Helsingin Sanomat 11.4.2014 Pääkirjoitus
Vieraskynä
Kannabiksen kontrollointiin tarvitaan monia keinoja
Joidenkin tekojen rangaistavuudesta luopuminen ei välttämättä merkitse huumeen laillistamista.
Suomessa on vireillä kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisoimiseksi. Sen mukaan kannabiksen käytön, hallussapidon ja kasvatuksen rangaistavuudesta pitäisi luopua, jos kannabis on tarkoitettu omaan käyttöön.
Kansalaisaloitteen taustalla on monia yhteiskunnallisia, oikeudellisia ja sosiaalisia perusteita. Tutkimusten mukaan kannabiksen käyttö ja kotikasvatus ovat lisääntyneet. Kannabista ovat kokeilleet sadattuhannet suomalaiset: esimerkiksi 25–34-vuotiaista miehistä 15 prosenttia on käyttänyt kannabista viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Käytön laajuutta kuvaa myös se, että viime vuonna takavarikoitiin ennätysmäärä kannabiskasveja, 23 000 kappaletta.
Dekriminalisointi ja depenalisointi pitää erotella toisistaan. Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan tietyn menettelyn sallimista luopumalla sen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta. Depenalisointi tarkoittaa, että menettelyä pidetään yhä oikeudellisessa mielessä rikoksena, mutta rikosoikeudellisia rangaistuksia ei käytetä.
Huumeita koskevat asenteet ovat lieventyneet, mutta tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista suhtautuu huumeisiin yhä kielteisesti. Myös poliittisessa keskustelussa pidetään kiinni tiukasta linjasta. Depenalisointi onkin dekriminalisointia realistisempi tapa säännellä kannabiksen käyttöä.
Jo nykyisessä rikosoikeusjärjestelmässä kannabiksen käytöstä, hallussapidosta omaa käyttöä varten ja kannabiksen kasvatuksesta voidaan jättää rangaistus antamatta. Poliisia, syyttäjää ja tuomareita on kuitenkin kritisoitu siitä, että rangaistuksesta luopumista koskevia säännöksiä ei ole sovellettu riittävän laajasti ja soveltamiskäytännöt ovat olleet epäyhtenäisiä.
Käytäntöä on tosin jo yhdenmukaistettu tarkentamalla rikosoikeudellisia säännöksiä ja ohjeistamalla poliisia ja syyttäjiä aiempaa paremmin.
Rikoslaki ei ole täysin johdonmukainen. Kannabiksen käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten on rangaistavaa huumausaineen käyttörikoksena, kun taas kannabiksen viljely täyttää automaattisesti huumausainerikoksen tunnusmerkit. Näiden rikosten rangaistusasteikko on erilainen.
Rangaistuksen ankaruuteen vaikuttaa siten sattumanvaraisesti, jääkö ihminen kiinni käyttäessään itse kasvattamaansa kannabista viljelyn päätyttyä vai kesken viljelyn, jolloin rangaistus on ankarampi.
Vaikka lainsäätäjä on korostanut rangaistukselle vaihtoehtoisia seuraamuksia, tilastojen mukaan rangaistuksesta luopuminen ei ole huumausainerikoksissa yleistä.
Vähäisistä huumausainerikoksista voitaisiin antaa enemmän huomautuksia ankarampien seuraamusten sijaan. Tällöin poliisin voimavaroja voitaisiin keskittää vakavien rikosten tutkimiseen. Vaihtoehtoisiin seuraamuksiin kuuluvat myös alaikäisille järjestettävät puhuttelutilaisuudet. Niitä voisi olla enemmän. Lisäksi täysi-ikäisillä huumeidenkäyttäjillä on mahdollisuus välttyä sakolta hakeutumalla hoitoon.
Kansalaiset, viranomaiset ja poliitikot näyttävät suhtautuvan suopeasti huumeidenkäyttäjien hoidon lisäämiseen. Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan hoidot kannattaa ottaa poliisin, syyttäjien ja tuomareiden keinovalikoimaan.
Suomalaisen huumepolitiikan kontrollia painottava linja on lähtenyt siitä, että rikoksesta pitäisi aina seurata rangaistus.
Hallitus on tehnyt eduskunnalle syyteneuvottelua ja syyttämättä jättämistä koskevan esityksen. Se sisältää muutosehdotuksen, jolla murretaan rangaistuksen merkitystä korostavaa ajattelumallia.
Syyttämättä jättäminen ei tarkoittaisi kannanottoa henkilön syyllisyyteen. Sen sijaan rangaistuksesta luovuttaisiin erilaisten kohtuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien syiden perusteella.
Ehdotettu muutos tukisi käytäntöä, jossa rangaistukset eivät olisi ensisijainen yhteiskuntapolitiikan keino. Kannabiksen käytön, hallussapidon ja kasvatuksen sääntelyyn tarvitaan monipuolista keinovalikoimaa, jossa hyödynnetään eri ammattiryhmien osaamista.
Jussi Tapani ja Heini Kainulainen
Tapani on rikosoikeuden professori ja Kainulainen kriminologian dosentti Turun yliopistossa.
Tiedote
