.

    Tutkimus suoritettiin Kuopion yliopistossa ja siinä vertailtiin
    pellavaöljyä ja hamppuöljyä siten, että toisessa
    ryhmässä koehenkilöt saivat neljän viikon ajan kaksi
    ruokalusikallista (30 ml) pellavaöljyä ja toisessa hamppuöljyä.
    Molemmat öljyt oli kasvatettu ja kylmäpuristettu Suomessa.

    Koetulosten mukaan veren GLA-taso nousi huomattavasti hamppuöljyä
    nauttineilla mutta laski pellavaöljyä nauttineilla. Molemmat
    öljyt lisäsivät välttämättömien rasvahappojen
    (linoleenihappo omega-6 ja alfa-linoleenihappo) määrää
    veressä.

    Callaway:" GLA:n kohonnut taso veriseerumissa voi selittää
    niitä anekdoottisia kertomuksia ihmeparantumisista ihmisten nautittua
    hamppuöljyä varsinkin kroonisista vaivoista kärsivien kohdalla
    kuten allergiat, kuiva iho, hidas haavautuminen ja jopa reumaattiset niveltulehdukset".

    Helsingin Sanomat löysi kannabiksen

    Lähde: HS 8.9.2001

    Otsikolla 'Lääketiede löysi uudelleen kannabiksen' kirjoittaa
    HS tiedesivullaan lääkekannabiksen edistymisestä ja taustoista.
    Asiallinen teksti kiteyttää tyylikkäästi kannabiksen
    ns. haittavaikutuksen:

    "Kannabiksessa on yli 70 vaikuttavaa yhdistettä. Niistä tärkein
    on thc:nä tunnettu tetrahydrokannabinoli, joka saa pilven kihoamaan
    päähän, tai pään kohoamaan pilviin. Tutkijat ovat
    kuitenkin huomanneet, että monet potilaat saavat kannabiksen käytöstä
    enemmän apua kuin pelkästä thc-lääkityksestä.
    Vaikutukset aivokemiaan ovat erilaiset, kertoi Williamson. "

    Vihreet Pantterit netissä

    Turussa yli vuoden ruohonjuuritasolla toimineet
    hamppuaktivistit Vihreet Pantterit ovat loikanneet osoitteeseen:

    http://www.vihreetpantterit.org

    Pantterisivuilla pureudutaan hampun kaikkiin
    käyttömuotoihin ja sivujen luvataan kehittyvän sitä
    mukaa kun Pantteri-aate leviää ja kasvaa. "Kannabis on laillistettava
    ja on taattava luotettavien ja turvallisten kannabislaatujen saanti lääke-
    ja nautintokäyttöön", vaativat Vihreet Pantterit.

    Suomessa väkivalta sallitumpaa kuin kannabis

    Lähde: Helsingin Sanomat 15.7.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20010715ER6
    &pvm=20010715

    Helsingin Sanomien, MTV3:n ja kuuden ulkomaisen tiedotusvälineen
    tekemän seitsemän eri maan oikeuskäytännön vertailun
    mukaan Suomessa saa pienimmän tuomion väkivallasta. Vertailussa
    oli mukana myös kaksi erilaista huumerikosta, mutta kannabisrikosta
    edusti kuitenkin täysin kärjistetty tapaus.

    Jutussa haastateltiin valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäkeä,
    joka osasi asettaa nämä eri rikokset puitteisiinsa:

    Kuusimäki huomauttaa, että rangaistusasteikkoa kyllä
    riittää, sillä pahoinpitelyrikoksesta voidaan tuomita jopa
    kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Myös törkeästä huumerikoksesta
    enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.

    "Huumerikoksissa rangaistuskäytäntö on erittäin
    letkeää. Ei tarvitse kummoistakaan hasiskakkua pyöritellä
    käsissä, kun saa pari vuotta vankeutta. Jos huumeen kilomäärä
    kasvaa, kohoaa rangaistuskin vuosia. Mutta kun samanlaiselta asteikolta
    pitäisi mitata rangaistus tavanomaista roimasti raaemmasta pahoinpitelystä,
    asteikolla liikutaan viikkoja tai enintään kuukausia ylöspäin",
    Kuusimäki  puhisee.

    Kannabis päihteenä

    Lähde: Suomen lääkärilehti 15.6.2001

    Psykiatrian erikoislääkäri Pekka Heinälä kirjoittaa
    Suomen lääkärilehdessä kannabiksen haittavaikutuksista.
    Viralliseen valistukseen verrattuna artikkeli kokoaa asiallisesti yhteen
    kannabiksen vaikutuksista viime vuosina esitettyä tietoa. Artikkelin
    arvio kannabiksen sosiaalisista vaikutuksista tosin viittaa aineen laittomaan
    asemaan korostaen sitä, että minkään päihteen
    vaikutus ei ole palautettavissa pelkkään biologiaan tai farmakologiaan.

    Samoin maininta "mahdollisista" epämuodostumista sikiöllä
    sekä riippuvuuden arviointi Science-lehdessä vuonna 1997 julkaistun
    ns. silkkiapinatutkimuksen valossa kertoo aineen ympärillä käytävästä
    ideologissävytteisestä tutkimuksesta ja väittelystä.
    Kannabiksen haittavaikutuksista kiinnostuneet voivat tarkistaa tämän
    hetkisen tietämyksen myös uudesta korkeakoulutasoisesta päihdelääketieteen
    käsikirjasta (Robert M. Julien (2001): A primer of drug action. New
    York. ISBN 0-7167-5109-7).

    Tästä ideologissävytteisestä tutkimuksesta tarjoaa
    esimerkin samassa lehdessä julkaistu artikkeli suomalaisesta huumekuolemasta.
    Siinä kuolemasyiden tutkimisessa on keskitytty ns. klassisiin huumausaineisiin
    ja niinpä vaikka ruumiista on löydetty kannabiksen lisäksi
    alkoholia ja lääkeaineita tai kuolemansyy on todennäköisesti
    väkivalta, on tapaus luokiteltu kannabiskuolemaksi. Heinälän
    artikkelissakin todetaan, ettei kukaan ole kuollut kannabikseen (s. 2651).

    Suhteellisuutta tähän ongelmakokonaisuuteen tuo artikkeli
    suomalaisesta alkoholiongelmasta: alkoholin käytön seurauksena
    kuolee vuosittain 2500 suomalaista, puolet tapaturmissa ja puolet alkoholisairauksiin.
    Lisäksi alkoholi aiheuttaa rikollisuutta ja väkivaltaa, jotka
    lisääntyvät alkoholin käytön kasvaessa. Miksi
    sitten hysteria kohdistuu vain laittomiin huumeisiin ?

    Tähän vastaa Tapani Sarvanti sosiaali- ja terveysministeriöstä:"
    Tavalliset ihmiset on saatu hätääntymään ja
    pelkäämään, joten asiallista ja kiihkotonta keskustelua
    ei ole onnistuttu herättämään. Tällaiseen pelotteluun
    syyllistyvät ne tahot, jotka hyötyvät pelkojen lisääntymisestä.
    Peloillahan myydään informaatiota ja saadaan valtaa." (2668)

    Humaania päihdepolitiikkaa ajava yhdistys perustettu

    http://www.hppry.org

    Toukokuussa käynnisti toimintansa uusi päihdepoliittinen yhdistys.
    Sääntöjen mukaan "yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on
    päihteiden käytöstä yksilölle ja yhteiskunnalle
    aiheutuvien haittojen vähentäminen, vaikuttaminen ennaltaehkäisevän
    päihdetyön sekä päihdeongelmaisten hoitomahdollisuuksien
    kehittämiseksi, avoimen päihdepoliittisen keskusteluilmapiirin
    edistäminen sekä työskentely haittojen vähentämiseen
    tähtäävän päihdepolitiikan edistämiseksi
    Suomessa."

    Stakes: kannabis suosituin laiton huume

    http://www.stakes.fi/tiedotteet/2001/52.htm

    Stakesin suorittaman vuoden 2000 kyselyn perusteella suosituin laiton
    huumausaine oli kannabis (9,3 % vastaajista). Suurin osa "huumeongelmasta"
    on siis kannabiksen käyttöä ja hallussapitoa, ja kokemukset
    muista laittomista huumausaineista olivat selvästi harvinaisempia,
    minkä johtopäätöksen voi tehdä myös Oikeuspoliittisen
    tutkimuslaitoksen keräämistä tiedoista (Rikollisuustilanne
    1998, Helsinki,1999. ISBN 951-704-239-6). Vain vajaa prosentti Stakesin
    kyselyyn vastanneista raportoi ekstaasin käytöstä.

    Sen sijaan uni- tai rauhoittavia lääkkeitä päihteenä
    oli käyttänyt 4,5 % ja  teknisiä liuottimia 1,9 % vastaajista,
    josta pitäisi olla todella huolissaan liuottimien vakavien haittavaikutusten
    takia. Kyselyssä alaikäraja oli 15 vuotta, minkä takia ehkä
    hyvin suuri osa nuorten harrastamasta imppaamisesta jäi tutkimuksen
    ulkopuolelle.

    Lääkärit ottavat kantaa huumesotaan

    Olavi Pelkonen, Oulun yliopiston farmakologian ja toksikologian
    professori kirjoittaa kolumnissaan lehdessä Nuorilääkäri
    nr. 6-7/2001 otsikolla "Huumeita, hysteriaa ja hypokrisiaa":

    Kaikilla suurilla kulttuureilla on omat mielihuumeensa, joita käytetään
    juhlassa ja vähän arjessakin. Lienee enemmän länsimaisen
    kulttuurin ylivaltaa, että alkoholi hyväksytään lailliseksi
    huumeeksi mutta taas ooppiumi, kokaiini ja kannabis ovat laittomia. Eivät
    nämä aineet ole niin erilaisia kuin annetaan ymmärtää:
    omissa kulttuuriympyröissään niitä kutakin käytetään
    ja käytettiin tavoilla, jotka ovat meille alkoholin käyttäjille
    tuttuja.

    Farmakologisen ja lääketieteellisen tietämyksen valossa
    huumeiden demonisoiminen on aiheetonta, totuudenvastaista ja turhaa ja
    tuo mieleen Kettil Bruunin aikoja sitten lausuman tosiasian: huumeet ovat
    hyvä vihollinen. Huumeista vallitsee suuri yksimielisyys julkisuudessa,
    joskaan ei yksityisesti ja käytännössä. Yhtäältä
    kaikki huomio halutaan kohdistaa huumeiden käytön usein traagisiin
    seurauksiin (mikä sinänsä on hyvin inhimillistä ja
    oikein), mutta toisaalta väheksytään keskustelua todella
    merkityksellisistä huumeiden käytön taustatekijöistä,
    syrjäytymisestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta,
    perheyhteyksien murtumisesta, arvotyhjiöstä tai yhteisöllisten
    arvojen korvautumisesta markkina-arvoilla. Ja jos ajattelemme, että
    vapaamielinen moniarvoinen suhtautuminen on "arvo sinänsä" (minkä
    monet meistä näyttävät hyväksyvän viikkolehtien
    julkkistäyteisen arvomaailman perusteella), niin eikö silloin
    kaikenlaatuinen kokeilu ole sallittua, jos se ei vahingoita muita. Itsensä
    vahingoittaminenhan on hyväksyttyä vaikkapa viinalla tai tupakalla.
    Ei mikään toiminta ole irti yhteiskunnallisista yhteyksistään
    ja voisi hyvin perustein sanoa, että jos meillä ei olisi huumeita,
    ne pitäisi kiireesti keksiä.

    Mitä nuori lääkäri voi tehdä hysterian ja hypokrisian
    ilmapiirissä ? Tärkeintä on olla asiantuntija omalla lääkärin
    tontilla: kaikki huumeet olivat tai ovat lääkkeitä tai niillä
    on lääkkeiden kaltaisia ominaisuuksia. Niissä ei ole mitään
    demonista vaan ne vaikuttavat tiettyihin aivojen säätelyjärjestelmiin
    niinkuin monet muutkin lääkkeet. Ihan niinkuin alkoholin käyttö
    ja seuraamukset ovat kiinni paljolti muusta kuin itse aineista: elämäntilanteesta,
    ystävistä, yhteisöstä, kulttuurista, ympäristöstä
    ja sen arvoista, saatavuudesta, laillisuudesta, hinnasta ja tuhannesta
    muusta asiasta, joihin lääkäri ei paljoa voi vaikuttaa.
    Niihin vaikuttaminen olisi paljon tehokkaampaa, mutta myös paljon
    vaikeampaa kuin huumeiden kriminalisointi, joka luo "hyvän vihollisen".
    Kieltolaki ei lopettanut viinanjuontia eivätkä ankarat rangaistukset
    ole lopettaneet huumeiden käyttöä USA:ssa tai muualla länsimaissa.
    Viinan suhteen meillä ei ole ollut muuta keinoa kieltolain kumoutumisen
    jälkeen kuin kohtuullisen pragmaattinen toimintalinja: hyödyn
    maksimointi (rahat valtiolle!) ja haittojen

    kohtuullinen ehkäisy. Yhteiskunnallinen päätöksenteko
    ei ole vaikeissa asioissa kunnostautunut pragmaattisuudellaan. Saa nähdä,
    mitä tapahtuu huumeiden kanssa: mennäänkö ilmiön
    juuriin vai "annetaanko aseiden puhua". Lääkäri joutuu joka
    tapauksessa korjailemaan jälkiä.

