Blog

  • Kieltolaista on hyötyä

    Kieltolaista on hyötyä, mutta kenelle.

    Salakuljettajille
    jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden
    huumeiden maahantuonnista.

     

    Huumekauppiaille
    jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden
    huumeiden myymisestä. Huumekauppiaalle saattaa olla puhtaasti
    rahallisesti ajateltuna tuottavinta tuoda maahan mahdollisimman kovan
    riippuvuuden aiheuttavia aineita.
    Tosin kaikki huumekauppiaatkaan eivät
    välttämättä ajattele pelkästään maksimaalisia voittoja, mutta
    taloudellisia paineita moiseen on.

     

    Huumeita vastustaville järjestöille
    jotka saavat sitä enemmän
    lahjoituksia virallisilta tahoilta ja yksittäisiltä kansalaisilta, mitä
    pahemmalta huumeongelma näyttää, ja mitä enemmän he näyttävät tekevän
    huumeiden vastustamiseksi.
    Puhtaasti rahallisessa ja arvovallallisessa mielessä huumeita
    vastustavien järjestöjen kannattaa saadaa huumeongelma ainakin
    näyttämään, jos ei olemaan, mahdollisimman pahalta ja tehdä
    mahdollisimman dramaattisia/jyrkkiä, siis näyttäviä, mutta käytännössä
    tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja.
    Tosin kaikki huumeita vastustavat järjestöt eivät välttämättä ajattele
    pelkästään maksimaalisia voittoja ja vaikutusvaltaa, mutta
    mahdollisuuksia, ja todennäköisesti motivaatiota, sellaiseen on.

     

    Huumepelottelijoille
    jotka saavat voittoja kiertelemällä, maksua vastaan,
    kouluja kertomassa huumausaineiden vaaroista nuorille ja lapsille.
    Mitä pelottavampia tarinoita he kertovat huumeista, sitä tärkeämmältä
    heidän "valistuksensa" vaikuttaa, ja sitä varmemmin heidät kutsutaan
    uusiin tilaisuuksiin pelottelemaan.
    Tosin kaikki huumeiden vaaroista luennoimassa kiertelevät eivät
    välttämättä ajattele näin, mutta kyllä se ainakin lyhyellä tähtäimellä
    näyttäisi rahallisesti kannattavan.

     

    Totalitääristä valvontayhteiskuntaa ajaville valtaapitäville tahoille,
    jotka saavat huumeiden vastustamisesta tunteisiin vetoavan oikeutuksen
    kansalaisten teknilliseen tarkkailuun. Postin lukemiseen, puhelinten
    kuuntelemiseen, kansalaisten liikkumisten tarkkailuun, videovalvontaan,
    kotietsintöihin, yms.
    Tosin kaikki valtaapitävät tahot eivät välttämättä ajattele näin, mutta
    vallan maksimoinnin ja varmistamisen kannalta moiseen on motivaatiota.

     

    Medialle
    joka saa tunteisiin vetoavia sensaatiouutisia laittomista
    huumeista. Jääkiekkoilija X joi kossua ei ole uutinen, mutta
    jääkiekkoilija X poltti pilveä on jo iso uutinen.

     

    Poliisille
    joka saa sitä enemmän määrärahoja, resursseja ja oikeuksia
    huumevastaisuuden verukkeella, mitä pahemmalta huumeongelma näyttää.
    Niinpä poliisin kannattaa vakuutella että huumeongelma on mahdollisimman
    paha ja tehdä lähinnä dramaattisia näennäisen tehokkaita, mutta
    käytännössä tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja. Tai mahdollisesti
    jopa huumeongelmaa pahentavia tekoja.
    Poliisit saattavat myös ottaa lahjuksia huumekauppiailta ja
    salakuljettajilta, näin maksimoiden henkilökohtaisen voittonsa.
    Eli poliisit saattavat saada:

    • Määrärahoja.
    • Resursseja.
    • Oikeuksia.
    • Lahjuksia.

    Tosin kaikki poliisit eivät välttämättä ajattele näin, mutta
    taloudellisesti ja arvovallallisesti tämä voi olla hyvin houkuttelevaa,
    etenkin kun järjestäytyneen rikollisuuden vastustaminen voi olla
    poliiseille ykstyishenkilöinä, ja heidän perheilleen, vaarallista.
    Jotkin poliisit saattavat jopa jättää rauhaan ne huumekauppiaat joilta
    saavat lahjuksia, mutta ratsata ja pidättää heidän kilpailijoitaan
    (esimerkiksi huumeiden kotikasvattajia).
    Myös jotkut tulliviranomaiset saattavat olla vastaavassa tilanteessa.

     

    Lääketehtaille
    joiden lääkkeitä ostetaan enemmän koska ihmiset jotka eivät
    saa käsiinsä laittomiksi julistettuja huumausaineita käyttävät heidän
    lääkkeitään huumautumistarkoituksiin.
    Tosin kaikki lääketehtaat eivät välttämättä pyri tälläisiin
    tilanteisiin, jotkut jopa pyrkivät ehkäisemään sellaisia.

