YK
Huumevalvonnan lieveilmiöt
Lähde: INCB 3.3.2004
http://www.incb.org
Huumevalvonnan ja väkivallan yhteys
INCB:n, YK:n alaisen huumevalvontaviraston, tehtävä on valvoa
kansainvälisten huumesopimusten noudattamista. INCB:llä ei ole
varsinaista toimeenpano- eikä rankaisuvaltaa, ja kehotusten, suositusten
ja paheksunnan ilmaisemiseksi se tarvitsee arvovaltaa.
1990-luvulla Euroopassa aloitettu haittoja vähentämään
tarkoitettu politiikka on ollut alusta saakka INCB:n hampaissa. Jälleen
kyseisiä toimenpiteitä soveltavat valtiot saavat varoituksen
siitä, kuinka nämä toimenpiteet voivat tuoda apua ja helpotusta
yksilö- ja paikallistasolla, mutta kuinka niillä voi olla "pitkän
aikavälin negatiivisia seurauksia kansallisella ja kansainvälisellä
tasolla" (266).
INCB ei näitä seurauksia selvennä mutta pelissä
on "kansainvälisen huumevalvonnan" uskottavuus. Tämä pyhien
tarkoitusperien suojelu saa perverssejä piirteitä raportissa.
Raportissa käytetään yksi kokonainen kappale (218) sen
todistelemiseen, kuinka käyttöä vähentävä
politiikka eli tämä INCB:n suosima kriminaalikontrolli on itsestään
haittoja vähentävää.
Yksi raportin pääteemoista on huumeiden käytön ja
väkivallan yhteyksien selvittäminen. Tässäkin INCB:n
"asiantuntijat" ajautuvat mystisyyteen, koska eivät kykene näkemään
kriminaalivalvonnan ja väkivaltaisuuden yhteyksiä.
Lehdistötiedotteessa viraston tiedemiehet huumeiden käytön
ja väkivallan yhteyttä ihmetellessään lausuvat: "INCB
painottaa tarkoin valvottujen laboratoriokokeiden antamien tulosten perusteella,
että on hyvin vaikeaa ja harhaanjohtavaa esittää väkivallan
ja laittoman huumeen nauttimisen välillä olevan suora kausaalisuhde.
Tätä yhteyttä tulee tarkastella suhteessa niihin kulttuurisiin
ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, jotka vuorostaan vaikuttavat yksilön
käyttäytymiseen."
Heille ei juolahda mieleen, että kulttuuriset ja yhteiskunnalliset
tekijät voivat johtua heidän ylläpitämästään
huumesodasta. Thaimaan viime vuoden huumekampanjaa käsitellessään
INCB kuittaa yli 2000 huumesodan uhria "ei-aiotuiksi seurauksiksi" ja toivottaa
kampanjalle hyvää jatkoa (395).
Kannabiksesta sekaisin
Tätä taustaa vastaan on helppo arvata, että INCB:ssä
suhtaudutaan sekä kannabiksen vapautumiseen että lääkekannabiksen
tuloon (139) penseästi. Kannabiksen dekriminalisaatiota, uudelleenluokittelua
tms. pohtivat valtiot Sveitsi (542) ja Kanada (320) etunenässä
saavat INCB:ltä varoituksen siitä, että näiden politiikka
voi saada kannabiksen näyttämään haitattomalta.
Lääkekannabiksen kasvava kannatus on myös saanut INCB:n
huolestumaan (141). Eikä ihme: saahan sekin kannabiksen vaikuttamaan
haitattomalta, jopa terveelliseltä. INCB pyytää raportissaan
edellisten vuosien tavoin ko. valtioita tuomaan esille tutkimustiedon kannabiksen
terveydellisistä vaikutuksista.
Kannabiksen luokittelu "kansainvälisen huumevalvonnan" eli huumekieltolain
perustana olevassa ainelistassa kuvastaa tämän valvonnan sekavuutta.
Kannabis, kannabispihka eli hasis sekä erilaiset tinktuurat ja muut
jalosteet ovat vuoden 1961 huumausainesopimuksen keltaisella listalla yhdessä
heroiinin ja muiden vaarallisten huumeiden kanssa.
Kannabiksen vaikuttava aine tetrahydrocannabinoli eli THC on vuoden
1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksessa 1. listalla jälleen heroiinin
ja muiden vastaavien kanssa.
Raportissa on otettu yhdeksi teemaksi lääkekäytön
määrittely (227) ja siinä osassa tuodaan esille, kuinka
synteettisen THC:n vaikutukset ovat tulleet niin hyvin todennetuiksi, että
se on siirretty vuoden 1971 sopimuksen ainelistalla II kategoriaan (153).
Delta-9-tetrahydrocannabinoli ja sen kemialliset muunnokset on sijoitettu
listalle vaihteeksi amfetamiinin ja muiden vastaavien vaarallisten aineiden
kanssa.
Ainelistalta löytyy myös kauppanimi dronabinol, amerikkalaisen
lääkeyhtiön kehittämä (-)- trans-delta-9-tetrahydrocannabinoli.
Väkivallan käsittely ja kannabiksen luokittelun sekavuus kertovat
siitä, kuinka hakoteillä "kansainvälinen huumevalvonta"
voikaan olla. Kuvaava esimerkki tästä norsunluutornissa tehdystä
raportista nousee esille Afrikan osuudessa.
Afrikkaa käsittelevän osuuden alussa INCB kantaa vastuuta
kehitysmaiden ihmisten hyvinvoinnista kiinnittäessään huomiota
siihen, kuinka viljelijöiden siirtyminen kannabiksen viljelyyn aiheuttaa
ruuanpuutetta ja nälänhätää (238). Tämän
tyyppinen maailmankaupan realiteettien sivuuttaminen oman yksisilmäisen
politiikan ajamiseksi romuttaa INCB:n uskottavuutta ja arvovaltaa.