    A-klinikkasäätiön Järvenpään
    sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen puhui Helsingin
    vasemmistoliiton huumepolitiikka-seminaarissa huumeongelman kasvusta, mistä
    Kansan Uutiset (13.6.2001) kirjoitti otsikolla "Viranomaiset osasyyllisiä"

    Holopaisen mielestä Helsingin kaupungin terveysvirasto on riittämättömillä
    resursseillaan ja ongelman vähättelyllään ollut osasyyllinen
    Helsingin huumeongelman kasvuun.

    Holopaisen mielestä juuri vuosien jonot hoitoonpääsyssä
    ja korvaushoitojen puute ovat pahimmat esteet huumeongelman selättämisessä.

    "Narkomaani joutuu hankkimaan korvaushoitonsa kadulta ja näin pysymään
    laittomuuden tiellä. Me voimme vain neuvoa miten näitä korvaushoitoja
    käytetään," kuvaa Holopainen tilanteen nurinkurisuutta.

    Holopainen vertaa korvaushoitojen merkitystä narkomaaneille yhtä
    tärkeiksi kuin insuliinia diabeetikoille. Hoitojen ennuste on erittäin
    hyvä, ja mm. Hollannissa tuntuvia tuloksia on jo saatu. Holopainen
    penääkin poliittista tahtoa korvaushoitojen järjestämiselle.

    – Nykyisessä tilanteessa korvaushoitojen vastustaminen on hyvin
    vastuutonta.

    Huumetesteillä ei Holopaisen mukaan ongelmaa ratkaista. Sanktiopolitiikasta
    tulisi siirtyä haittojen ehkäisemiseen. Tässä mielessä
    sisäministeri Ville Itälän (kok.) tapa rinnastaa kaikki
    huumeet toisiinsa on haitallista.

    – Kauhumaalailu on pinnallista pelottelua, ja sillä tilannetta
    ei saada kuriin. Täytyisi muodostaa laaja-alainen yhteiskuntapoliittinen
    strategia huumeiden kansanterveydellisten ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon.

    Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija
    Kerätär kirjoittaa kolumnissaan "Vauhtisokeutta huumetesteissä
    ?" yleistyvästä työpaikkojen huumetestauksesta (Suomen lääkärilehti
    20/2001, s 2279-2280):

    Hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteen
    ja lääkärin eettisten säännösten (mm. Hippokrateen
    vala) takia meillä tulee olla lääketieteelliseen tietoon
    tai terveydenhuollosta saatuihin kokemuksiin pohjautuen tietoa siitä,
    että ko. henkilön kyseisen huumeen käyttö kyseisessä
    työssä aiheuttaa joko ongelmia työssä selviytymisessä
    tai että työssä aiheutuu ko. huumausaineen käytöstä
    johtuen terveyden menettämisen uhkaa. Pelkkä käsitys, jonka
    mukaan huumeiden käyttö on epäterveellistä ja usein
    johtaa huumeriippuvuuden pahentumiseen, tai että se on rikollista,
    ei riitä perusteluksi "työhön sopimaton" -lausunnon kirjoittamiseen.
    Yritän vielä perustella, miksi.

    Johtopäätösten teko nykyisin käytössä
    olevista huumetesteistä sisältää sekin ongelmia. Testit
    sinänsä lienevät teknisesti luotettavia oikein tehtyinä
    ja valvottuina. Huumeseula lienee eniten käytössä tänä
    päivänä. Siinä kannabistuotteiden yksittäinenkin
    käyttö voi näkyä jopa useita viikkoja mutta kovempien
    aineiden, kuten heroiinin ja amfetamiinin käyttö vain muutaman
    päivän. Kuinka tällaisten testitulosten kanssa onnistuu
    arvioimaan huumeiden käytön määrää, erottamaan
    kertakokeilun kroonisesta käytöstä? Terveydentilan ja työhön
    sopivuuden arviointi oikein tehtynä vaatisivat nimenomaan tietoa käytön
    määrästä. Lääketieteellistä tietoa kovien
    huumeiden ja kroonisen käytön vaikutuksista terveyteen ja työkykyyn
    on jonkin verran, mutta satunnaiskäytön vaikutuksista ei juurikaan.

    Työterveyslääkärin tulisi erottaa huumetestilausuntoja
    antaessaan kaksi asiaa. Tekeekö hän 1) lausuntoa siitä,
    onko todettavissa huumeiden käyttöä vai 2) lausuntoa henkilön
    työhön sopivuudesta. Viimeksi mainitussa lausunnossa tulisi ottaa
    kantaa vain henkilön terveydentilaan ja työkykyyn liittyviin
    seikkoihin, ei esimerkiksi siihen, ovatko työnantajan omaisuus ja
    työyhteisön luotettavuus uhanalaisia.

    Uusi kriittinen huumekirja

    Linkki: http://www.kaapeli.fi/visio/huumesota/

    Visio, Vihreä Sivistysliitto ry, julkaisi 15.5. kulttuurihistorioitsija
    Tapio Onnelan toimittaman kirjan Pyhä huumesota. Kirjan voi todella
    sanoa tulevan suureen tarpeeseen tiedotusvälineiden pitäessä
    huumeongelmaa päivittäin otsikoissa vailla rakentavan ajattelun
    mahdollistavaa asiasisältöä.

    Kirjan kirjoittajat tuovat huumekeskusteluun monitieteellistä ja
    poikkikulttuurista näkökulmaa. Tapio Onnela tiivistää
    kirjan sisällön:" On ajauduttu pattitilanteeseen, jossa ratkaisuksi
    on tarjolla vain joko kovia tai vieläkin kovempia otteita. Tämän
    kirjan tavoitteena on tuoda esille näkökulmia ja faktoja, joita
    suomalaisessa keskustelussa ei aikaisemmin juuri ole esitetty."

    Tapio Onnela (toim.): Pyhä huumesota. Huumepolitiikan pelkoja ja
    utopioita. Uusikaupunki 2001. ISBN 952-5078-16-7. Hinta 70 mk.

    Kannabiksen kriminalisoinnin
    kansainvälinen tausta

    Vapaa kannabis valtaa alaa Euroopassa

    Lähde: Helsingin Sanomat 26.5.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=
    20010526UL4&pvm=20010526

    Ministeri Soininvaara:

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id
    =20010526UL2&pvm=20010526

    Rohkeassa koko sivun artikkelikoosteessa Helsingin Sanomat kertoo Euroopassa
    tapahtuvasta huumepolitiikan kehityksestä, mistä ei Suomessa
    ole saanut puhua ilman huumepolitiikkamme kummisetien ja -tätien ärjähdystä:

    Huumepolitiikka on lieventynyt Euroopassa viime vuosina selvästi,
    ainakin jos kehitystä arvioidaan kannabistuotteiden dekriminalisoinnilla
    eli käytön sallimisella.

    Pehmeän huumepolitiikan pioneerityötä on tehnyt Hollanti,
    missä kannabis-tuotteet laillistettiin jo 70-luvulla. Nyt marijuanaa
    ja hasista saa ostaa laillisesti erityisistä kahviloista.

    Monien huumeiden vastustajien yllätykseksi huumekuolemien määrä
    Hollannissa on kuitenkin yksi alimmista EU:ssa. Klassinen porttiteoria,
    jonka mukaan kannabiksen käyttö johtaa koviin huumeisiin, ei
    siis näytä pätevän – ainakaan Hollannissa.

    Hollantilaisen Trimbos-instituutin vertailun mukaan vapaa kannabis ei
    myöskään johda nuorten kohdalla laajaan suosioon. Kun 15-vuotiaista
    briteistä 41 prosenttia on kokeillut kannabista, on sama luku Hollannissa
    "vain" 24.

    Sitten HS kertoo SKY:n kotisivujen lukijoiden jo hyvin tuntemaa Euroopan
    huumepolitiikan vapautumisesta maittain. Kannabista käsittelevän
    artikkelin lopussa käydään läpi vapauttamisen ehtoja
    hieman huterilla vastaväitteillä:

    Huumeiden vapauttamisesta käytävässä keskustelussa
    tuntuu olevan loputon määrä ratkaisemattomia kysymyksiä.

    Miten esimerkiksi voidaan samanaikaisesti hyväksyä huumeiden
    käyttö mutta kriminalisoida kaupankäynti? Eikö juuri
    käytön laillistaminen houkuttele rikollisjärjestöjä
    markkinoille? Portugalin politiikka onkin herättänyt närkästystä
    Suomessa, sillä Schengenin myötä pelätään
    huumeiden leviämistä.

    Huumeiden puolustajat ovat vedonneet yksilön oikeuksiin: jos esimerkiksi
    huumeiden hankkimiseen ei liity rikosta eikä käyttäjä
    vahingoita muita, ei valtiolla pitäisi olla oikeutta puuttua asiaan.
    Näin on ajateltu esimerkiksi Kanadassa, jossa valtio katsoo, ettei
    sillä ole rahkeita puuttua kansalaisen oikeuteen kasvattaa hamppua.

    Vastaväitteen mukaan valtiolla on velvollisuus suojella kansalaisia
    itseltään kuten esimerkiksi liikenteessä turvavöillä
    ja kypärillä. On myös ajateltu, että valtiolla on oikeus
    ylläpitää kansalaistensa terveyttä korkeiden sairaanhoitomaksujen
    vuoksi.

    Huumeiden kannattajat perustelevat näkemystään myös
    sillä, että laillistamalla huumeet valtio voisi paremmin kontrolloida
    kauppaa, käyttöä ja huumausaineiden puhtautta ja saada samalla
    verotuloja.

    Vastustajat ovat ampuneet näkemyksen alas: valtiojohtoinen huumekauppa
    ei poistaisi laittomia huumediilereitä, jotka valmistavat epäpuhtaampia
    huumeita halvemmalla.

    Keskusteluun on haettu vertauskohtia myös Yhdysvaltojen ja Suomen
    kieltolaeista, jotka rikastuttivat salakuljettajia mutta eivät onnistuneet
    raitistamaan kansaa. Vaikka juoppoutta ei saatukaan kitkettyä, ainakin
    Yhdysvalloissa juoppojen ja maksakirroositapausten määrä
    väheni kieltolain aikana.

    Soininvaara: Suomi voisi selkeämmin erotella kovat
    ja miedot huumeet toisistaan

    "Suomella ei ole pienintäkään painetta huumeiden vapauttamiseen",
    korostaa huumepolitiikasta vastaava ministeri Osmo Soininvaara.

    Suomi voisi Soininvaaran mukaan kuitenkin selkeämmin erotella kovat
    ja miedot huumeet toisistaan.

    Meillä huumeidenkäyttö muihin maihin verrattuna on vähäistä,
    mutta heroiinikuolemien määrä suhteellisesti korkea. Tähän
    ongelmaan sosiaali- ja terveysministeriössä etsitään
    ratkaisua erottelemalla miedot ja kovat huumeet suoraan rangaistusasteikossa.

    Esimerkiksi Hollannissa heroiinikuolemien määrä on pienempi
    kuin Suomessa. Laillistamalla miedot huumeet Hollanti on saanut kovien
    huumeiden käytön laskuun.

    "Kannabiksen käytössä haitat tulevat kuitenkin esiin
    pitkällä aikavälillä", Soininvaara painottaa. Hänen
    mukaansa Hollannin tapaus on kiinnostava, mutta Suomi seuraa sitä
    sivusta.

    "Jos he tekevät tuollaisen ihmiskokeen niin me ehkä sitten
    katsellaan kuinka siinä käy."

    Euroopan suhtautuminen huumeisiin vaikuttaa väistämättä
    myös Suomen tilanteeseen niin käytännön kuin politiikankin
    tasolla.