    Jos haluat että useammat ihmiset kiinnittävät huomiota näihin seikkoihin
    niin tulosta tämä. Kopioi. Levitä (kahviloihin, ilmoitustauiluille,
    jaa festivaaleilla, anna tutuille, kiinnitä julisteille varatuille
    seinille, yms.).

     


    Max Turunen
    Kieltolaki johtaa poliisivaltioon.
  • Ooops – olenko narkomaani?

    Ooops, olenko narkomaani?

    Nuoren Keskustan vaalilehti voi muuttaa elämäsi. Sen huumeraportti kertoo korutonta asiaa
    huumeen syöjistä ja muista aineaddikteista. Varsinkin jutun yhteydessä oleva Vapaaksi
    huumeista ry
    :n laatima kymmenen kohdan lista "Yhteisiä piirteitä kaikille narkomaaneille"
    puhuttelee. Tarkkaile naapureitasi – tai ainakin itseäsi.

     

    1. Kotoa katoaa tavaroita, vaatteita jne.

    Täsmää, mitään ei löydä koskaan, ainakaan kiireessä.

    2. Oudot kokoontumispaikat.

    Kohotan katsettani ruudusta ja vilkuilen ympärilleni varovaisesti toimituksessa.

    3. Uudet oudot kaverit.

    Niin-no. Ainahan uudet kaverit outoja on. Pitänee siis paikkansa.

    4. Liikkuminen porttikäytävissä.

    Samperi, tuota en tiennytkään. Hilaanko pyörän sisälle ikkunasta, etten leimautuisi?

    5. Kylpyhuoneeseen linnoittautuminen.

    Mitä, onko vaimonikin huumeiden orja?

    6. Kiinnostus kouluun ja opiskeluun katoaa.

    Jo löytyi luonteva selitys keskenjääneelle gradulleni. En olekaan luuseri vaan nisti.

    7. Kokonaiskäyttäytymisen muutos.

    Edelliset eivät muuhun voikaan viitata.

    8. Todellisuudesta pako.

    Huomio huomio kaikki elokuvan ystävät! Usein pelkkä metadoni auttaa!

    9. Paha olo, yksinäisyys ja turvattomuus.

    Eipä muuta selitystä tälle olekaan kuin huumehoureet.

    10. Alitajuinen toive päästä irti aineista.

    Ainakin sivuaineista, näin on.

     

    MR

     


     

    Lähde: Ylioppilaslehti 3.11.1995

  • Kannabis lääkkeenä – kirjallisuusviitteitä



    Tiedekirjallisuusviitteitä

    kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta lääketieteessä

    David W. Pate

    International Hemp Assocation

    P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam

    The Netherlands


    Pate, D.W. 1995. Guide to the scientific literature on potential
    medical uses of Cannabis and the cannabinoids.
    Journal of the International
    Hemp Association
    2(2): 74-76.

    Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien suotuisista vaikutuksista
    moniin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti lääketieteellistä
    todistusaineistoa. Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä kirjallisuuslähteistä
    ovat varsin vaikeasti saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa tieteellisissä
    aikakausijulkaisuissa. Tähän bibliografiaan on koottu suurin osa näistä
    primäärisistä (ja osa toissijaisista) kirjallisuusviitteistä. Viitteet
    on lajitettu sairauksien mukaan.


    Johdanto

    Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä kannabiksella ovat herättäneet
    tieteellistä ja lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan, olisiko kannabinoideja
    mahdollista hyödyntää erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut
    koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-tutkimukset ovat osoittaneet
    tämän aineryhmän turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten sairauksien
    oireiden hoitamisessa. Muilla eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden
    tulokset viittaavat uusien polkujen löytymiseen kliinisessä tutkimuksessa.
    Allaolevien viitteiden on tarkoitus toimia lähtökohtana jatkotutkimuksille.
    Viitteitä ei ole karsittu sen mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden
    tulos oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo laajalti hyväksyttyjä
    THC:n lääkinnällisiä käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien syöpäpotilaiden
    pahoinvoinnin lievittäminen ja AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen) käsitteleviä
    viitteitä.

    Levottomuus ja psykoosi

    • Guimares, F.S. et al., 1990. Anxiolytic effect of cannabidiol
      in the elevated plus-maze. Psychopharmacology 100: 558-559.
    • Guimares, F.S. et al., 1994. Anxiolytic effect of cannabidiol
      derivatives in the elevated plus-maze. Gen. Pharmac. 25: 161-164.
    • Zuardi, A.W. et al., 1982. Action of cannabidiol on the anxiety
      and other effects produced by delta-9-THC in normal subjects. Psychopharmacology
      76: 245-250.
    • Zuardi, A.W. et al., 1991. Effects of cannabidiol in animal
      models predictive of antipsychotic activity. Psychopharmacology
      104: 260-264.
    • Zuardi, A.W. et al., 1993. Effects of ipsapirone and cannabidiol
      on human experimental anxiety. J. Psychophamacol. 7: 82-88.