    "Jos sillä tavalla käy, että Suomea ja Ruotsia lukuun
    ottamatta kaikki Euroopan maat vahvistavat kannabiksen niin sitten tilannetta
    täytyy katsoa uudelleen. Siihen on kuitenkin pitkä matka, eikä
    minun ministerikaudellani asialle tarvitse korvaa lotkauttaa", sanoo Soininvaara.

    (Ilmeisesti kukaan ei ole vielä kertonut ministeri Soininvaaralle,
    että kannabiksella on tehty ihmiskokeita jo tuhansia vuosia eivätkä
    ne pitkän aikavälin haitat ole vielä näkyneet.)

    Vanha uskoo valistukseen, nuorta harmittaa synkkä
    puhe

    Lähde: Turun Sanomat 19.5.2001

    Suomen mielipideilmastossa harvinaisen rehellinen uutinen kertoo virallisen
    valistuksen vastaanotosta kohdeyleisössä eli koululaisten keskuudessa:

    Suomalainen Fintelligens "räppää" täysillä
    Palatsin esiintymislavalla. Vieraskin tajuaa, että kyseessä on
    nyt se bändi, jota nuorisokeskuksessa on koko ilta odotettu. Noin
    sata paikalla olevaa 14-15-vuotiasta heiluu tahdissa mukana.

    Menossa on päihteiden vastainen konsertti, jonne liput eivät
    maksa mitään. Siinäkö syy, ettei viidelle tuhannelle
    koululaiselle ja heidän vanhemmilleen Turun ympäristöön
    markkinoitu konsertti ole nytkäyttänyt väkeä enempää
    liikkeelle?

    Kolme nuorta naista – Satu Kuusisto, 15, Josefine Eristo, 14 ja Linda
    Opacic, 15, – ovat vilpittömän hämmästyneitä kysymyksestä
    ovatko he tutustuneet aulassa esittelyjään pitävien huume-
    ja päihdetyötä tekevien vapaaehtoisryhmiin.

    Vastauksena on hämillinen pitkä ei. Paikalle heidät sai
    räppäriyhtye. Koulussa nimittäin saa päihdevalistusta
    aivan tarpeeksi, he sanovat.

    – Jos joka viikko on joku puhumassa huumeista ja muista, ei oikein enää
    jaksa kuunnella. Tottakai on hyvä, että niistä annetaan
    tietoa, mutta valistus on aika synkkää, ynnää Linda.

    – Usein jankutetaan samoja asioita; huumeet tappaa, niihin jää
    kiinni. Asiallista puhetta tarvitaan, mutta liika on liikaa, vahvistaa
    Satu.

    – Aika usein tulee vaikeuksia kuunnella valistustunteja, myötäilee
    Josefine päätään pyörittäen.

    Kolmikko ei kannata päihdevalistuksesta luopumista, mutta nykyisen
    tilalle tarvittaisiin jotakin muuta.

    – Ei niin kauheeta valitusta ja synkkää puhetta, tytöt
    pyytävät.

    Tilaisuutta järjestämässä ollut Saapas-ryhmäläinen
    Mika Häkkinen on tehnyt pitkään töitä nuorison
    parissa.

    – Tiedotusvälineissä on koko ajan juttuja, ettei valistus
    pure ja että se on turhaa. Mutta nuorison keskuudessa liikkuu päihteistä
    hirvittävän paljon satuja ja legendoja, väärää
    tietoa, puolustaa hän perinteistä asiavalistusta.

    – Siksi päihteistä tarvitaan ihan tavallista puhetta; pitää
    kertoa mitä ne ovat, kuinka vaikuttavat ja samalla täytyisi yrittää
    poistaa päihteiden ympärillä olevia myyttejä.

    Mutta nuorten elämästä ei saisi valistuksella viedä
    iloa ja jännitystä, pohtii Häkkinen ja myöntää,
    ettei valistajan rooli ole helppo.

    Se, ettei paikalla juuri näy vanhempia, ei ihmetytä Häkkistä.
    – Heitä on niin vaikea saada edes käväisemään.
    Ja nuoria on aika vaikea saada tapahtumiin mukaan sankoin joukoin.

    Tilaisuuden muina järjestäjinä olivat Irti Huumeista
    -yhdistys sekä Palatsin nuorisokeskus.

    Hamppumarssit menestys

    Helsingin ensimmäinen ja Turun toinen hamppumielenosoitus sujuivat
    hyvin, ihmisiä tuli runsaasti paikalle ja vastaanotto oli myönteinen.
    Oheisena päälehtien uutisointia seuraavana päivänä
    6.5:

    Helsingin Sanomat:

    Sadat vaativat kannabista vapaaksi

    Puolentuhannen hengen mielenosoitus vaati lauantaina Helsingissä
    hasiksen ja marihuanan käytön laillistamista.

    Marssin järjesti Suomen kannabisyhdistys niin sanottuna kansainvälisenä
    marssipäivänä; hasisasiaa ajettiin samana päivänä
    eri puolilla maailmaa. Helsingin lisäksi Suomessa marssittiin myös
    Turussa, jossa on runsaasti kannabisyhdistyksen jäseniä.

    Yhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela esitti, että kannabistuotteita
    myytäisiin esimerkiksi alkoissa. Nyt näitä tuotteita haluavat
    joutuvat ostamaan ne rikollisilta, jotka kaupittelevat myös kovia
    huumeita kuten heroiinia ja amfetamiinia. Jos kannabista saisi alkosta,
    katkeaisi kannabiksen käyttäjien yhteys rikollisiin ja koviin
    huumeisiin, Larmela perusteli.

    Turun Sanomat

    Pari sataa osallistui hamppumarssiin

    Vihta haisi ja reggae soi, kun parisen sataa mielenosoittajaa kokoontui
    Taidemuseonmäelle toista Turun hamppumarssia varten.

    Hymyilevistä osanottajista huolimatta 2001 Space Odyssey -karnevaaliksi
    nimetyllä tapahtumalla on vakavakin puolensa. Mielenosoittajien mielestä
    kannabis pitää laillistaa.

    – Kannabis irti huumeista, julistavat Kouvolasta asti marssimaan tulleet
    kolme "Pekkaa".

    – Jos kannabis olisi laillista, saisi valtio rahaa. Nyt kaikki rahat
    menevät tosi ikäville tyypeille, miehet harmittelevat.

    – EU:n myötä se tulee lailliseksi jossakin vaiheessa joka
    tapauksessa. Voi olla, että Suomi laittaa hanttiin, mutta ennen pitkää
    pilvi on täälläkin laillista, vakuutetaan.

    Itse asiassa taidemuseon ympärillä oli niin mukavaa, että
    sovitusta aikataulusta lipsahdettiin pieni tovi. Mieltä huomattiin
    lähteä osoittamaan vasta, kun liikenteen ohjailussa avustava
    poliisi kävi ystävällisesti patistamassa joukot ylös
    ja marssille.

    Aamulehti

    Kannabiksen kannattajat marssivat kaduille

    Helsingissä ja Turussa marssittiin lauantaina kannabiksen laillistamisen
    puolesta. Molemmat mielenilmaisut sujuivat rauhallisesti.

    Turun huumepoliisi muistutti ennakkoon, että laki antaa kyllä
    mahdollisuuden osoittaa mieltään minkä tahansa asian puolesta.
    Laillista ei kuitenkaan ole esimerkiksi kehottaa rikoksen tekemiseen. Turussa
    poliisi aikoikin seurata panderolleja tarkkaan.

    – Mitään lain vastaista ei ilmeisesti ole kylteissä ollut,
    ja kaikki sujui muutenkin oikein hyvin. Väki oli nuorehkoa, ja jos
    niin voi sanoa, ihan normaalia, kertoi ylikonstaapeli Harri Jokila Turun
    poliisista.

    Kannabiksen eli hampun puolesta on Suomessa aiemmin marssittu vain kerran,
    viime vuonna Turussa.

    – Olemme ennen ajatelleet, että Suomessa on sellainen kieltolakimeininki,
    ettei julkisesti uskalla olla eri mieltä. Luulimme, ettei marssiin
    uskaltaisi kukaan tulla, selittää Suomen Kannabisyhdistyksen
    hallituksen jäsen Juhani Rautanen.

    – Ehkä ilmapiiri on muuttunut. Ainakaan 5-10 vuotta sitten ei vielä
    kukaan olisi kadulle asti uskaltautunut, Rautanen uskoo.

    Toukokuun 5. päivä on muodostunut jo perinteiseksi marssipäiväksi
    hampun puolesta. Marsseja järjestettiin tänäkin vuonna kymmenissä
    maissa.

    Huumepolitiikka ja sananvapaus

    Lähde: Turun Sanomat 3.5.2001

    Hamppumarssin alla Turun Sanomien vastaava päätoimittaja ja
    Pariisissa toimivan Maailman päätoimittajayhdistyksen WEF:n hallituksen
    jäsen Ari Valjakka kirjoitti lehdistön sananvapaudesta poliittisten
    muutosten keskellä. Myös huumekeskustelu tuli tässä
    yhteydessä esille:

    Huumeet uusi haaste

    Yhteiskunnallisista ilmiöistä erityisesti huumeet asettavat
    uusia haasteita lehdistön toiminnalle Suomessakin. Turun Sanomissa
    22.4. julkaistu hampunviljelijän ja kannabiksen käyttäjän
    haastattelu aiheutti runsaasti reaktioita lukijoittemme keskuudessa.

    Palautteessa ei oltu niinkään huolestuneita siitä, että
    Turussa on tuhansia kannabiksen käyttäjiä, siis rikollisia.
    Sen sijaan lukijat arvostelivat sitä, että TS antoi palstatilaa
    tälle huumeita kehuvalle opettajakokelaalle. Vaikken haluakaan tätä
    nuorta miestä lapsenlasteni opettajaksi, olen silti hämilläni
    tavasta, jolla häneltä haluttiin kieltää sanomisen
    vapaus valvotussa ympäristössä.

    Tuhannet kannabiksen käyttäjät ovat jo niin suuri yhteiskunnallinen
    ongelma, etteivät virkavallankaan voimat riitä sen kitkemiseen.
    Myöskään huumeiden vaaroista kertomiseen käyttämämme
    palstakilometrit eivät näytä auttavan ongelman poistamisessa.

    Tässä tilanteessa luulisi haastattelun herättävän
    vastuulliset kansalaiset ja viranomaiset pohtimaan, miksi näin on
    ja mitä asialle on tehtävä, sen sijaan että lehden
    odotetaan lakaisevan kysymyksen maton alle. Sananvapauteen kuuluu myös
    kiusallisista asioista kertominen.

    Europa lättar på regler kring narkotikabruk

    Källan: Hufvudstadsbladet 30.4.2001

    Med ett undantag är cannabisrökning förbjuden i hela
    EU. Men en lång rad länder avkriminaliserar nu de enskilda missbrukarna. 
    Processen har egentligen pågått sedan början av 1990-talet.
    På senare år har förändringstakten i övriga
    EU accelererat. I länder som Italien, Spanien, Tyskland, Frankrike,
    Luxemburg och Danmark har regeringarna instruerat rättsväsendet
    att personligt bruk av cannabis, eller i vissa fall alla droger, inte ska
    lagföras och leda till fängelse.

    I Belgien pågår en process som ska göra "icke-problematiskt"
    bruk av cannabis tillåtet.

    Längst har man gått i Portugal, där från och med
    juli i år allt bruk av narkotika, oavsett preparat, avkriminaliseras.
    I stället för domstol möter de som påträffas
    med konsumtionsdoser av narkotika en kommitté bestående av
    socialarbetare och läkare.

    -Målet är att rehabilitera missbrukarna, inte straffa dem,
    säger Danilo Ballotta, juridisk expert vid Europeiska centret för
    kontroll av narkotika och narkotikamissbruk i Lissabon, Portugal.

    -I majoriteten av EU-länderna finns en ökande insikt om att
    det inte löser några problem att sätta narkotikamissbrukare
    i fängelse. Det är dyrt och snart är de tillbaka, säger
    Ballotta.

    Omkring 40 miljoner av EU-medborgarna har provat cannabis åtminstone
    en gång. Kontinentens unga anser i allt högre grad att riskerna
    med sporadiskt narkotikabruk är små, berättar han.

    Parallellt med den mildare inställningen till missbrukaren rustar
    EU-länderna för tuffare tag mot smugglingen av narkotika.

    Det enda land som uttryckligen tillåter cannabisrökning är
    Nederländerna, där det får köpas och konsumeras inom
    reglerna för så kallade coffee shops.

     

    Pää pilvessä

    Lähde: Turun Sanomat 22.4.2001

    http://www.turunsanomat.fi/lehti/ts/ss/94036.HTM

    Turun Sanomat kertoo sunnuntaisivuillaan koko sivun artikkelissa Turun
    vihreiden panttereiden puheenjohtajasta Samu Ahdista. Artikkelia komistaa
    iso värikuva puheenjohtajasta tarkastelemassa kasvejaan. Itse teksti
    on luonteeltaan ennakkoluuloja karsivaa:

    Turkulainen Samu Ahti, 28 on vaarattoman näköinen mies. Siinä
    piilee paradoksi. Mitä ryhdikkäämmältä ja hyvinvoivalta
    joku julkisuuteen astunut pilvenpolttaja näyttää, sitä
    vaarallisempana häntä pidetään: huono malli nuorisolle.

    Hän tunnustaa avoimesti olevansa pilvenpolttaja, kirkkain silmin.
    Ja miksipä hän ei tunnustaisi, koska organisoi viime keväänä
    Turun hamppumarssin. Seuraava on vuorossa jälleen kahden viikon kuluttua
    lauantaina.

    Samun elämänasenteessa on jotain samaa kuin eläinaktivistien
    puheissa, mutta toiminta on erilaista.

    – Puhuisin mieluummin hamppupassivismista kuin jostain aktivismista,
    hän täsmentää.

    Eikä Samu ole ainoa alansa edustaja Turussa. Hän laskee,
    että kaupungista löytyy kymmenentuhatta kannabiksen käyttäjää.
    Turun poliisin mukaan käyttäjiä on joka tapauksessa tuhansia.

    Koti pengottiin läpikotaisin

    Samu väittää olevansa muiden kannabiksen käyttäjien
    tavoin rasismin uhri. Hänen mielestään pilvenpolttajia vainotaan.
    Faktaa on, että kannabistuotteiden käyttäminen, kauppaaminen
    ja viljely on Suomen lain mukaan rikos.

    – Monen kohdalla on käynyt niin, että tullaan poliisivoimin
    himaan, pengotaan kämppä, vaikka kuinka yrittäisit olla
    hyvä ihminen.

    Aiheesta Samulla on myös henkilökohtaisia kokemuksia.

    Joo, olen riippuvainen

    Lukioaikoina alkanut kannabiskokeilu on muuttunut osaksi Samun jokaviikkoista
    arkea. Omasta mielestään hän ei jäänyt koukkuun
    eka kerralla, mutta kiinnostus kasvoi pikkuhiljaa. Hänen mukaansa
    käyttö liittyy sosiaalisiin tapahtumiin, juhliin ja illanviettoihin.

    Eikä Samu kiellä sitä, etteikö hän olisi koukussa.

    – Kyllä se auttaa masennukseen ja sillä on rentouttava vaikutus.
    Koen sen vastapainona kiireiselle ja urbaanille kaupunkielämälle.

    Samun mukaan hamppua on Turussa aika helppo saada, mutta sen laatu
    vaihtelee. Varsinkin Venäjältä tuleva kama on heikkolaatuista.
    Vaara piilee myös siinä, että koskaan ei tiedä, mitä
    huumeen joukkoon on sekoitettu.

    – Arvioisin, että 80 prosenttia Turun seudulla poltetusta hampusta
    tulee ulkomailta. Valtaosa tuodaan Marokosta ja Pakistanista.

    Hamppu on pyhä yrtti

    Samulle pilvi on pyhä sakramentti. Hän kertoo pyhyyden kokemuksista
    tavalla, joka saa aikaan kylmiä väreitä huumeidenvastausta
    työtä tekevien selkäpiissä.

    Pilvenpolttamisen pyhyys ilmenee niin suhteessa omaan itseensä
    kuin muihin käyttäjiin. Samun mukaan jooga ja kasvisruoka syventävät
    tuntemusta.

    – Joissakin kulttuureissa hamppu nähdään pyhänä
    kasvina, osana uskonnollisia rituaaleja. Jokainen, joka on sitä kokeillut,
    voi tuntea pyhyyden läsnäolon.

    Hampun tuomia vaaroja hän ei juurikaan tuo esille, koska hänen
    mielestään alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat vielä suurempia.

    – Muutoinkin suomalainen kulttuuri on hyvin päihdemyönteinen.
    Alkoholin nauttiminen on jopa suotavaa monissa tilanteissa.

    Vihreet pantterit aloitti toimintansa

    Turussa aktiiviset hampun vapaustaistelijat perustivat kuukausi sitten
    Vihreet pantterit -yhdistyksen, joka järjestää yhteisiä
    illanistujaisia ja klubi-iltoja.

    Porukka vetää puoleensa pääasiassa nuoria käyttäjiä,
    mutta joukossa on paljon vanhempaakin väkeä.

    Heidän kirjoittamansa teksti panttereiden periaatteista on kuin
    puoluepoliittinen ohjelmajulistus: yhdistys pyrkii lisäämään
    ihmisten tietoisuutta ympäristöystävällisistä
    vaihtoehdoista, tukemaan terveellisten elämäntapojen omaksumista
    sekä kasvattamaan luottamusta omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin.
    Päätavoitteena on yleisen asenteen ja yhteiskuntarakenteiden
    kehittyminen tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin tukemaan jokaisen yksilön
    hyvinvointia, samalla tukien luonnon tasapainon säilymistä ja
    kestävää kehitystä.

    – Nyt olisi aika tajuta, että huumeongelma ei ole niinkään
    kriminaalipoliittinen vaan sosiaali- ja terveyspoliittinen. Signaali joka
    nyt annetaan, suosii kovia huumeita, ne kun ei huumetesteissä näy.
    Nykysysteemillä tehdään kaikista käyttäjistä
    yhteiskunnan vihollisia.

    Samu ihmettelee nykyistä huumekeskustelua, jossa koko aiheesta
    on tehty yksi klöntti.

    – Selitys, että huumeongelma aiheutuu vain ja ainoastaan huumeista,
    tuntuu kovin naiivilta. Samaan aikaan puoli miljoonaa suomalaista syö
    erilaisia psyykenlääkkeitä, joka puolella puhutaan stressistä
    ja burn outista, on väkivaltaa, raiskauksia. Johtuuko tämä
    kaikki huumeista?

    Samun mielestä huumeongelmaa ei poisteta sillä, että
    yritetään kitkeä huumeet pois Suomesta.

    – Emme ole onnistuneet poistamaan huumeita edes vankiloista, miten
    sitten muualta? Nykyiset menetelmät kriminalisoinnin myötä
    ovat johtaneet aivan päinvastaiseen tulokseen.

    Pilvi on pakotie tunteille

    Artikkelin positiivista viestiä tasapainottamaan oli haastateltu
    myös lääkäriä, mitä ei kuitenkaan löydy
    lehden nettiversiosta:

    Tyksin psykiatrian klinikan erikoislääkäri Jukka Voutilainen
    pitää pilvenpolttajia todellista tunne-elämäänsä
    pakoon pyrkivinä ihmisinä, jotka usein kärsivät ihmissuhdeongelmista.

    Hänen mukaansa huumeidenkäyttäjien pilvessä koetut
    kokemukset johtavat enemmän sisään päin kuin aitoon
    vuorovaikutukseen muiden kanssa.

    Kannabis tullut tupakan tilalle

    Huumekokeilija on kuin kuka tahansa nuori. Syynä käyttöön
    saattaa olla uteliaisuus, kielletyn hedelmän ihanuus tai puhdas kapina
    vanhempia kohtaan.

    – Tässä mielessä kannabis on korvannut tupakan, joka
    oli ennen monen nuoren tapa hakea rajojaan.

    Voutilainen kuitenki muistuttaa, että hamppukukinnoista ja lehdistä
    valmistettujen hasiksen ja marihuanan terveyshaittoja on liioiteltu. Tämä
    on myönnetty myös lääketieteellisesti. Myös käsitys
    porttiteoriasta, jossa miedot huumeet johtavat koviin huumeisiin, on kyseenalainen.
    Tutkimustulokset aiheesta ovat ristiriitaisia.

    Monet kannabishuumeet ovat vaikutuksiltaan psykoaktiivisia, enemmän
    mieleen kuin fyysiseen terveyteen vaikuttavia aineita.

    – Alkoholi on elimistölle ja hermostolle paljon tuhoisampi päihde.
    Vaikka kannabiksen satunnaisesta käytöstä ei olisikaan somaattista
    haittaa ihmisen elimistölle, se voi muuttaa ihmisen asennoitumista
    elämään.

    Monen pilvenpolttajan elämään liittyvät "high" -kokemukset
    ovat johtaneet myös vaaratilanteisiin esimerkiksi liikenteessä,
    ja moni on lähtenyt rikolliselle tielle kohti tuntematonta alakulttuuria.

    Turvallisuus tärkein ehkäisy

    Voutilaisen mukaan kannabiksen käyttö on haitallista erityisesti
    nuoruusiässä, jolloin tehdään monia loppuelämään
    vaikuttavia ratkaisuja. Säännöllinen käyttö alentaa
    keskittymis- ja huomiokykyä, lyhytkestoista muistia ja yleensä
    pitkäjänteiseen toimintaan motivoitumista.

    – Tällä tavoin se voi johtaa alisuoriutumiseen uravalinnassa.

    Voutilaisen mielestä jo kannabiksen käyttö kertoo siitä,
    että sopeutuminen vallitseviin normeihin ei ole onnistunut. Hän
    ei kumminkaan usko perinteisen pelottelevan huumevalistuksen purevan tämän
    päivän nuoriin.

    – Huumeongelmaa ei ratkaista pelkillä hoito-ohjelmilla tai poliisin
    resursseja lisäämällä. Tämä on laajempi poliittinen
    kysymys. Kun lasten ja nuorten vanhemmat kokevat jatkuvaa epävarmuuttaa
    yhteiskunnan vaatimusten edessä, he eivät pysty välittämään
    lapsilleen riittävää turvallisuuden tunnetta.

     

    Hamppu ruokkii maailman

    Lähde: Suomen kuvalehti 12.4.2001

    "Hamppu tunnetaan huumeena. Hullun lehmän tauti saattaa muuttaa
    kaiken, sillä hampunsiemenillä voidaan korvata naudanliha."

    Näin positiivisesti hampun tulevaisuutta maalaillen aloittaa Suomen
    kuvalehti hampun hyötykäyttöä kartoittavan artikkelinsa.
    Siinä kerrotaan Kuopion yliopistossa hampun hyötykäyttöä
    tutkineen Jace Callawayn työstä hampun jalostamiseksi uudelleen
    maataloutemme peruskasviksi.

    "Luonnonvarana hamppu on monipuolisempi kuin maaöljy. Jalostamalla
    siitä saadaan mitä vain. Öljyä tai muovia ei voi syödä,
    hamppua voi", Jace Callaway kiteyttää maailman vanhimman viljelyskasvin
    ominaisuuksia.

    Artikkelissa käydään asiallisesti läpi hampun erilaiset
    käyttömuodot täysipainoisena proteiinipitoisena ruokana,
    kolesterolia alentavana ruokaöljynä, runsastuottoisana bioenergiana,
    paperin raaka-aineena, kestävänä kankaana ja lääkkeenä.
    Tässä utopiassa on kuitenkin käärmeensä, huumetestaus:
    kannabiksen poistuminen ihmiselimistöstä kestää pari
    viikkoa.

    "Jos olet polttanut marihuanaa perjantaina, vielä seuraavanakin
    perjantaina annat positiivisen näytteen. Mutta jos olet käyttänyt
    heroiinia, amfetamiinia tai kokaiinia perjantaina, maanantaina annat jo
    puhtaan näytteen", Jace Callaway vertaa.

    Hamppuruoan syöminen näkyy huumetestien virtsanäytteessä,
    vaikka hampunsiemenissä itsessään ei käytännössä
    ole THC:a ja pienetkin pitoisuudet voidaan teollisesti poistaa.

    "Aivan kuten hampussa on THC:a, unikonsiemenissä on morfiinia,
    joissakin lajikkeissa enemmän toisissa vähemmän."

    Moraalimiljoonat menevät hukkaan

    Lähde: Turun Sanomat 30.3.2001 ja Turkulainen 7.4.2001

    Päihdevalistukseen käytettävät yhteiskunnan kymmenet,
    jopa sadat miljoonat markat saattavat tuoreen tutkimuksen mukaan mennä
    täysin hukkaan. Kun Jeppe juo tai käyttää huumeita,
    hänen ympärilleen ilmaantuu joukko huolestuneita, puuhakkaita
    ihmisiä. Ei aikaakaan, kun koossa on uusi valistusprojekti. Projekti
    hakee ja saa rahaa. Päätetään, että annetaan loppuraportti,
    ja ennemmin tai myöhemmin se ilmestyykin.