    Astma

    • Gong, H. et al., 1984. Acute and subacute bronchial effects
      of oral cannabinoids. Clin. Pharm. Ther. 35: 26-32.
    • Graham, J.D.P., 1986. The bronchodilator action of cannabinoids. In
      Cannabinoids as Therapeutic Agents, R. Mechoulam, Ed., CRC Press, Boca
      Raton, Florida, pp. 147-158.
    • Hartley, J.P., et al., 1978. Bronchodilator effect of delta-9-THC.
      Br. J. Clin. Pharmacol. 5: 523.
    • Karniol, I.G., et al., 1974. Cannabidiol interferes with the
      effects of delta-9-tetrahydrocannabinol in man. Eur. J. Pharmac.
      28: 172.
    • Tashkin, D., et al., 1973. Acute pulmonary physiologic effects
      of smoked marijuana and oral delta-9-tetrahydrocannabinol in healthy young
      men. New Engl. J. Med. 289: 336-341.
    • Tashkin, D., et al., 1976. Acute effects of smoked marijuana
      on airway dynamics in spontaneous and experimentally induced bronchial
      asthma. In The Pharmacology of Marijuana, Braude and Szara, Eds.,
      Raven Press, New York, pp. 785-799.
    • Vachon, L. et al., 1976. Airways respons to aerosolized delta-9-THC
      preliminary report. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen,
      S. and Stillman, R.C., Eds., Plenum Press, New York, p. 111.
    • Vachon, L. et al., 1976. Airways response to micro-aerosolized
      delta-9-THC. Chest 70: 444.
    • Williams, S.J. et al., 1976. Bronchodilator effect of delta-9-THC
      administered by aerosol to asthmatic patients. Thorax 31: 720.

    Epilepsia

    • Ames, F.R. and Cridland, S., 1986. Anticonvulsant effect of cannabidiol.
      S. Afr. Med. J. 69: 14.
    • Consroe, P.F. et al., 1975. Anticonvulsant nature of marihuana
      smoking. J.A.M.A. 234: 306-307.
    • Cunha, J.M. et al., 1980. Chronic administration of cannabidiol
      to healthy volunteers and epileptic patients. Pharmacology 21: 175-185.
    • Davis, J.P. and Ramsey, H.H., 1949. Anti-epileptic action of marijuana-active
      substances. Fed. Proc. Am. Soc. Exp. Biol. 8: 284.
    • Feeney, D. 1976. Marihuana use among epileptics. J.A.M.A. 235:
      1105.
    • Karler, R. and Turkanis, S.A. 1981. The cannabinoids as potential antiepileptics.
      J. Clinical Pharmacology 21: 437S-448S.
    • Karler, R. et al., 1973. The anti-convulsant activity of cannabidiol
      and cannabinol. Life Sci. 13: 1527-1531.
    • Karler, R. et al., 1984. Interaction between delta-9-tetrahydrocannabinol
      and kindling by electrical and chemical stimulation in mice. Neuropharmacology
      23: 1315-1320.
    • Karler, R. et al., 1989. Pentylenetetrazole kindling in mice.
      Neuropharmacology 28: 775-780.
    • Karler, R. et al., 1974. Anticonvulsant properties of delta-9-tetrahydrocannabinol
      and other cannabinoids. Life Sci. 15: 931-947.
    • Karler, R. et al., 1986. Prolonged CNS hyperexcitability in
      mice after a single exposure to delta-9-tetrahydrocannabinol. Neuropharmacology
      25: 441-446.
    • Karler, R. and Turkanis, S., 1976. The anti-epileptic potential of
      the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen
      and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 383-396.
    • Turkanis, S. et al., 1974. Anti-convulsant properties of cannabinol.
      Res. Comm. Chem. Pathol. Pharmacol. 8: 231-246.

    Viherkaihi

    • Colasanti, B.K. 1986. Review: Ocular hypotensive affect of marihuana
      cannabinoids: correlate of central action or separate phenomenon. J.
      Ocular Pharmacology
      2(3): 295-304.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Ocular hypotension, ocular toxicity,
      and neurotoxicity in response to marijuana extract and cannabidiol. Gen.
      Pharmacol.
      15: 479.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity
      and neurotoxicity after administration of delta-9-tetrahydrocannabinol
      or cannabichromene. Exp. Eye Res. 38: 63.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity
      and neurotoxicity after administration of cannabinol or cannabigerol. Exp.
      Eye Res.
      39: 231-259.
    • Crawford, W. & Merritt, J.C., 1979. Effects of tetrahydrocannabinol
      on arterial and intraocular hypertension. Int. J. Clin. Pharmacol. Biopharmacol.
      17: 191-196.
    • Green, K. and McDonald, T.F., 1987. Ocular toxicology of marijuana:
      an update. J. Toxicol.-Cut. and Ocular Toxicol. 6: 309-334.
    • Hepler, R.S. and Frank, I.M. 1971. Marihuana smoking and intraocular
      pressure. J.A.M.A. 217: 1392.
    • Hepler, R.S. et at., 1976. Ocular effects of marijuana smoking. In
      The Pharmacology of Marijuana, Braude, M.C., and Szara, S., Eds., Raven
      Press, New York, p. 813.
    • Levitt, M. et at., 1981. Physiologic observations in a controlled clinical
      trial of the antiemetic effectiveness of 5, 10, and 15 mg of delta-9-tetrahydrocannabinol
      in cancer chemotherapy: ophthalmologic implications. J. Clin. Pharmacol.
      21: 103S.
    • Merritt, J.C. et at., 1980. Effect of marijuana on intraocular and
      blood pressure in glaucoma. Ophthalmology 87: 222.
    • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol in
      hypertensive glaucomas. J. Pharm. Pharmacol. 33: 40-41.
    • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol and
      aqueous dynamics in glaucoma. J. Clin. Pharmacol. 21: 467S-471S.
    • Merritt, J.C. et at., 1980. Oral delta-9-tetrahydrocannabinol in heterogenous
      glaucomas. Ann. Opthalmol. 12: 8.
    • Merritt, J.C. et at., 1982. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol as
      a potential glaucoma agent. Glaucoma 4: 253-255.
    • Shapiro, D., 1974. The ocular manifestation of the cannabinoids. Ophthalmologia
      168: 366-369.

    Tulehdukset ja venähtymät

    • Barret, M.L. et al., 1985. Isolation from Cannabis sativa
      L. of Cannflavon-a novel inhibitor or prostaglandin production. Biochem.
      Pharmacol.
      34: 2019.
    • Burstein, S.H. et al., 1989. Antagonism to the actions of platelet
      activating factor by a nonpsychoactive cannabinoid. J. Pharmacol. Exp.
      Therap.
      251: 531-535.
    • Evans, A.T. et al., 1987. Actions of Cannabis constituents on
      enzymes or arachidonate metabolism: anti-inflammatory potential. Biochem.
      Pharmacol.
      36: 2037-2040.
    • Formukong, E.A. et al., 1987. Cannabinoids, the active constituents
      of Cannabis sativa L. inhibit both human and rabbit platelet aggregation.
      Br. J. Pharmacol. 92(S): 601.
    • Formukong, E.A. et al., 1989. The inhibitory effects of cannabinoids,
      the active constituents of Cannabis sativa L. on human and rabbit
      platelet aggregation. J. Pharm. Pharmacol. 41: 705-709.
    • Formukong, E.A. et al., 1988. Analgesic and anti-inflammatory
      activity of constituents of Cannabis sativa L. Inflammation
      12: 361-371.
    • Sofia, R.D. et al., 1973. Antiedemic and analgesic properties
      of delta-9-tetrahydrocannabinol compared with three other drugs. Eur.
      J. Pharmacol.
      35: 7-16.
    • Sofia, R.D. et al., 1974. Comparative anti-phlogistic activity
      of delta-9-tetrahydrocannabinol, hydrocortisone and aspirin in various
      rat paw edema models. Life Sci. 15: 251-260.

    Mikrobi-infektiot

    • Blevins, R.D. and Damie, M.R., 1980. The effect of delta-9-THC on Herpes
      simplex virus replication. J. Gen. Virol. 49: 427.
    • Dahiya, M.S. and Jain, G.C., 1977. Antibacterial activity of cannabidiol
      and tetrahydrocannabinol. Indian Drugs Pharm. Ind. 12: 31-34.
    • ElSohly, H.N. et al., 1982. Synthesis and antimicrobial activity
      of certain cannabichromene and cannabigerol related compounds. J. Pharm.
      Sci.
      71: 1319-1323.
    • Ferenczy, L. et at., 1958. An antibacterial preparatum from hemp (Cannabis
      sativa
      L.). Naturwissenschaften. 45: 188.
    • Grlic, L., 1962. A comparative study on some chemical and biological
      characteristics of various samples of Cannabis resin. Bull. Narc.
      14: 37-46.
    • Kabelik, J. et al., 1960. Cannabis as a medicament. Bull.
      Narc.
      12: 5.
    • Krejci, Z., 1958. Hanf (Cannabis sativa)- Antibiotisches heilmittel.
      2. Methodik und ergebnisse der bakteriologischen untersuchungen und vorlaufige
      klinische erfahrungen. Pharmazie 13: 155-164.
    • Krejci, Z., 1970. Changes with maturation in amounts of biologically
      interesting substances of Cannabis. In The Botany and Chemistry
      of Cannabis, Proc. Conf., Joyce, C.R.B., Ed., J. & A. Churchill,
      London, pp. 49-55.
    • Krejci, Z., 1961. The problem of substances with antibacterial action:
      Cannabis effect. Casop. Lek. Cesk. 43: 1341-1354.
    • Martinec, T. and Felklova, M., 1959. Einfluss veraschiedener dungung
      suf die antibakterielle aktivitat des hanfes, Cannabis sativa L.
      Pharmazie 14: 276-279.
    • Martinec, T. and Felkiova, M., 1959. Veranderungen der antibakteriellen
      aktivitat im verlaus der individuellen entwicklung des hanfes (Cannabis
      sativa
      L.). Pharmazie 14: 279-281.
    • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types
      of Cannabis resin. UN Secretariat Doc. ST/SOA/SER.S/6. 9
      Jan. 25.
    • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types
      of Cannabis resin. Nature 195: 1007-1009.
    • Van Kingeren, B. and Ten Ham, M., 1976. Antibacterial activity of delta-9-THC
      and cannabidiol. Ant. van Leeuw. J. Microbiol. Serol. 42: 9.