    Valtiotieteiden maisteri, toimittaja Kari Hippi sanoo Turun yliopistossa
    valmistuneessa lisensiaattitutkimuksessaan, että maassamme toteutetaan
    lukuisia ns. päihdevalistusprojekteja, mutta niiden vaikuttavuudesta
    päihteiden käyttöön ei ole saatu näyttöä.

    Hipin tutkimuksen otoksena oli Raha-automaattiyhdistyksen sekä
    sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1998 rahoittamat päihdevalistuksen
    projektisuunnitelmat.

    – Tutkimuksessa oli 35 suunnitelmaa, ja niihin myönnettiin rahaa
    yhteensä noin viisi miljoonaa markkaa. Todellisuudessa tämä
    on vain pieni osa maassamme joka vuosi toteutettavista päihdevalistuskampanjoista,
    joten niihin käytetään vuosittain varovasti arvioiden kymmeniä
    miljoonia markkoja.

    Projektisuunnitelmien laatua tutkittiin Euroopan huumeseurantakeskuksen
    huumevalistusprojektien ohjeiston mukaan.

    – Kun tutkitut 35 suunnitelmaa pisteytettiin kyseisen ohjeiston mukaisesti,
    vain kymmenen projektisuunnitelmaa sai arvosanan välttävä
    tai hyvin välttävä. Muiden saamat laatupisteet olivat vieläkin
    huonommat. Lisäksi ilmeni, ettei projektin saama suuri rahoitus suinkaan
    merkinnyt korkeita laatupisteitä.

    – Projektit voivat aiheuttaa jopa haittaa. Maailmalta on saatu tutkimustietoa
    siitä, että eräät valistuskampanjat ovat lisänneet
    päihteiden käyttöä. Ne ovat tehneet päihteistä
    nuorille entistä kiinnostavampia.

    – Lopettaisin nykyisenkaltaisen päihdevalistuksen kokonaan. Sillä
    voi olla jopa tilannetta pahentavia vaikutuksia.

    Hippi ehdottaakin, että päihdevalistusprojektien rahat pitäisi
    käyttää päihdeongelmaisten hoitoon ja alan tutkimukseen,
    jollaisena voisi olla yhden suuren malliprojektin toteuttaminen.

       – Nykyäänhän esim. huumealan järjestöjä,
    alalta saatavaa tietoa ja palvelua on tarjolla hyvin vaihtelevasti paikkakunnan
    mukaan.

    Timo Seppälä: yleiset huumetestit työpaikoilla
    tarpeettomia

    Lähde: Helsingin Sanomat, 18.3.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20010318ER12&pvm
    =20010318&a=1

    Lääketieteen dosentti, kansanterveyslaitoksen huumelaboratorion
    johtaja ja antidopingtoimikunnan puheenjohtaja Timo Seppälä nousi
    hiihtäjien viimeisimmän dopinghässäkän myötä
    kansakunnan tietoisuuteen. Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla luotiin
    miehestä muotokuvaa, johon liittyy myös huumekeskustelu:

    Asiantuntijan asemaansa Seppälä on käyttänyt hyväksi
    myös huumekeskustelussa. Hän on tuonut esille, että huumetestejä
    ei pitäisi viedä tavallisille työpaikoille vaan testata
    vain ihmisiä, jotka huumeiden vaikutuksen alaisena työssään
    voisivat aiheuttaa vaaraa muille.

    Huumepoliisin uusi päällikkö kumoaa porttipuheet

    Lähde: Helsingin Sanomat, 23.3.2001

    http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=
    20010325ER6&pvm=20010325

    Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla julkaistiin koko sivun henkilömuotokuva
    uudesta Helsingin rikospoliisin huumerikososaston päälliköstä
    Jari Aarniosta, joka astui HS:n mielestä legendaarisen Torsti Koskisen
    tilalle puolitoista vuotta sitten. Torsti Koskinen toi aikoinaan Suomeen
    USA:sta 50-lukulaisen huumeideologian, jonka mukaan asioita liioittelemalla
    ja ihmisiä pelottelemalla kuviteltiin näiden pysyvän loitolla
    huumeista.

    Koskisen huumeideologian perusta oli ns. porttiteoria, jonka keksi 50-luvulla
    USA:n huumetoimiston päällikkö, myös legendaarinen
    Harry Anslinger. Tällä väittämällä saatiin
    tuolloin voimaan ns. Boggs Act, laki, jonka mukaan kannabiksesta ja heroiinista
    saatettiin rangaista yhtä epäinhimillisiä rangaistuksia.
    Mutta mitä kuuluu porttiteorialle Suomessa uuden vuosituhannen alussa
    Helsingin Sanomien mukaan:

    Koskinen oli autoritaarinen, mutta kiltti setä. Hän uskoi
    niin sanottuun porttiteoriaan, jonka mukaan kannabis altistaa heroiinille
    ja niin edelleen

    Mennäänpä sitten Torsti Koskisen mieliaiheeseen, porttiteoriaan.
    Kuinka kohtalokkaita niin sanotut lievät huumeet kuten kannabis oikeastaan
    ovat, johtavatko ne suoraan heroiinihelvettiin?

    "En mä nyt tämmöstä, että jos poltat kerran
    pilvee oot koukussa ja huomenna oot raskaan sarjan narkomaani ja taparikollinen.
    Eihän näistä voi tietää", Aarnio venkoilee.

    Eikö näiden laittomien mietojen ja kovien huumeiden yhdistävä
    tekijä ole juuri laittomuus. Ja niillä on samat rikolliset välittäjät,
    toisin kuin viinalla ja tupakalla. Voisi ajatella, että jos pilveä
    saisi viinakaupasta, ihmiset ostaisivat sitä ja jättäisivät
    kovat kamat roistoille.

    "No joo, mutta asiaa voi käytännössä ajatella toisinkin
    päin", Aarnio pohtii.

    "Meille on ilmaantunut hyvin nuoria käyttäjiä, tällaisia
    neljätoistavuotiaita, jotka ovat aloittaneet poltettavalla heroiinilla.
    Ja nää on kyllä yleensä myös tottuneet tupakkaan.
    Että siinä mielessä tää porttiteoria taas toimii.
    Näyttää siltä, että poltettavat aineet johtaa
    toisiin poltettaviin aineisiin, ihan fyysisesti. Niitä pitää
    vaan olla tarjolla. Sitä paitsi heroiinia on helpompi oppia polttamaan
    kuin pistämään suoneen. Ruiskuihin siirtyminen on kuitenkin
    hankala ja pelottava kynnys."

    Mutta sitä samaa heroiinia se poltettavakin on?

    "Aivan. Ja tavallaan vielä vaarallisempaa, koska se laskee aloittajien
    keski-ikää."

    Hamppu kurkottaa taivaalle Ruovedellä

    Lähde: Aamulehti 12.3.2001

    Aamulehden etusivulla maanviljelijä Ari Tuominen tähyilee
    isossa värikuvassa sinitaivasta vasten talven yli säilyneitä
    hampunvarsia hehtaarin koeviljelyksellään. Otsikkona Hamppu kurkottaa
    taivaalle Ruovedellä.

    Uutisen aiheena on EU-säännösten muutos: uusien pykälien
    myötä ruoveteläisen hampunkasvattajan sadonkorjuu helpottuu
    melkoisesti.

    Sisäsivulla talven pystyyn kuivaamaa hamppua näytetään
    vielä toisen värikuvan kanssa kuvatekstillä:

    Ehdot järkevöitiin. Ari Tuominen hamppupelto Ruoveden Kekkosissa
    jäi loppusyksyn kovien sateiden takia korjaamatta, joten EU-rahat
    menivät. Tämän suven kasvun voi tukia menettämättä
    korjata vasta keväällä, jolloin maa kantaa ja korsi on kuivaa.

    Hampunkasvattajan korjuuhuoli keveni

    Ruovedellä on maaseudun kehittämistuella muutama viljelijä
    kasvattanut pari vuotta kuituhamppua, josta valmistetaan köysien lisäksi
    eristettä ja muutakin rakennusmateriaalia.

    Koeprojektilla on Viveca Kulmalan silmien alla 13 hehtaaria. Muroleella
    asuvalla Ari Tuomisella on Kekkosilla omissa nimissään hehtaari.

    Tukea annostelevan EU:n ja ruoveteläisen hampunkasvattajan näkemykset,
    teoria ja käytäntö, ovat sopineet huonosti yhteen.

    EU on vaatinut, että sato on korjattava saman vuoden puolella,
    mutta pohjoinen kasvattaja haluaisi korjata vasta kevättalvella tai
    keväällä. Nelimetrinen kasvi tarvitsee kasvuunsa myös
    loppusyksyn. Vesipitoisen kasvin niittäminen koneella upottavalta
    pellolta on taistelua ja paalien kuivatus kallista. Keväällä
    kävisi helpommin: jäinen maa kantaa konetta ja kasvi on liki
    kuiva.

    Uunituoreen tiedon mukaan tänä vuonna EU sallii kevätkylvön
    korjuun vuodenkin päästä.

    Uskomattoman viisas lupa

    – Kuulostaa uskomattoman viisaalta luvalta, Ari Tuominen kommentoi uutista.

    – Nyt kun saisivat jalostuksen ja markkinoinnin vielä vetämään,
    niin jo hankitun taidon turvin voin hamppua tosimielessä viljellä.

    Tuominen on kehitellyt korjuulaitteita yhdessä sepän kanssa,
    ja yksi idea on parempia aikoja odottamassa.

    – Ilman tätä korjuumääräysten helpotusta olisin
    luultavasti jäädyttänyt hamppuharrastukseni tuottamattomana.
    Vanhakin sato kun jäi syyskiireillä pystyyn eli luovuin siltä
    osin tuesta. Katsotaan keväällä.

    Alkoholipolitiikka 2000 -työryhmän puheenjohtaja
    Petri Viglione ehdottaa kevyiden huumeiden sallimista.

    Lähde: Ilta-Sanomat 24.2.2001;  Aamulehti 23.2 ja 24.2.2001

    Muun muassa keskioluen laimentamista pohtineen Alkoholipolitiikka 2000
    -työryhmän torstaina 22.3 julkistetussa väliraportissa viitataan
    yllättäen myös huumeisiin. Raportissa huumeet mainitaan
    viitattaessa sekakäytön lisääntymiseen.

    Työryhmän puheenjohtaja viinikauppias Petri Viglione puolestaan
    toteaa, että kevyiden ja kovien huumeiden välille on tehtävä
    ero. Viglionen mukaan on älytöntä puhua heroiinista ja kannabiksesta
    yhtenä könttinä ja Suomessakin pitäisi herätä
    tajuamaan, että kevyitä huumeita käyttävät sivistyneesti
    myös ihan tavalliset ihmiset.

    "Italiassa jo käydään keskustelua kevyiden huumeiden
    sallimisesta. Eihän heroiinipiikkiä ja ruohosätkää
    voi käsitellä yhtenä asiana. Sehän olisi sama kuin
    vertaisi pirtua ja lasillista hienoa vuosikertaviiniä. Tässä
    on meillä Suomessakin pohdittavaa", Napolista tavoitettu Viglione
    sanoo. Hän haluaa avata suomalaisen huumekeskustelun ja ottaa sen
    entistä enemmän osaksi koko päihdekeskustelua.

    Sekakäyttöön päästävä
    kiinni

    "Päihteiden sekakäyttö yleistyy, ja siihen haluttiin
    väliraportissa puuttua. On päästävä kiinni tähänkin
    asiaan. On tärkeää erottaa kovat ja kevyet huumeet toisistaan
    ja varoittaa esimerkiksi heroiinin vaarallisuudesta."

    Viglione haluaisi, että huumeiden käyttäjiä rangaistuksen
    sijaan autettaisiin ja hoidettaisiin nykyistä tehokkaammin. Kaupustelijoita
    sen sijaan tulee rankaista.

    "Meneillään on päihteiden käytön kulttuurin
    muutos Suomessa ja koko Euroopassa. Alkoholi ei ole ainoa asia. Ja jos
    sen käyttö humalahakuiseen juomiseen väheneekin, jotakin
    muuta päihdettä tulee tilalle."

    "Näitä asioita ei voi pohtia pelkästään Suomen
    näkökulmasta, vaan koko Euroopan. Tarvitaan myös tiivistä
    yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa." Viglionen peräänkuuluttamaa
    yhteistyötä tiivistetään ensi syys-lokakuussa, kun
    Helsingissä järjestetään kansainvälinen päihdepoliittinen
    konferenssi.