    Liikunnalliset sairaudet

    • Consroe, P. et al., 1986. Open label evaluation of cannabidiol
      in dystonic movement disorders. Int. J. Neurosci. 30: 277-282.
    • Consroe, P. et al., 1991. Controlled clinical trial of cannabidiol
      in Huntington's disease. Pharmacol. Biochem. Behav. 40: 701-708.
    • Frankel, J.P. et al., 1990. Marijuana for Parkinsonian tremor.
      J. Neurol. Neurosurg. Psychiatry 53: 436.
    • Hemming, M. and Yellowle, P.M., 1993. Effective treatment of Tourette's-Syndrome
      with marijuana. J. Psychopharmacol. 7: 389-391.
    • Moss, D.E. et al., 1989. Nicotine and cannabinoids as adjuncts
      to neuroleptics in the treatment of Tourette syndrome and other motor disorders.
      Life Sci. 44: 1521-1525.
    • Ruchman, M.C., 1988. Role of cannabidiol in the medical treatment of
      Meige's syndrome. Ear Nose Throat J. 67: 919.
    • Sandyk, R. et al., 1986. Cannabidiol in dystonic movement disorders.
      Psychiatry Res. 18: 291.
    • Snider, S.R. and Consroe, P., 1984. Treatment of Meige syndrome with
      cannabidiol. Neurology 34(S1): 147.
    • Snider, S.R. and Consroe, P., 1985. Beneficial and adverse effects
      of cannabidiol in a Parkinson patient with sinemet-induced dystonic dyskinesia.
      Neurology 35(S1): 201.

    Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja muut lihashermosairaudet

    • Clifford, David B., 1983. Tetrahydrocannabinol for tremor in Multiple
      Sclerosis. Ann. Neurol. 13: 669-671.
    • Dunn, M. and Davis, R., 1974. The perceived effects of marijuana on
      spinal cord injured males. Paraplegia 12: 175.
    • Elkin, R. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol: a novel
      treatment of inflammatory demyelination. Fed. Proc. 46: 1378.
    • Greenberg, H.S. et al., 1990. Marijuana and its effect on postural
      stability in Multiple Sclerosis patients with controls. Neurology
      40(S1): 259.
    • Hanigan, W.C. et al., 1986. The effects of delta-9-tetrahydrocannabinol
      on human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. 39: 198.
    • Lyman, W.D. et al., 1989. Delta-9-tetrahydrocannabinol: A novel
      treatment for experimental autoimmune encephalitis. J. Neuroimmunol.
      23: 73-82.
    • Malec, J. et al., 1982. Cannabis effect on spasticity
      in spinal cord injury. Arch. Phys. Med. Rehab. 63: 116.
    • Mauer, M. et al., 1990. Delta-9-tetrahydrocannabinol shows anti-spastic
      and analgesic effects in a single case double-blind trial. Eur. Arch.
      Psychiatry Clin. Neurosci.
      240: 1-4.
    • Meinck, H.M. et al., 1989. Effect of cannabinoids on spasticity
      and ataxia in Multiple Sclerosis. J. Neurol. 236: 120-122.
    • Petro, D. 1980. Marihuana as a therapeutic agent for muscle spasm or
      spasticity. Psychosomatics 21: 81-85.
    • Petro, D. and Ellenberger, C., Jr., 1981. Treatment of human spasticity
      with delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharmacol. 21: 413S-416S.
    • Truong, X.T. and Hanigan, W.C., 1986. Effect of delta-9-tetrahydrocannabinol
      on electromyographic measurements in human spasticity. J. Am. Soc. Clin.
      Pharmacol. Therap.
      39: 232.
    • Ungerleider, J.T. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol
      in the treatment of spasticity associated with Multiple Sclerosis. Adv.
      Alcohol Subst. Abuse
      7: 39-50.

    Niemann-Pickin tauti

    • Burstein, S. et al., 1984. Stimulation of sphingomyelin hydrolysis
      by cannabidiol in fibroblasts from a Niemann-Pick patient. Biochem.
      Biophys. Res. Comm.
      121: 168-173.

    Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus

    • Bhargava, H.N., 1976. Effect of some cannabinoids on naloxone-precipitated
      abstinence in morphine-dependent rats. Psychopharmacology 49: 267.
    • Carder, B., 1975. Blockage of morphine abstinence by delta-9-THC. Science
      190: 590.
    • Hine, B. et al., 1975. Morphine-dependent rats: blockage of
      precipitated abstinence by THC. Science 187: 443.
    • Mikuriya, T., 1970. Cannabis substitution: an adjunctive tool
      in the treatment of alcoholism. Med. Times 98: 187-191.
    • Rosenberg, C., 1976. The use of marijuana in the treatment of alcoholism.
      In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
      Plenum Press, New York, pp. 173-185.
    • Rosenberg, C.M. et al., 1978. Cannabis in the treatment
      of alcoholism. J. Stud. Alcohol 39: 155.
    • Scher, J., 1971. Marijuana as an agent in rehabilitating alcoholics.
      Am. J. Psychiatry 127: 971-972.

    Kivunlievitys

    • Harris, L., 1976. Analgesic and antitumor potential of the cannabinoids.
      In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
      Plenum Press, New York, pp. 299-305.
    • Milstein, S.L. et al., 1975. Marijuana-produced changes in pain
      tolerance: experienced and non-experienced subjects. Int. Pharmacopsychiatry
      10: 177-182.
    • Noyes, S.J., Jr. and Baram, D.A., 1974. Cannabis analgesia.
      Compr. Psychiatry 15: 5.
    • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol
      and codeine. Clin. Pharmacol. Ther. 18: 84-89.
    • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic effect of delta-9-tetrahydrocannabinol.
      J. Clin. Pharamacol. 15: 139.
    • Volfe, Z. et al., 1985. Cannabinoids block release of serotonin
      from platelets induced by plasma from migraine patients. Int. J. Clin.
      Pharm. Res.
      5: 243-246.
    • Zeidenberg, P., et al., 1973. Effect of oral administration
      of delta-9-tetrahydrocannabinol on memory, speech and perception of thermal
      stimulation: results with four normal human subjects. Preliminary report.
      Compr. Psychiatry 14: 549.

    Vatsahaava

    • Bateman, D.N., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol and gastric emptying.
      Br. J. Clin. Pharmacol. 15: 139.
    • Douthwaite, A.H., 1947. Choice of drugs in the treatment of duodenal
      ulcer. Br. Med. J. 43: 4514.
    • Nalin, D.R. et al., 1978. Cannabis, hypochlrohydria and
      cholera. Lancet 2: 859.
    • Sofia, R.D. et al., 1978. Evaluation of antiulcer activity of
      delta-9-tetrahydrocannabinol in the Shay rat test. Pharmacology
      17: 173.
  • Reefer Madness

    Reefer Madness

    ’There are 100,000 total marijuana smokers in the US, and most are Negroes, Hispanics, Filipinos and entertainers. Their Satanic music, jazz and swing, result from marijuana usage. This marijuana causes white women to seek sexual relations with Negroes, entertainers and any others.’

    -Harry Anslinger, testifying to Congress, 1937


    reefer_assassin
    reefer_poster
    reefer_dope
    reefer
    reefer_diablo
    reefer_assassin
    reefer_harvest
    reefer5
    reefer_maryjane
    reefer_roots

  • Santa Maria – Yrtti opettajana

    SANTA MARIA

    J.Papco, M.D. (High Times 9/93)
    suom.Kapteeni Happo happo@sky.org

    Monet Etelä-Amerikkalaiset uskonnolliset kultit pitävät Ayahuascaa,
    banisteriopsis caapi-liaanista saatavaa uutetta "opettajien opettajana".
    Tämän pyhän teen rituaalinen käyttö vie käyttäjänsä matkalle, jolla tämä
    kamppailee korkeampien tajunnan tasojen saavuttamiseksi. Mystisten ja
    hallusinatoristen kokemusten lisäksi käyttäjän näkemys elämänsä suunnasta
    saa valtavasti uusia ulottuvuuksia. Erään tällaisen kultin johtaja
    kanonisoi saamansa ilmestyksen jälkeen marijuanan uudella nimellä Santa
    Maria. Kun Santa Mariaa käytetään samalla tavalla kuin Ayahuascaa, se voi
    tuottaa samanlaisia syvällisiä kokemuksia. Seuraavien ajattelutapojen ja
    tekniikoiden noudattaminen tarjoaa yhden keinon käyttää hyväksi ganjan
    monia hyödyllisiä ominaisuuksia:

    1. Santa Maria on elävä osa Luontoäitiä, ei mikään huume.
    Ennakkokäsitykset on syytä unohtaa; polttaminen on pyhä seremonia, joka
    edellyttää kunnioitusta. Aloita tällaisella ajatuksella: "Vieras voima
    astuu nyt ruumiiseeni. Tahdon sulautua siihen, oppia siitä." Muista,
    tämä ei ole sama asia kuin hankkiutua pilveen ja hypätä kyytiin pikku
    ajelulle mielen vuoristoradalla. Sinun pitää olla ajajan paikalla Santa
    Maria oppaanasi.
    Kun poltat, aloita uloshengityksellä. Vedä savua
    henkeen hitaasti, tasaisesti ja syvään, polttamatta kurkkuasi ja
    yskimättä. Pidätä hengitystäsi niin kauan kuin se tuntuu miellyttävältä,
    tämän jälkeen hengitä ulos nenän kautta.

    2. Polta suitsuketta, kynttilän sytyttäminen on suositeltavaa. Tätä
    tehdessäsi lausu yksinkertainen rukous, jossa kiität tämän pyhän elementin
    läsnäoloa. Pyydä siltä valoa, voimaa, selkeyttä, ymmärrystä ja
    viisautta. Tunne sen läsnäolo sisälläsi ja yritä muodostaa tunne veljeydestä
    /sisaruudesta ihmiskunnan kanssa.

    3. Keskittyminen on avaintekijä. Et onnistu, jos vain katselet taka-
    alalla kun mielesi pomppii holtittomasti ympäriinsä. Valitse hetki,
    jolloin olet yksin tai muuten ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Keksi
    aluksi joku mahdollisimman yksinkertainen puuha, jossa voit harjoitella
    keskittymistä. Rutiinipuhteet – esimerkiksi siivoaminen, tiskaaminen,
    kokkaaminen, peseminen tai kylpeminen – ovat hyvä lähtökohta.
    Voit yllättyä huomaamaan, että nämä äärimmäisen yksinkertaiset ja nöyrät
    puhteet ovat myöskin ylevimpiä.
    Mikä tahansa luontoon liittyvä on suositeltavaa. Mikä tahansa rukous,
    meditaatio, jooga tai harjoitus saa uusia ulottuvuuksia. Muusikot ja
    muut taiteilijat saavat inspiraatiota ja sitkeyttä harjoitteluun.
    Taiteiden ymmärtäminen monipuolistuu. Lukeminen voi olla aluksi vaikeata,
    mutta se on erittäin suositeltavaa käsityskyvyn kasvattamiseksi.
    Melkein mikä tahansa puuha kelpaa, kunhan pystyt keskittämään
    kaiken huomiosi siihen mitä teet.

    4. Kun havainnoit ympäristöäsi, yritä olla koko olemuksellasi läsnä
    kuluvassa hetkessä. Pidä aistisi joka hetki äärimmilleen viritettyinä.
    Kun koet ilmestyksiä, paina ne mieleesi ja jatka eteenpäin. Yritä
    olla juuttumatta millekään tasolle ellet koe sitä tarpeelliseksi.
    Älä arvostele ajatuksiasi vaan pysy avoimena niiden vastaanottamiselle.
    Saatat kokea palkitsevasi tai rankaisevasi itseäsi, mutta älä
    uppoudu näihin tuntemuksiin. Rentouta mielesi. Sinun tulisi olla
    kuin vartiosotilas, jatkuvasti valppaana mutta kärsivällinen.
    Varo joutumista pakkomielteiden tai vainoharhaisuuden kehään. Jos
    huomaat mielesi kiertävän kehää, pysäytä kaikki ja siirry varovaisesti
    takaisin kuluvaan hetkeen ilman levottomuutta. Menneellä ja tulevalla
    on merkitystä vain suhteessa nykyhetkeen. Jos juutut paikallesi, pienestä
    rukouksesta voi olla apua.
    Älä huolehdi ajasta; se menettää kaiken merkityksensä kun lähestyt
    Ikuista Hetkeä. Pyydä mieltäsi ja ruumistasi työskentelemään yhdessä
    maailmakaikkeuden rytmin löytämiseksi. Ihanteena on täydellisen tietoisuuden
    ja rentoutumisen saavuttaminen. Anna ilmestysten virrata
    syvältä lävitsesi kuuntelematta sisäistä vuoropuhelua. Jos otat osaa
    keskusteluun, keskitä kaikki huomiosi puhujaan.