    Soininvaara: en näe syytä edes miettiä

    Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) ei aio laillistaa kevyitä
    huumeita. Soininvaara on seurannut yllättyneenä eurooppalaisten
    terveysministereiden avointa toitotusta siitä, miten kevyet huumeet
    eivät ole läheskään niin pahaa myrkkyä alkoholiin
    verrattuna.

    "Tosin, jos ajattelisi niin, että kannattaako aloittaa mieluummin
    kannabiksen vai alkoholin käyttö, niin vastaus olisi varmasti
    kannabis".

    "Meillä puhutaan erittelemättä huumeista. Voi vaan kysyä,
    miten hyvin nuorten huumevalistus menee perille, jos heroiini ja kannabis
    rinnastetaan toisiinsa."

    Poliisiylijohto tyrmää huumeiden jaottelun mietoihin
    ja koviin

    Aamulehti kertoo enemmän Viglionen mielipiteiden aiheuttamasta
    nopeasta vastareaktiosta. Suomen laissa huumeita ei ole virallisesti luokiteltu
    mietoihin ja koviin. Eikä huumeiden jaottelua nähdä poliisiylijohdossa
    jatkossakaan mielekkäänä.

    Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sisäasiainministeriön
    poliisiosastolta: "Jaottelussa on omat vaaransa. Miedommat huumeet ovat
    usein portti kovempien aineiden käyttöön. Olisi ongelmalle
    periksi antamista, jos erotteluja ryhdyttäisiin tekemään.
    Kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito on rangaistavaa."

    "Tuomioistuimet ottavat riittävästi huomioon, millaisesta
    määrästä ja minkälaatuisesta aineesta oikeusjutussa
    on kyse. Huumeen määrä ja laatu myös vaikuttavat tuomioiden
    ankaruuteen."

    Pirkanmaalainen kansanedustaja Marja Tiura (kok) vaatii jopa Alkoholipolitiikka
    2000 -työryhmän puheenjohtajana toimivan Viglionen vaihtamista:
    "Käydäänpä Italiassa minkälaista keskustelua tahansa
    kevyiden huumeiden sallimisesta, me olemme Suomessa. Suomessa ei ole kovia
    ja lieviä huumeita."

    Peruspalveluministeri Soininvaaran mielestä puheenjohtajan vaihtaminen
    ei ole tarpeen: "Ei kuulu länsimaiseen ajatteluun, että ihmisiä
    pitäisi ryhtyä erottamaan, jos he herättävät jostakin
    aiheesta keskustelua. Länsimaisen sananvapauden piirissä mikään
    ei voi olla kielletty keskustelunaihe."

    Viglione ei ole suinkaan ainoa, jonka mielestä huumeiden jaottelussa
    olisi järkeä. Esimerkiksi nuorten huumeidenkäytön ehkäisyä
    miettinyt toimikunta suositti aineiden erottelemista toisistaan päihdeviestinnässä
    ja valistuksessa.

    "Aineiden erilaisuuden vuoksi ei ole aina järkevää puhua
    huumeista yhtenä kokonaisuutena, koska eri huumeiden koostumus ja
    vaikutukset ovat huomattavan erilaiset", sanoo suunnittelija Tuukka Tammi
    Terveyden edistämisen keskuksesta.

    Uutisen lopussa Aamulehti paljastaa Viglionen ehdotusten tyrmäyksen
    syyn ja heittäytyy kryptiseksi: Hallituksen lisäpanostus huumeiden
    torjuntaan on tänä vuonna 32,5 miljoonaa markkaa. Huumausainekielteistä
    ilmapiiriä vastustetaan tehostamalla ennaltaehkäisevää
    huumetiedotusta, poliisin huumevalvontaa kaduilla ja huumausainejuttujen
    ajamista oikeudessa.

    Aamulehden jutun ohessa on sanomalehdissä kovin suosittu inforuutu
    uutisen käsittelemästä aiheesta, tässä yhteydessä
    päihteiden luokittelusta. Viimeisenä löytyy otsikon Epävirallinen
    jako mietoihin ja koviin aineisiin alta lause: mietoihin huumeisiin kuuluisivat
    lähinnä kannabistuotteet.

  • Uutiset – kotimaa 2000

    Uutiset – kotimaa 2000


    Huumesotaspektaakkeli Traffic tulossa teattereihin

    Huumesotapeli:

    http://StopTheWar.com

    Viisi Oscar-ehdokkuutta saanut Steven Soderberghin (mm. L.A. Confidential)
    ohjaama Traffic on tulossa maaliskuussa Suomen elokuvateattereihin. Elokuva
    on saanut USA:ssa aikaan runsaasti keskustelua huumesotaan uhrattavien
    miljardien dollareiden hyödyllisyydestä, koska huumeista vankilaan
    tuomittujen määrä on kymmenkertaistunut viimeisten 20 vuoden
    aikana ja 90-luvulla huumeiden hintataso on laskenut ja saatavuus parantunut.

    USA:n johtava huumepolitiikan reformia ajava organisaatio Lindesmith
    Center esitteli Oscar-ehdokkuuksien julkistamispäivänä huumesotapelin,
    jossa pelaaja pystyy valitsemaan kolme eri strategiaa huumeongelman ratkaisemiseksi.

    Suomen hampputeollisuuden juuret

    Lähde: Annala, Vilho (1928) Suomen varhaiskapitalistinen
    teollisuus Ruotsin vallan aikana. Helsinki.

    Wasa-laivan purjeet:

    http://pc-78-120.udac.se:8001/WWW/Nautica/Rigging/Sails/Wasa-sails.html

    Buldaani- l. hamppukangasteollisuus sai alkunsa Kustaa II Adolfin toimesta,
    sillä hän perusti Tukholmaan purjekangasmanufaktuurin ilmeisesti
    laivaston tarpeita varten.

    Pellavan ohella hamppu oli tänä aikana tärkeä kutomateollisuuden
    raaka-aine. Se asetettiin puuvillan yläpuolelle, koska se oli kotimaista.
    Hamppukangas- l. buldaaniteollisuudella olikin hyvät menestymisen
    mahdollisuudet, monin verroin paremmat kuin puuvilla- ja pellavateollisuudella.

    Tämä teollisuus oli kutomateollisuuksien joukossa lisäksi
    siitä erikoinen, että se oli puhtaasti kapitalistinen. Tuotantopääomat
    olivat yksinomaan kaupan synnyttämiä.

    Buldaaniteollisuuden menestymisen selittää tuotteiden hyvä
    menekki. Harva teollisuus meillä olikin niin luonnollinen kuin tämä.
    Eivät ainoastaan monien rannikkokaupunkien kauppalaivastot, vaan myöskin
    rannikkoseutujen talonpoikaisalukset tarvitsivat vuosittain suuret määrät
    purjekangasta. Lisäksi armeijan tarpeiksi ostettiin ainakin porvoon
    manufaktuurista telttakangasta ja sotalaivastolle purjekangasta. Vietiinpä
    täältä buldaania myöskin Ruotsiin, vieläpä
    itse Tukholmaankin.

    Kari Huoviala:

    Muotihuume nimeltä huumetestaus

    Lähde: Aamulehti, 5.10.2000, ylänurkka s.2

    17.10.2000

    Ministeri Itälä kaupittelee pakoa todellisuudesta

    Huumeilla on mahtava voima. Ne sekoittavat pään jopa sellaisilta, jotka
    eivät ole niitä koskaan nähneetkään. Huumeperäisiä ajatustoiminnan
    häiriöitä esiintyy maan hallituksessa asti.

    Sisäministeri Ville Itälä kävi tiistaina Tampereella
    järjestetyssä keskustelutilaisuudessa toistamassa päähänpinttymäänsä: koko
    kansa on huumetestattava. Ainakin kaikki koululaiset.

    Valitettavasti Itälän sanoma näyttää uppoavan yleisöön kuin –
    muotihuume. Todellisuuspaostahan Itälän tarjoilemassa pelastusopissa on
    kyse.

    "Jos kaikki koululaiset testataan, yhdeksän kymmenestä positiivisesta
    tuloksesta olisi laboratoriovirheitä", sanoi lääkäri Jukka Lumio
    tiistain keskustelutilaisuudessa. Hän arveli, että yleisistä testeistä
    seuraisi katastrofi.

    "Testien ongelmat ovat pienempi ongelma kuin se, ettei testejä ole",
    vastasi siihen alokasministeri Itälä.

    Mikä ihmeen niksahdus Itälän päässä oikein on tapahtunut? Mikä
    umpisolmu panee ministerismiehen julistamaan, että virheellisetkin
    huumetestit ovat parempi vaihtoehto kuin ei testejä ollenkaan?

    Huumeongelma ei helpota sillä, että tavalliset suomalaiset
    huumetestaavat toisiaan ja käräjöivät sen jälkeen testien
    kiistanalaisista, tulkinnanvaraisista tuloksista.

    Kuinka paljon rahaa yleiseen huumetestaushölmöilyyn saataisiin
    uppoamaan? Mitä kaikkea sillä rahalla saataisiin aikaan oikeassa
    huumeiden vastaisessa taistelussa?

    Narkomaanien likaisten neulojen vaihtaminen puhtaisiin on
    kansanterveyden kannalta suunnattoman paljon arvokkaampaa toimintaa kuin
    tavallisten kansalaisten testaileminen.

    Tietenkin neulojen vaihtaminen on Itälän mielestä arveluttavaa.
    Ilmaiset neulat houkuttelevat kuulemma viattomia kokeilemaan
    piikkihuumeita. Oletko sinä harkinnut tämän palvelumuodon
    käyttämistä?

    Mitä jos Itälä poistaisi aivan aluksi huumeongelman vankiloista.
    Niissähän se on erityisen paha.

    Kun vankilat on saatu huumeettomiksi, voidaan pohtia, kuinka pitkälle
    siviilimaailmaa on järkevää kehittää vankilan suuntaan, jotta huumeet
    saadaan kuriin tälläkin puolen muuria.

    Rakkautta ja Anarkiaa
    elokuvafestivaali     esittelee yrtti-sarjan

    12.9.2000 päivitetty 23.9.2000

    Tänä vuonna Suomen tunnetuin elokuvafestivaali, Rakkautta ja Anarkiaa,
    esittelee ajankohtaisen kannabiselokuvasarjan. Yrtti-sarjassa esitetään
    SKY:n uutisissakin esitellyt Ron Mannin dokumentti Grass ja
    brittiläinen hamppu- ja mummokomediaa yhdistelevä Saving Grace.
    Näiden lisäksi esitetään Curtis Hansonin (L.A. Confidential) ohjaama
    Wonder Boys, Robert Greenwaldin Abbie Hoffmanista kertova elokuva
    Steal This Movie ja Chris Brownen Jamaikan kuvaus Third World
    Cop    .

    Jos on aikaa ja intoa, kannattaa nähdä ne kaikki. Jos lisäksi
    haluaa katsoa Grass-elokuvan mukavassa seurassa, niin kannattaa
    tulla yhdistyksen erikoisnäytökseen. Se on Helsingissä, elokuvateatteri
    Dianassa lauantaina 30.9.2000 klo 20:30. Diana
    on Dianapuiston vieressä Yrjönkatu 10.

    Dianassa on 150 paikkaa, joista yhdistyksen jäsenille on
    varattu 100. Näytös ei ole yksityisnäytös, mutta yhdistyksen
    jäsen on etusijalla ostaessaan lippua näytökseen. Lippujen
    hinnat, 30 mk, ovat myös samat kaikille. Järjestely toimii
    niin, että Dianasta voi jäsen käydä ostamassa itselleen lipun.
    Lauantaina laitetaan loput myyntiin kaikille, joten lippu kannattaa
    hankkia ennen sitä. Sarjakortilla voi tietenkin myös lunastaa
    lipun.

    HUOM! Jäsenkirjeen tiedoista poiketen: Lippuja
    ei voi varata.

    Lehdistötiedote:

    Vaasan yliopiston hamppukerho suunnittelee omaa
    kunnallisvaalikampanjaa

    3.8.2000

    Vaasan yliopiston hamppukerhon viimeisin kokous on päättänyt ottaa osaa
    seuraaviin kunnallisvaaleihin omalle valitsijayhdistyksellään. Kerhon
    pidemmän tähtäimen tavoitteen, eli hampun laillistamisen ohella päätökseen
    vaikutti myös viimeaikoina mediassa esiintynyt päihteisiin liittynyt
    keskustelu. "Valitettavasti erityisesti joidenkin poliitikkojen motiivit
    viimeaikaisessa päihdekeskustelussa ovat vaikuttaneet varsin
    opportunistisilta. Emme voineet olla huolestumatta sen vaikutuksista myös
    kunnalliseen päätöksentekoon, joten koimme parhaaksi vaihtoehdoksi siihen
    osallistumisen.", toteaa kerhon puheenjohtaja Nuutti Gylling.
    ".