    5. Parantamiskyky on yksi Santa Marian monista ominaisuuksista. Sitä
    varten tulisi lausua erityinen terveyteen viittaava rukous. Jotkut
    ovat siunattuja kyvyllä parantaa millä tahansa pyhällä kasvilla.
    Meille muille on apua pienestä valmistelusta. Tarkkaile ruumiisi perustoimintoja:
    hengitystä, unta, ryhtiä, syömistä ja erittämistä.
    Olennaista on tulla tietoisemmaksi kehon reaktioista muutoksiin ympäristössä,
    ruuassa, stressissä jne. Mitä enemmän ponnistelet tämän
    eteen, sitä enemmän Santa Maria opettaa.
    Voimakkaat vatsan parantamiseen sopivat ominaisuudet tulee parhaiten
    hyödynnettyä keskittymällä pureskeluun ja ruuansulatukseen, sen sijaan
    että pelkästään tyydyttää hiukomisen. Syö ja juo hitaasti ja vain sen
    verran, että syömisen halu katoaa. Alkoholilla on vastakkaisia vaikutuksia,
    jotka voivat johtaa negatiivisiin sivuvaikutuksiin, joten sitä
    kannattaa välttää Santa Marian kanssa työskenneltäessä.
    Santa Maria sopii hyvin myös hengitysvaivojen hoitoon. Oikein käytettynä
    aiemmin ilmenneiden loppuunpalamisen, apatian ja muistihäiriöiden
    tilalle tulee parantava, energinen elämänvoima, mikä kohentaa terveyttä.

    Esittämäni ajatukset ovat subjektiivisia ja niitä voidaan perustella
    vain kokemukseen vetoamalla. Santa Marian kanssa työskentelyyn liittyvät
    mahdollisudet ovat rajattomat, mutta tärkein tekijä on siinä
    opittujen asioiden soveltaminen jokapäiväisessä elämässä. Tämä pyrkimys
    keskittymiseen ja valaistumisen tarjoamien mahdollisuuksien täyteen
    hyödyntämiseen on spirituaalista työtä ja voi olla tärkein tehtävä
    mihin ikinä ryhdyt.

  • 7 § perustelut

    Huumerikoslain 7 § (tullut voimaan vuoden 1994 alussa)

    Toimenpiteistä luopuminen

     

    Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä
    muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi,
    mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä
    laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta,
    jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään
    yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai
    rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa
    sosiaali- ja terveysviranomaisen hyväksymään hoitoon.

    Lain yksityiskohtaisista perusteluista

    Lain perustelut ovat samalla lailla lakitekstiä kuin itse pykälän
    teksti. Ne ilmaisevat lainsäätäjän eli eduskunnan tahdon. Poliisien,
    syyttäjien ja tuomioistuinten tulee ottaa ne huomioon lakia
    sovellettaessa.

    7 § perustelut

    Perustelujen alussa viitataan toimenpiteistä luopumista koskeviin
    yleisiin perusteluihin, jotka ovat tulleet voimaan vuoden 1991 alussa.

    Säännösten perusteella

    "syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta
    muunmuassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän alaikäisyyden ja
    oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden tai tarkoituksettomuuden perusteella ja
    tuomioistuin saa rikoslain 3 luvun 5 §:n (302/90) nojalla jättää
    rangaistuksen tuomitsematta samantapaisilla perusteilla. Näitä säännöksiä
    voidaan soveltaa myös huumausainerikoksiin. Siten esimerkiksi
    kokeilukäyttö tai vähäisen määrän maahantuonti voidaan jättää syyttämättä
    tai tuomitsematta teon vähäisyyden perusteella."
    "Yleiset säännökset antaisivat sinänsä syyttäjille ja tuomioistuimille
    riittävät valtuudet toimenpiteistä luopumiseen. Nykyisen (tarkoitetaan
    vanhaa v. 1972 voimaan tullutta lakia) huumausainelain aikana näitä
    valtuuksia ei kuitenkaan ole paljon käytetty, vaan toimenpiteistä
    luopuminen on ollut harvinaista. Kuten yleisperusteluissa on esitetty,
    tämän esityksen tarkoituksena on, että pelkän käytön tapauksissa
    syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisiin, jollei sitä
    vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, lakiin
    on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumisesta. Erityissäännöksen
    lisäksi voidaan soveltaa yleisiä toimenpiteistä luopumissäännöksiä,
    mikä on selvyyden vuoksi todettu lakiteksissä.

    Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä. Käytön
    ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön liittyvään
    huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa olisi epäjohdonmukaista
    rangaista käytön valmistelemiseksi tehdystä maahantuonnista,
    hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden rikosten tulisi
    välittömästi liittyä tapahtuneeseen tai suunniteltuun omaan käyttöön.
    Esimerkiksi valmistus tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi
    tämän säännöksen alaan.

    Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa.
    Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus
    tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut
    omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa
    on otettava huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena
    olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan
    tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen
    käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön.
    Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan
    johdattamaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla
    tai televisiolähetyksessä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää
    syyttämättä tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää
    lainkäyttäjän tapauksittain tehtäväksi."