    Ehdokkaita etsitään.

    Hamppukerhon kunnallisvaaliehdokkaiden etsintä on alkanut. Vaikka
    muutamia ehdokkaita on jo tiedossa, vaikeuttaa tehtävää yleinen politiikan
    seksittömyys. Gylling toteaakin: "Tietysti monia ihmisiä kiinnostaa
    ihmisten, erityisesti nuorten hyvinvointi, mutta kunnallispolitiikka
    koetaan yleisesti hyvin tylsänä asiana. Valitsijayhdistys on helppo saada
    kasaan, mutta ehdokkaan pitäisi olla valmis käyttämään aikaansa kunnan
    asioiden hoitamiseen seuraavien neljän vuoden ajan. Kaikki eivät edes
    tiedä, asuvatko tuolloin Vaasassa." Asiasta kiinnostuneet voivat kuitenkin
    ottaa yhteyttä kerhoon syyskuuhun saakka, jolloin hamppukerho valitsee
    ehdokkaansa lopullisesti.

    Aktiivisuutta toivotaan koko maahan

    Vaikka hamppukerhon suunnittelema kampanja koskee lähinnä Vaasaa,
    toivoo kerho vastaavaa toimintaa syntyvän myös muualla maassa. "Asia on
    lopultakin hyvin vakava. Suomessa kuolee pelkästään imppaukseen joka vuosi
    muutamia nuoria, puhumattakaan alkoholin tai kovien huumeiden
    aiheuttamista tuhansista turhista kuolemista. Jo pelkästään miedompien
    vaihtoehtojen esilletuonti, vaikkapa kunnan nuorisotyössä, voisi estää
    näistä monia.", selittää Gylling. Hamppukerho aikookin tarvittaessa neuvoa
    myös muissa kunnissa vastaavaa toimintaa suunnittelevia ihmisiä.

    Vaasan yliopiston hamppukerho lyhyesti

    Vaasan yliopiston hamppukerho on vajaan vuoden ikäinen Vaasan
    yliopiston opiskelijoista ja henkilökunnasta koostuva järjestö, jonka
    tavoitteena on hampun laillistaminen myös nautintoaineena. Kerho sai
    ylioppilaskunnan viimeisissä edustajistovaaleissa läpi oman edaattorin, ja
    aikoo jatkaa hamppumyönteisen politiikan levittämistä muuallakin
    yhteiskunnassa.

    Kerhon kotisivut löytyvät osoitteesta
    http://www.hamppu.org/.
    Postia voi lähettää osoitteeseen
    hamppu@hamppu.org
    tai Wolffintie 34, 65200 Vaasa. Kerhoa koskeviin kysymyksiin vastaavat
    mielellään kerhon puheenjohtaja Nuutti Gylling (
    n@nuutti.com, 050-5950898) ja tiedottaja
    Riikka Klemola (
    Riikka.Klemola@uwasa.fi    , 050-3644653).

    Tämä tiedote löytyy myös osoitteesta

    http://www.hamppu.org/lt03.txt

    Asenteet huumeita kohtaan Pohjoismaissa


    Turun Sanomat 16.7.2000:

    Huumemörkö kuristaa vanhempia

    22.7.2000

    Sunnuntainumerossaan TS käy huumesodan lietsomaa hysteriaa vastaan koko
    sivun artikkelissa: "Toivon, että vanhemmat eivät niin hysteerisesti
    pelkäisi huumeita. Tavallinen maalaisjärki auttaa pitkälle", rauhoittaa
    Turun nuorisoaseman vastaava sosiaaliterapeutti Virve Tuominen
    hämillään olevia isiä ja äitejä.

    Stakesin Ehkäisevän päihdetyön ryhmän kehittämispäällikkö Saini
    Mustalampi     kannustaa vanhempia kehittämään suhteellisuudentajuaan.
    "Jos lapsi jää pilvenpoltosta kiinni, se ei vielä ole sama kuin että hän
    olisi ottanut yliannoksen heroiinia. Monta törmäyskurssia voidaan välttää
    jos asiat eivät heti ole niin mustaa ja valkoista ja jos perheenjäsenillä
    on luottavaiset välit."

    Oslon hamppumarssin jälkimainingeissa sikäläinen Aftenposten
    julkaisi 3.6.2000 koko sivun artikkelin otsikolla Hasj på
    fremmarsj    , jossa arvioidaan Norjan olevan pohjoismaiden tiukin maa
    asenteiltaan huumeita kohtaan Ruotsin ohella. Artikkelissa kerrotaan Oslon
    uuden terveysviraston johtajan Christine Christiansenin olevan
    vapaan kannabiksen puolesta. Rohkeimman lausunnon antaa kuitenkin valtion
    oikeustoksisen instituutin ylilääkäri Henning Mörland: "Jos
    yhteiskunnassa sallittaisiin vain yksi päihde niin on paljon perusteita –
    sekä lääketieteellisiä että sosiaalisia – sille, että se olisi kannabis.
    Myrkyllisyyden, päihtymysasteen ja päihdetilan laadun perusteella
    kuvattuna kannabis aiheuttaa rauhallisen ja rentoutuneen
    päihtymystilan."

    Verkkolehti
    Viridis kirjoittaa
    uusimmassa numerossaan:

    7.7.2000

    "Tämä Viridis tarjoaa suomalaiseen huumepoliittiseen keskusteluun
    aineksia joiden avulla voitaisiin keskustella monipuolismmin
    huumausainepolitiikasta ja ottaa askelia kohti, humaanimpaa,
    käytännöllisempää ja rationaalisempaa huumepolitiikkaa."

    Koulujen huumetestien on oltava vapaaehtoisia

    Vantaan ja Savitaipaleen testit eivät olleet lainmukaisia

    Helsingin Sanomat: 23.6.2000

    30.6.2000

    Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan
    koulujen huumetestistä kieltäytymisellä tai positiivisella tuloksella ei
    saa olla lakiin perustumattomia seurauksia oppilaalle. Koulujen
    huumetestauksen on myös Paunion mukaan perustuttava vapaaehtoisuuteen ja
    oppilaille on kerrottava testin tarkoituksesta. Vastoin oppilaan tahtoa
    testiä ei saa tehdä. Paunion mielestä testin vapaaehtoisuus on helposti
    näennäistä, koska oppilaat saadaan suostumaan testiin kertomalla
    kieltäytymisen seurauksista. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan koulujen
    huumetestien tulisi perustua asianmukaiseen lainsäädäntöön eikä
    koulukohtaisiin käytäntöihin. "Tämä antaisi pohjan arvioida kunnolla
    testauksen tarve ja ottaa riittävästi huomioon opiskelijoiden
    oikeusturva", Paunio huomauttaa.

    Paunion käsityksen mukaan tiedot oppilaiden huumetestien tuloksista
    ovat potilastietoja. Lain mukaan näitä tietoja voidaan antaa vanhemmille,
    jos oppilas ei sitä kiellä ja jos hän ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden
    kykenee päättämään hoidostaan. Kieltäytyminen testistä tai
    positiivinenkaan tulos ei sellaisenaan oikeuta ilmoituksen tekemiseen
    sosiaaliviranomaisille. Rehtorilla puolestaan ei ole oikeutta huumetestejä
    koskeviin potilastietoihin.

    Paunion mukaan oppilaiden sulkeminen pois yleisesti opintoihin
    kuuluvasta käytännön harjoittelusta huumetestien perusteella ei ole
    lainmukaista. Opintoihin osallistumisen ehdoksi ei voi panna suostumista
    huumetestiin, sillä tähän oikeuttavia säännöksiä ei ammatillista
    koulutusta koskevassa laissa ole. Testaus kuuluu
    apulaisoikeusasiamiehen mukaan vain terveydenhuollon ammattilaisille.
    Testitulosten oikeellisuudesta on varmistuttava ja henkilötiedot on
    käsiteltävä lain edellyttämällä tavalla. Positiivisen testituloksen
    seurauksena oppilaan on myös saatava tarvittaessa hoitoa.


    Kannabismielenosoitus Turussa menestys

    7.5.2000

    Arviolta 200-300 ihmistä ilmaisi halunsa kannabistuotteiden
    laillistamiseksi Turussa 6.5. pidetyssä värikkäässä ja rauhallisessa
    mielenosoituksessa. Järjestäjät odottivat korkeintaan 100 rohkeaa
    paikalle tähän ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn julkiseen
    mielenilmaukseen huumepolitiikan muuttamiseksi realistisempaan suuntaan.

    Mielenosoitus lähti liikkeelle kello 14.00 Puolalanpuistosta, kiersi
    pitkän lenkin keskustassa ja päätyi Vartiovuorelle rauhalliseksi
    smoke-in tapahtumaksi kesäauringon paisteessa. Poliisi käyttäytyi koko
    kulkueen ajan hyvin asiallisesti: alusta pitäen oli selvää, että
    väkimäärä ei mahdu jalkakäytävälle ja lisäpartio auttoi muun liikenteen
    ohjaamisessa verkkaisen kulkueen täyttäessä ajoväylän ja välillä myös
    jalkakäytävät.

    Kylteissä vaadittiin kannabista vapaaksi, mielipiteen vapautta Turun
    Sanomien sensuroitua 3.5 uutisen mielenosoituksesta, pyydettiin ihmisiä
    tutustumaan piippuun perjantaipullon sijaan, kerrottiin hampun
    monikäyttöisyydestä jne. Mielenosoittajille tarkoitettu materiaali
    levisikin suurelle yleisölle marssin aikana. Ihmiset ottivat hymyssä
    suin vastaan heille tarjottuja monisteita. Risteyksiin pysähtyneistä
    autoista liittyi lisää ihmisiä kulkueeseen. Erotuksena virallisesta
    huumepolitiikasta Turun mielenosoitus oli pienellä budjetilla tehty
    mutta hyvin positiivinen ilmapiiriltään.

    Seuraavan kerran Turussa marssitaan 27.5 Street Partyn yhteydessä mutta
    MMMTku:n järjestäjät pitävät varmana, että ensi vuonna marssitaan myös
    (seuraa infoa http://come.to/MMMTku
    – kunhan järjestäjät toipuvat).

    Turussa marssitaan kannabiksen laillistamiseksi 6.5.

    27.4.2000

    Myös Turussa otetaan osaa kansainväliseen Millennium Marihuana
    March    -tapahtumaan, joka järjestetään lauantaina 6.5. tietojen mukaan
    jopa 100 kaupungissa kautta maailman. Kaikki eri syistä kannabiksen
    kieltolain kumoamista toivovat ovat tervetulleita tähän kansalaisten
    aloitteesta alkunsa saaneeseen happeningiin. Lisätietoja Turun
    tapahtumasta:

    http://come.to/MMMTku

    Oi aikoja, oi tapoja

    31.3.2000

    Toteutuuko sananvapaus päihdepoliittisessa keskustelussa?

    Suomen kannabisyhdistys järjestää paneelikeskustelun aiheesta

    päivitetty 30.3.2000

    Koko toimintansa aikana Suomen kannabisyhdistys on saanut kokea, että
    sananvapaus on Suomessa suhteellista – ainakin päihdepoliittisessa
    keskustelussa. Professori Timo Airaksinen kiteytti tämän osuvasti
    Metro-lehdessä 23.3.2000: "Suomessa ei voi puhua huumeista. Niiden
    pahuutta voi vain siunailla. Puheistaan voi joutua käräjille."

    Viimeisimmät huumetilastot osoittavat, ettei käyttäjien
    juridinen ja henkinen syyllistäminen enää estä nuortenkaan päihdekokeiluja,
    ja että vaihtoehtoisia malleja on ryhdyttävä kiireesti pohtimaan. Mutta
    kuinkas pohdit, kun kaikenlaisesta perinteisestä kieltolakilinjasta
    poikkeavien vaihtoehtojen esilletuomisesta voi saada huumeidenkäytön
    puolestapuhujan leiman. Suomen kannabisyhdistyksen paneelikeskustelussa
    pohditaan suomalaisen päihdekeskustelujen rajoja: mitkä ne ovat, mitkä
    niiden pitäisi olla ja miten huumeista tulisi puhua.

    Aiheesta keskustelevat:

    • Heidi Hautala, europarlamentaarikko
    • Irti Huumeista ry:n edustaja
    • Bengt Lindblom Aids-tukikeskuksen toiminnanjohtaja
    • Nuoriso/huumepoliisi
    • Teuvo Peltoniemi, tiedottaja, A-kliniikkasäätiö

    Keskustelu pidetään Pasilan rauhanasemalla sunnuntaina 2.4.2000
    klo 19.00.
    Osoite Veturitori 3, Itä-Pasila, Helsinki.

    Tervetuloa!

    Väitöskirja hampun kuitukäytöstä

    28.3.2000

    Lähde: Turun Sanomat 24.3.2000

    Perjantaina 24.3 Helsingin yliopistossa tarkastettiin tutkija, MMM
    Hannele Sankarin väitöskirja "
    Towards Bast Fibre Production in
    Finland: Stem and Fibre Yields and Mechanical Fibre Properties of Selected
    Hemp and Linseed Genotypes    ". Hampun viljely teollisuuden
    tarpeisiin olisi mahdollista myös Suomessa ja toisaalta hamppukuidun
    käytöllä on runsaasti sovelluksia eri teollisuuden aloilla.

    Työministeri huumetesteistä

    28.3.2000

    Työministeri Tarja Filatov (sdp) vastasi 7.3.2000
    siviilipalvelusmiehille tehdyistä huumetesteistä tehtyyn
    eduskuntakyselyyn. Vastaukseen sisältyy testaamisen yleisiä
    periaatteita.

    Hallitusmuodon 8 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha
    on turvattu. Vastaava säännös on myös uudessa 1.3.2000 voimaan tulevassa
    perustuslaissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan
    jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja
    kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa
    puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii
    ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja
    yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai
    epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin
    suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien
    turvaamiseksi.

    Perusoikeuksiin puuttuminen vaatii laintasoista säätelyä. Tällä
    hetkellä lainsäädännössämme ei ole säädetty mitään erityisiä edellytyksiä
    minkäänlaisen testaamisen osalta. Työministeriön käsityksen mukaan
    huumetestien tekeminen on mahdollista, mikäli testattavaksi haluttava
    antaa testiin suostumuksensa. Testin vapaaehtoisuudesta on kuitenkin
    kerrottava. Testistä kieltäytymisestä ei saa suoraan päätellä, että
    kieltäytyjä on huumeiden käyttäjä. Perusoikeuksien kannalta on
    arveluttavaa, jos huumetestaaminen otetaan kontrolloimattomasti käyttöön
    olosuhteissa, joissa ei objektiivisesti arvioiden esiinny erityisiä
    vaaratekijöitä toisten ihmisten terveyden tai yhteiskunnan yleisen
    turvallisuuden kannalta.

    Ministeritason suhteellisuudentajua

    25.3.2000

    Kulttuuriministeri Suvi Linden (kok) on tehnyt aloitteen.
    Ministeri haluaa Hamppu-lehden pois
    Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton, Kultti ry:n
    lehtiluettelosta. Tästä johtuen opetusministeriön hallitusneuvos
    Riitta Kaivosoja teki Kultille muistutuksen. Hallitusneuvos
    on sitä mieltä, että kyseessä ei ole ennakkosensuuri eikä sananvapauden
    rajoittaminen.

    Kultin lehtiluetteloa jaetaan mm. Suomen kirjastoihin. Luettelon koko
    on 10cm x 20cm. Siinä on 48 sivua. Yhdellä niistä sivuista on
    Hamppu-lehden esittely. Esittelyn koko on 10cm x 7cm.
    Tämänkokoinen paperinpalanen on saanut ministerin ryhtymään
    toimenpiteisiin…

    Toisaalla euroopassa osoitetaan toisenlaista suhteellisuudentajua.
    Sveitsin parlamentin päätettyä
    laillistaa kannabis     suurimpana huolenaiheena tuntui olevan
    kannabisturismi.

    Asiaa käsiteltiin Helsingin Sanomissa 22.3.2000. Siinä mainittiin,
    että "Hamppu-lehti on muuttunut nettiversioksi, joka aukenee vain
    valituille jäsenilleen." Lisäksi verkkolehdet esiteltiin juridisena
    ongelmana. Näin sensurointia ei voi kuitenkaan perustella, sillä
    yhdistyksen sivuja ei ole rajoitettu mitenkään. Kyseisessä lehtiluettelossa
    on myös oma osastonsa verkkojulkaisuille.

    Hamppu-lehden esittely Kultin lehtiluettelosta:

    HAMPPU


    Suomen kannabisyhdistys
    Päätoimittaja: Timo Larmela
    Sorvaajankatu 9 A, 00880 HELSINKI
    Puhelin: 040-555 3890
    Sähköposti: sky@sky.org

    SUOMEN KANNABISYHDISTYKSEN PÄÄ-ÄÄNENKANNATTAJA

    Hamppu-lehti kertoo kannabiksen vaikutuksista ihmisiin ja
    yhteiskuntaan. Sensuurista johtuen lehden paperiversioiden
    ilmestyminen on epäsäännöllistä.
    Ajankohtaista: http://www.sky.org/ajankohtaista/ .
    Arkisto: http://www.sky.org/hamppu.html


    Hamppu 8 - kansikuva

  • Uutiset – kotimaa 1999

     

    Uutiset – kotimaa 1999

    Vaasan Yliopiston Hamppukerho tiedottaa: Vaalivoitto!

    Vaasan Yliopiston Hamppukerho sai edustajansa ylioppilaskunnan edustajistoon.

    5.11.1999

    Viimeaikoina Vaasan yliopiston hallinnon silmätikkuna ollut Vaasan yliopiston hamppukerho sai viime tiistaina ja keskiviikkona pidetyissä Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaaleissa vahvan tuen opiskelijoilta, jotka valitsivat hamppukerhon puheenjohtajan Nuutti Gyllingin 30 jäseniseen edustajistoon Hamppulistalta koko vaalien neljänneksi suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä.

    Ehdokkaan saama 18 henkilökohtaisen äänen tulos on äänestysvilkkauden jäätyä 25,3:een prosenttiin kerhon mielestä pienehkössä yliopistossa varsin hyvä tulos, samoin kuin koko hamppulistan saamat 33 ääntä, ja katsommekin näin saaneemme ylioppilaskunnan jäseniltä vahvan tuen toimintamme jatkamiselle.

    Lisää tietoa Vaasan yliopiston hamppukerhosta löytyy osoitteesta http://www.nuutti.com/vyh, ja kaikkiin asiaa koskeviin kysymyksiin vastaa mielellään kerhon puheenjohtaja Nuutti Gylling (nuutti@nuutti.com, 050-5950898).

    Vaaleista yleisemmin osaa kertoa Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan tiedottaja Lena Koskela (lena.koskela@uwasa.fi, 0400-689 308).

    Vaasan yliopiston hamppukerhon puolesta Nuutti Gylling.

    Vaasan Yliopiston Hamppukerho

    30.10.1999

    Vaasan yliopistossa perustettiin 23.9.1999 Vaasan Yliopiston Hamppukerho- niminen opiskelijajärjestö, jonka tavoitteena on tavoitteena on hampun nautintoainekäytön laillistaminen aluksi Suomessa ja myöhemmin koko maailmassa. Järjestön tavoitteena Suomen osalta on päämäärien toteutuminen vuoteen 2010 mennessä.

    Lisätietoa aiheesta

    SKY Kaivopuiston kansanjuhlassa 15.8.

    12.8.1999

    Suomen kannabisyhdistys kutsuu tiedotusvälineet ja yleisön keskustelemaan ajankohtaisista päihdepolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä Kaivopuiston kansanjuhlaan pystytettävään valistustelttaan, joka on mukana juhlilla jo viidennen kerran. Tapahtuman aikana teltassa jaetaan tietoa SKY:n päihdepoliittisista pyrkimyksistä tilanteessa, missä kieltolain epäonnistuminen on käymässä yhä ilmeisemmäksi. Teltassa on saatavilla tapahtumaa varten painettu lehtinen Kaivarin Hamppu 1999, sekä yhdistyksen kannanottoja ja muuta valistusmateriaalia. SKY:n aktiivit kertovat myös mielellään yhdistyksen periaatteisiin ja toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Kansanjuhlaan on ilmoittautunut myös Irti Huumeista ry, joka juhlan järjestäjien mukaan on pyytänyt, että heidän infopisteensä sijoitettaisiin mahdollisimman kauas SKY:n teltasta. Toivomme kuitenkin voivamme jatkaa asiallista keskustelua yhteisistä kiinnostuksenkohteista, myös IHRY:n kanssa.

    Tunnelmia viime vuodelta.

    Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

    29.3.1999

    Tero Nieminen on kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle tuomiostaan ja tutkinnastaan. Käytännössä tämä on kantelu siitä, että eduskunnan tahtoa ei noudateta eli rikoslain 50 luvun 7 § ei noudateta. Tämän pykälän mukaan mm. kannabiksen käytöstä, hallussapidosta tai kasvattamisesta omaan käyttöön ei pitäisi syyttää eikä tuomita. Käytäntö on kuitenkin toinen.

    Suomen kannabisyhdistys järjestää paneelikeskustelun:

    Humaani päihdepolitiikka ja nykyinen huumerikoslaki

    25.3.1999

    Suomen kannabisyhdistyksen lopullinen tavoite – kannabistuotteiden (hasiksen ja marijuanan) salliminen täysi-ikäisille tuskin toteutuu kovin pian. Toisaalta jo nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden toteuttaa päihdepolitiikkaa, jonka lähtökohtana ei ole käyttäjien juridinen ja henkinen syyllistäminen. V. 1994 säädetyn uuden huumausainerikoslain 7 §:n mukaan laittoman päihteiden käytöstä pitäisi tuomita rangaistukseen ainoastaan poikkeustapauksissa. Poikkeuksesta on kuitenkin tullut sääntö. Pientenkin kannabismäärien käytöstä ja hallussapidosta ropisee tuomioita; käyttäjät leimautuvat rikollisiksi ja narkkareiksi – siirtyminen kananbiksesta koviin aineisiin helpottuu. SKY:n paneelikeskustelussa pohditaan tapoja minimoida sekä päihteiden käyttöön, että niiden laittomuuteen liittyvät haitat.

    Aiheesta keskustelevat:

    • Timo Heikkonen, poliisi
    • Tero Nieminen, kannabiksen kohtuukäytöstä tuomittu
    • Markku Soikkeli, toimittaja, Stakes
    • Jaakko Tuutti, asianajaja

    Paikka: Pasilan Rauhanasema
    Aika: Palmusunnuntai 28.3.1999 klo. 17:00

    Eduskuntavaaliehdokkaat ja kannabis

    6.3.1999

    Eduskuntavaalien lähestyessä on Suomen kannabisyhdistykselle tullut lukuisia kyselyjä mahdollisista eduskuntavaaliehdokkaista, jotka kannattaisivat kannabiksen käytön dekriminalisointia. SKY ei ole pyrkinyt tuomaan kannabiskysymystä kovin voimakkaasti esille vaalikampanjan yhteydessä: maamme ns. poliittiset realiteetit tarkoittavat, ettei kovin näkyvä kannabiksen laillistamisen kannatus välttämättä edistäisi ehdokkaan mahdollisuutta tulla valituksi. Kuitenkin eräs aktiivinen yhdistyksemme jäsen on kerännyt tietoja ehdokkaista, joilla on kriittinen näkemys nykyiseen kieltolakipolitiikkaan, ja jotka lisäksi ovat valmiita päästämään käsityksensä julkisuuteen. Tiedossamme on myös useita muita ehdokkaita, jotka ovat kanssamme samaa mieltä kannabiskieltolain haitallisuudesta, mutta haluavat toistaiseksi pitää mielipiteensä omana tietonaan.

    Suomen kannabisyhdistys korostaa, ettei tämä tiedote ole mikään äänestyssuositus, vaan vastaus lukuisiin kannattajiemme lähettämiin tiedusteluihin. Mielestämme äänestyspäätöksen tulisi perustua laajaan poliittisten kysymysten ja ehdokkaiden yhteiskunnallisten näkemysten vertailuun, eikä mihinkään yhteen asiaan – edes mielipiteeseen kannabiksesta.

    Uusi Hamppu on ilmestynyt

    27.1.1999

    Hamppu numero 8 on ilmestynyt !!! Irtonumerohinta 25 mk Tilaukset Suomen kannabisyhdistys Neljä seuraavaa numeroa tilattuna 100 mk (tai numero 8 + kolme seuraavaa).

    Irtonumerot:

    • Suomen kannabisyhdistys
    • Akateemiset kirjakaupat Suomessa
    • Octarine (Hämeentie 17 A, 00500 HKI)
    • Kukunor (Tampere)